Maanantai-iltana pyörähdettiin Pirkkahallin kentällä.
Ensin leikittiin kunnolla. Hiski tuo hyvin lelun ja vaihtaa lennosta toiseen, kunhan saa välillä hiukan juoksennella ja elvistellä. Miia S. ampui pari kertaa seuraamisen aikana eikä Hiski reagoinut yhtään. Loistavaa.
Leluseuraamisessa myös Hiski poikittaa melkoisesti (huom. Hanna T.!) ja on edelleen liian edessä, mutta en ole siitä kovin huolissani, uskon, että asia kyllä korjautuu ajan kanssa. Koitan ottaa vasemmalle kääntymistä paljon, siinä ei ei ole niin pahasti poikittain. Namiseuraaamista myös, perusasentojumppana.
Otimme myös hyppyjä (olisko ollut 80 sm). Miia oli namin kanssa telineen takana palkkaamassa, mutta se ei jostain syystä vörkkinyt: Hiski joko ponnisti telineestä tai kalautti takajalkansa, eli hyppäsi liian "laakana". Sitten heitin motskun kaaressa yli ja vot: korkelata yli. Jätettiin tähän onnistumiseen.
Pari kertaa otettiin liikkeestä istuminen (ihan pari askelta vain). Maassa makuusta luoksetulo, eteentuloa en ottanut ollenkaan, vaan heitin lelun jalkojen välistä.
Ja yksi kapulan tuonti perusasennosta: "nouda"-käskystä nopea kapulalle meno, luovutus onnistui ihan eteen pienen peruuttelupassauksen jälkeen eikä pudottanut kapulaa! Ensimmäinen kerta, kun liike onnistui alusta loppuun niin, ettei huidellut kapulan kanssa tai räkäissyt sitä jalkoihini. Ei toistoja, megaleikki loppuun. Loistoheppu!
Tiistaiaamuna lähdimme yhteiselle remmilenkille läheiselle pellolle Iidesjärven rantaan. Rannan lähellä päästin Hetan irti eikä mennyt kuin nanosekunti, kun se oli jo pupujahdissa. Lähellä menee erittäin vilkasliikenteinen Nekalantie. Heta heittää onneksi heti uparit, kun sitä kutsuu, niin nytkin.
Kun oltiin vähän kauempana tiestä, päästin Hiskin vuorostaan vapaaksi ja olin juuri kaivamassa narupalloa taskustani, kun Se bongasi jäniksen. Ei puhettakaan, että olisi tullut kutsusta takaisin. Aloin rukoilla, että pupu päättäisi loikiskella järveä eikä tietä kohti. Onneksi pitkäkorva tekikin niin ja sai ilmeisesti aika nopeasti eksytettyä hra Hiskosen, joka palasi luokseni ihan muina koirina, kuraisena ja hengästyneenä. Hiukan takakireästi kiittelin sitä paluusta. Eipä pääse Hörökorva enää vapaaksi tällä pellolla. Leikin ensin (kostoksi) Hetan kanssa pallolla ja Hiski sai kadehtia puuhun kiinnitettynä. Sitten Hiskin kanssa pieni namiseurautus (remmissä) ja palloleikki päälle.
Illalla kotona vielä vähän seisomisen opettelua namilla ja ruokakipolla. Tätä Hiski ei ihan helposti opikaan: tarjoaa aina maahanmenoa. Mutta kyllä se siitä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti