HISKIN JA VILIN SEIKKAILUT




torstai 11. heinäkuuta 2019

Uuraisilta toinen EK3 pistein 285

Ei pitänyt mennä Vilin kanssa kokeisiin ennenkuin syksyllä. No, kävi niin, että Uuraisten EK-kokeeseen 7.7. oli ilmoajan jälkeen jäänyt vapaa paikka, jota suorastaan tyrkytettiin minulle ja lopulta sitten annoin houkuttelijoille periksi. Pientä jännitystä aiheutti se, että tyttären häät olivat edellisenä päivänä. Yöunet jäivät aika vähiin, kun herätys oli kymmentä vaille neljä.
Maastossa aloitettiin jäljillä tietenkin. Jana oli pitkä, jälki lähti ihan tapista eli 40 metristä. Ei olla viime aikoina kauheasti noita treenattu ja Vili eteni aika vinoon, nosti kuitenkin jäljen oikeaan suuntaan ja poimi kaikki kepit. Maksimimäärä kulmia, hienossa maastossa. Pisteitä 59/60.

Sitten pudotettu. Rata kulki jännästi vinossa loivaan ylämäkeen. Homma sujui kuin rasvattu, järkyttävä hakuvauhti, hieno palautus. Pisteit
30/30.

Tarkkuus: pieni esine, juomatölkistä nipsu. Hetihän tuo löytyi. 30/30

Haku: Vilillä oli jo aika karmeat kierrokset tässä vaiheessa. Rata alkoi ylämäestä, ei ihan helppo paikka lähettää kulmiin. Molemmat ukot olivat oikealla puolella, eka montussa ehkä jossain 30 metrin päässä alusta. Vili kävi hienosti kulman kautta nostamassa ukon. Muuten hyvä ilmaisu, mutta oli ruopinut maata maalimiehen ympärillä. Sitten hienosti toinen kulma ja pari hyvää tyhjää pistoa ja toinen, umpparissa ollut ukko nousi oikeasta takakulmasta. Piste lähti ekan ilmaisun kuopimisesta. 69/70

Esineruutu: ei ainakaan yhtään vähemmän potkua kuin haussa. Ruudussa lähetettiin ylämäkeen, ei ollut ihan iisipiisi nakki tämäkään. Ennen Viliä (nro 5) ei yksikään koira ollut nostanut neljää esinettä. Vili napsi kolme esinettä reilussa minuutissa, neljättä joutui etsimään vähän kauemmin. Mutta sekin löytyi. Siinä vaiheessa vain poika vain kiehui jo niin kamalasti, että oli ihan pakko jäädä tappamaan esinettä ja mun piti antaa tuo-käsky. Menetettiin kolme pistettä tästä "kuppi nurin"-vaiheesta. Pisteitä 27/30
Maastosta kokonaispisteet 195/200

Tottis
Tiesin, että Vili ei maastossa petä. Tottis on se meidän heikko lenkki mielialaongelmien takia - Vilihän kyllä osaa - ja mulle jännityksen paikka. Kymmeneen kuukauteen ei oltu kisattu, joten en edes osannut arvioida, missä mennään. Treenit on kyllä sujuneet hyvin. Mielialaan on satsattu ihan hirveästi, sitä on treenattu monella eri tavalla ja on näyttänyt siltä, että tulostakin on saatu. Aksatreenitkin on tukeneet muuta hommaa. Mutta vasta oikeassa koetilanteessahan näkee kunnolla, mikä on homman nimi.
Onneksi olimme vasta kolmannessa parissa, suoritusvuorossa ensin. Otin Vilin kanssa ihan kunnon pätkät seuraamista ja kaikki jäävät ennen suoritusta. Edellisten koirien arvostelun ajaksi pistin Vilin mammimaan. Siitä se lähti vingahdellen ilmoittautumiseen, ei ihan hyvältä näyttänyt tässä vaiheessa.

Seuraaminen: vinguilla lähdettiin heti liikkeelle, ampumisen aikana pääsi kunnon haukku, Vilin pää nyykähteli, kontakti tippui, mutta piti hyvin paikkansa, ei edsitänyt eikä jätättänyt eikä painanut. Hiljeni käännöksen jälkeen ja oli henkilöryhmässä jo ihan hiljaa. Istui hitaasti. Arvosana seuraamisesta hyvä.
Kaikissa jäävissä tukli alkuvingaukset valmistelevissa osuuksissa, itse liikkeet ok. Maahanmeno kyllä yllättävän hidas, valui oudosti. Luoksetulot hyviä ja suoria, sivullesiirtymisissäkään ei nyt ulvahdellut.
Jäävistä erittäin hyvää ja hyvää

Tasamaanouto oli vauhdikas ja palautus hyvä, ei hitsannut kiinni kapulaan, jipii!
Muistaakseni erinomainen

Metrisen noudon sössin itse: enimmäisellä heitolla kapula kieri kamalan vinoon ja uusin heiton. Toisella heiutolla kapula jäi ihan esteen taakse ja Viliparka joutui ponnistamaan paikaltaan ja kaatoi esteen. Jou muu koira olisi voinut pudottaa kapulan, Vilimies paikkasi ohjajan mokan niin hyvin kuin sen voi paikata. Hieno luovutus, ei pureskelua eikä ääntä. Arvosana hyvä.
'
A-este: ei vikaa. Arvosana erinomainen

Eteenmeno: jouduin antamaan toisen käskyn, outoa. Muuten oikein mainio. Arvosana hyvä

Paikallamakuu: erinomainen
Tottispisteet 90

Yhteispistett kokeesta 285 pojoa, toinen ykköstulos, ihan huikeaa.

Ennen kaikkea olin onnellinen siitä, että Vilin mielentila oli parantunut niin paljon viime syksystä, kun sen kanssa on tehty töitä ihan urakalla. Olin erittäin tyytyväinen, että uskaltauduin testaamaan tämänhetkisen tason.
Tästä on niin hyvä jatkaa!






Mimmi tuli, Hiskirakas lähti

Syksyllä 2018 taloon tuli ihana pieni tyttöpentu Mimmi, jonka Vili otti vastaan aivan ihastuneena, Hiski vähän varauksella.
Hiski oli hyvässä kunnossa koko syksyn ja yhteiselo sujui hyvin. Suureksi surukseni Hiskin kunto romahti helmikuun alussa ja helmikuun 8. päivänä minun oli päästettävä rakas Hiskini lepoon. Ikävä oli ja on edelleen kova.

maanantai 15. lokakuuta 2018

Tuloksia ja talvitauko peekoosta

Vili kolmisen vuotta sitten,. Nyt se on jo iso poika, jolla on JK3 ja EK3 ykköstuloksin. Mutta edelleen se on  "puolikesy luonnonlapsi", äärimmäisen  rakastettava adhd-kakara


Olemme käyneet Vilin kanssa kahdessakin EK-kokeessa ja sillä on nyt EK2- ja EK3-koularit.

EK2, KALAJOKI 29.9., Sami Isopahkala

Koe kulki rantaloman nimellä (raaka tuuli ja kylmä kuin mikä) ja sinne lähdimme kolmen koplalla, eli matkassa mukana olivat myös Sara+Tarmo ja Saara+Kyy. Vuokrasimme kivan mökin ja olimme kaksi yötä. Kaikinpuolin hauska ja onnistunut reissu!
Maasto
Koe alkoi jäljellä. Kaikki kepit, mutta janalta lähti kaksi pistettä "ryntäämisestä", minusta vähän turhaan, koska Vili eteni luotisuoraan otti varmasti jäljen oikeaan suuntaan. 58 p.
Seuraavaksi pudotettu, joka meni muuten hyvin, mutta Vili pysähtyi haistamaan matkalle pystytettyä, alokasluokan matkaa merkkaavaa keppiä. Siitä pois yksi piste. 19 p.
Sitten tarkkuus. Ja voihan kökkö: Vili ilmaisi esineen maahanmenolla, loikkasin ruutuun ja kappas: en löydäkään esinettä. Minuutti kuluu ja sitten tulee jo tuomarikin etsimään. Ei löytynyt koskaan, seuraavalle piti tehdä uusi ruutu. Ilmeisesti pikkuesine hupsahti jonnekin syvälle paksuun jäkälään eikä smöyhimisestä huolimatta suostunut enää ilmaantumaan. 0 p.
Jos tarkkuuden nollaus potuttikin pienen hetken, niin haku kohensi mielialaa kummasti.  Vili teki kaiken aivan oppikirjamaisesti ja saatiin ansaitusti täydet pisteet eli 70 p.
Tottis
Olimme toisessa parissa, Vili suoritti ekana. Melkein suoraan autosta kentälle, joka oli pieni ja laidat täynnä jos jonkinlaista härpäkettä. Vili virittyi tapansa mukaan välittömästi vinkumaan ja jatkoi piipitystä noutoihin saakka taukoamatta. Teki kuitenkin kaikki liikkeet hienosti ja ihmeen tarkasti, vinkumisesta huolimatta sen mieliala ei ollut kovin paha. Itsekin olin aika rento.
Ninpä saimme  kokonaispisteiksi 89, mistä olin mielissäni. Tuomarointi oli asiallisen tiukahkoa.
Loppupisteet 265, eli vallan mainio suoritus.
Tarmo nappasi ykköstuloksen ja  Kyy myös kakkostuloksen,. Hyvillä mielin lähdimme sunnuntaina ajelemaan (4 tuntia... ) kotia kohti. Hirvittelimme kyllä, että kahden viikon päästä olisi heti EK3-koe.

EK3, HÄMEENKYRÖ 13.10., Mikael Kallio
Tämä oli siitä poikkeuksellinen EK-koe, että se alkoi tottiksella.
Olimme Vilin kanssa nro 1.
Vili aloitti ulinan samalla hetkellä, kun jalkani osui kentän reunaan... Mökä oli pahempaa kuin Kalajoella ja Vili oli paljon hermostuneempi ja keskittymättömämpi. Pystyi kuitenkin  tekemään hommat ilman liikevirheitä ja paikkasi noudoilla paljon. Onnistuin antamaan niin järeät irrotuskäskyt, että irrotti sentään kapuloista ekoilla käskyillä, luojan kiitos. Mutta mielenmtila oli mitä oli.
Pisteitä kuitenkin 86, missä omasta mielestäni oli muutama liikaa.
Maasto
Täällä kaikki sujui mallikkaasti: esineruudussa meni kolme pistettä mälväämisestä, ihan aiheellisesti. Vili kikkaili harvinaisen reteästi ja irrottamisessakin oli vaikeuksia. Nauratti kyllä yleisöä taas pöljäilyllään. Kaameat ylikierrokset. Toiset kaksi pistettä lähti hausta, jossa yksi pisto jäi vajaaksi ja toisella piilolla pyöri levottomasti ja vähän liian kaukanakin.
Maastopisteet yhteensä 195.
Yhteispisteet 281, eli ensimmäinen ykköstulos EK:sta. Valiokello on siis käynnistynyt sekä jäljeltä että EK:sta.

Nyt alkoi Vilin kanssa hyvin intensiivisen treenirupeaman jälkeen  PIIIITKÄ talvitauko, varsinkin tottiksesta, jonka kohdalla mietintämyssy on erittäin syvällä päässä. Ainakin pallo-/lelupalkka jää nyt kokonaan pois kentältä. Se vain selvästi pahentaa asiaa/turhaumaa.
Vili on aloittanut agilityn lainakuskin kanssa ja saa nyt puskea energiaansa siihen. Harvakseltaan käymme myös hakutreeneissä ja ehkä tekemässä muutaman jäljen ennen lumentuloa. Keväällä katsotaan, mikä on tilanne.


 


sunnuntai 5. elokuuta 2018

Välitilitystä

Kesä on hurahtanut kuumissa merkeissä ja treenailut on pakostakin jääneet normaalia vähemmälle.
Itse kävin PK SM-kisoissa polkaisemassa ensin EK-kokeessa yhden jäljen ja olin sen jälkeen keppien vastaanottajana. Seuraavana päivänä talsin jälkikokeessa kaksi jälkeä ja otin taas keppejä vastaan. Kivat kisat ja hyvä tunnelma! Vili pääsi lauantaina vähän fiilistelemään.

Jotain sentään on tehty. Vilin tottiksessa edelleen pääpaino mielialatreeneissä, eli äänettömyyden tavoittelussa. Nollatoleranssia haetaan. Joskus onnistuu, aina ei. Ehkä keskimäärin kuitenkin on edistytty. Ideana edelleen, että toiminta lakkaa heti ja palkan mahdollisuus poistuu, kun pienikin vingahdus kuuluu. Seuraamisessa se ei edelleenkään ole riittävän rento, yhteistreeneissä siis. Kun ollaan yksin tai kaksin, se ei ole läheskään yhtä jännittynyt. On tehty suht paljon ilmoittautumistreeniä toisen koiran kanssa.
Noutoja ei ole oikeastaan treenattu lainkaan, vain kapulatelineen lähestymistä. Metrisellä hämytreenejä so Vili istumaan toiselle puolelle ja minä huutelen toiselta puolelta erilaisia sanoja kuten "tomaatti", "sukkahousut" ja "siideri". Jossain kohtaa sitten "hyppy". Joskus palaan toiselle puolelle palkkaamaan hyvästä keskittymisestä eikä hyppyä tule ollenkaan. Treenikaveri kuuntelee toisella puolella, tuleeko piippausta. Ei ole vinkunut tuossa enää aikoihin. Hyvä treeni.
Uimaan Vili pääsee nykyään vain kunnollisen (ja hiljaisen!) ja keskittyneen seuraamisen kautta. Itse uiminenhan on sitten kamalaa kauhomista.

Jälki pojalta sujuu kuin tanssi: ei takajälkiä, hienot kulmat, kepit tarkasti ja harhajälkiäkin on testattu. Ei mene halpaan. Nyt koitan vähän piilotella keppejä.

Esineruudussa ei erikoista: välillä Vili sortuu tosin hiukan esineen tappamiseen. Ihan pakko...

Haun edistymiseen olen nyt hyvin, hyvin tyytyväinen. Keksin lopultakin ilmaisuun sopivan riittävän selkeät systeemit (ja hyvät maalimiehet!) ja ilmaisut alkavat olla niin kohillaan, että mietin jo vakavasti kokeeseen menoa.

Tarkkuus. Aika täydellistä nyt

Pudotettu. Tehty kakkosen rataa. Nyt kulkee hyvin, kun hokasin keinon kitkeä pois hanskan ravistelu löytöpaikalla ennen tuontia so vaihto vielä ihanampaan palkkahansakaan. Eilen tosin vauhtia oli niin paljon, että Vili kiisi hanskan yli lähtöpisteeseen asti. Hyvin palasi vaihdista hakemaan uudestaan, tulipahan tuokin kokeiltua.

Hirveesti tekisi mieli kokeeseen, mutta kun jälki- ja EK-kokeita ei kertakaikkiaan ole! Yksi oma EK-koe on elokuun lopulla ja siinä olen itse ratamestarina... Ja tottis on kyllä edelleen melkoinen mysteeri. Maastoissa Vili olisi valmis kolmosluokan kokeeseen kaikissa kolmessa lajissa.



keskiviikko 20. kesäkuuta 2018

Lajin vaihto: EK1


Vilin kanssa kävimme EK-kokeessa. Tuli vähän äkkilähtö, kun kolmiseuraotteluun piti saada Lvekin joukkueeseen kolmas osallistuja. Ei nyt sitten löytynyt muita. Vasta syksyllä oli tarkoitus startata Vilpertsan kanssa EK:ssa, mutta aattelin, että mikä jottei. Kokeillaan. Enkä kadu.

Ensin esineruutu Niihaman tottiskentän lähellä. Ruutu oli karsea: pusikkoa, matalaa kuusta ja ties mitä rytöä. Koiraa ei lähetyksen jälkeen juuri nähnyt, eli ei paljon pystynyt ohjailemaan. Vili kuskasi kuitenkin mulle kaksi esinettä 1,5 minuutissa ja sai täydet 30 pistettä ainoana koirana kahdeksasta. Itse olisin vähentänyt pisteen siitä, ettei meinannut irrottaa ekasta esineestä.

Sitten ajettiin 40 minuutin matka muihin maastoihin jonnekin hevonkuuseen Ylöjärven perukoille. Siellä aloitettiin jäljellä. Jana oli täydellinen, mutta eka keppi jäi matkalle. Tällainen vain 40 minuuttia vanhentunut jälki on Vilille vaikea, osasin varuatua, että noin voi käydä. Jäljen ajossa meni kuusi minuuttia (käytettävissä olisi ollut 20...), eli olisi hyvin ehditty hakea se eka keppi, mutta minä pöljä en löytänyt enää janalle Eihän sitä nyt noin lyhyellä matkalla mitään sport trackereita tarvita Siinä meni 10 pojoa. Eli pisteitä 50/60


Etukäteen jännittävin osio, eli haku, sujuikin sitten yli odotusten. Kehuttiin yhteistyötä, ohjausta ja hallintaa. Vili teki sairaan hienot pistot ja nosti molemmat ukot. Työskentelyyn meni aikaa kolmisen minuuttia (aikaa olisi ollut 8). Ilmaisuista meni odotetusti kaksi pistettä kummastakin. Oli mahtavaa nähdä homma koetasolla. Pisteitä 66/70. Kyllä pojasta vielä hakukoirakin leivotaan.
Pudotetun esineen radalla kämmäsin, kun valmistellut koiraa kunnolla ja se kokemattomana luuli ensin olevansa esineruudussa, eli sivulla kulkemisen sijasta rynnisti eteenpäin. Muuten kaikki bueno. Pisteitä 19/20.
Viimeisenä tarkkuusruutu. Vili oli keskittynyt ja pysyi ruudussa hyvin. Puolen minuutin nuuskuttelun jälkeen se suorastaan heittäytyi maahan ja kahden euronkolikko oli suoraan sen nenän edessä ja helppo poimia. Pisteitä 20/20.
Kaikki osiot tehtiin melkein putkeen, kun osallistujia oli vain kolme.
Maastosta pisteitä 185


Sitten kaahattiin taas takaisin kentälle, jossa kutakuinkin suoraan autosta suoritukseen. Tottiksessa oli kolmen rinki, jota inhoan, mutta arvoin m eille numeron yksi, eli ´pääsimme ekana suorittamaan. Vili tuli hyvässä mielentilassa kentälle ja oli ihan hiljaa ilmoittautumiseen asti. Ekan perusasennon jälkeen se sitten kiljui taas koko pitkän suoran käännökseen asti, sen jälkeen oli hiljaa. Loppu oli mallikelpoista seuraamista. Kaikki valmistelvat osuudet taas vonkui.
Ei yhtään liikevirhettä ja paljon vähemmän pikkuvirheitä kuin jälkikokeessa. Jäävistä arvosana hyvä, johtuen huonosta seuraamisesta ja sivulletulojen ennakoinneista.
Kaikki noudot erinomaisia, tasamaanouto suorastaan loistava, hyppy ilmava, Irrotukset hyvin. Eteenmeno erittäin hyvä (huono seuruu), paikallaolo erinomainen.
Tottiksesta pisteitä 89. Hiukan syö naista nuo seuruiden volinat, kun tuomari sanoi, ettei voi antaa kokonaisarvosanaksi erittäin hyvää ääntelyn takia. Mutta kyllä me ne vielä selätetään. nih.
Kokonaispisteet 274. Olen tyytyväinen, että uskallettiin kokeeseen.


Ja  muutama päivä Vilin EK-kokeen jälkeen Hiskillä todettiin melko paha sydänvika. Vähän veti apeaksi. Hiski syö nyt lääkkeitä lopun ikäänsä ja toivon, että se saisi niiden avulla vielä elää monta hyvää ja puuhakasta vuotta.

sunnuntai 27. toukokuuta 2018

Jälkimatka jatkuu: JK3








Uskaltauduin Vilin kanssa oman yhdistyksen JK3-kokeeseen. Maastoista olin aika vakuuttunut, koska Vilin jäljestys on ollut koko kevään valioluokkaa eivätkä esineruudutkaan huonosti ole menneet, joskin siellä voi Vilin temperamentilla sattua ja tapahtua yhtä sun toista.
Tottis on edelleen meidän murheenkryyni, ja siinä Vilin kulloinenkin mielentila. Kun olemme kaksin tai muutaman treenikamun kanssa kentällä, Vili tekee kaiken hienosti ja pakka pysyy aikalailla kasassa. Mutta heti kun väkeä on enemmän,  ongelmia alkaa tulla. Olemme yrittäneet järjestää mahdollisimman kisamaisia tilanteita ja Vili on klaarannut ne vaihtelevasti.

Tottista on treenattu ahkerasti on koko talvi. Erityisesti täsmätreeniä on tehty paikkamakuussa, jossa opetin Vilille talven mittaan leuka-maassa-paikkamakuun. Ja lisäksi on treenattu paljon "lähtöjä" eli pelkkää perusasentoa ja tehty kuuntelutreeniä sekä kotona, hallissa että kentällä, koska Vili kiihtyneenä ei välttämättä keskity eikä kuuntele käskyjä yhtään, vaan arpoo liikkeeksi mitä sattuu.
Halusin nyt testata "turvallisella" omalla kentällä, missä oikeasti mennään.

Itse koepäivä oli lämmin, ei onneksi ihan niin kuuma kuin edellinen, mutta maasto oli pölisevän rutikuiva. Tunnin odottelun jälkeen pääsimme jäljelle, Vilillä nupit kaakossa.. Janalla Vili teki jonkun oudon tarkistuksen heti janan alussa, liekö jonkun eläimen jäljet siinä häirinneet, mutta jatkoi sitten hyvin. Jälki lähti melkein 50 metristä, Vili tsekkasi jäljen oikein hyvin ja lähti oikeaan suuntaan.
Sitten puksuteltiin, Vilillä oli kiivas tahti kuten tavallista, mutta teki silti tarkkaa työtä. Mentiin melkein 500 metriä eikä yhtään keppiä noussut... Alkoi epäusko jo kalvaa. Ajattelin, että kuivuus taisi sittenkin tehdä tepposet eikä Vili haista pölyt nenässä keppejä. Sitten Vili bongasi häntä heiluen ekan kepin ja alkoihan niitä nousta tasaiseen tahtiin loppua kohti. Kutoskepille päästessä aikaa oli mennyt 20 minuuttia, eli vasta puolet sallitusta ajasta.
Jäljenpolkija oli unohtanut jättää ekan kepin ja lisännyt sen sitten loppupäähän :) Oli ohjaajalle oikein opettavainen kokemus. Ja Viulihän on ajanut paljonkin jälkilä, joissa on vain yksi keppi lopussa.
Jäljellä oli kaavion mukaan seitsemän suoraa kulmaa ja kaksi terävää. Kaikki kulmat Vili veti tosi hienosti. Yhtäkään keppiä en löytänyt itse. Olin Vilin  työskentelyyn mahdottoman tyytyväinen, se ylitti odotukseni. Meidän treenityyli on osunut nappiin: koira luottaa itseensä, sillä on suunnaton motivaatio sekä jäljestämiseen että keppien löytämiseen ja minä luotan koiraan. Edelleenkään Vili ei halua kepeistä palkkaa, sille riittää, että keppi löytyy ja minä kehun. Juomaankaan Vili ei ehtinyt, valelin vain vedellä sen kuonoa. Lopussa se ei ollut yhtään väsynyt.
Pisteitä jäljeltä 166. Neljä pistettä lähti janalta.

Esineruudussa ei kauaa nokka tuhissut: Neljä esinettä kiidätettiin, suorastaan ampaistiin minulle ajassa kaksi minuuttia ja muutama sekunti päälle. Pisteitä 29: yksi pojo lähti (ihan ansaitusti) ekalla esineellä kikkailusta, sitä piti pikkusen riepotella ennen tuontia.
Tuomarilla (Virve Köppä) oli melkein ns monttu auki: "Enpä ole aikoihin nähnyt mitään yhtä hassua". Nyt ei sentään tuotu kahta esinettä kerralla. Vili oli neljän esineen jälkeen sen näköinen, että "ei voi olla totta, joko tää ny loppu".
Maastosta huikeat 195 pistettä.

Sitten tottikseen. Tällä kertaa ensin suorittamaan. Olin tässä vaiheessa toiveikas enkä pahemmin edes jännittänyt. Leikitin Vilperttiä ennen kentälle menoa patukan kanssa, mikä taisi olla virhe. Se lähti heti tuomaria lähestyttäessä hipsimään kohti kapuloita, mitä se ei treeneissä enää koskaan tee. Odotti kyllä sitten nätisti ja hiljaa perusasennossa, kun pari vei koiraansa paikkamakuuseen.
Sittenhän se riemu repesi. Heti ekasta askeleesta alkoi rääkyminen: muuta sanaa ei oikein voi käyttää. Vili taisi jopa pari kertaa haukahtaa. Piti koko ajan silti hyvin kontaktia ja painoi niin, että oli välillä vaikea kävellä. Käännöksen jälkeen lopetti huutamisen ja henkilöryhmään tullessa oli jo ihan hiljaa.
Olin etukäteen päättänyt, että keskeytän, jos tämmöstä sattuu, jos maasto on mennyt huonosti. Mutta 195 maastosta, ei pystynyt...
Seuraamisesta arvosana hyvä. Kiljuminen pudotti ainakin yhden pykälän. 
Kaikissa jäävissä sama juttu: jäätävä vinkuminen seuruussa. Kaikki jäävät silti oikein ja kuulemma nopeitakin. Istumiseen annoin tarkoituksella vartaloavun, koska siinä se on  treeneissä jäänyt muutaman kerran seisomaan.
Jäävistä hyvää ja tyydyttävää, valmistelevan osuuden osuuden ääntelyistä rokotettiin tosi paljon.
Sitten kapuloille. Annoin Vilin mennä aika vapaasti, en edes yrittänyt pitää käskyn alla, koska olen huomannut sen pahentavan asiaa tässä vaiheessa.
Tasamaanoudossa heitin kaksikiloista vammakädelläni huonosti, mutta meno kapulalle oli silti melkoisen näyttävä, palautus samoin. Napakka ja kuuluva "anna"-käsky, muttä Vilipä ei irrottanut, eli oli pakko uusia käsky. Sitten hyvin vastahakoinen irrotus.
Tästä taisi tulla tyydyttävä, mikä on harmillista, kun itse liike on niin hieno.
Metrinen oli nyt vanerieste, koska pressueste ei pysynyt tuulessa pystyssä. Vili kolautti mennessä aika pahasti jalkansa, mutta paluuhyppy oli hyvä. Irrotus oli taas vähän vaikea, mutta irrotti sentään ekalla käskyllä.
Tästä hyvä.
A-este oli ihan mallikelpoinen, mutta tästäkin tuli muistaakseni tyydyttävä, koska Vili siirtyi omatoimisesti sivulle ja vielä hypähtelikin siinä.
Eteenmenon seuruussa Vili keuli matalana, piti kyllä paikkansa, itse maahanmeno oli mallikas. Tästäkin silti vain hyvä.
Mielenkiintoista, että Vili oli jo sitten paikallemakuuseen viedessä oikein hyvässä tilassa, seurasi nätisti eiköä vinkunut. Samoin makuusta poistuessa oikein mallikasta seuraamista. Ja näitähän ei arvostella :D
Paikallamakuusta olin kaikkein iloisin: leukamakuu on tuottanut tulosta, Vili pysyi asennossa koko ajan hievahtamatta. Tästä koko kokeen ainoa erinomainen. On me jotain osattu korjata :D Se on sikäli lohjdullista, että ehkä kokonaisuus saadaan vielä kasaan askel/liike kerrallaan

Haettiin korjaussarjaa ja se saatiin. Mieliala/liian kovat kierrokset on se, joka tuottaa kaikki virheet: ääntelyn,. painamisen, irrotusongelmat, vinot perusasennot jne. 

Mutta siis Vili on nyt saanut kaikista kolmesta jälkikokeesta ykköstuloksen ja ensimmäinen ykköstulos käyttövalion arvoon on saavutettu. Kyllä tästä vaan on kiva jatkaa.Nyt välillä EK:_n kimppuun vaihtelun vuoksi

 







 

maanantai 9. lokakuuta 2017

Vili JK2 . Ei mitään keskinkertaista

Vilillä on nyt siis JK2-titteli.
Saimme peruutuspaikan Säkylään ja vaikka kakkosluokan koe tuli hiukan liian äkkiä ykkösen jälkeen, päätin lähteä käymään tuolla. Oman yhdistyksen jälkikokeet olivat samana päivänä ja niissä olin ratamestarina ja rämmin etukäteen testailemassa ja merkkailemassa jälkiä kymmeniä ja taas kymmeniä tunteja. Koirat saivat paljon liikuntaa ja Vili muutaman kunnon jäljenkin. Hommat hoituivat kuitenkin hienosti koepäivänä ilman minuakin :) Säkylässä seurasin kyllä koko ajan tilannetta: jäljen yksi polkija lähti, kakkosen palasi, metsään jäi yksi kreppi, muuten kaikki hyvin jne.
Kuudesta kisaajasta viisi sai tuloksen, eli hyvin meni kotijoukoilla.
Säkylässä oli sotilaallinen meininki alusta asti: jäljelle lähtijät pantiin kirjaimellisesti riviin, tai oikeastaan kolmeen. Maastot olivat aivan mahtavat: Virttaan varalaskupaikan lähellä silmänkantamattomiin tasaista kangasmaastoa.
Saimme jäljen numero kaksi ja melkein samantien tuli lähtö. Vili ruopaisi tapansa mukaan menemään niin, että sammaleet pöllysivät ja kääntyi hyvin määrätietoisesti vasemmalle. Olin varma, että suunta oli oikea. Vaan ei, "takaisin janalle" kuului takaa. Jostain syystä Vili on nyt viime aikoina alkanyt kammeta vasemmalle. Takajälki siis. Sen jälkeen ei mitään muuta kuin puksutettiin menemään ja Vili nosteli tasaisin  väliajoin keppejä, kaikki kuusi kappaletta. Mulla oli sports tracker päällä ja se näytti jäljen pituudeksi 1,1 kilsaa. Aikaa meni 16 minuuttia, käytettävissä olisi ollut puoli tuntia. Vili vauhti oli suurimmaksi osaksi siedettävää, vain kepeiltä piti ryysiä jatkamaan.
Jäljeltä pisteitä 166, kun takajäljestä rokotettiin neljä pojoa. Tuomari oli kirjannut papereihinsa: "hieno lähtö!"
Esineruutuun menoa jouduttiin jonkin verran odottelemaan. Tässä Vili keräsi aika kovat kierrokset. Ruutu oli jännästi niin, että oikea kulma oli mäen päällä, puita hyvin harvassa. Oikealta aloitettiin kuten aina. Ja niinhän Vili taas sinkosi tantereelle kuin nappi housuista, ensin oikeaan kulmaan ja sitten takarajaa pitkin vasemmalle. Tiesin heti maaston nähtyäni, että tässä on semmonen ruutu, jossa kaasutellaan eikä etsintä mene ihan oppikirjamaisesti kaistaleittan, vaikka sellaista on paljon hinkattu. Aika nopsasti Vili nosti vasemmalta takaa esineen ja sitten heti perään keskeltä edestä toisen. Esineet olivat aika pieniä, toinen jokin väritön letkunpätkä. Aikaa meni 1,5 minuuttia.
Tuomari oli tyytymätön "liian kovaan vauhtiin" ja nappasi siitä kaksi pistettä. Itse olin tyytyväinen Viliin: se toi esineet suoraan mulle, luovutti hienosti eikä mälvännyt kumpaakaan.
Maastosta yhteispisteet 194, eli ei huono.
Sitten tottiskentälle. Se oli pieni peltopläntti  maatilan takapihalla... Tiesin joutuvani (taas) numerolla neljä ensin paikkamakuuseen. Pariksi oli tulossa sakemanninarttu, jonka ohjaaja kävi kysymässä, häiritseekö mun koiraani hänen rekkunsa haukkuminen. Totta mooses häiritsee. Yritin kuitenkin olla huolestumatta.
Kun aikaa oli, otin Vilin autosta hyvissä ajoin tutustumaan ympäristöön, käytiin pikku kävelyllä ja hengailtiin kentän laidallakin. Sitten tehtiin rentoutumistreeniä ja pikkuisen seuraamista palkaten ja kaikki jäävät pariin kertaan, hienosti. Vili oli kivassa moodissa. Saatiin jopa pikku paikkamakuutreenikin, kun Johanna H. heitteli Jakelle kapulaa. Sain palkattua Vilin tässäkin hyvistä paikoista.
Sitten kentän laidalle ilmoittautumaan parin kanssa, jonka koira huusi suoraa huutoa jo tässä vaiheessa. En pitänyt kiirettä, vaan otin Vilin ihan samalla tavalla mukaan kuin teen treeneissä: istumisesta ja rauhallisesti kehuen. Ilmoittautumisessa parin koira haukkui taukoamatta, tuomarin puheesta en kuullut mitään.
Kun vein Viliä paikkamakuuseen, kehuin sitä hiljaa kontaktista, huomasin, että sillä alkoi jo pokka pettää. Merkin viereen päästyämme se putosi heti maihin ennen käskyä, mutta tuomari ei tätä noteerannut.
Sakemanni huusi ja kiljui ja haukkui sitten koko suorituksensa läpi: ehkä oli muutaman sekunnin hiljaa silloin, kun oli kapula suussa, muuten ei hetkeäkään. Olin ihan varma, että tuomari keskeyttää. Itse yritin hengittää syvään ja olla hermoilematta, mutta kiristelin kyllä hampaitani ja kiroilin itsekseni. Vili oli onneksi hiljaa myös heittojen ajan. Tuntui muuten ihan hemmetin pitkältä aika...
Vili oli kääntynyt taas hiukan kentälle päin. Kun nostin sen ylös, tiesin heti, ettei hyvä heilu. Eikä heilunut. Perusasennossa Vili kesti vielä (vinkui tosin), mutta kun lähdettiin liikkeelle, se lysähti taas paimennusasentoon: nenä maata kohti (ei kuitenkaan haistellut), kroppa matalana. Pitkä suora oli karsea, vähän hätkähti paukkujakin. Käännöksen jälkeen sain vähän ryhtiä hommaan, varsinkin vauhdinmuutokset auttoivat. Henkilöryhmä meni vähän sinnepäin.
Jäävissä seuruu oli yhtä kamalaa. Vili ei selvästi keskittynyt yhtään, niinpä istuminen meni maahanmenoksi ja seisomisesssa meni maihin, mikä ei todellakaan ole normaalia. Ja luoksetulossa hyppäsi suoraan sivulle, mitä ei myöskään ole tapahtunut pitkiin aikoihin.
Sitten noutoihin. Tasamaanouto sinänsä hieno, mutta hitsasi kiinni kapulaan, mikä kertoo paineistumisesta.
Metrinen hyppy oli oikein hyvä, tässä irrotti kapulasta heti, mutta yritti ottaa sen multa uudestaan, kun nostin... 
A-esteellä irrotuskin jo onnistui sataprosenttisesti, sai vissiin jo purra tarpeekseen. Missään noudoissa ei mälvännyt kapulaa, mistä olen iloinen.
Eteenmeno oli joka suhteessa täydellinen, muistaakseni jopa seuraaminen oli tässä jo siedettävää.  Sitä ei ole oikeastaan vierailla kentillä treenattu ollenkaan. Vain kotipihassa ja metsäteillä tyhjään lähetyksiä.
Lopputulos: Puutteelliset seuraamisesta, istumisesta ja seisomisesta, erittäin hyvät tasamaanoudosta ja metrisestä hypystä, erinomaiset paikkamakuusta, a-esteetä ja eteenmenosta. Vili-boy on äärimmäisyyksien mies, ei mitään tyhmiä tyydyttäviä tai hyviä.
Loppupisteiksi tuli 85, muutaman pisteen saimme kyllä varmaan lahjaksi parin haukkumisen takia.
Itselleni jäi valitettavasti aika paska fiilis: oli uskomattoman huono tuuri, että pariksi sattui tuollainen möykkääjä. En muista koskaan ennen kokeessa tällaista sattuneen aikaisempien koirieni kanssa. En usko, että Hiskikään olisi kovin hyvin kestänyt noin rajua häiriötä. Pari sai pisteikseen 70, eli koulari tuli. En jännittänyt mitenkään kovasti ja ohjasin mielestäni hyvin rauhallisesti ja normaalisti koiraa. Nyt pidetään tauko ja mietitään, miten jatketaan. Vaikea nyt sanoa, mikä osuus Vilin käytöksestä on tuolla parin mölinällä ja mikä sillä "muulla".

Ja koko ajan sivumennen sanoen satoi. Olin märkä ja palelin. Jäljellä saattoi olla pieni tauko, tottiksessa satoi aika kovaakin.
Hiski oli mukana ja autossa melkein koko päivän, ressukka. Koitin sitä kyllä joka välissä vähän jaloitteluttaa.

----------------------------
Koetta muuten edelsi kolmen viikon hyvin intensiivinen tottiksen treenaaminen (kaksi kertaa päivässä). Tai itse asiassa siis treenasimme paljon, paljon perusasentoa ja lähtöjä ja lyhyitä seuraamispätkiä. Ja jääviä... Noutoja ja esteitä ei paljonkaan.
Teimme myös paljon "pentutreeniä", imuttamista ja paikalla käännöksiä.
Kentällä treenasimme paljon paikallamakuuseen menoja, toisen koiran kapulanhakuja sen aikana ja sen jälkeen seuraamista lyhyistä pätkistä palkaten.
Odottamista treenasimme joka ikinen päivä eri paikoissa.
Kolme "kisamaista" treeniä vierailla kentillä vieraitten koirien kanssa mahtui myös tähän jaksoon.