Hanna T.:n blogitekstistä valaistuneena polkaisin Hiskille keskiviikkona Lahdesjärven metsään GPS:N mukaan tasan 530 metriä pitkän, merkitsemättömän jäljen, jossa oli noin varmaan kymmenen eriasteista kulmaa, kaksi tienylitystä ynnä muuta. Nameja vain kulmien jälkeen ja alussa vähän. Lopussa kepin alla kissanruokapurkki. Siis sikavaikee.
Jäljen vanhenemista odotellessa tehtiin pitkähkö lenkki - lisäksi leikin, siis vain leikin, metsässä Hiskin kanssa narupallolla - ja Hiskille esinetreeni. Tallasin 15x50 metrisen ruudun, johon vein kolme esinettä (mytätty hanska, pieni pesusieni ja lapsenkenkä). Hiski näki viemisen. Yksi ihan taakse, yksi keskelle ja yksi eteen). Lähetin, ekan (lähimmän) haki hienosti, luovutuskin jo melko ookoo. Namipalkka. Uusi lähetys, Hiski katseli vähän taakseen kysyvästi, astuin muutaman askeleen menosuuntaan ja näytin, että mene vaan. Toinenkin esine haettiin ja tuotiin hyvin. Kolmas lähetys: sama juttu, Hiski vilkuili taakseen ja pysähteli muutaman kerran, kävelin eteenpäin antamaan vähän tukea ja sinnehän se katosi ison kiven taakse ja kohta tuli kenkä suussa kovaa kyytiä! Nami+narupallo palkaksi. Hyvä Hörökorva!
Sitten pieni tauko ja jälki, lähes kaksi tuntia vanha. Jouduin lähettämän kolme kertaa, kun oikea suunta ei onnistunut. Sitten lähti menemään mukavasti, kunnes noin 50 metrin kohdalla poikkesi ihan selkeästi pois jäljeltä, ja pitkälle. En aavistustakaan miksi. Turhautui sitten selvästi, koska alkoi jo leikkiä kepillä, minkä kielsin jyrkästi. Jälki kuitenkin löytyi uudestaan ja sujui ihan kohtuullisesti, tien ylitys meni nokka korkealla. Tien jälkeenkin pysyi jäljellä, kunnes taas yllättäen tuli täydellinen hukka. Oltiin noin puolivälissä. Sama juttu kuin alussa: turhautui ja alkoi leikkiä jollain risulla. Kielsin taas - aika vihaisesti varmaan - mentiin tien yli ja laitoin Hiskin nostamaan jäljen uudestaan. Siellä alkoi kuulostella jonkun kaukaa kuuluvan työmaan meteliä. Loppu sujui jo ihan siedettävästi, mun mielestäni Hiski oli kyllä välillä aika kaukana jäljeltä ja vauhtiakin oli välillä kuin Hetalla, eli mennä häröili vähän miten sattui. Loppupurkille kyllä päästiin.
Eli ei mennyt kovin hyvin. GPS:n mukaan Hiski oli oikonut kulmia aika monessa kohtaa ja ollut tosiaan metrien päässä jäljeltä kuten arvelinkin. Nyt on kolme metsäjälkeä mennyt enemmän ja vähemmän vituralleen, eli ilmeisesti palaamme pellolle ja namijälkiin... En tiedä, missä meni pieleen.
Torstaina ei tehty paljon mitään, ellei tekemiseksi lasketa sitä, että liikenteen vieressä tarvotaan kolme lenkkiä joka päivä. Mitään edistystä ei ole tapahtunut: Hiski on edelleen hyvin pelokas ja pyrkii autoja pakoon niin pitkälle kuin remmissä pääsee. Ei voi mitään, tämän asian kanssa on vain elettävä. Saa nyt nähdä, vaikuttaako tämä meidän tulevaan kisaamiseen tms.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti