Maanantaina rynnittiin koko päivä matalalentoa paiaksta toiseen koko sakki. Kahdelta oli hakutreenit Sääksjärvellä. Hiskille taas neljä ukkoa viidessäkympissä, hajunhaulla. Kolme ekaa meni hienosti: sukkana piiloille. Neljännen kohdalla mammaan iski vauhtisokeus. Mielestäni Hiski sai jo keskilinjalle hajun ukosta, kun tuulikin kävi sieltä päin. Niinpä päätin lähettää sen suoraan ilman hajumielikuvaa. Lähtihän se. Eka tallattu poikittaisjälki: nokka maahan ja jäljentarkistus. Eteni kuitenkin taas. Seuraava tallausjälki: sama juttu. Meni kuitenkin maalimiehelle asti, mutta ei suoraan nenä pystyssä, vaan kummallista mutkittelua maahajua hakien. Ei hyvä. Tuon jäljen kanssa saa olla tosi tarkkana: ensi kerralla ehkä tallaamattomalle alueelle ilman hajunhakua tai kaistaleet, jotka on tallattu sikinsokin.
Heta sai odottaa autossa ja pääsi vain hätäisesti lenkille.
Kolmen tunnin hakutreeneistä (7 koiraa) suoraan tottikseen Pirkkahallille puoli kuudeksi (olin syönyt aamulla yhdeksän maissa viimeksi). Tuula toi Hiskille hienon lukkoketjupannan.
Leikkiä alkuun. Otimme muutaman hypyn - Hiski ei muistanut enää miten homma meni, vaan pyrki ensin kiertämään. saatiin pari onnistunutta kuitenkin. Parit kapulannoudot, suht ok. Vähän leluseuraamista: Hiski ei ollut oikein vireessä ja kyttäsi lähellä kulkevaa tietä yms sekä sai melkoisen hepulin kello kuuden hälysireenistä. Siihen jäi motskut ja kaikki. Tiian ampumaan aukaukseenkin reagoi - ei pahasti kuitenkaan. Yritin liikkeestä maahanmenoja, joista ei tullut yhtään mitään. Niinpä lopetin treenin eteenmenoon pallolle. Oltiin molemmat vissiin ihan liian väsyneitä.
Tiistaiaamuna lähdettiin taas Sulkavuoreen - jäi vähän vaivaamaan Hiskin edellispäivän "poissaolevuus". Keskityin leikkiin ja liikkeestä istumisiin. Istumiset suht hyvin: vähän pitää hidastaa itsekin, että poika istuu, mutta jää paikoilleen hyvin ja kestää paluun vierelle. Naksu käytössä. Lelun paikka on ongelma nyt: Hiskin paikka seuraamisessa on ihan siitä kiinni. Selän takaa sain muutaman kerran siirrettyä oikeaan käteen näkymättömiin. Viimeisen istumisen otin niin, että palkkasin heti, kun istui nopeasti.
Kokeilin myös luoksetuloa niin, että Hiski tuli eteen. Siinä käytin ensin narupalloa, joka oli näkyvissä leuan alla, vetoketjussa. Tämä aiheutti megalomaanisen hiipimisreaktion: Hiski alkoi vaania jo puolivälissä matkaa palloa. Ei käy. Kolmannen otin niin, ettei palloa näkynyt. Hiipiminen väheni, mutta oli kuitenkin selvästi havaittavissa. Nyt pitää miettiä, otetaanko välillä namipalkka käyttöön luoksetulossakin.
Kokeilin hiukan seuraamista narupallon kanssa. Sillä se sitten on ihan edessä ja poikittaa pahasti, eli toi on ihan liian kiihdyttävä.
Könysin vielä maalimiehenä radalla Teemun Elvoodille. Teemusta (ja pelastuskoiratoiminnasta) tehtiin haastettalua Yhteishyvään.
Päälle vielä pitkä lenkki vapaana (molemmat koirat nätisti! Ihanaa!) Lahdesjärven metsässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti