HISKIN JA VILIN SEIKKAILUT




torstai 10. elokuuta 2017

Huikeeta ja vähemmän huikeeta

Vilpertistä edelleen: Ässämmien jälkeen on tehty kaksi jälkeä, Sara polki 500-metrisen ja itse askelsin 1,2 kilsaa pitkän jäljen kaameeseen maasto: triljoona kulmaa ja kaikenmaailman pyöritystä, mäkiä ja risukkoa ja ojien yli kahlaamisia. Molemmat olivat superhyperhienoja. Kepit nousi ja poika puksutti kuin veturi. Ja yhtä kovaakin. Jäljenpolkemisessa mulla meni 35 minuuttia, ajamisessa 20... Välillä melkein silmissä musteni, sillä oli kauhean painostava keli ja maasto oli järkyttävän rankkakulkuista. Vili ei ollut edes väsynyt, olisi jaksanut leikkiä vielä päälle vaikka kuinka.

Sitten se vähemmän huikee, eli BH-kurssin tottis. Heti kättelyssä, eli parkkiksella näkyi, että Vili otti hirmuiset pultit oudoista koirista, se oli tosi stressaantuneen oloinen, vinkui ja sähläsi. Ja mikä kummallisinta, pallokaan ei oikein kelvannut :(.
Seuraaminen oli silkkaa yliyrittämistä, Vili painoi niin, etten meinannut pystyä kävelemään. Ja valitettavasti myös vinkui, jopa haukahteli. Eli mieliala oli aivan hanurista ja tunsin itseni ihan kädettömäksi, kun en saanut poikaa rennoksi tavallisilla konsteilla.
Paikallamakuu sujui kyllä hienosti, mutta kaikki muu oli aika takkuista, kontaktikin putoili ja välillä jopa nenä painui välillä maata kohti. Itse olin mielestäni ihan rela enkä hermostunut yhtään.
Mä en nyt oikein tiedä, mikä tää juttu on, kun olemme käyneet paljon  kentällä yksin tai kaksin jonkun kanssa ja kimppatreeneissä säännöllisesti  ja pääsääntöisesti kaikki on sujunut mukavasti, joskus jopa tosi hienosti. Ja aksakoiria pyörii normisti parkkiksella tuttujen koirien lisäksi. Oli oma kenttä ja pääasiassa tuttuja ihmisiä, rutiinit tehtiin kuten yleensäkin, erilaista oli vain muutama uusi koira parkkiksella ja ilmoittautuessa. Pitää toivoa, että tämä oli vain jokin tilapäinen mielenhäiriö ja takaisku, joka ei toistu...
Mutta kieltämättä on vähän höhlä fiilis. En oikein tiedä, mitä pitäisi tehdä:viikon päästä kurssilla pitäisi saada homma pelaamaan kyllä paljon, paljon paremmin.
Mutta tämmöstähän tää koiraharrastus on: ei aina mene kaikki tuubiin :)


keskiviikko 9. elokuuta 2017

Vilin vipinät

Vilin kanssa on touhuttu kaikenlaista.
Haussa siirryttiin kiintorullaan, mikä sujui heti hyvin. Pikku ongelma tuli, kun heti kolmannessa kiintorullatreenissä päätin ottaa mukaan umpparin. Siinä Vili meni haukkumoodiin, eikä meinannut millään tajuta ottaa kaulastaan rullaa. Umpparia treenattiin sitten hiukan pihassa erikseen ja kyllähän viksu pikkumiäs sitten jo alkoi homman älytä. Viimeisessä hakutreenissä umpparilla pääsi enää pari pikku haukahdusta. Mielentila haussa on muuten ollut kiva.
Jälkiä on tehty aika harvakseltaan ,kun olen keskittynyt Hiskiin sillä saralla. Mitään erityistä ei niissä ole tapahtunut: vauhtikin on laantunut siedettävälle tasolle ja kepit ovat nousseet hyvin. Motivaatio ei voisi olla parempi. Janaa on vähän pidennetty ja muistaakseni poika ei ole ottanut nyt ainoatakaan takajälkeä. Kepeillä ei jäädä nutaamaan, sitä Vili ei edelleenkään siedä: vähän kepin pureskelua, lihapulla naamariin ja menoksi.
Esineruuduissa meno ollut aika - öööö - irtonaista, kaistaleilla mennään edelleen sitkeästi. Mutta nenä toimii ja motivaatio on täälläkin tapissa..
Tottis tuntuisi olevan aika kivalla mallilla, ykisttäisinä liikkeinä ja palkaten ainakin, mutta en mä usko, että palkattomuudesta Vilille isoa ongelmaa tulee, kun sillä on niin hyvä vire.  Kun olemme kaksin kentällä, pihaustakaan ääntä ei kuulu missään vaiheessa, vaikka menisin Vilin kanssa suoraan hommiin. Mutta heti kun paikalla on muita ihmisiä tai koiria, pikku vingahduksia saattaa tulla, vaihtelevasti. Mitä pitempään treenataan, sitä vähemmän ääntä. Vilin kanssa ei todellakaan toimi se, että treenien pitäisi olla lyhyitä.Kun tehdään hommia, niin sitten tehdään.
Seuraamisessa Vili on nyt alkanut painaa aikalailla, jos palkka ei ole näkyvillä (vaikka ei ääntele), on jo melkoisen vaikea kävellä... Se yliyrittää selvästi. Otin uudestaan kainalopalkan käyttöön ja painaminen väheni heti.
P-makuu Vilillä on tosi vahva, siitä en ole lainkaan huolissani.
Luoksetulo on suora ja kiva. Erikseen on aika paljon tahkottu edestä sivulle siittymistä ja ne ovat nyt aika näyttäviä. Jäävissäkään ei mitään ihmeellisä. Tuppaa tosin välillä jäämään vähän vinoon, sitä pitää työstää jotenkin.
Tasamaanoutoja ei juuri ole treenattu, enemmänkin loppupäätä, eli luovutuksia. Ok, ei pureskelu niissä.
Metristä hyppyä ei nyt ole treenattu lainkaan. Jyrkkä a-este muutaman kerran ja se on ihan hyvä.
Eteenmeno muutaman kerran pallolle ja pari kertaa tyhjään. Omalla kentällä ihan hyvin.

Ja BH-kurssi alkaa kohta. Iik
Vilistä pidettiin hyvä huolta, kun olimme Hiskin kanssa PK SM:ssä


Hiskistä erikseen päivitys, kunhan ehdin.


sunnuntai 2. heinäkuuta 2017

Sadas irtorulla. ¨Jämin keikka

Haku: Vilille paukahti sunnuntaina täyteen sadas irtorullantuonti eli sillä on ollut nyt sata maalimiestä, joilla on ollut tarjolla irtorulla. Rullatreenit on aloitettu 18.2. tänä vuonna ja treenejä ollut noin kerran viikossa, yksi noin kuukauden pituinen tauko. Eli viitisen kuukautta tätä on nyt tahkottu. Seitsemänkymmenen rullantuonnin jälkeen mukaan otettiin myös etsintä.
Seuraavassa treenissä käytetään sitten kiintorullaa, koska päätin, että kun sata tulee täyteen, niin saa irtorullat riittää. Kiintorullassa myös pysytään, paitsi että talvella pitää varmaan vielä ottaa irtorullin piilohässäköitä.
Eilinen treeni oli todella, todella hyvä. Vili oli taas tallaamassa jo valmiiksi täysissä varusteissa. Sadan metrin rata, jolla oli kolme maalimiestä, kaikki piilossa vyhtäaikaa valmiina, ensimmäistä kertaa näin. Eka vasemmalla syvällä, noin 30 metriä kulmasta eteenpäin, toka viidessäkympissä oikealla ja kolmas parinkymmenen metrin syvyydessä maapiilossa oikealla sadassa metrissä.
Vili teki kaksi upeaa suoraa, syvää ja eteenpäinkääntyvää pistoa ja kolme hyvää löytöpistoa: viimeisen puski hienosti syvälle ja poimi rullan paluumatkalla maalimieheltä vihellyksestäni huolimatta. Hyvät rullantuonnit: keskimmäisellä koitti jo tunkea sekä irtorullaa että kiintorullaa yhtaikaa suuhunsa.
Mielentila oli alusta loppuun oikein hyvä: maalimiehillä söi ensin ruuan purkista ja sai sitten päälle pallon, jonka kanssa ihan vähän leikittiin. Tämä toimi. Vauhti ei ole vähentynyt yhtään...Pistojen määrä on sataselle oikein hyvä.

Jälki: Lauantaina olimme Saran ja Tiinan kanssa Jämillä ja molemmat pojat saivat vieraan polkeman jäljen, Vili 500 metriä ja Hiski 700. Lisäksi molemmille otettiin esineruutu ja Vilille kolme janaa. jotka tallasin itse.
Hiskin jälki oli täydellinen joka suhteessa, pappa puksutti komeesti. Saran polkemalla jäljellä oli lopussa myös Tiinan tekemät harhat, joista His ei väliuttänyt mitään. Esineruutu oli molemmilla taas mainio: Vili tietysti kaasutteli  kuin viimeistä päivää, mutta neljä esinettä löytyi suht helposti.
Vilille oli selvästi vaikeaa jäljestää  tuollaisessa osittain ihan paljaassa jäkälämaastossa. Oli lisäksi kuuma ja kävi kova tuuli. Kokemattomalle "puskakoiralle" todella haastava alusta ja keli. Jo janoilla huomasin, että Vili joutuu nyt suorituskykynsä ylärajoille. Jo jälkien nostaminen oli tavallista vaikeampaa ja kolmatta se yritti sitkeästi nostaa väärään suuntaan. Selvitti kuitenkin hommat.
Iltapäivällä Tiina polki Vilille 500-metrisen jäljen, kuusi keppiä. Itse söhläsin janan kanssa ja lähetin Vilin ihan väärästä paikasta. Hyvin se kuitenkin jäljen sai nyt ylös ja ajoi tarkasti. Vauhti putosi normaalista puoleen,. ihanaa. Kaksi keppiä kuudesta jäi, mikä ei harmittanut yhtään. Olin todella iloinen, että Vili pysyi kuitenkin niin hyvin jäljellä ja löysi neljä keppiä. Tämmöistä pitää ehdottomasti nyt treenata lisää!
 Lopuksi otimme ihan pikku tottiksen vieraalla kentällä. Omalla kentällä perjantaitottiksen toinen kierros oli Vilille jotenkin hankala, vingututti hieman eikä ollut ihan rento. Parkkipaikalla hengailua on treenattu urakalla.
PKY:n kentällä ralleilijoiden sessa Vili taas tsemppasi oikein hyvin. Aina en ihan käsitä, mikä milloinkin aikaansaa sen "ympäristöhäiriön". Mutta kyllä homma etenee.

Hiski on nyt ilmoitettu PK SM-kisoihin, kahdeksatta kertaa peräkkäin! Pitäisi varmaan ruveta sen kanssa vähän treenaamaan tottistakin. Sitä ei ole tehty oikeastaan juuri lainkaan. Eikä varsinkaan yhtään kertaa kaikkia liikkeitä putkeen tai edes kisamaisen tapaisesti. En uskalla vielä hyppyyttää sitä ontumisen jälkeen. Olen uittanut poikaa edelleen ahkerasti.

 

tiistai 27. kesäkuuta 2017

Homma etenee

Hiskin ontuminen näyttäisi olevan ohi. Mitään syytä sille ei selvinnyt eikä lääkärissä käyty, tuskin  ell olisi osannut sanoa asiasta yhtään mitään. His on uinut joka päivä pitkän lenkin ja uskon, että lihaskunto on ihan ok. On varovaisesti aloiteltu treenaaminen parilla ruututreenillä ja lyhyillä jäljillä, jotka on menneet hyvin. Ruudussa palkkaan taas esineen tuonnista pallolla jo kaukaa, koska paluuvauhti on jostain syystä vähän hidastunut.
Kentällä Hiskin kanssa on käyty kerran:kentälle tuloja ja jääviä. Pitänee vähän tihentää tahtia.
Pitäisi ilmoittaa poitsu ässämmiin viimeistään sunnuntaina.

Vilillä kulkee lujaa, kaikin tavoin. Haussa on keskitytty mielentilaan ja edistyttykin nyt aiheessa. Vilillä on metsälenkeilläkin rulla kaulassa ja valjaat päällä, sillä tavalla se ei yhdistä niihin kierrosten automaattista nostamista tappiin. Heiluva rulla on saanut olla ihan rauhassa, Vili ei kiinnitä siihen mitään huomiota. Kaksi ekaa maalimiestä jää piiloihin tallauksessa ja Vili pääsee heti etsimään, tämäkin toimii. Irtorullantuonteja nyt 97 kappaletta, enää kolme sitä lajia, koska niin päätin. Eli yksi irtorullatreeni jäljellä. Aika hirmuista tuon perässä on kyllä piilolle juosta epätasaisessa ja kivisessä maastossa, mutta ei mahda mitään. Ruoka ei kyllä vaan palkkana vörki: Vili ei niinsanotusti pääse siinä viettipäämäärään eikä saa purettua itseään. Eli palaamme hillittyyn pallopalkkaan: ei riekkumista, mutta saa mälvätä sitä rakasta palloaan.
Vilillä on edelleen huikean hyvät, näyttävät ja vauhdikkaat suorat pistot, se kääntyy hienosti eteenpäin ja nenä toimii loistavasti. Ilmaisuja ehditään hinkata koko ensi talvi.
Jälki: Vililtä on jäänyt kevään/kesän mittaan metsään yhteensä kaksi keppiä, mikä ei ole paljon mitään. Janat on olleet hurjan hyviä, pari takajälkeä, joista poika on joutunut heti takaisin autoon. Mielialakin alkaa jäljelle lähdettäessä olla aika kiva: ei  enää järjetöntä kaahaamista eikä kiljuntaa, vaikka vauhtia edelleen on. Jäljen nosto on tosi näyttävä.
Jäljestämisessä ei mitään valittamista, yhtään hukkaa ei toistaiseksi ole ollut, vaikka olen koittanut vaikeuttaa jälkiä kovastikin. Kyllä sekin päivä vielä tulee. Ajan suht lyhyessä liinassa ja jarrutan koko ajan. Kepiltä en päästä kaahaamaan.
Tottiksessa on kimppatreeneissä tehty oikeastaan pelkkiä kentälle tuloja. Ensin kunnollinen rentoutumistreeni pallon kanssa (palkka heti rennosta ilmeestä) kentän ulkopuolella, ja kun ilme näyttää hyvältä, pallo taskuun ja kentälle. Sinne mennessä palkka ensin heti kentälle astumisesta, sitten muutaman askeleen seuruusta, sitten perusasennosta, sitten eri pituisista perusasennossa seisomisista, sitten yhdestä askeleesta pa:n jälkeen jne. Lopulta jätän pallon kentän ulkopuolelle ensin  näkyviin ja sitten piiloon ja samat systeemit. Vapautan sitten suoraan palkalle. Yritän olla tosi tarkkana, etten palkkaa kuin rentoutuneesta tilasta. Ei se varmaan joka kerta onnistu, mutta apparia tässä on vähän vaikea käyttää, koska asiaa on hankala selittää.tPaljon toistoja. Kenällä häiriönä kapulateline ja ihmisiä (ja muita koiria kauempana). Viimeksi onnistui jo hyvin toisen koiran kanssa (siis oli hiljaa).