NELOSVALIONI mun :)))

Rusakko-Hiski Säkylässä 26.5.2012 KVA JK3. Kuva: Lili Scarpellini

Rusakko-ajokoiraeläimeni (tuomari katsoi Hiskiä tottisilmoittautumisessa  hyvin pitkään ja ajattelin, että kohta se kysyy, että "mikä toi on?")  rykäisi itsensä Säkylässä käyttövalioksi jäljeltäkin.Samalla Hiipparista tuli nelosvalio ja kuulemma Tending-kennelin ensimmäinen kolmoiskäyttövalio.
Kymmenen koiraa (seitsemästätoista) pääsi tottiksen perusteella maastoon eikä tällä kertaa tehnyt heikkoakaan tunkea  kymmenen sakkiin. Pisteitä 89, tuomarina Harri Laajärvi. 
Tottiksesta jäi hampaankoloon (yllätys!) seuraaminen, joka oli paljon huonompaa kuin viikkoa aikaisemminn Lahdessa. Vanha tuttu kentän reunan kyttääminen pamahti päälle - His tiesi, että nyt se eteenmeno tulee, koska on kisat. Tämä tietenkin kertautui kaikissa liikkeissä, joissa on seuraamista ja niitähän riittää, eli näistä oikeastaan lähti kaikki pisteet, jotka lähti. Siirtymätkin olivat aika kamalia. Ei varsinaisia liikevirheitä, hyppäsikin, mistä olin erityisen iloinen, koska hyppytekniikkaa ja -fiilistä oli hiottu viikolla joka päivä.
Nyt viimeistään lienee sen kertarysäyksen paikka seuraamisessa jossain kisamaisissa treeneissä.
Tottis muuten vähän kesti - sitä arvosteltiin kahdella vierekkäisellä kentällä ja toisen kentän naistuomarin arvostelut riipivät pikkutarkkuudessaan meikäläisen tikapuuhermostoa. Viiden koirakon suorittaminen vei kaksi ja puoli tuntia.
Esineruutu nro 15
Voihan jysäys - tämä oli Hiskiltä kertakaikkisen luokaton suoritus. Eli kuten tuomari sanoi : "koira ei ollut oikein työmoodissa." No ei tosiaan ollut: Hiippari näytti teini-ikäiseltä, joka haistattaa kaikella pitkät. Nosti koipea kolme kertaa (!) näyttävästi ja korkealle, että varmasti kaikki huomaavat, imppasi hartaasti hajuja maasta ja käväisi kerran aika kaukana ruudun ulkopuolellakin. Jossain touhuamistensalomassa se ihme kyllä ehti huitaista mulle kaksi esinettä malliin "siinon sulle."
Jösses.
Syyt käytökseen: aivan ruudun viereen oli parkkeerattu autoja, joissa mellasti raivoavia sessejä. Niiden ohi oli pakko mennä ruutuun. Lisäksi His oli toiseksi viimeinen suorittava koira ja sitä ennen ruudussa oli ollut monta urosta, jotka olivat uhonneet Hiskille parkkipaikalla. Jouduin viemään pojan ruutuun häntä tötteröllä, tukka pystyssä. Tässä sitä on taas vähän pohdittavaa. Ottaa pattiin siitä syystä, että esineruutuun olllaan nimenomaisesti panostettu aika paljon...
Jälki nro 13
Odotukset eivät olleet kovin korkealla, kun pääsimme jäljelle (kolmen jälkeen ip). Olin lisäksi laskenut, ettei meillä muka ole mahiksia ykköstulokseen, joten fiilis oli rento. Janalla His lähti melkein heti vasemmalle ja tuomari huusi "takaisin janalle". Ihmettelin vähän, lähteekö jälki näin alusta. Itse asiassa ei lähtenytkään ja tuomarin olisi pitänyt sanoa"väärä jälki". His nimittäin palasi, eteni janalla eteenpäin takamerkkiä kohti vielä hyvän matkaa - ja kääntyi nätisti oikealle. Tuomari oli ilmeisesti jälkikäteen tajunnut asian eikä puhunut enää takajäljestä arvostelussaan. Janalta rokotti silti kolme pistettä, vaikka kehui "hienoksi".
Itse jälki oli ihanassa tasaisessa maastossa. En edes juuri hengästynyt. Rutikuivaa kyllä oli: maa pölisi ja oli aika paljon ihan paljasta hiekkaa, paljon myös tienylityksiä. Ja kuuma oli myös. Hiski teki erittäin keskittynyttä ja tarkkaa työtä ja napsi kaikki kepit ajassa 22 minuuttia. Jälki oli jokseenkin tarkalleen 1,5 kilometriä pitkä. Selvästi hyvin etukäteen mietitty ja huolellisesti maaston mukaan suunniteltu jälki.
Saimme maastosta kasaan 184 pistettä ja yhteensä 273 pistettä, millä heltiää KVA-titteli jäljeltä, kun alla on kaksi ykköstulosta viime vuodelta.
Notta voi hyvän tähen sentään: ei mulla ikinä ole ollut tavoitteena saada koirasta nelosvaliota - noi tittelit on vaan jotenkin touhutessa tarttuneet mukaan matkan varrelta.

Ja Lili ja Heri saivat JK3-koularin! Eipä huonosti, kun keskiviikkona pokkasivat HK1:nkin. Hirmuisesti onnea!
Ja spesiaalionnoittelut lähtevät myös Jaanalle ja Cindylle, jotka voittivat kisan ja tekivät huikeat suoritukset sekä tottiksessa että maastossa. Mars ässämmiin, Jaana ;)

Ja sitten KIITOKSET: oikein sydämen pohjasta ennen kaikkea Riitalle ja Pekalle maailman parhaasta Hiskistä, koirien koirasta, kisakaverista, mutta myös kotikumppanista ja leikki- ja lenkkiseurasta!
Suuret kiitokset Lauralle, kun alkukasvatit Veli Vekkikauluksen niin hienosti - Lauralla ja pienellä perheellään on tänään  muuten juhlapäivä, lämpimät onnentoivotukset juhlijoille!!!
Ja viimeisenä, vaan ei vähäisimpänä lähtee taas kiitokset kaikille uskollisille treenikavereille: Lilille, joka on polkenut pitkiä ja hikisiä jälkiä ja auttanut tokossa ja tottiksessa yms ynnä Levekin porukoille ja ihan  kaikille muillekin kiitos avusta ja treeniseurasta!

Hyppelyksiä ja jälki yms

Jälki nro 12
Oltiin tiistai-iltana hoffiporukan kanssa Sääksjärvellä maastoilemassa. Toiset hakuilivatkin, itse olin haussa vain maalimiehenä ja "tuomarina" jäljen vanhentumista odotellessa.
Lili-kiltti polki taas jäljen, pituutta noin 900 metriä, neljä keppiä, pitkähkö jana oikealle, vajaan kahden tunnin vanhennus. Paljon kaikenlaisia vänkyröitä, piikkejä yms, oli yrittänyt tehdä Hiskille källejä kuulemma ;) Loppu  oli ihan sairaan kauheeta ryteikköä.
His otti takajälkeä liinan mitan, kääntyi itse juuri, kun Lili alkoi tieltä huudella "takaisin janalle". Vai joko se tunnistaa tuonkin?
Hiski jäljesti mahtavasti ja tarkasti alusta loppuun. Kepit olivat aika pieniä, mutta nekin nousivat hienosti. Kympin suoritus.
Esineruutu nro 14
Hiskille tällä kertaa kolme esinettä "vaakatasoon" ruudun poikki keskelle. Jostain syystä nämä keskellä olevat ovat viime aikoina olleet Hiipparin kompastuskiviä. Yksi oli Hiskin oma pallo, toi nen frisbee, kolmas vieras hanska. Eli helppoja ja hauskoja esineitä. Lisäksi ruutu tallattiin kiemurtelemalla, ei tehty iänikuista poikkitallausta, joka tahtoo ohjata vähän liikaa poikittaisjuoksenteluun.
Aloitin keskeltä. Nyt His oli pätevä, eteni suoraan ja sinne, minne oili tarkoituskin ja napsi esineet nopsasti.
Maastosta paahdoin vielä suoraan Levekin kentälle hiukan tottistelemaan. Siellä treenailtiin yhteispaikallamakuun lisäksi vain vähän jääviä ja luoksetuloja+sivullesiirtymisiä, ei muuta.
Hyppytekniikkatreenit
Silkkaa tekniikkaa vain matalilla esteillä pihassa alkaen painonsiirtoharjoittelusta ja jatkuen kokoamisharjoituksiin  (5 matalaa estettä peräkkäin). Paitsi tekniikan parantaminen, tavoitteena on nyt taas Hiippariparan kolhitun itseluottamuksen ja mielialan kohentaminen esteellä.
Hiskin asento esteen edessä on täysin väärä: se istuu kuin rusakko jalat levällään, kun takajalkojen pitäisi olla peffan alla. Olen rakentanut sille puupölleistä karsinan, jossa sen on pakko istua vähän tiiviimmin. Lisäksi  korppikotka-asento lisää etupainotteisuutta, siihen ei auta oikein mikään. Hyppygurujen mukaan on täysin päin honkia vaatia koiralta kontaktia ennen estettä, koska silloin asento on aivan väärä. Eli katseen pitää aina olla eteen ja alas. Joten ei missään nimessä kontaktia tässä, sanokoon tuomarit mitä tahansa.

Järkevää?

Onko täysijärkisen hommaa pakata edellisiltana autoon koiran jälki- yms vermeet ja tarkasti suunnitellut ruokapurkit (ennen ja jälkeen jäljen, ennen esineruutua jne), herätä klo 4.30 vapaapäivänä, ajaa näillä bensan hinnoilla 150 kilsaa ja toinen mokoma takaisin, palella aamuhyhmässä liian vähissä vaatteissa lähes kolme tuntia vuoroaan odottamassa, tehdä vartti tottista ja todeta, että siinä kaikki. Ai niin unohtui se 30 euron osallistumismaksu.
Noo, toisaalta: ilma lämpesi, seura oli mukavaa, oli kiva katsella muiden (hyvien!) koirien suorituksia, tuli tehtyä lopuksi pikku treenit ja sain kauden alkajaisiksi virallisen tasontarkistuksen. Joten ei tuosta mitenkään kurja fiilis jäänyt, vaikka en nyt puhuisi mistään "joka pilvllä on hopeareunus"-jutusta. Joka tapauksessa käväisimme siis lauantaina Lahdessa näyttäytymässä JK3-kokeen tottiskentällä.
Hiski oli koko ajan ihan kivassa vireessä, olin itsekin. Pariksi saatiin turvallisesti Heri ja Lili :)
Tuomarina oli vanha tuttu "Vesse" (Häkkinen), jonka tiesin tiukaksi tottistirehtööriksi. Ei tainnut olla yhtä ainoaa koiraa (8 kappaletta, monen rotuisia), josta V. ei olisi sanonut: "olisi saanut olla tehokkaampi,. olisi saanut antaa itsestään enemmän ulos" tms sen tapaista. Yksi mali ja yksi bc taisi sentään löytyä...
Hiski ei ollut poikkeus. Seuraamiseen oliN itse aika tyytyväinen, mutta siitä "vain" hyvä, en nyt muista miksi. Varmaan "olisi saanut tai pitänyt tehdä jotain vielä paremmin jne....". Kontaktin ottamisesta ennen noutoja ei V. sanonut mitään kellekään.
Jäävistä seisoi istumisen, muutkaan asennot eivät Vessen mielestä olleet hyvää parempia (pitää katsoa videolta, miksi), lisäksi oli yksi vino eteentulo ja vajaa sivulletulo. Tasamaanoudossa ei kuulemma ottanut kapulaa tarpeeksi nopeasti (en muista, että olisi koskaan tästä sanottu). "Vain" erittäin hyvä.
Hypyssä sitten tapahtui se, mitä pelkäsin, eli kiersi takaisin. Menohyppy oli tosi ilmava. A-este erinomainen, samoin eteenmeno ja p-makuu. Eli kaksi puutteellista, mistä jo tiesin, miten käy.
Pisteitä 83, jolla ei irronnut menolippua maastoon, alaraja oli 85. Oltiin sitten se 11. koirakko, kun 10 pääsi.
Ajuu: "ohjaaja kuulemma ohjasi koiraa hyvin ja koiran koulutustaso on korkea, mutta sille sattui pari harmillista liikevirhettä". Niinpä sattui.
Katselin viimevuotista, blogiani ja tämä koe oli täysin Harjavallan (vuoden 1. PK-koe) toisinto, jopa pistemäärä oli sama 83!. Sielläkin His otti istumisessa väärän asennon ja kiersi hypyn. Viime vuonna olin hypyn takia ihan maani myynyt, mutta nyt en ole, koska tiedän saavani sen kuntoon. Ekan kerran jälkeen His ei viime kesänä enää tehnyt samaa temppua. Tokohyppely on varmaankin vain pahentanut asiaa. Muutama tekniikkahyppytreeni ei ole ehtinyt vielä vaikuttaa, nyt aloitan taas ihan alusta ja heti huomenna. Lisäksi tokoluoksetulo on selvästi huonontanut PK-luoksetuloa.
Monet sanovat, ettei PK-tottista tarvitse harjoitella, jos harrastaa tokoa. Meidän kyllä on pakko, se on ihan selvä asia. Viime vuonna tottispisteet kohenivat yksinkertaisesti vaan treenaamisen kautta.

Kun porukka lähti metsään, otettiin vielä vähän tottista. Hiski kiersi kaksi kertaa kapulan kanssa takaisin hypyltä, mutta patukan toi vaikeuksitta. Tätä pitää nyt oikein funtsia. Tallasin Hiskille vielä ihan lähimetsikköön (paikallisten mukaan täynnä kusta ja p-aa ja lenkkeilijöiden jälkiä, hyvähyvä) pienen (jäljen nro 11) ja His ajoi sen 1,5 tunnin kuluttua ihan oivallisesti. Teimme Lilin kanssa myös esineruudun (nro 14), jossa keskimmäinen esine oli taas Hiskille käsittämättömän vaikea.

Pelkkää peekoota :)

Jälki nro 10
Pälkäneellä Lilin  polkaisema jälki, noin 600 metriä, kaksi tuntia ikää, neljä keppiä.
Hyvä jana oikeaan suuntaan, ihan kunnon lähetys. Ensimmäisen kepin jälkeen (noin 100 metriä) tuli ihmesählinki: Hiski pyrki semmoisesta tasaisesta kohdasta metsätielle ja sen ylikin, moneen kertaan. Tiesin  varmasti, ettei jälki mennyt sinne.  Olen melko varma, että siinä oli kulkenut ihmisiä  (ulkoilutettu koiraa?). Heti sen jälkeen, kun  jälki oli tehty, sinne meni auto ja pysähtyi. Eli komeasti samanikäinen harha/harhoja jäljen alussa, liikaa Hiskille.
Kun poika oli ponnistellut itsensä uudestaan jäljelle - tai oikeastaan palattiin siihen, missä tiesin  Hiskin varmasti  olleen kartalla - loppu sujui kuin tanssi, kaikki kepit (aika pieniä) löytyivät.
Esineruutu nro 13
Ryteikköruutu, eli paljon kuivia risukasoja maassa, paljon myös sorkkaeläimien jälkiä.... Ei ollut ollenkaan hyvä hommeli. Ensimmäinen esine oli heti vasemmassa kulmassa edessä, His reagoi siihen hyvin, nosti - ja oli vähällä pudottaa saatuaan selvästi jonkin  hajun nokkaansa. Kielsin  tietty ja His toi esineen. Toisen hakemiseen - oikeasta takanurkasta - meni aivan liikaa aikaa, koska Hiski juoksenteli pahasti poikittain.  Alkoi jo ärsyttää moinen meno. Kolmatta - keskellä - ei meinannut löytää millään, reagoikin siihen mielestäni, mutta ei malttanut tarkistaa. Hiskillä oli jotain ihan muuta mielessä, kaiketi se sorkkaeläin. Ehkä toi numero 13 toi huonoa onnea...
PK-tottis
Ja päälle vielä kisamainen tottis Kyötikkälässä, kuuden muun koirakon kanssa.  Otin kaikki muut liikkeet paitsi eteenmenon. Eka palkka vasta ennen hyppyä. Hiskin parina oli valtava nöffiuros (!), joka saikin Hiipparin mukaville kierroksille.Se ei voi sietää suuria uroskoiria, hiljattain oli käydä leonbergin päälle...Epäilen, että taustalla kummittelee yhä se iso hoffiuros, joka kävi Hiskin kimppuun, kun se oli pentu.
Lili listasi meidän puutteet (kiitos!!!):
- vajaasti sivulle maasta luoksetulossa
- otti askeleita perään seisomisessa 
- ennakoi tasamaanoudossa
- A-esteen kapulanpalautuksessa toinen tassu oli kenkäni päällä (!)
- seuraamisessa vilkuili pitkällä suoralla takaisintullessa
- ohjaajalla törkeän huonot täyskäännökset>saavat koirankin  näyttämään huonolta
Näitä nyt sitten treenaillaan. Täyskäännöksiä varmaan ilman koiraa...

Koska meitä oli pariton luku, Heta pääsi juoksunartun pariksi viimeisenä, teki paikallamakuun, vähän seuraamista, jäävät +luoksetulon ja tasamaanoudon, jossa ei turhanpäiten odotellut mitään joutavia käskyjä, vaan haki kapulan kovasti kiroillen. Ja sai leikkiä pallolla lopuksi,. Ah, autuutta.

Nysse tuli: TVA

Tokokoe/Janakkala
Tokomotivaatio on ollut ihan hukassa, mutta tulin kuitenkin  ilmoittautuneeksi Janakkalaan, jossa tuomaroi Hannele P. Hänestä taisin sanoa aikoinaan yhden Hetan  raunio-B-kokeen jälkeen jotain painokelvotonta. Nyt perun tietysti kaikki puheeni ;) Kisapaikka tuli peruutuspaikkana ja treenit jäivät ihan olemattomiksi.
Olin ajoissa paikalla ja ehdin ennen kisaa polkaista Hiskille muhimaan kaksi jäljenpätkää/janaa läheiseen metsikköön.
Janakkalalaisilla olikin aikast hulppeat kivituhkakentät sorakuopan pohjalla.
Ilahduin heti, kun näin, että kerrankin ei aloiteta seuraamisella, vaan liikkeet olivat kivasti sikinsokin, tunari ekana.
Näin ne menivät, tässä järjestyksessä:
P-istuminen: 10.
P-makuu. Meni maihin ihan sairaan hitaasti ja huomasin antavani vaistomaisesti oikein kunnon vartaloavun. Kun palattiin, His oli lisäksi kääntynyt melkein poikittain viereistä tyttökoiraa kohti (jonka perään vinkui  haikeasti jo kehän ulkopuolella). Olin varma, että tästä  heruu korkeintaan kutonen. Mutta tuota noin, tuli 9,5! Tuomari ei ollut ihan hereillä...
Tunari: 10. Ei ollut kyllä kympin arvoinen, His varmisteli moneen kertaan ja palautti aika nihkeästi. Mutta tunareista tuomari antoi kautta linjan liikaa pisteitä.
Zeta: 7, S-I-M. Oma moka. Jätän kertomatta mikä. His toimi hyvin.
Ohjattu: 9. En oikein tiedä, mistä piste meni. Ehkä vähän vino luovutus ja sivulletulo?
Kaukot: 8,5: Tähän olin oikein tyytyväinen. Ei His paljon liikkunut ja asennot otti hyvin.
Seuraaminen: 8. Nojoo, ei kovin paha, mutta ei tarpeeksi hyväkään. Aika oikea arvostelu.
Luoksetulo: 8. Tämä oli omasta mielestäni oikein bueno. Jotain vikaa siinä vissiin kuitenkin oli.
Hyppy: 9. Vino sivulletuloko?
Ruutu: 10. Asiaa.
Yhteensä pisteitä 284, sijoitus 2/6. Voiton vei ansaitusti ihan huikean hyvä 3-vuotias lapukkanarttu, loistava otus.
Hiski teki hommat ihan osaamistasonsa mukaan, Minähän en jaksa noita liikkeitä hinkata täydellisiksi ilmoisna ikuna.  Olin ihan helkutin huojentunut tuloksesta, toko saa nyt jäädä puhtaaksi humputtelulajiksi, jollaiseksi sen alunperin ajattelinkin. Ei ole minun juttuni, ei.
Olosuhteet olivat Janakkalassa meille melkoisen suotuisat: sain auton melkein  yksinäiseen paikkaan ja kanssakisaajien koirat olivat kaikki narttuja. Eikä tuomarikaan ollut tiukimmasta päästä...
Nyt sitten pelkkää peekoota, MAHTAVAA!
Niin, ne jäljet ehtivät vanheta 3,5 tuntia. Hyvin His nosti ne silti ja oikeaan suuntaankin :)

Hiski - paimenpoika!

Nyt se sitten tehtiin: oltiin Hiipparin  kanssa paimentamassa lampaita Somerolla.
Hiski löysi oitis sisäisen paimenpoikansa. Heti kun vein sen lammasaidan viereen, se unohti muun maailman, tärisi kauttaaltaan ja tuijotti elukoita. Uroskoiria loikki  pitkin ja poikin ympärillä eikä Hiski edes vilkaissut niitä.
"Paimentamista" tehtiin kolme erää. Ensimmäisellä kerralla koira oli vähän aikaa liinassa, joka otettiin aika pian pois. Homma tapahtui pyöröhäkissä. Toisella kertaa mentiin jo ilman liinaa. Kolmas osa otettiin oikein isolla laitumella.
En nyt osaa enkä jaksa selostaa kaikkea, mutta yksi on varmaa: Hiski oli paljon, paljon parempi kuin  olisin etukäteen kuvitellut. Kehuja tuli talon isännältä/kouluttajalta ja muiltakin.
Jännitin etukäteen eniten sitä, että His puree lampaita tai on muuten liian hurja, mutta mitä vielä. Enemmänkin ongelmana oli se, että poika oli vähän liikaa kiinni  minussa (kuulemma harrastettu  liikaa tokoa ja tottista...). Pienintäkään lampaitten näykkäisyn yrittämistäkään ei esiintynyt. Ainoa hurjuuden pilkahdus näkyi siinä, että His yritti käydä useampaan otteeseen "ohjaussauvana" toimineen aurauskepin kimppuun. Muut koirat kavahtivat kovastikin keppiä...
Hiski myös kesti käskytystä (mukaan lukien  isännän todella kovaäänistä)  tosi hyvin.
Tekisi kyllä mieli jatkaa, mutta saa nähdä, riittääkö aika.
Hommaa videoitiin. Laitan videon tänmne joskus, kunhan sen saan.
Se arvaus kyllä piti paikkansa, että minä olin huono...

Lauantai-illan huumaa

Toko
Pakotin itseni tokoilemaan, ettei ihan unohtuisi kaikki opittu. Löytyi hyvä, uusi paikka eli läheisen koulun hiekkapohjainen urheilukenttä. Miksenköhän tätäkään ole aikaisemmin keksinyt? Lauantai-iltana ei pahemmin ruuhkaa ollut, mutta jonkin verran häiröitä saimme pyöräilijöistä ja koirankävelyttäjistä. Otin mahdollisimman kisamaisesti, vaikka muita ei paikalla ollutkaan. Aloitettiin jopa istumisella ja makuulla, jossa annoin Hiskille "maahan"-käskyjä, joista ensimmäistä se jopa totteli, tuhma poika.
Sitten kävimme välillä leikkimässä ja jatkettiin. Ensimmäisessä erässä - kaikki palkatta:
Luoksetulo. Koomaista hiipimistä, pysähdyksetkin huonoja. 
Tunari. Epävarma. Varmaan kaikki kapulat haisevia, kun ovat pyörineet auton takapenkillä viikkoja...Oman toi kuitenkin.
Zeta: s-i-m. Ryhdistäytyi. Ihmeen hyvä.
Seuraaminen.  Ei kai kovin paha tämäkään
Tauko. Seurautin kentän ulkopuolelle ja leikitin vasta siellä.
Ruutu. En keksi moitittavaa.
Ohjattu, oikea. Sama juttu.
Metalli, tasamaalta. Jees.
Kaukot. Kaikki liikkeet oikein, ei liikkunut senttiäkään. Ihan outoa...
Ja taas mentiin ulos "kehästä" ja leikittiin.
Korjaussarjassa otin luoksetuloa läpijuoksuna ja stoppeja ja maahanmenoja kierron kautta.
Jälki nro 9=5 kpl janoja
Lähipelloille, kun  p-najo ei ole vielä käynnistynyt.Kolme oikealle, kaksi vasemmalle, kaikki jäljet suht läheltä ja vinoon janaan nähden. Tein suoria ja teräviä kulmia, jokainen pätkä oli 100-200 metriä. Ensimmäiselle jäljelle ruopaisi menemään kuin tykinkuula ja muutenkin  jäljesti tolkuttomalla kiihkolla, ihan eri tavalla kuin  metsässä. Peltojäljellä (vaikka olenkin sitä mollannut...) on puolensa: siinä tosiaan näkee, miten koira jäljestää. Heti, kun His eksyy vähänkään sivuun jäljeltä, sen häntä nousee ylös tötterölle. Kulmista meni yli, että paukkui, mutta aina se jälki löytyi uudestaan eikä yksikään keppi jäänyt peltoon, vaikka niitä oikein  piilottelin. Aika kamalan näköistä menoa kyllä, FH-tuomarit olis pyörtyneet. Varmaan lähes myrskytuulikin vaikutti asiaan. Kahden jäljen jälkeen lähetin Hiipparin makuulta rauhoituksen jälkeen, se tuntui hyvältä, taidan jatkaa näin. Takajälkiä ei tullut.
Heta imuroi lopuksi kaksi pellolle nostojen jälkeen hylättyä keppiä ihan oma-aloitteisesti ( se kun nostaa jäljetkin ilmavainulla ja tosi kaukaa) ja toi mulle kauhealla tohinalla. Ihan liikkis.
Niin ja kävi Hiski viikolla hierojallakin. Nyt oli vähän kireyttä lihaksissa, jäljestämisestäkö johtunee?
Huomenna mennään koko päiväksi paimentamaan Somerolle. Tai siis yritetään - kivaa joka tapauksessa ja jännää. Jotain aivan uutta vaihteeksi.

Ihanaista hakua ja jänskä jäljennös

Haku nro 6
Lauha kevätsää, innokkaita ja kehittyviä koiria, kivaa seuraa, reipasta liikuntaa=hakutreenit :)))
Hiskille kuusi pistoketta. Vasemmalta kävi hyvä tuuli. Vasen etukulma valmis (piilo),  oikea etukulma ääni, vasen valmis, oikealle tyhjä, vasen etenevä haamu, oikea suoraan edessä ääni. Vain viimeiselle näyttö.
Olihan taas virtasta pojalla, huhhuh. Kun maalimiehet leikkivät kahden pallon kanssa, Hiski ei olisi millään malttanut kiitää mamman luo...Tyhjältä kyllä tuli hyvin. Mutta nyt pitänee kyllä vähän laskea virettä: mm-motivaatiot ei ihan heti lopu kesken, uskotaan jo.
Sain Saralta  aivan ihanan lahjakassin (sisältö siis). Vielä kerran tuhannet kiitokset!!!
PK-tottikset + toko
Keskiviikkona  vedin taas BH-kurssia - oikeastaan mölli-beehoota - nyt Pirkkahallin parkkiksella. Siellä Hiskille hlöryhmä + seuraamista, joka oli taas ihan h:n hyvää. Runsaanpuoleiset häiriöt. Voi herttinen, kun saisi tämän seuruuasenteen pidettyä kisoissakin...
Kotipihassa on tehty hyppytekniikkatreeniä, metristä en ole vielä ottanut ollenkaan. Ammuskellut olen siellä sun täällä.
Yhden kerran olen tainnut tehdä ruudun, kertaalleen ohjatun ja pari kertaa tunarin. Ei nappaa yhtään...
Jälki nro 8
Sain itse varhain pe-aamuna aikaiseksi suht jännän tasan 1,5 kilometriä pitkän jäljen Innilän/Laasonportin soramonttu-hevostalli-lenkkimaastoihin. Heti alussa (noin 100 metrin päässä) Hiskille oli tulla hukka, kun jälki vei ihan omakotialueen talojen viereen: paljon eri-ikäisi harhajälkiä todennäköisesti eikä His ollut ehtinyt  leimaantua ajamaansa jälkeen. Hyvin se tuosta itsensä selville vesille taisteli. Myöhemmät harhajäljet eivät sitä enää häirinneet. Sitten oli paljon tiehämyjä - siksakkia, tien  vierestä kävelyä, vinoja ylityksiä jne. Koiranlenkittäjiä näkyi kosolti, mainiota. Teräviä kulmia tein myös paljon ja kerran kiipesin kiviaidan yli. Loppujäljestä 200-300 metriä kulki tien vierustaa ja melkein paljasta soramonttua pitkin. Noin 200 metriä ennen loppukeppiä jälki meni aivan oman autoni vierestä ja jatkui siitä eteenpäin.
Kerran Hiippari jäi lipomaan ilmeisen tuoretta nartunpissaa, mutta lopetti heti, kun paheksuin. Kun tultiin auton kohdalle, His lopetti jäljestämisen aika hämmästyneen näköisenä. Sanoin "jälki" ja poitsu jatkoi hommia. Kisoissakin voi ihan hyvin  käydä näin. 
Kaikki kuusi keppiä His löysi helposti. Yksi oli aivan pieni, yksi "piilotettu.". Janalta oli taas menossa takajäljelle: tämä oli ensimmäinen kerta tänä keväänä, kun lähetin Hiipparin kisamaisesti sivulta. Heti ilmeisesti hommaan tulee painetta :(
Mutta muuten kerrassaan mainio suoritus.
Viime vuoden PK SM-kisoissa jäljet oli muuten tehty juuri samantapaiseen yleisesti käytettyyn lenkkimaastoon. Epäilen, että ensi kesänä voi Hyvinkäällä olla sama tilanne: varsinaiset jäljet tehdään kyllä kunnon korpeen, mutta EK-jäljet tungetaan jonnekin paljon käytettyyn lähimaastoon, joka on paljon haasteellisempi kuin umpimetsä. Siksikin pitää treenata just näitä paljon...

Kauden hirvestys ja esineet

Jälki nro 7
Kauden hirvenajo (toivottavasti ensimmäinen ja viimeinen) on nyt sitten suoritettu. Joka ikinen kesä näköjään täytyy käydä tämä sama oppitunti kertaalleen läpi.
Lili polkaisi taas 1,5 kilsan jäljen ohjeistettuna siten, että saapi olla kaikenlaista kimuranttia - ja olikin. Oli mm kontannut ison kiven päältä ja kävellyt puunrunkoa pitkin...Alku sujui hienosti, jälki nousi taas oikeaan suuntaan (vasuriin) ja sitten mentiin mukavaa vauhtia. Ensimmäinen keppi nousi ja jatkettiin porhallusta. Tultiin semmoseen pusikkoon, jossa oli paljon hirvien kaluamia puita ja selviä hirvipolkuja. Jossain vaiheessa aloin epäillä, että nyt His ei ole enää jäljellä, mutta ihan varma en ollut. Jossain 850 metrin hujakoilla se teki oikein kunnon riistarykäyksen ja häntä alkoi vispata. Selvä kuin pläkki: sorkkaeläintä jahdattiin. Hiski kuuli kunniansa, en antanut (julmuri) sille edes vettä, vaan talsittiin suoraan autolle. Vähän aikaa otti päähän, mutta sitten aloin ajatella, että oikeastaan ihan hyvä, että heti alkukaudesta pääsin pöllyttämään pojan moisesta.
Polkaisin sitten muutaman sadan metrin pituisen säälijäljen - keppi päässä - ja tunnin kuluttua ajettiin se. Mitään ei ollut jäänyt Hiskille hampaankoloon: oli ihan sen oloinen, että onpa hitsin hauskaa päästä pitkän pitkästä aikaa jäljelle. Hmm. Janalta oikealle ja oikeaan suuntaan- keppi löytyi, His sai ruokansa ja kunnon leikit päälle.
Esineruutu nro 12
Helppo motivaatiotreeni. Lili heitti kolme esinettä oikean sivurajan yli peräkkäin niin, että Hiippari näki. Kun ne oli poimittu, yksi esine valmiiksi keskelle keskilohkoa ja lopuksi vielä oma pallo vasemmasta takakulmasta. Hyvin meni.

Loistojälki, vähemmän loistokas e-ruutu yms

Vappupäivänä olin Lilin kanssa turistina, kuskina ja onnettoman huonona videokuvaajana  Ikaalisissa tokokisoissa, kun saivat Herin kanssa viime hetken peruutuspaikan. Itsekin olin sinne(kin) yrittänyt, mutta evl-paikat ovat nyt ilmeisesti kiven takana SM-kisojen takia.
Lili ja Heri ottivat voi-ykkösen ja menolipun eeveeällään ja lisäksi ainoan ykköstuloksen ja luokkavoiton. JEEEE!!!
Viikolla on ollut paljon ihanaa maastotreeniä, nami, nami. Tää varhaiskevät on ihan parasta aikaa metsäillä.
Esineruutu nro 10
3x3 esinettä. Vappupäivän reissun ohessa. Aukea paikka, kova tuuli lähetyssivulta. Ei Hiskin parhaimmistoa, työskenteli ihan liikaa takaosassa ja juoksenteli liikaa poikittain. Viimeisen esineen löytyminen kesti todella kauan, mutta ihmeesti poika vain jaksoi jatkaa ja jatkaa.
-------------------------------------------------------------------------------
Jälki nro 6
Keskiviikon hommia kai. Itsepoljettu, noin 800 metriä, muistaakseni viisi keppiä. Jäljennosto suoraan tieltä. Jälki silkkaa sykeröä ja kulmaa, mutta vaikein kohta oli ilman muuta tuore hakkuuaukea, jossa jälki kulki kivikossa (pelkäsin käärmeitä...) ja kivikovassa paljaassa maassa. Oli kyllä paha: sinne jäi yksi keppikin. Muuten jäljesteli hyvin.
-------------------------------------------------------------------------------
Haku nro 5
Torstaina neljän koirakon voimin. Ensimmäinen varsinainen hakutreeni. Kolme suorapalkkaa, viimeinen näyttönä. Sarjasta "mikään ei ole niin hienoa kuin ukkojen etsiminen, ellei juoksemista lasketa." Huhhuh. Kaikki ukot nousivat, mutta tyylipisteitä ei jaeta. Hiukan liikaa painetta pytyssä.
--------------------------------------------------------------------------------------------------
Jälki nro 7 (=loistokas hiekkakupppainen)
Ensimmäinen vieraan so Lilin polkema jälki perjantaina Karhen maastoissa,pituutta 1,1 km, kuusi keppiä, kaksi tuntia ikää. En tiedä, mikä olisi voinut mennä paremmin :)))
Lili vihjaili etukäteen, että "siellä on sitten yksi aika paha nousu". Haastetta piisasi muutenkin: ensinnäkin  jälki lähti ihan toiseen suuntaan kuin oletin, eli vasemmalle ja suorpursikkoon. Oli ojan ylitystä useampaan kertaan,  erilaista kulmaa sun  muuta. Mutta ennen kaikkea oli hiekkakuoppa, jonka oletin Lilin kiertäneen takakautta. Alettiin kuitenkin uhkaavasti lähestyä monttua ja kas, sinne kuopan pohjalla sukelsi hra Hiskonen ja minä liirasin perässä. Siellä kuopan pohjalla sitten mutkiteltiin. Ja eikun taas melkein  pystysuoraa rinnettä ylös! Jösses. Mutta Hiippari oli superäijä, nosteli kaikki kepit ja jäljellekin sukelsi ilman tarkisteluita suoraan oikeaan suuntaan, vaikka minä kuinka sähkötin äänettömästi "oikealle, varmana menee oikealle", hyvä Hiippari. älä vaan ikinä usko mammaa jäljellä!
Kiitos, Lili!
Samalla reissulla tuli harrastettua metsäkävelyä enemmänkin, kun vieras maasto teki tepposet. Jouduin sattuneesta syystä tallaamaan Herille jäljen kahteen kertaan.
Heta sai ajaa Herin jäljen ekalle kepille asti ja se veti ihan sikana koko matkan. Hiski jäljestää onneksi paljon maltillisemmin.
Esineruutu nro 11
Jälkien vanhentumista odotellessa. En nyt ihan muista, mitä tehtiin, mutta ihan hyvin His taisi neljä esinettä plokata.
-------------------------------------------------
PK-tottis
Ensimmäisen kerran tänä keväänä kaikki liikkeet eteenmenoa lukuunottamatta ja este 90-senttinen. Levekin kentällä. Tuntuipas tämäkin kivalta tokon hinkkaamisen jälkeen (=yäk).
Kisamaisesti, otettiiin koirien tarkastuksetkin. 
Palkat: kapuloille siirtymästä, p-makuuseen siirtymästä plus ihan lopuksi.
Hiski oli hyvä ja aivan innoissaan! Seuraaminen kerrassaan mallikasta. Pieni vinous yhdessä eteentulossa ja kosketus esteeseen. Hyppyä pitää nyt alkaa treenata viime kesän malliin, pitää tarkistaa, mitä tein...
 ------------------------------------------------------------------------------
EK-treenit:
La-aamuna vesisateessa Marja-Leenan ja Saijan kanssa. Kiva, kun saa EK-seuraakin!

Esineruutu nro 12
Tehtiin hakkuuaukealle. Tuulista ja sateista, lätäkköjä, kuoppia, kuraa. Käsittämättömän vaikeaa. Hiski teki töitä ihan hullun lailla, mutta (mikään) esine - kolme helppoa - ei meinannut löytyä niin millään, apua. Jos jotain hyvää pitää etsiä, niin eipä poika luovuttanut missään vaiheessa hetkeksikään, vaan puursi aivan täysillä koko ajan.
Heta etsi sitten yhden esineen eikä silläkään helppoa ollut.Ihan outoa.
Tarkkuusruutu nro 6
Heti esineruudun jälkeen. Tämä puolestaan sujui kuin tanssi: His nosti mutterin muutamassa sekunnissa.
Pudotettu esine
Ihan kisamaisesti alusta loppuun. Ja tietenkin onnistui hienosti, luojan kiitos.

Sunnuntaipäivä menikin sitten Levekin talkoissa, joten kyllä on taas tuntejan koiraharrastukselle uhrattu.