HISKIN JA VILIN SEIKKAILUT




perjantai 25. maaliskuuta 2016

Videoita, uusi yritys

https://www.youtube.com/watch?v=r5SKR8DyZLU&feature=youtu.be Vilpertti noutaa

https://www.youtube.com/watch?v=UMNqqICZiTQ&feature=youtu.be Vilpertti pitää

 https://www.youtube.com/watch?v=rEWv8IcfFgc&feature=youtu.be Vilpertti seuraa

https://www.youtube.com/watch?v=vK6gYInVZdc&feature=youtu.be Vilpertti kaukoilee

maanantai 7. maaliskuuta 2016

Kivaahan meillä on

Ettei nyt jäisi sellaista kuvaa, että meidän elämä on pelkkää ongelmaa ja vinkumissiedätystä, niin korostettakoon, että pääasiassa meno Vilin kanssa on rattoisaa ja helppoa. Se on kotioloissa  huomaamaton ja rauhallinen ja iloinen: nytkin vaikka on tehty pelkkää remmilenkkiä toista viikkoa. Se tunkee viereen sohvalle ja päänsä syliin ja makaa aina jalan päällä (nytkin), kun olen koneella. Ja  antaa veivata itsensä vaikka minkälaisiin asentoihin. Hiski saa hepulin jo, jos sitä tarttuu tassusta...
Vili odottaa ulosmenoa kiltisti ja hiljaa ja tuokakuppia käsketyssä asennossa vaikka kuinka kauan.
Se on innokas tekemään kaikkea, olipa kyse sitten tottiksesta, tokosta, hausta, jäljestä
 tai esineistä. Motivointiongelmia ei tunneta: vire nousee ihan virittämättä pelkästä tekemisen ajatuksesta. Pehmeydestään huolimatta se ei ole mikään alleenpissaaja, vaikka korotan ääntäni. Vilillehän ei juuri tarvitsekaan, mutta Hiski vaatii joskus vähän volyyminnostoa.
Ja kun Vili keskittyy ja tietää, mitä tehdään ja miten, se on ihan hipihiljaa, vaikka on fiiliksissä. Odotan kieli pitkällä, että noi helkutin lumet häväisivät ja päästäisiin maastoon.
Eilisiltana kävimme Levekin ulkokentällä ja autolla Vilistä lähti ääntä kuin pienestä hinaajasta. Kentällä irtosi enää pari tuskin havaittavaa piipahdusta ja Vili oli oikein superhessu. Otettiin ampumista ja henkilöryhmääkin.
Hiskikin pääsi vähän höntsäilemään ja jallitin sitä eteenmenojen kanssa oikein urakalla, hähää.

Lisää gurujen ääniviisauksia: "Kaikki pitää vinkuvalle koiralle opettaa tosi hyvin ja tarkasti, että se varmasti tietää, mitä sinä haluat sen tekevän. Ja itse ei saa hermostua missään tilanteessa." Tämän olen huomannut itsekin, mutta oli hyvä kuulla vahvistus. Suurpiirteiselle, kohtuullisen kärsimättömälle ohjaajallehan tää on helppoa kuin heinänteko :) Pitää nyt  vaan yrittää kasvaa ihmisenä ja ohjaajana.


 


sunnuntai 6. maaliskuuta 2016

Äänestäajattelua edelleen

Kävin tokon karsintakokeita katselamassa Tamskin uudella hallilla. Halli oli hieno ja hitto, miten taitavia koiria!
Itse sain taas uutta ajateltavaa ääntelyhommeleista. Puhuin aika monenkin "gurun" kanssa ja mieleeni jäi erityisesti tämä lause (en edes muista, kenen): "Vinkumisesta on paljon hankalampi päästä eroon kuin haukkumisesta, koska koira ei välttämättä ollenkaan tiedosta vinkumistaan". Bingo!
Olen tykönäni nimittäin jo vähän aikaa ollut sitä mieltä, ettei Vili tajua vinkuvansa. Siksi siihen on niin vaikea vaikuttaa. Mistä syystä koira, joka on hirveän nöyrä ja tottelevainen ja uskoo kaiken ensimmäisestä huomautuksesta, jatkaa vinkumista, vaikka sitä paheksuttaisiin tuhat kertaa? Esimerkiksi kun Vilille sanottiin, ettei tassusidettä saa repiä, se ei sitten enää tehnyt niin, ei kertaakaan. Vinkuminen taas: se ei edes ymmärrä vinkuvansa.
Mistä taas tullaan siihen, ettei vinkumiseen voi vaikuttaa millään muulla tavalla kuin saamalla koiran mielentila sellaiseksi, ettei sen "tarvitse" vinkua. Ja tässä se on se jutun suola.
Miten tähän päästään, onkin sitten toinen juttu.
Ne namijipot, mitä olen Vilin kanssa tehnyt, eivät toimi mitenkään suoraviivaisesti. Joskus näyttävät  vörkkivän, joskus eivät. Silloin kun Vili on kovassa vireessä, ne eivät toimi ollenkaan, vaan pikemminkin turhauttavat ja tuottavat ääntä. Treenihallilla/kentällä mikään selänkääntäminen ei myöskään kovin hyvin toimi, jos virettä on liikaa, silloin Vili vain ulisee lisää. Toistaiseksi parhaaksi tavaksi on osoittautunut se, että Vili saa purkaa itseään leluun treenien alussa: sen jälkeen se pystyy rauhoittumaan ja olemaan hiljaa.
Toisaalta "alkurauhoittumista" (=ei tehdä mitään) on ehkä testattu aivan liian häiriöisissä paikoissa, eli ihan vierssä toiset koirat juoksevat ja haukkuvat, lelut lentelevät nokan edestä. Rauhoitu siinä sitten. Niinpä rauhoittumista tehdään nyt ulkosalla suht leppoisissa paikoissa, mielentilaa oppien
Sen sijaan lenkeillä ja autosta lähdettäessä olen soveltanut selänkääntötekniikkaa. Autolta ei ole nyt kertaakaan irtauduttu metsään, kaupungille tms ennenkuin Vili rauhoittuu, lakkaa tempomasta ja hiljenee, tulee viereen ja ottaa kontaktin. Olen ottanut aikaa ja pisimmillään seisoin auton vieressä 18 minuuttia, minkä ajan Vili vinkui taukoamatta. Nyt aikaa menee enää noin puolet tuosta. Lenkeillä pysähdellään, jolloin vinkuminen yleensä alkaa heti. Matkaa ei jatketa, ennnenkuin möly taukoaa ja kontakti on otettu.
Olen myös lenkittänyt Vilin aina ilman Hiskiä, muuten hommasta ei tule mitään. On ollut suhteellisen rasittavaa lenkittää ja ulkoiluttaa koirat erikseen ja jumpata tätä pysähtely/selänkääntämistemppuilua, mutta tätä jatketaaan kyllä, vaikka henki menisi.
Tämä on muuten todella mielenkiintoista! Tänään sain Vilin hakuradan keskilinjalle ihan hiljaisena poikana, jee!. Autolta tulo kesti kyllä melko kauan...
Treenihalleilusta pidetään nyt taukoa.