...oli siis tänään lauantaina 6.3. Nyt ei enää kestä: ei ihmiset eikä koirat. Ei se lumen paljouskaan, mutta, kun se on nyt kittaantunut ikäviksi, teräviksi kerroksiksi. Eli hakua vasta sitten, kun kinokset ovat madaltuneet puoli metriä.
Meitä oli vain kolme urhoollista ja treenitkin oli suht lyhytkestoiset, sattuneesta syystä. Heri The Hoffi on ihan huikea lumihakukoira, sille näyttää olevan ihan sama, miten paljon lunta on, vauhti ei hidastu yhtään :)
Hiskille neljä pistoa: molempiin kulmiin ja sen jälkeen löytö häkissä aika lähellä keskilinjaa. Toinen mm häkissä toisella puolella vähän kauempana keskilinjasta. Irtorullat molemmilla, monta hämyä. Ei edelleenkään valittamista (paitsi toi hemmetin lumi).
Lili oli kilttinä tyttönä tuonut meille hyppyesteen ja treenin lopuksi kokeilin, vieläkö His muistaa hypyn. Muistihan se. Vinoon istui taas, mutta hällä väliä. Treenattiin myös stoppeja, jotka on tosi hyviä lukkojarrutuksia, jos käsky tulee yllättäen eikä luoksetulokäskytyksen jälkeen, jolloin se edelleen hiippailee.
Mutta ilma oli kerrassaan upea ja lenkkeily ihanaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti