nappijälki

Maanantai-iltana oltiin Pirkkahallin kentällä. Olin leikellyt Hiskille vanhasta nahkahameestani hukkaamieni lelujen tilalle hienot, uudet motskut. Niitten kanssa leikittiin aluksi ja His tykkäsi kovasti. Sen kanssa pitää kohta vissiin ruveta harrastamaan suojelua, sen verran täysillä se hyökkää kiinni ja puree J… seuraamista siitä suoraan. Tiia ampui, kun ,leikittiin, ei mmitään reaktiota. Mulle tuli taas tuskanhiki paikan hakemisessa, Hiskin vire meni näillä hameenkappaleilla ihan överiksi. Aina liikaa edessä tai poikittain. Oikealle käännöksissä saatiin sentään muutamasta oikeasta paikasta palkkaus. Vain yksi liikkeestä istuminen – hyvä – ja yksi massulle meno – hyvä. Luoksetulo siitä eteen, motsku piilossa liivien alla. Ei ihan niin hidas kuin viimeksi, pitää lisäksi pakittaa aikalailla, että tulee oikeaan kohtaan eteen. Vinossa aina aluksi. Muutama hyppy lelun kanssa, kolautteli takajalkojaan joka kerta, tarvii katsoa, mitä tuolle tehdään. Lopuksi eteenmeno pallolle, joka käytiin viemässä yhdessä. Piti hienosti kontaktin sen muutaman askelen, jonka seurautin, vaikka teki hirveesti mielí livistää pallolle. Tuo pallon(kin) heiteltäväksi jo, jippii!
Nyt en meinannut saada poikaa kentältä pois millään… ehkä hyvä niin.

Maanantaina kesken työpäivän pakkasin koirat autoon ja ajeltiin Lahdesjärvelle. Polkaisin Hiskille gepsin mukaan 490 metriä pitkän jäljen kaameeseen maastoon – mistä mä aina löydänkin ne L Neljä suoraa kulmaa, monta loivempaa, kolme ojan ylitystä, yksi hiekkatien ylitys. Puolet peltoa, jossa seisoi vesi, loppu järkyttävää risukkoa ja sepelitienreunaa. Kaksi välipurkkia, peitettyinä, niiden päällä keppi. Eka noin sadassa metrissä, toka 300:ssa. Lopussa peitetty purkki, keppi päällä. Merkkasin kulmat ja purkkien paikat. Nameja hiukan siellä täällä.
Koko ajan satoi lähes kaatamalla. Koirat riehuivat tunnin verran metsässä ja sitten vein Hiskin jäljelle. Olin ihan varautunut siihen, että joudutaan keskeyttämään ja haen sitten Hetan ajamaan jäljen loppuun.
Mutta ei sinne päinkään! Hiski nosti (noin 10-15 metristä) jäljen määrätietoisesti oikeaan suuntaan ja jäljesteli hienosti, jopa hirveitten lätäköitten läpi. Muutaman kerran joutui vähän etsiskelemään, mutta aina nosti hyvin uudelleen. Tien ylitys tuotti vaikeuksia, mikä ei ollut kovin ihme, kun koko tien pinta oli yhtä suurta, lillivää vesilammikkoa.
Ylitti kuitenkin tien ja jatkoi tien sivua, jota jälki kulki ja poikkesi taas metsään ihan oikeassa kohtaa. Ekan kepin merkkasi hyvin huomaamattomasti, mutta kehuin siitäkin kovasti. Laitettiin kepillä maate ja jatkettiin hyvin. Toisen kepin otti jo kunnolla suuhun ja tarjosi sitä mulle. Kovat kehut, massulle ja purkista namit. Lopussa sama juttu. Viimeisellä kepillä jo leikittiin yhdessä. Huippua!
Tämä jälki meni nappiin. Lisäksi pellolla ihan vieressä oli kaivinkone työssä ja kaksi kertaa yli lensi suihkari. Ei häirinnyt. En vieläkään tiedä, mikä sen yhden jäljen viime viikolla pilasi, mutta epäilen vahvasti hirviä.
Nyt tehdään jälkeä kuuriluontoisesti lumentuloon asti: kolme jälkeä, kolme vapaapäivää. Tuula lupasi polkea torstaina ekan vieraan jäljen. Jännää.