Hakua siis sunnuntai-iltana tavesilaisten kanssa, kaikki maalimiehet vieraita. Hiski oli tällä kertaa aivan superpätevä, olin vallan ylpeä mumelostani. Sää oli tosi hiostava. Mutta onpa metsillä eroa, vain pari, kolme hirvaria tavattiin, ihanaa!
Hispanderille tyhjät kulmat, sitten kolme ukkoa peräkkäin, kaksi tyhjää ja kaksi ukkoa. Ensimmäinen ja viimeinen suorapalkoin, kolme keskimmäistä näytöin.
Hra Hoo teki hienot, suorat laatikkopistot ja aikaansai takanani suorastaan ihastunutta huokailua. Hallinnassakaan ei ollut ongelmia: palkkasin tosin tyhjiltä tuloista pallolla keskilinjalla. Yhtä pistoa korjasin, mutta ei sekään kovin huono olisi ollut.
Ensimmäisellä näytöllä sattui pieni haaveri. Hiskin korvaan meni jotain, kun se oli tuomassa rullaa. Se jäi ravistelemaan päätään ja minä tutkin korvan varmuuden vuoksi, mutta ei siellä enää mitään näkynyt. Hyvin se tämän hässäkän jälkeen vielä näytöllekin lähti.
Kaikenkaikkiaan mallkelpoinen, melkein kympin arvoinen suoritus.
Itse oli ihan puhki kotiin päästyäni: vierailija on suosittu molari ;)
sunnuntai 28. elokuuta 2011
torstai 25. elokuuta 2011
Sillisalaattia, hirvareita ja anopin paplari
Päivämäärä tossa yläpuolella on päin seiniä: pitäisi olla lauantai, 27.9.
Melkoista sillisalaattia meidän treenit nykyään ovat.
Tiistai-iltana kävimme tokoilemassa Levekin kentällä, jossa otettiin p-istuminen, liikkuroituna seuraamisen askelluksia ja ensimmäistä kertaa alusta loppuun zeta, liikkuroituna sekin. Ynnä ohjattu nouto ihan oikeana liikkeenä. Ruutu ilman liikkurointia ja seuraamisosuutta, mutta merkiltä ja kaukaa. Ihme ja kumma: kaikki meni ihan nappiin! Olin ihan moilasena.
Keskiviikkoaamuna urakoitiin taas tokon parissa. Lili liikkuroi kaikki evl-liikkeet kisamaisesti kahdessa erässä. Nyt ei mennytkään ihan putkeen...Mikähän onnistui? No, luoksetulo oli aika hyvä, sitä ei ole treenattu maaliskuun jälkeen. Kaikessa muussa oli toivomisen varaa ja itse sekoilin, kun en osaa odottaa niitä käskyjä...Lililtä sain hyviä neuvoja, kiitos!
Keskiviikkoltana hakutreenit, joissa hirvikärpästen suurhyökkäys oli jotain ennen kokematonta. Tukka kuhisi, silmälasit olivat täynnä niitä pirulaisia, samoin korvat. Selkää pitkin mönki hirvariarmeija. Olin lähes hysteerinen, kaiken lisäksi tehtiin 300 metrin rata ja treenaamassaa kuusi koirakkoa. Tänä kesänä ei enää taatusti Savontielle mennä.
Hiskille siis pitkä rata, kolme maalimiestä: yksi mm vasemmalla aika alussa, yksi vähän puolivälin jälkeen oikealla ja yksi ihan lopussa kallion alla vasemmalla, vaikeassa paikassa. Hiski taisi tehdä lähemmäs 20 pistoa, koska uusin ainakin kolme liian matalaa tai vinoa pistoa. Maalimiehet löytyivät hyvin, keskimmäisestä sai hajun tietysti jostain hevonkuusen kaukaa, vaikkei tuullut hiukkaakaan.
Näytöt ok, kovempaakin olisi toki saanut mennä, mutta keli oli tosi painostava. Se sivulletulo on aina vaan tahmeaa, kun olisi pakko päästä heti jatkamaan. Risteilyttää en uskalla, vaikka sitä kai tuomarit nykyään edellyttävät. Ja Hiskihän kyllä risteilisi...Mutta kaikenkaikkiaan oikein hyvä homma.
Torstaiaamuna esineruutu Jonnan ja Lilin kanssa. Hiskille viisi esinettä, joista yksi oli Hiskin oma, rakas pallo, yksi Jonnan anopin papiljotti ;) Lili piilotti pallon huolellisesti mättääseen, josta se näkyi ihan vähän. His löysi pallon hyvän tarkennuksen jälkeen kolmantena esineenä ja siitähän se riemu repesi :)
His oli jälleen superpätevä pieni mies ja noukki esineet helposti, jopa sen anopin paplarin. Ja etsi hyvin edestäkin, oho.
Torstai-iltana jälleen tokoa. Kisamainen treeni Levekin kentällä: yleisöäkin. P-istumisen ja p-makuun lisäksi vain kaksi liikettä, eli tunari - jossa tunaroi, nosti ensin väärän, mutta toi oikean - ynnä ohjatun noudon, joka meni yli odotusten. Ei kai se tätä vielä voi oikeasti osata? Ylimääräisenä vielä törpöltä ruutuun meno, joka oli tällä kertaa täydellinen.
Pe-iltana pikainen, osittainen PK-tottis Toijalassa M-L:n kanssa. Seuraamisessa meinasi taas vähän sikailla ja sai palautetta.
Sunnuntai-iltana vuorossa on taas hakua vieraassa porukassa Koivumäessä, muuten levätään viikonloppu treenailusta.
 |
| Kylki kyljessä uinnin jälkeen |
Tiistai-iltana kävimme tokoilemassa Levekin kentällä, jossa otettiin p-istuminen, liikkuroituna seuraamisen askelluksia ja ensimmäistä kertaa alusta loppuun zeta, liikkuroituna sekin. Ynnä ohjattu nouto ihan oikeana liikkeenä. Ruutu ilman liikkurointia ja seuraamisosuutta, mutta merkiltä ja kaukaa. Ihme ja kumma: kaikki meni ihan nappiin! Olin ihan moilasena.
Keskiviikkoaamuna urakoitiin taas tokon parissa. Lili liikkuroi kaikki evl-liikkeet kisamaisesti kahdessa erässä. Nyt ei mennytkään ihan putkeen...Mikähän onnistui? No, luoksetulo oli aika hyvä, sitä ei ole treenattu maaliskuun jälkeen. Kaikessa muussa oli toivomisen varaa ja itse sekoilin, kun en osaa odottaa niitä käskyjä...Lililtä sain hyviä neuvoja, kiitos!
Keskiviikkoltana hakutreenit, joissa hirvikärpästen suurhyökkäys oli jotain ennen kokematonta. Tukka kuhisi, silmälasit olivat täynnä niitä pirulaisia, samoin korvat. Selkää pitkin mönki hirvariarmeija. Olin lähes hysteerinen, kaiken lisäksi tehtiin 300 metrin rata ja treenaamassaa kuusi koirakkoa. Tänä kesänä ei enää taatusti Savontielle mennä.
Hiskille siis pitkä rata, kolme maalimiestä: yksi mm vasemmalla aika alussa, yksi vähän puolivälin jälkeen oikealla ja yksi ihan lopussa kallion alla vasemmalla, vaikeassa paikassa. Hiski taisi tehdä lähemmäs 20 pistoa, koska uusin ainakin kolme liian matalaa tai vinoa pistoa. Maalimiehet löytyivät hyvin, keskimmäisestä sai hajun tietysti jostain hevonkuusen kaukaa, vaikkei tuullut hiukkaakaan.
Näytöt ok, kovempaakin olisi toki saanut mennä, mutta keli oli tosi painostava. Se sivulletulo on aina vaan tahmeaa, kun olisi pakko päästä heti jatkamaan. Risteilyttää en uskalla, vaikka sitä kai tuomarit nykyään edellyttävät. Ja Hiskihän kyllä risteilisi...Mutta kaikenkaikkiaan oikein hyvä homma.
Torstaiaamuna esineruutu Jonnan ja Lilin kanssa. Hiskille viisi esinettä, joista yksi oli Hiskin oma, rakas pallo, yksi Jonnan anopin papiljotti ;) Lili piilotti pallon huolellisesti mättääseen, josta se näkyi ihan vähän. His löysi pallon hyvän tarkennuksen jälkeen kolmantena esineenä ja siitähän se riemu repesi :)
His oli jälleen superpätevä pieni mies ja noukki esineet helposti, jopa sen anopin paplarin. Ja etsi hyvin edestäkin, oho.
Torstai-iltana jälleen tokoa. Kisamainen treeni Levekin kentällä: yleisöäkin. P-istumisen ja p-makuun lisäksi vain kaksi liikettä, eli tunari - jossa tunaroi, nosti ensin väärän, mutta toi oikean - ynnä ohjatun noudon, joka meni yli odotusten. Ei kai se tätä vielä voi oikeasti osata? Ylimääräisenä vielä törpöltä ruutuun meno, joka oli tällä kertaa täydellinen.
Pe-iltana pikainen, osittainen PK-tottis Toijalassa M-L:n kanssa. Seuraamisessa meinasi taas vähän sikailla ja sai palautetta.
Sunnuntai-iltana vuorossa on taas hakua vieraassa porukassa Koivumäessä, muuten levätään viikonloppu treenailusta.
 |
| Apua! Kuka tylsimys on laittanu mun uimaleluni tonne! |
tiistai 23. elokuuta 2011
On sitä meinaan jotain askarreltu
Kirsin kanssa käytiin metsäilemässä varhain la-aamuna Sääksjärvellä.
Ennen Kirsin tuloa tein Hiskille ja ajoinkin 200-metrisen jäljen, kaksi keppiä. Pitkä jana. Koitin tehdä lyhyelle jäljelle kaikenlaista kommervenkkiä ja polkujen yli risteilyjä. His selvitti kaikki heittämällä ja otti jäljen oikeaan suuntaan - tietysti.
Sitten puskettiin SM-kisajärjestyksessä esineruutu, pudotettu (vaikeakulkuinen, ylämäkirata ja paha pudotuspaikka) ynnä tarkkuusruutu (jossa Kurnu kävi kieriskelemässä). Esineruudussa neljä pientä ja vaikeaa esinettä: takalulmissa hankalissa paikoissa ja etuesineet Kirsi piilotti,
His bongasi heti tullessa ekan etuesineen ja takaesineetkin se selvitti aika helposti. Toinen etuesine oli vaikeampi.
Pudotetutussa ei mitään kummaa, ei vaan taaskaan meinannut istua lähetyksessä, porsas.
Tarkkuudessa pyysin Kirsin laittamaan kolikon tosi vaikeaan paikkaan. Oli Hiskillä siinä työtä, mutta hyvin selvitti vaikean rastin. Mutta eipä ollutkaan häntä tötteröllä eiköä karvat pystyssä ruutuun mennessään kuten SM:ssä.
Sitten on läpikäyty pari hakutreenit, paljon uusia maalimiehiä. Ensin Toijalassa seitsemän muun koirakon kanssa. Oli treeneillä vähän pituutta...
Hiskille valmis kulmaan, sitten muutamat sisäänvedot, sitten muutama eteenpäin kääntyvä meno ja valmis. Hyvinhän noi.
Sääksjärvellä taas kuusi koirakkoa. Seitsemän pistoa: kaksi tyhjää, kaksi ilmaisua ja hallinta, muut suorapalkoin, yksi ääniapu,. Kaikki muu meni loistavasti, mutta se ohjaajan luoksetulo pistolta tökki taas, vaikka sitä on yritetty korjata. Olisi vaan pakko päästä heti seuraavalle pistolle. Voisin kyllä heittää ylikin, mutta kun His tulee jonnekin viiden metrin päähän tai saattaa jo olla menossa yli ihan itse, mikä ei näytä hyvältä...Ongelma on selvästi pahempi silloin, kun maalimiehillä on pallo- eikä ruokapalkka.
Tottista otettiin ma- aamuna Niihamassa Jonnan, Tuulan ja Elinan kanssa. Tehtiin kaikki liikkeet, välillä palkaten. Seuraamisessa painoi niin, että oli vaikea kävellä.
Tottiksen jälkeen tallattaiin esineruutu alueelle, jossa risteilee paljon lenkkipolkuja, yksi sukkahousumies juoksikin ruudun läpi. Muutenkin vaikea paikka. Hiskille neljä ihan pientä esinettä, joista kaksi edessä, yksi keskellä ja yksi takana. Olin varautunut puolen tunnin etsimissessioon. His haki kaikki muutamassa minuutissa, neljällä pistolla.
Olikohan ässämmien esinejutut Hiskille liian helppoja ?!?
Ennen Kirsin tuloa tein Hiskille ja ajoinkin 200-metrisen jäljen, kaksi keppiä. Pitkä jana. Koitin tehdä lyhyelle jäljelle kaikenlaista kommervenkkiä ja polkujen yli risteilyjä. His selvitti kaikki heittämällä ja otti jäljen oikeaan suuntaan - tietysti.
Sitten puskettiin SM-kisajärjestyksessä esineruutu, pudotettu (vaikeakulkuinen, ylämäkirata ja paha pudotuspaikka) ynnä tarkkuusruutu (jossa Kurnu kävi kieriskelemässä). Esineruudussa neljä pientä ja vaikeaa esinettä: takalulmissa hankalissa paikoissa ja etuesineet Kirsi piilotti,
His bongasi heti tullessa ekan etuesineen ja takaesineetkin se selvitti aika helposti. Toinen etuesine oli vaikeampi.
Pudotetutussa ei mitään kummaa, ei vaan taaskaan meinannut istua lähetyksessä, porsas.
Tarkkuudessa pyysin Kirsin laittamaan kolikon tosi vaikeaan paikkaan. Oli Hiskillä siinä työtä, mutta hyvin selvitti vaikean rastin. Mutta eipä ollutkaan häntä tötteröllä eiköä karvat pystyssä ruutuun mennessään kuten SM:ssä.
Sitten on läpikäyty pari hakutreenit, paljon uusia maalimiehiä. Ensin Toijalassa seitsemän muun koirakon kanssa. Oli treeneillä vähän pituutta...
Hiskille valmis kulmaan, sitten muutamat sisäänvedot, sitten muutama eteenpäin kääntyvä meno ja valmis. Hyvinhän noi.
Sääksjärvellä taas kuusi koirakkoa. Seitsemän pistoa: kaksi tyhjää, kaksi ilmaisua ja hallinta, muut suorapalkoin, yksi ääniapu,. Kaikki muu meni loistavasti, mutta se ohjaajan luoksetulo pistolta tökki taas, vaikka sitä on yritetty korjata. Olisi vaan pakko päästä heti seuraavalle pistolle. Voisin kyllä heittää ylikin, mutta kun His tulee jonnekin viiden metrin päähän tai saattaa jo olla menossa yli ihan itse, mikä ei näytä hyvältä...Ongelma on selvästi pahempi silloin, kun maalimiehillä on pallo- eikä ruokapalkka.
Tottista otettiin ma- aamuna Niihamassa Jonnan, Tuulan ja Elinan kanssa. Tehtiin kaikki liikkeet, välillä palkaten. Seuraamisessa painoi niin, että oli vaikea kävellä.
Tottiksen jälkeen tallattaiin esineruutu alueelle, jossa risteilee paljon lenkkipolkuja, yksi sukkahousumies juoksikin ruudun läpi. Muutenkin vaikea paikka. Hiskille neljä ihan pientä esinettä, joista kaksi edessä, yksi keskellä ja yksi takana. Olin varautunut puolen tunnin etsimissessioon. His haki kaikki muutamassa minuutissa, neljällä pistolla.
Olikohan ässämmien esinejutut Hiskille liian helppoja ?!?
torstai 18. elokuuta 2011
Huilia ja rentoa menoa
Kovan SM-rääkin jälkeen pitäisi ihan oikeiden asiantuntijoiden neuvojen mukaan lähinnä vain huilia ja tehdä rentoja lenkkejä. Levätä pitäisi oikeaoppisesti vähintään viikko. Pientä treenintynkäää on kuitenkin harrastettu, lähinnä palauttelevia sellaisia.
Terhi hieroi Hiskin perusteellisesti ja edelleen poika on hyvässä kunnossa, pikkuisen kireyttä etupäässä, mutta ei mitään jumeja tms. Hyvä kunto selittyy varmaan runsailla metsälenkeillä, joilla poitsu saa juosta vapaana. Ynnä jokapäiväisellä paljolla uimisella.
Kun saatiin seuraa Kyötikkälään, niin pakkohan oli vähän tokoilla. Ei kovin vakavasti kylläkään. Lili käskytteli vähän seuraamisen askelluksia yms ja sitten otimme ruutua, ohjattua ja tunnarin. Kaikki meni vähän sinnepäin, mutta Hispander oli aivan tohkeissaan ja ikionnellinen. En meinannut saada sitä kentältä pois...Kenttä oli kamalassa kunnossa, heinää kohta polviin asti.
Sitten oli vielä pakko rykäistä esineruutu siihen rinteeseen, samantapainen paikka kuin Lahdessa. Mietin ensin kaikenlaisia pistotushienouksia, mutta sitten päätiin yksinkertaisesti vain lähettää keskeltä ja seisoa samalla paikalla koko ajan. Kaksi edessä, yksi keskellä ja yksi ihan ikeassa takakulmassa. Esineet helppoja.
Taidan lopettaa kaikki pistotusviritykset ja roiskaista koiran vaan jostakin ruutuun, lopputulos on näkäjään kutakuinkin sama. Hetan kanssahan tein näin ja hyvin meni.
Torstai-iltana oli Savontien varressa hakutreenit, joissa Hiskillä ei ollut ollenkaan varsinaista etsintää, vaan kaikki maaalimiehet ääniavuilla ja keskilinjalle tulo ääniavulla myös, risteilyn tapaista. Viisi ukkoa.
Muistin taas, miksi olen koskaan alkanut harrastaa hakua: nautin hommasta tosi paljon. Sää oli paras mahdollinen, porukan kanssa oli kivaa ja innokkaiden koirien kanssa oli hauska touhuta. Ja loppukesän metsä oli vaan kertakaikkiaan niin ihana! Muutama hirvari oli, mutta ei haitaksi asti eikä selkäänkään sattunut liikaa.
Terhi hieroi Hiskin perusteellisesti ja edelleen poika on hyvässä kunnossa, pikkuisen kireyttä etupäässä, mutta ei mitään jumeja tms. Hyvä kunto selittyy varmaan runsailla metsälenkeillä, joilla poitsu saa juosta vapaana. Ynnä jokapäiväisellä paljolla uimisella.
Kun saatiin seuraa Kyötikkälään, niin pakkohan oli vähän tokoilla. Ei kovin vakavasti kylläkään. Lili käskytteli vähän seuraamisen askelluksia yms ja sitten otimme ruutua, ohjattua ja tunnarin. Kaikki meni vähän sinnepäin, mutta Hispander oli aivan tohkeissaan ja ikionnellinen. En meinannut saada sitä kentältä pois...Kenttä oli kamalassa kunnossa, heinää kohta polviin asti.
Sitten oli vielä pakko rykäistä esineruutu siihen rinteeseen, samantapainen paikka kuin Lahdessa. Mietin ensin kaikenlaisia pistotushienouksia, mutta sitten päätiin yksinkertaisesti vain lähettää keskeltä ja seisoa samalla paikalla koko ajan. Kaksi edessä, yksi keskellä ja yksi ihan ikeassa takakulmassa. Esineet helppoja.
Taidan lopettaa kaikki pistotusviritykset ja roiskaista koiran vaan jostakin ruutuun, lopputulos on näkäjään kutakuinkin sama. Hetan kanssahan tein näin ja hyvin meni.
Torstai-iltana oli Savontien varressa hakutreenit, joissa Hiskillä ei ollut ollenkaan varsinaista etsintää, vaan kaikki maaalimiehet ääniavuilla ja keskilinjalle tulo ääniavulla myös, risteilyn tapaista. Viisi ukkoa.
Muistin taas, miksi olen koskaan alkanut harrastaa hakua: nautin hommasta tosi paljon. Sää oli paras mahdollinen, porukan kanssa oli kivaa ja innokkaiden koirien kanssa oli hauska touhuta. Ja loppukesän metsä oli vaan kertakaikkiaan niin ihana! Muutama hirvari oli, mutta ei haitaksi asti eikä selkäänkään sattunut liikaa.
maanantai 15. elokuuta 2011
Jälkipuinnin aika
Ihan uutta: tällä kertaa jälkipuinti ei koskekaan tottiksen huonoutta. Peräkylän pessimistin mielestä 98 pisteen suorituksestakin löytyisi varmaan vaikka mitä vikaa, mutta mä en olekaan päässyt jäseneksi. Tottis oli ensiluokkaista ja sillä siisti. No, olihan siinä se eteenmenon valmistelevan osuuden pomppu, mutta ilman sitä homma olisi mennyt jo liiallisuuksiin.
Miksi touhu siis nyt onnistui niin hyvin, kun se on mättänyt melkein koko kesän (ja edellisenkin)? Viime kesänäkin tosin tottis sujui hyvin SM-kisoissa. Tässä on kylläkin tehty hartiavoimin töitä seuraamisen kanssa, suurkiitos kaikille siinä auttaneille! Kisoja edeltävällä viikolla en tuskaisen selän takia pystynyt edes menemään kentälle, vaan kaikki tapahtui pihassa. Hiottiin vain tekniikkaa, ilmeisesti oikein ja oikeita asioita.
Mutta kyllä suurin merkitys oli ja on Hiskin mielentilalla. Arvaan, miksi His teki hyvän suorituksen sekä viimevuotisissa että tämänvuotisissa SM-kisoissa. Yksinkertaisesti siksi, että autot olivat kaukana parkkipaikalla. Se ei nostanut itseään siihen tuttuun raivovireeseen, joka iskee päälle, kun autot räyhäävine koirineen ovat ihan kentän vieressä. Nyt His oli ihan rauhallinen, kun odottelimme kentän reunalla vuoroamme, vieläpä semmoisen kopin suojissa, jossa His ei päässyt katsekontaktiin muiden koirien kanssa.Mitenkään en sitä nostattanut, köllöteltiin vaan ihan rauhassa.
Maastoa sietää ruotia. Jälki oli ihan ok, takajäljestä huolimatta (janoja on treenattu tuhottomasti, ihan turhaan näköjään).Jälkiosuuden loppuosan polku on kartallakin merkitty poluksi (tarkistin), ei tieksi. Sääntöjen mukaanhan jäljet saavat kulkea noin lähellä toisiaan vain, jos niiden välissä on tie. Mutta onneksi ei meitä haitannut, joltakulta muulta tuo saattoi viedä pisteitä.
Haku meni suurin piirtein ennakko-odotusten mukaan. Ehkä homma olisi vörkkinyt hivenen paremmin, ellen olisi unohtanut pilliä autoon. Ilman pilliähän His ei tule tyhjältä pois.
Pudotetussa tuli se helkutin "emmää voi istua"-ongelma. Siinä olisi vaan pitänyt karjaista käsky pahalla äänellä heti, mutta kun en ollut yhtään varautunut.
Mutta miksi esineruutu mätti jossain määrin ja miksi tarkkuus petti kokonaan? Katkeraa sikäli, että molempia ollaan treenattu enemmän kuin mitään muuta... Molemmissa oli ongelmia myös viime vuoden SM:ssä, tosin tarkkuusruudussa sentään selvittiin silloin vain muutaman pisteen menetyksellä.
Epäilen kummassakin edelleen (kuten viime vuonnakin) paineistumista, joka taas johtuu niistä muista, rähjäävistä koirista. Tarkkuusruutuun mennessä Kirsi K.:n grotsku singahti Hiskiä kohti ja aloitti räyhän, josta Hiski meni ihan pois tolaltaan. Lisäksi Veeti (jota His vihaa) tuli vastaan. Tajusin kyllä jo ruutuun mennessä, etteivät asiat ole ihan hyvin. Jälkiviisautena voisi sanoa, että olisi pitänyt vaan pokkana tehdä pieni lenkki (kävi mielessä, mutta meitä jo huudeltiin) tai antaa Hiskin purra kunnolla palloa tai patukkaa. Ehkä olisi auttanut, ehkä ei.
Ruudussa Hiski nuuskutteli kyllä koko ajan, mutta vilkuili oudosti ja haistelu vaikutti lähinnä teeskentelyltä.
Luultavasti oli myös iso virhe tehdä leirillä sellainen paineinen "törkyruutu".
Tein tänään Hiskille ihan samanlaisen ruudun kuin kisoissa oli ja piilotin samanlaisen kolikon samanlaiseen paikkaan. Löytö tuli parissa sekunnissa.
Esineruudun treenaamisesta mulla on jo paljonkin ajatuksia, mutta katotaan nyt. Fakta on, että hyvän ja hyvin treenatun koiran lisäksi onnistumiseen EK:ssa tarvitaan aina myös vähän tuuria, tai ainakaan ei tarvita huonoa tuuria.
Mitalittoman pronssikoiran pitää saada levätä riittävästi. Huomenna Hiskillä on taas hieronta, ihan puhdasta stressinpoistoa.
Miksi touhu siis nyt onnistui niin hyvin, kun se on mättänyt melkein koko kesän (ja edellisenkin)? Viime kesänäkin tosin tottis sujui hyvin SM-kisoissa. Tässä on kylläkin tehty hartiavoimin töitä seuraamisen kanssa, suurkiitos kaikille siinä auttaneille! Kisoja edeltävällä viikolla en tuskaisen selän takia pystynyt edes menemään kentälle, vaan kaikki tapahtui pihassa. Hiottiin vain tekniikkaa, ilmeisesti oikein ja oikeita asioita.
Mutta kyllä suurin merkitys oli ja on Hiskin mielentilalla. Arvaan, miksi His teki hyvän suorituksen sekä viimevuotisissa että tämänvuotisissa SM-kisoissa. Yksinkertaisesti siksi, että autot olivat kaukana parkkipaikalla. Se ei nostanut itseään siihen tuttuun raivovireeseen, joka iskee päälle, kun autot räyhäävine koirineen ovat ihan kentän vieressä. Nyt His oli ihan rauhallinen, kun odottelimme kentän reunalla vuoroamme, vieläpä semmoisen kopin suojissa, jossa His ei päässyt katsekontaktiin muiden koirien kanssa.Mitenkään en sitä nostattanut, köllöteltiin vaan ihan rauhassa.
Maastoa sietää ruotia. Jälki oli ihan ok, takajäljestä huolimatta (janoja on treenattu tuhottomasti, ihan turhaan näköjään).Jälkiosuuden loppuosan polku on kartallakin merkitty poluksi (tarkistin), ei tieksi. Sääntöjen mukaanhan jäljet saavat kulkea noin lähellä toisiaan vain, jos niiden välissä on tie. Mutta onneksi ei meitä haitannut, joltakulta muulta tuo saattoi viedä pisteitä.
Haku meni suurin piirtein ennakko-odotusten mukaan. Ehkä homma olisi vörkkinyt hivenen paremmin, ellen olisi unohtanut pilliä autoon. Ilman pilliähän His ei tule tyhjältä pois.
Pudotetussa tuli se helkutin "emmää voi istua"-ongelma. Siinä olisi vaan pitänyt karjaista käsky pahalla äänellä heti, mutta kun en ollut yhtään varautunut.
Mutta miksi esineruutu mätti jossain määrin ja miksi tarkkuus petti kokonaan? Katkeraa sikäli, että molempia ollaan treenattu enemmän kuin mitään muuta... Molemmissa oli ongelmia myös viime vuoden SM:ssä, tosin tarkkuusruudussa sentään selvittiin silloin vain muutaman pisteen menetyksellä.
Epäilen kummassakin edelleen (kuten viime vuonnakin) paineistumista, joka taas johtuu niistä muista, rähjäävistä koirista. Tarkkuusruutuun mennessä Kirsi K.:n grotsku singahti Hiskiä kohti ja aloitti räyhän, josta Hiski meni ihan pois tolaltaan. Lisäksi Veeti (jota His vihaa) tuli vastaan. Tajusin kyllä jo ruutuun mennessä, etteivät asiat ole ihan hyvin. Jälkiviisautena voisi sanoa, että olisi pitänyt vaan pokkana tehdä pieni lenkki (kävi mielessä, mutta meitä jo huudeltiin) tai antaa Hiskin purra kunnolla palloa tai patukkaa. Ehkä olisi auttanut, ehkä ei.
Ruudussa Hiski nuuskutteli kyllä koko ajan, mutta vilkuili oudosti ja haistelu vaikutti lähinnä teeskentelyltä.
Luultavasti oli myös iso virhe tehdä leirillä sellainen paineinen "törkyruutu".
Tein tänään Hiskille ihan samanlaisen ruudun kuin kisoissa oli ja piilotin samanlaisen kolikon samanlaiseen paikkaan. Löytö tuli parissa sekunnissa.
Esineruudun treenaamisesta mulla on jo paljonkin ajatuksia, mutta katotaan nyt. Fakta on, että hyvän ja hyvin treenatun koiran lisäksi onnistumiseen EK:ssa tarvitaan aina myös vähän tuuria, tai ainakaan ei tarvita huonoa tuuria.
Mitalittoman pronssikoiran pitää saada levätä riittävästi. Huomenna Hiskillä on taas hieronta, ihan puhdasta stressinpoistoa.
sunnuntai 14. elokuuta 2011
SM-tottis 98 pistettä:D. Pronssia, vaan ei mitalia :(
 |
| Kotona jo. Hiskin hyvän tottiksen salainen ase, jota ei ollut vielä maastovaiheessa. Tainan hallussa tottiksen ajan. Kiitos! |
 |
| Sairaan hieno ja sairaan kallis Silverin superpallo. Olemassa myös isompi versio, jonka myös ostin. Vielä kalliimpi... |
Mielestäni nyt on: saatiin PK-SM-kisoissa Lahdessa tottiksesta 98 pistettä!!!Oikeastaan kaikki muu on tämän rinnalla valjua. On meinaan tottista sen verran väännetty ja sen takia murehdittu. Olosuhteetkaan eivät olleet parhaat mahdolliset: jäimme sunnuntaina kaikista EK-koirakoista ainoina roikkumaan iltapäiväryhmään, suoritimme nollakoiran kanssa. Kaikki muut pääsivät tekemään tottiksen aamupäivällä. Eli notkuttiin odotellessa siellä sun täällä ja selkää särki niin, että näin tähtiä, kävin jo välillä makoilemassa sisällä olevilla paareilla.
Tiesin heti, kun tultiin kentälle, että nyt lähtee. Tuomarina Pirjo Kylänpää. Kaikki muut liikkeet olivat erinomaisia paitsi seuraaminen ja eteenmeno. Eteenmenon valmistelevassa hyppäsi eteenpäin noin viiden askelen jälkeen, muuten His teki kaiken ei-hiskimäisen tarkasti: ei vinoja perusasentoja, ei ennakointeja, ei vinoja eteentuloja, ei törmäämistä, ei esteen kosketusta, ei pureskeleua. Lähes täydellinen suoritus oikeasti. Itsekään en sössinyt, mikä on ihme. Leijailin suorastaan homman jälkeen :)
Olin ennen tottista sanonut Hiskille, että annan sille tarkkuusruutumöhlinnän anteeksi, jos se tekee 100 pisteen tottiksen. ja melkein mokoma onnistuikin! Katselin, ettei muissakaan lajeissa monta 98 pisteen tottista ollut.
Ihan uskomatonta: me räpeltäjät!
Jos nyt vähän jossitellaan, niin tarkkuusruutuun karahti meidän kultamitali: huonollakin ruututuloksella se olisi tullut heittämällä. Hiski otti ruudusta nollan, mitä ei ole tapahtunut koskaan ennen (kahdeksan ek-koetta takana). Ruutu ei ollut vaikea eikä esinekään. Olin melkoisen järkyttynyt, tähän en ollut varautunut yhtään.
Esineruutu oli myös pieni pettymys: siinä Hiski juoksenteli reikä päässä takaosassa ja niin etuesine jäi.
Jäljeltä nousivat kaikki kepit, monilta muilta niitä jäi paljon. Lopussa jälki kulki polun reunaa ja polun toista reunaa noin 10 metrin päässä tuli vastaan toinen jäljestäjä...joka oli sivumennen sanoen käynyt jo meidän jäljellä. Oli vähällä, ettei loppukepppi jäänyt siinä rytäkässä. Kepit olivat pienimpiä koskaan kisoissa näkemiäni. (Ulkoilu)maastossa tungeksi myös kaikenmaaailman aamukävelijää ja hölkkääjää.
Pudotetussakin tuli lievä ylläri: His ei suostunut istumaan lähetyksessa ja siitä rokotettiin peräti kolme pojoa. Muuten suoritus oli aivan huippu, sanoi tuomari (Ossi Harjula).
Haku sujui Hiskin perinteisellä tyylillä: lähetys oikealle>ukon nosto 75 metristä, lähetys vasemmalle>ukon nosto 100 metristä. Tuomari pyyhki hikeä ja kiroili: "tämmöset koirat pitäisi lailla kieltää." Mitäs siinä muuta voi kuin pyydellä anteeksi. Eipä ole pistojen laajuus treeneistä kutistunut...
Loppujen lopuksi saimme kasaan 254 pojoa, eli saman verran kuin Eppu ja hoffi-Rico. Pronssimitali annettiin kuitenkin maastopisteitten perusteella Epulle ja Ricolle, joille suon sen ilomielin. Me olimme siis joka tapauksessa jaetulla kolmannella sijalla Hiskin kanssa, vaikka virallisesti olimme neljänsiä. Viime vuonna olimme viidensiä, edistystä, sano.
Pidän kyllä meitä myös pronssimitalisteina. Kultamitalinkin ratkaisi selvästi parenpi tottis. Miksi vain tasapisteissä homma arvotaan maastopisteiden perusteella? Reilumpaa olisi jakaa mitali. Pientä ketutusta havaittavissa seuraavana päivänä...
Kultamitalin nappasi Hanna O., tutusti yhdellä pisteellä. Tottis ratkaisi: Piia R.:llä ja keskarilla oli tottiksessa huono tuuri: voi sanoa, että heiltä kullan vei irtoheinä, josta koira ei löytänyt kapulaa.
Ylökkin joukkue, johon Hiskin kanssa kuuluttiin, voittti kisojen joukkuekullan, eli palkintopallille päästiin tänäkin vuonna.
Hui-velipoika voitti jäljellä pronssia - kovasti onnea - ja muutkin tendingläiset pärjäsivät käsittämättömän hienosti.
Maastossa oli taas kiva ja kannustava tunnelma, majapaikkamme oli eksoottinen ja majapaikan emäntä - hmmm - mielenkiintoinen. Päällimmäiseksi jäi joka tapauksessa hieno fiilis tottiksesta :D
Ja nyt treenataan vaihteeksi tokoa, jos jotain treenataan. Mutta ensin huilitaan kunnolla.
maanantai 8. elokuuta 2011
Ja pöh
Kaikki on surkeaa räpeltämistä tämän selän kanssa. Treeniblogin pitämi nen on muutenkin ihan turhaa. Kirjoitan sitten, jos sattuu tulemaan jotain kunnollista asiaa. Tuskin tulee.
perjantai 5. elokuuta 2011
On taidettu taas tehdä jotain
Nyt ei muisti pelaa: se on vissiin tämä lääkitys, joka ei ole kohdillaan. Keskiviikkoaamuna taisin tehdä parit janat hautuumaan liepeille. Ne taisivat mennä hyvin.
Ja sitten taidettiin ottaa hieman tottista/tokoa Levekin kentällä. Ainakin ruutu, ja sekin taisi mennä hyvin. Muutama merkki/törppökin. Ja sitä halvatun seuraamista, tai oikeastaan niitä pirun perusasentoja ynnä sivullesiirtymiä (ohjaajan asenteessa havaittavissa pientä kypsymistä?). Ei mitään mielikuvaa, miten sujuivat. Sama juttu jäävien kanssa, mutta sen muistan, että semmosia treenattiin. Vauhtinouto oli ohjelmistossa myös ja luoksetuloja läpijuoksuina.
***
Keskiviikkoiltana oli Eteläpuistossa kisamainen tottistreeni neljän muun koirakon kanssa. Häiriöitä oli oikein roppakaupalla, vaikkei ammumista harrastettukaan. Kuumakin oli ja hiekkakenttä.
Hiski suoritti ensin. Seuraaminen oli huonoa, muttei toivottoman huonoa (pakko yrittää olla postiivinen, vaikka hampaat irvessä). Meni kuulemma maahan hitaasti (tämäkin vielä!). Sitten teki ne kaikki tavalliset pikkuvirheensä, ei niitä jaksa enää edes luetella.
Paikallamakuupaikka oli ihan kävelytien vieressä ja Hiskin pää pyöri koko ajan, hohhoijaa. Siinä vaiheessa kun villakoiran taluttaja päästi koiransa parin metrin päähän Hiskista, lähdin piilosta. Session jälkeen Hispander veti kieli sinisenä järveä kohti, siis uimaan pääsi hän.
Lopuksi otettiin vielä Lilin kanssa vähän lisää seuraamista. Lili katsoi Hiskin paikan ja asennon ja sai raipalla (!) Hiskiin korjaamaan tosi hyvin. Koiraa ei siis hakata sillä raipalla, vaan kosketaan kevyesti, toim. huom.
Ja tehtiinpä taas ruutukin, johon ensin meni sivusta sisään, vaikkakin oikeaan paikkaan. Ja parit törpöt päälle.
Kiitokset kanssatreenaajille!
***
Torstaiaamuna kotipihassa lapsilauma yritti huudella Hiskille sen seuratessa "maahan", "istu", "eteen" jne, mutta ei saanut aikaan oikein mitään. Sitten paikalle tuli tytär, jolla on aika samanlainen möreä ääni kuin minulla ja johan alkoivat Hiskiparan korvat heilua hämmennyksestä. Häiriintyi selvästi, mutta ei mennyt lankaan.
***
Haku
Tämän muistan, koska meni niin hyvin :))) Hiskille näyttö-/hallintatreeni. Kolme ukkoa näköetäisyydellä, kaikille näytöt. Hallinnassa keskilinjalle: pari maalimiestä palkkasi paluumatkalla, yhden kerran palkkasin itse matkalla. Lopuksi neljäs ukko kaukana valmiina>suorapalkka. Maanantaina olisi tilaisuus vielä ottaa hömpöttelytreeni outojen maalimiesten kanssa oudossa maastossa, mutta katotaan nyt.
***
Perjantaina meillä oli sitten Vatulan metsissä jossain Ikaalisissa grande finale so kenraaliharjoitus-tottistreeni: mukana kahdeksan koirakkoa. Ihan uusi ja outo kenttä.
His oli ensin paikallamakuussa. Haisteli alussa ja Hanna T. vinkkasi siitä (kiitos!), joten pääsin huomauttamaan. Lopun makasi nätisti. Palkkasin hyvästä ylösnoususta.
Tuula katsoi Hiskin seuraamisen ja vinkkasi aina, kun asento ja paikka oli hyvä, palkkailin niistä. Tein myös äkkipysähdyksiä, joista näkyi hyvin, miten huono asento Hiskillä oli. Seuraaminen kuulemma parani selvästi juoksuosuuden jälkeen. Palkkasin myös jäävien valmistelevien seuraamisista samalla systeemillä. Jäävien asnnoista hetipalkka. Luoksetulo niin, että pallo oli leuan alla. Ei hyvä: älyhidas ja jäi kauas. Estehyppy hyvä,. vein kapulan esteen taakse. A-este samoin ok, mutta vajaa sivulletulo, hitto. Eteenmeno myös hyvä. Palkkasin myös sen valmistelevasta osuudesta, koska se oli Tuulan mukaan tosi hyvää seuraamista.
Tasamaanouto vauhtinoutona.
Treenin jälkeen Hiskille vielä p-istuminen, hyvin pysyi.
Ja lopuksi Tuula maastoutui ammuskelemaan ja huutelemaan törkeyksiä, kun leikitin yms Hispanderia kentällä (suojelukoirat sunnuntaina kentällä samaan aikaan meidän tottiksen kanssa...). Eipä tuo pahemmin hetkahtanut.
Kiitos porukalle avusta ja seurasta!!!
***
Esineruutu
Tottiksen jälkeen tallottiin Tuulan kanssa e-ruutu nousevaan rinteeseen, avoin maasto. Hiskille neljä esinettä, molempiin takakulmiin, keskelle ja eteen vasemmalle. Yksi esine syvässä kuopassa, helpohkot esineet: lapsen sukka, kukkaro, pieni dami ja istutuslapio. Hiskillä oli hyvä draivi, iloinen ja motivoitunut ote hommaan ja esineet nousivat ripeästi. Tätä ei siis enää oteta ennen kisoja.
***
Sitten janoja...Tuula oli polkenut yhden jäljen pätkän oikealle. Takajälki tielle asti>autoon. Itse poljin jäljet oikealle ja vasemmalle. Takajäljet molemmista tielle>autoon. Eli kolme takajälkeä peräkkäin, kiva.
Sitten tehtiin lenkki ja taas nostettiin taas yksi jäljenpätkä. Oho: oikea suunta. Vahinko varmaan. Jäljennostot on kyllä hienoja, varmoja ja suoria - mutta vikasuuntaan, jösses...Janatreeniä jatketaan, ei voi mitään.
Ja sitten taidettiin ottaa hieman tottista/tokoa Levekin kentällä. Ainakin ruutu, ja sekin taisi mennä hyvin. Muutama merkki/törppökin. Ja sitä halvatun seuraamista, tai oikeastaan niitä pirun perusasentoja ynnä sivullesiirtymiä (ohjaajan asenteessa havaittavissa pientä kypsymistä?). Ei mitään mielikuvaa, miten sujuivat. Sama juttu jäävien kanssa, mutta sen muistan, että semmosia treenattiin. Vauhtinouto oli ohjelmistossa myös ja luoksetuloja läpijuoksuina.
***
Keskiviikkoiltana oli Eteläpuistossa kisamainen tottistreeni neljän muun koirakon kanssa. Häiriöitä oli oikein roppakaupalla, vaikkei ammumista harrastettukaan. Kuumakin oli ja hiekkakenttä.
Hiski suoritti ensin. Seuraaminen oli huonoa, muttei toivottoman huonoa (pakko yrittää olla postiivinen, vaikka hampaat irvessä). Meni kuulemma maahan hitaasti (tämäkin vielä!). Sitten teki ne kaikki tavalliset pikkuvirheensä, ei niitä jaksa enää edes luetella.
Paikallamakuupaikka oli ihan kävelytien vieressä ja Hiskin pää pyöri koko ajan, hohhoijaa. Siinä vaiheessa kun villakoiran taluttaja päästi koiransa parin metrin päähän Hiskista, lähdin piilosta. Session jälkeen Hispander veti kieli sinisenä järveä kohti, siis uimaan pääsi hän.
Lopuksi otettiin vielä Lilin kanssa vähän lisää seuraamista. Lili katsoi Hiskin paikan ja asennon ja sai raipalla (!) Hiskiin korjaamaan tosi hyvin. Koiraa ei siis hakata sillä raipalla, vaan kosketaan kevyesti, toim. huom.
Ja tehtiinpä taas ruutukin, johon ensin meni sivusta sisään, vaikkakin oikeaan paikkaan. Ja parit törpöt päälle.
Kiitokset kanssatreenaajille!
***
Torstaiaamuna kotipihassa lapsilauma yritti huudella Hiskille sen seuratessa "maahan", "istu", "eteen" jne, mutta ei saanut aikaan oikein mitään. Sitten paikalle tuli tytär, jolla on aika samanlainen möreä ääni kuin minulla ja johan alkoivat Hiskiparan korvat heilua hämmennyksestä. Häiriintyi selvästi, mutta ei mennyt lankaan.
***
Haku
Tämän muistan, koska meni niin hyvin :))) Hiskille näyttö-/hallintatreeni. Kolme ukkoa näköetäisyydellä, kaikille näytöt. Hallinnassa keskilinjalle: pari maalimiestä palkkasi paluumatkalla, yhden kerran palkkasin itse matkalla. Lopuksi neljäs ukko kaukana valmiina>suorapalkka. Maanantaina olisi tilaisuus vielä ottaa hömpöttelytreeni outojen maalimiesten kanssa oudossa maastossa, mutta katotaan nyt.
***
Perjantaina meillä oli sitten Vatulan metsissä jossain Ikaalisissa grande finale so kenraaliharjoitus-tottistreeni: mukana kahdeksan koirakkoa. Ihan uusi ja outo kenttä.
His oli ensin paikallamakuussa. Haisteli alussa ja Hanna T. vinkkasi siitä (kiitos!), joten pääsin huomauttamaan. Lopun makasi nätisti. Palkkasin hyvästä ylösnoususta.
Tuula katsoi Hiskin seuraamisen ja vinkkasi aina, kun asento ja paikka oli hyvä, palkkailin niistä. Tein myös äkkipysähdyksiä, joista näkyi hyvin, miten huono asento Hiskillä oli. Seuraaminen kuulemma parani selvästi juoksuosuuden jälkeen. Palkkasin myös jäävien valmistelevien seuraamisista samalla systeemillä. Jäävien asnnoista hetipalkka. Luoksetulo niin, että pallo oli leuan alla. Ei hyvä: älyhidas ja jäi kauas. Estehyppy hyvä,. vein kapulan esteen taakse. A-este samoin ok, mutta vajaa sivulletulo, hitto. Eteenmeno myös hyvä. Palkkasin myös sen valmistelevasta osuudesta, koska se oli Tuulan mukaan tosi hyvää seuraamista.
Tasamaanouto vauhtinoutona.
Treenin jälkeen Hiskille vielä p-istuminen, hyvin pysyi.
Ja lopuksi Tuula maastoutui ammuskelemaan ja huutelemaan törkeyksiä, kun leikitin yms Hispanderia kentällä (suojelukoirat sunnuntaina kentällä samaan aikaan meidän tottiksen kanssa...). Eipä tuo pahemmin hetkahtanut.
Kiitos porukalle avusta ja seurasta!!!
***
Esineruutu
Tottiksen jälkeen tallottiin Tuulan kanssa e-ruutu nousevaan rinteeseen, avoin maasto. Hiskille neljä esinettä, molempiin takakulmiin, keskelle ja eteen vasemmalle. Yksi esine syvässä kuopassa, helpohkot esineet: lapsen sukka, kukkaro, pieni dami ja istutuslapio. Hiskillä oli hyvä draivi, iloinen ja motivoitunut ote hommaan ja esineet nousivat ripeästi. Tätä ei siis enää oteta ennen kisoja.
***
Sitten janoja...Tuula oli polkenut yhden jäljen pätkän oikealle. Takajälki tielle asti>autoon. Itse poljin jäljet oikealle ja vasemmalle. Takajäljet molemmista tielle>autoon. Eli kolme takajälkeä peräkkäin, kiva.
Sitten tehtiin lenkki ja taas nostettiin taas yksi jäljenpätkä. Oho: oikea suunta. Vahinko varmaan. Jäljennostot on kyllä hienoja, varmoja ja suoria - mutta vikasuuntaan, jösses...Janatreeniä jatketaan, ei voi mitään.
tiistai 2. elokuuta 2011
Paluu arkeen
Komeittenkin pitää painaa töitä. Niinpä Mr Hispander on palannut sorvin ääreen. Itseltäni rusahti selkä - armoton hermosärky - ja kuljen huumehöyryissä eli ankarasti doupattuna.
Jäljet nrot 46 ja 47
Lihasulassa maanantai-iltana. Ensimmäinen jälki oli Lilin polkema 500-metrinen, jana 40 metriä. Loistava, suora jana ja oikea suunta. Keppejä jäi, loppukeppi myös eikä palkkaa näin ollen tullut. Maasto oli kyllä paha: melkein pelkkää suopursikkoa ja neljä isoa ojaa ynnä ysitien vartta. Mutta silti...
Toisen jäljen poljin itse ja piilotin kepit huolella suopursujen yms alle. Itse jälki vain parisataa metriä. Takajälki ja uusinnallakin vähän janasekoilua, aloin itse väsähtää ja selkää särki pirusti, joten en enää jaksanut ajattaa tielle. Jarrutin koko ajan, se lisää näköjään tarkkuutta, haisteli ja kaivoi kepit esiin kepit antaumuksella.
Esineruutu
Kolme esinettä keskilohkolla peräkkäin. Oikein hyvin meni.
Tarkkuusruutu
Pienenpieni, ruosteinen avain korkeassa kanervikossa. Hyvin.
Tiistai-iltana Kirsin kanssa Vuohiontiellä tehtiin taas yhtä sun toista.
Jälki nro 48
Pituutta 300 metri. Kolme keppiä, helppo maasto. Jana 40 metriä vasemmalle, suora ja oikea suunta. Muutenkin kaikki ok. Jarrutin koko matkan.
Pudotettu esine
Normimaasto. Lähetys vähän lähempää. Oli loikkinut esineen yli ja heittänyt ilmassa uparit.
Tarkkuus
Polkupyörän venttiili Kirsin tallaamassa ja myös Kurnun sotkemassa ruudussa. 100-prosenttinen suoritus.
Esineruutu
Kolme esinettä peräkkäin oikealla lohkolla. Kumman kauan kesti ennen kuin eka löytyi ja hääräsi tosi kauan takarajalla, nosti kuitenkin kauimmaisen viimeisenä.Ei ihan reippainta Hiskiä.
Tokot/tottikset
Perusasentoja aamuin illoin, koossa kohta 200 kpl.
Näytösluontoisesti vieraille pihassa tunnari, jossa monen eri ihmisen tekemiä kapulakasoja ja yhdessä oma. Tämä se jaksaa aina vaan ihastuttaa ihmisiä :) - Miten se tuon osaa? Voihan vitsi!
Seuraamista, jossa penskalauma yritti saada Hiskin raiteiltaan vaikka miten. Eipä onnistunut.
Paikallamakuussa sama juttu: mukulat heittelivät palloja ynnä muuta Hiskiparan yli ja vieressä. Pää pyöri ja korvat heiluivat, mutta pysyi ja pysyi.
Kaukoja piti myös esittää yleisölle, mutta ne menivät päin peetä. Tai siis asentojen vaihdot onnistuivat hyvin, mutta eteni ihan törkeästi, kun ei oltukaan terassin reunalla.
Jäljet nrot 46 ja 47
Lihasulassa maanantai-iltana. Ensimmäinen jälki oli Lilin polkema 500-metrinen, jana 40 metriä. Loistava, suora jana ja oikea suunta. Keppejä jäi, loppukeppi myös eikä palkkaa näin ollen tullut. Maasto oli kyllä paha: melkein pelkkää suopursikkoa ja neljä isoa ojaa ynnä ysitien vartta. Mutta silti...
Toisen jäljen poljin itse ja piilotin kepit huolella suopursujen yms alle. Itse jälki vain parisataa metriä. Takajälki ja uusinnallakin vähän janasekoilua, aloin itse väsähtää ja selkää särki pirusti, joten en enää jaksanut ajattaa tielle. Jarrutin koko ajan, se lisää näköjään tarkkuutta, haisteli ja kaivoi kepit esiin kepit antaumuksella.
Esineruutu
Kolme esinettä keskilohkolla peräkkäin. Oikein hyvin meni.
Tarkkuusruutu
Pienenpieni, ruosteinen avain korkeassa kanervikossa. Hyvin.
Tiistai-iltana Kirsin kanssa Vuohiontiellä tehtiin taas yhtä sun toista.
Jälki nro 48
Pituutta 300 metri. Kolme keppiä, helppo maasto. Jana 40 metriä vasemmalle, suora ja oikea suunta. Muutenkin kaikki ok. Jarrutin koko matkan.
Pudotettu esine
Normimaasto. Lähetys vähän lähempää. Oli loikkinut esineen yli ja heittänyt ilmassa uparit.
Tarkkuus
Polkupyörän venttiili Kirsin tallaamassa ja myös Kurnun sotkemassa ruudussa. 100-prosenttinen suoritus.
Esineruutu
Kolme esinettä peräkkäin oikealla lohkolla. Kumman kauan kesti ennen kuin eka löytyi ja hääräsi tosi kauan takarajalla, nosti kuitenkin kauimmaisen viimeisenä.Ei ihan reippainta Hiskiä.
Tokot/tottikset
Perusasentoja aamuin illoin, koossa kohta 200 kpl.
Näytösluontoisesti vieraille pihassa tunnari, jossa monen eri ihmisen tekemiä kapulakasoja ja yhdessä oma. Tämä se jaksaa aina vaan ihastuttaa ihmisiä :) - Miten se tuon osaa? Voihan vitsi!
Seuraamista, jossa penskalauma yritti saada Hiskin raiteiltaan vaikka miten. Eipä onnistunut.
Paikallamakuussa sama juttu: mukulat heittelivät palloja ynnä muuta Hiskiparan yli ja vieressä. Pää pyöri ja korvat heiluivat, mutta pysyi ja pysyi.
Kaukoja piti myös esittää yleisölle, mutta ne menivät päin peetä. Tai siis asentojen vaihdot onnistuivat hyvin, mutta eteni ihan törkeästi, kun ei oltukaan terassin reunalla.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)