"Tää on muuten mun."
KUVA: KATRI PIETILÄ
Tiistai 20.1.
Tiistaiaamuna lenkkeiltiin vaihteeksi Iidesjärven jäällä. Ei ristin sielua liikkeellä, aikast ruhtinaallista. Koirat riehuivat ja ärisivät kumpikin oman keppinsä kanssa. Sain otettua vähän seuraamista kummankin kanssa. Hetan kanssa yritin hinkata myös suoria eteentuloja läheltä: se ressu menee aina täysin kipsiin ja onnettomaksi, ellei toinen tai viimeistään kolmaskaan kerta kelpaa: "Emmää osaa..." Loppujen lopuksi saatiin aikaan (kaukaa) ihan kelvollinen, nopea ja suora eteentulo, josta hirveet tuuletukset. Heta ei kertakaikkiaan halua tulla tiiviisti eteen niinkuin Hiski, joka sukeltaa suoraan treeniliivin helman alle.
Oli tarkoitus pitää treenivapaa alkuviikko, mutta kun illalla tarjoutui tilaisuus osallistua PPK:n rivitottikseen Särkänniemen parkkiksella, en malttanut olla hyppäämättä Hiskin kanssa sekaan.
Karseen kylmä tuuli puhalsi Näsijärveltä ja meinasi hyydyttää oman intoni jo alkueriin. Mutta ei Hiskin tietenkään: vitsi, kun se näki sen koirarivistön! Poika kasvoi ainakin kymmenen senttiä korkeutta ja sen hännäntötterö selän päällä oikein huusi: "Mää olen muuten oikeesti VALTAVA, vaikkei ehkä siltä näytäkään." Kun viereen vielä sattui äänekkäästi uhoava australiankarjakoiranuorukainen, niin vot. Meikäläinen sai käyttää kaiken mielikuvituksensa, että Vemmelsääri piti kontaktia - edes ajoittain. Namilla ei ollut mitään tehoa, ellei nakkia liimannut suoraan kuonoon, lelussa kyllä olisi roikuttu vaikka kuinka, mutta sitä oli vähän vaikee käyttää siinä tungoksessa.
Noh, naksulla ja sillä nakki-kirsussa systeemillä selvittiin sentään jotenkuten. Oli pujottelua, ringissä kulkemista, sekä peräkkäin että ympyrän sisään ja sisältä ulos, käännöksiä ja pysähdyksiä ja luoksetuloa "kujanjuoksuna". Ynnä paikkamakuuta pitkässä rivissä (tämä meni ihan hyvin). Ei tämän kanssa kyllä BH-kokeeseen mennä vielä aikoihin...
Yhdessä vaiheessa otin Hiskin jäähylle "rauhamatolle" (vanha lapsenpeitto), jossa se sai makoilla ja katsella muitten touhuja.
Huh, huh, hyödyllistä oli, mutta aika rankkaa. Hiski oli kyllä nyt ihan toiselta planeetalta (Marsista vissiin) kuin syksyllä pentutreeneissä, joissa se ei vielä ollut "äijä."
Keskiviikko 21.1. esinetreenit
Hiski
Ruutu lumisessa metsässä 50x50. Lili ja Minna koiruuksineen mukana. Kolme esinettä eteen yksitellen etenemällä pitkin lähetysrajaa, Minna vei niin, että Hiski näki viennin. Tarkoitus saada nenä auki heti alkuun ja hillittyä juoksemista. Onnistui sataprosenttisesti, lähetyksineen, luovutuksineen päivineen. Hyvä taas Hörökorva!
Heta
Myös kolme esinettä valmiina, yksi edessä oikeassa kulmassa,yksi keskellä ja yksi vasemmassa takakulmassa. Kahta ekaa joutui etsimään aika pitkään, kun esineitten hajuja oli jo paljon pitkin ruutua. Niihin se jumittuu.
Rullantuonti/Hiski
Roihun hienosti menneen viestin jälkeen Hiskille vielä Katrin kanssa kaksi rullanhakua. Tämäkin sujui 100 prosenttisesti. Mahtava Vemmelinen!!! Ei otettu sitten enempää.
Hiskin ja Roihun yhteiskaahaukset kruunasivat mukavan aamupäivän. Molemmille ammuttiin vielä lopuksi tiellä. Ei reaktioita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti