Ja vaihteeksi ohjelmassa jäljestystä.
Hiskille 420 metriä pitkä jälki tavallisessa sammalpeitteisessä metsässä. Kolme mökkitien ylitystä, kaksi kulmaa, paljon mutkittelua. Neljä keppiä, ei yhtään purkkia. Jäljen nosto tieltä, tien suuntaisesti. Nameja vähän siellä täällä, lähinnä kulmien ja teiden ylitysten jälkeen.
Hetalle noin 800 metriä pitkä jälki hyvin vaihtelevassa maastossa. Kaksi keppiä.
Jälkien vanhentuessa kävin ABC:n vieressä leikkimässä Hiskin kanssa. Erittäin meluisat tiet menevät vähän matkan päästä kahta puolta. Tällaisesta taustametelistä Hiski ei olllut moinaankaan, mutta joka kerta, kun ihan ohi ajoi – ihan hiljaakin – jokin auto, se jähmettyi kesken rätin repimisen ja jäi seuraamaan. Sinnikkäästi kuitenkin leikittiin melkein puoli tuntia. Muutama seuraamispätkä rätin kanssa myös ja käännöksiä. Lisäksi luoksetuloja läheltä jalkojen välistä. Nämäkin keskeytyivät joka kerta, kun auto ajoi ohi tai lähti parkista. Pakko varmaan käydä tuolla joka päivä. Jos BH-koe olisi nyt, se tyssäisi kaupunkiosuuteen…
Sitten jäljet, noin kaksi tuntia vanhat. Hiski oli kummissaan, kun jälki nostettiin keskeltä tietä eikä se oikeastaan siitä sitä nostanutkaan, vaan vasta metsästä. Ajoi kuitenkin ihan näpsästi, yksi hukka oli tulla. Hyvää: kaikki kepit otettiin suuhun oma-aloitteisesti. Teen nyt niin, että kepillä leikitään ensin vähän, sitten mennään maahan oikeaan suuntaan ja namit laitetaan etutassujen väliin. Lähtö vasta luvalla. Huonoa: tien ylitykset. Viimeinen niistä oli tosi vaikea. Hiski ei haistele tietä ollenkaan, vaan ottaa hajun vastakkaiselta puolelta tietä kasvustosta.
Heta ajoi kuin viimeistä päivää, olin turvallani pari kertaa ja jouduin karjumaan sitä pysähtymään monta kertaa. Kaahasi liian pitkälle yhdestä kulmasta ja joutui taas pitkään taistelemaan löytääkseen jäljen uudelleen. Loppu ok.
Kokeellinen osuus: Tein hiekkatien viereen kummallekin osittain pudonneiden lehtien päälle noin 50 askeleen mittaiset namijäljet, lopussa kissanruokapurkki. Natural menua aika tiuhaan. Varttitunnin vanhennus. Hiski oli ihan kuutamolla: se ei tajunnut yhtään mitä sen olisi pitänyt tehdä, rynni vaan eteenpäin. Kun jarrutin, se istua tollotti. Yhtään namia se ei syönyt, vaikka osoitin niitä oikein kädellä. Ei tietoakaan jäljestyksestä.
Heta sen sijaan söi huolellisesti joka ikisen napin ja nuuski välitkin tosi tarkkaan. Kaiken lisäksi viereemme pysähtyi autolla kaksi englantia puhuvaa turistia tietä kysymään. Heta ei välittänyt mouisesta, vaan jatkoi. Taidan ruveta tekeen sen kanssa FH-jälkeä…
Eli tässä tiekaksintaistelussa Hetalle 10, Hiskille 0 pistettä.
Hiski ei toisin sanoen osaa kovan maan jäljestystä ollenkaan. Taidan tehdä sille ”asfalttijälkiä”. So käsienpesuvettä pullon, suihkutetaan jäljille ja laitetaan koira jäljestämään.
Kun tultiin kotiin, molemmat koirat tuijottelivat minua sen näköisinä, että "ruvettaisko tekeen jotain." Oltiin oltu taas metsässä neljä tuntia! Hiski sitten aikansa kuluksi repi sohvasta kulman. Niin, ja se ehti aamulla purra poikki jälkiliinan, joka oli ollut sisällä kuivumassa ja jonka olin jättänyt minuutiksi eteisen lattialle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti