HISKIN JA VILIN SEIKKAILUT




keskiviikko 22. syyskuuta 2010

Teetä ja eetä

Tottis 1
Nokian kentällä. Ensin kikkailin Hetan kanssa, mikä hilasi Hiskin vireen valmiiksi pilviin.
Otin kaikki liikkeet (ei eteenmenoa). Kaikki muu meni oikein hyvin paitsi se saamarin  maahanmeno, joka ei taaskaan onnistunut kertaakaan juoksusta, eikä ylimalkaan minkäänlaisesta liikkeestä. Istui. Ja istui. Ja istui.
Palkkasin vasta lopussa, palkat ei olleet edes taskussa. 
Esineruutu
Vein neljä esinettä ja päätin, että nostatan niin monta kuin tuntuu hyvältä. Kaksi keskellä, yksi ihan edessä, yksi (pikkiriikkinen) vasemmalla takana, mutta ei kulmassa asti.
Ensimmäisenä nousi etuesine vasemmalta (olin lähettänyt oikealta, heh, kävi kyllä oikean takanurkan kautta), sitten vasen keskiesine ja sitten oikea keskeltä. Koska His oli tosi hyvässä vedossa ja edelleen kova draivi päällä, laitoin vielä hakemaan neljännenkin. Sekin löytyi mukavasti, joskaan ei sen viiden minuutin sisään.Mutta His oli joka tapauksessa ahkera ja hyvin motivoitunut.
Hetakin sai hakea yhden esineen.
Tottis 2
Sillä aikaa, kun olimme esineruudussa, kentälle oli tullut joku dobberi-ihminen. Otimme sitten paritreenin kisamaisesti, His ensin paikallamakuussa. '
Seuraaminen. Järkyttävää: ampaisi heti käskyn jälkeen kisahullunkiilto silmissä edelle ilman kontaktin häivääkään. Otin aika tylysti alusta ja taas sama juttu, jonka  jälkeen nyppäsin korvasta + kerroin selkokielellä, että näin ei tehdä. Sen jälkeen parani, joskin vilkuilua esiintyi vähän.
Jäävien valmistelevissa sama juttu: jouduin huomauttamaan huonosta lähdöstä. Eikä edelleenkään mennyt maahan - tää alkaa olla jo vähän epätoivoista :(
Nyt mä vasta tajusin, että Hiskihän kerää ihan kauheat kierrokset suorittavan koiran eteenmenosta! Ei se paikallaolosta koomaannukaan, vaan ihan päinvastoin, nupit on kaakossa. Kisoissa mä en vaan ole nähnyt tilannetta oman koomani takia. Yritin kyllä estää sitä katsomasta sitä eteenmenoa, mutta ei oikein onnistunut. Ja voi olla, että sille riittää pelkkä käskyn kuuleminenkin.
His oli itse asiassa hirveessä vireessä, lähdössä lapasesta joka hetki, se maahanmenemättömyys kuuluu selvästi sarjaan "ei pysty, ei pysty, kun on pallon kuva silmissä."
Sitten jatkettiin vielä toisella kentällä pelkkiä maahanmenon toistoja (ei liikettä) namipalkalla peräperää. Kyllä se siinä osasi. Tää on nyt niin tätä.

2 kommenttia:

Laura kirjoitti...

Tosi hyvä oivallus toi eteenmenon katselu/kuuntelu, koska siitä se varmasti onkin kiinni!! :)

Tsemppiä kovasti, mä pidän teille kamalasti peukkuja!

Hiippari kirjoitti...

Kiitos Laura, jostain syystä mua jännittää nyt poikkeuksellisen paljon. Todennäköisesti johtuu siitä, että paikalla on paljon tuttuja...ihan tyhmää :(