Maastoa ja puistoa

Perjantaiaamu näytti vähän vilpoisemmalta, joten eikun metsään, tarkoituksena ottaa koko maastopaletti hakua lukuunottamatta kunnon lenkin jälkeen.
Esineruutu(t)
Normiesineet (4), yksi oikeaan kulmaan, yksi ihan eteen oikealle "suoralle", yksi (muovinen, vaikein) keskelle taakse ja yksi eteen vasemmalle.
Nyt tökkii e-ruudun pistot ihan urakalla. His ei taaskaan mennyt millään sinne oikeaan kulmaan, vaan kaartoi aina vain (jäljelle?) vasempaan ihan heti, mitään esinettä siellä ei siis ollut. Jouduin ihan kunnolla painostamaan, mikä näkyi sitten jo olemuksessa: poika oli ihan masentuneen oloinen :( Mutta en nyt voinut antaa periksikään...Lopulta onnistui ja oikean etuesinekin löytyi. Keskimmäisessä helpotin vähän menemällä lähemmäs ja lopuksi vein vielä pallon vasempaan kulmaan niin, että His näki.
Mentiin vielä päivällä paluumatkalla samaan paikkaan ja nyt vein ison pallon sinne oikeaan kulmaan valmiiksi ja lähetin koirat yhdessä etsimään. Olin ihan varma, että His ehtii pinkaista ennen Hetaa kulmaan. Mulla oli Hetalle varapallo, jonka ajattelin heittää sille lohdutuspalkinnoksi. Hetapa taklasikin Hiskin aika törkeästi karmeiden äänitehosteiden kera heti lähtöruutuun ja ampaisi hakemaan pallon. Hiskillä ei ollut mitään jakoa, vaan se jäi häntä koipien välissä hengailemaan siihen alkuun. Siis uusinta, nyt Heta sai jäädä makaamaan ja vain His pääsi etsimään. Seuraavaksi vein kaksi palloa keskemmälle ja lähetin molemmat hakemaan. Lopuksi pallojen heittelyä ja mustikanpoimintaa. Esineruudusta ei saa mennä hauskuus, ei ikuna!
Tarkkuus
Suoraan esineruudusta tänne. Pieni muoviesine ja His selvästi vähän haluton, katseli mua vähän alta kulmain: "onko pakko, ellei taho?"Aika nopeesti kyllä löysi.
Jälki 
Piti tehdä "kunnon" pitkä jälki, mutta onnistuin löytämään vetisistä vetisimmän soisen kuusikon, jossa majaili taatusti Suomen tihein ja kiukkuisin hyttysyhdyskunta. En yksinkertaisesti pystynyt olemaan siellä, joten jälki jäi noin 300 metriin, viisi keppiä, joiden paikat poikkeuksellisesti merkkasin. Vanheni noin 1,5 tuntia.
Janalla Hiski tarkisti vähän matkaa takajälkeä ja kääntyi. Yksi keppi olisi jäänyt, siitä huomautus. Toista keppiä ei ollut siinä paikassa, mihin sen jätin, mitä ihmettä! Aamuruoka viimeiseltä kepiltä.
Piti ottaa pudotettukin, mutta His oli jo ihan nääntyneen oloinen, joten jätin väliin.
Tottis
Iltapäivällä vielä piipahdettiin Tampereella käydessä Vihiojanpuistossa (frisbeepuisto), jossa oli makeat häiriöt. Hiski oli ihan kohtalaisessa vireessä ottaen huomioon paikan. Ihan vilkuiluitta ei nytkään selvitty. Otin lähtöjä, seuraamispätkiä ja muutaman pitemmmänkin, käännöksiä, juoksemisesta seisomisen ja luoksetulon ynnä paikallamakuuta, jossa oli kovin levoton.
Ihan erikseen pienen tauon jälkeen otin vielä noudon, joka meni ihan onnettomasti. En tiedä, mistä His otti pultit, mutta palautus oli hi-i-das ja kapula melkein pudotettiin mun jalkoihin. Otin uusiksi ihan läheltä, vähän parempi. Palkkanamit sylkäisi maahan... Hui. Tämmöistä se ei ole tehnyt vielä koskaan. Otin vielä uudestaan niin, että juoksin itse edellä ja ja hihkuin ja sitten vapautin. Pallo tai mikään muukaan lelu ei enää kelvannut.
Taisi kuumuus tehdä tepposet: auton mittarissa oli 30 astetta. Tosin helle ei enää mökillä haitannut yhtään, vaan His alkoi heti pihaan päästyä tutun riehumisensa.

Niin, ja to-iltana käytiin Levekin kenttätreeneissä, jotka nyt jäävät tauolle. Oli paljon  koiria pienellä alueella, hyvä. Täälläkin lähtöjä, seuraamista, käännöksiä, jääviä, luoksetuloja ja paikallamakuuta.