Perjantaiaamuna taas Sulkavuoren kentällä aamutottiksella. Oli juuri alettu leikkiä Hiskin kanssa kahdella lelulla, kun jostakin selkäni takaa ryysi hirvittävän iso urosrotikka kintereillään maastopukuinen "tänne, tänne" karjuva pikkumies... Sydämeni jätti parit lyönnit väliin, mutta Hiski otti lunkisti ja pian kävi selväksi, että rotikka oli ihan kiltti. Eihän se ukkeli aikoihin sitä koiraansa kiinni saanut, mutta me Hiskin kanssa jatkettiin treeniä. Jäivät hengailemaan siihen kentän laidelle. Motskulla seurautusta otettiin edellispäivän malliin, koitin palkata aina, kun sain pysymään hiukan taaempana. Pari kapulannoutoa, luovutus nätisti asentoon, peruuttamalla. Kyllä se siitä. Ei enää räkäise. Liikkeestä istuminen onnistui nopeasti, kerrasta, enkä ottanut enempää. Luoksetulo oli katastrofi, joka ei ollut Hiskin vika, vaan ympäristötekijöiden. Ensinnäkin otin lelun esiin liian myöhään, tarkoituksena siis heittää se jalkojen välistä, mutta kun olin liian hidas, Hiski törmäsi täysillä oikeaan jalkaani ja minä kaaduin. En tiedä, kumpaan sattui enemmän. Tässä vaiheessa rotikka karkasi taas Vääpeli Nappulalta ja se rynnisti kasan päälle.
Siinä sitten rotikka väisteli karjuvaa isäntäänsä ja minä kokoilin itseni ja Hiskin. Ihan tyynesti me vedettiin siihen komea eteenmeno pallolle vielä päälle.
Sitten pieni esinetreeni, johon Hetakin pääsi osallistumaan. Tallasin 15x50 metrisen kaistaleen HYVIN kivikkoiseen mäkeen, risuja yms ei myöskään puuttunut.
Hetalle neljä esinettä, kaikki pieniä. Yhden vein ison kiven reunalle, yhden melko syvään kivenkoloon, yhden peitin kokonaan lehdillä ja yksi oli "tavallisesti". Kaikki tuotiin minulle asianmukaisesti ja nopeasti, Heta on esinekoira.
Sitten Hiskander. Tällä kertaa vietiin esine yhdessä (pieni kukkaro) takarajalle, palattiin ja lähetys. Hiski kiisi taakse, mutta palasi ilman kukkaroa. Mentiin yhdessä vähän lähemmäksi ja nyt onnistui hienosti.
Seuraavan heitin niin, että Hiski näki esineen lentävän. Palautti nopeasti ja nätisti.
Kolmas taas vähän kauemmas: Hiski odotti eturajalla, kun vein. Haki ja toi hyvin. Namipalkat ja lopuksi leikki omalla lelulla.
Lauantaiaamuna lähdimme oikein kunnolla maastoon: kävin tutkimassa sopivia paikkoja tulevaan pelastushakukokeeseen, jossa pitäisi olla ratamestarina. Sataa tihuutti. Ihan ensimmäiseksi tallasin Hiskille 400-500 metriä pitkän jäljen. Kulmia oli muistaakseni neljä. Sammalta, jäkälää, risukkoa. Nameja siellä täällä. Lopussa purkki.
Sitten tutkimusretkille. Molemmat koirat saivat juosta ja rämpiä tarpeekseen. Huomasin jossain vaiheessa, että olimme punatakkisten ja -pipoisten miesten ympäröimiä, torventyyttäykset tuli aina lähemmäksi ja lähemmäksi. Eli keskellä hirvenajoa. Vähän hyytävää... Jälki kuitenkin ajettiin noin kahden tunnin vanhana ja täytyy sanoa, että olin melkein liikuttunut. Jäljestys ei ehkä ollut ihan täydellistä, sillä Hiski hukkasi jäljen parikin kertaa. Mutta se tapa, jolla se etsii jäljen uudelleen, on minusta suorastaan lyyrinen. Se ei sählää, läähätä eikä pyöri hysteerisesti kuten Heta, vaan pikku ruipeloinen tekee hommia järjestelmällisesti ja rauhallisesti. Taisin jo aikaisemmin jossain mainitakin, että Hiskin kanssa jäljestäessä hermo lepää: olen tottunut Hetan kanssa siihen, että metsässä kaahataan verenmaku suussa ja kämmennahat savuten, puihin törmäillen ja rillit sinkoillen. Toivottavasti Hiskin rauhallisempi tyyli kantaa eikä merkitse vähäisempää motivaatiota. Ainakin sillä pysyy hyvin nokka maassa näinkin pitkän matkan.
Todennäköisesti hirvestäjät olivat menneet juuri sen paikan yli, missä Hiskin jälki oli, siitä hukat.
Nyt mulla on pieni ongelma siinä, alanko opettaa Hiskille jo keppejä ja/vai rullantuontia... Nouto sillä alkaa olla aika kivasti hanskassa, tai siis käpälässä.
Nyt kun aloin kehua retostaa Hiskiä , niin jatketaan hetki samaa rataa. Riitta sanoi joskus, että "bc sitten tykkää pehmeistä leluista." Joo, tykkää se ainakin niitten välittömästä suolistamisesta. Eikä se raatelu pehmeisiin leluihin jää. Hiskillä ei ole kestänyt mikään lelu, se on saanut päreiksi ja pureskellut kaikki kalliit superlelutkin. Sen ohessa on mennyt mm. kolme mattoa (vain yksi jouduttiin heittämään pois) ja kahden huoneen tapetit, kirjaston kirja (muita kirjoja ei kannata mainita), kaksi nahkalaukkua, keinutuolin jalat (Heta oli jo aloittanut), lukemattomia pehmoleluja. Tässä vain muutamia esimerkkejä. Puruluut yms se selvittää paaaaljon nopeammin kuin Heta ja vahtii niitä myös kiihkeästi. Eli purenta ja ruokahalu ovat erinomaiset :)
Ja se on myös väsymätön: me oltiin siis tänään tuntikausia metsässä ja Hiski ajoi siellä muun riehumisen lisäksi puolen kilometrin lenkin. Se ei silti edelleenkään (klo 17) osoita mitään väsymisen merkkejä, vaan jaksaa touhuta tauotta täällä työhuoneella ja käy vähän väliä raapimassa ovea sen merkiksi, että pitäisi jo lähteä jonnekin. Se on siis myös tavattoman työteliäs :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti