Nokian kisat

Piirimestikset on sitten käyty.
Nostin tottakai viimeisen suorittajan numeron. Ensin oli haku, jonne pääsyä odotimme kolmisen tuntia. Tuomarina Katja Kortesuo.
Nokian radalla on rinteitä, kallioita, nousua ja laskua, yksi tosi märkä paikka, joka ylitetään pitkospuita ja puolilahoa siltaa pitkin ja välillä melkoisen tiheää metsää ja ryteikköä. Keskilinja on kivinen, kapea polku. Polkuja risteilee kahta puolta paljon, mutta kun ei tunne rataa, on vaikea tietää, missä seuraava polku tulee.  Yhdessä kohtaa on  myös metsätien ylitys.
Eka ukko oli vasemmassa kulmassa, rinteen alla, puolipiilossa, 40 metrin syvyydessä. Toinen oli keskilinjan oikealla puolella, puisessa mökkipiilossa 50 metrin syvyydessä, 200 metriä keskilinjan alusta. Kolmas oli 300 metrin päässä alusta, 50 metrin syvyydessä kummallisessa hermeettisessä arkussa, joka oli vielä peitetty maastopressulla.
Lähetin Hiskin ensin oikealle, jonne se teki hyvän piston. Sitten lähetys vasemmalle, tuli rulla suussa. Sitten muutama lähetys molemmin puolin ja saavuttiin sadan metrin merkille. Heti merkin jälkeen pistotin Hiskin mäen alla oikealle, tiheään metsään. Häipyi ja viipyi kauan, mista tiesin, että kohta tullaan rulla suussa. Kuten kävikin. Sitten minua lähdettiin kiidättämään keskilinjaa pitkin, mm. niitä liukkaita pitkospuita, jonka jälkeen His teki jyrkän käännöksen oikeaan, karmeaan ryteikköön. Tässä vaiheessa minulta jäi pipo puunoksaan kiinni ja oli pakko pysähtyä, samalla His alkoi juoda siitä suonsilmäkkeestä tai oikeastaan pikku lammesta, jossa seisoimme nilkkojamme myöten. Sitten edettiin siinä vesistössä ja tultiin vihdoin maalimiehelle, joka siis oli 200 metrissä. Tässä vaiheessa tuomari sanoi maalimiehelle, ettei hän osaa enää takaisin polulle, notta olisko neiti hyvä ja veisi.
Jatkettiin. Kerkesin lähettää kerran vasemmalle ja sitten taas oikealle. Taas viipyi koira jossain. Katsahdin jossain vaiheessa taakseni ja kas, siellähän Hiskonen olikin ihmisten takana jotenkin hämmentyneen oloisena. Lähetys vasemmalle ja uudestaan oikealle ja taas His tuo rullaa. Sitten vaan maalimiehelle aika haipakkaa.  Hiskipä oli käynyt jo maalimiehellä ja tullut rullan kanssa, mutta pudottanut sen, kun en nähnyt koiraa ja kapealla polulla takanani oli monta ihmistä...
Tuomarin tuomio
- "koira on henkisesti ja fyysisesti erittäin vahva ja erittäin itsenäinen" (jee juu!)
Sitten kritiikkiä, mm näin:
- koira työskenteli osan aikaa vasemmalla puolella taaksepäin (pitää paikkansa), tästä kosahti työskentelypisteitä
- koira pysähtyi toisella näytöllä juomaan (tästä lähti kuusi pistettä)
- ohjaaja irrotti liinan liian aikaisin viimeisellä piilolla (viisi pojoa pois!)
- koira kävi kaksi kertaa piilolla ja toi rullan kahdesti, kassakone miinusti rutkasti
Tuomari myös väitti, ettei ohjaaja "ajoittain tiennyt yhtään, missä koira meni." No sitä en tiennyt, että His erehtyisi muutaman metrin ja tulisikin takaapäin, muuten kyllä olin koko ajan perillä. En huuda Hiskiä turhan herkästi pois.
Eli muutamaa takapistoa lukuun ottamatta kaikki miinukset (yhteensä 22 pistettä) johtuivat tavalla tai toisella rullailmaisusta!
Maasto oli rullakoiralle aika paskamainen, kun keskilinja oli kapea polku ja näkyvyys rullaa tuodessa tosi huono. His oli kisan ainoa rullakoira.
Omasta mielestäni Hiskin työskentelyssä hyvää: 
- kaikki ukot läytyivät ja aikaakin jäi
- Hiski teki hyviä tyhjiä pistoja, upposi syvälle
- hallinnassa ei ollut ongelmia
- Hiski jaksoi hyvin radan, ei ollut edes väsyneen tuntuinen
- His teki kaiken halukkaasti
Omasta mielestä huonoa
- ne takapistot
- kaksipiippuinen juttu: Hiskin jumalattoman laajat pistot. Mutta miten sanoa koiralle, että älä mene sinne mm:lle, kun saat hajun, vaan teepä siihen väliin yksi nätti laatikkopisto tuomaritädin mieliksi?
Koko rullahomma alkaa risoa yhä enemmän. Hiski on varma rullanoton kanssa, se tarkistaa piilon tosi hyvin, tuo rullan loppuun asti, kestää hämyt eikä tee valeita (kopkop) ja vie näytöille maltillista vauhtia ja suht suoraan. Minä pöljä olen luullut, että tuo riittää. Mutta ehei.
Rupesin melkein miettimään, teenkö tosta haukkuvan, kun tää rullailu on ihan hirveetä pilkunpiippimistä. 
Noh, hausta herui pisteitä 148, mikä ei ollut mitenkään pettymys. Hiskiin olin tosi tyytyväinen. Pettymykset olivat vasta edessäpäin...
Tottis
En jaksa käydä tuota läpi sen enempää, sanon vain, että seuraaminen (johon pääsimme ensimmäisinä, eli ei voi paikallamakuuta syyttää) oli taas järkyttävän kamalaa: His lähti heti kättelyssä lentoon puoli metriä eteen ja sama touhu jatkui kaikissa liikkeissä, joissa oli seuraamisosuus. Puutteelliseksi meni seuruu jälleen ja kaikista liikkeistä ropisi pisteitä tuon takia. Lisäksi kiersi A-esteen eikä ole hajuakaan, miksi.
Jani Heinilä tuomaroi mielestäni varsin oikeudenmukaisesti ja pisteitä 77.
Mieli oli aika maassa tämän jälkeen: ollaan treenattu Lahden jälkeen seuraamista tosi paljon ja Nokian kentälläkin on käyty 5-6 kertaa. Tätä ei saa edes treeneissä - kisamaisissakaan - esiin. En todellakaan osaa enää tehdä asialle mitään, treenaaminen siihen ei ainakaan näytä auttavan yhtään. Mutta seuraava pettymys odottaa jo, eli
Esineruutu
Lähdin e-ruutuun oikein mukavissa fiiliksissä: tämän His ainakin osaa. Ruutu ei ollut vaikea, eivät esineetkään, tuuli kävi oikealta. Hiskipä suvaitsi tuoda YHDEN esineen, keskeltä ruutua. Lähetin kaksi kertaa ihan oikealta, His oli molemmilla kerroilla loikannut suoraan etuesineen yli. Sortui myös nysväämään ja nuuskuttamaan yhä uudelleen ja uudelleen jotain ihan ruudun etuosassa keskellä. Todennäköisesti toisen koiran hajua/pissaa.
Tähän suoritukseen olin todella pettynyt: 10 pistettä."Koira ei käyttänyt nenäänsä, " sanoi tuomaritäti ja oli niin oikeassa.
Lopputulos 235 pisettä ja HK3.

Ettei totuus unohtuisi: koularia lähdettiin hakemaan ja sehän tuli. Hra Hiskonen on saavuttanut tänä vuonna sekä EK3:n että HK3:n. Enhän minä totisesti alkuvuodesta sellaista osannut edes haaveilla. Joten kokonaisuutena homma on sujunut fantastisesti!
Nyt vaan toi seuraaminen (ja sen treenaaminen) tympii niin sen verran pahasti, että tekisi mieli ruveta harrastamaan koiratanssia. Hidas valssi Hiskin kanssa, hmmm.

Veli-Hui teki tosi kauniin tottiksen, 95 pistettä, se toimi ihan niinkuin olen nähnyt sen toimivan treeneissäkin. Valitettavasti sienestäjät ja retkeilijät olivat pesiytyneet Huin jäljelle. Ja Hanna O.:n Veeti otti 99 pistettä ja sain parhaan tottistelijan palkinnon.