raunioita ja vähän muutakin

Suht aikaisin aamulla kärräsin koirat Sulkavuoreen. Hetan kanssa aluksi pitkähkö lenkki ja sitten Hiski pääsi juoksentelemaan raunioilla. Hyvin se liikkuu ja kiipeilee, liukkaat alustat, muovi- ja metalliputket ovat vaikeita. En yrittänytkään painostaa niille, mutta sen verran laitettiin nameja putkien sulle, että pojan etujalat saatiin sisään...
Sitten otimme Hiskin kanssa tottista: ensin kunnon revitystä ja heittelyä ja aina suoraan lennosta seurautukseen. Ei yhtään poikitusta nyt, mutta edelleen 5-10 senttiä liian edessä. Laitoin lelun välillä jo piiloonkin, ja oikeaan käteen ja onnistui niinkin. Tarkkana saa olla, että saa palkattua oikealla hetkellä. Lyhyitä pätkiä edelleen. Namilla seurautusta en ottanut nyt ollenkaan.
Liikkeestä istuminen onnistui vasta kolmannella kerralla nopeasti. Lopetin siihen.
Noutoa: jätin Hiskin istumaan ja vein kapulan (en siis heittänyt) noin 10 metrin päähän. Ensimmäisellä kerralla meinasi varastaa, toisen odotti nätisti ja annoin käskyn vasta kontaktin jälkeen. Kapulaa pitää siihen asti, kunnes annan irrotusluvan, mutta istuu eteen ihan vinoon. "Peruuttamisen" kestää, eli ei pudota, vaikka pakitan niin kauan, kunnes on suorassa.
Lopuksi vielä vein pallon 40 metrin päähä, Hiski odotti istumassa. Lähetys kontaktin jälkeen perusasennosta suoraan pallolle ja "vapaa." Palloleikki ja rauhoitus ja autoon.
Sitten sain vielä päähäni ajaa Hiskillä jäljen, jonka olin kulkenut Hetan kanssa lenkillä. Olihan se aika pihalla välillä, mutta haahuili ainakin jossain sielläpäin :) Ei näitä ehkä kannata kauheasti harrastaa.
Lopuksi päästin vielä Hetan ja Hiskin yhdessä vapaaksi: siellä Sulkavuoressa menee aita aika lähellä isoja teitä, joilla huristaa kova liikenne, aidan vierustaa käveltiin. Molemmat kulkivat ihan nätisti, Hiskikin vissiin metelistä sen verran peloissaan, ettei tehnyt mieli hyökkiä Hetan kimppuun.
Kotipuistossa tavattiin vielä viiden kuukauden ikäinen Siru-pentu, jota Hiski juoksutti sen verran pahasti, että Sirulta pääsi yrjöt...