Taas pitää tehdä yhteenveto.
Autohuollossa
Torstaiaamuna otin Hiskin mukaan Pösön jarruhuoltoon , jonka kerrottiin kestävän kaksi tuntia.
Ensin teimme lenkin Hatanpään valtatien varrella - autoja pyyhki ohi joka suunnasta. Hiskin mielestä superkamalaa. Edes pissata ei voinut sellaisessa härdellissä. Sitten siirryimme puistoon, jossa Hiski pääsi purkamaan pahimman stressinsä narupalon kanssa. Aluksi vain leikittiin, sen jälkeen seuraamista pikku pätkiä ja muutama luoksetulo paikalla makuusta. Kerran hiipi perässä ja vasta kolmannella onnistui tulemaan jalkojen välistä. Lopuksi taas leikkiä ja paluu liikenteen sekaan, häntä koipien välissä. Huoh.
Hiskiä ei voi panna istumaan ennen kadun ylitystä, koska se ei pysy paikallaan, jos tulee auto. En voi pakottaakaan.
Automaassa sitten leiriydyttiin pöydän ääreen, otin tietokoneen ja rupesin töihin. Hiskille siankorva ja leluja, ihmiset kävivät silittelemässä. Ihan nätisti poika käyttäytyi, vaikkakaan ei malttanutkaan käydä huilimaan.
Aamuisin olen nyt ottanut koirille seuraavanlaisen session: Molemmat jätetään istumaan keittiön lattialle, itse käyn levittelemässä lattioille joukon esineitä, kaikki vähän vaikeempia tapauksia, metallia, harjaksia yms. Ei mitään leluja, hanskoja tms pehmeitä kivoja tavaroita.
Sitten takaisin keittiöön ja käsky ”etsimään”. Kahdeksan jalkaa sutii vimmatusti laminaatilla, kun molemmat säntäävät tavaroita hakemaan. Sitä mukaa, kun löytävät, kantavat mulle ja annan palkaksi juustoa tms. Hiskiltä tuppaa hosuessa vielä välillä putoamaan esine liian nopeasti tai liian kauas, jolloin Heta nappaa sen ja antaa mulle ”oikeaoppisesti”. Saapas nähdä, oppiiko Hiski tästä, ettei kannata pudottaa esinettä, vaan antaa se nätisti mamman käteen. Olen kyllä vaatinut jo nostamaan pudotetun tavaran ja antamaan sen uudelleen. Pitää jo paremmin.
Joka tapauksessa tämä kilpaili lisää jo nyt aika kivasti vauhtia ja motivaatiota esineille…
Sunnuntaina mekin tapasimme ”keinoemon” , Lauran Kalevassa ja saatiin hyviä neuvoja myös. Hui on kuulemma ”totisempi” poika kuin Hiski, joka on aikamoinen vilistäjä…
Otettiin leluseuraamista, jossa Hiski on aika vinossa (pyrkii poikittamaan), muitta joka muuten pitää paljon paremmin mielenkiinnon yllä kuin nami. Namiseuraamisessa häiriöt katkaisevat helposti homman, niin nytkin. Saatiin kuitenkin onnistuneitakin pätkiä. Luoksetulo ja eteenmeno lopuksi, niihinkin hyviä vinkkejä. Vauhdikkaitahan nämä Hiskillä aina ovat. Eteentuloa ei des yritetty. Jääviä liikkeitä me vasta aloittelemme. Liikkeestä istuminen lelun kanssa meni ihan näpsästi.
Kiitos Laura kovasti: oli tosi hauskaa ja hyödyllistä!
Sunnuntaina iltapäivällä ajelimme vielä Sääksjärvelle hakutreeneihin. Oli mainio tuulinen keli. Hiskipojalle otimmekin peräti neljä maalimiestä, molemmin puolin kaksi, kaikki noin 50 metrissä, piilossa. Kaikki hajunhakuina. Treeni meni loistavasti: Hiski eteni luotisuoraan ja VAUHDILLA keskilinjalta asti jokaiselle maalimiehelle. Namipalkat kaikilla, vain lopuksi iso pallo, joka olikin niin kallisarvoinen, ettei siitä voinut luopua hetkeksikään.
Ekalla maalimiehellä sattui (taas) pieni hauska moka (joka ei kylläkään haitannut). Maalimiehenä oli Jenni-niminen nuori tyttö, joka on aika uusi ryhmässä. Kun menin piilolle, Jenni ja Hiski tuijottivat siellä toisiaan ja Jenni kysyi arasti: "Eikö tää haukukaan..." Hiski oli jäänyt nätisti istumaan ja odottamaan palkkaa, jota ei heti herunutkaan. Tästä taas nähtiin, että ohjeet eivät koskaan voi olla tarpeeksi tarkat.
Mutta siis erinomainen treeni, Hiski on tajunnut homman. Sillä menee kyllä nokka helposti maahan, mutta kyllä se ilmastakin hajun hakee. Pitää vaan olla tarkkana, ettei vahvista tota jäljestämistä hakumetsässä.
Laura totesi hyvin tuosta ruokapalkasta, että Hiskille voi olla hyväksi käyttää vielä toistaiseksi rauhoittavaa ruokaa, koska se on aika hektinen tapaus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti