Sekavat fiilikset

Tottiskoulutus
Koulutus Toijalan kentällä, mukana 10 koirakkoa, M- L. Kajas kouluttajana.
Alkuun K. kävi läpi yleisiä juttuja, niissä ei kovasti uutta ollut. K. kuuluu siihen koulukuntaan, joka tekee tottista koiran kanssa ekan vuoden pelkästään namilla. Oman 10 kuukauden ikäisen koiransa kanssa (mali, kuinkas muuten) hän näytti tätä namittelua, joka minun silmääni näytti pelkältä imutukselta niin, että koiran takapää oli pitkällä vinossa ohjaajan takana. Asento kuulemma oikenee automaattisesti.
Kajas korosti etukäteen koiran tunnetilaa ja tunneoppimista, ja sitä, että "gurujen" esittelemistä kikoista pitäisi valita ne, jotka tuntuvat itselle sopivilta. Nyöks, nyöks.
Kerroin, että haluan neuvoja seuraamisen tasapainottamiseen. Olimme Hiskin kanssa ensimmäisenä vuorossa.
Ensimmäisenä Kajas kysyi, miksi koira ei ole remmissä. Kerroin, etten valitettavasti osaa käyttää remmiä hyvin, vaan huomautan suullisesti ja edistämisestä jalalla tönäisemällä. K. oli sitä mieltä, ettei minulla ole mitään keinoja puuttua koiran tekemisiin, kun en käytä hihnaa: "Koirasi katselee nytkin minne sattuu." His istui  vieressäni perusasennossa, mutta en ollut antanut sille mitään käskyä, jolloin sillä on lupa katsella ympärilleen. 
Lähdettiin sitten seuraamiseen. "Sehän poikittaa hirveästi ja on aivan liian edessä." Niinpä taisi olla.
K. komensi ottamaan lelun vasempaan käteen ja seurauttamaan koiraa vasemmalle kaartaen. Ja: "Kokeiles  nyt sitten sitä jalalla tönimistä." Tein niin ja His korjasi paikan taaksepäin. Tätä muutamaan kertaan.
Sen jälkeen Kajas yllätyksekseni käski tehdä kaikki jäävät liikkeet niin, että lelu oli edelleen vasemmassa kädessani selän takana näkyvissä. Totesin, ettei koira varmastikaan tee liikkeitä oikein, koska se koomaantuu siihen palloon. "Älä siinä selitä", kouluttaja tokaisi. His tekikin jokaisen jäävän liikkeen väärin.
Sitten K. tenttasi, miten korjaan koiraa, kun se ottaa väärän asennon. "Otan uudestaan ja palkkaan heti oikeasta asennosta, sanoin. Väärä vastaus jälleen. Pitäisi kuulemma läiskäistä takapuoleen tai seisomisessa laittaa käsi mahan alle. Enhän mä edes tiennyt, että koira jäi väärään asentoon, joten miten olisin voinut harrastaa mitään tuollaista...
Loppujen lopuksi Kajas julisti yhteenvetonaan, että "tämä ohjaaja pelkää koiraansa eikä hänellä ole mitään keinoja puuttua sen tekemisiin."
Hiskin jumittumisesta palloon jäävissä K.tuhahti, että "ei se mitään jumittunut, se ei vaan tottele sua, minä tiedän kyllä minkä näköinen bc on silloin, kun se jumittaa pallon takia. Ja kyllä sen pitää tuollainenkin häiriö kestää, se on vaan yksi häiriö muiden joukossa." Enpä nyt tyrmää tuota suoralta kädeltä ja ehkä kokeilen tosiaan virheen provosointia tässäkin, jotta pääsen korjaamaan. Pitää vaan olla paremmin valmistautunut.
Käskynikin ovat kuulemma aivan ahterista. Pitää olla paljon käskevämpi ja "maahan"- käsky pitää oikein karjaista. Piipitin, että olen saanut tokokokeissa noottia liian painostavista käskyistä. "Seli, seli. Semmoset toko-ohjeet saat unohtaa." Enpä taida.
Olipa lannistava kouluttaja, mikä vaikutti omaan käytökseeni ja sitä kautta Hiskiin. Itsetutkiskelun paikka tietysti. Mutta ihan eivät kouluttajan teoria ja käytäntö mielestäni kohdanneet. His kieltäytyi session lopuksi kokonaan leikkimästä...Oli siis aivan eri koira kuin viikko sitten samalla kentällä. Että semmonen tunnetila siitä koulutuksesta seurasi.
Huomenna heti kisamaiset treenit Kyötikkälässä. Pitää yrittää tässä illan mittaan saada tunnetilansa taas nousukiitoon :)