Tilitystä, tottista ja hierontaa

Olipa hieno herätys tänään, siis keskiviikkoaamuna. Kun avasin verhot, järvellä lipui juuri seitsemän joutsenen letka. Taustalla semmoinen hieno aamusumu.

Terhi hieroi taas tiistaiaamuna Hiskin. Hienosti poika rentoutui: Terhi osaa käsitellä Hiskiä suorastaan ihailtavasti.Oikea puoli oli selvästi kipeä. Ensi viikolla mennään taas.

Tottis
Pihassa heti maanantaina kontaktiharjoituksia. Ma-iltana Pirkkahallin kentällä Lilin kanssa palauttelutreeni. Kentän reunalla kuusi palloa+Herin eteenmenomerkki.  Hiskille matalalla A-esteellä kapulan heittoja joka suuntiin vinoon ja keskelle. Ilmoittautuminen Herin kanssa >palkka. Lyhyt seuraamispätkä>palkka. Vähänkö hieno, ei vilkaissutkaan palloja.
Eteenmeno pallojen suuntaan ja maahankäsky 5-10 metriä ennen niitä, ei keulinut seuruussa. Putosi kuin kivi eikä koskenut palloihin. Hieno poika! Sitten pikku seuraaminen ja  leikkiä.
Kyllä taas toimi kaikki...
Tiistai-iltana tokoa Levekin kentällä. Ohjelmassa kisamainen treeni käskyttäen, menin ihan koirahäiriöiden takia. Koiria olikin paljon ja osa ihan kurittomia. Paikallamakuussa lapukkauros singahti ylös, His pysyi tässä vaiheessa hyvin, mutta kun alkoi haistella Hiskin peräpäätä, poika nousi seisomaan. Tässä vaiheessa ehdin jo viereen, komensin takaisin maihin ja jatkettiin.
Hiski oli valppaana kuin mikä. Voi että miten hienot sivusiirtymät! Palkkasin pääasiassa namilla, mikä pelitti ihmeen hyvin. Liikkeiden välillä rauhoitin kunnolla. Taidanpa alkaa panostaa tokoon, kun siinä seuraaminenkin sujuu, kun Hiskillä ei ole mitään odotuksia eteenmenosta ;)
Sama lapukkauros syöksyi uudestaan Hiskin luo, kun istuskeltiin kaikessa rauhassa odottamassa vuoroamme sivummalla. Nyt Hiski hermostui oikein kunnolla. Eikä omistaja meinannut millään saada koiraansa kiinni...Olipa tosiaan häiriöitä.

Ajattelin ensin, että saa kisa-analyysit riittää. Ilmeisesti meikäläisen on kuitenkin aina pakko purkaa päänsä, että pääsisi rämpimään eteenpäin. 
Hiskin käytös sunnuntain tottiksessa Nokialla oli täydellinen yllätys. Menin täysin koiraan luottaen kentälle, mieliala oli korkealla siksikin, että päästiin ekana suorittamaan. His vaikutti innokkaalta ja piti hyvin kontaktia ilmoittautumisen ajan. Sain annettua vihjesanan ja kaikki vaikutti hyvältä. Kun toista koiraa vietiin paikallamakuuseen, Hiski alkoi yllättäen tapittaa kentän reunaan. Vielä tässä vaiheessa uskoin, että saan napakalla käskyllä Hiskin "kiinni". Mutta käskylläpä se oikein hyppäsi edelle, kontakti tiukasti kentän laidassa. Sama juttu kaikissa seuraamisjaksoissa.
Kaikki jäävät se teki oikein ja nopeasti, mutta arvosanat putosivat sen valmistelevan osuuden takia.
Nouto: muistaakseni Heinilä toivoi, että koira "olisi pitänyt kapulaa voimakkaammin", mikä oli kyllä sikäli kummallista, että jouduin taas vääntämään kapulan väkisin Hiskin suusta...Onko tästä tullut vaan semmonen mantra, jota PK-tuomarit hokee?
Hyppyesteeseen His kolautti takaisintullessa ihan kunnolla. Sitäkään ei ole kentällä treeneissä tapahtunut kertaakaan eikä pihahypyissä.
Esineruudussa oli vähän sama juttu kuin tottiksessa, eli Hiskin luokaton etsintä tuli ihan puskista. Treeneissä se keskittynyt hyvin. Nyt se enimmäkseen minusta vain juoksenteli (vaikka luulisi, että olisi saanut hakuradalla jo juosta tarpeekseen).

SM-kisojen jälkeen ollaan siis treenattu erityisesti seuraamista Jonten ohjeiden mukaisesti. Miksi meidän seuraaminen (ja melkein kaikki muukin) onnistui SM-kisoissa niin hyvin? Siellä oli ihan vieras paikka, kummallinen alusta, aamuyö, yleisöä ja His toimi silti hyvin.
Mitä tein ennen SM-kisoja eri tavalla kuin nyt? Tarkistin blogista.
Silloin treenasin Hermiön Outin neuvojen mukaan. Siihen kuului erityisesti se vartalojännitys ja hengitys, keskittymisharjoituksia oli paljon. Näistä sitten luovuin kokonaan ja siirryin käyttämään suullista huomauttamista tai karvoista nyppäämistä. Lähtöjä (nopeaa palkkaamista kontaktista tai heti lähdön jälkeen) ei ole nyt treenattu yhtään, ennen SM-kisoja paljonkin. Olen nyt tehnyt paljon palkattomuustreenejä ja pitkiä seuraamisia. Ne siis eivät ole tuottaneet toivottua tulosta.
Juttelin Nokian kisan jälkeen pitkään Tarja V.:n kanssa, jolla on hyvin Hiskin tyyppinen malinois Bertta, erinomainen hakukoira. Hän käyttää tottiksessa samaa vartalo-/hengitystekniikkaa kuin Outikin.
Taidanpa palata takaisin tuohon tyyliin - ei joka kisassa ole Lea-tätiä.
Susan, jos satut lukemaan: kiitos signaaliherkkyysajatuksista. Olen ajatellut, että Hiski on äärimmäisen terävä, mutta se lienee nimenomaan signaaliherkkä.
Mutta perusongelma on varmaan yhä edelleen se, että olen epäonnistunut laumavietin käyttöön valjastamisessa, vaikka otin asian kuntoon laittamisen ohjelmistoon jo keväällä. Katri kertoo blogissaan, että Jonte sanoo, että "koira (Mervi) ei ota vastuuta tekemisistään." Juuri näin Hiskin kohdalla erityisesti PK-kokeissa. Hankaluus on vain siinä, että treeneissä tämä ei näy ja erityisesti toko-treeneissä ei ollenkaan enkä millään keksi, mikä erottaa tarkalleen ottaen treenin koetilanteesta. Minun jännitykseni se ei voi olla.
En tahdo virittää Hiskiä ennen treenejä enkä koetta mitenkään. En halua palkata koiraa, ennen kuin se on tehnyt mitään. Eikä His ole edes sen tarpeessa on, koska sen ongelma ei ole vireettömyys, vaan se, ettei se "patoa" sitä viettiään, vaan lähtee heti purkamaan sitä vaanimalla. Sen jälkeen koko hommaa leimaa sellainen ilmiö, josta tuomarit kuvailisivat niin, että "koira saisi olle tarkkaavaisempi." Eli se ei keskity. Ainoa, millä siihen tässä on siis pystynyt vaikuttamaan, on tuo jäykkä-vartalo-ohjaus.Se huomauttaminen/nyppääminen on siitä huono, että sitä ei tosiaan pysty kisoissa käyttämään.
Hiskihän ei ole vähimmässäkään määrin nöyrä eikä kovin miellyttämishaluinenkaan bc, vaan itsenäinen, itsepäinen ja pomottamaan pyrkivä pakkaus. Ja minulle se on mamman rakas kultamussukka, voivoi. Ei taida olla paras mahdollinen kuvio...Nina K-K. sanoikin mulle kerran, että "sää tykkäät vähän liikaa tosta koirasta." Totta, mutta voiko Hiskistä muka tykätä liikaa?!?!
Pallostaluopumistreenejä a la Jonte kehiin taas.
Lisäksi mietin nyt erityisesti rentoutumista. Hiski pitää ylimalkaan saada rennommaksi ennen kentälle menoa. Se on ihan raivovireessä kisoissa muiden koirien ja varsinkin autoissa haukkuvien koirien takia, menee ihan sijaisille tuosta. Ihan eri asia on, miten tämä tehdään...

Outin opit
Kopioin tähän loppuun vielä kirjaukseni Outin seuruuklinikalta 28. kesäkuuta. Näiden ohjeiden mukaan treenasin ässämmiin.
"Outin mielestä (ja omastanikin) ohjaajan ongelmia ovat mm: 1. epävarma/jäykkä ote heti aloituksessa sekä liian nopea liikkeellelähtö=lähdöt on huonoja, minkä tiesinkin 2. liian nopea ja nykivä vauhti ylimalkaan 3. ylävartalon asento 
Lääkkeet: rauhallisempi ote ja reagointiaikaa lähdöissä ja käännöksissä koiralle, ryhti suora, mutta ei jäykkä (!), rauhalliset liikkeet ja suht verkkainen vauhti ja lyhyehköt askeleet. Käännökset koiralle "sopivaan" aikaan so, kun se seuraa varmasti hyvin.
Lisäksi harjoitellaan  pitkiä siirtymiä kapuloille ja telineille pallo kainalossa ja palkka siitä vihjesanan jälkeen, tässäkin nopeudenvaihdoksia."