Nokian majalla tavattiin Hanna .T.+ratasväki, Miia M. ynnä Miian joku koulukaveri, joka auttoi esineruudussa, vaihteeksi kuivassa säässä. Outoa.
Tottis
Ihan aluksi leikin Hetan kanssa kunnolla kentällä niin, että Hiski sai katsella autosta.
Otin Hannan ja Huin jälkeen Hiskille heti kontaktista palkkauksen, lyhyesti seuraamista, vasemmalle käännöksiä ja henkilöryhmän. Vire ja kontakti ainakin olivat erinomaisia, muista hienouksista en nyt jaksa edes välittää ;). Juoksusta seisominen, jossa tuli eteen ensin taas vähän vinoon, uusinta ok. Pitäisi muistaa seistä hyvin, hyvin suorassa, jopa pikkasen takakenossa, se näyttää selvästi auttavan (paitsi tietysti nti Yliminän kokeissa, joissa ei saa olla ryhdikäs). Ja sitten vaan leikkiä, raivoisaa sellaista - nyt ei ollut paineesta tietoakaan.
Esineruutu
Mielenkiintoinen paikka: oikea puoli märkää mätästä, heinikkoa ja pusikkoa, keskellä paljon kaatuneita puita ja korkeita saniaisia, vasen sivu nousi jyrkästi. Lähetyssivulla joutui kiipeämään puunrunkojen yli.
Neljä esinettä: molemmissa takakulmissa, oikealla sivulla puolivälissä ja neljäs keskellä. Esineet normikokoisia.
His oli oikein hyvä: esine oikealta keskeltä ensin, sitten oikealta takaa, sitten vasemmasta takakulmasta. Aikaa meni 3-4 minuuttia leikkeineen. Tähän lopetin varsinaisen treenin, mutta käveltiin vielä keskiesinettä kohti, jonka His nostikin ylimääräisena ilman eri käskyä. Hieno pieni mies.
Hyvä oli Huiskalekin: kerrassaan pätevät veljekset!
Haku, tai jotain sen tapaista...
Mentiin vielä Miian kanssa hakuradalle. Ideana oli, että otan alkuun monta tyhjää, joiden jälkeen His löytää Miian jostain sadasta metristä umpparista, jonne M. meni takakautta. Alue oli täysin tallaamaton. Kulmiin vein pallot, jotka His haki ihan onnessaan. Parin piston jälkeen (en tiedä, missä His kävi, kun ei siellä mitään nähnyt) eksyin keskilinjapolulta väärälle...Lähetin Hiskin - jonnekin ja sinne jonnekin se myös katosi. Etenin muka keskilinjalla (joka siis ei ollutkaan k-linja) ja jossain vaiheessa alkoi hieman epäilyttää. Huusin Hiskiä kitapurjeet lepattaen ja se tuli joskus aikojen takaa - jostakin.
Tässä vaiheessa jo tajusin, että ollaan lähestymässä oikeaa sivurajaa ja että homma meni ketuiksi, joten päätin sitten lähettää Hiskin piilolle takaapäin - sinne se löysikin heti ja tuli rullan kanssa takaisin. Miia oli äimänkäkenä, kun tultiin ihan toisesta suunnasta kuin piti. His oli käynyt piilolla jo kerran ja ottanut rullan. Ilmeisesti se pudotti sen, kun ei löytänyt mua ja kun karjuin sitä kaiken lisäksi aika kovalla äänellä (kuinka ollakaan, pilliä ei taas ollut). Joten kämmin treenit ihan itse.
Hyvä puoli asiassa on se, että His oli oikein onnellinen ja iloinen eikä sillä ollut selvästikään mitään stressiä siitä, että jotain olisi mennyt pieleen ))
Lopuksi oli vielä pakko ottaa se nouto ja telineet. Kaikki meni oikein hyvin: Hiskillä oli kerrassaan hyvä päivä.
Kiitos Hanna, Miia ja tuntematon luokkakaveri!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti