23. ja 24.1., perjantai ja lauantai
Kun ulkona on lunta puolireiteen, eikä tottistelupaikkoja muutenkaan ole ihan ruuhkaksi asti, ollaan parina päivänä otettu hieman sisätottista, namien kanssa.
Sivulta maahanmenoa, ok. Paikkamakuuta, ok. Putoaa tosi nopeasti maahan jo, vaikka antaisin käskyn selin.
Ns. kaukoja (ihan läheltä) kokeilin myös hiukan. Ei hassumpaa, ehkä nekin joskus opitaan.
Sivulle tuloja vähän eri kulmista. Ilman apuakin onnistuu, mutta ei ihan joka kerta.
Seuraamista: muutama askel sivuille, eteen vinoon jne. Pyörimistä. Ei osaa peruuttaa, kun ei ole opetettu...
Jääviä liikkeitä ensin ihan olkkarissa apujen kanssa. Nämä sujuivat hyvin. Useita toistoja joka liikettä, mistä seurasi, että Hiski alkoi jo muutaman askeleen jälkeen hidastella ja odottaa, mikä käsky nyt annetaan.
Kellarikäytävällä sama, mutta yritin jättää avut kokonaan pois. Tulos: istu-käskyn jälkeen Hiski seisoi, meni maahan, seisoi, meni maahan jne. Ilme oli, että "never heard". Kertaakaan ei vahingossakaan istunut. Otettiin toistakymmentä yritystä, jonka jälkeen luovutin ja palasin pieneen vartaloapuun. Heti vörkki. Joka kerta. Maahanmeno ja seisominen ovat paljon helpompia kuin liikkeestä istuminen. Ihan sama juttu Hetan kanssa! Mitähän mä oikein teen väärin :(
Noutoja vielä kellarikäytävällä: siellä Hiski ei pääse kurvaamaan vasemmalle, kun tulee seinä vastaan :) Kapulanpitoa Hiskin kanssa ei tartte treenata ollenkaan, se pitää ja pysyy vaikka maailman tappiin! Jotain sentään on onnistuttu tekemään oikeinkin.
Sunnuntai 25.1./hakutreenit
Hiskille neljä maalimiestä ja nenänavaus. Kiva tuuli etuvasemmalta. Kaksi ukkoa valmiina (!), kaksi hajunhakuna.
Täysin nappisuoritus Hiskoselta taas: myös valmiit äijät, joista ensimmäinen - 30 metriä oikeasta kulmasta viidessäkympissä tuulen yläpuolella aikamoisessa ryteikössä ja paksujen hankien keskellä- ei tosiaankaan ollut mikään helppo nakki. Hiski teki sinne hienon laatikkopiston ja työskenteli muutenkin koko treenin ajan upeasti eteenpäin (joka oli treenin tarkoituskin). Olin todella tyytyväinen Vemmelsääreen.
Hakutreenien jälkeen taas Roihulle viestiä (melkein 300 m jo!), joka sujui taas kuin rasvattu. Roihu ja Hiski tempaisivat päälle yhteisliitonsa.
Ihan lopuksi raahauduin vielä Hetan ja Hiskin kanssa uudelle lenkille, jonka aikana pudotin Hetalle hanskan niin, ettei se huomannut mitään. Matkaa oli lähes 200 metriä, ei valmistelevaa osuutta. Halusin katsoa, tajuaako hoffineito pelkällä käskyllä, ilman mitään etukäteisvirittelyjä, lähteä hakemaan hanskaa. Tajusihan se, reipas tytteli, lähti ja palautti hanskan vailla moitteen sijaa. Tämä oli siis pudotetun esineen treeni.
Lopuksi HURRRJAT onnittelut Mervi-siskolle tokon ALO-tuloksesta pistein 190!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti