minijälkitreeni

Aamulla joka-aamuiset esineentuonnit: aina vaan pienempiä ja pienempiä Hiskikin osaa etsiä ja luovuttaa hienosti. Laitan nyt esineet erikseen kummallekin koiralle, kilpailu teki jo tehtävänsä...
Joku armoton väsymys vaivasi ja selkäkin on vähän kipee, kauheesti töitä ja kaikki pihatyöt tekemättä mökillä, en millään olisi jaksanut polkea Hiskille jälkeä. Pakottauduin kuitenkin ja ajattelin vaihteeksi tehdä sen pellolle+tielle. Pellolla Lempäälässä oli niin hirveen pitkä heinä, että sinne poljin lopulta vain aivan lyhyen pätkän+kulman ja jatkoin tien sivuun. Tallasin hiekkatien kahta puolta osittain pudonneitten lehtien päälle jäljen, jossa oli yksi kulma, tien poikki. Laitoin nyt myös aikalailla nameja (jätin Hiskin aamulla kokonaan ruokkimatta). Jäljellä ei ollut pituutta kuin noin 150 metriä.
Vanhensin 1,5 tuntia. Hiski lähti ensimmäistä kertaa takajäljelle, joka onneksi päättyi heti tielle, kääntyi sieltä takaisin ja onneksi oli noita namejakin siinä aika pian, eli sai palkan heti oikeasta suunnasta. Ekaa keppiä ei merkannut ollenkaan (ei ole tottunut siihen, että pellollakin on keppejä). Tiensivut tuottivat hiukan vaikeuksia, mutta menivät selvästi paremmin kuin eilen. Kaksi seuraavaa keppiä hoksasi.
Lopussa oli oma ruokapurkki. Ihan ookoo minijälkitreeni. Nyt kolmen päivän tauko taas.
Pihassa pistin vielä Hiskin hyppäämään kaksi kertaa 70-senttisen esteen yli rätin perässä. Jäi varmaan puoli metriä ilmaa...
Rätin kanssa vielä pikkuisen leikkiä, seurautusta, pari massulle menoa ja luoksetulo jalkojen välistä. Hiski on nyt päässyt kauhusta mennä välistä, eli ei ole ihan hirveän pehmeä kuitenkaan. Enempää en ehtinyt enkä jaksanut. Huomenna onkin pitkästä aikaa hakutreenit.
Ja vitsit: meinasin ihan unohtaa, että Hra Hörökorvanen täyttää tänään kahdeksan kuukautta. ja sisarukset tietty kanssa. Pitääkin tarjoilla iltapalaksi siankorva.