Eilen tehtiin Hiskille ensimmäinen vieras jälki. Ja se meni komeesti, jipiiii!
Aloitettiin varovasti: Tuula tallasi noin 300 metrisen jäljen, jossa oli ainoastaan kaksi kulmaa. Alusta oli normaalihkoa metsämaata: sammalta, kohtuupaljon risukkoa, paljon kiviä. Kaksi välipurkkia hyvin peiteltyinä, kepit päällä. Lopussa purkki+keppi. Tuula merkkasi kulmat, purkit keppeineen olivat kummankin kulman jälkeen. Jäljelle piti laittaa myös Natural menuja sinne tänne, mutta unohdin antaa ne Tuulalle, joten jälki oli täysin namiton. Minä poljin suunnilleen samanlaisen jäljen Rillalle, mutta sillä oli myös kinkunkappaleita, kolme keppiä.
Jälkien vanhentuessa otimme pienen esineruutusession, ruutu 15x50, kivikkoista maastoa. Esineet: lapsen kenkä, kankainen pikkulelu (2x3), kumiankka 5x2, kaikki esineet siis suht pieniä. Esineet olivat valmiiksi mälvättyjä jasuunnattoman kuolaisia Qonzan jäljiltä. Yksi takana, yksi keskellä ja yksi ihan edessä. Tuula kävi heittelemässä ensin edessä olevaa, sitten keskimmäistä ja viimeksi takana olevaa.
Hiski oli ihan intopinkona, lähti kuin tykin suusta, haistoi lennosta ekan esineen, löi ilmassa jarrut kiinni, nappasi ja toi. Jes! Seuraavalla lähetyksellä kiidätti takana olevan esineen suoraan käteen. Keskimmäinen tuotti vähän enemmän pään- (tai siis nenänvaivaa). Haki kuitenkin hienosti ja tosissaan, pysyi hyvin tallatulla alueella, mutta takaosassa. Kävelin vähän keskemmäs ruutua, kutsuin Hiskin, joka tuli nätisti ja lähetin suoraan esineelle, joka nousi heti. Kaikista esineistä lihapullapalkka, viimeisestä myös rätinrevitystä. Työmoraali on Hiskillä kyllä kohdallaan jo.
Sitten jälki. Lähetin ehkä noin 15 metristä: kääntyi oikeaan suuntaan ilman pienintäkään epäröintiä. Vauhti oli kovempi kuin koskaan aikaisemmin heti alusta asti, kävelyvauhdilla sentään pysyi perässä. Eka kulma meni mallikkaasti ja keppi noteerattiin. Purkissa oli maksalaatikkoa, joka maistui niin hyvin, ettei His olisi malttanut jatkaa, kun piti tonkia ne sammalet varmuuden vuoksi moneen kertaan, yhtään ei hoputettu. Mutta kun liikkeelle lähdettiin, niin sitten mentiin taas kovaa. Kerran erehdyin sanomaan Hiskin nimen, jolloin se kääntyi salamannopeasti ja jäi katselemaan, että ”no, mitäs ny pitäis tehdä.” Pitää varoa tuota, Hetalle kun saa huudella ihan mitä vaan ja se viis veisaa jäljestäessään. Yhdessä kohdassa oli pientä hapuilua, mutta muuten porhalsi kuin juna. Myös toinen kulma ja keppi/purkki selvitettiin kunnialla. Loppukeppi/purkki samoin. Viimeisellä kepillä taas vähän leikittiin.
Helpotus! Hra H. Hörökorva ajaa vierastakin jälkeä, jopa innokkaammin kuin omaa. Seuraava uskalletaan tehdä jo vähän pitemmäksi. Nyt pidetään kuitenkin muutaman päivän hauduttelutauko.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti