HISKIN JA VILIN SEIKKAILUT




torstai 15. kesäkuuta 2017

Jälki sujuu ja His ontuu

Pojilla oli yli viikon täydellinen treenitauko, kun kävimme vähän patikoimassa ja meloskelemassa Konnevedellä. Reissun jälkeen molemmilla oli fyssari ja Vili oli näistä se kipeämpi, aika pahasti jumissa reppana. Elina sai tehdä ihan toissaan töitä sen kanssa.
Ja sitten Hiski alkoi ontua oikeaa etujalkaansa - ontuu edelleen ja saa nyt tehdä pelkkiä remmilenkkejä. Elina antoi luvan myös uida, mutta kamalan tylsäähän tämä on. Kipulääkitys päällä. En tiedä yhtään, kuinka SM-kisojen kanssa käy. Mutta kunhan nyt tulisi kuntoon, kisoista viis.

Nyt keskityn molempien kanssa jälkeen (Hiskin kanssa sitten, kun taas pystyy). Ennen Konneveden reissua Sara teki Hiskille sateessa jäljen, johon en voinut olla kauhean tyytyväinen: ihme haahuilua ja eka keppi jäi. Ehkä sateella oli jotain vaikutusta. Pari pientä peltojälkeä olen itse myös polkenut Hiskille.
Vili on ollut jäljellä ihan pro: se alkaa olla Hiskiä parempi jäljestäjä. Erityisen onnellinen olen sen keppitarkkuudesta, josta vielä syksyllä olin vähän huolissani, kun jälki veti imuunsa liiankin hyvin. Onnistuin ilmeisesti tekemään aika hyvät keppimotivaatiotreenit sille. Harmi, kun en ole laittanut keppin kokonaismäärää ylös, mutta koko keväänä/kesänä siltä on jäänyt maastoon tasan yksi keppi. Jälkeä se ei ole hukannut elämänsä aika vielä kertaakaan. Tosin harhoja ei ole treenattu yhtään, ne pitää nyt ottaa ohjelmaan.
Eilen Sara polki Vilille superkamalaan maastoon alokkaan jäljen, kuusi keppiäkin. Vili jäljesti niin hienosti! Varma jäljennosto (lyhyt jana) vasemmalle, tarkat kulmat, kaikki kepit nousivat. Vili ilmaisee kepit liikuttavasti: sillä alkaa häntä vispata heti, kun se haistaa, että jossain on esine,  tarkentaa nätisti ja menee kepillä maahan (mitä ei ole vaadittu eikä opetettu). Kaksi kepeistä oli lisäksi aika pieniä, paljon koekeppejä pienempiä. Yhdessä kohtaa ihan läheltä kuului koiran haukku ja Vili nosti päänsä, ajattelin jo, että nyt poika lopettaa ja hukkaa jäljen. Mutta ei: siinä oli juuri sopivasti vitoskeppi. Mutta tällaisia häiriöitä ei myöskään juuri ole ollut.
Liina on edelleen niin kireällä, että soi ja kuski saa olla tarkkana, että pysyy pystyssä. Mutta vauhti on jo siedettävä. Puolen kilsan jäljen ajamiseen palkkauksineen meni tasan 14 minuuttia. Kokeessa aikaa olisi 20 minsaaä.
Kumpikaan pojista ei ole pitkään aikanut ottanut takajälkeä, hiphurraa. Vili on elämänsä aikana erehtynyt kaksi kertaa ja molemmilla kerroilla vein sen heti autoon enkä antanut jatkaa. Päätin jossain vaiheessa, ettei suuntaa anneta arpoa eikä eiku-jälkiä ole. Saman olen tehnyt Hiskille.  Pitää olla heti tarkkana. En tiedä, onko tämä auttanut vai onko sattumaa, ettei takajälkiä enää ole esiintynyt.

Haku: Vilillä on nyt tasan 90 rullantuontia. Keskitymme pelkästään mielentilaan. Vilille ei pueta edes vermeitä, koska nekin nostattavat liikaa. Maalimiehellä syödään hitaasti, istuskellaan ja haukotellaan. Ei leluja. Tämä näyttää toimivalta.

Esineet: yhden esineen kaistaleet molemmille, pitää välillä vähän rikkoa kaavoja. Vili ei meinannut millään uskoa, että homma loppuu näin. Lisää olisi pitänyt saada hakea.

Tottis: otan Vilille 2-3 liiketta nyt per treeni. Vili osaa jo kaksin ollessamme sovittaa mielentilansa ihan rennoksi ja äänettömäksi, palkkaan sen heti siitä ja otan alkuun helppoja, tuttuja asioita, istumista, maahanmenoa ja seisomista. Tasamaanoutoja olemme treenanneet luopumisen kautta niin, että levittelen ensin kauhean määrän kapuloita kentälle. Sitten tehdään ihan muuta, esim kutsun Vilin eteen sen kapulameren kautta. Onnistuu hyvin jo niin, ettei Vili vilkaisekaan kapuloita. Lisäksi se nyt tuo kapulan ihan suoraan, ilman flänkkiä. Eikä vingu eikä pureskele. Toistoja tässä vaiheessa korkeintaan kaksi, koska joka noudosta kierrokset nousevat.
Samassa treenissä en ota vielä yhdessä tasamaanoutoja ja telineitä, vaan joko-tai. Kohtapuoliin pitää kyllä jo ketjuttaa muutama liike.
Eteenmenoa myös luopumisen kautta. Viemme pallon yhdessä tai vien sen niin, että Vili näkee. Sitten tehdäänkin noutoja, a-estettä ynnä muuta kivaa. Seuraavaksi eteenmenon aloituspaikkaan ja siinäkin hommaillaan aivan muuta ja vasta sitten, kun Vili on rento ja keskittynyt, pääsee pallolle. Tässä pitää itse malttaa olla hosumatta ja tarkkailla koiran ilmettä, hiton vaikeaa nimenomaan ohjaajalle!!! Ja parempi tehdä omassa rauhassa, ettei tule otettua painetta porukasta.
Kimppatreeneissä keskitymme nyt odotteluun, ilmoittautumisiin ja paikallamakuuseen häiriöissä.
His on tehnyt  - perusasentoa

Tässä muuten istun hiljaa ja odotan käskyä enkä vilkaisekaan noita kapuloita

Tämmönen keko on aina mannaa. Huom: ei niin pahasti pureskeltujakaan enää



tiistai 30. toukokuuta 2017

Monen lajin lahjakkaat poijaat

Nyt pitää muistaa kerrankin mainita, että Vili on aikast hieno paimenpoika. Todennäköisesti sen geeneihin on ohjelmoitu "walk by" ja "away". Siitä saisi aika vähällä treenillä ihan kisakoirankin lajissa, sanoi Marika. Itse alan ihan pikkasen tajuta jotain hommasta. Vaan ei aika tahdo millään riittää. Vauhtia on tässäkin lajissa Vilillä toki kotitarpeiksi ja vähän ylikin. Pitäisi vaatia esim rauhallisempaa kuljetusta, sen tajusin viimeksi.
Nyt alkaa tottiksen treenaaminen Vilin kanssa olla niin kivaa! Otin rohkeasti ohjelmaan "uudet" asiat. Metrinen hyppynouto sujuu kuin vettä vaan ja nyt on tehty muutama treeni myös a-esteellä, koekorkeutta matalammalla tosin. Opetin ensin Vilille oikean kiipeämis- ja alastulotyylin pallolla eikä siihen montaa kertaa tarvittukaan. Nyt se jo noutaa kapulankin menen tullen. Jumaleissön, mikä draivi ja tyyli!  On muuten näyttävä
Ja sokerina pohjalla eteenmenokin etenee: olen jo muutaman kerran lähettänyt Vilin tyhjään kentän laidalle.On pikkasen nopea eteneminen ja pudotus suoraan lennosta maahan. Näyttävä on tämäkin :D
Mikä kaikkein kummallisinta: Vili on aivan hiirenhiljaa näissä jutuissa. Ei tule niitä seuraamiskäsky-vingahduksia. Me molemmat niin nautitaan.
Jännää, että kun alku on tottiksessa tuon ääntelyn takia ollut välillä vähän vaivalloistakin, niin nämä monille koirille vaikeasti opetettavat jutut on olleet pala kakkua. Hyvin yksinkertaista ja suoraviivaista, ei ole tarvinnut miettiä mitään kikkakolmosia. Ainiin yksi pikkujuttu on: tasamaanoudossa tekee melkoisen banaanin vasemmalle ja siksi teen noutoa toistaiseksi aidan vieressä. 
Haku: pari treeniä Vilille, toinen oli jo oikeasti vaikea ja väärinkäsitykset vaikeuttivat vähän lisää. Esimerkiksi Vili näki, kun mm meni toiselle puolelle ja teki silti toiselle puolelle hienon tyhjän piston, ällistyttävää suorastaan. Tyhjiä tuli kaikkiaan kolme, kaikki erinomaista sarjaa. Rullaa Vili mälvää enkä muutenkaan ole ihan tyytyväinen sen mielentilaan haussa, varsinkaan alussa. Sen kuuppa kestää kuitenkin ihmeesti ne kierrokset. Saisi kyllä rauhoittua silti vähän. En ole vieläkään keksinyt lopullista ratkaisua tähän, mietintä ja testaus jatkuu edelleen. Irtorullantuonteja koossa nyt 85 kappaletta.
Molemmille pojille olen kokeeksi tehnyt pari lyhyttä peltojälkeä, joissa on ollut paljon nameja. Hiskille varsinkin ajattelin hakea vähän tarkkuutta näin, Vilille rauhallisuutta ja keskittymistä. Hiskille tämä tuntuu toimivam, se jopa syö nätisti ne namit, mutta Vili... Ei se noteeraa nameja maassa mitenkään, vaikka nokan edessä olisi keko lihapullia. Tuloksena on ollut surkeasti rääkyvä ja mahallaan jäljellä ryömivä pieni bc-poika, joka välillä katsoon taakseen sen näköisenä, että "mikset sää anna mun jäljestää?" Ei järin rentouttavaa. Katsellaan ja funtsitaan.
Hiski on saanut ajaa muutaman metsäjäljenkin ja kepit ovat olleet nyt pienehköjä ja osin piilossa. Hyvin sujuu. Erityisen iloinen olen siitä, ettei His ole ottanut ainoatakaan takajälkeä pitkään aikaan eikä ole enää kääntynyt odottamaan minulta vahvistusta.
 Hiskille olen tarkoituksella tehnyt muutaman tokomaisen tottistreenin treenin vaihteluna. Se osaa ihan täydellisesti edelleen ohjatun noudon ja ruudun. Snif. Siis vanhojen sääntöjen mukaiset.

Ainiin: Vili ui! Tyylilleen uskollisena raivoisasti: vesipatsas vaan kohoaa korkealla, kun se syöksähtää rannalta. Uintityyli on järkyttävää kauhomista. Mutta menee siis todella mielellään veteen. Viime kesänä piti vielä houkutella.  Näin se homma etenee.


tiistai 23. toukokuuta 2017

Hajahuomioita

His kävi EK-kokeessa ja jouduimme keskeyttämään hyvin menneen maaston jälkeen. Tottis jäi tekemättä ja tulos saamatta. Hiski sai esineruudun jälkeen jonkinlaisen lievän lämpöhalvauksentapaisen enkä halunnut raahata sitä enää kuumalle kentälle.
Tulos ässämmiin ei siis herunut eikä enää ole mahdollista päästä kokeeseen ennen ilmoajan loppua,
Jäljelle meillä olisi tulos. Mietin nyt tässä hetken, mitä tekisi. Tämä olisi joka tapauksessa Hiskin viimeinen ja kahdeksas peräkkäinen SM-kisa.
Kyllähän se ohuesti harmitti, että ollaan ihan turhaan treenattu esim hakua, mutta onpahan ollut koiralla jotain tekemistä.  Toki olisi sekin aika voitu käyttää jäljestämiseen.

Vilin kanssa on edistytty monessa asiassa.
Tottiksessa ollaan nyt siinä pisteessä, että jätän pallon kokonaan kentän ulkopuolelle. Ennen kentälle menoa pistän Vilin ns pakettiin helpolla luopumistreenillä, josta palkaksi kunnon leikki. Sitten hallinnassa kentälle ja siellä pelkästään sosiaalista palkkaa. Vähän tämä vaihe nyt vielä tuottaa tuskaa (=vikinää), mutta uskon, että ajan kanssa toimii. Vili joutuu kunnolla keskittymään tekemiseen/minuun eikä ole koko ajan kyttäämässä palkkaa. ja nyt vaadinkin jo siltä sellaisia asioita, jotka se osaa. Ja tulee kunnolla pitempiä palkattomia jaksoja. Eikä yhtään haittaa, vaikka vire vähän laskee.
Paikallamakuu on nyt otettu kunnolla ohjelmaan ja se sujuu hyvin kovissa häiriöissäkin. Myös ampumista on tehty p-makuun aikana. No problem.
Eteenmenoa on kokeiltu muutama kerta pallolle ja kerran ilman palloa, ihan maahanmenon kera. kaksi käskyä se vaati :) Enpä usko, että tästä saadaam aikaan suuria ongelmia.
Noutoja, enimmäkseen niin, ettei kapulaa ole heitety, vaan viety. Tekee aikamoisen banaanin. Pitää tätä fiksata.
Kapulan luovutuksia edessä. Sivulle siirtiminen siitä ei vielä vörki.
Seuraamisen (paljon käännöksiäm vauhdinmuutoksia ja pitkiäkin pätkiä välillä) lisäksi olemme treenanneet (hyvin) vähän myös jääviä. Koska ne ovat minusta tylsiä. Istuminen pitöisi saada nopeammaksi. Tätä en osannut Hiskillekään opettaa.
Ja nyt on otettu ohjelmaan myös esteiden eteen seurauttaminen (ei noutoja siinä), kapulatelineelle seurauttaminen ja p-makuupaikalle seuraaminen.
Hyppynoutoa on tehty pihassa (ei vielä kentällä) ja se on onnistunut aivan loistavasti. ja täysin äänettömästi...
Näistä se kokonaisuus pikkuhiljaa alkaa koostua :D

Jälki Vililtä kulkee ja kepit nousevat hämmästyttävän varmasti. Vauhti on edelleen tappava. Olen tehnyt paljon jälkiä, joissa on vain yksi keppi päässä ja siitä megapalkka. Vieraitak jälkiäkin on muutama saatu.

Hakua on ollut aika harvakseltaan, kun olen keskittynyt enemmän Hiskin treenaamiseen. Mutta nyt on irtorullan tuonteja kasassa 78 kappaletta. Sadan jälkeen oli ajatus siirtyä kiintorullaan. Umpihämypiilojen kanssa oli vähän ongelmia, kun ne herättivät Vilissä haukkuilmaisureaktion (opetettiin haukkumaan niiden kanssa). Mutta eiköhän tämäkin ajan kanssa ratkota.
Nenä toimii haussakin hienosti ja pistot on suoria. Vilin kanssa joutuu vaan olemaan tarkkana, ettei huuda sitä pois maalimieheltä. Se nimittäin tulee, Hiski ei.

Esineruudussa mennään edelleen kaistaleittain. Hyvin poika hakee esineitä ja hirveällä draivilla ja vauhdilla sielläkin. Treenikavereitten mukaan maapallo nytkähtää aina pikkasen, kun Vili starttaa ruutuun.

Eihän tässä voi olla kuin tyytyväinen tohon nuoreen mieheen, parantaa kuin sika juoksua. Huomaan aina välillä ajattelevani, että ton kanssa voi olla aika makeeta mennä kokeeseen. Sitten joskus...

Ja huomenna paimenpoika pääsee taas oikeisiin hommiin ja mamma joutuu pois mukavuusalueeltaan.




lauantai 29. huhtikuuta 2017

Sekalaista

Ulos!



Kaikenlaista onb tyllut räpellettyä.
Ainakin parit paimennukset Vilin kanssa on hommailtu ja paimenpoikahan on tietenkin vallan pro. Jossain määrin alkaa ittelläkin suunnat mennä jakeluun. Tietenkin, jos tätä hommaa tosissaan tekisi, niin kerran viikossa vähintään pitäisi treenata. Siihen ei kyllä ole mahiksia. Mutta kivaa vaihtelua ja Vili pääsee vähän touhuamaan sitä, mihin se on tarkoitettu.
Muuten Vili on sekä hakuillut että jäljestellyt. Haussa on nyt otettu mukaan etsintäkin ja maalimiehet ovat enimmäkseen jo viidessäkympissä. Ei isoja ongelmia: haukahduksia tulee aina vaan vähemmän. Tauon jälkeen Vili ei ihan heti muistanut, että piilolle mennään vielä uudestaankin.  Hienot suorat pistot poika viipottaa. Tulee hyvin herkästi nöyränä poikana huudettaessa pois, eli nyt pitää erikseen treenata sitä, että maalimiehelle saa mennä, jos on hajulla, vaikka mamma hyppisi yläpystyä keskilinjalla. On toisaalta aika ihanaakin, kun Vili on niin kuulolla koko ajan ja paljon paremmin ohjattavissa kuin "kyllä mää tiedän nää jutut"-Hiski.
Jäljestys Vililtä sujuu kuin tanssi - siis semmoinen rajunpuoleinen rokkaus tai kiree saksanpolska. Kiire on. Kepit nousee vauhdin hurmasta huolimatta ja ollaankin tehty áika monta yhden kepin>päivän ruoka-treeneijä. Toimii.
Vilin pisin jälki on olöut 1,3 kilsaa, paljon kulmia, neljä keppiä. No problem ja virtaa oli jäljen päässäkin vielä vaikka kuinka. Itse olin kevyesti maitohapoilla.
Esineruudut . noh, sekaan mahtuu Vilin kohdalla aivan täydellisiä sekä vähemmän hyviä. Menee hyvin helposti paineeseen ja lähtee hakemaan lähetyksiä ja pyörimään, jos puutun hommaan.   Mutta esineet Vili löytää eikä esineen kohdalla tietenkään tarvitse hiljentää, pysähtymisestä puhumattakaaan.
Tottis: Vilin kanssa olimme mölli-bh:ssa. Se kyllä olisi aika valmis oikeaankin kokeeseen, mutta en halua viedä vielä. Kentälle tulo ja ilmoittautuminen toisen parina on vielä kovin jännittävä ja aiheuttaa ääntelyä. Niitä pitää treenata ahkerasti. Pientä piippausta edelleen tulee satunnaisesti, mutta enpä kiinnitä siihen juuri huomiota muutebn paitsi, että liike ei jatku ilman hiljaisuutta. Autolla Vili vieläkin kiljuu, mutta ihan sama.

Hiski on treenannut aika paljon samoja juttuja. Se sai kisamaisen hakutreeninkin, missä pääsin pysäyttämään sen rysän päältä eli ylittämästä keskilinjaa.
Jostain syystä Hiskilä jäi parillakin jäljellä Kaisan keppejä nostamatta. Tehtiin sitten pari treeniä, joissa keppejä kylvettiin oikein tiheään. Jana on  ollut taas vähän oikukas ja epävarma (kuten aina kisakauden lähestyessä): His haluaisi aina vaan kääntyä vasemmalle. 
Tottiksesta en osaa oikein sanoa, kun en ole uskaltanut ottaa vielä telineitä ollenkaan.
Mutta eipä ole motivaatio.ongelmia millään osa-alueella, kummallakaan. 








tiistai 4. huhtikuuta 2017

Leireilyä

Tänne se pallo. Hiski pääsi hakuilemaan
Jämin koirahuvipuistossa leireiltiin viikonloppuna mukavan porukan kanssa. Entuudestaan tunsin sakista vain muutaman ihmisen. Kaikki mahdolliset maastolajit: molemmille 2xhaku, 2xjälki (Vilille oikeastaan neljä), 2xesineruutu, 2xpudotettu, 1xtarkkuusruutu.
Kirjaan lähinnä positiiviset ja negatiiviset.
HAKU
Hiski: ensimmäisenä pnä hakuradan syvyys oli molemmin puolin 100 metriä... Hiski ei ole tottunut sellaisiin (enkä edes halua sen tottuvan) ja viimeisen maalimiehen nostamisessa oli ongelmia, koska His kääntyi viidessäkympissä.
Plussat: motivaatio kunnossa, piilokäytös kunnossa, ilmaisut kunnossa.
Miinukset: pistoissa parantamista, yritti jopa kerran keskilinjan yli kaukana edessä. Osan pistän liian syvän maaston piikkiin.
Seuraavana päivänä korjaussarja, jossa kaikkien kuuden piston päässä suoraan edessä maalimies. Suorapalkat viimeistä lukuunottamatta.
Vili: jäi aika vähiin ilmaisut, ekana pnä kolme ja toisena kaksi. Nyt koossa yhteen 65 kpl ilmaisuja.
Plussaa: aika vähän ääntä/haukkua. Varma rullanotto ja kova veto piilolle. Matkaa pidennettiin hieman, maalimiehet nyt 20-30 metrissä.
Miinusta: meinaa kääntyä liian aikaisin takaisin irtorulla suussa=positiivinen ongelma. Jos mm ei anna heti palkkaa, alkaa haukkua. Tälle ei oikein varmaan voi mitään tehdä, pitää vain odottaa, että aika tekee tehtävänsä.
Mutta pikkasen alkaa hirvittää, että ruotsalaisen kiintorullan kanssa pelaaminen voi olla Vilille ylivoimainen houkutus: se roikkuu niin alhalla ja on Vilistä liian  kiva. Pitäisi päästä kunnolla kieltämään tai sitten ottaa se norski käyttöön. Yäk. Aika näyttää.

JÄLKI
Hiski: kaksi jälkeä, oma ja Nean talloma. Molemmat 500 metriä, neljä keppiä. Toinen oikealle, toinen vasemmalle. Tunnin vanhennus. Tuubiin, nostotkin oikeaan suuntaan.
Toisen jäljen suuntaa arpoi hetken.
Vili: eka noin 400 metriä, neljä keppiä. Tein ehkä vähän ylivaikean kevään ensimmäiseksi jäljeksi. Monta terävää, kiemuroita, kulmia. Neljä keppiä.
Toinen samantapainen
Kolmannen,  minijäljen tein tien suuntaisesti hakkuuaukon reunaan. Tarkoitus oli kokeilla Kantoluodon antamaa vinkkiä: jos koira kaahottaa jäljen yli, se autoon ja annetaan yrittää uudestaan niin monta kertaa, kunnes rauhoittuu ja alkaa haistella kunnolla..
Tämä epäonnistui sikäli, että Vili ampaisi hiukan yli, mutta palasi takaisin ja nosti jäljen.
Toisen minijäljen tein samalla reseptillä ja siinä jo tarvittiin kolme yritystä, joista viimeinen oli hieno. Tätä tyyliä kyllä nyt jatketaan ehdottomasti.
Plussaa: kaikilla jäljillä kaikki kepit nousivat ja jäljestys alkoi oikeaan suuntaan. Vili selvitti terävät kulmatkin. Viimeisen jäljen tein osittain paljaalle mullalle ja hiekalle, missä poika joutui todella taistelemaan, mutta ei antanut yhtään periksi eikä lopettanut. Minä vain odotin ja annoin pojan ratkaista. Vitsi, että olin iloinen, kun se selvitti homman! Melkein tuli tippa silmään.
Miinukset: liika vauhti, varsinkin kepeiltä ryntäämiset. Niissä jarrutan nyt niin paljon kuin ikinä pystyn. Ei malttaisi odottaa kepillä jatkokäskyä, mutta syö sentään. Hiukan rauhallisempi sentään kuin viime syksynä.

ESINERUUTU
Hiski: kumpikaan ruutru ei ihan Hiskin parhaita, muttei huonojakaan. Täytyy varmaan pitää vähän taukoa ruutuilussa.
Vili:
Plussaa: esineet löytyivät ja palautukset ja luovutukset olivat ihan kelvollisia.
Miinukset: poikkeuksellisen levoton ja äänekäs, pyöri ajoittaain kutakuinkin ympyrää. Ekalla kerralla otin suoraan autosta, ei hyvä. Toisella muistaakseni kyllä purettiin virtaa ennen ruutua, mutta jostain Vili meni epävarmaksi, saattoi olla jokin ihan omassa käytöksessäni, voi olla niin pienestä kiinni. Pitää miettiä tätä.

PUDOTETTU:
Hiski: molemmat ihan hyvin.  Pitää muistaa ottaa välillä jättää eteenluovutus pois, se hidastaa palautusta.
Vili: tehtiin alokkaan rata.
Plussaa: hyvä vauhti menen, tullen, hirveä motivaatio
Miinukset: alku-ulvahdus molemmilla kerroilla liikkellelähdössä. En tykkää. "Kotitreeneissä" pitää nyt tehdä niin, ettei kiljumisen jälkeen lähdetä liikkeelle ollenkaan.
Toisella kerralla alkoi leikkiä (!!!!) pudotetun hanskan kanssa - heitteli sitä iloisesti ja rennosti - ennen kuin lähti tuomaan mulle. Hauskaa muitten mielestä. Juuei. Tässä täytyy vission lopettaa hanskalla palkkaaminen ja vaihtaa palloon. Taas jotain uutta, eipä käy tylsäksi :D

TARKKUUS
Hiski: hauli. Suoraan esineelle ja hyvä luovutsu.
Vili: muovinen nappi. Hyvin tiesi, mitä oli tekemässä, etsi rauhallisestti ja ilmaisi tarkasti maahanmenolla ja nenätökkäyksellä. Bueno, bueno!

Oli rattoisaa ja happirikasta (räntää ja sedattakin). Molemmat pojat oli kyllä ihan mahtavia.






tiistai 28. maaliskuuta 2017

Nero-Vili

"Koirasi on nero" "On sulla melkoinen koira."
Mitähän sitä pitäisi tämmöisen keskinkertaisilla älynlahoilla varustetun ohjaajan ajatella näistä Jari Koon kommenteista? Kieltämättä pikkasen hämmentävää. Mutta ylpeä olen tosta neropatti- Filistealaisestani, joka hämmästytti taas jopa guru-Jaria.
Vili oli kyllä eilisiltana Vihdissä aikamoisessa vedossa, ihan siinä rajoilla, ettei heilahtanut neula punaiselle. Tai itse asiassa muutaman kerran heilahtikin. Otin sen kokeeksi ihan suoraan autosta kehiin pitkän matkan jälkeen, silläkin saattoi kyllä olla osuutta siihen, että Vili oli vähän niinkuin  lentoonlähdössä. Mun pitää nyt luultavasti vaihtaa tuo seuraamiskäsky "liki", koska se aiheuttaa Vilissä välittömän jännittymisen (ne väärät neuvot, aaargh!).
Mutta pääpaino oli eilen noutojutuilla, koska halusin Jarin kommentoivan hommaa. Vili iski tapansa mukaan hampaat kapulaan kuin se kuuluisa sika siihen limppuun. Rusahdus vain kuului. Mutta piti pitotreenissä hyvin rauhallisesti kuten tapansa on. Sitten treenasimme "kolmionoutoa", jossa Vili teki homman hienosti myös, muutamalla kerralla hyökkäsi kapulaan vähän turhan raivoisasti, otti laipasta kiinni, mutta korjasi suussaan kesken matkan oikeaan asentoon. Aika hauska näky. Vili ei varsinaisesti pureskele kapulaa, mutta "korjaa" paikkaa, eli saattaa pyöräyttää muutaman kerran, mistä en kyllä tykkää. Ihan hemmetin noipeat palautukset ja hyvät luovutukset suoraan edessä.
Sitten kokeiltiin heittämistä, mitä ei ole tehty kertaakaan viime syksyn jälkeen. Siinähän Vilistä kuoriutuu korppikotka ja kapulasta on aika vaikea irrottaa katsetta. Sain sen kyllä vilkaisemaan itseäni ennen lähetystä. Tässä sitten tuli mukaan myös pahempi pyöräytys ja palautuksessa pieni vinkaisu. Aletaanpa tätä nyt työstää targetin avulla.
Tämä oli viimeinen kurssikerta. Oli kyllä antoisa kattaus. Jari vähän lupaili jatkoa, ollaan Vilin kanssa mukana, jos sellainen tulee.

Muuten ollaan tehty Vilin kanssa tottista muutama kerta jo kentällä ja se on aivan mahtavaa! Ihan eri fiilis kuin hallissa. Pysytellään edelleen helpoissa jutuissa, mutta pikkuhiljaa pitää vähän jo vaikeuttaa.

Maastossa Vili on jatkanut rullatreenejä, kasassa nyt 56 rullantuontia. Otettiin mukaan piilotkin ja näyttö, jossa roikun mukana. Hyvin menee ja Vilistä homma on supermahtavaa.
Hiskikin on treenannut pari kertaa hakua 100 metrin radalla ja sehän on kyllä ihan pro edelleen.

Molemmille pojille on tallottu myös esineruutuja, joissa ei mitään valittamista.

Pudotetun rata tehtiin enimmäistä kertaa oikein metsään ja kumpikin rekku oli aika kuutamolla. Molemmat vetäisivät hanskan yli tuhatta ja sataa, jarruttamatta, Hiski Savontielle saakka. Pistän tämän uutuuden piikkiin. Toisto meni kummallakin nappiin.

Tarkkuusruutuja tehty muutama molemmille, Vilille jo pari pikkuesineen helppoa etsintääkin, hienosti maahanmenolla ilmaisi.

Ja Vilihän on myös käynyt pari kertaa paimentamassa Somerolla. Edistyy, se on ihmellinen luonnonlahjakkuus. Kun saisi omat aivonsa ja koordinaationsa vaan jotenkin toimimnaan.







torstai 16. maaliskuuta 2017

Kapulatreeni. Keskittyminen on päivän sana

En yleensä päivittele näin tiuhaan, mutta nyt teen poikkeuksen, että pysyn kärryillä, milloin ja mitäkin on tehty.
Pitkästä, pitkästä aikaa (viimeksi muistaakseni marraskuussa) uskalsin ottaa Vilin kanssa kapulatreenin kotipihassa. Idean sain Kantoluodon kurssilta, sovelsin vähän meidän tilanteeseen.
Ensin pito ja luovutus. Pitäminen edessä ja sivulla on Vililtä sujunut ennenkin hyvin, joskaan tuskin rennosti. Nyt kokeilin niin, että palkkailin sitä nimenomaan rennosta keskittymisestä edessäni. Kapula oli minulla kädessä koiran pään yläpuolella. Liitin treeniin myös luopumisen, eli antanut koskea kapulaan ilman käskyä, vaikka vein sen Vilin nenään kiinni (tähän asti Vili on koukannut kapulan suuhunsa jo, kun se on lähestynyt). Sujui hienosti muutaman yrityksen jälkeen. Oikeista toiminnosta kehut ja välitön palkka. Näissä säädöissäkin Vili oli koko ajan aivan hiljaa ja kivan rennon oloinen.
Sitten kapulan nosto maasta. Tavoitteena lupa tarttua kapulaan ja tuoda se vasta keskittymisen kautta. Säntäilystä ei palkkaa, vaan uusi yritys. Kapula oli aluksi maassa ihan edessäni, Vili reilun metrin päässä siitä istumassa minua vastapäätä, kapula siis välissä. Vili tietysti katsoi ensin kapulaa ja halusi nostaakin, ei saanut. Palkka - monta toistoa - aina rauhallisesta keskittymisestä minuun. Sitten keskittymisten jälkeen lupa nostaa, tuonti ja luovutus. Välitön palkka. Ja taas vain keskittymisiä, joista palkkaa.
Sitten pidensin matkaa pariin metriin ja lopuksi ehkä noin viiteen metriin. Kapula siis siinä meidän välissä edelleen. Vili jätti kapulan rauhaan, ei edes katsonut sitä enää, ennenkuin annoin luvan nostaa ja tuoda. Nosti hiljaa ja palautti hiljaa.
Tyytyväisempi en voisi olla. Näitä nyt eri ympäristöissä, eri matkoilta. Seuraava vaihe on se, että vien kapulan lähelle ja Vili saa hakea sen sivulta keskittymisten jälkeen. Ehkä me vielä joskus päästään heittämiseen asti :D

17.3. samantapainen  treeni hallilla. Onnistui. Siellä näytti olevan vähän herkemmässä åpyrkimys hyökätä kalaulla, kun se oli maassa. Se estettiin pari kertaa ja sen jälkeen homma sujui. Ja siis aivan äänettömästi, sekä nouto että luovutus, vaikkakin tosi hyvällöä draivilal ja voimalla. Täs mie tykkään. Kapula siis välissä.