Lauantai 30.1.
Tottis
Pirkkahallin parkkiksella. Vain Ulla+Veera ja minä+Hiski. Piti olla enemmänkin väkeä, mutta lentsu ja jäätyneet putket vaativat veronsa.
Ulla ampui ensin Hiskille. Ei mitään reaktiota.
Sitten otettiin koko aloluokan pk-setti telineitä lukuunottamatta, alusta loppuun ilman palkkaa. Eteenmenopallon vein etukäteen valmiiksi lumipenkkaan.
Suht mukavasti meni, näin pitkästä aikaa. Seuraamisiin olin nyt aika tyytyväinen: juoksuosuudessa vähän pompahteli, mutta muuten (ainakin kuvittelen) ihan laatutyötä.
Kauneusvirheet: 1.kapulan luovutus hiukan vinoon. 2. Seisomisessa käänteli päätään, ja kun huomautin siitä, hämmentyi ja lähti tulemaan vastaan. Ihan oma moka.
Veera oli paikallamakuussa.
Hiski sitten paikallamakuussa (maton päällä) Veeran suorittaessa. En pitänyt ihan koko aikaa. Hyvin.
Sunnuntai 31.1.
Haku
Suunnittelin kolmen maalimiehen sokkotreeniä, mutta kun meitä oli vain neljä, päätin ottaa radan "ek-maisesti" kahden mm:n urakkana. Treenikaverit saivat päättää paikat, toiveena oli vain, että ukot olisivat molemmin puolin, toinen suht alussa ja toinen lopussa rataa. Radan pituus vajaa 100 m. Tuuli aika selvästi vasemmalta. Suorapalkat.
Lähetin Hiskin ensin vasemmalle: hyvä tyhjä laatikkopisto.
Sitten oikealle: pisto olisi saanut olla inansa syvempi ja edetä hiukan enemmän eteenpäin, mutta kelpuutin. Molemmilta tuli omatoimisesti pois.
Sitten taas vasemmalle, jonne eteni ensin hyvin suoraan, mutta kääntyi puolivälissä oikealle. Huusin takaisin (tuli nätisti) ja lähetin uudestaan komennolla "suoraan". Sama juttu, mistä päättelin, että on saanut hajun enkä enää kutsunut pois. Ja siellähän se Saija kökki takimmaisessa kulmassa. His sai siis ensin loppupalkkansa, mutta ei se mitään :) Palattiin lähetyspaikkaan ja lähetin pojan taas oikealle, josta His nosti ekan ukon. Oli piilossa lakanan alla noin 40 metriä keskilinjasta, ja saman verran radan alusta. Jos Hiski olisi tehnyt laajemman tyhjän piston kulmaan, se olisi varmasti saanut hajun ukosta jo silloin.
Eli pistot: tyhjä, tyhjä, löytö, löytö.
Ihan hyvä ja kiinnostava treeni. Kun ei tiedä maalimiesten paikkoja, koiraa joutuu lukemaan ihan eri tavalla. Näitä pitää ottaa nyt ohjelmistoon.
sunnuntai 31. tammikuuta 2010
torstai 28. tammikuuta 2010
Tavoitemietteitä...
Nyt kun Hiski on kuvattu eikä mitään fyysisiä esteitä harrastamiselle ole, pitänee vähän miettiä vuoden tavoitteita.
TOKO
Tavoite: koulari avoimesta luokasta
JÄLKI
Tänä vuonna ei tavoitella aktiivisesti voi-luokan koularia, JK2 saa riittää toistaiseksi. Jälkeä kuitenkin "pidetään yllä."
EK
Tavoitteet (tässä vaiheessa) tässä lajissa aika korkealla, eli voi-koularia kärkytään.
HAKU
Hmmm - sanotaan niin, että minimitavoite on HK1 ja kaikki, mikä tulee sen päälle, on plussaa :)
Eiköhän noissa ole haastetta riittävästi.
TOKO
Tavoite: koulari avoimesta luokasta
JÄLKI
Tänä vuonna ei tavoitella aktiivisesti voi-luokan koularia, JK2 saa riittää toistaiseksi. Jälkeä kuitenkin "pidetään yllä."
EK
Tavoitteet (tässä vaiheessa) tässä lajissa aika korkealla, eli voi-koularia kärkytään.
HAKU
Hmmm - sanotaan niin, että minimitavoite on HK1 ja kaikki, mikä tulee sen päälle, on plussaa :)
Eiköhän noissa ole haastetta riittävästi.
keskiviikko 27. tammikuuta 2010
Hiskin kuvaus
Hiski kävi kuvattavana Elälääkärisi ystävässä, kuvaajana Juha Kallio.
Lausunto: "Kyynärnivelet ovat täysin normaalit ja terveet (0/0). Lonkkamaljat voisivat olla hiukan syvemmät, muuten lonkkanivelet ovat normaalin muotoiset, tiiviit ja nivelpinnat hyvin yhteensopivat. Arvio tuloksesta oikea A tai B, vasen B."
"Hiskin kaularanka ja selkä kuvattiin myös. Ne ovat rakenteeltaan täysin normaalit."
Nyt sitten vaan odotetaan, mitä Kennelliiton täti sanoo. Omaan silmääni lonkkanivelet eivät istuneet ihan täydellisesti maljoissaan - olen sellaisiakin kuvia nähnyt. Mutta, jos tuollaisena tulee takaisin, olen ikionnellinen.
His painoi muuten 19,8 kiloa, eli on saanut lisää massaa heinäkuun jälkeen melkein kaksi kiloa! Hiski on ell:n mukaan "sporttinen ja itsevarma poika." Pitää varmaan pikkasen kuitenkin ruveta vähentämään öljyn ja läskin lisäämistä ruokaan (joka on rasvaisinta mahdollista muutenkin...).
Lausunto: "Kyynärnivelet ovat täysin normaalit ja terveet (0/0). Lonkkamaljat voisivat olla hiukan syvemmät, muuten lonkkanivelet ovat normaalin muotoiset, tiiviit ja nivelpinnat hyvin yhteensopivat. Arvio tuloksesta oikea A tai B, vasen B."
"Hiskin kaularanka ja selkä kuvattiin myös. Ne ovat rakenteeltaan täysin normaalit."
Nyt sitten vaan odotetaan, mitä Kennelliiton täti sanoo. Omaan silmääni lonkkanivelet eivät istuneet ihan täydellisesti maljoissaan - olen sellaisiakin kuvia nähnyt. Mutta, jos tuollaisena tulee takaisin, olen ikionnellinen.
His painoi muuten 19,8 kiloa, eli on saanut lisää massaa heinäkuun jälkeen melkein kaksi kiloa! Hiski on ell:n mukaan "sporttinen ja itsevarma poika." Pitää varmaan pikkasen kuitenkin ruveta vähentämään öljyn ja läskin lisäämistä ruokaan (joka on rasvaisinta mahdollista muutenkin...).
maanantai 25. tammikuuta 2010
Esineistöä
Maanantai 25.1.
Esineruutu
Lenkin yhteydessä (etsin uutta hakutreenipaikkaa) ruutu 50x35m, erittäin huolellisesti ristiin, rastiin tallattuna umpihangessa ja pahassa maastossa. Kyllä kävi jalkalihasharjoittelusta taas, eipä tarvi mennä kuntosalille :) Kirpparilta haetut uudet esineet: pipa, iso valkoinen lompakko ja pieni kuu-ukkopehmolelu.
Hiskille ensin 3 esinettä oikean rajan tuntumaan, peräkkäin, suurin eteen.
Etuesineellä (pipa) loistava jarrutus ja nopea palutus. Sitten tapahtui ihan outoja: His jäi toisellakin lähetyksellä tonkimaan sitä etualuetta, jouduin lähettämään uudestaan. Seuraava (lompakko) nousi oikeaoppisesti keskeltä, oikeassa takakulmassa His joutui puurtamaan oikein kunnolla löytääkseen pienen lelun.
Sitten esineet vasemman rajan lähelle, lähetys keskeltä, eri järjestys. Hienosti sujui: ensin lompakko, sitten pipa ja taas viimeiseksi se lelu. Kuusi esinettä taas hirveällä draivilla, mutta nenä auki silti!
Heta haki nyt myös - ihan työterapiana - kolme esinettä ja sillä ressukalla oli täysi työ löytää se lelu. Helpotin vähän, kun maasto oli niin kamala ja kulkeminen näytti vähän vaikealta.
Hiskille otin myös aamulla erilaisten pikkuesineitten poimimista matolta. Ajatuksena, että kuopimisesta huomautetaan, palkka tulee vain tosi näteistä (murinoitta) nostoista. Hokasi kyllä nopeasti, mitä hain.
Tunnaria koitin työhuoneen lattialla myös, mutta ei se oikein sujunut. Ihan arpomiseksi meni eikä palkkaa tullut. En taida näitä sisätreenejä tehdä, ennen kuin ulkona menee moitteettomasti.
Esineruutu
Lenkin yhteydessä (etsin uutta hakutreenipaikkaa) ruutu 50x35m, erittäin huolellisesti ristiin, rastiin tallattuna umpihangessa ja pahassa maastossa. Kyllä kävi jalkalihasharjoittelusta taas, eipä tarvi mennä kuntosalille :) Kirpparilta haetut uudet esineet: pipa, iso valkoinen lompakko ja pieni kuu-ukkopehmolelu.
Hiskille ensin 3 esinettä oikean rajan tuntumaan, peräkkäin, suurin eteen.
Etuesineellä (pipa) loistava jarrutus ja nopea palutus. Sitten tapahtui ihan outoja: His jäi toisellakin lähetyksellä tonkimaan sitä etualuetta, jouduin lähettämään uudestaan. Seuraava (lompakko) nousi oikeaoppisesti keskeltä, oikeassa takakulmassa His joutui puurtamaan oikein kunnolla löytääkseen pienen lelun.
Sitten esineet vasemman rajan lähelle, lähetys keskeltä, eri järjestys. Hienosti sujui: ensin lompakko, sitten pipa ja taas viimeiseksi se lelu. Kuusi esinettä taas hirveällä draivilla, mutta nenä auki silti!
Heta haki nyt myös - ihan työterapiana - kolme esinettä ja sillä ressukalla oli täysi työ löytää se lelu. Helpotin vähän, kun maasto oli niin kamala ja kulkeminen näytti vähän vaikealta.
Hiskille otin myös aamulla erilaisten pikkuesineitten poimimista matolta. Ajatuksena, että kuopimisesta huomautetaan, palkka tulee vain tosi näteistä (murinoitta) nostoista. Hokasi kyllä nopeasti, mitä hain.
Tunnaria koitin työhuoneen lattialla myös, mutta ei se oikein sujunut. Ihan arpomiseksi meni eikä palkkaa tullut. En taida näitä sisätreenejä tehdä, ennen kuin ulkona menee moitteettomasti.
sunnuntai 24. tammikuuta 2010
Oikein kivat hallitokot
Sunnuntaina 24.1.
Aamupäivä hurahti iloisesti lenkkeilyn merkeissä, koirat sekä remmissä että vapaana.
Toko
Lempäälä, Marjamäen halli. Viisi koirakkoa kentällä + kouluttaja.
Aluksi tehtiin käskytyksellä erilaista seuraamista: askeleita sivuille ja taakse, pikkuisen pitempää pätkää, käännöksiä vasempaan ja oikeaan, täyskäännöksiä ja juoksuaskeleita. Enimmäkseen meni aika mukavasti; oikein hyviäkin osuuksia oli mukana, mutta välillä vähän painoi ja oli liian edessäkin. Mutta vire oli ihan oikea.
Sitten paikkamakuu - olin suurimman osan ajasta piilossa. Kovin levottomia koiria (siis eivät pysyneet), His makoili ihan hyvin, pää ei pyörinyt ihan kauheasti kuulemma.
Sen jälkeen kaikki jäävät, siirtyminen aina koiran taakse. Kaikki liikkeet kerralla oikein, maasta nousi liian aikaisin istumaan. Otin uusinnan, mikä ok.
---------------------------------------------------------------------------
Pissatauon jälkeen otimme vielä (käskytyksellä) avon hypyn, joka muuten ok, mutta His tuli vinoon eteen. Olisi ehkä pitänyt olla palkkaamatta ja ottaa uusinta. Eipä tullut tehtyä.
Ruutuun menovuoroa odotellessa otin kaukoja ja kokeilin takapalkkaa. Miksiköhän, kysyy hän itseltään :( Eihän siitä (tietenkään) mitään muuta seurannut kuin kokovartalokipsi.
Loppuun vielä ruutu. Ensi pallo ruuudussa, sitten kouluttaja heitti pallon stopista. Nämä melko läheltä. Oikein hyvin, ehkä kohta uskaltaisi kasvattaa vähän matkaakin.
Summa summarum: tosi mukava treenikerta. Hiski oli intoa piukassa eikä pöhissyt mihinkään suuntaan. Pidin sen käskyn alla ihan ensi hetkestä (ovesta astumisesta) saakka. Nyt hallissa oli myös hiljaista, agilitykoiriakin siellä oli, mutta ihmeen hiljaa nekin pysyivät. Hiski oli koko ajan juuri sellaisessa rennon keskittyneessä mielentilassa kuin haluan sen tekevän tottista, vaikka treeni oli aika pitkä. Ja itsellä oli hyvä fiilis. Kertakaikkiaan positiivinen maku jäi tästä hallitreenistä.
Aamupäivä hurahti iloisesti lenkkeilyn merkeissä, koirat sekä remmissä että vapaana.
Toko
Lempäälä, Marjamäen halli. Viisi koirakkoa kentällä + kouluttaja.
Aluksi tehtiin käskytyksellä erilaista seuraamista: askeleita sivuille ja taakse, pikkuisen pitempää pätkää, käännöksiä vasempaan ja oikeaan, täyskäännöksiä ja juoksuaskeleita. Enimmäkseen meni aika mukavasti; oikein hyviäkin osuuksia oli mukana, mutta välillä vähän painoi ja oli liian edessäkin. Mutta vire oli ihan oikea.
Sitten paikkamakuu - olin suurimman osan ajasta piilossa. Kovin levottomia koiria (siis eivät pysyneet), His makoili ihan hyvin, pää ei pyörinyt ihan kauheasti kuulemma.
Sen jälkeen kaikki jäävät, siirtyminen aina koiran taakse. Kaikki liikkeet kerralla oikein, maasta nousi liian aikaisin istumaan. Otin uusinnan, mikä ok.
---------------------------------------------------------------------------
Pissatauon jälkeen otimme vielä (käskytyksellä) avon hypyn, joka muuten ok, mutta His tuli vinoon eteen. Olisi ehkä pitänyt olla palkkaamatta ja ottaa uusinta. Eipä tullut tehtyä.
Ruutuun menovuoroa odotellessa otin kaukoja ja kokeilin takapalkkaa. Miksiköhän, kysyy hän itseltään :( Eihän siitä (tietenkään) mitään muuta seurannut kuin kokovartalokipsi.
Loppuun vielä ruutu. Ensi pallo ruuudussa, sitten kouluttaja heitti pallon stopista. Nämä melko läheltä. Oikein hyvin, ehkä kohta uskaltaisi kasvattaa vähän matkaakin.
Summa summarum: tosi mukava treenikerta. Hiski oli intoa piukassa eikä pöhissyt mihinkään suuntaan. Pidin sen käskyn alla ihan ensi hetkestä (ovesta astumisesta) saakka. Nyt hallissa oli myös hiljaista, agilitykoiriakin siellä oli, mutta ihmeen hiljaa nekin pysyivät. Hiski oli koko ajan juuri sellaisessa rennon keskittyneessä mielentilassa kuin haluan sen tekevän tottista, vaikka treeni oli aika pitkä. Ja itsellä oli hyvä fiilis. Kertakaikkiaan positiivinen maku jäi tästä hallitreenistä.
lauantai 23. tammikuuta 2010
Pakkashaku nro 2.
Lauantai 23.1.
Haku
Sääksjärvi, neljä koirakkoa. Pakkasta "vain" -15 :)Aivan mahtava talvipäivä: koirilla oli kaikilla autossa hyvät "fyllit" ja autoja pidettiin välillä tyhjäkäynnilläkin. Kellään ei ollut mitään hätää ja oli oikein kivat treenit taas.
Hiskin treeni: kuusi pistoa. 1. löytö (ihan lähellä), 2. löytö (50-kympissä+etenemä/mm paluureitillä), 3. tyhjä, 4. löytö (samoin kuin 2.), 5. löytö (kuten 2. ja 4.), 6. löytö (lähellä keskilinjaa).
Kaikki muu meni täysin piirustusten mukaan paitsi tyhjä: ekan kerran His oli sitä mieltä, että "enpä mene tonne, kun siellä ei kerta ole ketään." Oikeastaan se kävi melkein tarpeeksi syvällä, mutta palasi takaisin samaa reittiä, eli ei edennyt olleenkaan. Uudella lähetyksellä koitti työskennellä taaksepäin (ekalle piilolle), minkä kielsin jyrkästi ja lähetin taas uudestaan. Ei ihan mallipisto ollut loppujen lopuksi tämäkään, mutta kelvollinen kuitenkin.
Luulen, että nyt paikka alkaa olla Hiskille jo liian tuttu ja se alkaa tunnistaa huijausyritykset - tarkoitus olikin, että seuraavalla kerralla ollaan muualla.
Haku
Sääksjärvi, neljä koirakkoa. Pakkasta "vain" -15 :)Aivan mahtava talvipäivä: koirilla oli kaikilla autossa hyvät "fyllit" ja autoja pidettiin välillä tyhjäkäynnilläkin. Kellään ei ollut mitään hätää ja oli oikein kivat treenit taas.
Hiskin treeni: kuusi pistoa. 1. löytö (ihan lähellä), 2. löytö (50-kympissä+etenemä/mm paluureitillä), 3. tyhjä, 4. löytö (samoin kuin 2.), 5. löytö (kuten 2. ja 4.), 6. löytö (lähellä keskilinjaa).
Kaikki muu meni täysin piirustusten mukaan paitsi tyhjä: ekan kerran His oli sitä mieltä, että "enpä mene tonne, kun siellä ei kerta ole ketään." Oikeastaan se kävi melkein tarpeeksi syvällä, mutta palasi takaisin samaa reittiä, eli ei edennyt olleenkaan. Uudella lähetyksellä koitti työskennellä taaksepäin (ekalle piilolle), minkä kielsin jyrkästi ja lähetin taas uudestaan. Ei ihan mallipisto ollut loppujen lopuksi tämäkään, mutta kelvollinen kuitenkin.
Luulen, että nyt paikka alkaa olla Hiskille jo liian tuttu ja se alkaa tunnistaa huijausyritykset - tarkoitus olikin, että seuraavalla kerralla ollaan muualla.
perjantai 22. tammikuuta 2010
Pakkashaku nro 1.
Perjantai 22.1.
Haku 1.
Sääksjärvellä Paulan ja Miian kanssa. Pakkasta -16 :)
Hiskille viisi pistoa: tyhjä, tyhjä, tyhjä, löytö, löytö. Suorapalkat edelleen.
Kaikki kolme tyhjää ihan nappiin = syvät laatikot. Neljäs maalimies oli ihan keskilinjan lähellä, meni paikoilleen "paluureitille" vasta, kun His oli pistollaan jo syvällä metsässä. Idea oli, että Hiski olisi takaisintullessaan bongannut maalimiehen. Hiski ei kuitenkaan tullut siltä kohtaa takaisin, vaan takaani eikä saanut hajua maalimiehestä. Paikanvalinta ei varmaan ollut paras mahdollinen. Lähetin Hiskin uudestaan (pariinkin kertaan) ja Miia löytyi. Viimeinen pisto oli taas oikein hyvä laatikko ja mm löytyi heti.
Kaikilta tyhjiltä otin poitsun vastaan lelun kanssa. Tämä vörkkii. Ja muutenkaan ei valittamista.
Huomenna sitten pakkashaku nro 2. Porukkaa toivottavasti vähän enemmän.
Haku 1.
Sääksjärvellä Paulan ja Miian kanssa. Pakkasta -16 :)
Hiskille viisi pistoa: tyhjä, tyhjä, tyhjä, löytö, löytö. Suorapalkat edelleen.
Kaikki kolme tyhjää ihan nappiin = syvät laatikot. Neljäs maalimies oli ihan keskilinjan lähellä, meni paikoilleen "paluureitille" vasta, kun His oli pistollaan jo syvällä metsässä. Idea oli, että Hiski olisi takaisintullessaan bongannut maalimiehen. Hiski ei kuitenkaan tullut siltä kohtaa takaisin, vaan takaani eikä saanut hajua maalimiehestä. Paikanvalinta ei varmaan ollut paras mahdollinen. Lähetin Hiskin uudestaan (pariinkin kertaan) ja Miia löytyi. Viimeinen pisto oli taas oikein hyvä laatikko ja mm löytyi heti.
Kaikilta tyhjiltä otin poitsun vastaan lelun kanssa. Tämä vörkkii. Ja muutenkaan ei valittamista.
Huomenna sitten pakkashaku nro 2. Porukkaa toivottavasti vähän enemmän.
torstai 21. tammikuuta 2010
Hallissa, nyt hyvin
Keskiviikko 20.1.
Tottis
Meiränhallilla Nokialla Ullan ja Miian kanssa.
Teemana Hiskin mielentila. Alku vähemmän lupaava: poika sai heti pihassa raivarin ensimmäisen koiran näkemisestä. Oli valmiiksi kiihdyksissä, kun tajusi, mihin tultiin.
Sama juttu kun mentiin sisälle. Siellä syntyi välittömästi kolmas maailmansota, kun His astui ovesta: joka hemmetin häkissä ruvettiin huutamaan ja kiljumaan kurkku suorana. Kummallinen vaikutus mun ruskeasilmäisellä kullannupullani ;) Olin varautunut tähän: laitoin Hiskin maahan, jossa se rauhoittui ja odotin niin kauan, että muutkin koirat hiljenivät. Sitten edettiin käskyn alla ihan hitaasti sinne tokopuolelle. Jos His alkoi häröillä, käskin sen maihin. Ja kas: ympärilläkin tuli ihan hiljaista. Sama toimi joka kerta, kun kuljettiin sen eteisen läpi.
1.
Itse treeni: vein Hiskin nähden heti ison pallon hallin takaseinän viereen. Ideana oli, että Hiskin huomio on takuuvarmasti jossain muussa kuin äänien seuraamisessa (jumittamisesta voi olla siis hyötyäkin!).
Aloitimme myös samoilla rituaaleilla kuin pk-kentällä: maahan> käsky> ilmoittautuminen (yhdessä Uskon kanssa). Hiski kyttäisi tietysti koko ajan palloa.
Sitten kontakteja>palkka. Käännöksiä>palkka, peruuttamista>palkka. Kun siinä oli pyöritty aikamme ja leikitty, His unohti sen pallon ja keskittyi hyvin.
Usko treenasi koko ajan myös samassa tilassa. Uskoa Hiski ei edes huomaa, se kuuluu kalustoon, taitaa suorastaan rauhoittaa :)
Lopulta uskalsin ottaa kunnon seuraamispätkän valmistelevaksi osuudeksi, josta sain täydellisen eteenmenon hurjalla vauhdilla pallolle.
Ensimmäinen osa meni täysin nappiin.
2.
Taas kaikki rituaalit ensin saman kaavan mukaan.
Sitten kaikki jäävät valmistelevineen, joista seisomisessa meni istumaan. Uusinta ok.
Luoksetulo maahanmenosta oikein hyvä.
Tämän jälkeen treenaamassa oli Uskon lisäksi myös Veera.
Innostuin ottamaan myös kaukot (uuden i-käskyn kera) ja nekin menivät oikein hyvin.
Sitten vielä avon hyppy. Hyvin.
Lopuksi paikallamakuu Uskon ja Veeran kanssa. Makasi rauhallisesti. Palkkasin makuulla vielä maksamakkaralla,halusin loppuun oikein rauhallisen mielentilan.
Olin tavattoman tyytyväinen. Tämä treeni meni niinkuin halusin. Hiski rauhoittui ja keskittyi ja oli poislähtiessä täysin rentoutunut.
Tottis
Meiränhallilla Nokialla Ullan ja Miian kanssa.
Teemana Hiskin mielentila. Alku vähemmän lupaava: poika sai heti pihassa raivarin ensimmäisen koiran näkemisestä. Oli valmiiksi kiihdyksissä, kun tajusi, mihin tultiin.
Sama juttu kun mentiin sisälle. Siellä syntyi välittömästi kolmas maailmansota, kun His astui ovesta: joka hemmetin häkissä ruvettiin huutamaan ja kiljumaan kurkku suorana. Kummallinen vaikutus mun ruskeasilmäisellä kullannupullani ;) Olin varautunut tähän: laitoin Hiskin maahan, jossa se rauhoittui ja odotin niin kauan, että muutkin koirat hiljenivät. Sitten edettiin käskyn alla ihan hitaasti sinne tokopuolelle. Jos His alkoi häröillä, käskin sen maihin. Ja kas: ympärilläkin tuli ihan hiljaista. Sama toimi joka kerta, kun kuljettiin sen eteisen läpi.
1.
Itse treeni: vein Hiskin nähden heti ison pallon hallin takaseinän viereen. Ideana oli, että Hiskin huomio on takuuvarmasti jossain muussa kuin äänien seuraamisessa (jumittamisesta voi olla siis hyötyäkin!).
Aloitimme myös samoilla rituaaleilla kuin pk-kentällä: maahan> käsky> ilmoittautuminen (yhdessä Uskon kanssa). Hiski kyttäisi tietysti koko ajan palloa.
Sitten kontakteja>palkka. Käännöksiä>palkka, peruuttamista>palkka. Kun siinä oli pyöritty aikamme ja leikitty, His unohti sen pallon ja keskittyi hyvin.
Usko treenasi koko ajan myös samassa tilassa. Uskoa Hiski ei edes huomaa, se kuuluu kalustoon, taitaa suorastaan rauhoittaa :)
Lopulta uskalsin ottaa kunnon seuraamispätkän valmistelevaksi osuudeksi, josta sain täydellisen eteenmenon hurjalla vauhdilla pallolle.
Ensimmäinen osa meni täysin nappiin.
2.
Taas kaikki rituaalit ensin saman kaavan mukaan.
Sitten kaikki jäävät valmistelevineen, joista seisomisessa meni istumaan. Uusinta ok.
Luoksetulo maahanmenosta oikein hyvä.
Tämän jälkeen treenaamassa oli Uskon lisäksi myös Veera.
Innostuin ottamaan myös kaukot (uuden i-käskyn kera) ja nekin menivät oikein hyvin.
Sitten vielä avon hyppy. Hyvin.
Lopuksi paikallamakuu Uskon ja Veeran kanssa. Makasi rauhallisesti. Palkkasin makuulla vielä maksamakkaralla,halusin loppuun oikein rauhallisen mielentilan.
Olin tavattoman tyytyväinen. Tämä treeni meni niinkuin halusin. Hiski rauhoittui ja keskittyi ja oli poislähtiessä täysin rentoutunut.
maanantai 18. tammikuuta 2010
Jarruremonttia ja vähän muutakin säätöä
Maanantai 18.2.
Päätin sunnuntain hakutreenien jälkeen säätää Hiskin keskilinjajarrut :) Kokeilin lenkin yhteydessä treeniä, jonka voi tehdä yksin.
Ensin vein Hiskin keskilinjan toiselle puolelle n. 10 metrin päähän ja jätin sinne istumaan. Olin vienyt toiselle puolelle poitsun ison lempparipallon valmiiksi niin, ettei sitä näkynyt. Vihelsin Hiskin keskilinjalle, pikkupallo vasemmassa kädessä. Sitten lähetin Hiskin toiselle puolelle isolle pallolle.
Otin monta toistoa niin, että His näki, kun vein ison pallon, mutta jätin näkymättömiin. Vihelsin luokse, mutta en päästänyt sitä heti pallolle (mieli teki ihan kauheasti). Leikittiin ensin toisella pallolla ja vasta sitten lähetin.
Seuraavaksi olin vievinäni ison pallon toiselle puolelle, mutta jätinkin sen taskuun. Kutsuin Hiskin, pysäytin, vaadin kunnollisen sivulletulon ja annoin odottaa vähän aikaa. Sitten pallo lensikin mamman taskusta - oho!
Tehtiin pitkälti toistakymmentä eri versiota tuosta maanantaina. Sivulletulo ja jarrutus paranivat koko ajan.
Pitää nyt ehdollistaa Hiski kunnolla siihen, että se jarruttaa aina varmasti minun kohdallani ja tulee nätisti sivulle ja vasta siitä lähtee yli.
Tiistaina otin viitisen toistoa näin ja oikein hyvin sujui.
Uskoisin saavani tämän asian kuntoon taas tällä ketjun palastelulla, ihan issessein.
Toinen "innovaatio" liittyy kaukoihin: muutin yksinkertaisesti istumaannousun käskysanaa.
En edes tajua, miksi minä tollo olen käyttänyt "istu"-käskyä. Hetaa kouluttaessani huomasin, että se hämmentyi aina, kun piti nousta paikallamakuusta istumaan. Niinpä mulla on ollut sekä Hetalle että Hiskille paikallamakuun nousuun eri käsky, eli "nouse".
Nyt siis muutin tämän maastanousemisen käskyn kaukoissakin "nouse"-käskyksi ja His on vaikuttanut suorastaan huojentuneelta: istumaan nousut on olleet paljon varmemman oloisia. Mutta ei nyt nuolaista ennenkuin...
Seuraamista kellarikäytävällä, peruuttamista myös.
Tarkkuusruutu
Tallasin sellaisen ruudun, jossa oli pieni kumpare=lumen peittämä kivi.
Heta on hyvä testikoira nyt, kun en kanssa ei enää ole mitään tavoitteita. Muistaakseni Hetalla ei ole ennen ollut tarkkuusruudussa tällaista kumpua. Laitoin ensin esineen (ohut metallinen verhonpidikerinkula) oikeaan takakulmaan tasamaalle ja peitin. Sen rva kaivoi esiin lumesta ankaran nokalla auraamisen jälkeen.
Sitten pistin esineen sen kumpareen päälle. Kyllä olikin vaikea! Heta imuroi ruudun huolellisesti neliösentti neliösentiltä - lukuunottamatta sitä töyssyä. Löysi sentään lopulta.
Hiskille otin helpomman esineen (en halua vahvistaa kaivamista yhtään) eli valkoisen pyyhekumin, jonka laitoin kiven päälle enkä piilottanut. His löysi kumin vaivattomasti.
Esineruutu
Paarustin vain (vanha esineruudunpohja näkyi hyvin) rajat ja vein ihan eteen (puoli metriä oikeasta rajasta jarruesineeksi mytyksi survomani fleeceliivin (ei se näkynyt suoraan), sitten keskemmälle (metri reunalinjasta) silmälasikotelon ja taakse (kaksi metriä linjasta)mustan kovamuovisen pyörylän, mikä lie.
His jarrutti ison esineen kohdalla niin, että lumi pöllysi. Toisen ohi juoksi ja toi takimmaisen. Sitten lähti takarajaa pitkin jäljestelemään. Huusin pois ja paluureissulla bongasikin keskimmäisen esineen. Siihen jätimme tällä kertaa. Hyvä His!
Siihen jätettiin, vaikka metsässä onkin nyt niin ihanaa, ettei sieltä malttaisi ollenkaan tulla pois!
Päätin sunnuntain hakutreenien jälkeen säätää Hiskin keskilinjajarrut :) Kokeilin lenkin yhteydessä treeniä, jonka voi tehdä yksin.
Ensin vein Hiskin keskilinjan toiselle puolelle n. 10 metrin päähän ja jätin sinne istumaan. Olin vienyt toiselle puolelle poitsun ison lempparipallon valmiiksi niin, ettei sitä näkynyt. Vihelsin Hiskin keskilinjalle, pikkupallo vasemmassa kädessä. Sitten lähetin Hiskin toiselle puolelle isolle pallolle.
Otin monta toistoa niin, että His näki, kun vein ison pallon, mutta jätin näkymättömiin. Vihelsin luokse, mutta en päästänyt sitä heti pallolle (mieli teki ihan kauheasti). Leikittiin ensin toisella pallolla ja vasta sitten lähetin.
Seuraavaksi olin vievinäni ison pallon toiselle puolelle, mutta jätinkin sen taskuun. Kutsuin Hiskin, pysäytin, vaadin kunnollisen sivulletulon ja annoin odottaa vähän aikaa. Sitten pallo lensikin mamman taskusta - oho!
Tehtiin pitkälti toistakymmentä eri versiota tuosta maanantaina. Sivulletulo ja jarrutus paranivat koko ajan.
Pitää nyt ehdollistaa Hiski kunnolla siihen, että se jarruttaa aina varmasti minun kohdallani ja tulee nätisti sivulle ja vasta siitä lähtee yli.
Tiistaina otin viitisen toistoa näin ja oikein hyvin sujui.
Uskoisin saavani tämän asian kuntoon taas tällä ketjun palastelulla, ihan issessein.
Toinen "innovaatio" liittyy kaukoihin: muutin yksinkertaisesti istumaannousun käskysanaa.
En edes tajua, miksi minä tollo olen käyttänyt "istu"-käskyä. Hetaa kouluttaessani huomasin, että se hämmentyi aina, kun piti nousta paikallamakuusta istumaan. Niinpä mulla on ollut sekä Hetalle että Hiskille paikallamakuun nousuun eri käsky, eli "nouse".
Nyt siis muutin tämän maastanousemisen käskyn kaukoissakin "nouse"-käskyksi ja His on vaikuttanut suorastaan huojentuneelta: istumaan nousut on olleet paljon varmemman oloisia. Mutta ei nyt nuolaista ennenkuin...
Seuraamista kellarikäytävällä, peruuttamista myös.
Tarkkuusruutu
Tallasin sellaisen ruudun, jossa oli pieni kumpare=lumen peittämä kivi.
Heta on hyvä testikoira nyt, kun en kanssa ei enää ole mitään tavoitteita. Muistaakseni Hetalla ei ole ennen ollut tarkkuusruudussa tällaista kumpua. Laitoin ensin esineen (ohut metallinen verhonpidikerinkula) oikeaan takakulmaan tasamaalle ja peitin. Sen rva kaivoi esiin lumesta ankaran nokalla auraamisen jälkeen.
Sitten pistin esineen sen kumpareen päälle. Kyllä olikin vaikea! Heta imuroi ruudun huolellisesti neliösentti neliösentiltä - lukuunottamatta sitä töyssyä. Löysi sentään lopulta.
Hiskille otin helpomman esineen (en halua vahvistaa kaivamista yhtään) eli valkoisen pyyhekumin, jonka laitoin kiven päälle enkä piilottanut. His löysi kumin vaivattomasti.
Esineruutu
Paarustin vain (vanha esineruudunpohja näkyi hyvin) rajat ja vein ihan eteen (puoli metriä oikeasta rajasta jarruesineeksi mytyksi survomani fleeceliivin (ei se näkynyt suoraan), sitten keskemmälle (metri reunalinjasta) silmälasikotelon ja taakse (kaksi metriä linjasta)mustan kovamuovisen pyörylän, mikä lie.
His jarrutti ison esineen kohdalla niin, että lumi pöllysi. Toisen ohi juoksi ja toi takimmaisen. Sitten lähti takarajaa pitkin jäljestelemään. Huusin pois ja paluureissulla bongasikin keskimmäisen esineen. Siihen jätimme tällä kertaa. Hyvä His!
Siihen jätettiin, vaikka metsässä onkin nyt niin ihanaa, ettei sieltä malttaisi ollenkaan tulla pois!
sunnuntai 17. tammikuuta 2010
Hakua tyrkkää
Haku 1..
Lauantai 16.1., Sääksjärvi, PPK. Viisi koirakkoa.
Tyhjien harjoittelu jatkuu.
Hsikille seitsemän pistoa, neljä maalimiestä ja kolme tyhjää: löytö, löytö, tyhjä, löytö, tyhjä, tyhjä, löytö. Suorapalkat.
Kaikki meni putkeen, kaksi tyhjää ei tosin ollut ihan täydellistä laatikkoa, jos nyt ihan pilkkua piipittäisiin. Maalimiehet vaan valittelee, että koira on sairaan nopea, eivät meinaa ehtiä piiloon :)
Haku 2.
Sunnuntai 17.1., Sääksjärvi, Levek. Peräti seitsemän koirakkoa paikalla.
Teemana edelleen tyhjät. Taas seitsemän pistoa (tarttis varmaan jo muuttaa määrää): tyhjä, tyhjä, löytö, tyhjä, löytö, löytö, löytö. Nyt siis molemmat etunurkat tyhjiä, ensimmäinen kerta näin. Suorapalkat.
Kaikki pistot hyviä. Kauneusvirhe: His karkasi toisen tyhjän jälkeen keskilinjan yli maalimiehen perään, kun ehti nähdä tämän. Kerkesin huutaa, ettei palkkaisi. His tuli kyllä kiltisti pois ja lähetin uudelleen. Kolmannen tyhjän jälkeen meinasi käydä samalla tavalla, mutta sain pysäytettyä poitsun.
Seuraava treeni suunnitellaan niin, ettei tätä karkaamismahdollisuutta enää ole...ei tosin nytkään pitänyt olla. Mutta tämä on kyllä ns. positiivinen ongelma, eli koiralla on huikea mm-motivaatio.
Lauantai 16.1., Sääksjärvi, PPK. Viisi koirakkoa.
Tyhjien harjoittelu jatkuu.
Hsikille seitsemän pistoa, neljä maalimiestä ja kolme tyhjää: löytö, löytö, tyhjä, löytö, tyhjä, tyhjä, löytö. Suorapalkat.
Kaikki meni putkeen, kaksi tyhjää ei tosin ollut ihan täydellistä laatikkoa, jos nyt ihan pilkkua piipittäisiin. Maalimiehet vaan valittelee, että koira on sairaan nopea, eivät meinaa ehtiä piiloon :)
Haku 2.
Sunnuntai 17.1., Sääksjärvi, Levek. Peräti seitsemän koirakkoa paikalla.
Teemana edelleen tyhjät. Taas seitsemän pistoa (tarttis varmaan jo muuttaa määrää): tyhjä, tyhjä, löytö, tyhjä, löytö, löytö, löytö. Nyt siis molemmat etunurkat tyhjiä, ensimmäinen kerta näin. Suorapalkat.
Kaikki pistot hyviä. Kauneusvirhe: His karkasi toisen tyhjän jälkeen keskilinjan yli maalimiehen perään, kun ehti nähdä tämän. Kerkesin huutaa, ettei palkkaisi. His tuli kyllä kiltisti pois ja lähetin uudelleen. Kolmannen tyhjän jälkeen meinasi käydä samalla tavalla, mutta sain pysäytettyä poitsun.
Seuraava treeni suunnitellaan niin, ettei tätä karkaamismahdollisuutta enää ole...ei tosin nytkään pitänyt olla. Mutta tämä on kyllä ns. positiivinen ongelma, eli koiralla on huikea mm-motivaatio.
perjantai 15. tammikuuta 2010
Tunnari ja kaukot - tänään hyvin
Toko
Ihan pakko kirjata, vaikka jonkun mielestä (!) tää on mitätön pikkuasia: otin mökin pihalla tokojuttuja ja ne menivät kaikki ihan mahtavasti (siis ent. tasoon nähden)!
Aamulla oli käyty hakemassa Hetalle lisää lääkkeitä Raholasta, ja otin Hiskin mukaan ell:n odostushuoneeseen, jossa oli kaikenlaista pientä ja vähän isompaakin, huonotapaista räkyttäjää. Siellä oli joku tietokonehärdelli ja papereiden tulostaminen kesti yli puoli tuntia: pieneläinhoitaja oli melkein poru kurkussa. Melkein koko sen ajan pidin Hiskin käskyn alla, joko maassa tai istumassa. Ja hyvin sujui - vähänkö olin ylpeä poitsusta.
Mutta se toko. Ihan ensin pikkasen seuraamista, imuttamalla. Hiski korjaili paikkaansa tosi hienosti.
Tunnari
Ensin pelkkä oma, nätisti. Sitten 3x viisi hajutonta+oma, joka kerta ei paikka. Hiski haisteli joka kerta rauhallisesti ja toi oman varmasti ja klähmimättä muita!!! Enmsimmäisen kerran Hiski teki homman niin, että olin satavarma, ettei se kertaakaan onnistunut vain säkällä.
Kaukoja
Lisäsin reilusti matkaa ja nyt Hiski oli tosi varman oloinen, eikä jäänyt silleen toisen etukäpälän varaan roikkumaan.
Ruutu
Tässäkin lisäsin matkaa ja ensin vein pallon. Hienosti meni. Ja sitten pelkkä ruutu: JEEE!
Jätettiin siihen, kun kaikesta jäi hyvä maku.
Ihan pakko kirjata, vaikka jonkun mielestä (!) tää on mitätön pikkuasia: otin mökin pihalla tokojuttuja ja ne menivät kaikki ihan mahtavasti (siis ent. tasoon nähden)!
Aamulla oli käyty hakemassa Hetalle lisää lääkkeitä Raholasta, ja otin Hiskin mukaan ell:n odostushuoneeseen, jossa oli kaikenlaista pientä ja vähän isompaakin, huonotapaista räkyttäjää. Siellä oli joku tietokonehärdelli ja papereiden tulostaminen kesti yli puoli tuntia: pieneläinhoitaja oli melkein poru kurkussa. Melkein koko sen ajan pidin Hiskin käskyn alla, joko maassa tai istumassa. Ja hyvin sujui - vähänkö olin ylpeä poitsusta.
Mutta se toko. Ihan ensin pikkasen seuraamista, imuttamalla. Hiski korjaili paikkaansa tosi hienosti.
Tunnari
Ensin pelkkä oma, nätisti. Sitten 3x viisi hajutonta+oma, joka kerta ei paikka. Hiski haisteli joka kerta rauhallisesti ja toi oman varmasti ja klähmimättä muita!!! Enmsimmäisen kerran Hiski teki homman niin, että olin satavarma, ettei se kertaakaan onnistunut vain säkällä.
Kaukoja
Lisäsin reilusti matkaa ja nyt Hiski oli tosi varman oloinen, eikä jäänyt silleen toisen etukäpälän varaan roikkumaan.
Ruutu
Tässäkin lisäsin matkaa ja ensin vein pallon. Hienosti meni. Ja sitten pelkkä ruutu: JEEE!
Jätettiin siihen, kun kaikesta jäi hyvä maku.
torstai 14. tammikuuta 2010
Haku ruletti taas
Torstai 13.1.
Haku
Hiskille 7 pistoa, kolme ukkoa ja neljä tyhjää: 1.tyhjä, 2. löytö, 3. tyhjä, 4. tyhjä, 5. löytö, 6. tyhjä, 7. löytö. Kaikki ukot lähetyspaikasta noin 30 metriä eteenpäin, viidessäkympissä. Suorapalkat edelleen.
Kylläpä nulikka oli taas maanmainio! Käytimme tosin polkuja pistoissa apuna, mutta silti... Jos nyt jotain huonoa ihan kaivamalla kaivaa, niin kaksi tyhjää pistoa vasemmalle eivät olleet ehkä ihan täydellisiä. Mutta muuten ihan napakymppi suoritus. Tyhjiltä palaa hienosti ja nyt malttoi jopa tulla ihan vierellekin. Hidastelin tahallani keskilinjan yli lähetyksissä ja hyvin malttoi padota. Hallintakin paranee koko ajan ja poika on iloinen ja rento:))
Haku
Hiskille 7 pistoa, kolme ukkoa ja neljä tyhjää: 1.tyhjä, 2. löytö, 3. tyhjä, 4. tyhjä, 5. löytö, 6. tyhjä, 7. löytö. Kaikki ukot lähetyspaikasta noin 30 metriä eteenpäin, viidessäkympissä. Suorapalkat edelleen.
Kylläpä nulikka oli taas maanmainio! Käytimme tosin polkuja pistoissa apuna, mutta silti... Jos nyt jotain huonoa ihan kaivamalla kaivaa, niin kaksi tyhjää pistoa vasemmalle eivät olleet ehkä ihan täydellisiä. Mutta muuten ihan napakymppi suoritus. Tyhjiltä palaa hienosti ja nyt malttoi jopa tulla ihan vierellekin. Hidastelin tahallani keskilinjan yli lähetyksissä ja hyvin malttoi padota. Hallintakin paranee koko ajan ja poika on iloinen ja rento:))
keskiviikko 13. tammikuuta 2010
Pieniä ja isoja esineitä ja hallitottista -huh
12.-13.1.
Tarkkuusruutu
Esineenä iso klemmari, metallia+ muovia, melkein kokonaan lumeen peitettynä.
His etsi ja löysi hienosti. Kaapaisi - kielsin ja lopetti. Peittäminen näköjään aiheuttaa tuon käpälällä haromisen: "esiin sieltä.". Mitäs, jos ilmoittaiskin ilmaisuksi: "koira sorkkii esinettä?" :)
Hetakin haki ja löysi, hyvin.
Pudotettu esine
Nyt panostin seurauttamiseen, joka siis ei ole "oikeata" seuraamista. Koitin palkata, kun tuli hyvin mukana, ei nuuskinut tai katsonut taakseen. Pitää ottaa toistaiseksi nämä hyvillä kulkureiteillä (=kunnes sujuu mallikkaasti): lumihangessa ja pöpelikössä on hankalaa vaatia edes kohtuullista sivulla pysymistä. Nyt olimme auratulla tiellä. Lujaa hanska haetaan ja suorastaan pelottavalla vauhdilla palautetaan - seuraaminen vain saisi olla napakampaa.
Esineruutu
Syvyyttä 50 metriä, leveyttä noin 40.Tallasin hyvin. Melko rankkaa liikuntaa umpihangessa :)
Esineet: tumppu, vaateharja ja pieneksi mytätty keinokuituinen hanska.
Ideana edelleen "lohkolla" pysyminen ja nenän käyttö/etsiminen tarkasti myös ruudun etuosassa.
Eli heitin oikealle eteen ensin (ison) tumpun, hyvin lähelle oikeaa reunaa, sitten noin 30 metriin harja pikkaisen siitä vasemmalle ja käsine ihan taakse hieman vasempaan harjasta. Käsine melkein peitossa, muut esineet näkyvillä.
His ampaisi tietty suoraan taakse ja käsineen kanssa takaisin. Harja tuli aika pian ja tumppu (tietysti) viimeisenä.
Sitten esineet vasempaan lohkoon, sama järjestys. Nyt His malttoi ottaa heti etuesineen. Hyvä! Käsine tuli myös pian, harjaa joutui etsimään. Olin laittanut sen kiven päälle aika hankalaan paikkaan. Mutta voihan vitsi, miten hienosti ja sitkeästi His tarkensi esineelle hajun saatuaan. Seurasin sen työskentelyä ihan henkeä pidätellen. Mahtavaa!
Tämä alkaa sujua niinkuin haluan sen sujuvan :D
Se vaara kyllä on, että His ryysii ekalla lähetyksellä esineen ohi. Alankin nyt käyttää vielä selkeämmin "jarruesinettä": eli iso, mieluinen esine heti oikeaan etukulmaan niin, että Hiski ehdollistuisi jarruttelemaan aina jo siinä alussa.
Hetakin sai hakea yhden esineen. Se on taas (kipulääkekuuri loppui) ihan köpöttelija, ressu. Ihan pahaa tekee katsella, miten se on hidastunut.
Pitää soittaa lekurille, josko kipulääkitystä jatketaan.
Tottis/toko
Nokian hallissa.
1.
Ensin leikkiä
Sitten vain lähtöjä, käännöksiä, pruuttamista.
ja leikkiä
2.
Leikkiä
Seuraamista pikku pätkä. Henkilöryhmä.
Nouto, vein kapulan. Parempiakin on nähty.
Leikkiä
Paikallamakuu
Suorastaan venytteli kaulaansa ja pää pyöri väkkäränä. Palkkailin joka hetkesätä, kun oli nätisti.
Tähän hommaan ei voi olla tyytyväinen. Vaikka en yrittänytkään tehdä paljon mitään, touhu oli aika kamalaa. Agikoirat huusivat kuin päätä olisi leikattu eikä Hiski keskittynyt muuten kuin silloin, kun lelu oli kokonaan näkyvissä. Muuten se kyttäsi niitä ääniä.
Hiskille saattaa tällaisesta "treenauksesta" olla enemmän haittaa kuin hyötyä, se on ihan väärässä mielentilassa jo heti alusta asti sen "kujanjuoksun" takia. Pitää nyt harkita vakavasti, jatkanko käyntejä tuolla ollenkaan.
Tarkkuusruutu
Esineenä iso klemmari, metallia+ muovia, melkein kokonaan lumeen peitettynä.
His etsi ja löysi hienosti. Kaapaisi - kielsin ja lopetti. Peittäminen näköjään aiheuttaa tuon käpälällä haromisen: "esiin sieltä.". Mitäs, jos ilmoittaiskin ilmaisuksi: "koira sorkkii esinettä?" :)
Hetakin haki ja löysi, hyvin.
Pudotettu esine
Nyt panostin seurauttamiseen, joka siis ei ole "oikeata" seuraamista. Koitin palkata, kun tuli hyvin mukana, ei nuuskinut tai katsonut taakseen. Pitää ottaa toistaiseksi nämä hyvillä kulkureiteillä (=kunnes sujuu mallikkaasti): lumihangessa ja pöpelikössä on hankalaa vaatia edes kohtuullista sivulla pysymistä. Nyt olimme auratulla tiellä. Lujaa hanska haetaan ja suorastaan pelottavalla vauhdilla palautetaan - seuraaminen vain saisi olla napakampaa.
Esineruutu
Syvyyttä 50 metriä, leveyttä noin 40.Tallasin hyvin. Melko rankkaa liikuntaa umpihangessa :)
Esineet: tumppu, vaateharja ja pieneksi mytätty keinokuituinen hanska.
Ideana edelleen "lohkolla" pysyminen ja nenän käyttö/etsiminen tarkasti myös ruudun etuosassa.
Eli heitin oikealle eteen ensin (ison) tumpun, hyvin lähelle oikeaa reunaa, sitten noin 30 metriin harja pikkaisen siitä vasemmalle ja käsine ihan taakse hieman vasempaan harjasta. Käsine melkein peitossa, muut esineet näkyvillä.
His ampaisi tietty suoraan taakse ja käsineen kanssa takaisin. Harja tuli aika pian ja tumppu (tietysti) viimeisenä.
Sitten esineet vasempaan lohkoon, sama järjestys. Nyt His malttoi ottaa heti etuesineen. Hyvä! Käsine tuli myös pian, harjaa joutui etsimään. Olin laittanut sen kiven päälle aika hankalaan paikkaan. Mutta voihan vitsi, miten hienosti ja sitkeästi His tarkensi esineelle hajun saatuaan. Seurasin sen työskentelyä ihan henkeä pidätellen. Mahtavaa!
Tämä alkaa sujua niinkuin haluan sen sujuvan :D
Se vaara kyllä on, että His ryysii ekalla lähetyksellä esineen ohi. Alankin nyt käyttää vielä selkeämmin "jarruesinettä": eli iso, mieluinen esine heti oikeaan etukulmaan niin, että Hiski ehdollistuisi jarruttelemaan aina jo siinä alussa.
Hetakin sai hakea yhden esineen. Se on taas (kipulääkekuuri loppui) ihan köpöttelija, ressu. Ihan pahaa tekee katsella, miten se on hidastunut.
Pitää soittaa lekurille, josko kipulääkitystä jatketaan.
Tottis/toko
Nokian hallissa.
1.
Ensin leikkiä
Sitten vain lähtöjä, käännöksiä, pruuttamista.
ja leikkiä
2.
Leikkiä
Seuraamista pikku pätkä. Henkilöryhmä.
Nouto, vein kapulan. Parempiakin on nähty.
Leikkiä
Paikallamakuu
Suorastaan venytteli kaulaansa ja pää pyöri väkkäränä. Palkkailin joka hetkesätä, kun oli nätisti.
Tähän hommaan ei voi olla tyytyväinen. Vaikka en yrittänytkään tehdä paljon mitään, touhu oli aika kamalaa. Agikoirat huusivat kuin päätä olisi leikattu eikä Hiski keskittynyt muuten kuin silloin, kun lelu oli kokonaan näkyvissä. Muuten se kyttäsi niitä ääniä.
Hiskille saattaa tällaisesta "treenauksesta" olla enemmän haittaa kuin hyötyä, se on ihan väärässä mielentilassa jo heti alusta asti sen "kujanjuoksun" takia. Pitää nyt harkita vakavasti, jatkanko käyntejä tuolla ollenkaan.
maanantai 11. tammikuuta 2010
Kun maas on hanki...
...ja on se järkikin vähän jäässä, juu.
Hiskistä on melkein mahdotonta saada kuvaa, jossa se ei joko a. repisi puuta juurinen maasta tai b. ärisisi risun tai karahkan kanssa. Hetaa taas ottaa moinen torveilu päähän.
Mutta kun kerrankin on upea talvi, niin pitihän sitä muutama kuva räpsäistä koiristakin lumisessa metsässä.
Hiskistä on melkein mahdotonta saada kuvaa, jossa se ei joko a. repisi puuta juurinen maasta tai b. ärisisi risun tai karahkan kanssa. Hetaa taas ottaa moinen torveilu päähän.
Mutta kun kerrankin on upea talvi, niin pitihän sitä muutama kuva räpsäistä koiristakin lumisessa metsässä.
sunnuntai 10. tammikuuta 2010
Hakua-jee! Ja tottista - ei ihan niin jee...
Sunnuntai 10.1.
Haku
Hiskille: löytö, tyhjä, tyhjä, löytö, löytö. Suorapalkat.
Muistaakseni ei ole ennen ollut kahta tyhjää peräkkäin. Hyvin His homman selvitti kokonaisuudessaan :) Sivulle saisi tulla kylläkin ekalla käskyllä, ettei aina tarvisi toistaa...
Lopuksi vielä ammuttiin tiellä. Olin ampunut itse metsässä edellisenä päivänä ja Hiski vähän hätkähti silloin. Nyt ei ollut mitään reaktiota.
Tottis/toko
Marjamäen ihkauudella, hienolla hallilla. Kylmä se oli kuin mikä - ei puhettakaan, että olisi voinut toppatakin riisua, mutta tosihieno alusta, ei tarvitse ainakaan pelätä koiran satuttavan itseään.
Muistaakseni otin ainakin 1. osassa näitä (enimmäkseen leikittiin kahdella lelulla):
Ruutu
Kouluttaja vei pallon kolmeen kertaan. Aika kaukaa. Eihän tässä mitään vaikeeta ole.
Seuraamisen lähtöjä
Vilkuilun poistamiseksi (sitä meinaan esiintyi sitten pikkuista vaille paljon>uusi paikka/agirata vieressä, ei onneksi paljon väkeä)
Avon hyppy
Istuminen ihan esteen toiseen reunaan taas, mutta viis siitä
Kaukoja
Maaginen raja on näköjään 2,5 metriä: sitä kauempaa annetut istumaan nousu-merkit ja -käskyt ovat täysin tunnistamattomia
Luoksetulo eteen Ok.
Tauko
2. osa:
Liikkeellelähtöjä ja estettä päin kävelemistä, täyskäännöksen jälkeen istumista
Koitin palkata (lelulla) aina "vilkuilemattomista" kohdista, kaikki muu jäi taas täysin huomiotta
Hyppynouto
Heittelin tahallani vinoon. Ihan hyvin silti.
Tasamaanouto
Toi ryökäle ihan vinoon (kun piti kytätä sitä agirataa). Otin uudestaan - sama juttu. Sitten vein itse ja nyt toi nätisti. Sitten vielä heittämällä, mikä ok.
Eteenmeno
En päästänytkään, vaan palkkasin taskusta kontaktipätkistä. Monta toistoa.
Ja lähtiessä sitten sattui semmoinen fiba, että sakemanni koitti tulla(yritti jo aikaisemminkin samaa monta kertaa) Hiskin päälle oikein kunnolla. Hiskihän tietysti vastasi ja lähti sitten tukka pystyssä hallista. Tosi kiva. Voi hemmetin hemmetti, se hurtta on nyt sitten joka kerta meidän ryhmässä, ei ollenkaan hyvä juttu Hiskin kannalta, joka kerta on sitten semmonen härdelli päällä siellä :(
Haku
Hiskille: löytö, tyhjä, tyhjä, löytö, löytö. Suorapalkat.
Muistaakseni ei ole ennen ollut kahta tyhjää peräkkäin. Hyvin His homman selvitti kokonaisuudessaan :) Sivulle saisi tulla kylläkin ekalla käskyllä, ettei aina tarvisi toistaa...
Lopuksi vielä ammuttiin tiellä. Olin ampunut itse metsässä edellisenä päivänä ja Hiski vähän hätkähti silloin. Nyt ei ollut mitään reaktiota.
Tottis/toko
Marjamäen ihkauudella, hienolla hallilla. Kylmä se oli kuin mikä - ei puhettakaan, että olisi voinut toppatakin riisua, mutta tosihieno alusta, ei tarvitse ainakaan pelätä koiran satuttavan itseään.
Muistaakseni otin ainakin 1. osassa näitä (enimmäkseen leikittiin kahdella lelulla):
Ruutu
Kouluttaja vei pallon kolmeen kertaan. Aika kaukaa. Eihän tässä mitään vaikeeta ole.
Seuraamisen lähtöjä
Vilkuilun poistamiseksi (sitä meinaan esiintyi sitten pikkuista vaille paljon>uusi paikka/agirata vieressä, ei onneksi paljon väkeä)
Avon hyppy
Istuminen ihan esteen toiseen reunaan taas, mutta viis siitä
Kaukoja
Maaginen raja on näköjään 2,5 metriä: sitä kauempaa annetut istumaan nousu-merkit ja -käskyt ovat täysin tunnistamattomia
Luoksetulo eteen Ok.
Tauko
2. osa:
Liikkeellelähtöjä ja estettä päin kävelemistä, täyskäännöksen jälkeen istumista
Koitin palkata (lelulla) aina "vilkuilemattomista" kohdista, kaikki muu jäi taas täysin huomiotta
Hyppynouto
Heittelin tahallani vinoon. Ihan hyvin silti.
Tasamaanouto
Toi ryökäle ihan vinoon (kun piti kytätä sitä agirataa). Otin uudestaan - sama juttu. Sitten vein itse ja nyt toi nätisti. Sitten vielä heittämällä, mikä ok.
Eteenmeno
En päästänytkään, vaan palkkasin taskusta kontaktipätkistä. Monta toistoa.
Ja lähtiessä sitten sattui semmoinen fiba, että sakemanni koitti tulla(yritti jo aikaisemminkin samaa monta kertaa) Hiskin päälle oikein kunnolla. Hiskihän tietysti vastasi ja lähti sitten tukka pystyssä hallista. Tosi kiva. Voi hemmetin hemmetti, se hurtta on nyt sitten joka kerta meidän ryhmässä, ei ollenkaan hyvä juttu Hiskin kannalta, joka kerta on sitten semmonen härdelli päällä siellä :(
lauantai 9. tammikuuta 2010
Aamutoimet ja pakkaspuuhia
8.-9.1.
Jokaikinen aamu alkaa näin: päästän Hiskin mökistään, jossa se viettää yönsä. (Heta saa olla missä lystää). Vaihdetaan aamuhalit. Sen jälkeen Heta könyää liikkeelle ja on, että "hohhoijaa, pitänee taas ruveta hommiin" ja sitten se antaa Hiskille kevyesti köniin hirveiden äänitehosteiden kera (ketään ei satu). Tämän jälkeen His tietää taas paikkansa laumassa yhden päivän verran.
Pientä pakkastreeniä Sulkavuoressa vapaana juostun lenkin päätteeksi:
Pudotettu esine
Hiskillä matkaa nyt melkein 100 metriä (sen valmistelevan 50 metrin lisäksi siis). Aikalailla taaksevilkuilua, pitänee kokeilla seurauttamista vaikka namilla. Muuten vallan loistava haku ja palautus.
Heta sai hakea myös, hyvin tietty ja intoa piisasi.
Tarkkuus
Esineenä metallikiekko (ei semmosta, johon kieli jää kiinni...), halkaisija noin 3 senttiä. Hyvin lumella peitettynä. Lumiruudussa on se hyvä puoli, että ruudun paikan näkee tosi tarkasti... Heta haki ensin.
Hiski ei pysynyt ruudussa ihan niin tarkasti kuin Heta (vähemmän rutiinia, tietty), mutta muuten etsi, löysi ja ilmaisi hyvin. Ja osaa kehotuksesta palata hyvin ruutuun.
Ripaus tottista
Kaukot menevät aina vain huonommin (siis istumaan nousu makuulta): Hiski katsoo ihan sen näköisenä, että "ei mulla ole hajuakaan, mitä sää multa odotat." Miksi, oi miksi, tämä onnistuu aina kotona?
Tämän takia me ei päästä vissiin ikinä avoimen luokan toko-kokeeseen...
Luoksetuloja useampaan kertaan, läpijuoksuja, eteen, vain yksi kerta stoppaamalla. En ala hinkuttaa tämän kanssa: jos ottaa sen askelen tai pari, niin sittenhän ottaa. Tärkeämpää on, ettei vauhti ala hidastua "oikeassa" luoksetulossa.
Seuraamista pikku pätkissä. Mun mielestäni oikein hyvin.
Ja liikkeestä seisomisia. Kuin myös.
Eteenmenoja. Vein pallon, mutta en päästänyt heti sinkoamaan eteen, vaan palkkailin useampaan kertaan lelulla ja leikkimisellä kontaktipätkistä ja vasta lopuksi sai lähteä pallolle. Onnistui aika mukavasti.
Esineruutu
Sääksjärvellä. Ei ihan 50 metrin levyinen, ehkä vajaat 40 m. Pakkasta oli "vain" -18.
Kolme esinettä: loppusyksyn toimivaan malliin ensin eteen iso, keskelle toiseksi isoin ja taakse pieni, kaikki peräkkäin oikeaan lohkoon. Esineet osittain lumen sisällä, eli ei mikään ihan helppo nakitus...
Hiski ensin. Ampaisi etuesineen ohi, mutta palasi pian. Joutui tekemään tosissaan töitä kahden muun esineen kanssa. En puuttunut hommaan muuten mitenkään. Kun meni "lohkolta" ulos, huomautin. Toimi oikein hyvin.
Heta etsi sitten samat - takaesineen kanssa piti urakoida oikein kunnolla.
Sitten vaihdoin esineiden paikat keskemmälle ruutua, muuten sama järjestys ja otin Hiskin uudelleen kehiin. Nytkin His sinkosi etuesineen ohi, mutta palasi hakemaan esineen. Annoin tehdä töitä rauhassa töitä sivusuunnassakin, kunhan pysyi "lohkolla". Yksi huomautus riitti. Hienosti Hiski toimi, olin oikein tyytyväinen!!!
Talvisessa esineruudussa on se hyvä puoli, ettei esinettä tule vahingossakaan laitettua jäljelle ;)
Pitää ehdottomasti jatkaa lumiruututreenejä. Maastossa touhuamista ei voita mikään, vaikka olisi kuinka paljon lunta ja pakkasta :D
Lauantain hakutreenit oli taas pakko peruuttaa pakkasen takia :(
Jokaikinen aamu alkaa näin: päästän Hiskin mökistään, jossa se viettää yönsä. (Heta saa olla missä lystää). Vaihdetaan aamuhalit. Sen jälkeen Heta könyää liikkeelle ja on, että "hohhoijaa, pitänee taas ruveta hommiin" ja sitten se antaa Hiskille kevyesti köniin hirveiden äänitehosteiden kera (ketään ei satu). Tämän jälkeen His tietää taas paikkansa laumassa yhden päivän verran.
Pientä pakkastreeniä Sulkavuoressa vapaana juostun lenkin päätteeksi:
Pudotettu esine
Hiskillä matkaa nyt melkein 100 metriä (sen valmistelevan 50 metrin lisäksi siis). Aikalailla taaksevilkuilua, pitänee kokeilla seurauttamista vaikka namilla. Muuten vallan loistava haku ja palautus.
Heta sai hakea myös, hyvin tietty ja intoa piisasi.
Tarkkuus
Esineenä metallikiekko (ei semmosta, johon kieli jää kiinni...), halkaisija noin 3 senttiä. Hyvin lumella peitettynä. Lumiruudussa on se hyvä puoli, että ruudun paikan näkee tosi tarkasti... Heta haki ensin.
Hiski ei pysynyt ruudussa ihan niin tarkasti kuin Heta (vähemmän rutiinia, tietty), mutta muuten etsi, löysi ja ilmaisi hyvin. Ja osaa kehotuksesta palata hyvin ruutuun.
Ripaus tottista
Kaukot menevät aina vain huonommin (siis istumaan nousu makuulta): Hiski katsoo ihan sen näköisenä, että "ei mulla ole hajuakaan, mitä sää multa odotat." Miksi, oi miksi, tämä onnistuu aina kotona?
Tämän takia me ei päästä vissiin ikinä avoimen luokan toko-kokeeseen...
Luoksetuloja useampaan kertaan, läpijuoksuja, eteen, vain yksi kerta stoppaamalla. En ala hinkuttaa tämän kanssa: jos ottaa sen askelen tai pari, niin sittenhän ottaa. Tärkeämpää on, ettei vauhti ala hidastua "oikeassa" luoksetulossa.
Seuraamista pikku pätkissä. Mun mielestäni oikein hyvin.
Ja liikkeestä seisomisia. Kuin myös.
Eteenmenoja. Vein pallon, mutta en päästänyt heti sinkoamaan eteen, vaan palkkailin useampaan kertaan lelulla ja leikkimisellä kontaktipätkistä ja vasta lopuksi sai lähteä pallolle. Onnistui aika mukavasti.
Esineruutu
Sääksjärvellä. Ei ihan 50 metrin levyinen, ehkä vajaat 40 m. Pakkasta oli "vain" -18.
Kolme esinettä: loppusyksyn toimivaan malliin ensin eteen iso, keskelle toiseksi isoin ja taakse pieni, kaikki peräkkäin oikeaan lohkoon. Esineet osittain lumen sisällä, eli ei mikään ihan helppo nakitus...
Hiski ensin. Ampaisi etuesineen ohi, mutta palasi pian. Joutui tekemään tosissaan töitä kahden muun esineen kanssa. En puuttunut hommaan muuten mitenkään. Kun meni "lohkolta" ulos, huomautin. Toimi oikein hyvin.
Heta etsi sitten samat - takaesineen kanssa piti urakoida oikein kunnolla.
Sitten vaihdoin esineiden paikat keskemmälle ruutua, muuten sama järjestys ja otin Hiskin uudelleen kehiin. Nytkin His sinkosi etuesineen ohi, mutta palasi hakemaan esineen. Annoin tehdä töitä rauhassa töitä sivusuunnassakin, kunhan pysyi "lohkolla". Yksi huomautus riitti. Hienosti Hiski toimi, olin oikein tyytyväinen!!!
Talvisessa esineruudussa on se hyvä puoli, ettei esinettä tule vahingossakaan laitettua jäljelle ;)
Pitää ehdottomasti jatkaa lumiruututreenejä. Maastossa touhuamista ei voita mikään, vaikka olisi kuinka paljon lunta ja pakkasta :D
Lauantain hakutreenit oli taas pakko peruuttaa pakkasen takia :(
torstai 7. tammikuuta 2010
Meiränhallilla T-koirien kanssa yms
Keskiviikko 6.1.
Tottista
Meiränhallilla Nokialla "alueen" - laajennettuna, Jyväskylän ja Lahden suunnan koiriakin mukana.
Muiden upeita suorituksia oli hieno katsella...
Meidän vuoro tuli runsaan neljän tunnin kuluttua ja oma vire oli jo huonosti nukutun yön jälkeen hieman kateissa siinä vaiheessa - Hiskikin oli vähän vaisu, kai se odottaminen häkissä oudokseltaan oli sille aika rankkaa. Ei pahemmin kylläkään rähjännyt muille koirille, mutta oli muuten vähän puissa. Käytin pääosin lelupalkkaa.
Mutta nyt siis näkyi sitten se, että häiriötilanteessa vire ei ollut ihan riittävää, vaan seuraamisen kontakti tipahteli ja His vilkuili levottomasti ajoittain ympärilleen. Riittakin huomautti tästä. Hänen mielestään Hiskin seuraamispaikka on kyllä oikea nyt, hyvä homma.
Kaukot menivät odotetusti persiilleen. Kauhean epävarmaa. Häiriötilanteessa ei tätä hommasta tahdo tulla mitään.
Ruutua ihan läheltä: kaikenlaista sekoilua.
Liikkeestä maahanmeno. Ok.
Liikkeestä seisominen. Istui. Ja istui...En muista, että olisi tässä erehtynyt koskaan.
Luoksetulot. Epätavallisen hidas ja stoppaaminenkin huono.
Tasamaanouto. Hyvä
Hyppynouto. Hyvä.
Lopuksi vielä ryhmässä paikalla istumista ja -makuuta (piilossa). Näissä ei pahemmin moittimista.
Riitan ja Pekan kanssa juttelin vielä siirtymien käskyistä ja vireen ylläpidosta siirtymistä.
Johtopäätökset: kun nyt alkaa olla noita hallivuoroja, niin nyt otetaan taas nostattavia lelutreenejä (tai melkein pelkkää leikkiä), josko nuo häiriöt unohtusivat paremmin. Nami toimii tutussa ympäristössä, vähin häiriöin.
Torstai 7.1.
Pudotettu esine
Hiskille reilu alokkaan matka: hienosti meni alusta loppuun! Voi ruveta pidentmään matkaa reilusti.
Tarkkuusruutu
Paksuun lumihankeen piilotin ja peitin lumella avaimenperän. Hiski selvitti tämänkin vallan mainiosti :)
Ja pikkuisen tottista päälle parkkipaikalla: monta liikkeestä seisomista - heti pallolla palkaten. Luoksetuloja läpijuoksuina. Ynnä pikku seuraamispätkiä.
Tottista
Meiränhallilla Nokialla "alueen" - laajennettuna, Jyväskylän ja Lahden suunnan koiriakin mukana.
Muiden upeita suorituksia oli hieno katsella...
Meidän vuoro tuli runsaan neljän tunnin kuluttua ja oma vire oli jo huonosti nukutun yön jälkeen hieman kateissa siinä vaiheessa - Hiskikin oli vähän vaisu, kai se odottaminen häkissä oudokseltaan oli sille aika rankkaa. Ei pahemmin kylläkään rähjännyt muille koirille, mutta oli muuten vähän puissa. Käytin pääosin lelupalkkaa.
Mutta nyt siis näkyi sitten se, että häiriötilanteessa vire ei ollut ihan riittävää, vaan seuraamisen kontakti tipahteli ja His vilkuili levottomasti ajoittain ympärilleen. Riittakin huomautti tästä. Hänen mielestään Hiskin seuraamispaikka on kyllä oikea nyt, hyvä homma.
Kaukot menivät odotetusti persiilleen. Kauhean epävarmaa. Häiriötilanteessa ei tätä hommasta tahdo tulla mitään.
Ruutua ihan läheltä: kaikenlaista sekoilua.
Liikkeestä maahanmeno. Ok.
Liikkeestä seisominen. Istui. Ja istui...En muista, että olisi tässä erehtynyt koskaan.
Luoksetulot. Epätavallisen hidas ja stoppaaminenkin huono.
Tasamaanouto. Hyvä
Hyppynouto. Hyvä.
Lopuksi vielä ryhmässä paikalla istumista ja -makuuta (piilossa). Näissä ei pahemmin moittimista.
Riitan ja Pekan kanssa juttelin vielä siirtymien käskyistä ja vireen ylläpidosta siirtymistä.
Johtopäätökset: kun nyt alkaa olla noita hallivuoroja, niin nyt otetaan taas nostattavia lelutreenejä (tai melkein pelkkää leikkiä), josko nuo häiriöt unohtusivat paremmin. Nami toimii tutussa ympäristössä, vähin häiriöin.
Torstai 7.1.
Pudotettu esine
Hiskille reilu alokkaan matka: hienosti meni alusta loppuun! Voi ruveta pidentmään matkaa reilusti.
Tarkkuusruutu
Paksuun lumihankeen piilotin ja peitin lumella avaimenperän. Hiski selvitti tämänkin vallan mainiosti :)
Ja pikkuisen tottista päälle parkkipaikalla: monta liikkeestä seisomista - heti pallolla palkaten. Luoksetuloja läpijuoksuina. Ynnä pikku seuraamispätkiä.
lauantai 2. tammikuuta 2010
Vähäistä puuhastelua
Uusi vuosi sujui jälleen hyvin. Kuumimmassa tykistökeskityksessäkin molemmat koirat vetelivät hirsiä kaikessa rauhassa. Hiski vähän nosteli korviaan, kun ihan tuossa talon nurkalla muutaman metrin päässä jysähti, ei muuta. Hetaa ei hetkauta mitkään maailmansodat, varmaan se rauhoittaa Hiskinkin.
1.-4.1.
Tottista/tokoa
Lähinnä omassa pihassa ja kerran muistaakseni Sääksjärvellä parkkiksella.
Ne tavalliset: seuraaminen, jääviä, noutoja, luoksetuloja stopeilla ja ilman, ruutua,ihan vaan oman tunnarikapulan hakua lumesta. Eteenmenojakin otin pitkästä aikaa pari kappaletta mökin pihassa ja kas kummaaa, His muisti liikkeen ilman mitään virittelyjä. Palkka tuli minulta.
Lisäksi ollaan ihan vaan leikitty palloilla, ilman mitään liikkeitä.
Yleishuomiona: pallon/lelun mukanaolo aikaansaa välittömästi seuraamisessa painamista ja edistämistä. Odotan mielenkiinnolla, mitä tapahtuu, kun päästään kunnolla kentille. Kestääkö vire, kun seuraamista on tehty melkein pelkästään ruualla tai kokonaan ilman palkkaa...
Toinen huomio: jos treenin aikana on jossain vaiheessa palloa tai muuta lelua vilautettukaan, ei kannata ottaa ainakaan kaukoja, ei ruutua eikä eikä tunnareita sillä kertaa. Kiihtymys vie heti keskittymiskyvyn ja asento kipsaantuu Kelju Koo Kojootti-kyyläämiseen. Hommasta ei sitten suomeksi sanottuna tule hittojakaan.
Kahdet hakutreenit on ollut pakko peruuttaa pakkasen takia.
Ihmeen rauhallinen His on ollut sisällä, vaikka ei ole päästy kauheasti treenailemaan, melkeinpä rauhallisempi kuin tavallisesti. Lenkit o n kyllä tehty säntillisesti (koirilla takit päällä), vaikka naama meinaa jäätyä. Vapaanakin ovat päässeet lumessa peuhamaan.
Hallitreenikausi alkaa sopivasti: keskiviikkona tendingiläisten kanssa Nokialla ja sunnuntaina Levekin treeneissä Lempäälässä, Marjamäessä. Vähän jänskättää, miten toi nulikka käyttäytyy, kun ei olla halleissa juuri hommailtu.
1.-4.1.
Tottista/tokoa
Lähinnä omassa pihassa ja kerran muistaakseni Sääksjärvellä parkkiksella.
Ne tavalliset: seuraaminen, jääviä, noutoja, luoksetuloja stopeilla ja ilman, ruutua,ihan vaan oman tunnarikapulan hakua lumesta. Eteenmenojakin otin pitkästä aikaa pari kappaletta mökin pihassa ja kas kummaaa, His muisti liikkeen ilman mitään virittelyjä. Palkka tuli minulta.
Lisäksi ollaan ihan vaan leikitty palloilla, ilman mitään liikkeitä.
Yleishuomiona: pallon/lelun mukanaolo aikaansaa välittömästi seuraamisessa painamista ja edistämistä. Odotan mielenkiinnolla, mitä tapahtuu, kun päästään kunnolla kentille. Kestääkö vire, kun seuraamista on tehty melkein pelkästään ruualla tai kokonaan ilman palkkaa...
Toinen huomio: jos treenin aikana on jossain vaiheessa palloa tai muuta lelua vilautettukaan, ei kannata ottaa ainakaan kaukoja, ei ruutua eikä eikä tunnareita sillä kertaa. Kiihtymys vie heti keskittymiskyvyn ja asento kipsaantuu Kelju Koo Kojootti-kyyläämiseen. Hommasta ei sitten suomeksi sanottuna tule hittojakaan.
Kahdet hakutreenit on ollut pakko peruuttaa pakkasen takia.
Ihmeen rauhallinen His on ollut sisällä, vaikka ei ole päästy kauheasti treenailemaan, melkeinpä rauhallisempi kuin tavallisesti. Lenkit o n kyllä tehty säntillisesti (koirilla takit päällä), vaikka naama meinaa jäätyä. Vapaanakin ovat päässeet lumessa peuhamaan.
Hallitreenikausi alkaa sopivasti: keskiviikkona tendingiläisten kanssa Nokialla ja sunnuntaina Levekin treeneissä Lempäälässä, Marjamäessä. Vähän jänskättää, miten toi nulikka käyttäytyy, kun ei olla halleissa juuri hommailtu.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)