Hiski näyttää tänään tasan samannäköiseltä (piti liittää kuvakin, mutta ei nyt siirry) ja torveilee ihan samalla tavalla kuin aikaisemminkin, mutta eihän se olekaan vielä täysvalio, kun ulkonäköhyväksyntä puuttuu ;).
Itsestäni alkaa vasta nyt tuntua siltä, että on saavutettu jotain siistiä. Kun tämä koiraurheilu ei ole minulle kovin järjestelmällistä tavoitteisiin pyrkimistä, vaan enemmänkin sarja kaikenlaisia päähänpistoja, niin olen aina vähän hämmästynyt, kun jokin tulos napsahtaa. Ja nyt kohdalle sattui oikein tämmöinen valiojuttu :)))
Siinä vaiheessa, kun koira on KVA, on joka tapauksessa kiitosten aika. Hetarouvan jo olen kiitellyt, jokin tärkeysjärjestys sentään ;)
Lämpimät kiitokset siis ihan kaikille treenikavereille avusta ja seurasta! Ennen kaikkea on ollut hauskaa (enimmäkseen)! On lisäksi haukattu raitista ilmaa enemmän kuin tarpeeksi ja siinä sivussa saatu muutama miljoona hyttysenpistoa, hirvikärpäshyökkäyksiä, kastuttu napaa myöten ja hikoiltu. Ynnä naarmutettu autoja ja itseämme.
Riittaa ja Pekkaa kiitän (taas) hartaasti tuosta kultakimpaleesta, joka lykättiin kainaloon keväällä 2008. Melkein tasan 3 vuoden ja 3 kuukauden ikäisenä tuo nulikkaiseni siis sai KVA:han tarvittavat PK-tulokset kasaan. Kun vielä jostain löytyisi tuomari, joka "arvostaisi ajokoiran näköistä bordercollieta" (Järvisen Helenan, Parkanon koetoimitsijan kommentti).
Pakollinen retostelu
Yleisesti ottaen Viljamaa artvosteli meitä aika ankarasti, mitä en ollenkaan valita.
Jälki
Hyvää:
- napakka jäljenajo ja keppien varmat ja iloiset nostot
Huonoa:
- janatyöskentely. Jotain häikkää janalla oli: ainakin jäljen numero oli viety puuhun samana aamuna ja varmaan teputeltu siinä ympärillä, koska His tökkäsi heti alussa nenänsä maahan ja oli vähän hämmentyneen oloinen, ei normaalia janakäytöstä.
Tuomari muuten jäi tielle koko jäljenajon ajaksi, eli oli odottamassa, kun tulimme takaisin autolle... Katseli meidän menoamme tieltä niin pitkään kuin pystyi. Jotain sanoi Hiskin jäljenajostakin, mutten yhtään enää muista, mitä..
Haku
hyvää:
- näyttötreenit+valjaiden vaihto näyttävät auttaneen näyttöongelmaan, eli nyt on sitä vauhtia. Pari kertaa olin jo eilen kaatua. Olen saanut myös omat rutiinini piilolla järjestykseen
huonoa:
- hallinta, jonka kehnous pääsi yllättämään. His meni ihan pokkana odottamaan uudelleen lähetystä keskilinjan toiselle puolelle, kun minä rämmin vielä jossain pöpelikössä. Lisäksi se oli liian kiinnostunut edellä kulkevasta tuomarista. Luokatonta häröilyä>tehotreeniä
- laajat pistot. En usko, että pystyn tekemään tälle mitään enkä taida edes haluta. Nythän His siis nosti ukon 100 metristä eikä varmasti olisi tullut viheltämällä pois, koska varmaan sai hajun heti, kun lähti tekemään "kulmaa."
Esineruutu
hyvää:
- sitkeää puurtamista
huonoa:
- ei kovin systemaattista hommaa, juoksi ristiin rastiin. Toisaalta en voi tietää, mitä hajuilmiöitä puuskittainen tuuli aiheutti, His yritti selvästi kovasti hakeutua tuulen alapuolelle. Takana työskentely: Hiskiltä ei yleensä kyllä ne etuesineet jää löytymättä. Itse toimin nyt oikein. Jatketaan kuten tähänkin asti.
Pudotettu ja tarkkuus
- vain positiivista. Ruudussa pysymiseen pitää kiiinnittää erityisesti huomiota, ylittelystä kuulemma rokotetaan nyt herkästi
Tottis
Seuraaminen
Pelkkä huonoa sanottavaa tällä kertaa...Eipä ole käsitystä, mikä laukaisi vanhan keulimis-kyttäämisreaktion. Kättelypaikalle seurasi vielä kuin unelma. Ongelma ei siis ole lopullisesti poistunut päiväjärjestyksestä.
Otan nyt taas joka tapauksessa tehostetusti häiriö-/korjaustreenejä a la Suski kehiin.
Jäävät. Se pirun seuraaminen mätti näissäkin. Näitä on kyllä treenattu paljon. Seisomista ollaan myös tehotreenattu>palkka heti stopista, mutta ei näköjään ole ihan kunnossa vieläkään, jatketaan tehotreeniä.
Kaikki muu: ylläpitotreenejä, paitsi hyppäämistä tehostetusti. Noudot näyttävät hyviltä eikä ainakaan kahdessa kokeessa ole juuri esiintynyt vinoja eteentuloja eikä vajaita sivullesiirtymisä. Näitä kuitenkin erikseen jumppana.
Ohjaaja pitää lisäksi lähettää sähköshokkihoitoon tai lobotomiaan.
Viljamaalla on ihan omat kuviot tottiksessa: seurasi koirakoiden perässä paikallamenoon ja tuli myös ihan viereen seisomaan, kun koira käskettiin ylös. Eteenmenossa tuli myös maahankäsketyn koiran luokse...
sunnuntai 29. toukokuuta 2011
lauantai 28. toukokuuta 2011
Se on siinä: KVA (n-lytulosta vaille) :D
EK3-koe
Parkano, tuomarina Matti Viljamaa
Aamulla satoi kaatamalla, sen jälkeen tuli sadekuuroja ja lopuksi jo paistoi. Aikaa meni kuuden koiran kokeessa melkein 10 tuntia...
Jälki (nro 28, kai)
Janalla ihme säätöä. His oli edennyt runsaat 10 metriä, kun se poikkesi vasemmalle ja minä perässä. Tuomari huusi: "Ei se siinä mene." Väärä jälki siis, päättelin. Temmoin Hiski lähemmäs janaa, mutta se tökkäsi itsepintaisesti nokkansa maahan ja jäljesti vaan. Jälkeenpäin Viljamaa totesi, että Hiski nosti jäljen janan väärältä puolelta, takajäljeltä mutta siis oikeaan suuntaan. Kepit nousivat vailla epäilyksen häivää.
Jäljeltä pisteitä 47/50
Haku
Mukavan avointa maastoa. His noteerasi välittömästi ukon oikeassa kulmassa. Sieltä tultiin heti rullan kanssa. Sitten vasempaan kulmaan, jonne Hiski upposi suoraan ja sitten katosi. Arvasin jo, mitä tapahtuu - runsas minuutti ehkä siinä meni ja rulla suussahan se taas ilmaantui, eikun näytille. Kaksi pistoa ja valmista tuli.
Tuomari vähän kakisteli ja valitti, ettei oikein päässyt arvioimaan koiran työskentelyä... Ilmaisuista antoi kuitenkin täydet kympit. Jipii, mahtavaa, edistystä!!! Kehui minun touhujani piiloilla, samoin koiran käytöstä. Miinusti superlaajasta pistosta ja vissiin siitä myös, että His ei kulkenut riittävän hyvin mukana ekalta piilolta.
Pisteet 76/80
Esineruutu
Tämä vähän hirvitti, kun viimeiset treenit menivät aika käteen. Vasemmalta sivulta kävi erittäin kova puuskainen tuuli. Aloitin oikealta ja alku tuntui tuskaiselta, esineen esinettä ei noussut, vaikka His kovasti etsi ja välillä näytti jo haistaneenkin jotain. Homma vaikutti taas vähän juoksentelulta, mutta onneksi maltoin olla puuttumatta. Pari kertaa His kävi oikealta sivulta alueen ulkopuolellakin. Lopulta esineitä alkoi löytyä ja loppujen lopuksi aikakin riitti ihan hyvin.
Viljamaa rokotti pisteen siitä, että "koira työskenteli niin paljon alueen takaosassa." Höh. kyllä se etuesineenkin silti nosti. Muuten kehui kyllä.
29/30
Pudotettu
Enpä usko, että koira voisi tehdä tätä paremmin. Sitä mieltä oli tuomarikin :)
20/20
Tarkkuusruutu
Tässä vaiheessa alkoi jo jänskättää todella. Ei hätää, His hoiti homman kotin täysin pistein, vaikka täälläkin tuuli melkoisesti. "Täydellinen suoritus", sanoi hra tuomari.
20/20
Yhteispisteet maastosta 192
Tottis
Huhhuh. Ehkä en mene kaikkiin yksityiskohtiin. Sanon vaan, että Viljamaa kehui koiraa ihmeesti, ohjaajaa ei niinkään... Hiski lähti nimittäin seuraamaan vanhalla kyttäämis-/keulimisasenteella ja minulta meni pasmat täysin sekaisin. En ollut yhtään varautunut tähän. Kovalevy päässäni pamahti tyhjäksi ja yritin vain epätoivoisesti ajatuksen ja hengityksen ja ties minkä meditaation voimalla saada koiran kontaktiin ja oikeaan paikkaan, ja onnistuinkin jotenkuten. Samalla unohdin nopeudenvaihdokset ja pysähdyksen... Ihan oikeasti. Muistin ne vasta henkilöryhmästä poistuttuani. No, hommahan meni puutteelliseksi ohjaajan takia. Vähänkö hävetti. Tästä kuulen kyllä parkanolaisilta kauan. Ja ihan aiheesta.
Erinomaiset: nouto ("upea kaikin puolin ja voimakas pito tuonkokoiselta koiralta"), hyppy (!!!, tästä olen onnellinen!!!), a-este, eteenmeno ja p-makuu.
Erittäin hyvät: jäävistä istu ja maahanmeno, karseat valmistelevat osuudet. Seisominen oli tyydyttävä, koska ohjaaja kuulemma otti kaksi kävelyaskelta ennen juoksua ja koira liikkui paikaltaan askeleen.
Mutta suureksi ihmeekseni: 90 pistettä! Viljamaa selvästi arvosti Hiskin toimintaa.
Yhteensä pisteitä siis 282 pistettä ja kolmas ykköstulos, eli pienellä hra Hiskosella on nyt sitten näytelmätulosta vaille käyttövalion arvo. Sain järjestäjilta pytyn lisäksi pipan, jossa lukee käyttövalio :)
Kotona annoin ensimmäiseksi Hetalle kunnon nakkiherkut. Heta-koutsin ansiota oikeastaan on, että olen kiinnostunut EK:sta ja siltä olen myös oppinut paljon, vaikka Hetan EK-ura päättyikin yhteen voi-ykköseen. Se on myös sparrannut Hiskiä vaikka kuinka.
Nyt on siis yksi tavoite saavutettu :) Hauska sattuma on, että Hiskin veli Hui sai samana päivänä Hämeenkyrössä kolmannen ykkösensä jäljeltä tismalleen samoin pistein 192-90 :) Onnea velipoika!!!
Parkano, tuomarina Matti Viljamaa
Aamulla satoi kaatamalla, sen jälkeen tuli sadekuuroja ja lopuksi jo paistoi. Aikaa meni kuuden koiran kokeessa melkein 10 tuntia...
Jälki (nro 28, kai)
Janalla ihme säätöä. His oli edennyt runsaat 10 metriä, kun se poikkesi vasemmalle ja minä perässä. Tuomari huusi: "Ei se siinä mene." Väärä jälki siis, päättelin. Temmoin Hiski lähemmäs janaa, mutta se tökkäsi itsepintaisesti nokkansa maahan ja jäljesti vaan. Jälkeenpäin Viljamaa totesi, että Hiski nosti jäljen janan väärältä puolelta, takajäljeltä mutta siis oikeaan suuntaan. Kepit nousivat vailla epäilyksen häivää.
Jäljeltä pisteitä 47/50
Haku
Mukavan avointa maastoa. His noteerasi välittömästi ukon oikeassa kulmassa. Sieltä tultiin heti rullan kanssa. Sitten vasempaan kulmaan, jonne Hiski upposi suoraan ja sitten katosi. Arvasin jo, mitä tapahtuu - runsas minuutti ehkä siinä meni ja rulla suussahan se taas ilmaantui, eikun näytille. Kaksi pistoa ja valmista tuli.
Tuomari vähän kakisteli ja valitti, ettei oikein päässyt arvioimaan koiran työskentelyä... Ilmaisuista antoi kuitenkin täydet kympit. Jipii, mahtavaa, edistystä!!! Kehui minun touhujani piiloilla, samoin koiran käytöstä. Miinusti superlaajasta pistosta ja vissiin siitä myös, että His ei kulkenut riittävän hyvin mukana ekalta piilolta.
Pisteet 76/80
Esineruutu
Tämä vähän hirvitti, kun viimeiset treenit menivät aika käteen. Vasemmalta sivulta kävi erittäin kova puuskainen tuuli. Aloitin oikealta ja alku tuntui tuskaiselta, esineen esinettä ei noussut, vaikka His kovasti etsi ja välillä näytti jo haistaneenkin jotain. Homma vaikutti taas vähän juoksentelulta, mutta onneksi maltoin olla puuttumatta. Pari kertaa His kävi oikealta sivulta alueen ulkopuolellakin. Lopulta esineitä alkoi löytyä ja loppujen lopuksi aikakin riitti ihan hyvin.
Viljamaa rokotti pisteen siitä, että "koira työskenteli niin paljon alueen takaosassa." Höh. kyllä se etuesineenkin silti nosti. Muuten kehui kyllä.
29/30
Pudotettu
Enpä usko, että koira voisi tehdä tätä paremmin. Sitä mieltä oli tuomarikin :)
20/20
Tarkkuusruutu
Tässä vaiheessa alkoi jo jänskättää todella. Ei hätää, His hoiti homman kotin täysin pistein, vaikka täälläkin tuuli melkoisesti. "Täydellinen suoritus", sanoi hra tuomari.
20/20
Yhteispisteet maastosta 192
Tottis
Huhhuh. Ehkä en mene kaikkiin yksityiskohtiin. Sanon vaan, että Viljamaa kehui koiraa ihmeesti, ohjaajaa ei niinkään... Hiski lähti nimittäin seuraamaan vanhalla kyttäämis-/keulimisasenteella ja minulta meni pasmat täysin sekaisin. En ollut yhtään varautunut tähän. Kovalevy päässäni pamahti tyhjäksi ja yritin vain epätoivoisesti ajatuksen ja hengityksen ja ties minkä meditaation voimalla saada koiran kontaktiin ja oikeaan paikkaan, ja onnistuinkin jotenkuten. Samalla unohdin nopeudenvaihdokset ja pysähdyksen... Ihan oikeasti. Muistin ne vasta henkilöryhmästä poistuttuani. No, hommahan meni puutteelliseksi ohjaajan takia. Vähänkö hävetti. Tästä kuulen kyllä parkanolaisilta kauan. Ja ihan aiheesta.
Erinomaiset: nouto ("upea kaikin puolin ja voimakas pito tuonkokoiselta koiralta"), hyppy (!!!, tästä olen onnellinen!!!), a-este, eteenmeno ja p-makuu.
Erittäin hyvät: jäävistä istu ja maahanmeno, karseat valmistelevat osuudet. Seisominen oli tyydyttävä, koska ohjaaja kuulemma otti kaksi kävelyaskelta ennen juoksua ja koira liikkui paikaltaan askeleen.
Mutta suureksi ihmeekseni: 90 pistettä! Viljamaa selvästi arvosti Hiskin toimintaa.
Yhteensä pisteitä siis 282 pistettä ja kolmas ykköstulos, eli pienellä hra Hiskosella on nyt sitten näytelmätulosta vaille käyttövalion arvo. Sain järjestäjilta pytyn lisäksi pipan, jossa lukee käyttövalio :)
Kotona annoin ensimmäiseksi Hetalle kunnon nakkiherkut. Heta-koutsin ansiota oikeastaan on, että olen kiinnostunut EK:sta ja siltä olen myös oppinut paljon, vaikka Hetan EK-ura päättyikin yhteen voi-ykköseen. Se on myös sparrannut Hiskiä vaikka kuinka.
Nyt on siis yksi tavoite saavutettu :) Hauska sattuma on, että Hiskin veli Hui sai samana päivänä Hämeenkyrössä kolmannen ykkösensä jäljeltä tismalleen samoin pistein 192-90 :) Onnea velipoika!!!
torstai 26. toukokuuta 2011
Keskitason alle, paitsi tottis
Toijalan perämetsissä keskiviikkoiltana hääräiltiin neljän muun koirakon kanssa yhtä sun toista. Jotkut ottivat hakuakin, mutta se me Hiskin kanssa jätettiin väliin. Mikään ei sujunut ihan superisti. Kokeen pitäisi kai sitten mennä hyvin - uskoo, kuka uskoo.
Pudotettu esine
Metsään tehty rata, ihan tien vieressä. Minna K. käveli tiellä. Alussa häröili seuraamisessa. Mikä tähänkin nyt iski? Muuten tietysti ok.
Jälki nro 27
EK-kokeen mittainen ja mukainen, Tarja S. polki. Muuten ihan hyvin ja kaikki kepit nousivat, mutta otti takajäljen, tämän kevään kolmannen. Oli jo menossa pitkälle oikeaan suuntaan, kun yhtäkkiä päättikin kääntyä takaisin. Mikä siinä on, että 20 jäljennostoa mene putkeen ja sen jälkeen alkaa säätö ja sähläys? Luulisi, että rutiini ja kokemus auttaisi, mutta asia on näköjään justiinsa päinvastoin.
Esineruutu
Koko kevään heikoin esitys. Jotenkin toisaikaista touhua, päätöntä juoksentelua ja jonninjoutavaa haistelua, kusaisikin taas. Aikaa meni varmaan 10 minuuttia, ennen kuin sai kolme esinettä kasaan. Vähän näyttää siltä, että Hiski tekee huonon suorituksen esineruudussa, jos sen edellä ruudussa on käynyt vahva uros, joka on mahdollisesti vielä merkkaillutkin. Tällä kertaa se oli Hoski-boy.
Tarkkuusruutu
Minnan esine. Kuopi maata pitkästä aikaa ja ylitteli ihan reilusti ruudun rajoja. Vähän ponneton esitys muutenkin. Voi hyvänen aika...
Tottis
Torstaiaamuna tämän lajin kenraali Levekin kentällä sujui sentään ihan mukavissa fiiliksissä. Otin kaikki liikeet, A:n matalalla esteellä, koska jyrkkää ei ole. Oikeastaan ei jäänyt mitään hampaankoloon. Hyppykin onnistui taas ilman mitään kommervenkkejä.
Pudotettu esine
Metsään tehty rata, ihan tien vieressä. Minna K. käveli tiellä. Alussa häröili seuraamisessa. Mikä tähänkin nyt iski? Muuten tietysti ok.
Jälki nro 27
EK-kokeen mittainen ja mukainen, Tarja S. polki. Muuten ihan hyvin ja kaikki kepit nousivat, mutta otti takajäljen, tämän kevään kolmannen. Oli jo menossa pitkälle oikeaan suuntaan, kun yhtäkkiä päättikin kääntyä takaisin. Mikä siinä on, että 20 jäljennostoa mene putkeen ja sen jälkeen alkaa säätö ja sähläys? Luulisi, että rutiini ja kokemus auttaisi, mutta asia on näköjään justiinsa päinvastoin.
Esineruutu
Koko kevään heikoin esitys. Jotenkin toisaikaista touhua, päätöntä juoksentelua ja jonninjoutavaa haistelua, kusaisikin taas. Aikaa meni varmaan 10 minuuttia, ennen kuin sai kolme esinettä kasaan. Vähän näyttää siltä, että Hiski tekee huonon suorituksen esineruudussa, jos sen edellä ruudussa on käynyt vahva uros, joka on mahdollisesti vielä merkkaillutkin. Tällä kertaa se oli Hoski-boy.
Tarkkuusruutu
Minnan esine. Kuopi maata pitkästä aikaa ja ylitteli ihan reilusti ruudun rajoja. Vähän ponneton esitys muutenkin. Voi hyvänen aika...
Tottis
Torstaiaamuna tämän lajin kenraali Levekin kentällä sujui sentään ihan mukavissa fiiliksissä. Otin kaikki liikeet, A:n matalalla esteellä, koska jyrkkää ei ole. Oikeastaan ei jäänyt mitään hampaankoloon. Hyppykin onnistui taas ilman mitään kommervenkkejä.
keskiviikko 25. toukokuuta 2011
Haku
Sääksjärvellä tiistai-iltana, viisi koirakkoa. Sateessa, kuinkas muuten. Montakohan kertaa olen kastunut viime päiviä läpimäräksi? Tekee tässä nuhassa ja yskässä kivan gutaa.
Hispanderille äijät syvällä kulmissa, niistä näytöt, ei palkkaa, paluut keskilinjalle hallinnassa. Nämä oikein hyvin. Kolmas ukko sikasyvällä samassa paikassa, jonne His ei lauantaina suostunut etenemään tyhjälle. Eikä muuten suostunut nytkään. Oli jo ihan sijaisilla kaikista lähetyksistä. Otettiin sitten vielä neljäskin ukko sinne samalle puolelle, vähän eteenpäin, edelleen sikasyvälle. Nythän muuten rusakko lensi suoraan. Molemmista suorapalkat.
Nyt ainakin treeneissä näytöille mennään hirveetä vauhtia. Saa nähdä, koska telon itteni.
Hispanderille äijät syvällä kulmissa, niistä näytöt, ei palkkaa, paluut keskilinjalle hallinnassa. Nämä oikein hyvin. Kolmas ukko sikasyvällä samassa paikassa, jonne His ei lauantaina suostunut etenemään tyhjälle. Eikä muuten suostunut nytkään. Oli jo ihan sijaisilla kaikista lähetyksistä. Otettiin sitten vielä neljäskin ukko sinne samalle puolelle, vähän eteenpäin, edelleen sikasyvälle. Nythän muuten rusakko lensi suoraan. Molemmista suorapalkat.
Nyt ainakin treeneissä näytöille mennään hirveetä vauhtia. Saa nähdä, koska telon itteni.
maanantai 23. toukokuuta 2011
Hyvä vire - parempi mieli
Tottis 1
Sunnuntaina Toijalan kentällä yhteistreeneissä. Malikoirakon parina kaikki liikkeet oikeoppisine siirtymineen. Suoritukseen ensin. Ensimmäinen palkka seisomisesta, sitten vauhtinoudosta, sitten hypystä (toisesta kerrasta, ensimmäisessä kosketus)ja lopuksi heti paikalleviennin jälkeen.
Palkkaamattomat siis: seuraaminen (myös hlö-ryhmä), istu, maahan ja l-tulo, A-este ja eteenmeno.
Seuraamisessa painoi, muuten hyvä (vaikea kävellä, liian pitkä ruoho), myös hlöryhmä, paitsi, ettei kuulemma istunut siinä kunnolla.Yksi vajaa sivullesiirtymä (a-esteellä). Oikein passeli ja tarkkaavainen vire.
Tottis 2
Niihamassa ma-iltana.
Aika paljon silkkaa humputtelua vaihteeksi. Hiski oli kivoissa fiiliksissä eikä edes pöhissyt ihan tolkuttomasti parkkipaikalla. Tehtiin seuraamisen askelluksia ja käännöksiä, nopeudenvaihdoksia ja yksi ihan sairaan pitkä suora pätkä. Henkilöryhmä, jossa oli yksi koirakin. kaikki jäävät, luoksetulo läpijuoksuna. Eteenmeno ja hyppyjä, sekä matalalla että metrisellä. Ei taaskaan kiertämisen aikeitakaan.
Lisäksi eteen-sivulle-eteen-jumppaa.
"Jäljet" nro 25 ja 26:
Sunnuntaiaamuna kävelin pitkin mökkitonttia mutkittelevan jäljen ja jätin kepin päähän. Lähdin parin tunnin päästä kulkemaan Hiskin kanssa jäljen alkupäätä kohti. His hoksasi aika pian jäljen ja lähti nuuskuttamaan, siis vapaana, en puuttunut mitenkään asiaan. Pian poika jo kaahotti keppiä minulle ja sai aamuruokansa.
Ennen Toijalan tottikseen menoa illalla kävin kävelemässä neljä pikku pätkää yhden tien viereen, jokaisen päässä keppi, kaikki hyvin piilotettuina. Palatessa päästin Hiskin vapaaksi ja katsoin mitä tapahtuu. Nosti ne kaikki,:) Joskus tein tämmöisiä pieniä keppijekkuja Hetalle paljonkin.Nyt neito sai hakea vain yhden.
Tarkkuusruudut pihassa: su-iltana muovinen esine, ma-aamuna 10 sentin kolikko, molemmat piilotettuina. Ei Hiskiä enää saa vipuun, heti löytää. Sapuskat näistä.
Sunnuntaina Toijalan kentällä yhteistreeneissä. Malikoirakon parina kaikki liikkeet oikeoppisine siirtymineen. Suoritukseen ensin. Ensimmäinen palkka seisomisesta, sitten vauhtinoudosta, sitten hypystä (toisesta kerrasta, ensimmäisessä kosketus)ja lopuksi heti paikalleviennin jälkeen.
Palkkaamattomat siis: seuraaminen (myös hlö-ryhmä), istu, maahan ja l-tulo, A-este ja eteenmeno.
Seuraamisessa painoi, muuten hyvä (vaikea kävellä, liian pitkä ruoho), myös hlöryhmä, paitsi, ettei kuulemma istunut siinä kunnolla.Yksi vajaa sivullesiirtymä (a-esteellä). Oikein passeli ja tarkkaavainen vire.
Tottis 2
Niihamassa ma-iltana.
Aika paljon silkkaa humputtelua vaihteeksi. Hiski oli kivoissa fiiliksissä eikä edes pöhissyt ihan tolkuttomasti parkkipaikalla. Tehtiin seuraamisen askelluksia ja käännöksiä, nopeudenvaihdoksia ja yksi ihan sairaan pitkä suora pätkä. Henkilöryhmä, jossa oli yksi koirakin. kaikki jäävät, luoksetulo läpijuoksuna. Eteenmeno ja hyppyjä, sekä matalalla että metrisellä. Ei taaskaan kiertämisen aikeitakaan.
Lisäksi eteen-sivulle-eteen-jumppaa.
"Jäljet" nro 25 ja 26:
Sunnuntaiaamuna kävelin pitkin mökkitonttia mutkittelevan jäljen ja jätin kepin päähän. Lähdin parin tunnin päästä kulkemaan Hiskin kanssa jäljen alkupäätä kohti. His hoksasi aika pian jäljen ja lähti nuuskuttamaan, siis vapaana, en puuttunut mitenkään asiaan. Pian poika jo kaahotti keppiä minulle ja sai aamuruokansa.
Ennen Toijalan tottikseen menoa illalla kävin kävelemässä neljä pikku pätkää yhden tien viereen, jokaisen päässä keppi, kaikki hyvin piilotettuina. Palatessa päästin Hiskin vapaaksi ja katsoin mitä tapahtuu. Nosti ne kaikki,:) Joskus tein tämmöisiä pieniä keppijekkuja Hetalle paljonkin.Nyt neito sai hakea vain yhden.
Tarkkuusruudut pihassa: su-iltana muovinen esine, ma-aamuna 10 sentin kolikko, molemmat piilotettuina. Ei Hiskiä enää saa vipuun, heti löytää. Sapuskat näistä.
lauantai 21. toukokuuta 2011
Viikon 20 varrelta
On meinaan jäljennetty flunssan kourissa. Yhteensä 10 jälkeä viikossa, lyhyitä ja pitkiä. Mitään erityistä keppiongelmaa ei ole näkynyt. Aina joku keppi jää matkan varrelle, mutta mitään "hylkimisreaktiota" en ole havainnut.
Maanantai 16.5.
Tottis
Pirkkahallilla. Pallo koko ajan kentän laidalla.
Hiskille ensin seuraamista pitkä suora eteenpäin, käännöksen jälkeen palkka. Hyvin luopui pallosta, ei tarvinnut huomauttaa vilkaisuista.
Sitten kaikki jäävät peräkkäin. Nopeat palkkaukset jännitteestä.
Hyppyjä. Rakensin radan roinasta, jota kentältä löytyi. Ensin pukkihyppelyä matalien yli. Sitten aloin korottaa viimeistä estettä. Hyppelyjä muuten vaan, edestakaisin moneen kertaan, myös ihan läheltä suoraan istuma-asennosta, jotta His käyttäisi takapäätään. Sitten dami suussa esteen toisella puolelle (n. 80 senttinen) ja sitten heitin damin ja hyppäytin edestakaisin.
Sen jälkeen otin käyttöön vanhan harjasesteen. Ensin ilman mitään ja sitten dami suussa esteen takaa, lopuksi edestakaisin.No problem.
Lopuksi kunnon metriselle esteelle, ensin muuten vaan, sitten dami suuhun ja sen jälkeen heittämällä edestakaisin monta toistoa. Ei hipaisuakaan. Tosin en ottanut kapulaa ollenkaan ja seisoin sivussa, en esteen takana.
Jälki nro 15
Kangasalla, Lili polki. Vasemmalle. Pituutta 700 metriä, kulmia, neljä keppiä.
Tiistai 17.5.
Pudotettu esine, Toijalassa ennen hakutreeniä. Toimii kuin junan vessa.
Haku
Toijalassa. 7 pistoa, kuusi maalimiestä. Kolme suorapalkkaa, kolme näyttöä.Ok.
Jäljet nro 16-17
Aamu: itse tallustelin, 300 metriä matkaa, neljä kulmaa, yksi terävä. Vasemmalle. Keppi päässä >aamuruoka.
Illalla lyhyt oma jälki läheisen joutomaan nurtsille. Vasemmalle, monta kulmaa, loppukepistä ruoka.
Keskiviikko 18.5.
Zombiena lentsusta ja valvomisesta.
Tottis
Pihassa. Seuraamista. Jäävät kertaalleen.
Hyppyjä. Ensin lämmittelyä, sitten metrinen kapulan kanssa moneen kertaan. Ei mitään ongelmia. Ilmavat hypyt.
2xtarkkuusruutu. Pihassa oma esine ja Lihasulassa Lilin esineellä.
Esineruutu
Kaistale, noin 15 metriä leveä. Kolme Lilin esinettä peräkkäin.Ok
Jäljet nro 18-20
- Aamujälki taloyhtiön nurmikolle + puistoon. Vasemmalle. Yksi keppi taas päässä, aamuruoka siitä. Välillä oli parinkin metrin päässä jäljeltä. Harhoja varmaan melkoisesti.
Iltajäljennökset: Lilin kanssa Lihasulassa.
- Lili polki runsaat 100 metrisen, kulmia. Oikealle. Yksi keppi. Otti kevään toisen takajäljen, muuten jees.
- Itse kävelin lisäksi noin 300 metrisen, kaksi keppiä. Suoria +terävä kulma. Vasemmalle lähtö. Itaruoka.
Torstai 19.5.
Jäljet nro 21-22
Aamu: pihaan+puistoon, siis nurtsille, lyhyt jälki, kaksi terävää kulmaa. Oikealle. Kova tuuli ja sade. Aamuruoka.
Illalla poljin jäljen Iidesjärven rantaan, taimitarhan nurmikolle (pitkää heinää ja voikukkaa jo enimmäkseen). Taas kaksi terävää kulmaa kolme tienylitystä ja pari suoraa kulmaa. Matkaa muutama sata metriä. Oikealle. Kaksi tuntia vanha. Keppi päässä>iltaruoka. Hieno ja tarkka jäljestys, rauhallinenkin. Itsellä pukkasi kuumehikeä.
Perjantai 20.5.
Jälki nro 23
Poljin taas yhden yskityn ja räityn yön jälkeen Iidesjärven rannan ruohikolle 300-400 metriä. Paljon suoria kulmia, kolme terävää ihan peräkkäin, lopussa pitkä suora, keppi päässä. Oikealle. Tämäkin oli hieno.
Jälki nro 24
Hanna T. tallasi Hiskille noin 1,4 km pitkän jäljen. Ah, noita Hämeenkyrön maastoja! Vähän toista kuin meidän "viidakkoveitsellä etenet, jos etenet"-ryteiköt. Tosin Hanna oli löytänyt makean hiekkapohjaisen, auratun hakkuuaukean, joka ylitettiin kahteenkin kertaan, joten päästiin kokeilemaan paljaassa hiekassa jäljestystäkin ;) Neljä keppiä, vajaan kahden tunnin vanhennus. Pitkähkö jana, jälki oikealle. Vähän epävarma ja vinokin jäljen nosto, oikeaan suuntaan lopulta kuitenkin.
Jäljestys oli mahtavaa, terävänkin otti piikkiin asti. Yhdessä kohtaa His viipyi varmaan monta minuuttia: minäkin näin jäkäläpohjalla selkeät kengänjäljet ja His selvästi vertaili ja arpoi siinä oikein olan takaa. Lähti sitten ihan eri suuntaan kuin ne jäljet. Olin, että "nonni, tää oli sitten tässä." Mutta Hannan jäljillä siinä vaan mentiin. Monta tienylitystä, joissa ei mitään ongelmia. Kulmia aikamoinen määrä.
Harmillista, että kolmoskeppi jäi, mutta sitä en jää suremaan. Se oli ollut hakkkuuaukealla. Matkalla oli sekä kuivaa jäkäläpohjaa, hiekka-aavikkoa, mustikkatyypin rehevää metsää ja vähän suorpursikkoakin. Notta alustanvaihteluja piisasi.
Kiitos Hanna, oli kiva ja haastava jälki!
Esineruutu
Ei ihan Hiskin parasta, mutta kelvollista. Nosti taas jalkaa taas...
Tottis
Nopea koukkaus Vaivian kentällä: alle seuraamista pitkähkö pätkä, sitten kaikki jäävät liikkeestä palkaten. Aika kivan tuntuista. Hyppyjä pallon ja damin kanssa metristä ylitellen sujuvasti ja ilmavasti.
Lauantai 21.
Haku
Lentsu alkaa helpottaa, luojan kiitos.
Hiskille tuli neljä ukkoa ja varmaan kymmenen tyhjää pistoa, kaikki melkein samaan paikkaan. Suunnitelman mukaan piti olla viisi ukkoa ja kolme tyhjää. Ensimmäinen tyhjä otettiin vastatuuleen ja sinnehän His ei siis mennyt. Ei niin millään. Kun ei siellä kerta ketään ollut. Tai jos meni vähän sinnepäin, niin kääntyi taaksepäin piilolle, jossa oli ollut maalimies. Kalisteltiin sarvia oikein kunnolla. Että mää inhoan haussa tätä vääntämistä ja kun en viitsinyt Hetan kanssa vääntää, niin sen tyhjät pistot oli mitä oli. Hiskin kanssa näitä hinkattu, mutta ei vaan näköjään mene jakeluun, mikä vähän kieltämättä potuttaa. En millään voinut hyväksyä niitä 30 metrin lurauksia ja selviä taaksepäinpistoja, joten edettiin aina vähän syvemmälle ja lähettelin uudestaan. Jonkinlainen pisto siitä lopultatuli, tosin kun His kerran kääntyi eteenpäin, niin haravoi yksintein hehtaarin.
Sitten kokematon (ja varmaan huonosti ohjeistetttu) maalimies antoi vahingossa loppupalkan piilolla, jonka piti olla palkaton, joten homma loppui sitten siihen.
Illalla vielä hyppykarkelointia. Ennen sitä kuitenkin seuraamista ja jäävät, ilman palkkaa.. Hyppy taas ensin lämmittelemällä "radalla", sitten vähitellen kohti metristä. Nyt tehtiin kapulan kanssa, mutta edelleenkään en seisonut esteen takana. Hyvät, ilmavat hypyt.
Maanantai 16.5.
Tottis
Pirkkahallilla. Pallo koko ajan kentän laidalla.
Hiskille ensin seuraamista pitkä suora eteenpäin, käännöksen jälkeen palkka. Hyvin luopui pallosta, ei tarvinnut huomauttaa vilkaisuista.
Sitten kaikki jäävät peräkkäin. Nopeat palkkaukset jännitteestä.
Hyppyjä. Rakensin radan roinasta, jota kentältä löytyi. Ensin pukkihyppelyä matalien yli. Sitten aloin korottaa viimeistä estettä. Hyppelyjä muuten vaan, edestakaisin moneen kertaan, myös ihan läheltä suoraan istuma-asennosta, jotta His käyttäisi takapäätään. Sitten dami suussa esteen toisella puolelle (n. 80 senttinen) ja sitten heitin damin ja hyppäytin edestakaisin.
Sen jälkeen otin käyttöön vanhan harjasesteen. Ensin ilman mitään ja sitten dami suussa esteen takaa, lopuksi edestakaisin.No problem.
Lopuksi kunnon metriselle esteelle, ensin muuten vaan, sitten dami suuhun ja sen jälkeen heittämällä edestakaisin monta toistoa. Ei hipaisuakaan. Tosin en ottanut kapulaa ollenkaan ja seisoin sivussa, en esteen takana.
Jälki nro 15
Kangasalla, Lili polki. Vasemmalle. Pituutta 700 metriä, kulmia, neljä keppiä.
Tiistai 17.5.
Pudotettu esine, Toijalassa ennen hakutreeniä. Toimii kuin junan vessa.
Haku
Toijalassa. 7 pistoa, kuusi maalimiestä. Kolme suorapalkkaa, kolme näyttöä.Ok.
Jäljet nro 16-17
Aamu: itse tallustelin, 300 metriä matkaa, neljä kulmaa, yksi terävä. Vasemmalle. Keppi päässä >aamuruoka.
Illalla lyhyt oma jälki läheisen joutomaan nurtsille. Vasemmalle, monta kulmaa, loppukepistä ruoka.
Keskiviikko 18.5.
Zombiena lentsusta ja valvomisesta.
Tottis
Pihassa. Seuraamista. Jäävät kertaalleen.
Hyppyjä. Ensin lämmittelyä, sitten metrinen kapulan kanssa moneen kertaan. Ei mitään ongelmia. Ilmavat hypyt.
2xtarkkuusruutu. Pihassa oma esine ja Lihasulassa Lilin esineellä.
Esineruutu
Kaistale, noin 15 metriä leveä. Kolme Lilin esinettä peräkkäin.Ok
Jäljet nro 18-20
- Aamujälki taloyhtiön nurmikolle + puistoon. Vasemmalle. Yksi keppi taas päässä, aamuruoka siitä. Välillä oli parinkin metrin päässä jäljeltä. Harhoja varmaan melkoisesti.
Iltajäljennökset: Lilin kanssa Lihasulassa.
- Lili polki runsaat 100 metrisen, kulmia. Oikealle. Yksi keppi. Otti kevään toisen takajäljen, muuten jees.
- Itse kävelin lisäksi noin 300 metrisen, kaksi keppiä. Suoria +terävä kulma. Vasemmalle lähtö. Itaruoka.
Torstai 19.5.
Jäljet nro 21-22
Aamu: pihaan+puistoon, siis nurtsille, lyhyt jälki, kaksi terävää kulmaa. Oikealle. Kova tuuli ja sade. Aamuruoka.
Illalla poljin jäljen Iidesjärven rantaan, taimitarhan nurmikolle (pitkää heinää ja voikukkaa jo enimmäkseen). Taas kaksi terävää kulmaa kolme tienylitystä ja pari suoraa kulmaa. Matkaa muutama sata metriä. Oikealle. Kaksi tuntia vanha. Keppi päässä>iltaruoka. Hieno ja tarkka jäljestys, rauhallinenkin. Itsellä pukkasi kuumehikeä.
Perjantai 20.5.
Jälki nro 23
Poljin taas yhden yskityn ja räityn yön jälkeen Iidesjärven rannan ruohikolle 300-400 metriä. Paljon suoria kulmia, kolme terävää ihan peräkkäin, lopussa pitkä suora, keppi päässä. Oikealle. Tämäkin oli hieno.
Jälki nro 24
Hanna T. tallasi Hiskille noin 1,4 km pitkän jäljen. Ah, noita Hämeenkyrön maastoja! Vähän toista kuin meidän "viidakkoveitsellä etenet, jos etenet"-ryteiköt. Tosin Hanna oli löytänyt makean hiekkapohjaisen, auratun hakkuuaukean, joka ylitettiin kahteenkin kertaan, joten päästiin kokeilemaan paljaassa hiekassa jäljestystäkin ;) Neljä keppiä, vajaan kahden tunnin vanhennus. Pitkähkö jana, jälki oikealle. Vähän epävarma ja vinokin jäljen nosto, oikeaan suuntaan lopulta kuitenkin.
Jäljestys oli mahtavaa, terävänkin otti piikkiin asti. Yhdessä kohtaa His viipyi varmaan monta minuuttia: minäkin näin jäkäläpohjalla selkeät kengänjäljet ja His selvästi vertaili ja arpoi siinä oikein olan takaa. Lähti sitten ihan eri suuntaan kuin ne jäljet. Olin, että "nonni, tää oli sitten tässä." Mutta Hannan jäljillä siinä vaan mentiin. Monta tienylitystä, joissa ei mitään ongelmia. Kulmia aikamoinen määrä.
Harmillista, että kolmoskeppi jäi, mutta sitä en jää suremaan. Se oli ollut hakkkuuaukealla. Matkalla oli sekä kuivaa jäkäläpohjaa, hiekka-aavikkoa, mustikkatyypin rehevää metsää ja vähän suorpursikkoakin. Notta alustanvaihteluja piisasi.
Kiitos Hanna, oli kiva ja haastava jälki!
Esineruutu
Ei ihan Hiskin parasta, mutta kelvollista. Nosti taas jalkaa taas...
Tottis
Nopea koukkaus Vaivian kentällä: alle seuraamista pitkähkö pätkä, sitten kaikki jäävät liikkeestä palkaten. Aika kivan tuntuista. Hyppyjä pallon ja damin kanssa metristä ylitellen sujuvasti ja ilmavasti.
Lauantai 21.
Haku
Lentsu alkaa helpottaa, luojan kiitos.
Hiskille tuli neljä ukkoa ja varmaan kymmenen tyhjää pistoa, kaikki melkein samaan paikkaan. Suunnitelman mukaan piti olla viisi ukkoa ja kolme tyhjää. Ensimmäinen tyhjä otettiin vastatuuleen ja sinnehän His ei siis mennyt. Ei niin millään. Kun ei siellä kerta ketään ollut. Tai jos meni vähän sinnepäin, niin kääntyi taaksepäin piilolle, jossa oli ollut maalimies. Kalisteltiin sarvia oikein kunnolla. Että mää inhoan haussa tätä vääntämistä ja kun en viitsinyt Hetan kanssa vääntää, niin sen tyhjät pistot oli mitä oli. Hiskin kanssa näitä hinkattu, mutta ei vaan näköjään mene jakeluun, mikä vähän kieltämättä potuttaa. En millään voinut hyväksyä niitä 30 metrin lurauksia ja selviä taaksepäinpistoja, joten edettiin aina vähän syvemmälle ja lähettelin uudestaan. Jonkinlainen pisto siitä lopultatuli, tosin kun His kerran kääntyi eteenpäin, niin haravoi yksintein hehtaarin.
Sitten kokematon (ja varmaan huonosti ohjeistetttu) maalimies antoi vahingossa loppupalkan piilolla, jonka piti olla palkaton, joten homma loppui sitten siihen.
Illalla vielä hyppykarkelointia. Ennen sitä kuitenkin seuraamista ja jäävät, ilman palkkaa.. Hyppy taas ensin lämmittelemällä "radalla", sitten vähitellen kohti metristä. Nyt tehtiin kapulan kanssa, mutta edelleenkään en seisonut esteen takana. Hyvät, ilmavat hypyt.
lauantai 14. toukokuuta 2011
Harjavallassa on huono karma
Kaksi peräkkäistä lauantaita on mennyt sen verran tympeissä tunnelmissa, ettei koiraharrastus juuri nyt tunnu kovin palkitsevalta.
Harjavaltaan en enää ikinä mene ja jos on pakko ajaa ohi niin ajan ohi. Kolme kertaa olen käynyt siellä kisoissa - kerran Hetan/haku kanssa ja kaksi kertaa Hiskin/jälki kanssa ja kertaakaan ei ole tullut maastosta tulosta. Pitäkööt mäntykankaansa.
Eilisestä JK3:n jälkisuorituksesta ei jäänyt jälkipolville paljon kerrottavaa. Homma menee minulta sen verran yli hilseen, etten pysty sitä edes analysoimaan. His ajoi jäljen keskittyneesti ja hyvin ja löysi tasan yhden kepin. Se siitä.
Kummallisinta on, etten minäkään nähnyt yhtään keppiä, vaikka ainakin se ainokainen oli hellaklapin kokoinen jööti. Ajoimme jäljen uudestaan vielä kisojen päättymisen jälkeen ja gepsin mukaan His ajoi sen aivan kaavion mukaisesti.
Janalla otti sitten kauden ensimmäisen takajäljen. Itse jana luotisuora ja vauhdikas, jäljennosto salamannopea.
Tottiksesta herui 83 pistettä. Siinä tuli kaksi mokaa, jotka laskivat arvosanaa. Jäävien istumisessa meni maihin ja hypyn kiersi jälleen, mikä on aika masentavaa. Nämä siis puutteelliset.
Erinomaiset: paikallamakuu, eteenmeno, a-este, nouto. Nämä ovat yleensäkin Hiskin vahvimmat liikkeet.
Erittäin hyvät: seuraaminen (jipii!), jäävistä maahanmeno keuli (valmistelevassa osuudessa pahasti).
Hyvä: jäävien seisominen (oli ottanut muutaman askeleen, hyi)
Heikkosen arvostelussa toistuivat: "suorittaa voimakkaasti ja energisesti, reagoi nopeasti käskyyn, pitää voimakkaasti". Kertaakaan ei sanonut, että "olisi saanut tehdä vielä nopeammin" jne. Tosin ihan alussa mainitsi, että "kyseessä on rauhallinen koira", hehheh. Kehui koiran teknistä osaamista ja meidän yhteistyötä.
Tehotreenin paikka:
- jäävät, jäävät ja jäävät. Kaikkien valmistelevat osat erityisesti. Väärä asento istumisessa oli uskoakseni ihan satunnainen työtapaturma.
- hyppy, huoh ja huoh. En vaan edelleenkään tiedä, mitä tälle teen, kun ongelma tulee esiin näköjään vain kokeissa. Kaipa me vaan jatketaan noita hyppykarkeloita. Mutta jos en saa asiaa kuntoon, SM-kisat jätetään väliin.
Hiskin esineruutu oli loistava: kolme esinettä 2,5 minuutissa. Ruutu oli kyllä helppo - His ehti siinä ajassa jo pissatakin. Esineet valtavia verrattuna niihin, joilla me yleensä treenataan. Piste meni jalannostosta.
Onnea vielä Huille ja Hannalle hienosta ykköstuloksesta!
Kisassa oli muutenkin kova tulostaso: mm hoffikoirakko Eppu + Rico KVA/haku) esim. taisiovat ottaa maastosta täydet 200 pistettä. Lämpimästi aina läikähtää, kun hoffipari pärjää hyvin :)
Harjavaltaan en enää ikinä mene ja jos on pakko ajaa ohi niin ajan ohi. Kolme kertaa olen käynyt siellä kisoissa - kerran Hetan/haku kanssa ja kaksi kertaa Hiskin/jälki kanssa ja kertaakaan ei ole tullut maastosta tulosta. Pitäkööt mäntykankaansa.
Eilisestä JK3:n jälkisuorituksesta ei jäänyt jälkipolville paljon kerrottavaa. Homma menee minulta sen verran yli hilseen, etten pysty sitä edes analysoimaan. His ajoi jäljen keskittyneesti ja hyvin ja löysi tasan yhden kepin. Se siitä.
Kummallisinta on, etten minäkään nähnyt yhtään keppiä, vaikka ainakin se ainokainen oli hellaklapin kokoinen jööti. Ajoimme jäljen uudestaan vielä kisojen päättymisen jälkeen ja gepsin mukaan His ajoi sen aivan kaavion mukaisesti.
Janalla otti sitten kauden ensimmäisen takajäljen. Itse jana luotisuora ja vauhdikas, jäljennosto salamannopea.
Tottiksesta herui 83 pistettä. Siinä tuli kaksi mokaa, jotka laskivat arvosanaa. Jäävien istumisessa meni maihin ja hypyn kiersi jälleen, mikä on aika masentavaa. Nämä siis puutteelliset.
Erinomaiset: paikallamakuu, eteenmeno, a-este, nouto. Nämä ovat yleensäkin Hiskin vahvimmat liikkeet.
Erittäin hyvät: seuraaminen (jipii!), jäävistä maahanmeno keuli (valmistelevassa osuudessa pahasti).
Hyvä: jäävien seisominen (oli ottanut muutaman askeleen, hyi)
Heikkosen arvostelussa toistuivat: "suorittaa voimakkaasti ja energisesti, reagoi nopeasti käskyyn, pitää voimakkaasti". Kertaakaan ei sanonut, että "olisi saanut tehdä vielä nopeammin" jne. Tosin ihan alussa mainitsi, että "kyseessä on rauhallinen koira", hehheh. Kehui koiran teknistä osaamista ja meidän yhteistyötä.
Tehotreenin paikka:
- jäävät, jäävät ja jäävät. Kaikkien valmistelevat osat erityisesti. Väärä asento istumisessa oli uskoakseni ihan satunnainen työtapaturma.
- hyppy, huoh ja huoh. En vaan edelleenkään tiedä, mitä tälle teen, kun ongelma tulee esiin näköjään vain kokeissa. Kaipa me vaan jatketaan noita hyppykarkeloita. Mutta jos en saa asiaa kuntoon, SM-kisat jätetään väliin.
Hiskin esineruutu oli loistava: kolme esinettä 2,5 minuutissa. Ruutu oli kyllä helppo - His ehti siinä ajassa jo pissatakin. Esineet valtavia verrattuna niihin, joilla me yleensä treenataan. Piste meni jalannostosta.
Onnea vielä Huille ja Hannalle hienosta ykköstuloksesta!
Kisassa oli muutenkin kova tulostaso: mm hoffikoirakko Eppu + Rico KVA/haku) esim. taisiovat ottaa maastosta täydet 200 pistettä. Lämpimästi aina läikähtää, kun hoffipari pärjää hyvin :)
torstai 12. toukokuuta 2011
Vähän vaihtelua
 |
| 1. Aika pimeetä touhua roikkua tässä terassin reunalla.Yli ei muka saa tulla. |
 | |
| 2. Nuuh. Ei tämä. |
 |
| - tämäkö? |
 |
| - eiku... |
 | |
| - jes, tämä se on! | ! |
Hiskin näytelmäarvostelu kuuluu muuten näin:
"Head not to my liking. Eyecolour good. Muzzle ok. Foreleg good. Would like more reach of neck. Shoulderplacement ok. Topline ok. Hind(?)leg angulation and hock ok. Movement ok. Tailcarriage is too high".
keskiviikko 11. toukokuuta 2011
Jäljennökset ja hyppelykset
Jälki nro 13
Pakko oli keskiviikkoaamuna jonkinlainen jälki oli polkaista, ettei koejälki olisi se kolmastoista. Juu, en ole taikauskoinen.
Kyseessä oli itse asiassa kolme janaa: ensimmäinen noin 30 metriä, jolta jälki lähti vasemmalle, toiselta jälki 10 metrin päästä oikealle ja kolmas jälki meni vasemmalle jossain 60 metrissä. Näitä tosipitkiä janoja ei juurikaan ole treenattu. Ajo kahden tunnin kuluttua.
Kaikilla jäljillä oli mittaa alle 100 metriä ja yksi keppi lopussa. Ekassa suht terävä kulma noin 50 metrin päässä, toisessa kulma heti parinkymmenen metrin päässä ja viimeisessä tienvarsiylitys.
Kaikki jäljet nousivat taas oikeaan suuntaan vaivattomasti. Keskimmäisellä päästin lähellä loppua irti liinasta ja His teki jonkun ihmekoukkauksen, jonka seurauksena nosti sitten kepin ikäänkuin takajäljeltä. Ei se mitään.
Muuten ei erityistä.
Superpitkällä janalla ei edennyt luotisuoraan, mutta ihan kohtuullisesti kumminkin.
Hyppelykset
Tänään edettiin jo siihen maagiseen metriin, jota lähestyttiin ensin matalammista hypyistä erinäisten temppujuttujen kautta. Kaikki hommat vedettiin puhtaasti sosiaalisten palkkojen varassa. Kyllä His ainakin kotipihassa nyt osaa hypätä takaisinkin. Tai siis osasishan se ennenkin, mutta hukkasi punaisen langan jonnekin. Kapula oli toisella puolella noin neljän metrin päässä esteestä ja siltä etäisyydeltä ponnistus osui oikein hyvin kohdalleen. Sitä en sitten tiedä, osaanko kisoissa heittää justiinsa sopivasti...uhhuh.
Huomenna otetaan vielä pienet lystikkäät tottistelut ja sitten ei ennen lauantaita tehdä enää yhtikäs mitään. Esineruutua en tee, ei homma siitä yhdestä enää parane.
Olen aika luottavainen: nyt Hiski mielestäni osaa aika hyvin sekä jäljestämisen, esineruudun että tottiksen. Jäljellä luotan siihen täysin. Jos ei silti napsahda kohdalleen, niin ei voi mitään.
Toko
Tiistai-iltana käväisimme pikaisesti Levekin yhteistreeneissä. Ei oikeastaan tehty muuta tokoa kuin yhteispaikallamakuu noin 10 muun koiran kera. Surffailin vain Hiskiä seurautellen pitkin kenttää, ihmisten ja koirien välistä ja ympäri. Oikeastaan aika hyvää treeniä. Lisäksi heittelin lelua matalan a-esteen yli edestakaisin ja kikkailtiin siinä pikkasen peruutuksia ynnä muuta.
----------------------------------------------------------------
Näytelmistä: Päätin, etten lähde ajamaan Kotkaan yhden tyhmän näyttelytuloksen takia 19.6. Lisäksi kuulemma brittituomaritkin ovat tarkkoja "hännän kantamisesta", joka siis oli yksi Hiskin virhe irkkusedän mielestä. Seuraava potentiaalinen paikka olisi Pori 31.7., tuomarina espanjalainen Juan Naveda Carrero. Toinen espanjalainen (vai oliko portugalilainen?) jakoi Lappeenrannssa viime vuonna aika kivasti: 24 eriä ja neljä eehoota :)
Sitten Saarijärvellä olisi Rodi Hubenthal Norjasta. Siellä mä voisin vedota siihen, että tän ulkonäkö on teikäläisen isukin syytä ;)
Viimeinen oljenkorsi olisi sitten Seinäjoella lokuun 29.10. romanialainen Dagmar Klein.
Pakko oli keskiviikkoaamuna jonkinlainen jälki oli polkaista, ettei koejälki olisi se kolmastoista. Juu, en ole taikauskoinen.
Kyseessä oli itse asiassa kolme janaa: ensimmäinen noin 30 metriä, jolta jälki lähti vasemmalle, toiselta jälki 10 metrin päästä oikealle ja kolmas jälki meni vasemmalle jossain 60 metrissä. Näitä tosipitkiä janoja ei juurikaan ole treenattu. Ajo kahden tunnin kuluttua.
Kaikilla jäljillä oli mittaa alle 100 metriä ja yksi keppi lopussa. Ekassa suht terävä kulma noin 50 metrin päässä, toisessa kulma heti parinkymmenen metrin päässä ja viimeisessä tienvarsiylitys.
Kaikki jäljet nousivat taas oikeaan suuntaan vaivattomasti. Keskimmäisellä päästin lähellä loppua irti liinasta ja His teki jonkun ihmekoukkauksen, jonka seurauksena nosti sitten kepin ikäänkuin takajäljeltä. Ei se mitään.
Muuten ei erityistä.
Superpitkällä janalla ei edennyt luotisuoraan, mutta ihan kohtuullisesti kumminkin.
Hyppelykset
Tänään edettiin jo siihen maagiseen metriin, jota lähestyttiin ensin matalammista hypyistä erinäisten temppujuttujen kautta. Kaikki hommat vedettiin puhtaasti sosiaalisten palkkojen varassa. Kyllä His ainakin kotipihassa nyt osaa hypätä takaisinkin. Tai siis osasishan se ennenkin, mutta hukkasi punaisen langan jonnekin. Kapula oli toisella puolella noin neljän metrin päässä esteestä ja siltä etäisyydeltä ponnistus osui oikein hyvin kohdalleen. Sitä en sitten tiedä, osaanko kisoissa heittää justiinsa sopivasti...uhhuh.
Huomenna otetaan vielä pienet lystikkäät tottistelut ja sitten ei ennen lauantaita tehdä enää yhtikäs mitään. Esineruutua en tee, ei homma siitä yhdestä enää parane.
Olen aika luottavainen: nyt Hiski mielestäni osaa aika hyvin sekä jäljestämisen, esineruudun että tottiksen. Jäljellä luotan siihen täysin. Jos ei silti napsahda kohdalleen, niin ei voi mitään.
Toko
Tiistai-iltana käväisimme pikaisesti Levekin yhteistreeneissä. Ei oikeastaan tehty muuta tokoa kuin yhteispaikallamakuu noin 10 muun koiran kera. Surffailin vain Hiskiä seurautellen pitkin kenttää, ihmisten ja koirien välistä ja ympäri. Oikeastaan aika hyvää treeniä. Lisäksi heittelin lelua matalan a-esteen yli edestakaisin ja kikkailtiin siinä pikkasen peruutuksia ynnä muuta.
----------------------------------------------------------------
Näytelmistä: Päätin, etten lähde ajamaan Kotkaan yhden tyhmän näyttelytuloksen takia 19.6. Lisäksi kuulemma brittituomaritkin ovat tarkkoja "hännän kantamisesta", joka siis oli yksi Hiskin virhe irkkusedän mielestä. Seuraava potentiaalinen paikka olisi Pori 31.7., tuomarina espanjalainen Juan Naveda Carrero. Toinen espanjalainen (vai oliko portugalilainen?) jakoi Lappeenrannssa viime vuonna aika kivasti: 24 eriä ja neljä eehoota :)
Sitten Saarijärvellä olisi Rodi Hubenthal Norjasta. Siellä mä voisin vedota siihen, että tän ulkonäkö on teikäläisen isukin syytä ;)
Viimeinen oljenkorsi olisi sitten Seinäjoella lokuun 29.10. romanialainen Dagmar Klein.
tiistai 10. toukokuuta 2011
Tusinas jälki - ei mikään tusinajälki
Jälki nro 12
Jossain Lihasulan synkillä saloilla jälleen maanantai-iltana. Lili tallasi Hiskille 1,5 kilometriä pitkän jäljen. Oli muuten Hiskin ensimmäinen täysin voittajaluokan pituinen jälki...Vanhennus vajaat pari tuntia.
Jana oli hirmuisen pitkä ja siinä oli ties mitä kaatunutta keloa ja kiveä matkalla, His poikkesi jo puolivälissä jonnekin vasempaan, käskin pois. Vähän mutkittelua, mutta olosuhteista johtuvaa ja sikäli anteeksiannettavaa. Nosti taas varmasti jäljen oikealle. Ei edelleenkään yhtään takajälkeä...
Alku vaikutti lupaavalta, maastollisesti siis - ellei oteta huomioon sitä yhtä hakkuuaukeaa. Noin puolivälissä päästiin taas tuttuun hornamaiseen risukkoon, jota riittikin melkein koko loppumatkaksi. Ihan kivat kalliotkin siinä ylitettiin. Hiskin vauhti ei muuten hidastu yhtään, olipa maasto mitä rytöä tahansa. Gepsistä meni tietysti patterit matkalla, joten mulla ei ollut hajuakaan, kuinka pitkä matka on kuljettu. Keppejä nousi ihan iloisesti, välillä His tarkensi tosi huolellisesti, ainakin yksi oli syvällä varvikossa.
Lili oli tepastellut soratien pätkän reunaa, sen Hispander selvitti ihan kakunpalana. Aika lopussa jälki päätyi lähelle rautatietä, kahden tien risteykseen. Siinä His meni vähän hämmentyneen oloiseksi ja kävi siksakkaamassa tietä ja tienvierustoja. Mentiin jo vähän matkaa tietä pitkin, kunnes älysin päästää liinasta irti ja His pääsi ratkaisemaan homman itsenäisesti. Hetken päästä se jo vilahtikin selvästi jälkeen reagoiden metsän puolelle - tosi kovaa. Jouduin huutamaan sen maahan, mistä se oli aika hämmästyneen oloinen, mutta meni kiltisti.Tulipa tämäkin kokeiltua. Kun pääsin liinaetäisyydelle, mentiin taas hippulat vinkuen.
Viimeinen keppi oli hiljattain hakatussa kuusikossa, sitäkin oli niin makeeta rämpiä :(
Aikaa oli mennyt 32 minuuttia, keppejä His löysi viisi, yksi siis jäi, mutta ei mitään väliä.
His jaksoi oikein hyvin vielä riehua kahdella pallolla, eli sen kunto kyllä kestää. Oma kunto alkaa myös tässä jälkirääkissä nousta, joskin penikkajalkaan oli pakko laittaa kotona kylmäkääre. Lisäksi molemmat käsivarret on nyt täynnä naarmuja ja reikiä.
Autolle oli vielä melkoisesti matkaa ja ilta alkoi hämärtää. Toivoin vain, ettei tulisi kontio vastaan, en olisi enää jaksanut sen kanssa painia.
Tuhannet kiitokset taas hienosta jäljestä, Lili!!! Nyt ei kyllä vähään aikaan tehdä näitä itsemurhajälkiä ;)
Esineruudut
1. Lihasula maanantai-iltana ennen jäljenajoa: täysimittainen. Esineet: ihan vasemmassa kulmassa, takana keskellä, oikealla reunassa puolivälissä.
Ensin Hiski haki tietysti takaa, sitten keskeltä ja ihan viimeksi edestä. Heta etsi ja löysi yhden: lähti jo autolta ruutuhommiin omatoimisesti, ilman sen kummempia kehotuksia.
2. Sääksjärvi: lauantaina oli pakko näytelmäpainajaisen jälkeen tehdä ruutu metsään. Siinäkään ei kummempaa ollut.
Tottis
Kyötikkälässä tiistaiaamuna anivarhain (minulle) Lilin ja Herin kanssa.
Ilmot ensin ja His meni siitä paikallamakuuseen, ei palkkaa. Näytin sille taas Herin eteenmenon pallolle ja sain jälleen aikaan kunnon kyttäämisefektin seuraamiseen, jota korjattiin siinä muutamaankin kertaan>palkka pitkästä suorasta.
Jäävät. Istu ja maa heti palkaten. Seiso läpijuoksuna>palkka.
Nouto. Vauhtinoutona kaukaa>palkka.
Hyppy. Metrinen este. Kapulaa ei ollut edes näkyvissä, mutta heti kun istutin esteen esteen, poika alkoi aukoa suutaan kuin kala kuivalla maalla. Vein ei-lempipatukan toiselle puolelle eikä kiihtymys yhtään vähentynyt. Ei pystynyt peruuttamaan eikä tekemään oikein mitään muutakaan....Seurautin sitten kireän bc-poikaparan esteen toiselle puolelle, lykkäsin patukan sen suuhun ja hyppäytin. Ei muuta. Hyppäsi ilmavasti. Tää on kyllä ihme juttu: se metrinen nostaa tuon ihan eri viresfääreihin kuin matala este.
A-este. Bueno. Ei palkkaa.
Eteenmeno. Palkkasin pitkähköstä valmistelevasta osuudesta, ei siis varsinaista eteenmenoa ollenkaan, hähhähää. Pelkän eteenmenon ilman valmistelevaa otin sitten ruokakupille kentän oikeaan reunaan.
Jossain Lihasulan synkillä saloilla jälleen maanantai-iltana. Lili tallasi Hiskille 1,5 kilometriä pitkän jäljen. Oli muuten Hiskin ensimmäinen täysin voittajaluokan pituinen jälki...Vanhennus vajaat pari tuntia.
Jana oli hirmuisen pitkä ja siinä oli ties mitä kaatunutta keloa ja kiveä matkalla, His poikkesi jo puolivälissä jonnekin vasempaan, käskin pois. Vähän mutkittelua, mutta olosuhteista johtuvaa ja sikäli anteeksiannettavaa. Nosti taas varmasti jäljen oikealle. Ei edelleenkään yhtään takajälkeä...
Alku vaikutti lupaavalta, maastollisesti siis - ellei oteta huomioon sitä yhtä hakkuuaukeaa. Noin puolivälissä päästiin taas tuttuun hornamaiseen risukkoon, jota riittikin melkein koko loppumatkaksi. Ihan kivat kalliotkin siinä ylitettiin. Hiskin vauhti ei muuten hidastu yhtään, olipa maasto mitä rytöä tahansa. Gepsistä meni tietysti patterit matkalla, joten mulla ei ollut hajuakaan, kuinka pitkä matka on kuljettu. Keppejä nousi ihan iloisesti, välillä His tarkensi tosi huolellisesti, ainakin yksi oli syvällä varvikossa.
Lili oli tepastellut soratien pätkän reunaa, sen Hispander selvitti ihan kakunpalana. Aika lopussa jälki päätyi lähelle rautatietä, kahden tien risteykseen. Siinä His meni vähän hämmentyneen oloiseksi ja kävi siksakkaamassa tietä ja tienvierustoja. Mentiin jo vähän matkaa tietä pitkin, kunnes älysin päästää liinasta irti ja His pääsi ratkaisemaan homman itsenäisesti. Hetken päästä se jo vilahtikin selvästi jälkeen reagoiden metsän puolelle - tosi kovaa. Jouduin huutamaan sen maahan, mistä se oli aika hämmästyneen oloinen, mutta meni kiltisti.Tulipa tämäkin kokeiltua. Kun pääsin liinaetäisyydelle, mentiin taas hippulat vinkuen.
Viimeinen keppi oli hiljattain hakatussa kuusikossa, sitäkin oli niin makeeta rämpiä :(
Aikaa oli mennyt 32 minuuttia, keppejä His löysi viisi, yksi siis jäi, mutta ei mitään väliä.
His jaksoi oikein hyvin vielä riehua kahdella pallolla, eli sen kunto kyllä kestää. Oma kunto alkaa myös tässä jälkirääkissä nousta, joskin penikkajalkaan oli pakko laittaa kotona kylmäkääre. Lisäksi molemmat käsivarret on nyt täynnä naarmuja ja reikiä.
Autolle oli vielä melkoisesti matkaa ja ilta alkoi hämärtää. Toivoin vain, ettei tulisi kontio vastaan, en olisi enää jaksanut sen kanssa painia.
Tuhannet kiitokset taas hienosta jäljestä, Lili!!! Nyt ei kyllä vähään aikaan tehdä näitä itsemurhajälkiä ;)
Esineruudut
1. Lihasula maanantai-iltana ennen jäljenajoa: täysimittainen. Esineet: ihan vasemmassa kulmassa, takana keskellä, oikealla reunassa puolivälissä.
Ensin Hiski haki tietysti takaa, sitten keskeltä ja ihan viimeksi edestä. Heta etsi ja löysi yhden: lähti jo autolta ruutuhommiin omatoimisesti, ilman sen kummempia kehotuksia.
2. Sääksjärvi: lauantaina oli pakko näytelmäpainajaisen jälkeen tehdä ruutu metsään. Siinäkään ei kummempaa ollut.
Tottis
Kyötikkälässä tiistaiaamuna anivarhain (minulle) Lilin ja Herin kanssa.
Ilmot ensin ja His meni siitä paikallamakuuseen, ei palkkaa. Näytin sille taas Herin eteenmenon pallolle ja sain jälleen aikaan kunnon kyttäämisefektin seuraamiseen, jota korjattiin siinä muutamaankin kertaan>palkka pitkästä suorasta.
Jäävät. Istu ja maa heti palkaten. Seiso läpijuoksuna>palkka.
Nouto. Vauhtinoutona kaukaa>palkka.
Hyppy. Metrinen este. Kapulaa ei ollut edes näkyvissä, mutta heti kun istutin esteen esteen, poika alkoi aukoa suutaan kuin kala kuivalla maalla. Vein ei-lempipatukan toiselle puolelle eikä kiihtymys yhtään vähentynyt. Ei pystynyt peruuttamaan eikä tekemään oikein mitään muutakaan....Seurautin sitten kireän bc-poikaparan esteen toiselle puolelle, lykkäsin patukan sen suuhun ja hyppäytin. Ei muuta. Hyppäsi ilmavasti. Tää on kyllä ihme juttu: se metrinen nostaa tuon ihan eri viresfääreihin kuin matala este.
A-este. Bueno. Ei palkkaa.
Eteenmeno. Palkkasin pitkähköstä valmistelevasta osuudesta, ei siis varsinaista eteenmenoa ollenkaan, hähhähää. Pelkän eteenmenon ilman valmistelevaa otin sitten ruokakupille kentän oikeaan reunaan.
maanantai 9. toukokuuta 2011
Hyppyjä äitienpäivänä, tyyli vapaa
 |
| Tällainen on uljas hyppyratamme. |
 |
| Hetarouva käyttää matalaa päätä. |
 |
| Aapo leiskauttaa. |
 |
| Yli - vaikka väkisin. Elsa asialla. |
 |
| Jos sittenkin se matalampi pää. |
 |
| Hiskin vuoro. |
Ei hajuakaan, onko tästä hyötyä, mutta kivaa meillä ainakin on ollut ja His tuntuu rennommalta. Olen pannut sen myös odottamaan esteen takana pitkiä aikoja ennen hyppäämislupaa, jos suu tekee sitä kiihtynyttä auki-kiinni-auki-liikettä.
lauantai 7. toukokuuta 2011
Ei tullut hoota, tuli tee :(
Näytelmä, Tampere 7.5.
Asia onkin jo ilmaistu otsikossa, eli His sai vihreän nauhan (T), kuten neljä muutakin Tending-koiraa. Vain velipoika Hui sai keltaiseen eli sen hoon. Onnea! Oli kyllä niin tiukkaa irkkutuomari, ettei tosikaan. Hiski käyttäytyi oikein hyvin, vaikka olikin tosi paineistunut ja minä kuulemma esitin koiran hienosti ja sain ravaamaankin. Paperissa on melkein pelkkä positiivista, vain kaula on liian lyhyt ja häntä liian korkealla. Höh.
Mutta näytelmää siis pukkaa edelleen, voihan rähmä. Pöytyällä on joku Paavo Mattila heinäkuun puolivälissä, kuulostaa ainakin leppoisalta.
Tottikset
Kangasalla perjantaina 6.5. Hannan + Huin ja Heidin+Aronin kanssa kolmen kiertona, ilmoittauduttiin yhdessä tuomari roskapöntölle.
His oli ensin paikallamakuussa ja ihan vartavasten provosoin sen katselemaan, kun Huille vietiin eteenmenopallo. Hain virhettä seuraamiseen ja sitä sain, mitä tilasin. Ensimmäisestä keulimisyrityksestä tuli tiukka huomautus, joka ei vielä auttanut, joten toisesta kerrasta jo nappasin karvoista ja kirosin oikein kunnolla. Siitä tuo tokeni ja loppu seuraaminen oli kai ihan kohtuullista, painoi kyllä.
Jäävien valmistelevissa taas pyrkimystä kyttäämiseen alussa, itse liikkeet ok. Palkkasin seisomisen l-tulosta, vaikkei ensin pitänyt.
Nouto. Oikein hyvä.
A-este. Sanoisin, että erinomainen. Taisinpa palkata tästäkin. Hyppyä en ottanut.
Eteenmeno. Meni kyllä riittävän pitkälle suoraan, mutta lähetin uusinta käskyllä vielä kauemmas. Hyvin maahan. Palkka vasta seuraamispätkästä.
Hyvät eteentulot ja suorat sivullesiirtymiset.
Hyppykoulu 2
Perjantai 6.5. Kahdessa osassa. Aluksi niitä kolmen matalan esteen ylihyppäämisiä, Pk-este eri korkeuksilla, mutta ei metrissä. Targetille. Ihan kivasti. Sitten pelkkää Pk-estettä niin, että esteen takana on targetti, sillä lelu, sen takana patukka (ei kiihdyttävä lempisellainen). Annoin hyppykäskyn, His hyppäsi ja otti namin, nappasi patukan ja hyppäsi sen kanssa takaisin toisella puolella odottavalle targetille. Aika nopsasti se oppi tekemään tämän ihan putkeen, hienosti. Kunhan ensin oli käsittänyt, etteä sitä patukkaa ei tarvitse tuoda minulle...
Sitten annoin Hiskin juosta ihan vaan patukka suussa ja välillä pyysin hyppelemään ihan muuten vaan edestakaisin. Tästähän se tykkäsi kuin hullu puurosta. Tauon jälkeen suunnilleen sama systeemi.
Asia onkin jo ilmaistu otsikossa, eli His sai vihreän nauhan (T), kuten neljä muutakin Tending-koiraa. Vain velipoika Hui sai keltaiseen eli sen hoon. Onnea! Oli kyllä niin tiukkaa irkkutuomari, ettei tosikaan. Hiski käyttäytyi oikein hyvin, vaikka olikin tosi paineistunut ja minä kuulemma esitin koiran hienosti ja sain ravaamaankin. Paperissa on melkein pelkkä positiivista, vain kaula on liian lyhyt ja häntä liian korkealla. Höh.
Mutta näytelmää siis pukkaa edelleen, voihan rähmä. Pöytyällä on joku Paavo Mattila heinäkuun puolivälissä, kuulostaa ainakin leppoisalta.
Tottikset
Kangasalla perjantaina 6.5. Hannan + Huin ja Heidin+Aronin kanssa kolmen kiertona, ilmoittauduttiin yhdessä tuomari roskapöntölle.
His oli ensin paikallamakuussa ja ihan vartavasten provosoin sen katselemaan, kun Huille vietiin eteenmenopallo. Hain virhettä seuraamiseen ja sitä sain, mitä tilasin. Ensimmäisestä keulimisyrityksestä tuli tiukka huomautus, joka ei vielä auttanut, joten toisesta kerrasta jo nappasin karvoista ja kirosin oikein kunnolla. Siitä tuo tokeni ja loppu seuraaminen oli kai ihan kohtuullista, painoi kyllä.
Jäävien valmistelevissa taas pyrkimystä kyttäämiseen alussa, itse liikkeet ok. Palkkasin seisomisen l-tulosta, vaikkei ensin pitänyt.
Nouto. Oikein hyvä.
A-este. Sanoisin, että erinomainen. Taisinpa palkata tästäkin. Hyppyä en ottanut.
Eteenmeno. Meni kyllä riittävän pitkälle suoraan, mutta lähetin uusinta käskyllä vielä kauemmas. Hyvin maahan. Palkka vasta seuraamispätkästä.
Hyvät eteentulot ja suorat sivullesiirtymiset.
Hyppykoulu 2
Perjantai 6.5. Kahdessa osassa. Aluksi niitä kolmen matalan esteen ylihyppäämisiä, Pk-este eri korkeuksilla, mutta ei metrissä. Targetille. Ihan kivasti. Sitten pelkkää Pk-estettä niin, että esteen takana on targetti, sillä lelu, sen takana patukka (ei kiihdyttävä lempisellainen). Annoin hyppykäskyn, His hyppäsi ja otti namin, nappasi patukan ja hyppäsi sen kanssa takaisin toisella puolella odottavalle targetille. Aika nopsasti se oppi tekemään tämän ihan putkeen, hienosti. Kunhan ensin oli käsittänyt, etteä sitä patukkaa ei tarvitse tuoda minulle...
Sitten annoin Hiskin juosta ihan vaan patukka suussa ja välillä pyysin hyppelemään ihan muuten vaan edestakaisin. Tästähän se tykkäsi kuin hullu puurosta. Tauon jälkeen suunnilleen sama systeemi.
torstai 5. toukokuuta 2011
Hikeä suopursikossa ja hyppytekniikkaa
Jälki nro 11 (kevään 3. vieras jälki)
Keskiviikkoiltana Lili tallasi Hiskille Kangasalle, jonnekin Lihasulan maastoihin 1,2 km pitkän jäljen. Kuusi varsinaista keppiä + yksi minikeppi höysteenä. Parin tunnin vanhennus.
Maasto näytti tieltä katsoen ihan hyvältä. Jana oli lyhyt eikä siinä sen kummempaa. Hiski ei ole muuten kertaakaan ottanut takajälkeä tänä keväänä...kop, kop. Mutta sitten: hetikohta oltiin keskellä selvää suota (ihan kartankin mukaan) ja kun siitä päästiin, koko jälki kulki ihan hiivatinmoisessa risukossa ynnä suopursukasvustossa. Jalkoja sai nostella joka askeleella puoli metriä, että ylimalkaan pääsi eteenpäin.
Aikamoista pyöritystä oli matkanteko, tuntui, että suuntaa vaihdettiin koko ajan. Lopussa olin niin hiessä, ettei tosikaan. Mutta kertaakaan en mäiskähtänyt turvalleni, ihme kyllä. His ei antanut perässäkoikkelehtivalle yhtään armoa, vaan paahtoi menemään kuin aropupu.
Lopussa taskussani oli viisi keppiä, joista se minikeppi oli yksi. Yksi jäi ilmeisesti tienylityksen jälkeen: His nosti tien suuntaisesti kulkeneen jäljen uudelta "janalta" täysin ilmavainulla. Erinomainen saldo tuossa maastossa.
Gepsistä katsoin, että kulmia oli kymmenkunta, yksi terävä. Ja maasto oli kuten sanottu, siitä karseimmasta päästä ja suopursu tuoksui jopa minun nenääni tosi voimallisesti. Eli erittäin tyytyväinen olin tähänkin Hiskin jäljestykseen :)))
Kiitos, Lili, tosi hyvästä jäljestä, lisää tällaista! Mutta ei enää siihen risukkoon...
Esineruutu
Tallattiin nyt vain noin 20 metriä leveä kaistale, kun ei ollut oikein hyvää paikkaa täysimittaiselle ruudulle.
Lili vei Hiskille kolme esinettä. Takaesine ja keskellä oleva löytyivät nopeasti, etummaista joutui etsimään ja etsikin hienosti. Lili oli tehnyt jekun ja laittanut rullallla olevan heijastimen puunrungon juurelle piiloon, paikka oli ihan ekan lähetyspaikan edessä. Kylläpä Hiski senkin vaan esiin kaivoi. Taas huomasin, että se seuraa minun liikkumistani lähetyslinjalla selvästi. Aika kivaa, mutta toisaalta siirtää mulle vastuuta...
Huvittavat treenit, kun ensin soiteltiin kolmella puhelimella paikkaa Harjavallan jälkikisoihin ja sitten tuli Hanna T.:ltä viesti, että paikka on: Kiitos kovasti Hanna! Sitten alettiin tavoitella Lilille paikkaa Sastamalaan samalla kun tallattiin jälkiä. Tällä kertaa minä pääsin läpi, eli molemmat saatiin paikka :)
Tottikset
Maanantaina kävimme Pirkkahallin kentällä PPK:n yhteistreeneissä. Ensin sorakentällä yhteistä hommailua, seuraamista yms, His oli hyvässä vireessä.
Sitten siirryimme ruohokentälle ja muistaakseni otin tasamaanoudon, eteenmenon ja seuraamista, jonka jälkeen siirryin hyppyesteelle. Meni ihan päin peetä: His kiersi esteen monta kertaa ja aloin jo vähän masentua. Se tulee edelleen liian lähelle estettä ja liian kovaa eikä sitten pääsekään yli.
Hiskikin oli lopulta aika lamaantunut ja seurasi tosi veltosti, mistä minä taas meinasin hermostua ja pakotin sen tekemään pitkän seuruupätkän, kun ajattelin, että se vaan koittaa lusmuilla. Kotiin tultua kävin vielä työhuoneella ja sillä välin His oli ripuloinut kämpän täyteen, oli ehkä jo kentällä ollut masu kipeänä, reppana. Kyllä oli taas huono omatunto :(
Tiistaina piti käydä Kyötikkälän kentällä ennen hierontaa, mutta jätin väliin tuon ripulin takia. Tosin Hiskin maha oli jo aamulla ihan kunnossa.
Nyt tottiksen keskeisenä teemana on varmaan sitten tosi pitkään hyppytekniikka, johon sain Tendingin palstalta hyviä neuvoja.
Torstaina rakensin kolme matalaa "estettä" peräkkäin ja niiden perään PK-esteen. Tavoitteena on löytää sopiva ponnistuspaikka, saaada hyppy ilmavammaksi ja Hiskin katse alastullessa maahan eikä minuun. Lisäksi pitäisi saada vauhtia pois ja homma "jännitteettömäksi." Tässä käytetään apuna targettia.
Tänään tehtiin jo monta toistoa niin, että His hyppäsi niiden peräkkäisten pikkuesteiden yli ja sitten PK:n yli. Lisäksi edestakaista hyppyä ilman kapulaa targetilta targetille. Itse seisoin sivussa ja koitin saada homman mahdollisimman rennoksi. Aluksi His oli ihan hurjistunut ja jännittynyt, targetit nameineen lentelivät huitsin nevadaan eikä se mitään nameja edes malttanut syödä. Vähitellen se alkoi selvästi rentoutua, kun tajusi, mikä on homman nimi ja napsi namitkin ihan rauhassa.
Vähän taas seuruuta siinä välissä.
Jotain muutakin vissiin on tehty, mutta en nyt millään muista mitä :(
Keskiviikkoiltana Lili tallasi Hiskille Kangasalle, jonnekin Lihasulan maastoihin 1,2 km pitkän jäljen. Kuusi varsinaista keppiä + yksi minikeppi höysteenä. Parin tunnin vanhennus.
Maasto näytti tieltä katsoen ihan hyvältä. Jana oli lyhyt eikä siinä sen kummempaa. Hiski ei ole muuten kertaakaan ottanut takajälkeä tänä keväänä...kop, kop. Mutta sitten: hetikohta oltiin keskellä selvää suota (ihan kartankin mukaan) ja kun siitä päästiin, koko jälki kulki ihan hiivatinmoisessa risukossa ynnä suopursukasvustossa. Jalkoja sai nostella joka askeleella puoli metriä, että ylimalkaan pääsi eteenpäin.
Aikamoista pyöritystä oli matkanteko, tuntui, että suuntaa vaihdettiin koko ajan. Lopussa olin niin hiessä, ettei tosikaan. Mutta kertaakaan en mäiskähtänyt turvalleni, ihme kyllä. His ei antanut perässäkoikkelehtivalle yhtään armoa, vaan paahtoi menemään kuin aropupu.
Lopussa taskussani oli viisi keppiä, joista se minikeppi oli yksi. Yksi jäi ilmeisesti tienylityksen jälkeen: His nosti tien suuntaisesti kulkeneen jäljen uudelta "janalta" täysin ilmavainulla. Erinomainen saldo tuossa maastossa.
Gepsistä katsoin, että kulmia oli kymmenkunta, yksi terävä. Ja maasto oli kuten sanottu, siitä karseimmasta päästä ja suopursu tuoksui jopa minun nenääni tosi voimallisesti. Eli erittäin tyytyväinen olin tähänkin Hiskin jäljestykseen :)))
Kiitos, Lili, tosi hyvästä jäljestä, lisää tällaista! Mutta ei enää siihen risukkoon...
Esineruutu
Tallattiin nyt vain noin 20 metriä leveä kaistale, kun ei ollut oikein hyvää paikkaa täysimittaiselle ruudulle.
Lili vei Hiskille kolme esinettä. Takaesine ja keskellä oleva löytyivät nopeasti, etummaista joutui etsimään ja etsikin hienosti. Lili oli tehnyt jekun ja laittanut rullallla olevan heijastimen puunrungon juurelle piiloon, paikka oli ihan ekan lähetyspaikan edessä. Kylläpä Hiski senkin vaan esiin kaivoi. Taas huomasin, että se seuraa minun liikkumistani lähetyslinjalla selvästi. Aika kivaa, mutta toisaalta siirtää mulle vastuuta...
Huvittavat treenit, kun ensin soiteltiin kolmella puhelimella paikkaa Harjavallan jälkikisoihin ja sitten tuli Hanna T.:ltä viesti, että paikka on: Kiitos kovasti Hanna! Sitten alettiin tavoitella Lilille paikkaa Sastamalaan samalla kun tallattiin jälkiä. Tällä kertaa minä pääsin läpi, eli molemmat saatiin paikka :)
Tottikset
Maanantaina kävimme Pirkkahallin kentällä PPK:n yhteistreeneissä. Ensin sorakentällä yhteistä hommailua, seuraamista yms, His oli hyvässä vireessä.
Sitten siirryimme ruohokentälle ja muistaakseni otin tasamaanoudon, eteenmenon ja seuraamista, jonka jälkeen siirryin hyppyesteelle. Meni ihan päin peetä: His kiersi esteen monta kertaa ja aloin jo vähän masentua. Se tulee edelleen liian lähelle estettä ja liian kovaa eikä sitten pääsekään yli.
Hiskikin oli lopulta aika lamaantunut ja seurasi tosi veltosti, mistä minä taas meinasin hermostua ja pakotin sen tekemään pitkän seuruupätkän, kun ajattelin, että se vaan koittaa lusmuilla. Kotiin tultua kävin vielä työhuoneella ja sillä välin His oli ripuloinut kämpän täyteen, oli ehkä jo kentällä ollut masu kipeänä, reppana. Kyllä oli taas huono omatunto :(
Tiistaina piti käydä Kyötikkälän kentällä ennen hierontaa, mutta jätin väliin tuon ripulin takia. Tosin Hiskin maha oli jo aamulla ihan kunnossa.
Nyt tottiksen keskeisenä teemana on varmaan sitten tosi pitkään hyppytekniikka, johon sain Tendingin palstalta hyviä neuvoja.
Torstaina rakensin kolme matalaa "estettä" peräkkäin ja niiden perään PK-esteen. Tavoitteena on löytää sopiva ponnistuspaikka, saaada hyppy ilmavammaksi ja Hiskin katse alastullessa maahan eikä minuun. Lisäksi pitäisi saada vauhtia pois ja homma "jännitteettömäksi." Tässä käytetään apuna targettia.
Tänään tehtiin jo monta toistoa niin, että His hyppäsi niiden peräkkäisten pikkuesteiden yli ja sitten PK:n yli. Lisäksi edestakaista hyppyä ilman kapulaa targetilta targetille. Itse seisoin sivussa ja koitin saada homman mahdollisimman rennoksi. Aluksi His oli ihan hurjistunut ja jännittynyt, targetit nameineen lentelivät huitsin nevadaan eikä se mitään nameja edes malttanut syödä. Vähitellen se alkoi selvästi rentoutua, kun tajusi, mikä on homman nimi ja napsi namitkin ihan rauhassa.
Vähän taas seuruuta siinä välissä.
Jotain muutakin vissiin on tehty, mutta en nyt millään muista mitä :(
maanantai 2. toukokuuta 2011
Jälki numero 10 - täysi kymppi
Jälki nro 10
Aamulla polkaisin Innilän majan taakse 1,4 kilometrisen jäljen kaikilla herkuilla. Seitsemän keppiä, lukuisia tiehämyjä, suoria ja teräviä kulmia, yksi "melkein" paluuperä jne. Jana noin 40 metriä. Kahden tunnin vanhennus.
Janalle ampaisi vähän vinoon ja palautin takaisin, kokeessa olisin päästänyt menemään. Sitten sitä paineltiinkin pitkin metsää taas tukka putkella.
Yksi sikasikavaikea paikka oli, jonka arvasin jo etukäteen, koska ihan vartavasten järkkäsin: hyvin terävän kulman jälkeen tein tien viereen semmosta edestakaista sykeröä sinne tänne ja sitten oli vielä vino tienylitys. Siinä His kävi ottamassa kolme kertaa uudestaan vauhtia "selvältä" jäljeltä, ennenkuin sai puretuksi arvoituksen. Olin ollut kerrankin fiksu ja jättänyt kepin tien ylityksen jälkeen ja His sai heti palkan hienosta työstä.
Oli aika kiva löytää lopussa taskustaan kaikki seitsemän keppiä, siinä ajon tuoksinassa en niitä ehtinyt laskea.
Kylläpä His siis nyt ajaa hyvin omaakin jälkeä. Mahtava Superhiski!!!
Aamulla polkaisin Innilän majan taakse 1,4 kilometrisen jäljen kaikilla herkuilla. Seitsemän keppiä, lukuisia tiehämyjä, suoria ja teräviä kulmia, yksi "melkein" paluuperä jne. Jana noin 40 metriä. Kahden tunnin vanhennus.
Janalle ampaisi vähän vinoon ja palautin takaisin, kokeessa olisin päästänyt menemään. Sitten sitä paineltiinkin pitkin metsää taas tukka putkella.
Yksi sikasikavaikea paikka oli, jonka arvasin jo etukäteen, koska ihan vartavasten järkkäsin: hyvin terävän kulman jälkeen tein tien viereen semmosta edestakaista sykeröä sinne tänne ja sitten oli vielä vino tienylitys. Siinä His kävi ottamassa kolme kertaa uudestaan vauhtia "selvältä" jäljeltä, ennenkuin sai puretuksi arvoituksen. Olin ollut kerrankin fiksu ja jättänyt kepin tien ylityksen jälkeen ja His sai heti palkan hienosta työstä.
Oli aika kiva löytää lopussa taskustaan kaikki seitsemän keppiä, siinä ajon tuoksinassa en niitä ehtinyt laskea.
Kylläpä His siis nyt ajaa hyvin omaakin jälkeä. Mahtava Superhiski!!!
sunnuntai 1. toukokuuta 2011
Vapun karkelot
Koska perjantai ja lauantai olivat lähes täysin treenivapaita, vapunpäivänä oli pakko saada treenitujaus.
Tottis
Pihassa vähän seuraamista ja metrin hyppy. Ynnä tunnari ja kaukot terassin reunalta, mikä onkin loistava harjoittelupaikka tuolle, koska poika putoaa reunalta, jos tulee eteenpäin.
Haku
Akaan perämetsissä, jossain Pirttikankaan uumenissa Toijalan porukan kanssa, viisi koirakkoa. Raikkaat raekuurot maustivat hommaa. Hiskille iisihkö seitsemän piston treeni: noin 150 metrin rata, neljä maalimiestä, molemmissa etukulmissa ukko, suorapalkat. Ekalla pistolla vasemmalta ääniapu, oikea kulma valmis, kolmas pisto tyhjä vasemmalle, neljäs tyhjä oikealle, vasemmalla taas ukko suoraan edessä. Viidenneltä pistolta yritti jo selvästi jäljestää Heidin perään, joka oli mennyt viimeiseen piiloon etukautta. Jouduin ottamaan takaisin ja pakotin tekemään tähän väliin tyhjän laatikkopiston, tuntui kyllä vähän ikävältä. Sitten tyhjä kuudes pisto vasemmalle ja viimeinen ukko seitsemännellä pistolla ääniavulla tosi syvältä, varmaan 100 metristä.
Hyvä treeni tämäkin, pitää vaan muistaa varmistaaa, että maalimiehet menee piiloihin niin, ettei His pääse ihan suoraan jäljestämään.
Sitten muu porukka poistui, mutta me Hiskin kanssa jäätiin vielä puuhastelemaan, kun ympärillä oli tosi hienot maastot.
Jälki nro 9
Itse asiassa vain jäljennostoja/janatreeniä kaksin kappalein. Eka jälki vasemmalle, janalla mittaa noin 50 metriä, varsinaista jälkeä noin 50 metriä, keppi kaarroksen päässä. Hieno, varma nosto.
Toinen jälki oikealle, janalla mittaa vain 10 metriä ja jälki kulki vähän vinoon janaan nähden. Hyvin nousi tämäkin. Kulma oli heti noin 20 metrin päässä ja loppukeppi piilotettuna risukasan alle. His meni kepin ohi ja noin metrin päässä kääntyi kuin sähköiskun saaneena. Keppi löytyi ja bileet pantiin pystyyn..
Esineruutu
Täysimittainen ruutu, jota en jaksanut tallata kovin hyvin. Vein kolme hyvin pientä esinettä: sormikkaan peukalon, pienen hikinauhan palasen ja tunnistamattoman muovinpalan ruutuun, yhden taakse vasemmalle ja kaksi keskivaiheille. Lähetin vain yhden kerran ja kun His oli tuonut ensimmäisen esineen, lähdin kävelemään esineitä kohti. Helpotin etsimistä ja poistin painetta, kun oli tosivaikeat esineet. Hiski tarkensi hienosti ja etsi rennosti. Hyvä mielentila.
Tottis
Pihassa vähän seuraamista ja metrin hyppy. Ynnä tunnari ja kaukot terassin reunalta, mikä onkin loistava harjoittelupaikka tuolle, koska poika putoaa reunalta, jos tulee eteenpäin.
Haku
Akaan perämetsissä, jossain Pirttikankaan uumenissa Toijalan porukan kanssa, viisi koirakkoa. Raikkaat raekuurot maustivat hommaa. Hiskille iisihkö seitsemän piston treeni: noin 150 metrin rata, neljä maalimiestä, molemmissa etukulmissa ukko, suorapalkat. Ekalla pistolla vasemmalta ääniapu, oikea kulma valmis, kolmas pisto tyhjä vasemmalle, neljäs tyhjä oikealle, vasemmalla taas ukko suoraan edessä. Viidenneltä pistolta yritti jo selvästi jäljestää Heidin perään, joka oli mennyt viimeiseen piiloon etukautta. Jouduin ottamaan takaisin ja pakotin tekemään tähän väliin tyhjän laatikkopiston, tuntui kyllä vähän ikävältä. Sitten tyhjä kuudes pisto vasemmalle ja viimeinen ukko seitsemännellä pistolla ääniavulla tosi syvältä, varmaan 100 metristä.
Hyvä treeni tämäkin, pitää vaan muistaa varmistaaa, että maalimiehet menee piiloihin niin, ettei His pääse ihan suoraan jäljestämään.
Sitten muu porukka poistui, mutta me Hiskin kanssa jäätiin vielä puuhastelemaan, kun ympärillä oli tosi hienot maastot.
Jälki nro 9
Itse asiassa vain jäljennostoja/janatreeniä kaksin kappalein. Eka jälki vasemmalle, janalla mittaa noin 50 metriä, varsinaista jälkeä noin 50 metriä, keppi kaarroksen päässä. Hieno, varma nosto.
Toinen jälki oikealle, janalla mittaa vain 10 metriä ja jälki kulki vähän vinoon janaan nähden. Hyvin nousi tämäkin. Kulma oli heti noin 20 metrin päässä ja loppukeppi piilotettuna risukasan alle. His meni kepin ohi ja noin metrin päässä kääntyi kuin sähköiskun saaneena. Keppi löytyi ja bileet pantiin pystyyn..
Esineruutu
Täysimittainen ruutu, jota en jaksanut tallata kovin hyvin. Vein kolme hyvin pientä esinettä: sormikkaan peukalon, pienen hikinauhan palasen ja tunnistamattoman muovinpalan ruutuun, yhden taakse vasemmalle ja kaksi keskivaiheille. Lähetin vain yhden kerran ja kun His oli tuonut ensimmäisen esineen, lähdin kävelemään esineitä kohti. Helpotin etsimistä ja poistin painetta, kun oli tosivaikeat esineet. Hiski tarkensi hienosti ja etsi rennosti. Hyvä mielentila.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)