HISKIN JA VILIN SEIKKAILUT




perjantai 23. tammikuuta 2009

Hakutreenit Pinsiönkankaalla

Torstai 22.1. hakutreeni
Treenin tavoite: harjoitella hajumielikuvan avulla valmiiden maalimiesten etsimistä suorina pistoina edestä. 2-osainen treeni.
Osa 1. Neljä (siirtyvät 2 kpl) maalimiestä (unohdin nenänavauksen) hajunhakuna ensin, kaikki 50 metrissä. Ei mitään valittamista. Hiskin nenä oli jo tullessa ylhäällä ja pysyikin melko hyvin. Muutamat jäljestämisyritykset kielsin.
Osa 2. Sama kuvio toistettiin muiden koirien treenin jälkeen, mutta niin, että mm:t olivat valmiina. Kolmatta maalimiestä lukuunottamatta Hiski ampaisi luotisuoraan piiloille. Kolmannelle oli jo menossa suoraan, kun jostain syystä kääntyi vasemmalle, siis taaksepäin (takajälki?), mutta heitti pian melkein ilmassa uparit mm:lle. Oikein mainio pieni Vemmelsääri jälleen!
Lisäksi kiinnitin huomiota lähetysasentoon (sivulta,suoraan), mikä pitää ottaa nyt pikkuhiljaa tavaksi. Pikkukoiran kanssa on vaan jotenkin paljon vaikeampi löytää se oikea vartalon asento...
Hiskille on selvästi itse työ - maalimiehen hakeminen - jo itsessään tosi kova juttu ja palkka.
Seuraavat treenit: aletaan treenata myös laatikkoa, eli joku maalimies siirtyy eteenpäin takarajalla hajunhaun jälkeen.
Paikallamakuu/Hiski
Kotona, pidennetty nyt viiteen minuuttiin. Vahvistamistiheys noin 1 krt/min. Välillä itsun, kävelen ja menen toiseen huoneeseen.

Perjantaiaamuna käytiin taas Iidesjärvellä - lunta oli nyt reilusti. Tunnin kahluu umpihangessa vastaa varmasti 10 kilometrin tavallista lenkkiä. Nekalantien ylitys on yhtä tuskaa, kun Hiski ei suostu tulemaan sivulle, kun autoja kiitää ohi. Tänään hermostuin (oli liukastakin) ja tempaisin hra Hiskosen valjaitten kahvasta sivulle ja pidin vein väkisin yli sivulla mennen tullen. Pidin vielä tien toisella puolella (ihan väkisin) sivulla ennen kuin päästin irti. Tosi tiukka pakote siis, kun mikään nakki- tai leluhoukutin ei tässä tilanteessa toimi yhtään :(

4 kommenttia:

Susan Miiro kirjoitti...

No voi että! Mullakin välillä menee käämit tuon kanssa. Ja mulla on vielä niin herkkis tapaus, että sitten asiat vain menee vielä pahempaan suuntaan. Onneksi Hiski vaikutta kovemmalta, kuin siskonsa. Tuskin tuosta tuli sille mitää lisä traumaa. Olikos se nyt niin, että se autojuttu onkin paimentamista. Ihan kuin olisi lukenut tuolta aijemmin..

Hiippari kirjoitti...

"Olikos se nyt niin, että se autojuttu onkin paimentamista. Ihan kuin olisi lukenut tuolta aijemmin.."
Se on mun mielestäni sekä paimentamista, että samaan aikaan jotain muutakin, ristiriitainen tilanne...Jostain syystä mä en pysty tässä asiassa lukemaan tota epeliä yhtään. Se tienylitystilanne on vaan vaarallinen (vilkas, liukas tie, auto ajaa kovaa), kun on kaksi koiraa ja toinen sinkoilee ja kiskoo hurjana sinne tänne. Hetakin menee aina vähän hämilleen, kun se on tottunut tulemaan nätisti sivulle.
Eli mä en tässä asiassa keksi mitään muuta keinoa kuin tuon "yliraahauksen", tulipa trauma tai ei :( Muut keinot on meinaan koitettu.

Anonyymi kirjoitti...

Tuo väkisin vieminen on varmasti ihan hyvä, äitille ja siskolle se on myös joissain tilanteissa ainoa tapa toimia (tai siis joissain vähän vastaavissa tilanteissa, kuten lenkillä vapaana ollessa viereen tulemiseen ja siinä hallitusti kulkemiseen. Ei näitä kiinnosta namit tai lelut siinä tilanteessa yhtään, kun tahtoisivat vaan päästä takaisin juoksemaan, joten ilman kuria siitä harjoittelusta ei tule mitään...). Mutta toivon mukaan tuo auttaa ja Hiskin kanssa tienylityksetkin alkavat sujumaan helpommin.

Hiippari kirjoitti...

Joo, namihoukutteluissa yms tulee helposti vaan palkattua siitä väärästä käytöksestä/tilasta. Tää on niitä tilanteita, joissa pomo sanoo, että nyt tehdään näin, tykkäät tai et. Hetan kanssa oli vähän sama juttu hampaitten ja pyllyntarkistuksissa kokeissa: se inhoaa sitä edelleen, mutta alistuu käskyn alla, kun tietää, ettei vaihtoehtoa ole. Mä olen Hiskin kanssa vaan ollut varovaisempi näissä pakkojutuissa, kun se yleensä kumminkin on nöyrempi kuin Heta. Paitsi kynsienleikkuussa ;)