Luistavaa ja loistavaa

Minä pöljä menin ostamaan Hiskille uuden vinkulelun. Heta ja minä ollaan nyt hermoraunioita ja puolikuuroja.
Keskiviikko 14.1.
Tottista omassa pihassa Lempäälässä.
Hiski
Seuraaminen. Aika pitkiä pätkiä lelu selän takana, muutama pätkä niin, että lelu oli kokonaan poissa kuvioista. Meni hyvin! On se hiukan liian edessä kyllä, mutta koitan aina palkata vain oikeasta paikasta. Käännöksiä, täyskäännös ei kyllä vielä suju.
Jäävät liikkeet. Ihan oikeasti jäävinä. Kaikki kolme onnistuivat mainiosti, otin myös luoksetulot, joissa hiukan hidastelua: lelu kiilui silmissä.
Hyppy. Löysin noin 70-senttiä korkean vanerinpalan, jota käytin. Hiskin vire oli tässä vaiheessa jo kova, ettei sitä meinannut saada istumaan ja rauhoittumaan. Muutama hyvä hyppy kuitenkin, molempiin suuntiin, otin pysäytyksenkin mukaan.
Erinomainen tottis, kun ei ollut mitään häiriöitä ja lelupalkkaus.
Ensimmäisen kerran tuli mieleen sellainen ajatus, että Hiskin kanssa voipi olla vaarana liiallinen kuumuminenkin. Toistoja voi olla lelun kanssa vaikka tuhat ja kierrokset sen kun vaan nousee... Pitänee nyt alkaa tehdä myös rauhoittumistreeniä.

Heta. Kokeilin jo pellolla seurauttaa hoffineitiä noin 100 metriä, kepin voimalla, Hiskin hyppiessä ympärillä. Seurasi rävähtämättä.
Pihassa sama juttu: nättiä, kiihkotonta seuraamista.
Jäävät liikkeet. Hyvin nämäkin, Hiski sai pyöriä ympärillä, ei mitään vaikutusta. Istuu aina liian hitaasti, en puutu siihen, kunhan ISTUU: Oli aika, jolloin ei istunut vahingossakaan, vaan seisoi tai meni maahan.
Hetalle ei enää parane kertoa, mikä liike on tulossa: se putosi maahan välittömästi, kun ehdin aloittaa, että "nyt tulee maahanmenol...". Sen kanssa ei tottista myöskään kannata treenata kuin korkeintaan kerran kuussa, silloin sillä säilyy mielenkiinto.

Torstai 15.1.
Hakutreenit Sääksjärvellä. Vain kolme hlöä, mutta hyvä treeni. Vain Hiski.
Olin ajatellut ottaa rullatreenin, mutta kun kerrankin kävi kiva tuuli, päätin ottaa ihan oikean etsintätreenin.
Tallasimme neljä kaistaletta, tuuli vasemmalta.
Eka mm oikealla, lähellä noin 15 metrissä, että Hiski sai heti nenänsä auki. Toimi! Sain lähettää Vemmelsäären loikkimaan keskilinjalta asti, kun sillä oli nokka heti hienosti ylhäällä.
Toinen vasemmalla hajunhakuna. Mm meni kaukaa kiertäen piiloon. Uskalsin tulla takaisin keskilinjalle asti, kun tuuli kivasti maalimieheltä. Hiski pinkaisi suoraan piilolle, onnistui loistavasti tämäkin.
Kolmas sitten taas läheltä oikealla tuulen yläpuolelta reaktiona. Mentiin remmissä aika lähelle ja His pinkaisi mm:lle kiertäen pitkän kaatuneen rungon, jonka takana Jaana kökki.
Neljäs (Jaana siirtyi) taas vasemmalla hajunhakuna. Sujui kuin rasvattu.
Maalimiehillä oli nyt ruuan lisäksi lelu, jonka His sai yllätyksekseen joka kerta. Voi sitä riemua!
Erittäin onnistunut treeni. Paikka oli uusi, maalimiehet samoin. Ilmeisesti se, että on otettu maalimiehiä alkuun ihan lähelle ja estetty Hiskiä jäljestämästä, on tehnyt tehtävänsä ja pojalla oli ainakin nyt selvästi nenä auki alusta asti. Taitava Vemmelsääri!
Jaana ja Tarja olivat ihan ihmeissään ja hämmästelivät Hiskin mm. hirmuista puruotetta leluista. Mää olen jo tottunut...
Nyt Hiski kyllä nouseekin leluilla sellaiseen vireeseen, että huhhuh. Pidän namit mukana kuitenkin vielä vähän aikaa, niillä sen saa rauhoitettua. Jossain vaiheessa siirrytään kyllä kokonaan lelupalkkaan.
Lisäksi Hiskille rullantuonteja ennen ruokaa. Maahanmenoja ja paikallamakuita kotona aamuisin.