Tottikset
Aamupäivällä otin takapihalla eteentuloja ihan lyhyeltä matkalta ja sivulletuloja eri suunnista. Ei millään meinaa taas tulla suoraan, huoh.
Lisäksi omatekoinen metrinen telineviritys ja hyppy lelun perään edestakaisin. Koska tuo meni heti hyvin ja ilmavasti, jätin yhteen kertaan. Jännittäytymistreeniä+palkkausta ja pallomerta hieman.
Illalla Tending-porukkaa: Virve, Seija, Antti, Päivi ja mä ynnä koiruudet tietty, kokoontui vinttikoiraradalle. Olikin valtaisa ja hieno nurtsi, mutta ilo loppui lyhyeen, kun kävi ilmi, että kentällä oli juuri alkamassa vinttikoirien maastokisa. Jouduttiin siirtymään toiselle kentälle, jossa oli pitkää heinää ynnä kaikenlaista möykkyä eikä telineitä ollenkaan.
Häiriöitä oli kyllä riittävästi, kun vinttikoiria pissitettiin siinä samaiselle kentällä...
Hiskille keskittymistreeni, eli vain ilmo (kaksi kertaa>palkat), pitkä paikallamakuu, seuraamispätkiä, käännöksiä ja siirtymiä (kapuloille yms), ynnä henkilöryhmä. Kaikissa käytin lelua näkyvillä joko takataskussa tai kainalossa ja ja jännittäytymistä apuna myös ja kyllähän tuo noin pelitti oikein hyvin. Palkkaus tiuhaan.
Sitten ajeltiin jonnekin Mäntsälän metsiin, jossa:
esineruutu
Hiskille kolme vierasta esinettä, kaikki peräkkäin oikealle. Haki ensin takimmaisen, oli vaihtaa tuodessaan etuesineeseen, pääsin huomauttamaan, jee, eikä vaihtanutkaan. Sitten keskimmäinen. Ei juoksentelua missään, vaan suorat pistot joka kerta, olin tyytyväinen. Vauhti ei kylläkään nyt päätä huimannut, mutta mitä siitä.
Meidän autot oli parkkeerattu kävelytielle(!) ja siihen pysähtyi poliisiauto. Olin jo ihan varma, että nyt rapsahti sakot koko jengille, mutta ei: poliisit olivat vain kiinnostuneita meidän esineruutuilusta ja jäivät vähäksi aikaa katselemaan. Kivoja sinivuokkoja Hyvinkäällä!
Mukavaa oli treenata välillä muilla mailla. Kiitos Virvelle, kun järjesti!
tiistai 29. kesäkuuta 2010
maanantai 28. kesäkuuta 2010
Outin seuruuklinikalla
Hiski on lomaillut kutakuin koko viikon: vain pitkiä metsälenkkejä remmissä ja vapaana ja uintia on harrastettu.
Autosta oli mennyt etupyörän laakeri: ilmankos se piti ihan karseeta meteliä jo muutaman tuhat kilsaa, esim. Raahen reissulla, melkein kuin traktorin hytissä olisi istunut :(.
Vieläkin olisi voitu stressinpoistovapaita jatkaa, mutta kun tuli tilaisuus päästä Hermiön Outin kanssa tottistelemaan, niin pakkohan sitä oli maanantaina Niihaman kentälle könytä.
Kylläpäs olikin hyödyllinen ja opettavainen treenikerta! Sain paljon vahvistusta olettamuksilleni, mutta myös ihan uutta ajateltavaa tuli paljon. Outi on kyllä mahtava, nyt olen taas uutta intoa täynnä :)
Kerroin suurimmaksi ongelmaksi Hiskin seuraamisen "lepsuuden" (lähdöt, käännökset ja nopeudenvaihdokset), varsinkin paikallamakuun jälkeen sekä siirtymät. Näihin sitten paneuduttiin. Häiriöitä oli sekä kentällä että kentän laidalla.
Ilmottauduttiin Outin kanssa yhdessä jollekin miehelle, joka sattui olemaan kentällä. His laitettiin ensin ylipitkään paikallamakuuseen ja Outi treenasi omaa, supertaitavaa mali-Korppuaan. Siinä muistui taas mieleen, että His ei oikeastaan suorita paikallamakuuta, se vain makoilee, eli kääntelee ja venyttelee kaulaansa ja katselee, mihin huvittaa, ei minuun päin, ainakaan koko aikaa. En tykkää. Työn alle ja heti.
Sitten otettiin seuraamista. Tein käännökset joka suuntaan ja täyskäännökset, pysähdyksen ja nopeudenvaihdoksia. Seuraaminen ei ollut ihan huonoa, mutta sellaista kuin Hiskin usein on: kontakti tipahteli, pientä vilkuilua ja seilaamistakin esiintyi.
Outin mielestä (ja omastanikin) ohjaajan ongelmia ovat mm: 1. epävarma/jäykkä ote heti aloituksessa sekä liian nopea liikkeellelähtö=lähdöt on huonoja, minkä tiesinkin 2. liian nopea ja nykivä vauhti ylimalkaan 3. ylävartalon asento
Lääkkeet: rauhallisempi ote ja reagointiaikaa lähdöissä ja käännöksissä koiralle, ryhti suora, mutta ei jäykkä (!), rauhalliset liikkeet ja suht verkkainen vauhti ja lyhyehköt askeleet. Käännökset koiralle "sopivaan" aikaan so, kun se seuraa varmasti hyvin.
Hiskin tekniikka on periaatteessa kunnossa, eli paikka on hyvä eikä se paina eikä pompi, ei myöskään auraa ja silloin kun se tekee hyvin, homma näyttää tosi hienolta. Keskittymisessä vaan on puutteita, se on ihan selvä.
Kontaktiharjoitteita on siis tehtävä paljon ja kontaktia on myös vaadittava. Otan ohjelmistoon erityisesti "jännittäytymistreenin", jota vähän on tehtykin, mutta sain nyt livenä hyvät ohjeet sen toteuttamiselle. Huomauttaminen/vaatiminen tapahtuu etupäässä tällä kropan ja jännittämisellä ja pienellä "sivuun" astumisella/kaarroksella (vaikea selittää). Näitä voi tehdä kokeessakin, päinvastoin kuin remmistä tai karvoista nyppäämistä tai sanallista huomauttamista.
Lisäksi harjoittelimme tosi pitkästi ja pitkiä siirtymiä kapuloille ja telineille pallo kainalossa ja palkka siitä vihjesanan jälkeen, tässäkin nopeudenvaihdoksia. Tässäkin pitää muistaa vaatia se kontakti koko ajan. Huomautukset sivuun astumalla ja myös vaikka murahtamalla (koska tätä ei arvostella), johon His reagoi hyvi.
Kaikkea en nyt muista tässä, puhuttiin niin hirveesti kaikkea.
Kyllä riittää hommia...
Autosta oli mennyt etupyörän laakeri: ilmankos se piti ihan karseeta meteliä jo muutaman tuhat kilsaa, esim. Raahen reissulla, melkein kuin traktorin hytissä olisi istunut :(.
Vieläkin olisi voitu stressinpoistovapaita jatkaa, mutta kun tuli tilaisuus päästä Hermiön Outin kanssa tottistelemaan, niin pakkohan sitä oli maanantaina Niihaman kentälle könytä.
Kylläpäs olikin hyödyllinen ja opettavainen treenikerta! Sain paljon vahvistusta olettamuksilleni, mutta myös ihan uutta ajateltavaa tuli paljon. Outi on kyllä mahtava, nyt olen taas uutta intoa täynnä :)
Kerroin suurimmaksi ongelmaksi Hiskin seuraamisen "lepsuuden" (lähdöt, käännökset ja nopeudenvaihdokset), varsinkin paikallamakuun jälkeen sekä siirtymät. Näihin sitten paneuduttiin. Häiriöitä oli sekä kentällä että kentän laidalla.
Ilmottauduttiin Outin kanssa yhdessä jollekin miehelle, joka sattui olemaan kentällä. His laitettiin ensin ylipitkään paikallamakuuseen ja Outi treenasi omaa, supertaitavaa mali-Korppuaan. Siinä muistui taas mieleen, että His ei oikeastaan suorita paikallamakuuta, se vain makoilee, eli kääntelee ja venyttelee kaulaansa ja katselee, mihin huvittaa, ei minuun päin, ainakaan koko aikaa. En tykkää. Työn alle ja heti.
Sitten otettiin seuraamista. Tein käännökset joka suuntaan ja täyskäännökset, pysähdyksen ja nopeudenvaihdoksia. Seuraaminen ei ollut ihan huonoa, mutta sellaista kuin Hiskin usein on: kontakti tipahteli, pientä vilkuilua ja seilaamistakin esiintyi.
Outin mielestä (ja omastanikin) ohjaajan ongelmia ovat mm: 1. epävarma/jäykkä ote heti aloituksessa sekä liian nopea liikkeellelähtö=lähdöt on huonoja, minkä tiesinkin 2. liian nopea ja nykivä vauhti ylimalkaan 3. ylävartalon asento
Lääkkeet: rauhallisempi ote ja reagointiaikaa lähdöissä ja käännöksissä koiralle, ryhti suora, mutta ei jäykkä (!), rauhalliset liikkeet ja suht verkkainen vauhti ja lyhyehköt askeleet. Käännökset koiralle "sopivaan" aikaan so, kun se seuraa varmasti hyvin.
Hiskin tekniikka on periaatteessa kunnossa, eli paikka on hyvä eikä se paina eikä pompi, ei myöskään auraa ja silloin kun se tekee hyvin, homma näyttää tosi hienolta. Keskittymisessä vaan on puutteita, se on ihan selvä.
Kontaktiharjoitteita on siis tehtävä paljon ja kontaktia on myös vaadittava. Otan ohjelmistoon erityisesti "jännittäytymistreenin", jota vähän on tehtykin, mutta sain nyt livenä hyvät ohjeet sen toteuttamiselle. Huomauttaminen/vaatiminen tapahtuu etupäässä tällä kropan ja jännittämisellä ja pienellä "sivuun" astumisella/kaarroksella (vaikea selittää). Näitä voi tehdä kokeessakin, päinvastoin kuin remmistä tai karvoista nyppäämistä tai sanallista huomauttamista.
Lisäksi harjoittelimme tosi pitkästi ja pitkiä siirtymiä kapuloille ja telineille pallo kainalossa ja palkka siitä vihjesanan jälkeen, tässäkin nopeudenvaihdoksia. Tässäkin pitää muistaa vaatia se kontakti koko ajan. Huomautukset sivuun astumalla ja myös vaikka murahtamalla (koska tätä ei arvostella), johon His reagoi hyvi.
Kaikkea en nyt muista tässä, puhuttiin niin hirveesti kaikkea.
Kyllä riittää hommia...
maanantai 21. kesäkuuta 2010
sunnuntai 20. kesäkuuta 2010
Hiskin kolmas EK3: 280 p :)
Nyt on sitten kisaputki tältä erää täynnä: kolmas EK-koulari voi-luokasta heltisi tänään Nurmijärveltä Impivaaran hallien järjestämässä kisassa, jota tuomaroi Maikku Mönkkönen.
Pientä taisteluväsymystä näkyi sekä koirassa että emännässä, mutta kyllä me urheasti räpiköitiin (His varsinkin) maaliin asti.
Maastosta tuli 195 pojoa ja tottiksesta 85, eli yhteensä toi 280 pistettä.
Maastopisteitä lähti jäljen janalta kaksi (kaksi kertaa väärä jälki...), hausta kaksi ("liiankin itsenäistä työskentelyä", hehheh) ja tarkkuudesta yksi.
Haussa molemmat ukot oli samalla puolella (oikealla) ja tyhjiä pistoja tuli siitä syystä poikkeuksellisen paljon, olisko ollut peräti viisi kpl.
Täydet tuli pudotetusta ("nappisuoritus", kuten olikin, seuraamista myöten) ja esineruudusta. Viimeksimainittu oli jännästi niin, että etuosa oli ihan tasaista, sitten nousi jyrkkkä mäki koko takaosan pituudelta. En oikein tykännyt tällä kertaa Hiskin työskentelystä: se haravoi ruutua tosi leveälti eikä irronnut kunnolla esim. oikeaan kulmaan. Esineet oli tosi helppoja, yksi oli aivan edessä. E-ruutukuuri odottaa.
Tottis oli taas hiukan tuskaista pakkopullaa: His oli ensin paikallamakuussa (oli levoton) eikä seuraaminen ollut parasta mahdollista, jos kohta ei toivotontakaan. His otti kovasti häiriöitä, ei keskittynyt kunnolla ja teki paljon pikkuvirheitä. Pisteitä tuli 85, missä minun mielestäni oli muutama pojo liikaa, mutta ei valiteta.
Loppujen lopuksi oltiin toisia (kuusi koirakkoa luokassa).
Me ollaan Hiskin kanssa nyt ansaittu LOMA! On käyty kuudessa pk-kokeessa huhtikuun lopusta lukien. EK-putki aloitettiin tyhjästä 15.5. ja sen jälkeen on hakattu kisa ja tulos-tahtia alokkaasta avon kautta kolmeen voittajan-tulokseen, joista kaksi on ykköstuloksia. Tämä riittäisi oikeastaan koko vuodelle... Tällä hetkellä tuntuu siltä, etten halua nähdäkään minkäänlaista tottiskenttää.
Pientä taisteluväsymystä näkyi sekä koirassa että emännässä, mutta kyllä me urheasti räpiköitiin (His varsinkin) maaliin asti.
Maastosta tuli 195 pojoa ja tottiksesta 85, eli yhteensä toi 280 pistettä.
Maastopisteitä lähti jäljen janalta kaksi (kaksi kertaa väärä jälki...), hausta kaksi ("liiankin itsenäistä työskentelyä", hehheh) ja tarkkuudesta yksi.
Haussa molemmat ukot oli samalla puolella (oikealla) ja tyhjiä pistoja tuli siitä syystä poikkeuksellisen paljon, olisko ollut peräti viisi kpl.
Täydet tuli pudotetusta ("nappisuoritus", kuten olikin, seuraamista myöten) ja esineruudusta. Viimeksimainittu oli jännästi niin, että etuosa oli ihan tasaista, sitten nousi jyrkkkä mäki koko takaosan pituudelta. En oikein tykännyt tällä kertaa Hiskin työskentelystä: se haravoi ruutua tosi leveälti eikä irronnut kunnolla esim. oikeaan kulmaan. Esineet oli tosi helppoja, yksi oli aivan edessä. E-ruutukuuri odottaa.
Tottis oli taas hiukan tuskaista pakkopullaa: His oli ensin paikallamakuussa (oli levoton) eikä seuraaminen ollut parasta mahdollista, jos kohta ei toivotontakaan. His otti kovasti häiriöitä, ei keskittynyt kunnolla ja teki paljon pikkuvirheitä. Pisteitä tuli 85, missä minun mielestäni oli muutama pojo liikaa, mutta ei valiteta.
Loppujen lopuksi oltiin toisia (kuusi koirakkoa luokassa).
Me ollaan Hiskin kanssa nyt ansaittu LOMA! On käyty kuudessa pk-kokeessa huhtikuun lopusta lukien. EK-putki aloitettiin tyhjästä 15.5. ja sen jälkeen on hakattu kisa ja tulos-tahtia alokkaasta avon kautta kolmeen voittajan-tulokseen, joista kaksi on ykköstuloksia. Tämä riittäisi oikeastaan koko vuodelle... Tällä hetkellä tuntuu siltä, etten halua nähdäkään minkäänlaista tottiskenttää.
torstai 17. kesäkuuta 2010
Viikon 24 treenipaketti
"Jäljet"
Kaksi nysää, vasemmalle ja oikealle, pitkät janat. Pari keppiä kummassakin. Toiseen tein semmoisen jipon, että kulma tulikin heti kepin jälkeen. Hiski meni vipuun ihan täysin, suoraan etenemällä se joutui kaiken lisäksi soramontun pohjalle, jossa seikkaili hetken aika ihmeissään. Kun tiesin, mikä on homman nimi, en tietenkään mennyt perässä. Pitänee välillä taas ottaa jotain vähän vaikeempaa, kun Hiskillä on ollut kovin helppoja jälkiä koko kesä. Janat oikein hyvät eikä muutenkaan mitään erityistä.
Myös yksi puhdas keppitreeni: keppejä kuusi tai seitsemän, parinkymmenen metrin välein. Muistaakseni yksi keppi jäi, muuten varsin mallikasta ja rauhallista työskentelyä.
3xtarkkuus. Kovassa tuulessa. Ihan loistavasti, tosi pienet esineet.
Tottiksia
Siellä sun täällä, kentällä ja kotipihalla, entiseen malliin. On harjoiteltu mm. ilmoja, siirtymiä (telineiden eteen, ei suoritusta, kapulalle, ei käskyä), jääviä, seuraamista kertaalleen koko kaavio, kesken humputtelun maahanmenoja. Yhden ainoan kerran paikallamakuu ja kerrassaan yksi noutokin. Sivulletulot jää vajaiksi, sitä tarttis taas alkaa hinkata. Aloituksen hyvistä kontakteista ja heti virityssanan jälkeen palkkaamista sekä palkkaamista myös vain kehuin. Kaikki hommat takapalkoin. Pallohäiriöitä myös edelleen. Omaa ryhtiä ja hengitystä olen yrittänyt muistaa tarkkailla...
Haku
Pelkkiä palauttelevia meidän hakutreenit nykyään - eikä nämäkään poikkeusta tehneet. Kolme ukkoa, kaksi ekaa suorapalkoin, piti ottaa ääniapuja ja haamuja, mutta (uusi) alue oli niin selkeä, kävi hyvä tuuli ja His oli niin selvästi hajulla ja kartalla, että otin kaikki valmiina. Jonkinlainen punainen lanka oli, että paikkailtaisiin sitä Parkanon EK:n lievästi itsenäistä keskilinjan ylittelyä tyhjältä...Eka mm oli oikealla kulmassa. Lili piti kiinni ja minä menin vähän vastaan ja huusin pois, eteenpäin. Tuli oikein nätisti vierelle, pysäytin, seurautin vähän ja lähetin heti yli. Toka mm, Paula taas suoraan edessä. Hän piti taas kiinni ja huusin Hiskin luokse eteenpäin ja lähetin pysäytyksen jälkeen kolmannelle maalimiehelle. Tämä oli rullailmaisu, jossa ei moittimista. Oikein kiva, pikku treeni ja His oli aivan innoissaan ja iloinen., ei sille ainakaan ollut jäänyt mitään ahistusta liivisekoilusta :)
Pudotettu esine
Haun jälkeen keskilinjalla, Herin jälkeen, suunnilleen avoimen mittaisena. Seuraaminen olisi taas saanut olla huomattavasti parempaa: nokka pyrkii maata kohti.
Muuten taas kerran oikein hyvä ja nopea hommeli.
Aijuu ja ollaanhan me "esineruutuakin" treenattu: tehtiin joku päivä Aapon kanssa koirille takapiharuutu, jonne veimme 12 esinettä, Aapon valitsemia (mielenkiintoisia lelu-ukkeleita yms) tietysti. Koirat toivat taas esineitä kilpaa: Heta toi Aapolle ja Aapo sai myös palkata Hetan lihapullilla :). Molemmat oli päteviä. Tulos: Hiski 7, Heta 5. Kissanruuat loppupalkaksi molemmille.
Kaksi nysää, vasemmalle ja oikealle, pitkät janat. Pari keppiä kummassakin. Toiseen tein semmoisen jipon, että kulma tulikin heti kepin jälkeen. Hiski meni vipuun ihan täysin, suoraan etenemällä se joutui kaiken lisäksi soramontun pohjalle, jossa seikkaili hetken aika ihmeissään. Kun tiesin, mikä on homman nimi, en tietenkään mennyt perässä. Pitänee välillä taas ottaa jotain vähän vaikeempaa, kun Hiskillä on ollut kovin helppoja jälkiä koko kesä. Janat oikein hyvät eikä muutenkaan mitään erityistä.
Myös yksi puhdas keppitreeni: keppejä kuusi tai seitsemän, parinkymmenen metrin välein. Muistaakseni yksi keppi jäi, muuten varsin mallikasta ja rauhallista työskentelyä.
3xtarkkuus. Kovassa tuulessa. Ihan loistavasti, tosi pienet esineet.
Tottiksia
Siellä sun täällä, kentällä ja kotipihalla, entiseen malliin. On harjoiteltu mm. ilmoja, siirtymiä (telineiden eteen, ei suoritusta, kapulalle, ei käskyä), jääviä, seuraamista kertaalleen koko kaavio, kesken humputtelun maahanmenoja. Yhden ainoan kerran paikallamakuu ja kerrassaan yksi noutokin. Sivulletulot jää vajaiksi, sitä tarttis taas alkaa hinkata. Aloituksen hyvistä kontakteista ja heti virityssanan jälkeen palkkaamista sekä palkkaamista myös vain kehuin. Kaikki hommat takapalkoin. Pallohäiriöitä myös edelleen. Omaa ryhtiä ja hengitystä olen yrittänyt muistaa tarkkailla...
Haku
Pelkkiä palauttelevia meidän hakutreenit nykyään - eikä nämäkään poikkeusta tehneet. Kolme ukkoa, kaksi ekaa suorapalkoin, piti ottaa ääniapuja ja haamuja, mutta (uusi) alue oli niin selkeä, kävi hyvä tuuli ja His oli niin selvästi hajulla ja kartalla, että otin kaikki valmiina. Jonkinlainen punainen lanka oli, että paikkailtaisiin sitä Parkanon EK:n lievästi itsenäistä keskilinjan ylittelyä tyhjältä...Eka mm oli oikealla kulmassa. Lili piti kiinni ja minä menin vähän vastaan ja huusin pois, eteenpäin. Tuli oikein nätisti vierelle, pysäytin, seurautin vähän ja lähetin heti yli. Toka mm, Paula taas suoraan edessä. Hän piti taas kiinni ja huusin Hiskin luokse eteenpäin ja lähetin pysäytyksen jälkeen kolmannelle maalimiehelle. Tämä oli rullailmaisu, jossa ei moittimista. Oikein kiva, pikku treeni ja His oli aivan innoissaan ja iloinen., ei sille ainakaan ollut jäänyt mitään ahistusta liivisekoilusta :)
Pudotettu esine
Haun jälkeen keskilinjalla, Herin jälkeen, suunnilleen avoimen mittaisena. Seuraaminen olisi taas saanut olla huomattavasti parempaa: nokka pyrkii maata kohti.
Muuten taas kerran oikein hyvä ja nopea hommeli.
Aijuu ja ollaanhan me "esineruutuakin" treenattu: tehtiin joku päivä Aapon kanssa koirille takapiharuutu, jonne veimme 12 esinettä, Aapon valitsemia (mielenkiintoisia lelu-ukkeleita yms) tietysti. Koirat toivat taas esineitä kilpaa: Heta toi Aapolle ja Aapo sai myös palkata Hetan lihapullilla :). Molemmat oli päteviä. Tulos: Hiski 7, Heta 5. Kissanruuat loppupalkaksi molemmille.
maanantai 14. kesäkuuta 2010
Hetan uusi rooli
Lisäksi Heta etsii kadoksissa olevat pallot ja muut pikkutilpehöörit pihapiiristä hetkessä. Lapset sanoo, että "jos ei Heta löydä, niin ei sitten kukaan muukaan " :))
sunnuntai 13. kesäkuuta 2010
Jännitystä etsintäkokeessa 12.6.
Vaihteeksi EK3-kisoissa, Parkanossa jälleen: 12 koirakkoa (viisi alossa, kuusi avossa, kolme voissa) osallistui, tuomarina Matti Viljamaa (ja Jouko Matula). Kokeesta ei puuttunut nytkään dramatiikkaa. Tällä kertaa jännitysmomentti osui hakuun. Lopputulos oli joka tapauksessa mitä mainioin :)
Jälki
Alku jäljestä oli napaan asti ulottuvaa suopursikkoa, metsäojia yms, mutta parani loppua kohti. Täydellinen jana, kaikki kepit nousivat.
50 p.
Esineruutu
Ruutu oli tasaisessa, harvapuustoisessa maastossa, jossa koira näkyi koko ajan. Ruudun koko vasen sivu (josta alueelle tultiin) meni ihan metsätien vieressä. Moni ohjaaja aloitti tästä kulmasta ja sai heti koiran harhautumaan tielle tai jopa sen toiselle puolelle (tie täynnä jälkiä). Me aloitettiin oikealta, His bongasi heti ekalla lähetyksellä keskehköltä esineen. Lähetin uudestaan oikeaan kulmaan, jossa se ei vielä käynyt, meni nätisti, kaarsi takarajaa vasemmalle ja nosti takaa keskeltä esineen. Edettiin noin ruudun puoliväliin, His sai selvästi hajun, mutta joutui vähän aikaa paikallistamaan seuraavaa, aika edessä vasemmalla ollutta esinettä. Aikaa ruudussa meni noin 2,5 minuuttia. Esineet olivat vaikeahkoja: jonkinlainen kovamuovinen musta "kahva", musta letkunpätkä ja tunnistamaton, pieni mikäliemytty.
Olin melkein nolona tuomarin kehuista, jotain tämmöistä suitsutusta: "koira hakee esineet iloisesti, nopeasti, määrätietoisesti ja tarkasti, menee sinne, minne sinä lähetät, tuo esineet riemuissaan, näkee, että se haluaa tehdä töitä sinun kanssasi. Ei pureskele ja luovuttaa hyvin." Snif, snif.
Esineruutu (ja esineet) oli ollut monelle koiralle todella vaikea.
30 p.
Pudotettu
Ei erityistä. Lähdin liikkeelle jotenkin veltosti ja His jäi hetkeksi haistelemaan jotain. Tästä meni piste.
19 p.
Haku (kaoottinen)
Päivän jännitysnäytelmä... Tässä vaiheessa alkoi sataa kaatamalla. Lähetin Hiskin ensin vasemmalle, jonne se teki nätin piston. Ihmettelin, kun se tuli takaisin kumman vaikean näköisesti - lähempänä selvisi, että pk-valjaat oli hajonneet tuhannen päreiksi, ne oli ehtineet jäädä kiinni jonnekin! Yritin hätäisesti kuroa niitä Hiskin omien valjaiden ympärille ja lähetin oikeaan kulmaan. Sinne se ei mennyt, vaan kaarsi eteenpäin, selvästikin piilolle. Hetken päästä se tulikin rullan kanssa, ihan onnettoman näköisenä, valjaisiinsa sotkeutuneena, pudotti rullan ehkä noin viiden metrin päässä, otti uudestaan ja ontui taas vähän matkaa. Kokosin valjaiden rippeet jotenkuten ja laitoin näyttöliinan. Ehdin ajatella, etä jos alan vaihtaa valjaita siinä, His unohtaa, mitä oli tekemässä. Maalimies oli tytteli tynnyrissä. Kysyin tuomarilta, saanko vaihtaa valjaat tässä ja sain luvan. Sen verran hermostutti, etten meinannut millään saada risoja, litimärkiä valjaita pois enkä ehjiä taskustani koiran päälle. Tuomarin kunniaksi pitää sanoa, että tämä juoksi tuhatta ja sataa edellä takaisin keskilinjalle ja minä Hiskin kanssa ravasin perässä, minkä koivistani pääsin. Aikaa oli kuulemma jäljellä runsaat kolme minuuttia. Kaksi pistoa ehditty tehdä...
Päätin, että loppu mennään ns. vapaalla pudotuksella. Lähetin Hiskin taas vasemmalle, hyvä tyhjä pisto, näyttävä yliheitto (pakon edessä) oikealle. Sieltä His sai hajun keskilinjan vasemmalta puolelta takakulmassa umpparissa olleesta maalimiehestä, rynnisti ilman lupaa suoraan linjan yli (minä aika ponnettomasti taisin inistä jotakin semmosta, että "täälläpäin") ja hetken päästä tuli rulla suussa. Tuonti ja näyttö ok.
Huhhuh. En tullut kysyneeksi, paljonko aikaa jäi, mutta tuskin montaa sekuntia....
Tuomari sanoi ottavansa huomioon valjaiden rikkoutumisen aiheuttaman hämmennyksen ekassa rullantuonnissa, varsinkin, kun toisesta näki, että kyllä se sen osaa tuoda. Muuten totesi, että "kyllä koira tämän homman hallitsee." Tottakai siitä omapäisyydestä myös pisteitä meni, mutta oli siitä hyötyäkin...
75 p.
Tarkkuus
Sade oli melkein tauonnut taas. Hiski ylitteli nyt tavallista enemmän rajoja - epäilen sen johtuneen siitä, että rankkasade oli levittänyt hajuja vähän laajemmalti. Aikaakin meni vähän tavallista enemmän, ihan hyvä suoritus silti.
18 p.
Maastopisteet yhteensä 192
Tottis
Ekana suoritusvuorossa, heti nousi mieliala.
Seuraaminen. Seurasi uskomattoman HIENOSTI!!! Muistin ryhdin ja hengityksen ja annoin käskyt kuuluvasti ja napakasti. Tuomarin mielestä "täyskäännökset olisivat voineet olla tiivimpiä". Olisivat varmasti, mutta ylimalkaan homma meni ihan putkeen. - Erittäin hyvä
Jäävät: istuminen muistaakseni erinomainen, maahanmeno (keuli valmistelevassa) erittäin hyvä ja juoksusta seisominen erinomainen.
Nouto: heitin ihan liian lähelle. His nytkähti kunnolla, mutta ei ennakoinut ennen käskyä :). Joko erittäin hyvä tai erinomainen
Hyppy: kosketus takaisintullessa. Taisi olla hyvä
A-este: erinomainen
Eteenmeno: keuli taas pahasti ja jäi seistä tollottamaan hetkeksi, silti erittäin hyvä
Paikallamakuu: erinomainen
Jouduin esteellä odottamaan, että piiiitkä tavarajuna meni ohitse ja tuomari kirjoitteli myös todella pitkään, eli odottelua liikkeiden välillä oli paljon. Siirtymät ei olleet ihan niin hyvät kuin olisin halunnut, niitä pitää treenata lisää.
Kun homma oli ohi, arvelin, että kyllä tuosta nyt 80 pistettä pitäisi irrota. Mutta irtosikin:
93 pistettä!
Eli yhteispisteet 285 pistettä
Ihana, ihana, pieni Dynamiitti-Hörökorvani!!! Olin erityisen ikionnellinen siitä, että saatiin heti nollattua se viikon takainen kurja seuraaminen täysin (ja olihan niitä jo sitä ennenkin). Hiski ei näytä ottaneen tuosta tilanteesta itseensä mitenkään (sama kenttäkin). Itselleni annan pisteen siitä, etten ole näyttänyt koiralle millään lailla, että olisin ollut pettynyt siihen tai tuloksiin, koska en oikeasti ole ollut ;). Kisat ovat koiralle vain yksi työkeikka tai treeni muiden joukossa eikä epäonnistumisista tehdä mitään numeroa. Tätä mieltä oli Korrin Pekkakin, kun etukäteen kysyin hänen mielipidettään kisatahdistamme.
En tietenkään pysty sanomaan varmasti, etteikö seuraaminen (tai joku muu) voisi taas mennä mönkään, mutta varmasti tiedän, että se voi onnistuakin :)
Yksi pätevä huomio tuomarilla oli, eli tämä: "koira on hyvin häiriöherkkä." Se on kyllä totta: itse sanoisin, että Hiski on äärettömän terävä, mutta niinhän kunnon paimenen kuuluukin olla, kun kaikki pitää huomata. Tuo ominaisuus lisää haastetta tottiksiin, ja ymmärtääkseni merkitsee ainakin sitä, että koiran pitää pystyä joka hetki luottamaan ohjaajaan. Onneksi Hiskillä on myös hyvät hermot.
Viisi koirakkoa kahdestatoista sai kisoista tuloksen, alokaskoirista ei yksikään. Täytyy nostaa hattua Parkanon pienelle koiraporukalle, joka järjesti EK-kisat kahtena peräkkäisenä viikonloppuna: esimerkiksi haussa oli eilen kaikille 12 koirakolle rankkasateessa koko ajan samat kaksi maalimiestä, joista toinen tungettuna pää edellä pieneen tynnyriin!
Vielä yksi kisa ja sitten pitkä loma/tauko :)
Jälki
Alku jäljestä oli napaan asti ulottuvaa suopursikkoa, metsäojia yms, mutta parani loppua kohti. Täydellinen jana, kaikki kepit nousivat.
50 p.
Esineruutu
Ruutu oli tasaisessa, harvapuustoisessa maastossa, jossa koira näkyi koko ajan. Ruudun koko vasen sivu (josta alueelle tultiin) meni ihan metsätien vieressä. Moni ohjaaja aloitti tästä kulmasta ja sai heti koiran harhautumaan tielle tai jopa sen toiselle puolelle (tie täynnä jälkiä). Me aloitettiin oikealta, His bongasi heti ekalla lähetyksellä keskehköltä esineen. Lähetin uudestaan oikeaan kulmaan, jossa se ei vielä käynyt, meni nätisti, kaarsi takarajaa vasemmalle ja nosti takaa keskeltä esineen. Edettiin noin ruudun puoliväliin, His sai selvästi hajun, mutta joutui vähän aikaa paikallistamaan seuraavaa, aika edessä vasemmalla ollutta esinettä. Aikaa ruudussa meni noin 2,5 minuuttia. Esineet olivat vaikeahkoja: jonkinlainen kovamuovinen musta "kahva", musta letkunpätkä ja tunnistamaton, pieni mikäliemytty.
Olin melkein nolona tuomarin kehuista, jotain tämmöistä suitsutusta: "koira hakee esineet iloisesti, nopeasti, määrätietoisesti ja tarkasti, menee sinne, minne sinä lähetät, tuo esineet riemuissaan, näkee, että se haluaa tehdä töitä sinun kanssasi. Ei pureskele ja luovuttaa hyvin." Snif, snif.
Esineruutu (ja esineet) oli ollut monelle koiralle todella vaikea.
30 p.
Pudotettu
Ei erityistä. Lähdin liikkeelle jotenkin veltosti ja His jäi hetkeksi haistelemaan jotain. Tästä meni piste.
19 p.
Haku (kaoottinen)
Päivän jännitysnäytelmä... Tässä vaiheessa alkoi sataa kaatamalla. Lähetin Hiskin ensin vasemmalle, jonne se teki nätin piston. Ihmettelin, kun se tuli takaisin kumman vaikean näköisesti - lähempänä selvisi, että pk-valjaat oli hajonneet tuhannen päreiksi, ne oli ehtineet jäädä kiinni jonnekin! Yritin hätäisesti kuroa niitä Hiskin omien valjaiden ympärille ja lähetin oikeaan kulmaan. Sinne se ei mennyt, vaan kaarsi eteenpäin, selvästikin piilolle. Hetken päästä se tulikin rullan kanssa, ihan onnettoman näköisenä, valjaisiinsa sotkeutuneena, pudotti rullan ehkä noin viiden metrin päässä, otti uudestaan ja ontui taas vähän matkaa. Kokosin valjaiden rippeet jotenkuten ja laitoin näyttöliinan. Ehdin ajatella, etä jos alan vaihtaa valjaita siinä, His unohtaa, mitä oli tekemässä. Maalimies oli tytteli tynnyrissä. Kysyin tuomarilta, saanko vaihtaa valjaat tässä ja sain luvan. Sen verran hermostutti, etten meinannut millään saada risoja, litimärkiä valjaita pois enkä ehjiä taskustani koiran päälle. Tuomarin kunniaksi pitää sanoa, että tämä juoksi tuhatta ja sataa edellä takaisin keskilinjalle ja minä Hiskin kanssa ravasin perässä, minkä koivistani pääsin. Aikaa oli kuulemma jäljellä runsaat kolme minuuttia. Kaksi pistoa ehditty tehdä...
Päätin, että loppu mennään ns. vapaalla pudotuksella. Lähetin Hiskin taas vasemmalle, hyvä tyhjä pisto, näyttävä yliheitto (pakon edessä) oikealle. Sieltä His sai hajun keskilinjan vasemmalta puolelta takakulmassa umpparissa olleesta maalimiehestä, rynnisti ilman lupaa suoraan linjan yli (minä aika ponnettomasti taisin inistä jotakin semmosta, että "täälläpäin") ja hetken päästä tuli rulla suussa. Tuonti ja näyttö ok.
Huhhuh. En tullut kysyneeksi, paljonko aikaa jäi, mutta tuskin montaa sekuntia....
Tuomari sanoi ottavansa huomioon valjaiden rikkoutumisen aiheuttaman hämmennyksen ekassa rullantuonnissa, varsinkin, kun toisesta näki, että kyllä se sen osaa tuoda. Muuten totesi, että "kyllä koira tämän homman hallitsee." Tottakai siitä omapäisyydestä myös pisteitä meni, mutta oli siitä hyötyäkin...
75 p.
Tarkkuus
Sade oli melkein tauonnut taas. Hiski ylitteli nyt tavallista enemmän rajoja - epäilen sen johtuneen siitä, että rankkasade oli levittänyt hajuja vähän laajemmalti. Aikaakin meni vähän tavallista enemmän, ihan hyvä suoritus silti.
18 p.
Maastopisteet yhteensä 192
Tottis
Ekana suoritusvuorossa, heti nousi mieliala.
Seuraaminen. Seurasi uskomattoman HIENOSTI!!! Muistin ryhdin ja hengityksen ja annoin käskyt kuuluvasti ja napakasti. Tuomarin mielestä "täyskäännökset olisivat voineet olla tiivimpiä". Olisivat varmasti, mutta ylimalkaan homma meni ihan putkeen. - Erittäin hyvä
Jäävät: istuminen muistaakseni erinomainen, maahanmeno (keuli valmistelevassa) erittäin hyvä ja juoksusta seisominen erinomainen.
Nouto: heitin ihan liian lähelle. His nytkähti kunnolla, mutta ei ennakoinut ennen käskyä :). Joko erittäin hyvä tai erinomainen
Hyppy: kosketus takaisintullessa. Taisi olla hyvä
A-este: erinomainen
Eteenmeno: keuli taas pahasti ja jäi seistä tollottamaan hetkeksi, silti erittäin hyvä
Paikallamakuu: erinomainen
Jouduin esteellä odottamaan, että piiiitkä tavarajuna meni ohitse ja tuomari kirjoitteli myös todella pitkään, eli odottelua liikkeiden välillä oli paljon. Siirtymät ei olleet ihan niin hyvät kuin olisin halunnut, niitä pitää treenata lisää.
Kun homma oli ohi, arvelin, että kyllä tuosta nyt 80 pistettä pitäisi irrota. Mutta irtosikin:
93 pistettä!
Eli yhteispisteet 285 pistettä
Ihana, ihana, pieni Dynamiitti-Hörökorvani!!! Olin erityisen ikionnellinen siitä, että saatiin heti nollattua se viikon takainen kurja seuraaminen täysin (ja olihan niitä jo sitä ennenkin). Hiski ei näytä ottaneen tuosta tilanteesta itseensä mitenkään (sama kenttäkin). Itselleni annan pisteen siitä, etten ole näyttänyt koiralle millään lailla, että olisin ollut pettynyt siihen tai tuloksiin, koska en oikeasti ole ollut ;). Kisat ovat koiralle vain yksi työkeikka tai treeni muiden joukossa eikä epäonnistumisista tehdä mitään numeroa. Tätä mieltä oli Korrin Pekkakin, kun etukäteen kysyin hänen mielipidettään kisatahdistamme.
En tietenkään pysty sanomaan varmasti, etteikö seuraaminen (tai joku muu) voisi taas mennä mönkään, mutta varmasti tiedän, että se voi onnistuakin :)
Yksi pätevä huomio tuomarilla oli, eli tämä: "koira on hyvin häiriöherkkä." Se on kyllä totta: itse sanoisin, että Hiski on äärettömän terävä, mutta niinhän kunnon paimenen kuuluukin olla, kun kaikki pitää huomata. Tuo ominaisuus lisää haastetta tottiksiin, ja ymmärtääkseni merkitsee ainakin sitä, että koiran pitää pystyä joka hetki luottamaan ohjaajaan. Onneksi Hiskillä on myös hyvät hermot.
Viisi koirakkoa kahdestatoista sai kisoista tuloksen, alokaskoirista ei yksikään. Täytyy nostaa hattua Parkanon pienelle koiraporukalle, joka järjesti EK-kisat kahtena peräkkäisenä viikonloppuna: esimerkiksi haussa oli eilen kaikille 12 koirakolle rankkasateessa koko ajan samat kaksi maalimiestä, joista toinen tungettuna pää edellä pieneen tynnyriin!
Vielä yksi kisa ja sitten pitkä loma/tauko :)
torstai 10. kesäkuuta 2010
Ei niin kovin syvällistä treenausta
Esine-etsintäkisa Heta-Hiski
Paikka takapiha. 15 esinettä, jotka Kalle, 8 vee, Aapo, 7 vee ja Elsa, 3 vee, hajasijoittivat melko mielenkiintoisesti. Hurjan juoksentelun lomassa tavaraa kannettiin tiuhaan tahtiin kahteen kekoon. Aikaa meni viitisen minuuttia. Yleisö kannusti tasapuolisesti kumpaakin.
Tulos: Hiski 11, Heta 6 esinettä. Siis mitennniin 17 esinettä? Juu, jostain rekut kaivoivat kaksi ylimääräistä. Molemmat palkittiin tasapuolisesti.
Tottis
Etupäässä seuraamista silloin sun tällöin (miksiköhän...?) ja siirtymiä (kapula käteen, ja heilahdus, mutta ei heittoa, seurautus telineiden eteen, ei käskyä) jne. Plus jääviä, varsinkin juoksusta seisomista, osina. Kaikissa takapalkka. Olen keskittynyt omaan olemukseeni, eli yrittänyt muistaa kropan ja hengityksen, jotka unohdin kokonaan lauantaina. Ei yhtäkään noutoa, hyppyä eikä eteenmenoa. Lenkeillä lennosta maahan-käskyjä.
Jäljet
Pari janatreeniä ja yksi lyhyt keppitreeni. Ok
2xtarkkuus
Ok.
1xpudotettu
Ok
Haku
Uusi paikka. Neljä maalimiestä suoraan edessä. Kolme suorapalkkaa, toka kiintorullalla. Kaikkiin apu: ekat käveli kulmiin, tokalla ääni, neljäs pako. Sekä ruoka- että lelupalkat.
Hiski on niin hurahtanut uimiseen, että se hipoo hulluutta.Se, että joku muu menee järveen tai leikkii vedessä, on ainoa asia, joka saa hra Hörökorvan huutamaan suoraa huutoa.
Paikka takapiha. 15 esinettä, jotka Kalle, 8 vee, Aapo, 7 vee ja Elsa, 3 vee, hajasijoittivat melko mielenkiintoisesti. Hurjan juoksentelun lomassa tavaraa kannettiin tiuhaan tahtiin kahteen kekoon. Aikaa meni viitisen minuuttia. Yleisö kannusti tasapuolisesti kumpaakin.
Tulos: Hiski 11, Heta 6 esinettä. Siis mitennniin 17 esinettä? Juu, jostain rekut kaivoivat kaksi ylimääräistä. Molemmat palkittiin tasapuolisesti.
Tottis
Etupäässä seuraamista silloin sun tällöin (miksiköhän...?) ja siirtymiä (kapula käteen, ja heilahdus, mutta ei heittoa, seurautus telineiden eteen, ei käskyä) jne. Plus jääviä, varsinkin juoksusta seisomista, osina. Kaikissa takapalkka. Olen keskittynyt omaan olemukseeni, eli yrittänyt muistaa kropan ja hengityksen, jotka unohdin kokonaan lauantaina. Ei yhtäkään noutoa, hyppyä eikä eteenmenoa. Lenkeillä lennosta maahan-käskyjä.
Jäljet
Pari janatreeniä ja yksi lyhyt keppitreeni. Ok
2xtarkkuus
Ok.
1xpudotettu
Ok
Haku
Uusi paikka. Neljä maalimiestä suoraan edessä. Kolme suorapalkkaa, toka kiintorullalla. Kaikkiin apu: ekat käveli kulmiin, tokalla ääni, neljäs pako. Sekä ruoka- että lelupalkat.
Hiski on niin hurahtanut uimiseen, että se hipoo hulluutta.Se, että joku muu menee järveen tai leikkii vedessä, on ainoa asia, joka saa hra Hörökorvan huutamaan suoraa huutoa.
lauantai 5. kesäkuuta 2010
Kotiseutumatka nro 3: EK3 Parkanosta
Parkanossa, kovassa tuulessa, koleassa säässä kisasivat he, siis Hiski ja emäntänsä. Oikein ylellistä: kuusi koirakkoa (3 voi, 3 alo) ja kaksi tuomaria(Jouko Matula ja Aimo Heino). Maasto taas ensin.
Jälki
Hyvä jana, oikea suunta, kaikki kepit. Hiski nosti itse asiassa jo odotellessa jäljenpolkijan menojäljen, mistä tiesin jäljen lähtevän oikealle. Kulmia oli neljä kpl, maasto aika ryteikköistä, itse en olisi keppejä löytänyt.
Täydet 50 p. (Matula)
Pudotettu
Seurasi vähintään yhtä huonosti kuin Raahessa, mutta tuomari ei rokottanut pisteen pistettä, itse suoritus hyvä kuten aina.
Täydet 20 p. (Matula)
Haku
Lähetin Hiskin ensin vasemmalle, josta se sinkosi eteenpäin vinoon. Tiesin, että nyt ollaan menossa mm:lle. Mm oli puolimatkasta vähän eteenpäin syvällä, kioskiumpparissa. Sitten otin uudestaan piston vasempaan kulmaan (vaikka tiesin, ettei siellä ketään ole). Mainio pisto myös oikeaan kulmaan.
Sitten tyhjä vasemmalle ja taas lähetys oikealle, josta tuli pian rullan kanssa. Mm aika lähellä takakulmaa.
Minusta Hiski teki täydellisen suorituksen. Tuomari (Heino) kehuikin koiraa kovasti, mutta otti kolme pistettä pois "laajoista" pistoista. Höh.
77 p.
Tarkkuus
His löysi 10 sekunnissa metallirinkulan. Tismalleen samanlainen luovutus kuin Raahessa, jossa saatiin ruudusta 16, nyt täydet ;)
20 p. (Matula)
Esineruutu
Hiski haki ensin takaa keskeltä esineen, sitten toisen jostain puolivälin tenoilta. Kolmas, edessä ollut, ei sitten noussutkaan, vaikka Hiski teki kovasti töitä. Minun mokani - tuomarinkin mukaan - etenin liian nopeasti lähetyssivulla. Kun erittäin voimakas tuuli kävi väärästä suunnasta, ei Hiskillä ollut mahiksia saada hajua etuesineestä enää. Ei harmittanut yhtään, semmosta sattuu.
22 p (Matula)
Maastopisteet yhteensä 189
Tottis
Kolmen ringissa. Hiski ensin "lepovuoroon", jossa ehdin lamaantua itse ja leikitin koiraa väkisin (virhe) enkä saanut minkäänlaista fiilistä päälle, oli jotenkin puhti pois ja onnistuin siirtämään fiilikseen koiraankin. Tuomarina Heino.
His lähti heti seuraamisessa seilaamaan omille teilleen, se oli noin puoli metriä edellä ja kyttäsi sitä saamarin kentänreunaa. Jälkikäteen ajatelleen olisi pitänyt antaa todella napakka ja vaativa lisäkäsky heti. Parinkymmenen metrin kohdalla (tarpeeksi kaukana tuomarista) sain kuiskattua "pallo" ja His otti salamana kontaktin. Loppu meni ihan hienosti mielestäni.
Tämä meni kuitenkin puutteelliseksi, eikä tuomari edes maininnut, että koira paransi loppua kohti, muisti vain puhua siitä kamalasta alusta. No, voittajaluokka on vähän eri asia kuin alokas-...
Jäävät: sama seuraamisen kamaluus jatkui. Lisäksi meni seisomisessa maahan. Tyydyttävä, tyydyttävä, puutteellinen.
Nouto: erinomainen
Hyppynouto: ihan kevyt kosketus takaisintullessa, muuten ok. Hyvä
A-este: erittäin hyvä. En huomannut mitään virhettä, eikä tuomari maininnut
Eteenmeno: seuraaminen hirvittävääkin kamalampaa, eteni luvan saatuaan valon nopeudella, annoin käskyn, kääntyi, otti pari askelta ja jäi seisomaan. Uusi käsky. Tyydyttävä
75 pistettä....
Yhteispisteet 264 ja luokkavoitto (kolme koiraa siis vain). Karseet tottispisteet, mutta toisaalta ensimmäinen voi-luokan koe ja koira on ihan nulikka. Aina ei ihan kaikki voi onnistua enkä meinaa ottaa tätä(kään) niin kauheen vakavasti.
Koe oli ohi harvinaisen nopeasti (oli muuten erinomaisesti järjestetty joka suhteessa) ja otin Hiskin vielä uudestaan kentälle ja seurautin koko kaavion. Kentällä oli edelleen väkeä vaikka kuinka paljon ja muita koiriakin. Se seurasi aivan moitteettomasti...Sitten vielä ,leikittiin kovasti: His oli ihan rento ja iloinen oma itensä.
Kirsi, joka oli kokeessa myös, oli sitä mieltä, että olin tosi jähmeä koesuorituksessa ja aivan erilainen kuin treeneissä. Hyi minua.
Treenit ja kisat jatkuu joka takauksessa hyvillä mielin :)
Jälki
Hyvä jana, oikea suunta, kaikki kepit. Hiski nosti itse asiassa jo odotellessa jäljenpolkijan menojäljen, mistä tiesin jäljen lähtevän oikealle. Kulmia oli neljä kpl, maasto aika ryteikköistä, itse en olisi keppejä löytänyt.
Täydet 50 p. (Matula)
Pudotettu
Seurasi vähintään yhtä huonosti kuin Raahessa, mutta tuomari ei rokottanut pisteen pistettä, itse suoritus hyvä kuten aina.
Täydet 20 p. (Matula)
Haku
Lähetin Hiskin ensin vasemmalle, josta se sinkosi eteenpäin vinoon. Tiesin, että nyt ollaan menossa mm:lle. Mm oli puolimatkasta vähän eteenpäin syvällä, kioskiumpparissa. Sitten otin uudestaan piston vasempaan kulmaan (vaikka tiesin, ettei siellä ketään ole). Mainio pisto myös oikeaan kulmaan.
Sitten tyhjä vasemmalle ja taas lähetys oikealle, josta tuli pian rullan kanssa. Mm aika lähellä takakulmaa.
Minusta Hiski teki täydellisen suorituksen. Tuomari (Heino) kehuikin koiraa kovasti, mutta otti kolme pistettä pois "laajoista" pistoista. Höh.
77 p.
Tarkkuus
His löysi 10 sekunnissa metallirinkulan. Tismalleen samanlainen luovutus kuin Raahessa, jossa saatiin ruudusta 16, nyt täydet ;)
20 p. (Matula)
Esineruutu
Hiski haki ensin takaa keskeltä esineen, sitten toisen jostain puolivälin tenoilta. Kolmas, edessä ollut, ei sitten noussutkaan, vaikka Hiski teki kovasti töitä. Minun mokani - tuomarinkin mukaan - etenin liian nopeasti lähetyssivulla. Kun erittäin voimakas tuuli kävi väärästä suunnasta, ei Hiskillä ollut mahiksia saada hajua etuesineestä enää. Ei harmittanut yhtään, semmosta sattuu.
22 p (Matula)
Maastopisteet yhteensä 189
Tottis
Kolmen ringissa. Hiski ensin "lepovuoroon", jossa ehdin lamaantua itse ja leikitin koiraa väkisin (virhe) enkä saanut minkäänlaista fiilistä päälle, oli jotenkin puhti pois ja onnistuin siirtämään fiilikseen koiraankin. Tuomarina Heino.
His lähti heti seuraamisessa seilaamaan omille teilleen, se oli noin puoli metriä edellä ja kyttäsi sitä saamarin kentänreunaa. Jälkikäteen ajatelleen olisi pitänyt antaa todella napakka ja vaativa lisäkäsky heti. Parinkymmenen metrin kohdalla (tarpeeksi kaukana tuomarista) sain kuiskattua "pallo" ja His otti salamana kontaktin. Loppu meni ihan hienosti mielestäni.
Tämä meni kuitenkin puutteelliseksi, eikä tuomari edes maininnut, että koira paransi loppua kohti, muisti vain puhua siitä kamalasta alusta. No, voittajaluokka on vähän eri asia kuin alokas-...
Jäävät: sama seuraamisen kamaluus jatkui. Lisäksi meni seisomisessa maahan. Tyydyttävä, tyydyttävä, puutteellinen.
Nouto: erinomainen
Hyppynouto: ihan kevyt kosketus takaisintullessa, muuten ok. Hyvä
A-este: erittäin hyvä. En huomannut mitään virhettä, eikä tuomari maininnut
Eteenmeno: seuraaminen hirvittävääkin kamalampaa, eteni luvan saatuaan valon nopeudella, annoin käskyn, kääntyi, otti pari askelta ja jäi seisomaan. Uusi käsky. Tyydyttävä
75 pistettä....
Yhteispisteet 264 ja luokkavoitto (kolme koiraa siis vain). Karseet tottispisteet, mutta toisaalta ensimmäinen voi-luokan koe ja koira on ihan nulikka. Aina ei ihan kaikki voi onnistua enkä meinaa ottaa tätä(kään) niin kauheen vakavasti.
Koe oli ohi harvinaisen nopeasti (oli muuten erinomaisesti järjestetty joka suhteessa) ja otin Hiskin vielä uudestaan kentälle ja seurautin koko kaavion. Kentällä oli edelleen väkeä vaikka kuinka paljon ja muita koiriakin. Se seurasi aivan moitteettomasti...Sitten vielä ,leikittiin kovasti: His oli ihan rento ja iloinen oma itensä.
Kirsi, joka oli kokeessa myös, oli sitä mieltä, että olin tosi jähmeä koesuorituksessa ja aivan erilainen kuin treeneissä. Hyi minua.
Treenit ja kisat jatkuu joka takauksessa hyvillä mielin :)
torstai 3. kesäkuuta 2010
Keskiviikon sortimentti
Tottis
Kaikki voi-liikkeet (paitsi eteenmeno tietty). Kentän reunalla kunnon tylsistyttäminen ensin.Virtuaali-ilmo.
Seuraaminen, koko kaavio, josta palkka. Kerrassaan hienosti meni: painoi tosin aluksi, mutta eipä tuosta näytä ongelmaa kisoissa tulevan...Ei lainkaan vilkuilua.
Jäävissä alkoikin sitten jo tuijotella odottavasti eteenpäin, otin aina uusiksi, kunnes onnistui. Seisomisessa oli vajonnut ekalla kerralla maihin: kai se oli outoa, kun mamma jolkotteli...
Nouto. Se taaksepäin pompsahdus kahden kilon kapulan kanssa taas... Uusinta ok.
Esteet. Bueno
Sivulle siirtymiset edelleen vinoja, pah.
Paikallamakuu, viennissä nuuski maata, tuhma poika, murahdin vähän. Piilossa. Ok. Sitten vielä ikäänkuin suoritusvuoron odottelua, perusasento ja palkka.
Toinen erä: piiitkä notkunta kentän laidalla. Perusasento tarjoamisen kautta, ei käskyä>palkka perusasennosta ja lyhyt leikki palloilla. Leikki jäi pahasti (tahallaan) kesken ja sain melkein raahata Hiskin pois kentältä.
Jälki
500 metrin jälki, pitkä jana, kulmia, viisi keppiä, runsaan tunnin vanhennus. Oli kuuma! Jana oli huono - Hiski hortoili - ja otti takajäljenkin, jonka laiskuuttani yksinkertaisesti kielsin. Toka keppi olisi jäänyt, mutta huomautin asiasta. Kun kolmas keppi nousi hienosti pahasta paikasta pitkän varvikon seasta, jätin siihen ja Hörökorva sai tästä aamuruokansa.
Nxtarkkuus
Erilaisia esineitä, pienin pienempi kuin viiden sentin kolikko, erilaisia ruutuja myös, pihassa. Löytämisessä ei mitään ongelmia. Luovutuksissa ei vieläkään ole löytynyt täysin yhteistä säveltä...His ei pudota esinettä nätisti käteen kuten Heta, vaan sylkäisee pitkälle mihin sattuu (retee jätkä kun on), mistä johtuu, etten tahdo saada koppia.Tarvii varmaan kysyä seuraavalta tuomarilta, saanko käyttää perhoshaavia...
Haku
Hiskille palauttava treeni: ukot kulmissa, eka ääniavulla, tokan menon näki. Ensimmäinen kiintorullalla, toinen suorapalkalla, uusi maalimies.
Kaikki voi-liikkeet (paitsi eteenmeno tietty). Kentän reunalla kunnon tylsistyttäminen ensin.Virtuaali-ilmo.
Seuraaminen, koko kaavio, josta palkka. Kerrassaan hienosti meni: painoi tosin aluksi, mutta eipä tuosta näytä ongelmaa kisoissa tulevan...Ei lainkaan vilkuilua.
Jäävissä alkoikin sitten jo tuijotella odottavasti eteenpäin, otin aina uusiksi, kunnes onnistui. Seisomisessa oli vajonnut ekalla kerralla maihin: kai se oli outoa, kun mamma jolkotteli...
Nouto. Se taaksepäin pompsahdus kahden kilon kapulan kanssa taas... Uusinta ok.
Esteet. Bueno
Sivulle siirtymiset edelleen vinoja, pah.
Paikallamakuu, viennissä nuuski maata, tuhma poika, murahdin vähän. Piilossa. Ok. Sitten vielä ikäänkuin suoritusvuoron odottelua, perusasento ja palkka.
Toinen erä: piiitkä notkunta kentän laidalla. Perusasento tarjoamisen kautta, ei käskyä>palkka perusasennosta ja lyhyt leikki palloilla. Leikki jäi pahasti (tahallaan) kesken ja sain melkein raahata Hiskin pois kentältä.
Jälki
500 metrin jälki, pitkä jana, kulmia, viisi keppiä, runsaan tunnin vanhennus. Oli kuuma! Jana oli huono - Hiski hortoili - ja otti takajäljenkin, jonka laiskuuttani yksinkertaisesti kielsin. Toka keppi olisi jäänyt, mutta huomautin asiasta. Kun kolmas keppi nousi hienosti pahasta paikasta pitkän varvikon seasta, jätin siihen ja Hörökorva sai tästä aamuruokansa.
Nxtarkkuus
Erilaisia esineitä, pienin pienempi kuin viiden sentin kolikko, erilaisia ruutuja myös, pihassa. Löytämisessä ei mitään ongelmia. Luovutuksissa ei vieläkään ole löytynyt täysin yhteistä säveltä...His ei pudota esinettä nätisti käteen kuten Heta, vaan sylkäisee pitkälle mihin sattuu (retee jätkä kun on), mistä johtuu, etten tahdo saada koppia.Tarvii varmaan kysyä seuraavalta tuomarilta, saanko käyttää perhoshaavia...
Haku
Hiskille palauttava treeni: ukot kulmissa, eka ääniavulla, tokan menon näki. Ensimmäinen kiintorullalla, toinen suorapalkalla, uusi maalimies.
tiistai 1. kesäkuuta 2010
Pallomerta ja muuta heissuliveitä
Tottiksia
Kotipihalla aamuisin, lähinnä vireennostoa pallomeressä, ei mitään liian vakavaa. Kahden kilon kapulan nostoja muutama, His ponnahtaa hassusti taaksepäin irrottaessaan, en nyt jaksa säätää kauheesti tuota.o Tulin kiertoja, pujottelua.
Sivulle siirtymisiä leikistä muutama sata kappaletta (no ei nyt sentään). Voivoi, kun on taas vaikee asettua suoraan sinne sivulle.
Pirkkahallilla ma-iltana: paljon väkeä, koiria ja touhua kentällä, hyvä, hyvä.Palkkaus etupäässä vuolasta kehumista.
Ainakin otimme Hiskin kanssa ensimmäisellä kierroksella ilmoittautumisen Minna Koolle ja siitä melkein suoraan palkkaus ynnä pari pikku pätkää seuraamista sekä runsasta häiriköintiä pallonheitoin Rillalle.
Jäävät ensimmäistä kertaa voin mukaan, His ei yhtään ihmetellyt juoksemista :), palkka heti.
Lyhyehkö paikallamakuu ja sen jälkeen pitkähkö odotus ennen uutta seuraamista, pysyi hyvin vireessä Lyhyt seuraamispätkä, josta henkilöryhmään, lelupalkka siellä. Hienosti.
Nouto kahden kilon kapulalla, ihan heittämällä. Yllättävän riuska suoritus.
Hetakin kävi välillä löntystelemässä kentällä: ei se osaa - tai viitsi - enää juuri mitään, paitsi paikallamakuun, jossa saikin huilia tosi kauan ja katsella halveksivasti pitkin kenttää riehuvia lajitovereita.
Toisella kierroksella odotimme ihan tarkoituksella piiitkään vuoroamme kentän reunalla. Ilmoittauduttiin yhdessä Kirsin ja Kermitin kanssa, Kirsi vei Kermitin paikallamakuuseen ja odoteltiin ikäänkuin kisoissa suoritusvuoroamme. Sitten seuraamista pitkä suora, käännös ja heti lelupalkka. Tosi makeasti seurasi, parasta a-ryhmää, vau!
Sitten kerran vielä henkilöryhmään, jossa kierreltiin moneen kertaan, henkilöitä oli ainakin seitsemään, pysähdeltiin jokaisen vieressä eikä hra Hiskonen yrittänyt moikkailla ketään. Palkka taas siellä ryhmän keskellä. Oikein hyvä treeni.
Kentällä kuulin kumman jutun: kansainvälisissä pk-piireissä kuulemma puuhataan nyt semmoista, ettei kontaktiseuraaminen kaula kenossa enää olisikaan tavoiteltava juttu, vaan koiran pitää seuratessaan olla "valpas" so pystyä tarkkailemaan ympäristöä - .mitä ikinä tuo nyt tarkoittaakaan. Tulee mielee eräskin hovawartti, jolla ei ole koskaan ollut kontaktia, mutta hyvä paikka, ja se tarkkailee ympäristöä lähes koko ajan, eikä siitä tuomarit yleensä ole kauheesti tykänneet...
Maastojutut Lilin, Herin ja Qiran kanssa tiistai-iltana:
Pudotettu, Hiskille(kin)voittajan matka metsässä. Eka 50 metriä taas vaikeeta seurata, muuten ei mitään valittamista.
Tarkkuus
Esineenä SPKL:n koulularilantti. Oli ihmeen vaikea: His pärski ja aivasteli ruudussa. Meni 3,5 minuuttia, aijai.
Otettiin vielä uusinta Herin ja Qiran jälkeen (Heri pissasi ruutuun ja His päälle tietysti), mikä meni taas ihan hyvin: olisko vetänyt ekalla kerralla nenuunsa jotain ylimääräistä.
Esineruutu
Ylisyvä, leveys vain noin 29 metriä. Kolme esinettä peräkkäin vasemmassa reunassa, lähetys oikealta. Kaikki tuotiin säntillisesti ja nopsasti, naps, naps ja naps. Takaa ensin, sitten keskeltä ja viimeiseksi edestä.
Kiitos Lili!
Kotipihalla aamuisin, lähinnä vireennostoa pallomeressä, ei mitään liian vakavaa. Kahden kilon kapulan nostoja muutama, His ponnahtaa hassusti taaksepäin irrottaessaan, en nyt jaksa säätää kauheesti tuota.o Tulin kiertoja, pujottelua.
Sivulle siirtymisiä leikistä muutama sata kappaletta (no ei nyt sentään). Voivoi, kun on taas vaikee asettua suoraan sinne sivulle.
Pirkkahallilla ma-iltana: paljon väkeä, koiria ja touhua kentällä, hyvä, hyvä.Palkkaus etupäässä vuolasta kehumista.
Ainakin otimme Hiskin kanssa ensimmäisellä kierroksella ilmoittautumisen Minna Koolle ja siitä melkein suoraan palkkaus ynnä pari pikku pätkää seuraamista sekä runsasta häiriköintiä pallonheitoin Rillalle.
Jäävät ensimmäistä kertaa voin mukaan, His ei yhtään ihmetellyt juoksemista :), palkka heti.
Lyhyehkö paikallamakuu ja sen jälkeen pitkähkö odotus ennen uutta seuraamista, pysyi hyvin vireessä Lyhyt seuraamispätkä, josta henkilöryhmään, lelupalkka siellä. Hienosti.
Nouto kahden kilon kapulalla, ihan heittämällä. Yllättävän riuska suoritus.
Hetakin kävi välillä löntystelemässä kentällä: ei se osaa - tai viitsi - enää juuri mitään, paitsi paikallamakuun, jossa saikin huilia tosi kauan ja katsella halveksivasti pitkin kenttää riehuvia lajitovereita.
Toisella kierroksella odotimme ihan tarkoituksella piiitkään vuoroamme kentän reunalla. Ilmoittauduttiin yhdessä Kirsin ja Kermitin kanssa, Kirsi vei Kermitin paikallamakuuseen ja odoteltiin ikäänkuin kisoissa suoritusvuoroamme. Sitten seuraamista pitkä suora, käännös ja heti lelupalkka. Tosi makeasti seurasi, parasta a-ryhmää, vau!
Sitten kerran vielä henkilöryhmään, jossa kierreltiin moneen kertaan, henkilöitä oli ainakin seitsemään, pysähdeltiin jokaisen vieressä eikä hra Hiskonen yrittänyt moikkailla ketään. Palkka taas siellä ryhmän keskellä. Oikein hyvä treeni.
Kentällä kuulin kumman jutun: kansainvälisissä pk-piireissä kuulemma puuhataan nyt semmoista, ettei kontaktiseuraaminen kaula kenossa enää olisikaan tavoiteltava juttu, vaan koiran pitää seuratessaan olla "valpas" so pystyä tarkkailemaan ympäristöä - .mitä ikinä tuo nyt tarkoittaakaan. Tulee mielee eräskin hovawartti, jolla ei ole koskaan ollut kontaktia, mutta hyvä paikka, ja se tarkkailee ympäristöä lähes koko ajan, eikä siitä tuomarit yleensä ole kauheesti tykänneet...
Maastojutut Lilin, Herin ja Qiran kanssa tiistai-iltana:
Pudotettu, Hiskille(kin)voittajan matka metsässä. Eka 50 metriä taas vaikeeta seurata, muuten ei mitään valittamista.
Tarkkuus
Esineenä SPKL:n koulularilantti. Oli ihmeen vaikea: His pärski ja aivasteli ruudussa. Meni 3,5 minuuttia, aijai.
Otettiin vielä uusinta Herin ja Qiran jälkeen (Heri pissasi ruutuun ja His päälle tietysti), mikä meni taas ihan hyvin: olisko vetänyt ekalla kerralla nenuunsa jotain ylimääräistä.
Esineruutu
Ylisyvä, leveys vain noin 29 metriä. Kolme esinettä peräkkäin vasemmassa reunassa, lähetys oikealta. Kaikki tuotiin säntillisesti ja nopsasti, naps, naps ja naps. Takaa ensin, sitten keskeltä ja viimeiseksi edestä.
Kiitos Lili!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)