HISKIN JA VILIN SEIKKAILUT




maanantai 29. syyskuuta 2008

jälkeä, ja ketjuylläri

Tein Hiskille peltojäljen (golfkenttä taas), pituutta ehkä 300 metriä. Aika navakka tuuli. Laitoin tavallista enemmän nameja, väli- ja loppupurkin. Viisi kulmaa, joista yksi terävä, loput mutkittelua. Ajo lähes melkein tuoreeltaan (en ehtinyt odottaa vanhenemista). Lähti taas ihan liian kovalla vaihdilla nostamaan jälkeä ja ajoi yli. Ei hyvä, mutta löysi kuitenkin jäljen helposti. Vauhtia aivan liikaa, nameista jäi enemmän kuin puolet. Hyvin pysyi kuitenkin jäljellä, yhdessä kulmassa pyöri. Merkkasi molemmat purkit ja meni itse maahan. Ei napakymppi. Jälki olisi saanut olla pitempi ja sitä olisi pitänyt vanhentaa. Ensi kerralla.

Sitten mentiin Pirkkahallille tottiskentälle. Hetan kanssa vain heiteltiin ja potkittiin palloa.
Hiskin kanssa sattui jotain yllättävää. Sain päähäni laittaa sille Hetan ketjukaulaimen, jollaista ei ole kokeiltu vielä kertaakaan. Jo sitä pujottaessani Hiski tempoi ja reuhtoi paniikissa ja sitten minä ääliö iskin vielä vahingossa remmin kuristavalle. Hiski nykäisi, ketju kiristi ja Hiski kiljui kuin tapettava. Porukka tuli katsomaan, tapanko minä pientä koiraparkaa. Otin ketjun pois ja lähdin kentälle muina miehinä. Hiski liimautui jalkoihini tärisemään eikä välittänyt leluista eikä nameista. Jalkapallon kanssa sain sen rentoutumaan ja leikkimään ja pystyttiin ottamaan vähän seuraamista (namilla, edistää edelleen), luoksetuloa istumisesta ja maassaolosta (noin 20 metriä) ja muutamia hyppyjä (namilla). Luoksetulossa ei tule eteen istumaan, vaan jää kauas ja vinoon, jos kutsutaan kauempaa, läheltä kutsuttuna tulee ihan kiinni ja suoraan kyllä. Hmmm.
Kotona laitoin ketjun lattialle ja lihapullan sen keskelle. Hiski ei tullut lähellekään. Nyt täytyy ehkä laittaa ketju kaulaan aina ruokakupilla - tai jotain. Tai sitten pitää löytää jostain ketjukaulain, joka näyttää metallilta, mutta ei ole...





sunnuntai 28. syyskuuta 2008

22.9-28.9.

Eihän tätä kerkiä päivittää millään. Nyt pitää tyytyä yhteenvetoon.

Heta
Melkein päivittäin janatreenejä: jana+n. 50 askeleen jälki+keppi, eri suuntiin, eri-ikäisiä. Menestys vaihteleva.
Yksi tarkkuusruutu Marja-Leenan ja Sannan kanssa, samoin yksi täysmittainen esineruutu. Nämä jees. Pudotettua esinettä pari kertaa, aivan ookoo.
Tottiksessa lähinnä seuraamista ja jääviä liikkeitä (istuminen).

Hiski
Keskitytty leikkimiseen, varsinaisen treenauksen kustannuksella. Syy: pudotti korvansa täysin hakutreenin jälkeen eikä tullut, kun kutsuin. Johtopäätös: en ole tarpeeksi kiinnostava. Teholeikitys on parantanut lelun palauttamista. Pari jälkeä tehty, suunnilleen 400 metrisiä, hyvin vähän nameja. Pientä poikkeamaa siellä täällä.
Seuraamista otettu lähinnä lelulla ja muutama paikallamakuuharjoitus, pysyy jo aika mukavasti. Olen myös jättänyt istumaan ja kutsunut luokse, ei istu eteen vielä hyvin. Kapulaharjoitukset jätin kokonaan toistaiseksi.
Riitan kehotuksesta kokeilin myös hyppäämistä 70-senttisen esteen yli. No problem.
Jälkeenpäin kuulin, että edellä kerrotussa korvien hukkaamistilanteessa treenikaveri on tarttunut Hiskiä kaulapannasta, jolloin se oli rähähtänyt oikein tosissaan, kaveri oli pelästynyt ja päästänyt irti. Että silleen tuli vahvistettua huonoa käytöstä...
Ongelmana Hiskin kanssa on edelleen liikenne, johon totisesti on koitettu poikaa siedättää. Asun paikassa, jossa on pakko olla liikenteen kanssa tekemisissä joka päivä, joka lenkillä. Lenkit on ikäviä, kun Hiski koittaa pakoon vaikka minne. Yhteislenkit Hetan kanssa eivät ole yhtään helpompia. Ei tässä auta kuin toivoa vaan edelleen, että aika hoitaisi asian. Kovassa vietissä ollessaan Hiski ei äänistä välitä, mutta mahdotonta olla koko ajan lelu kädessä.

Perjantaina 26. pnä lähdettiin ajelemaan Kangasniemelle hoffien rotumestiksiin. Pysähdeltiin matkalla. Oltiin yötä ja seuraavana päivänä koko päivä kisoissa.
Maastossa Hetalla meni loistavasti ja olin koiraan todella tyytyväinen siitä huolimatta, että tarkkuusesine jäi ruutuun (0 p.) ja kaksi keppiä jäljelle. En osaa selittää kumpaakaan, mutta koira teki töitä olan takaa ja tosissaan, Hetaa ei tosiaan voi moittia. Janakin meni tällä kertaa 100-prosenttisesti.
Pudotetun esineen "rata" oli tehty sänkipellolle (piiiitkä sänki!) ja Heta katseli vähän ihmeissään, että "mikäs juttu tää ny oikein on." Hyvin meni kuitenkin, pisteitä 18 (vilkuili seuraamisosiossa pari kertaa taakseen). Esineruudusta täydet 30 pistettä, nappisuoritus. Samoin haku: Heta teki yhden parhaista hakuradoistaan, risteili tyylikkäästi ja ilmaisi komeasti. Tuomari rokotti kaksi pistettä - jostain. Kommentoi: "koiran pitää kyllä totella, kun sitäkutsutaan. " Häh? En kutsunut Hetaa kertaakaan, se tuli itse pistoilta... Minä en edes ylimalkaan kutsu sitä, vaan vihellän pilliin enkä nyt viheltänyt kertaakaan. No, oli ehkä jo väsynyt pitkästä päivästä, vanha mies.
Maastosta vain 156. Hassua nää huonot pisteet sikäli, että koira toimi kokonaisuutena loistavasti...
Tottis oli isolla urheilukentällä, katsomot, kuulaverkot, jalismaalit ja kaikki. Näin heti, että Heta oli HYVIN paineistunut. Sain sen kuitenkin toimimaan aika moitteettomasti, vaikkakaan ei kovin iloisesti. Paikallamakuun aikana meinasin saada p-halvauksen, kun näin piilostani, että irtokoira menee juuri Hetan paikalla makuukohdan yläpuolella stadionia kiertävällä penkereellä. Heta oli seurannut sitä tarkasti katseella, mutta pysyi paikallaan. Tästä tuomari ei sentään rankaissut, mutat muuten oli kyllä järkyttävän ankara. Ehdin pohtia, saammeko seuraamisesta hyvän vai erittäin hyvän enkä meinannut saada pokkaa pidettyä, kun kuulin tuomarin sanovan "tyydyttävä". Ainoastaan kontaktia ei pitänyt koko ajan, paikka oli oikea, ei edistänyt, eikä jäänyt jälkeen eikä seurannut väljästi. Hypystä myös tyydyttävä, kun takaisintullessa tuli ihan pieni hipaisu esteeseen. Toinen tuomari antoi toiselle kilpailijalle hyvän hypystä, jossa kolisi mennen tulleen. Yhtään väärää liikettä ei ollut. Loppupisteet 81.
Loppujen lopuksi Hetasta tuli kuitenkin jo toisen kerran hovawarttien etsintämestari.
Hiski-poika oli mukana tietysti koko ajan ja koitin joka välissä lenkittää sitä. Kaikki arvuuttelivat rotua, tietysti. Kun kisa oli ohi, Hiski pääsi kentälle leikkimään. Otettiin hiukan leluseuruuta ja paikallamakuuta. Hienosti meni: häiriöitä oli kotitarpeiksi.
Iltamyöhällä ajoin vieklä pimeässä kotiin, jännitin ja olin rättiväsynyt.
Sunnuntaina en jaksanut tehdä koirien kanssa muuta kuin käydä lenkillä. Oli vielä lapsenlapsen synttäritkin.



sunnuntai 21. syyskuuta 2008

Kadonnut maalimies ja liikaa leikkijöitä

Aamulla hakua Sääksjärvellä. Lievä tuuli, 13 astetta, kuiva keli.
Heta:
Rilluttelukulmatreeni edellispyhänä hienosti menneen EK3:n (ykköstulos) jälkeen: ukot molemmissa kulmissa, toinen tuulen puolella valmiina, toinen puolipakona. Ja palloleikki päälle, nam.
Hiski:
Kaksi hajunhakua: eka maalimies 50 metrissä tuulen puolella kulmassa (siis piti olla). Selvä reaktio (koko takapää heilui), palasin lähettämään melkein keskilinjalle ja ihmettelin, kun Hiskipoika painelee ensin ihan suoraan ja sitten kääntyy jyrkästi vasemmalle. Lähdin kuitenkin perään ja hämmästykseni oli suuri, kun kulmassa olevan kiven takana ei ollutkaan ketään, ei maalimiestä, ei koiraa. Mm oli lipsahtanut vahingossa 20 metrin päähän kiven taakse. .. ei se mitään, Hiski klaarasi homman.
Toinen mm sitten vasemmassa etukulmassa. Kaikki meni niin nappiin, että päätin jättää treenin siihen. Vielä leikkiä maalimiesten kanssa palloilla. Tai siis Hiski niitä palloja pois anna... Kantoi autolle asti pallon.

Päivällä vielä Hiskin kanssa vähän lelutottista takapihalla: ei oikein vörkkinyt, kun leikkijöitä oli hiukka liikaa: Kalle, 7 v, Aapo, 5 vee ja Elsa 2 vee halusivat kaikki leikittää Hiskiä - yhtaikaa. Kalle sai pitää Hiskiä kiinni luoksetuloavustajana (lelu lensi jalkojen välistä), mikä meni taas ihan upeesti. Hiski ei muuten millään malta istahtaa leluseuraamispysähdyksessä, korkeintaan se jää semmoseen hassuun puoli-istuvaan asentoon. On aivan liian kiihtynyt. Tätä pitää nyt miettiä.

Illalla tein vielä Hetalle neljä janaharjoitusta metsään. Jälki vain noin 50 metriä ja jokaisen päässä keppi. Yksi oli 3,5 tuntia vanha, kolme muuta tunti ja risat. Kaksi jälkeä oikealle, kaksi vasemmalle. Tulos: kaksi takajälkeä, kaksi lähtöä suoraan oikealle jäljelle. En tajua, mistä kiikastaa :( Jatketaan kuitenkin janatreenejä.
Hiskille peltojälki (liian korkea heinä jo), noin 400 metriä, neljä kulmaa, loput mutkittelua sinne tänne. Nameja vain ennen kulmia muutama ja kulmien jälkeen. Lopussa paljasta multamaata + (kuivan) ojan ylitys, jonka jälkeen purkki peitettynä. Puolivälissä keppi, jonka Hiski noteerasi, mutta ei nostanut. Palkkasin tästä. Jäljestys kulki: pienet poikkeamat Hiski korjasi nopeasti. Mokasin lopussa itse, kun muistin väärin jäljen kulkupaikan ja koitin estää koiraa menemästä oikeaan suuntaan, mutta pentu piti pintansa. Purkin merkkasi erittäin selvästi. Olin Herra Hörökorvaan enemmän kuin tyytyväinen :D