Hakua

Haku
Keskiviikkoiltana Sääksjärvellä, viisi koirakkoa.
Hiskille suunnitelmissa kuusi ukkoa ja kolme tyhjää.
-kulma yksi: suoraan edessä, valmis/sp/ruoka,
- kulma kaksi, suoraan edessä valmis/sp/ruoka,
- kolmas pisto: etenevä/eteenpäinkääntyvä mm/näyttö/pallo,
- neljäs pisto: etenevä/kääntyvä mm, näyttö/pallo,
- viides: tyhjä,
- kuudes: tyhjä,
- seitsemäs: etenevä/kääntyvä mm, sp/pallo,
- kahdeksas: tyhjä,
- yhdeksäs: suoraan edessä, valmis, näyttö/pallot.
Kulmat oikein hyvin, kolmas ja neljäs myös. Viides, eli eka tyhjä, myös nätti pisto. Kuudennella pistolla vasemmalle puolelle olikin sitten tosi vaikeeta: His ei millään irronnut suoraan ja tarpeeksi pitkälle, änkesi myös taaksepäin monta kertaa. Lähetin varmaan ainakin seitsemän kertaa, etenin itsekin aina hiukan eteenpäin. Alkoi pitkästä aikaa jo hiukan verenpaine nousta: kyllähän Hiskin ihan oikeesti jo tämä pitäisi osata. Ihmeesti se vaan kyllä aina uudelleen lähti matkaan ja päätin, että periksi ei nyt anneta, vaikka mikä olisi. Lopulta saatiin pisto onnistumaan. Sitten oikealle puolelle maalimiehelle, joka oli edennyt sivurajaa pitkin eteenpäin. Hiski lähti hyvin ja suoraan, kääntyi hiukan takaisinpäin, mutta palasi onneksi heti oikeaan suuntaan, eli eteenpäin.
Sitten taas tyhjä vasemmalle...tässäkin vaadittiin vissiin kolme lähetystä, ennenkuin suostui menemään suoraan. Kökönkökkö.
Viimeinen ukko suoraan edestä oikealta löytyi hyvin, mutta sitten ei poitsua alkanut kuulua takaisin. Odoteltiin siinä aikamme ja lopulta Hiskonen ilmaantui rulla suussa. Maalimies kertoi, että His oli ottanut heti rullan, mutta jäänyt se suussaan makoilemaan ja odottamaan palloa. Ilmeisesti siksi, että kyseessä oli siirtynyt maalimies, jolta His oli saanut edellisellä kerralla suorapalkkana pallon...
Tyhjät pistot on viime aikoinaselvästi kurjistuneet, suoraan ja pitkälle ei viitsittäisi mennä millään, jos ei mikään edessäpäin haise. Varmaan taantumaan on syynä, että on kokeissa tullut hyväksyttyä muutama matala pisto. Ja kyse on varmaan myös jostain "vaiheesta": His on hiffannut tietävänsä, milloin siellä takana on oikeasti joku ja milloin ei. Sillä on hirveän hyvä nenä. Nyt täytynee viedä maalimiehet muutaman kerran reilusti yli 70 metriin, sivurajan taakse, että saadaan herra jästipää uskoamaan, että sinne taaksekin kannattaa mennä, vaikkei kolmessakympissä vielä haisisikaan. 
Rullantuonnit sujuivat oikein hyvin sivulle asti ja näytöille mentiin lujaa. Lähetyksissä His ei edelleenkään malta pysyä sivulla, vaan punkeaa sinne eteen. Tähän ei tahdo auttaa oikein mikään.