Vappupäivänä olin Lilin kanssa turistina, kuskina ja onnettoman huonona videokuvaajana Ikaalisissa tokokisoissa, kun saivat Herin kanssa
viime hetken peruutuspaikan. Itsekin olin sinne(kin) yrittänyt, mutta
evl-paikat ovat nyt ilmeisesti kiven takana SM-kisojen takia.
Lili ja Heri ottivat voi-ykkösen ja menolipun eeveeällään ja lisäksi ainoan ykköstuloksen ja luokkavoiton. JEEEE!!!
Viikolla on ollut paljon ihanaa maastotreeniä, nami, nami. Tää varhaiskevät on ihan parasta aikaa metsäillä.
Esineruutu nro 10
3x3 esinettä. Vappupäivän reissun ohessa. Aukea paikka,
kova tuuli lähetyssivulta. Ei Hiskin parhaimmistoa, työskenteli ihan
liikaa takaosassa ja juoksenteli liikaa poikittain. Viimeisen
esineen löytyminen kesti todella kauan, mutta ihmeesti poika vain jaksoi
jatkaa ja jatkaa.
-------------------------------------------------------------------------------
Jälki nro 6
Keskiviikon hommia kai. Itsepoljettu, noin 800 metriä, muistaakseni
viisi keppiä. Jäljennosto suoraan tieltä. Jälki silkkaa sykeröä ja
kulmaa, mutta vaikein kohta oli ilman muuta tuore hakkuuaukea, jossa
jälki kulki kivikossa (pelkäsin käärmeitä...) ja kivikovassa paljaassa
maassa. Oli kyllä paha: sinne jäi yksi keppikin. Muuten jäljesteli hyvin.
-------------------------------------------------------------------------------
Haku nro 5
Torstaina neljän koirakon voimin. Ensimmäinen varsinainen hakutreeni. Kolme suorapalkkaa, viimeinen näyttönä. Sarjasta "mikään ei ole niin hienoa kuin ukkojen etsiminen, ellei juoksemista lasketa." Huhhuh. Kaikki ukot nousivat, mutta tyylipisteitä ei jaeta. Hiukan liikaa painetta pytyssä.
--------------------------------------------------------------------------------------------------
Jälki nro 7 (=loistokas hiekkakupppainen)
Ensimmäinen vieraan so Lilin polkema jälki perjantaina Karhen maastoissa,pituutta 1,1 km, kuusi keppiä, kaksi tuntia ikää. En tiedä, mikä olisi voinut mennä paremmin :)))
Lili vihjaili etukäteen, että "siellä on sitten yksi aika paha nousu". Haastetta piisasi muutenkin: ensinnäkin jälki lähti ihan toiseen suuntaan kuin oletin, eli vasemmalle ja suorpursikkoon. Oli ojan ylitystä useampaan kertaan, erilaista kulmaa sun muuta. Mutta ennen kaikkea oli hiekkakuoppa, jonka oletin Lilin kiertäneen takakautta. Alettiin kuitenkin uhkaavasti lähestyä monttua ja kas, sinne kuopan pohjalla sukelsi hra Hiskonen ja minä liirasin perässä. Siellä kuopan pohjalla sitten mutkiteltiin. Ja eikun taas melkein pystysuoraa rinnettä ylös! Jösses. Mutta Hiippari oli superäijä, nosteli kaikki kepit ja jäljellekin sukelsi ilman tarkisteluita suoraan oikeaan suuntaan, vaikka minä kuinka sähkötin äänettömästi "oikealle, varmana menee oikealle", hyvä Hiippari. älä vaan ikinä usko mammaa jäljellä!
Kiitos, Lili!
Samalla reissulla tuli harrastettua metsäkävelyä enemmänkin, kun vieras maasto teki tepposet. Jouduin sattuneesta syystä tallaamaan Herille jäljen kahteen kertaan.
Heta sai ajaa Herin jäljen ekalle kepille asti ja se veti ihan sikana koko matkan. Hiski jäljestää onneksi paljon maltillisemmin.
Esineruutu nro 11
Jälkien vanhentumista odotellessa. En nyt ihan muista, mitä tehtiin, mutta ihan hyvin His taisi neljä esinettä plokata.
-------------------------------------------------
PK-tottis
Ensimmäisen kerran tänä keväänä kaikki liikkeet eteenmenoa lukuunottamatta ja este 90-senttinen. Levekin kentällä. Tuntuipas tämäkin kivalta tokon hinkkaamisen jälkeen (=yäk).
Kisamaisesti, otettiiin koirien tarkastuksetkin.
Palkat: kapuloille siirtymästä, p-makuuseen siirtymästä plus ihan lopuksi.
Hiski oli hyvä ja aivan innoissaan! Seuraaminen kerrassaan mallikasta. Pieni vinous yhdessä eteentulossa ja kosketus esteeseen. Hyppyä pitää nyt alkaa treenata viime kesän malliin, pitää tarkistaa, mitä tein...
------------------------------------------------------------------------------
EK-treenit:
La-aamuna vesisateessa Marja-Leenan ja Saijan kanssa. Kiva, kun saa EK-seuraakin!
Esineruutu nro 12
Tehtiin hakkuuaukealle. Tuulista ja sateista, lätäkköjä, kuoppia, kuraa. Käsittämättömän vaikeaa. Hiski teki töitä ihan hullun lailla, mutta (mikään) esine - kolme helppoa - ei meinannut löytyä niin millään, apua. Jos jotain hyvää pitää etsiä, niin eipä poika luovuttanut missään vaiheessa hetkeksikään, vaan puursi aivan täysillä koko ajan.
Heta etsi sitten yhden esineen eikä silläkään helppoa ollut.Ihan outoa.
Tarkkuusruutu nro 6
Heti esineruudun jälkeen. Tämä puolestaan sujui kuin tanssi: His nosti mutterin muutamassa sekunnissa.
Pudotettu esine
Ihan kisamaisesti alusta loppuun. Ja tietenkin onnistui hienosti, luojan kiitos.
Sunnuntaipäivä menikin sitten Levekin talkoissa, joten kyllä on taas tuntejan koiraharrastukselle uhrattu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti