Maanantaina maastosta nousi jännittäviä kokemuksia...
Hetalle poljin noin 300-metrisen terapiajäljen, jonka loppuun jätin kepin, ei välikeppejä. Hiski oli mukana tallaamassa ja höselsi omiaan jossain päin. Kun olin saanut homman tehtyä, lähdin autolle ja huusin Hiskiä, joka tulikin viivana - se Hetalle jättämäni keppi suussaan! En huomannut pennun olleen siellä päinkään. Keppi oli semmonen ihan pieni nysä kaiken lisäksi. His oli vaan haistanut sen jostain. Minähän olin ihan onnesta sykkyrässä ja palkaksi Hiski sai kunnon lihapullapläjäykset. Sitten mun piti viedä se keppi takaisin - onneksi muistin paikan.
Tarjoilin Hetalle hiukan "ikiomaa" aikaa, se on jäänyt vähän Hiskin varjoon viime aikoina. Tein sille tarkkuusruudun, jossa vaikea esine (pieni metallirinkula) peitettynä lehtien alle. Harjoitellaan nyt näitä "peitoksia", koska kisoissa on ruvettu harrastamaan esineitten peittämistä kaarnanpaloilla, lehdillä, sammaleilla jne. Hyvin esine nousi, Hetaliini oli ikionnellinen, kun sai pitkästä aikaa kissanruokaa ja leikittiin vielä kepilläkin.
Jäljen ajossa kokeilin ihan uutta omatekemää menetelmää. Heta ajoi nimittäin jäljen kokonaan ilman minua. Selitys: olen painostanut sitä jäljellä ihan liikaa ja uskon, että sen vaikeudet (häslääminen, hermostuminen) johtuvat meikäläisestä. Niinpä päätin antaa koiralle täydellisen jäljestysrauhan. Laitoin kyllä liinaan ja annoin nostaa jäljen. Het, kun oli jäljellä, päästin irti liinasta ja jäin seuraamaan tilannetta. Jälki kulki semmoisessa paikassa (U-käännös), että pystyin näkemään Hetan melkein koko ajan. Sitä ei häirinnyt pätkääkään, etten roikkunut liinassa. Se ajoi loppuun asti hienosti ja tarpeeksi tarkasti, pari kulmaa mukaanluettuna. Keppi löytyi niinkuin pitikin ja Heta sai taas kissanruokaa ja pallon palkaksi. Aah, onnea!
Olin äärimmäisen tyytyväinen, että tulin kokeilleeksi tätä. Sain vahvistuksen sille, mitä olin epäillytkin: vika on liinan toisessa päässä, ei siis siinä koiran puoleisessa.
Hiskille tallasin 470 metriä pitkän jäljen. Kolmasosa kulki hakkuuaukiolla, alku kohtuullisen mukavassa sammalmetsässä, loppu sen tuhannen kaameassa ryteiköissä. Kaksi peitettyä purkkia, joiden päällä oli keppi, loppupurkin päällä myös, lisäksi yksi pelkkä keppi. Neljä kulmaa, joista yksi terävä, runsaasti mutkaa. Vanhentui noin tunnin.
Jäljen nosto 20 metristä onnistui oikeaan suuntaan heti ja varmasti: tuuli kävi takaa. Keppi ja kippo aika pian alussa, noteerattiin. Vauhtia oli kyllä enemmän kuin tarpeeksi. Noin puoliväliin kaikki sujui mallikelpoisesti. Sitten oli - tai olisi pitänyt olla - polun ylitys. Hiskipä lähtikin polkua pitkin. En pysähtynyt, ajattelin, että se korjaa itse. Eipäs korjannutkaan, vaan ajautui jo varsin kauas jäljeltä ja menin perässä. Koko ajan kyllä jäljesti tarmokkaasti. En tiedä, oliko siinä sitten jonkun muun ihmisen jälki, hirvi tms, mutta otin mitään puhumatta valjaat pois ja vein koiran autoon.
Pidettiin noin varttitunnin tuumaustauko, puin valjaat uudelleen ja laitoin Hiskin nostamaan jäljen aivan uudesta paikasta (muistin mistä olin mennyt hakuuaukean yli). Purkkikin oli siinä aika pian palkkana. Nyt jäljestys oli mielestäni paljon tarkempaa kuin alussa. Purkiton keppi nostettiikn hyvin, loppukeppi samoin. Kissanruokaa ja leikkiä kepillä lopuksi.
Nyt alkaa liika vauhti tehdä tepposet, arvelen. Luulenpa, että alan laittaa taas alkuun nameja, josko ne jarruttaisivat. Tai sitten pitää aloittaa vaikeammalla alustalla. Tätä pitää taas vähän miettiä. On tää kiinnostavaa...
Hyvin opettavaiset jälkitreenit molemmille koirille!
Iltapäivällä ennen pimeäntuloa tapasimme vielä Tuulan kanssa Pirkkahallin kentällä. Siellä oli niin vetistä, että katsoimme parhaaksi siirtyä viereiselle parkkipaikalle.
Hiskille oli tarkoitus ottaa heti kärkeen kontaktiharjoituksia. Kontaktit jäivät haaveeksi, kun pojan piti koko ajan kytätä kentän laidalla maata tonkivaa koiraa...Kun ei homma kiinnostanut pätkääkään, vein Hiskin vähin äänin autoon ilman palkkaa.
Rilla treenasi välissä ja sitten taas Hiski kehiin. Nyt pentu pelitti (ei ollut enää sitä koiraa horisontissa). Piti myös kokeilla uuden treeniliivin mahdollisuuksia, eli sitä, että motskun saa roikkumaan olkapäälle. Kävi kuten pelkäsinkin: se on ihan liian edessä, joten Hiskikin on liian edessä. On tää vaikeeta. Piti taas siirtää rätti sinne melkein selän taakse. Yritin saada palkattua aina just oikeella kohdalla, pätkät jää aina muutamaan metriin, kun aina vaan tuppaa edistämään. Muutama käännös saatiin jotenkuten tehtyä. Otimme myös yhden maahan menon ja parit luoksetulot ihan läheltä jalkojen välistä sekä edestä sivulle siirtymisiä, jotka alkavat mennä jo hyvin.
Taas Rilla välillä kentälle, jonka jälkeen jälleen Hiski. Perusasentojumppaa namilla pieni pätkä, liikkeestä istuminen ja parit kapulan noudot. Tuula huomasi, että makaan koiran päällä, kun otan siltä kapulan ja Hiski väistää mua. Miten sen voi välttää, kun koira on pieni?!?
Eteenmeno: Tuula vei pallon, jota Hiski alkoi välittömästi vaania. Vaadin perusasennon ja päästin vasta sitten. Leikittiin lopuksi.
Heta pääsi myös tottistelemaan: tiivistä seuraamista, hyvät jäävät liikkeet. Vedin rennolla otteella koko setin (hulluttelin ja heiluin) ja Hetalla oli koko ajan sata lasissa. Lopuksi kissanruokaa. Siihen ei Heta-tytteli kyllästy koskaan. Sai lopuksi myös eteenmenosta potkupallon.
Pitää vielä kertoa meidän sisäesinetreeneistä. Aamuna muutamana vein taas viisi esinettä lukaalin eri paikkoihin lattialle (tyyliin pikkulusikka, korkki, avaimenperä). Molemmat koirat asemissa istumassa ja käsky "etsimään." Hiski-tornado ehti tuoda neljä esinettä siinä ajassa, kun Heta-ressu kuskasi yhden...Mun kävi sitä oikein sääliksi. Eli osat on jo vaihtuneet tässä esinekisassa. Nyt laitan kummallekin omat esineet erikseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti