Treenailua

Nokian majalla Hannan ja Huin ynnä Miian ja Uskon ja Kosti-vauvan kanssa treenailtiin tottista, esineitä ja vähän hakuakin. Oikein mukavaa oli, kiitokset molemmille!
Tottis
His otti Huin parina koko setin suht kisamaisesti ilmottautumisineen ja ampumisineen. Taisin palkata vain kerran, seisomisliikkeen jälkeen ja lopuksi tietysti. His ensin, Hui paikallamakuussa.Kentällä häiriönä palloja.
Ei mitään mullistavan huonoa, mutta liikaa niitä tuttuja pikkuvirheitä taas.
Virheet: edisti seuraamisessa alussa, meni hitaasti maahan, oli ottanut askeleita perään seisomisessa, tuli vinoon eteen luoksetuloissa, luovutti kapulan vinoon, ennakoi yhden sivullesiirtymisen, ennakoi maahanmenoa eteenmenossa (ei palloa), jonka uusin. Vasta kolmas kerta ok.
Minusta His oli vähän paineistunut jostain syystä: lopetti lopussa leikkimisen kesken, mikä on sen merkki. Kotipihatreeniä tarttis nyt keritä tekemään...
Tauon jälkeen otin seuraamista vain lennosta, palkkailin hyvistä pätkistä ja otin yhden juoksusta seisomisen, jossa palkkasin heti stopista. Sit vaan leikkiä, nyt leikki hyvin.
Esineruutu
Kolme esinettä. Nosti ihan samalla kaavalla kuin Hui ja muutenkin aika samantapaista työskentelyä ;) Juoksenteli kyllä ihan liikaa sinne tänne, mutta esineet nousi, aikakin olisi ilmeisesti riittänyt.
Haku
Miia oli vielä Hiskille molemmissa hakuradan etukulmissa suoraan palkkaavana maalimiehenä. His oli aivan onnessaan: ei ole nähnyt Miia pitkään aikaan. Aamuruoka tuolta.

Toko
Levekin kentällä, jossa oli taas melkoinen koirasuma, hyvä niin.
Paikallamakuu, 5 minuuttia, piilossa oli hän. Hispander oli käännellyt melkoisesti päätään.
Ruutu. Näytin taas ensin oikean paikan. Muutama toisto suht läheltä. Nyt se pysähtyy joka ikinen kerta ennen ruutua kysymään: "Jaa tähän vai?" Miksei sinne voi mennä suoraan? Lopuksi pallolle, kaukaa.
Tunnari. Eipä olla tätäkään taas treenailtu. Vieraan hajuiset ja oma x 2. Ensimmäisellä kertaa meni suoraan omalle, lähes kyllästyneen oloisesti. Toisella kertaa haisteli huolellisesti läpi ja otti oman, ilman minkäänlaista epäröintiä. Miten tää on Hiskille niin helppoa? Takapakki tullee vielä - pessimisti ei pety :)
Seuraamista, pätkinä ja käännöksiä ja pari luoksetuloa, vinoon, huoh. Sitten ihan läheltä, jossa virhettä ei tule.
Hirveet häiriöt saatiin, kun jollakulla oli mukana vinkulelu - His oli mennä ihan pois tolaltaan.

Esineruutu
Perjantaiaamuna aamulenkin yhteydessä sain päähäni tehdä esineruudun sänkipellolle.Vein kolme esinettä oikeaan reunaan peräkkäin. Tuuli kävi vasemmalta. His sinkosi kuin Nato-ohjus matkaan, mutta sai keskimmäisestä hajun matkalla. Mutta sitten...poika teki ainakin neljään kertaan tismalleen saman lenkin: kiersi oikeaa reunaa taakse, siitä tallattua takareunaa pitkin oikealle ja taas vasenta sivua takaisin. Eli siis ruudun reunoja pitkin. Ja nenä maassa koko ajan. Eli seurasi jälkeä. Ruudun sisällä se ei varsinaisesti edes käynyt. Jotenkin ne kaksi sieltä sitten nousivat, mutta heikohkoin tyylipistein.
Sitten vein keskelle peräkkäin uudet kolme esinettä ja hain Hetan etsimään. Se hoiti homman tyylikkäästi nenä ylhäällä: ensin edestä, sitten keskeltä ja lopuksi takaa. His näki touhun autosta, kehuin Hetaa myös vuolaasti.'
Sitten Hiskille sama juttu. Nyt pellolla nuuskutti ihan erilainen Hiski: sekin napsi esineet hienosti järjestyksessä ja kunnolla haistellen. Luultavasti sillä meni alkuun tästä peltohommasta vähän pasmat sekaisin, me ollaan jäljestelty aika paljon tällä samalla pellolla. Hope so.
Joo, ja molemmat koirat kävi tietysti oikein nautiskellen kieriskelemässä lietelannassa, jota oli justiinsa levitetty viereiselle pellolle.  Nyt on kivat parfyymit talossa.