Jälki nro 5
Laskin viisi janatreeniä yhdeksi jäljeksi, joten ollaan tehty ennen tätä tänä keväänä neljä jälkeä.
Sunnuntaiaamuna polkaisin Hiskille siis ensimmäisen varsinaisen jäljen Viialan metsään, jossa ei näkynyt enää lumenhitustakaan, mahtavaa. Pituutta 720 metriä, neljä keppiä, 1,5 tunnin vanhennus (sopi aikatauluun). Ei varsinaista janaa, vaan sai nostaa jäljen heti tieltä, oikean suunnan vahvistaminen jatkuu nyt näin.
Yritin myös psyykata itselleni semmoisen "rajamiesmäisen" rennon fiiliksen: hommiin koiraa tarkkaillen ja päättäväisesti, mutta hyvin lunkisti. Kivasti jäljensi nuorukainen ja kepitkin nosti riemukkaasti.
Jäljeltä palatessa huomasin, että pellonojassa kävi vimmattu kurnutus: kymmeniä sammakoita piti jorpakossa kevätpeliään. Hiski katseli touhua varsin kiinnostuneena.
Heta kävi männä viikolla eläinlääkärin tarkistuksessa. On ell:n mukaan "ikäisekseen loistavassa kunnossa, hampaatkin kuin nuorella koiralla ja sopivan hoikka." Nonni, ei sitten ole neitokaista huonosti vissiin hoidettu :)
Heta painaa muuten vain viisi kiloa enemmän kuin Hiski (Heta 25,5 ja Hiski 20,4), vaikka näyttää huomattavan paljon isommalta. Sitä se turkki teettää.
sunnuntai 29. huhtikuuta 2012
torstai 26. huhtikuuta 2012
Ahkerointia
Toko(t)
Su-aamusta Saijan kanssa Levekin kentällä. Pitkän pitkästä aikaa ihan kaikki liikkeet ja jopa liikkuroituina,.
Ensimmäisessä osassa - istumisen ja makuun jälkeen - otettiin luoksetulo, hyppy, tunari ja kaukot.
Luoksetulossa annoin stop-käskyn liian myöhään, muuten hyvä. Hyppy ok, tunarissa varmisteli moneen kertaan. Hyväkin toisaalta, mutta pitänee ottaa muutama motivaatio-/humputtelutunari jossain välissä. Kaukoissa tuli 20-30 senttiä eteenpäin.
Toisessa osassa seuraamista, ruutu, zeta ja ohjattu. Seuraaminen ei ollut hullumpaa, joissain kohdin pää nyykähti, paikkansa piti hyvin. Ruutu ok, banaanilla tuli sivulle. Zeta oli ihmeen hyvä, napakkaa seuruuta ja hyvä kontakti.
Ohjatussa oikea, vino luovutus, muuten hyvä.
Korjaussarjassa otettiin uudestaan tunari, vähän seuraamista tarjoten sekä luoksetulo läpi.
----------------
Ti-aamuna Lilin kanssa liikkuroituna taas koko paketti Pirkkahallin parkkiksella. Ohjatussa vilkuili takaisin tullessa merkkiä, ruutuun meni tavallista hitaammin, seuraaminen ei (kai) nytkään ollut hassumpaa, muutama nyykähdys (täyskäännökset), tunari ok, zeta ok. Kaikessa on tietty jotain viilaamista, mutta kun mä en valitettavasti ole viilaajatyyppiä. Lopuksi merkin kiertoa ja luoksetulo läpi.
----------------
Ja Lilin kanssa liikkurointitreenit jatkuivat to-aamuna Kyötikkälässä. Palkkaamattomuutta, siirtymiä palkaten. Nyt oli kyllä bordercollie niin beeceetä, niin beeceetä. Olihan siellä jotain hyvääkin, mutta kiteytettynä: Herille valmiiksi ruudun lähistölle jätetty eteenmenopallo jähmetti Hiskin niin, että ruutu meni heti aluksi täysin persiilleen. Ei löydä ruutua, pysähtyy kesken matkan eikä pysty liikahtamaankaan, löytää ruudun, mutta menee yli, löytää ruudun ja menee sivusta sisään jne. Muutenkin päällä oli joku ihme kytsäysmoodi tai kautta linjan: tunarissa oli epävarama, kaukoissa valui normin eteen, zetassa istui seisomisen (oli ekana), ohjatussa tuli pahasti vinoon. Semmosta riemua tällä kertaa, mutta ei se mittään. Korjaussarjaa sitten lopuksi tietty.
Janat/kepit nrot 9-20
Oikealle, vasemmalle, lyhyttä ja pitkää janaa, myös sellaisia, että jälki lähtee vinoittain heti tieltä, tätä suunnan vahvistamista taidan jatkaa. Keppien paikkoja yms olen vaikeuttanut, kulmia, mutta lyhyet jäljet ja keppi aina 20-60 metrin päässä janasta. Kepistä joka kerta megapalkka.
Haku nro 4 (numerointi vuoden alusta)
Jatkoimme tammikuista takaperin ketjutusta: pelkkä näyttö hetsaten ja liinasta roikkuen. Maalimiehiä neljä, kaikilla kaksi lelua.
Tarkkuusruutu nro 5
Pirkkahallin koirankakkaheinikossa Liliä odotellessa. Mikäs siinä: hylsy löytyi ja luovutettiin.
Su-aamusta Saijan kanssa Levekin kentällä. Pitkän pitkästä aikaa ihan kaikki liikkeet ja jopa liikkuroituina,.
Ensimmäisessä osassa - istumisen ja makuun jälkeen - otettiin luoksetulo, hyppy, tunari ja kaukot.
Luoksetulossa annoin stop-käskyn liian myöhään, muuten hyvä. Hyppy ok, tunarissa varmisteli moneen kertaan. Hyväkin toisaalta, mutta pitänee ottaa muutama motivaatio-/humputtelutunari jossain välissä. Kaukoissa tuli 20-30 senttiä eteenpäin.
Toisessa osassa seuraamista, ruutu, zeta ja ohjattu. Seuraaminen ei ollut hullumpaa, joissain kohdin pää nyykähti, paikkansa piti hyvin. Ruutu ok, banaanilla tuli sivulle. Zeta oli ihmeen hyvä, napakkaa seuruuta ja hyvä kontakti.
Ohjatussa oikea, vino luovutus, muuten hyvä.
Korjaussarjassa otettiin uudestaan tunari, vähän seuraamista tarjoten sekä luoksetulo läpi.
----------------
Ti-aamuna Lilin kanssa liikkuroituna taas koko paketti Pirkkahallin parkkiksella. Ohjatussa vilkuili takaisin tullessa merkkiä, ruutuun meni tavallista hitaammin, seuraaminen ei (kai) nytkään ollut hassumpaa, muutama nyykähdys (täyskäännökset), tunari ok, zeta ok. Kaikessa on tietty jotain viilaamista, mutta kun mä en valitettavasti ole viilaajatyyppiä. Lopuksi merkin kiertoa ja luoksetulo läpi.
----------------
Ja Lilin kanssa liikkurointitreenit jatkuivat to-aamuna Kyötikkälässä. Palkkaamattomuutta, siirtymiä palkaten. Nyt oli kyllä bordercollie niin beeceetä, niin beeceetä. Olihan siellä jotain hyvääkin, mutta kiteytettynä: Herille valmiiksi ruudun lähistölle jätetty eteenmenopallo jähmetti Hiskin niin, että ruutu meni heti aluksi täysin persiilleen. Ei löydä ruutua, pysähtyy kesken matkan eikä pysty liikahtamaankaan, löytää ruudun, mutta menee yli, löytää ruudun ja menee sivusta sisään jne. Muutenkin päällä oli joku ihme kytsäysmoodi tai kautta linjan: tunarissa oli epävarama, kaukoissa valui normin eteen, zetassa istui seisomisen (oli ekana), ohjatussa tuli pahasti vinoon. Semmosta riemua tällä kertaa, mutta ei se mittään. Korjaussarjaa sitten lopuksi tietty.
Janat/kepit nrot 9-20
Oikealle, vasemmalle, lyhyttä ja pitkää janaa, myös sellaisia, että jälki lähtee vinoittain heti tieltä, tätä suunnan vahvistamista taidan jatkaa. Keppien paikkoja yms olen vaikeuttanut, kulmia, mutta lyhyet jäljet ja keppi aina 20-60 metrin päässä janasta. Kepistä joka kerta megapalkka.
Haku nro 4 (numerointi vuoden alusta)
Jatkoimme tammikuista takaperin ketjutusta: pelkkä näyttö hetsaten ja liinasta roikkuen. Maalimiehiä neljä, kaikilla kaksi lelua.
Tarkkuusruutu nro 5
Pirkkahallin koirankakkaheinikossa Liliä odotellessa. Mikäs siinä: hylsy löytyi ja luovutettiin.
lauantai 21. huhtikuuta 2012
Olihan häiriöt, esineitä yms
Tokoa
Tiistai-iltana Kyötikkälässä litslätskentällä, tihkusateessa. Ennen tokokoulutusta siellä' oli jokin tapakoulutusjuttu, hirveä määrä riehuvia rekkuja. Hiski turvautui muhkeimpaan pörhöilyimagoonsa. Hengailtiin kentän laidalla pitkään: tätäkin tarttis muistaa treenata.Sain purettua pahimman höyryämisen patukkaan.
Olimme pitkässä paikallamakuurivissä, p-istuminen siinä. Hiskin molemmin puolin ohjaajat painivat koiriensa kanssa: rekut eivät pystyneet menemään märkään maahan. Hiskiltä oli niskat kääntyä nurin ähellystä seuratessa ja silmät muljahtelivat päässä, mutta peppu pysyi kuin npysyikin jääkylmässä lätäkössä.
Olimme myös pujottelurivissä, jossa snautseriuros tuli haistelemaan (ystävällisesti) maassa makaavan Hiskin nenää! Ehdin jo ajatella, että "se on menoa nyt", mutta eipäs ollutkaan. Hievahtamatta pysyi Hiippari :)))
Sitten vaan seuraamista, jäävät kertaalleen, luoksetulo stopilla ja suoraan ja pari merkille menoa, siinä se.
PK-Tottis
Keskiviikkona vedin BH-kurssia levekkiläisille ja pääsin lopuksi ensimmäisen kerran syksyn jälkeen ottamaan kunnon henkilöryhmän. Eipä tuossa mitään. Seuraamista myös pieni pätkä.
Perjantai-iltana taas Levekin kentällä, kuraista ja hyhmäistä. Otin Hiskille vain jäävät (ilman palkkaa) PK-maisesti ynnä vauhtinoudon. Jäävissä meni istumaan seisomisen sijaan ja sen jälkeen alkoi taas pää nyykähdellä. Sitä sitten testailtiin. Myös henkilöryhmä, joka oli erittäin hyvä.
Esineruutu nro 9
Viiden hengen porukalla uudessa paikassa, kiva. Hiskille yhdeksän esineen tarjoilu. Ensimmäisellä lohkolla esiintyi vähän juoksentelua lohkon ulkopuolella, kahdella seuraavalla pysyi hyvin. Kaikki esineet nousivat ripeästi ja ilman isompia tuskia, Hyvä suoritus.
Tarkkuusruutu nro 5
Esineruudun jälkeen. En tallonut ruutua, Marja-Leenan pienenpieni muovikoira. Ennen Hiskiä ruudussa oli Neri, joka kävi molemmilla asioillaan ruudun ulkopuolella. Hiski teki taas tosi keskittyneesti töitä, pysyi ruudussa eikä välittänyt Nerin jätöksistä. Pieni hama tuli, kun His pudotti esineen ennen käskyä ja joutui etsimään sen uudelleen.
Mutta oikein hieno suoritus tämäkin.
Luomujanat nro: 4-8
Tämä homma sen sijaan on aika peestä: takajälki tai sitten tuo rusakko lähtee erittäin määrätietoisesti oikeaan suuntaan - ja kääntyy takaisin, tarkistaa väärään suuntaan 10-20 metriä ja palaa taas oikeaan. Liittynee yhä vahvasti siihen "koekäytökseen": treenatessahan olen lähtenyt aina heti (liian nopeasti, pöh) perään, kun His etenee oikeaan suuntaan, mutta kisoissa törötän paikoillani, jolloin His on palaa takaisin. Jatketaan sitkeästi vaan, ehkä sata toistoa alkaa riittää...
Tiistai-iltana Kyötikkälässä litslätskentällä, tihkusateessa. Ennen tokokoulutusta siellä' oli jokin tapakoulutusjuttu, hirveä määrä riehuvia rekkuja. Hiski turvautui muhkeimpaan pörhöilyimagoonsa. Hengailtiin kentän laidalla pitkään: tätäkin tarttis muistaa treenata.Sain purettua pahimman höyryämisen patukkaan.
Olimme pitkässä paikallamakuurivissä, p-istuminen siinä. Hiskin molemmin puolin ohjaajat painivat koiriensa kanssa: rekut eivät pystyneet menemään märkään maahan. Hiskiltä oli niskat kääntyä nurin ähellystä seuratessa ja silmät muljahtelivat päässä, mutta peppu pysyi kuin npysyikin jääkylmässä lätäkössä.
Olimme myös pujottelurivissä, jossa snautseriuros tuli haistelemaan (ystävällisesti) maassa makaavan Hiskin nenää! Ehdin jo ajatella, että "se on menoa nyt", mutta eipäs ollutkaan. Hievahtamatta pysyi Hiippari :)))
Sitten vaan seuraamista, jäävät kertaalleen, luoksetulo stopilla ja suoraan ja pari merkille menoa, siinä se.
PK-Tottis
Keskiviikkona vedin BH-kurssia levekkiläisille ja pääsin lopuksi ensimmäisen kerran syksyn jälkeen ottamaan kunnon henkilöryhmän. Eipä tuossa mitään. Seuraamista myös pieni pätkä.
Perjantai-iltana taas Levekin kentällä, kuraista ja hyhmäistä. Otin Hiskille vain jäävät (ilman palkkaa) PK-maisesti ynnä vauhtinoudon. Jäävissä meni istumaan seisomisen sijaan ja sen jälkeen alkoi taas pää nyykähdellä. Sitä sitten testailtiin. Myös henkilöryhmä, joka oli erittäin hyvä.
Esineruutu nro 9
Viiden hengen porukalla uudessa paikassa, kiva. Hiskille yhdeksän esineen tarjoilu. Ensimmäisellä lohkolla esiintyi vähän juoksentelua lohkon ulkopuolella, kahdella seuraavalla pysyi hyvin. Kaikki esineet nousivat ripeästi ja ilman isompia tuskia, Hyvä suoritus.
Tarkkuusruutu nro 5
Esineruudun jälkeen. En tallonut ruutua, Marja-Leenan pienenpieni muovikoira. Ennen Hiskiä ruudussa oli Neri, joka kävi molemmilla asioillaan ruudun ulkopuolella. Hiski teki taas tosi keskittyneesti töitä, pysyi ruudussa eikä välittänyt Nerin jätöksistä. Pieni hama tuli, kun His pudotti esineen ennen käskyä ja joutui etsimään sen uudelleen.
Mutta oikein hieno suoritus tämäkin.
Luomujanat nro: 4-8
Tämä homma sen sijaan on aika peestä: takajälki tai sitten tuo rusakko lähtee erittäin määrätietoisesti oikeaan suuntaan - ja kääntyy takaisin, tarkistaa väärään suuntaan 10-20 metriä ja palaa taas oikeaan. Liittynee yhä vahvasti siihen "koekäytökseen": treenatessahan olen lähtenyt aina heti (liian nopeasti, pöh) perään, kun His etenee oikeaan suuntaan, mutta kisoissa törötän paikoillani, jolloin His on palaa takaisin. Jatketaan sitkeästi vaan, ehkä sata toistoa alkaa riittää...
sunnuntai 15. huhtikuuta 2012
Esineruudut, luomujanat, tarkkuus ja tokoakin
E-ruutu nro 7
Onpas ehditty oikeastaan tehdä jo monta esineruutua. Ja mikä parasta: kaikki ruudut on tehty porukalla, yksin ei yhtäkään :)
Marja-Leenan ja Miikun kanssa tallattiin torstai-iltana vajaat 40 metriä leveä kaistale. Ensin kolme esinettä oikealle kaistaleelle - myös pienehköjä-, sitten kolme vasemmalle peräkkäin. Mainiosti.
E-ruutu nro 8
Marja- Leenan ja Kirsin kanssa lauantaiaamuna. Kiljahteleva Kermit oli nyt ärsykkeenä menomatkalla: Hiskin häntä nousi, mutta ei isompaa reaktiota. Tehtiin normitemput: käskyn alle, eli työtehtävä>palkaksi puru patukkaan>rauhoitus>töihin.
Treeni oli edellisen toisinto, paitsi aloitus nyt vasemmalta lohkolta : erittäin hyvä ellei erinomainen suoritus. Erityisen hieno oli nyt reagointi toisen lohkon etuesineeseen. Palkat kolmannesta ja kuudennesta esineestä.
Tarkkuusruutu
Marja-Leenan esine, pieni metallikiekko. Todella mahtavaa etsimistä, iloista, häntäkin oikein heilui innosta, semmoista ei tarkkuusruudussa olekaan nähty. Tarkka luovutus vasta käskystä. Upeeta!
Luomujanat
Kolme kappaletta lyhyehköjä janoja, kaksi vasemmalle, yksi oikealle. Jokaisella vain yksi keppi muutaman kymmenen metrin päässä. Jatkan syksyllä aloittamallani linjalla, tavoitteena koiran itsevarmuuden lisääminen ja oman säätämiseni täydellinen häivyttäminen janatyöskentelystä. Päästin Hiskin irti ja jäin itse tielle täysin passiivisena. Kahdella ensimmäisellä kerralla His katseli hiukan ihmeissään, eikö mammalta tule mitään vinkkiä. Kun ei tullut, jatkoi itsenäisesti ja muutamien tarkistuksien jälkeen nosti kaikki jäljen oikeaan suuntaan ja oli hyvin, hyvin innoissaan löytämistään kepeistä.
Tätä ehdottomasti lisää!
Toko
Sunnuntaiaamuna anivarhain kampesimme Levekin kentälle - ihanan kuiva ja paljas - oikein treenisuunnitelman kanssa, ohhoh.
Seuraamisessa pään nyykähtelyn torjuntaa edelleen: jos sen saisi kondikseen, levottomuuden vaikutelma saattaisi ehkä vähentyä, vaikka peräpää eläisikin omaa elämäänsä (toiveajattelua?).
Zeta ensimmäisen kerran helmikuun jälkeen kokonaisena, yllättävän hyvä. Perusasennoissa tosin takapuoli tahtoo liian usein edelleen jäädä liikaa ulos. Perusasentojumppa päiväohjelmaan taas. Ei palkkaa tästä, vain suulliset kehut.
Tunari vaikeina toistoina: kapuloita päällekkäin, kiinni seinässä, pystyssä, monessa kasassa, lempilelut ja kapulat seassa. Kova tuuli. Tajuttoman hyvin. Palkka vasta viimeisestä.
Ohjatussa palkkausta ennen lähetystä hyvästä kontaktista (pitkään ja hartaasti), merkiltä, merkin kiertämisestä ynnä vauhtinoutoja ja palkka vasta sivulta.Yritin muistaa, etten liikuta kättäni, ennenkuin olen avannut suuni.
Luoksetulo kokonaisena. Aika täydellinen mun mielestäni. Sitten vielä läpi monta kertaa.
Siirtymiä treenattiin ahkerasti niin, että lähestyttiin tötteröitä ja palkka tuli, kun tötteröä ei vilkuiltu. Ja palkkoja aloituspaikasta, näitä pitää ehdottomasti tehdä nyt paljon.
Onpas ehditty oikeastaan tehdä jo monta esineruutua. Ja mikä parasta: kaikki ruudut on tehty porukalla, yksin ei yhtäkään :)
Marja-Leenan ja Miikun kanssa tallattiin torstai-iltana vajaat 40 metriä leveä kaistale. Ensin kolme esinettä oikealle kaistaleelle - myös pienehköjä-, sitten kolme vasemmalle peräkkäin. Mainiosti.
E-ruutu nro 8
Marja- Leenan ja Kirsin kanssa lauantaiaamuna. Kiljahteleva Kermit oli nyt ärsykkeenä menomatkalla: Hiskin häntä nousi, mutta ei isompaa reaktiota. Tehtiin normitemput: käskyn alle, eli työtehtävä>palkaksi puru patukkaan>rauhoitus>töihin.
Treeni oli edellisen toisinto, paitsi aloitus nyt vasemmalta lohkolta : erittäin hyvä ellei erinomainen suoritus. Erityisen hieno oli nyt reagointi toisen lohkon etuesineeseen. Palkat kolmannesta ja kuudennesta esineestä.
Tarkkuusruutu
Marja-Leenan esine, pieni metallikiekko. Todella mahtavaa etsimistä, iloista, häntäkin oikein heilui innosta, semmoista ei tarkkuusruudussa olekaan nähty. Tarkka luovutus vasta käskystä. Upeeta!
Luomujanat
Kolme kappaletta lyhyehköjä janoja, kaksi vasemmalle, yksi oikealle. Jokaisella vain yksi keppi muutaman kymmenen metrin päässä. Jatkan syksyllä aloittamallani linjalla, tavoitteena koiran itsevarmuuden lisääminen ja oman säätämiseni täydellinen häivyttäminen janatyöskentelystä. Päästin Hiskin irti ja jäin itse tielle täysin passiivisena. Kahdella ensimmäisellä kerralla His katseli hiukan ihmeissään, eikö mammalta tule mitään vinkkiä. Kun ei tullut, jatkoi itsenäisesti ja muutamien tarkistuksien jälkeen nosti kaikki jäljen oikeaan suuntaan ja oli hyvin, hyvin innoissaan löytämistään kepeistä.
Tätä ehdottomasti lisää!
Toko
Sunnuntaiaamuna anivarhain kampesimme Levekin kentälle - ihanan kuiva ja paljas - oikein treenisuunnitelman kanssa, ohhoh.
Seuraamisessa pään nyykähtelyn torjuntaa edelleen: jos sen saisi kondikseen, levottomuuden vaikutelma saattaisi ehkä vähentyä, vaikka peräpää eläisikin omaa elämäänsä (toiveajattelua?).
Zeta ensimmäisen kerran helmikuun jälkeen kokonaisena, yllättävän hyvä. Perusasennoissa tosin takapuoli tahtoo liian usein edelleen jäädä liikaa ulos. Perusasentojumppa päiväohjelmaan taas. Ei palkkaa tästä, vain suulliset kehut.
Tunari vaikeina toistoina: kapuloita päällekkäin, kiinni seinässä, pystyssä, monessa kasassa, lempilelut ja kapulat seassa. Kova tuuli. Tajuttoman hyvin. Palkka vasta viimeisestä.
Ohjatussa palkkausta ennen lähetystä hyvästä kontaktista (pitkään ja hartaasti), merkiltä, merkin kiertämisestä ynnä vauhtinoutoja ja palkka vasta sivulta.Yritin muistaa, etten liikuta kättäni, ennenkuin olen avannut suuni.
Luoksetulo kokonaisena. Aika täydellinen mun mielestäni. Sitten vielä läpi monta kertaa.
Siirtymiä treenattiin ahkerasti niin, että lähestyttiin tötteröitä ja palkka tuli, kun tötteröä ei vilkuiltu. Ja palkkoja aloituspaikasta, näitä pitää ehdottomasti tehdä nyt paljon.
tiistai 10. huhtikuuta 2012
Samoilla linjoilla
Voisi oikeastaan toistaa tuon edellisen otsikon ("vähiin on jäänyt").
Esineruutu sentään taas levekkiläisten kanssa pitkäperjantaina saatiin aikaiseksi. Vain kaistale runsaan lumen takia. Kolme kappaletta helpppoja esineitä peräkkäin. Sieltähän Hiippari ne napsi kutakuinkin suorin vartaloin kerien.
Sunnuntai-iltana vääntäydyin tokoilemaan Marjamäen halliin, jossa oli Levekin viimeinen vapaavuoro. Nyt oli ihanan hiljaista, puoliksi agiesteistä tyhjennetty kenttä ja vain kaksi muuta treenaajaa meidän lisäksi.
Saatiin otettua melkein "kaikki" liikkeet, ei ihan kokonaisina tosin.
Mika R. huuteli käytävältä muutaman "käskykäskyn" (ainoat liikkuroinnit noin aikoihin). Kyllä olikin lähtö/ennakointi herkässä ja merkillä His melkein kaatui etukenostaan, huhhuh. Tätä se treenaamattomuus vissiin teettää.
Huvin vuoksi tehtiin muutama jippokin: hypyn yli ruutuun, seisominen ja takaisin yms. Nää on niin älyttömän kivoja jutskia, en kestä tosikkomaista hinkkaamista. Ja Hiski tykkää myös.
Kotinurkissa olemme ottaneet seuraamista, muutaman luoksetulon, tunarin ja muutamat jäävät. Seuraamisessa olen erityisesti vahtinut lähdöissä pään asentoja: niissähän Hiipparin kaunis ruskea pääkoppa nyykähtää helposti ja sitten peli usein onkin jo menetetty. Peräpään levottomuudelle en osaa tehdä mitään.
Kentälle tarttis päästä. Kun kerkiäis.
Tiistaiaamuna Sulkavuori-lenkillä tempaistiin ensin pudotettu ja heti perään tarkkuus. T-ruutuun ripottelin juustonpalasia (Hetan jälkeen tietysti), halusin nähdä, mikä vaikutus niillä on. Vastaus: ei niin minkäänlaista. Hiski ei noteerannut namuja ollenkaan, vaan alkoi heti etsiä keskittyneesti sitä esinettä. Tästä myös näkee, miten hyvä (siis huono) palkka ruoka Hiskille on...Ennen ruutua oli kunnon revittelyt ja ruudun päälle oikein kunnolla frisbeen heittelyä, mikä säästetään nyt pelkästään tarkkuuspalkkaukseen.
Esineruutu sentään taas levekkiläisten kanssa pitkäperjantaina saatiin aikaiseksi. Vain kaistale runsaan lumen takia. Kolme kappaletta helpppoja esineitä peräkkäin. Sieltähän Hiippari ne napsi kutakuinkin suorin vartaloin kerien.
Sunnuntai-iltana vääntäydyin tokoilemaan Marjamäen halliin, jossa oli Levekin viimeinen vapaavuoro. Nyt oli ihanan hiljaista, puoliksi agiesteistä tyhjennetty kenttä ja vain kaksi muuta treenaajaa meidän lisäksi.
Saatiin otettua melkein "kaikki" liikkeet, ei ihan kokonaisina tosin.
Mika R. huuteli käytävältä muutaman "käskykäskyn" (ainoat liikkuroinnit noin aikoihin). Kyllä olikin lähtö/ennakointi herkässä ja merkillä His melkein kaatui etukenostaan, huhhuh. Tätä se treenaamattomuus vissiin teettää.
Huvin vuoksi tehtiin muutama jippokin: hypyn yli ruutuun, seisominen ja takaisin yms. Nää on niin älyttömän kivoja jutskia, en kestä tosikkomaista hinkkaamista. Ja Hiski tykkää myös.
Kotinurkissa olemme ottaneet seuraamista, muutaman luoksetulon, tunarin ja muutamat jäävät. Seuraamisessa olen erityisesti vahtinut lähdöissä pään asentoja: niissähän Hiipparin kaunis ruskea pääkoppa nyykähtää helposti ja sitten peli usein onkin jo menetetty. Peräpään levottomuudelle en osaa tehdä mitään.
Kentälle tarttis päästä. Kun kerkiäis.
Tiistaiaamuna Sulkavuori-lenkillä tempaistiin ensin pudotettu ja heti perään tarkkuus. T-ruutuun ripottelin juustonpalasia (Hetan jälkeen tietysti), halusin nähdä, mikä vaikutus niillä on. Vastaus: ei niin minkäänlaista. Hiski ei noteerannut namuja ollenkaan, vaan alkoi heti etsiä keskittyneesti sitä esinettä. Tästä myös näkee, miten hyvä (siis huono) palkka ruoka Hiskille on...Ennen ruutua oli kunnon revittelyt ja ruudun päälle oikein kunnolla frisbeen heittelyä, mikä säästetään nyt pelkästään tarkkuuspalkkaukseen.
sunnuntai 1. huhtikuuta 2012
Vähiin on jääneet....
...viikon treenit nimittäin. Koko ajan liikaa kaikkea, ei maha mittään.
Kauden ensimmäinen tarkkuusruutu sentään tusattiin Sulkavuoressa sulaneelle läiskälle. Heta haki ensin painavan mutterin, joka olikin niin ällö, että sylki sen kolme kertaa pois, joten en ottanut sitä Hiskille. En halunnut heti mitään vääntöä.
His haki kolme erilaista esinettä eri paikoista, helpohkoja kaikki. Pallonheittelypalkat, ei ruokaa.
Sitten pudotettu esine aika jäisellä polulla. On kyllä hienoa, kun Hiskillä on prikuulleen sama meno- ja palautusvauhti. Olen nyt supertarkkana perusasentojen kanssa enkä enää roiskaise kertaakaan menemään seisoviltaan.
Lopuksi parkkiksella vähän perusasentoja. Hyvänä häiriönä palomiehet, joita valui sammutusharjoituksiin.
M-iltana käväistiin tokoilemassa Marjamäessä, jossa oli Levekin vapaavuoro. Kentän kanssa sählinkiä, meinasi mennä hermo. Lopulta treenattiin agitelineviidakossa Miikun kanssa. Siirtelyyn olisi mennyt liikaa aikaa. Ei siellä mitään ruutuja, ohjattuja tms voinut ottaa.
Seuraamista erinomaisessa vireessä (siis His), lyhyehköjä pätkiä. Hirmuinen draivi ja positiivinen asenne.
Miikku teki Hiskille tunarin, hyvä.
Peruutuksista kaukoja. Ja metallihyppy myös, ok.
Otettiin ihan lyhyet istumiset ja makuut myös.
Edelleen on jatkettu lähinnä sisällä perusasentojumppaa omalla tyylillä tarjoten. Pihassa tehtiin yksi luoksetulosetti eri muunnelmina päivänä muutamana ja ne menivät yllättävän hienosti. Jäävät myös kertaalleen heti palkaten.
Esineruutu
Lauantaina levekkiläisten kanssa. Luka-poika ei tällä kertaa aiheuttanut juuri mitään reaktiota - His alkaa vissiin tottua...
Kapeahko ruutu: kolme esinettä peräkkäin vasemmalle. Takaa ja edestä nopeasti, keskimmäinen ei meinannut löytyä niin millään. Yritti jo moneen otteeseen ottaa kulmamerkkiä. Jouduin menemään ruutuun katsomaan, mikä oikein mättää. Ja kas: esine oli hautautunut lumeen niin, ettei siitä näkynyt kuin 10 sentin kolikon kokoinen pläntti. Hiski ei tuirhautunut pahemmin, vaikka joutui hakemaan tosi pitkään. Hyvä treeni tämäkin.
Vielä oma pallo oikeaan takanurkkaan ja se oli siinä.
Kauden ensimmäinen tarkkuusruutu sentään tusattiin Sulkavuoressa sulaneelle läiskälle. Heta haki ensin painavan mutterin, joka olikin niin ällö, että sylki sen kolme kertaa pois, joten en ottanut sitä Hiskille. En halunnut heti mitään vääntöä.
His haki kolme erilaista esinettä eri paikoista, helpohkoja kaikki. Pallonheittelypalkat, ei ruokaa.
Sitten pudotettu esine aika jäisellä polulla. On kyllä hienoa, kun Hiskillä on prikuulleen sama meno- ja palautusvauhti. Olen nyt supertarkkana perusasentojen kanssa enkä enää roiskaise kertaakaan menemään seisoviltaan.
Lopuksi parkkiksella vähän perusasentoja. Hyvänä häiriönä palomiehet, joita valui sammutusharjoituksiin.
M-iltana käväistiin tokoilemassa Marjamäessä, jossa oli Levekin vapaavuoro. Kentän kanssa sählinkiä, meinasi mennä hermo. Lopulta treenattiin agitelineviidakossa Miikun kanssa. Siirtelyyn olisi mennyt liikaa aikaa. Ei siellä mitään ruutuja, ohjattuja tms voinut ottaa.
Seuraamista erinomaisessa vireessä (siis His), lyhyehköjä pätkiä. Hirmuinen draivi ja positiivinen asenne.
Miikku teki Hiskille tunarin, hyvä.
Peruutuksista kaukoja. Ja metallihyppy myös, ok.
Otettiin ihan lyhyet istumiset ja makuut myös.
Edelleen on jatkettu lähinnä sisällä perusasentojumppaa omalla tyylillä tarjoten. Pihassa tehtiin yksi luoksetulosetti eri muunnelmina päivänä muutamana ja ne menivät yllättävän hienosti. Jäävät myös kertaalleen heti palkaten.
Esineruutu
Lauantaina levekkiläisten kanssa. Luka-poika ei tällä kertaa aiheuttanut juuri mitään reaktiota - His alkaa vissiin tottua...
Kapeahko ruutu: kolme esinettä peräkkäin vasemmalle. Takaa ja edestä nopeasti, keskimmäinen ei meinannut löytyä niin millään. Yritti jo moneen otteeseen ottaa kulmamerkkiä. Jouduin menemään ruutuun katsomaan, mikä oikein mättää. Ja kas: esine oli hautautunut lumeen niin, ettei siitä näkynyt kuin 10 sentin kolikon kokoinen pläntti. Hiski ei tuirhautunut pahemmin, vaikka joutui hakemaan tosi pitkään. Hyvä treeni tämäkin.
Vielä oma pallo oikeaan takanurkkaan ja se oli siinä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)