Uusi laji!

Me kun ollaan Hiipparin kanssa tämmösiä palveluskoirailun sekatyömiehiä, niin päätettiin kokeilla taas uutta lajia. Tai siis minä päätin, mutta ei Hiskillä mitään asiaa vastaan näyttänyt olevan. 
Levekin maastoleirille Siivikkalaan saatiin viikonloppuna Nummelan pariskunta kertomaan viestistä ja näyttämään vähän mallia koirillaan.
Leiriläistenkin koirat pääsivät juoksentelemaan edestakaisin. Kaikki koirat olivat päteviä ja tykkäsivät touhusta eikä His tehnyt poikkeusta. Rapa roiskui, kun nulikka paahtoi menemään. Kyllä tekisi mieli jatkaa, saa nyt nähdä, onnistuuko treenikaverien kanssa kakkosohjaileminen jatkossa, kun ei perheestä löydy sitä toista päätä.
Leiri oli oikein antoisa: lauantaina ehdittiin viestin lisäksi esineruutuilla ja jälkeillä ja sunnuntaina hakuiltiin sateessa koko päivä. Hiipparikin teki pitkästä aikaa kunnon pitkän radan ja tukun tyhjiä. Olin oikein tyytyväinen, vaikka jouduinkin uusimaan paljon pistoja. Mutta pysyin rauhallisena, hyvä minä :) Ohjaajan pysyminen tyynenä taitaakin olla meillä se juttu...
Lopuksi hukattiin ensin yksi koira, sitten yksi ohjaaja. Kun hukattu koira oli löytänyt eksyneen ohjaajan (vahingossa), hukattiin sankarikoiran ohjaaja. Joka sitten ei ollutkaan hukassa, vaan etsimässä koiraansa. Sen pituinen se. 

Piirin mestiksissä

Tämmöisen jäljen Hiski ajoi huipputarkasti.

Kisoistahan me taas itsemme Hiskin kanssa löydettiin, piirin PK-sellaisista ja tällä kertaa jäljeltä, se kun näyttää olevan Hispanderin vahvinta osaamisaluetta tällä hetkellä.
Treenit ovat tosin sisältäneet tänä kesänä alle tusinan verran vieraita  jälkiä eivätkä ainoatakaan 1,5 kilometrin pituista jälkeä. Lyhyitä jana- ja keppitreenejä sinne sun tänne.
Ja tottiksen treenaaminen surkean PK SM-keikan jälkeen on ollut suorastaan olematonta.
Jäljelle oli ilmottautunut 12 koirakkoa, joista yksi jäi pois.
Tottis ensin.
Kiteytyksenä: His oli sujuvasti palannut seuraamissikailuunsa (ei ole saanut aikoihin runtua, vain positiivista palautetta...) Tuomari (Matti V.) sanoi, että seuraaminen oli enemmän paimentamista kuin seuraamista ja oikeassa oli. Siirtymät olivat sitä samaa "emmäänyviitti kontaktia pitää"-häröilyä. Metrisen esteen se päätti hypätä ihan itte ilman turhia käskyjen odotteluja, kun jäin muutamaksi sekunniksi arpomaan, uusisinko pieleen menneen heiton. Ihan  hemmetin hienosti hyppäsikin, vaikka kapula oli ihan esteen takana ja hirmu vinossa oikealla. Poika on loikkinut omin päin pihassa  huvikseen pallo suussa esteen yli (siis sen metrisen). Tätä se teettää, kun hyppytreenit onnistuvat  liian hyvin :) Tuo omatoimisuus sitten pudotti hypyn erinomaisesta hyvään.
Kaikki muu oli peruskauraa.
Tuomari sanoi melkein ensimmäiseksi arvostelussaan, että "koira on halukas ja osaava" ja "ohjaajajakin on halukas, muttei osaava." Hekoheko. Selvisi, että ohjaajan osaamattomuus tarkoitti tätä:  unohdin (se treenaamattomuus!), että istumisen jälkeen kävellään vain 15 askelta. Ynnä käskyni eivät kuulemma ole koesäännön mukaisia!!! Matin mielestä ei saisi käyttää kuin niitä käskyjä, jotka on säännöissä mainittu! Eli: "seuraa", "maahan", "seiso", "tuo", "irti", "hyppy" ja "eteen". Minulla on noista käytössä vain "hyppy". Tämmöinen asiantila on  kuulemma ollut esillä tuomarikokouksissa...
Ei MV kuulemma kuitenkaan vähentänyt pisteitä noista - vielä. Olisi kiva pikaisesti tietää, aletaanko tällaista käytäntöä nyt noudattaa yleisemminkin. Pisteitä 92.
Jälki
Arvonnassa numero kuusi. Jäljille köröteltiin (tai oikeastaan kaahattiin) tasan 54 kilsaa jonnekin Sastamalaan. Kun kyselin, onko näkynyt sienestäjiä, jäljen nro kuusi polkija tokaisi, että "se on kyllä kamalan kivistä ja mäkistä maastoa." Vaihdoinpa kiireesti kumpparit vaelluskenkiin...
Jana lähti jyrkähköön ylämäkeen. His eteni vaudikkaasti ja viivasuoraan ja puikkasi 30 metrin kohdalla vasemmalle, palasi tekemään pienen varmistuksen oikealle ja itsevarmasti takaisin vasemmalle. Hieno jana! Sitten mentiin - oli meinaan louhikkoista, JYRKKÄÄ ylämäkeä ja louhikkoista alamäkeä. Kivan liukasta kaatosateen jäljiltä. Ajattelin, ettei aika riitä millään, kun vauhti oli olosuhteiden pakosta välillä  hitaanpuoleista. Hiski napsi keppejä tasaiseen tahtiin. Kepit olivat pieniä ja huomaamattomia: vaalea veistokohta ja numerokin ihan minimaalisia. Hiski otti kulmat todella tarkasti, myös kaksi terävää kulmaa pystyin hyvin erottamaan. Ei minkäänlaista pyörimistä eikä säätämistä. Näytti nauttivan hommasta joka hetki. Lopussa maasto oli jo helpompaa. Siellä oli jo myös varmasti harhoja, mutta eivät tuntuneet missään. Hiski ei vaikuttanut yhtään väsyneeltä jäljen lopussa. Oma kunto kesti loppujen lopuksi tuon 1,5 kilsan ylös-alas-kivikossa kampeamisen oikein hyvin, päinvastoin kuin sen SM-haun juoksun. Kumma juttu.
Kuusi keppiä palautettiin ja ajeltiin hyvillä mielin takaisin Kangasalle. Jäljeltä ansaitut täydet, eli 170.
Ratamestari kyseli vielä kentällä anteeksipyytelevänä, "miten selvisit siitä kauheesta maastosta?"
Esineruutu oli mielenkiintoisesti rinteessä, oikea puoli ylempänä. His toi kaikki kolme esinettä alle kahdessa  minuutissa. Läpikotaisin märän lapsen rukkasen kanssa His nysväsi huolella ja roikotti suupielessään vaikean näköisesti takaisin. Märkiä esineitä on siis treenattava!!! Pistotin järkevästi ja His meni just sinne, minne pitikin.
Esineistä 29, piste meni aiheellisesti rukkasen hylkimisestä.
Yhteispisteet 291, mutta eipä tuolla hellinnyt voittoa, "vain" hopea, sillä Saara ja Pingu ottivat hulppeat 294 pistettä ja nappasivat piirimestaruuden. Tuloksia taisi tulla kaikkiaan viisi kappaletta.
Hiskin suoritus jäljellä (ja esineruudussakin melkein)  oli kutakuinkin täydellinen joka suhteessa. Osaispa olla pilaamatta tätä tasoa.
Tottiksessakin Hiippari on huippu - kunhan (taas kerran...) saan ajattua sille kaaliin, että seuraamisessa ei paimennella.Ja tätäkin kautta superkiitokset järjestäjille: kauhea vaiva on ollut erityisesti jäljissä, kun ne oli tehty todella huolellisesti etukäteen suunnitellen (hankalienkin) maastojen mukaan. Ihan mahtavaa oli myös, että kisaajille oli koko päivän tarjolla ruokaa ja kahvia ilmaiseksi. Mikäs oli kisatessa, vaikka välillä sadekin ropsahteli!