Tiistai-iltana PPK:n hakutreenit: kuusi koirakkoa paikalla, kolme ihan uutta, joihin piti paneutua kunnolla ynnä yksi kokeeseen menevä, joten päätin suosista, ettei Hiski tee mitään ja että Heta hommailee viimeisenä jotain, mitä voi tehdä pimeässä :)
Hiski saa muutenkin nyt lomailla ja palautua kunnolla kisapäivästä ja sitä edeltäneestä melko intensiivisestä treenijaksosta.
Joten His oli vain vapaana tallaamassa runsaan 200 metrin rataa ja sillä oli hirmuisen kivaa :)
Kuten arvasin, pimeä pamahti päälle. Hetalle piti olla eka maalimies vasemmalla ihan etunurkassa ja toinen 100 metrissä oikealla. Janne oli kuitenkin siinä hötäkässä käsittänyt väärin ja mennyt oikealle TAKAnurkkaan yli 200 metriin. Minä lähetin koiraa kolmeen kertaan sinne etunurkkaan ja se tuli aina vain hölmistyneemmän näköisenä takaisin. Kolmannella kerralla Heta päätti, että nyt riittää tyhjät ja sinkosi oikealle sinne 100 metriin. Annoin mennä ja kohta haukku kuuluikin sieltä. Tulivat maalimiehen kanssa pois ja ajattelin, että nostatan toisen ukon vielä tien vierestä. Heta ei reagoinut mitenkään tiellä, mistä päättelin, ettei Janne voi olla ollenkaan siellä, missä piti. Autoilla sanoin sitten Hetalle, että "menes nyt etsimään se äijä." Sinne se sukelsi pilkkopimeeseen metsään ja kotvan päästä haukku kuului jostain hemmetin kaukaa.
Kun Janne könysi takaisin, arvoituskin ratkesi.
On tuo aina vaan melkoinen pelastuskoira :D
Keskellä pimeetä metsää juotiin vielä kakkukahvit ja syötiin marmelaadia Hiskosen JK2:n kunniaksi.
Kivat treenit, mutta viimeiset arki-illan hakutreenit tänä syksynä.
keskiviikko 30. syyskuuta 2009
maanantai 28. syyskuuta 2009
27.9. Mänttä: JK2
Tottis
Oli ihan ensimmäisenä. His oli ihan hirveessä vedossa, puoli metriä irti maasta, en ollut juuri ehtinyt aamulla sitä lenkittääkään.
Meinasin pyörtyä, kun näin Mäntän kentän, se oli todella PIENI (ei juuri yli 50 metriä kanttiinsa). Lisäksi kentän päädyssä oli joku ihmeellinen betoniaita. Näin heti, ettei tuossa täysimittaista eteenmenoa esim. pystyisi tekemään. Seuraamiskaaviota tekevä koira kulki tosi läheltä paikallamakaavaa koiraa. Paikallamakuusta lähtikin kesken kuusi kymmenestä osallistuneesta koirasta.
Paikallamakuuseen ensin, His ehti oikein ladata akkuja...Pysyi kuitenkin. Hermoilin kyllä aikalailla.
Seuraaminen oli sitten juuri niin kamalaa kuin se on viime aikoina ollut: levotonta, levotonta, kierrokset kaakossa. Henkilöryhmä meni kuitenkin hyvin. Koko ajan oli vähän siinä ja siinä, että His pysyi lapasessa.
Ylimalkaan kaikki muu meni hyvin, vain kaikki seuraamisosiot olivat todella huonoja: siis jäävien valmistelevat ja eteenmenon valmisteleva osuus.
Hyppyesteellä onnistuin ensin heittämään kapulan aivan liikaa vasemmalle, sitten liikaa oikealle. Sain uusia molemmat ja kolmannen kerran heitin sitten kaikkein surkeimmin (harvinaisen kierivä kapula :(), mutta en enää voinut pyytää uusimista, joten annoin käskyn varmana siitä, että His kiertää takaisin(kapula oli varmaan kaksi metriä esteen sivulla) - mutta eipäs kiertänytkään. Sen verran oli kerännyt kierroksia mamman hölmöilystä, ettei suostunut irrottamaan kapulasta ekalla käskyllä, mulkoili vaan hiskimäiseen tapaan...
Pisteitä herui 93, missä oli kyllä monta pistettä liikaa.
Jälki
Kävi koko ajan koveneva tuuli, lähes myrsky, joka alkoi vähän huolestuttaa. Odoteltiin aika pitkään jäljelle pääsyä Katja ja Zen olivat viimeisten jäljestäjien joukossa myös.
Jana oli kerrassan upea: His lähti kuin tykinkuula ja kääntyi päättäväisesti heti oikeaan suuntaan, eli vasemmalle. Eka keppi oli vasta 300 metrin kohdalla ja siinä vaiheessa alkoi pieni uskonpuute kyllä iskeä...Mutta yhtä lukuunottamatta loput kepit nousivat hienosti. Maasto oli kohtuumukavaa, mäkistä kyllä, mutta ei muuten mitään ihmeellistä. Ihan normijälki kerrankin. Kulmia taisi olla viisi kpl. Hiskillä ei ollut mitään vaikeuksia missään kohtaa.
Lopussa odotti yllätys. Jälki päättyi (lisäksi ihan lopussa oli kulma) keskelle synkkää metsää, tietä ei ollut mailla eikä halmeilla. Mulle kyllä sanottiin lähdössä, että kuutoskepiltä pitää sitten antaa koiran jäljestää tielle, mutta en sentään kuvitellut, että tielle olisi monta sataa metriä.
Janalta tuli ihan aiheellisesti täydet pisteet, yhden kepin puuttumisesta meni 20 pojoa, eli jäljeltä pisteitä 150.
Esineruutu oli viimeisenä. Oltiin Hiskin kanssa ruudussa toiseksi viimeisiä ja näin pois tulevien ihmisten ilmeistä, ettei se kovin vaikea rasti ollut. Kuten ei ollutkaan. Eka esine oli oikealla takana kannon päällä: valtava pehmolelu, jonka otin Hiskiltä tosi äkkiä pois: se oli jo sen näköinen, että "tää on selvästi lelu, mää saan varmaan pitää tämän." Toisella pistolla tuli keskeltä takaa lippalakki. Aikaa meni alle kaksi minuuttia.
Pisteitä 30.
Eli yhteensä saimme 273 pistettä, millä irtosi luokkavoitto. Tähän oli tosi kiva lopettaa syksyn kisakausi. Kaiken lisäksi järjestävä seura tarjosi soppaa ja kakkukahvit Timo Nopasen eläköitymisen kunniaksi.
Katja ja Zen tulivat toiseksi 270 pisteellä. Parin tottis oli silmiähivelevää ja siitä tuomari antoi ihan ansaitusti 98 pistettä.
Oli ihan ensimmäisenä. His oli ihan hirveessä vedossa, puoli metriä irti maasta, en ollut juuri ehtinyt aamulla sitä lenkittääkään.
Meinasin pyörtyä, kun näin Mäntän kentän, se oli todella PIENI (ei juuri yli 50 metriä kanttiinsa). Lisäksi kentän päädyssä oli joku ihmeellinen betoniaita. Näin heti, ettei tuossa täysimittaista eteenmenoa esim. pystyisi tekemään. Seuraamiskaaviota tekevä koira kulki tosi läheltä paikallamakaavaa koiraa. Paikallamakuusta lähtikin kesken kuusi kymmenestä osallistuneesta koirasta.
Paikallamakuuseen ensin, His ehti oikein ladata akkuja...Pysyi kuitenkin. Hermoilin kyllä aikalailla.
Seuraaminen oli sitten juuri niin kamalaa kuin se on viime aikoina ollut: levotonta, levotonta, kierrokset kaakossa. Henkilöryhmä meni kuitenkin hyvin. Koko ajan oli vähän siinä ja siinä, että His pysyi lapasessa.
Ylimalkaan kaikki muu meni hyvin, vain kaikki seuraamisosiot olivat todella huonoja: siis jäävien valmistelevat ja eteenmenon valmisteleva osuus.
Hyppyesteellä onnistuin ensin heittämään kapulan aivan liikaa vasemmalle, sitten liikaa oikealle. Sain uusia molemmat ja kolmannen kerran heitin sitten kaikkein surkeimmin (harvinaisen kierivä kapula :(), mutta en enää voinut pyytää uusimista, joten annoin käskyn varmana siitä, että His kiertää takaisin(kapula oli varmaan kaksi metriä esteen sivulla) - mutta eipäs kiertänytkään. Sen verran oli kerännyt kierroksia mamman hölmöilystä, ettei suostunut irrottamaan kapulasta ekalla käskyllä, mulkoili vaan hiskimäiseen tapaan...
Pisteitä herui 93, missä oli kyllä monta pistettä liikaa.
Jälki
Kävi koko ajan koveneva tuuli, lähes myrsky, joka alkoi vähän huolestuttaa. Odoteltiin aika pitkään jäljelle pääsyä Katja ja Zen olivat viimeisten jäljestäjien joukossa myös.
Jana oli kerrassan upea: His lähti kuin tykinkuula ja kääntyi päättäväisesti heti oikeaan suuntaan, eli vasemmalle. Eka keppi oli vasta 300 metrin kohdalla ja siinä vaiheessa alkoi pieni uskonpuute kyllä iskeä...Mutta yhtä lukuunottamatta loput kepit nousivat hienosti. Maasto oli kohtuumukavaa, mäkistä kyllä, mutta ei muuten mitään ihmeellistä. Ihan normijälki kerrankin. Kulmia taisi olla viisi kpl. Hiskillä ei ollut mitään vaikeuksia missään kohtaa.
Lopussa odotti yllätys. Jälki päättyi (lisäksi ihan lopussa oli kulma) keskelle synkkää metsää, tietä ei ollut mailla eikä halmeilla. Mulle kyllä sanottiin lähdössä, että kuutoskepiltä pitää sitten antaa koiran jäljestää tielle, mutta en sentään kuvitellut, että tielle olisi monta sataa metriä.
Janalta tuli ihan aiheellisesti täydet pisteet, yhden kepin puuttumisesta meni 20 pojoa, eli jäljeltä pisteitä 150.
Esineruutu oli viimeisenä. Oltiin Hiskin kanssa ruudussa toiseksi viimeisiä ja näin pois tulevien ihmisten ilmeistä, ettei se kovin vaikea rasti ollut. Kuten ei ollutkaan. Eka esine oli oikealla takana kannon päällä: valtava pehmolelu, jonka otin Hiskiltä tosi äkkiä pois: se oli jo sen näköinen, että "tää on selvästi lelu, mää saan varmaan pitää tämän." Toisella pistolla tuli keskeltä takaa lippalakki. Aikaa meni alle kaksi minuuttia.
Pisteitä 30.
Eli yhteensä saimme 273 pistettä, millä irtosi luokkavoitto. Tähän oli tosi kiva lopettaa syksyn kisakausi. Kaiken lisäksi järjestävä seura tarjosi soppaa ja kakkukahvit Timo Nopasen eläköitymisen kunniaksi.
Katja ja Zen tulivat toiseksi 270 pisteellä. Parin tottis oli silmiähivelevää ja siitä tuomari antoi ihan ansaitusti 98 pistettä.
lauantai 26. syyskuuta 2009
Hakutreeni, muttei hakua
Hakutreenit la-iltapäivänä muille, Hiskille pieni terapeuttinen jälki.
Miia teki suoran n. 300 metriä pitkän pätkän, jonka päälle Jaana talloi kolmisen varttia myöhemmin kaksi harhaa. Harha oli siis nyt tuoreempi, ihan teknisistä syistä. Kolme pientä keppiä.
Vanheni hakutreeni ajan, eli runsaat kaksi tuntia. Miia meni jäljen päähän hyvin peitettynä.
Jälki nousi hyvin oikeaan suuntaan. Ekasta harhasta His porhalsi ohi reagoimatta, toiselle (takajäljelle) pyrki sinnikkäästi. Toiseen suuntaan ei harhajälkeä enää edes tarkistanut, vaikutti suorastaan huojentuneelta, kun oikea jälki löytyi.
Kepit nousivat sujuvasti, ja Miian löytymisestä ruokakupin kanssa oli tosi, tosi ilahtunut.
Miia teki suoran n. 300 metriä pitkän pätkän, jonka päälle Jaana talloi kolmisen varttia myöhemmin kaksi harhaa. Harha oli siis nyt tuoreempi, ihan teknisistä syistä. Kolme pientä keppiä.
Vanheni hakutreeni ajan, eli runsaat kaksi tuntia. Miia meni jäljen päähän hyvin peitettynä.
Jälki nousi hyvin oikeaan suuntaan. Ekasta harhasta His porhalsi ohi reagoimatta, toiselle (takajäljelle) pyrki sinnikkäästi. Toiseen suuntaan ei harhajälkeä enää edes tarkistanut, vaikutti suorastaan huojentuneelta, kun oikea jälki löytyi.
Kepit nousivat sujuvasti, ja Miian löytymisestä ruokakupin kanssa oli tosi, tosi ilahtunut.
perjantai 25. syyskuuta 2009
Vähän tottista ja esineitä
Viikon 39 tottikset
1. Hiskin kanssa Toijalassa, yksin. Kaikki liikkeet pelkillä kehuilla ja nameilla, ei leluja eikä palloja.
Seuraamisessa edisti ihan törkeesti koko ajan. Jäävien valmistelevat osuudet kamalia, istumisliikkeessä jäi seisomaan, kiersi hyppyesteen takaisin. Että semmosta "edistystä".
2. Uskon ja Miian kanssa paritreeni Sulkavuoressa. Ei mitään palkkoja mistään.
Paikallamakuu ensin, ok. Sitten tein ISON virheen: jäätiin odottamaan suoritusvuoroamme niin, että Hiski näki, kun Miia vei Uskolle eteenmenopurkin. Ei saanut enää silmiään irti kentän päädystä eikä pystynyt keskittymään mihinkään. Niinpä:
seuraaminen oli aivan järkyttävää, His pompahteli pitkällä suoralla eteen, tuijotti koomassa kentän päähän (kontaktista ei tietoakaan) ja käännöksen jälkeen jäi TAAKSE. En ollut huomaavinani, vaan jatkoin koiraan katsomatta. Loppu meni siedettävästi.
Jäävien valmistelevat taas kamalia.
Nouto ok.
Telineitä ei ollut, joten niitä ei otettu.
Eteenmeno. Jätin pallon taakse ja lähetin matkaan. Meni se - ihme kyllä - joskaan ei suoraan.
Jonkin ajan kuluttua otin seuraamisen uudestaan, nyt pätkistä palkaten. Ihan hyvin.
Esineruutu
Tuuli kävi lähetyssivulta päin.
Kolme esinettä kummallakin koiralla. Vasemman takakulman esine oli molemmille tosi vaikea: siitä ei varmaan saanut hajua kuin menemällä ruudun takarajalta ulos. Hiskin ollessa hommissa takarajalle ilmaantui myös sienestäjiä, jotka vähän sotkivat systeemejä.
1. Hiskin kanssa Toijalassa, yksin. Kaikki liikkeet pelkillä kehuilla ja nameilla, ei leluja eikä palloja.
Seuraamisessa edisti ihan törkeesti koko ajan. Jäävien valmistelevat osuudet kamalia, istumisliikkeessä jäi seisomaan, kiersi hyppyesteen takaisin. Että semmosta "edistystä".
2. Uskon ja Miian kanssa paritreeni Sulkavuoressa. Ei mitään palkkoja mistään.
Paikallamakuu ensin, ok. Sitten tein ISON virheen: jäätiin odottamaan suoritusvuoroamme niin, että Hiski näki, kun Miia vei Uskolle eteenmenopurkin. Ei saanut enää silmiään irti kentän päädystä eikä pystynyt keskittymään mihinkään. Niinpä:
seuraaminen oli aivan järkyttävää, His pompahteli pitkällä suoralla eteen, tuijotti koomassa kentän päähän (kontaktista ei tietoakaan) ja käännöksen jälkeen jäi TAAKSE. En ollut huomaavinani, vaan jatkoin koiraan katsomatta. Loppu meni siedettävästi.
Jäävien valmistelevat taas kamalia.
Nouto ok.
Telineitä ei ollut, joten niitä ei otettu.
Eteenmeno. Jätin pallon taakse ja lähetin matkaan. Meni se - ihme kyllä - joskaan ei suoraan.
Jonkin ajan kuluttua otin seuraamisen uudestaan, nyt pätkistä palkaten. Ihan hyvin.
Esineruutu
Tuuli kävi lähetyssivulta päin.
Kolme esinettä kummallakin koiralla. Vasemman takakulman esine oli molemmille tosi vaikea: siitä ei varmaan saanut hajua kuin menemällä ruudun takarajalta ulos. Hiskin ollessa hommissa takarajalle ilmaantui myös sienestäjiä, jotka vähän sotkivat systeemejä.
sunnuntai 20. syyskuuta 2009
Jälkileiri Kiteellä
18.-20.9.
SPL:n järjestämä leiri, kouluttajina kokeneita rajavartija-koiramiehiä. Olin metsäjälkiryhmässä, jossa oli viisi koirakkoa ja kaksi kouluttajaa. Tykkäsin kovasti näiden vähäeleisten rajan miesten arkisesta koulutustyylistä.
Jälkiä poljettiin Hiskille kolme kappaletta, kaikki vieraiden. Kaikki 1,5-2,5 tuntia vanhoja. Olisi voitu saada vielä "yön yli"-jälki, mutta en nyt halunnut kokeilla sellaista. Joskus myöhemmin syksyllä ehkä sitten.
Ensimmäinen jälki la-aamuna, 300-400 metriä pitkä, kaksi kulmaa,kaksi keppiä. Jana ehkä 20 metriä.
Toinen jälki la-ip: kouluttajien polkema "pimeä jälki", eli en tiennyt etukäteen yhtään, montako kulmaa, pituutta tms. Jäljennostomatkaa oli ainakin 50 metriä, janaa ei oltu merkattu mitenkään.
Jälki oli noin kilometrin pituinen, kulmia ja mutkia epälukuinen määrä, osa jäljestä kulki vilkasliikenteisen kutostien pientaretta. Yksi tienylitys, jossa jäljentekijä oli kulkenut pätkän matkaa tietä pitkin, ennenkuin poikkesi tien toiselle puolelle ja siellä kulkenut taas tien vierustaa, ennenkuin lähti taas kunnolla toiselle puolelle. Keppejä ei - yllätys, yllätys - ollut, vaan esineitä, eli pieniä mustia sukanpaloja + hylsy + lopussa hanska.
Kolmas jälki sunnuntaina: kaksi harhajälkeä ylitti jäljen. Harhat olivat noin 10 minuuttia vanhempia kuin varsinainen jälki. Tarkoitus oli, että alussa olisi ollut (ja muilla olikin ) semmoinen vähintään 100 metrin pätkä, jonka aikana koira olisi ehtinyt leimautua varsinaiseen jälkeen. Kävi kuitenkin niin, että justiinsa siinä Hiskin jäljen alussa (tietysti) oli otettu kiinni haavoittunutta metsoa, eli se oli ihan sotkettu. Niinpä jäljestys aloitettiin alle 50 metrin päässä harhasta. Molempien harhojen jälkeen oli keppi, samoin lopussa.
Yhteenveto kouluttajien kommenteista:
+ jäljennostot suoria ja erittäin varmoja
+ jäljestys itsevarmaa ja siitä näkee, ettei koiraa ole autettu ja että se ratkaisee ongelmat itsenäisesti
+ koira on hyvin motivoitunut ja maavainuinen
+ tien ylityksessäkään ei nostanut nenäänsä, vaan jatkoi jäljestämistä tiellä ja nosti jäljen varmasti toisella puolella tietä
+ kulmissa toimii oikein (rajavartijat opettavat koiransa nimenomaan tarkistamaan kulmat hyvin ja moneen kertaan, eivät edes hae sitä peltojäljen tyyluiä, jossa kulmat ajetaan tarkasti kulmaa pitkin)
+ harhojen tarkistukset hyvin: ensimmäisen tarkisti molempiin suuntiin, toista ei tarvinnut enää tarkistaa
+ ilmaisee hyvin esineet (nosti kangaspalatkin, vaikka esineitä ei ole koskaan ollut jäljellä. Hylsy ei kylläkään noussut)
- vauhtia (varsinkin ekalla jäljellä) ehkä hiukan liikaa
- esineeltä saisi lähteä vähän rauhallisemmin ja esineellä voisi rauhoittua pitempään. Itse lähden esineeltä liian nopeasti koiran perään (totta: juuri tässä tilanteessa Harjavallassa tuli se hukka)
- häiriintyi ohi suhahtavista autoista (itse tiesin etukäteen Hiskin autokammon), nosti päätään ja jopa murisi! Jatkoi kyllä ihan hyvin.
En siis ilmeisesti ole pilannut koiraa, vaikka olen joutunut pelottavan paljonkin painostamaan sitä ja sillä on ollut tosi hankalia ja ylivaikeita jälkiä. Kiteellä näkyi, miten hirveän paljon helpompi koiran on jäljestää puhtaassa maastossa - siis kun ei ole ihan sikana harhoja, eläinten jälkiä ja puskissa kökkiviä marjastajia ynnä muuta.
Olivat myös sitä mieltä, että koira ei ole yhtään väsynyt tai kyllästynyt eivätkä meinanneet millään uskoa, että Hiski olisi joskus hukannut jäljen... On kuulemma niin helppolukuinen koira, että on ihan ohjaajan vika, jos ei huomaa, ettei koira ole jäljellä :(
Kehotettiin jatkamaan samaan malliin ja vaikeuttamaan aina vaan lisää jälkiä. Lyhyitä jälkiä vaikka kovalla alustalla kannattaa tehdä vaihteluna välillä.
Harhoja pitää nyt treenata erityisesti kontrolloiduissa oloissa.
Erityisen mielissäni olin siitä, että Hiskille on tullut tehtyä vaihtelevia ja yllätyksellisiäkin jälkiä: niiden merkitystä kouluttajat korostivat erityisesti. Ryhmässäni olleet ihmiset olivat tehneet koirilleen mahdottoman kaavamaisia jälkiä. Eräskin halusi, että 3-vuotiaalle pennusta asti jäljestäneelle koiralle (briardi, ihan huippuhyvä jäljestäjä muuten) krepattaisiin 300 metriä pitkä kahden kulman jälki alusta loppuun! Ei luottanut koiraansa yhtään.
Näin myös, miten suht kokeneet sakutkin kääntyivät ohjaajan puoleen, kun tuli vaikea paikka tai lopettivat jäljestyksen kokonaan...
Perjantai-illan luennosta en saanut kovin paljon irti. Luennoitsija keskittyi aika paljon pennun peltojälkiopastukseen ipo-pohjalta eikä kaikki opit oikein olleet meikäläisen mieleen...
Nämä asiat luennoitsijalta "ostin":
¤ 90 pros. oppimisesta on tunneoppimista
¤ Koira rauhoitetaan aina kunnolla ennen jäljestystä.
¤ Laitetaan koira hetkeksimaahan rauhoittumaan, kun opetetaan alustalta toisenlaiselle siirtymisiä. Näin koiralle jää aikaa tottua hajukuvan muutokseen.
¤ Väärän jäljen ajamisessa käytetään passiivista oikaisemista. Koiralle järjestetään vartavasten "ansa", esim. niin, että se saadaan lähtemään jotain uraa pitkin, kun jälki meneekin muualle. Ohjaaja päästää liinasta irti ja jää seisomaan paikalleen. Odotetaan vaikka maailman tappiin mitään puhumatta ja tekemättä niin kauan, että koira lähtee etsimään hukkunutta jälkeä oma-aloitteisesti.
Näitä en ostanut:
Pentua opetettaessa namit laitetaan kantapään alle kannalla poljettuun kuoppaan ja vaaditaan ottamaan jokainen nami. Pentu on liinassa alusta asti ja kulmat otetaan mukaan jäljelle melkein heti.
Koiraa voidaan nälättää jopa viisi vuorokautta - alkaa olla melkoista eläinrääkkäystä mun mielestäni.
Ja esineruutu tehtiin lauantai-illan päätteeksi vielä.
Hiskille kolme vierasta esinettä valmiina. Ja hyvin meni taas, mutta menköön :)
Mahdottoman hyvä mieli jäi leiristä :D
SPL:n järjestämä leiri, kouluttajina kokeneita rajavartija-koiramiehiä. Olin metsäjälkiryhmässä, jossa oli viisi koirakkoa ja kaksi kouluttajaa. Tykkäsin kovasti näiden vähäeleisten rajan miesten arkisesta koulutustyylistä.
Jälkiä poljettiin Hiskille kolme kappaletta, kaikki vieraiden. Kaikki 1,5-2,5 tuntia vanhoja. Olisi voitu saada vielä "yön yli"-jälki, mutta en nyt halunnut kokeilla sellaista. Joskus myöhemmin syksyllä ehkä sitten.
Ensimmäinen jälki la-aamuna, 300-400 metriä pitkä, kaksi kulmaa,kaksi keppiä. Jana ehkä 20 metriä.
Toinen jälki la-ip: kouluttajien polkema "pimeä jälki", eli en tiennyt etukäteen yhtään, montako kulmaa, pituutta tms. Jäljennostomatkaa oli ainakin 50 metriä, janaa ei oltu merkattu mitenkään.
Jälki oli noin kilometrin pituinen, kulmia ja mutkia epälukuinen määrä, osa jäljestä kulki vilkasliikenteisen kutostien pientaretta. Yksi tienylitys, jossa jäljentekijä oli kulkenut pätkän matkaa tietä pitkin, ennenkuin poikkesi tien toiselle puolelle ja siellä kulkenut taas tien vierustaa, ennenkuin lähti taas kunnolla toiselle puolelle. Keppejä ei - yllätys, yllätys - ollut, vaan esineitä, eli pieniä mustia sukanpaloja + hylsy + lopussa hanska.
Kolmas jälki sunnuntaina: kaksi harhajälkeä ylitti jäljen. Harhat olivat noin 10 minuuttia vanhempia kuin varsinainen jälki. Tarkoitus oli, että alussa olisi ollut (ja muilla olikin ) semmoinen vähintään 100 metrin pätkä, jonka aikana koira olisi ehtinyt leimautua varsinaiseen jälkeen. Kävi kuitenkin niin, että justiinsa siinä Hiskin jäljen alussa (tietysti) oli otettu kiinni haavoittunutta metsoa, eli se oli ihan sotkettu. Niinpä jäljestys aloitettiin alle 50 metrin päässä harhasta. Molempien harhojen jälkeen oli keppi, samoin lopussa.
Yhteenveto kouluttajien kommenteista:
+ jäljennostot suoria ja erittäin varmoja
+ jäljestys itsevarmaa ja siitä näkee, ettei koiraa ole autettu ja että se ratkaisee ongelmat itsenäisesti
+ koira on hyvin motivoitunut ja maavainuinen
+ tien ylityksessäkään ei nostanut nenäänsä, vaan jatkoi jäljestämistä tiellä ja nosti jäljen varmasti toisella puolella tietä
+ kulmissa toimii oikein (rajavartijat opettavat koiransa nimenomaan tarkistamaan kulmat hyvin ja moneen kertaan, eivät edes hae sitä peltojäljen tyyluiä, jossa kulmat ajetaan tarkasti kulmaa pitkin)
+ harhojen tarkistukset hyvin: ensimmäisen tarkisti molempiin suuntiin, toista ei tarvinnut enää tarkistaa
+ ilmaisee hyvin esineet (nosti kangaspalatkin, vaikka esineitä ei ole koskaan ollut jäljellä. Hylsy ei kylläkään noussut)
- vauhtia (varsinkin ekalla jäljellä) ehkä hiukan liikaa
- esineeltä saisi lähteä vähän rauhallisemmin ja esineellä voisi rauhoittua pitempään. Itse lähden esineeltä liian nopeasti koiran perään (totta: juuri tässä tilanteessa Harjavallassa tuli se hukka)
- häiriintyi ohi suhahtavista autoista (itse tiesin etukäteen Hiskin autokammon), nosti päätään ja jopa murisi! Jatkoi kyllä ihan hyvin.
En siis ilmeisesti ole pilannut koiraa, vaikka olen joutunut pelottavan paljonkin painostamaan sitä ja sillä on ollut tosi hankalia ja ylivaikeita jälkiä. Kiteellä näkyi, miten hirveän paljon helpompi koiran on jäljestää puhtaassa maastossa - siis kun ei ole ihan sikana harhoja, eläinten jälkiä ja puskissa kökkiviä marjastajia ynnä muuta.
Olivat myös sitä mieltä, että koira ei ole yhtään väsynyt tai kyllästynyt eivätkä meinanneet millään uskoa, että Hiski olisi joskus hukannut jäljen... On kuulemma niin helppolukuinen koira, että on ihan ohjaajan vika, jos ei huomaa, ettei koira ole jäljellä :(
Kehotettiin jatkamaan samaan malliin ja vaikeuttamaan aina vaan lisää jälkiä. Lyhyitä jälkiä vaikka kovalla alustalla kannattaa tehdä vaihteluna välillä.
Harhoja pitää nyt treenata erityisesti kontrolloiduissa oloissa.
Erityisen mielissäni olin siitä, että Hiskille on tullut tehtyä vaihtelevia ja yllätyksellisiäkin jälkiä: niiden merkitystä kouluttajat korostivat erityisesti. Ryhmässäni olleet ihmiset olivat tehneet koirilleen mahdottoman kaavamaisia jälkiä. Eräskin halusi, että 3-vuotiaalle pennusta asti jäljestäneelle koiralle (briardi, ihan huippuhyvä jäljestäjä muuten) krepattaisiin 300 metriä pitkä kahden kulman jälki alusta loppuun! Ei luottanut koiraansa yhtään.
Näin myös, miten suht kokeneet sakutkin kääntyivät ohjaajan puoleen, kun tuli vaikea paikka tai lopettivat jäljestyksen kokonaan...
Perjantai-illan luennosta en saanut kovin paljon irti. Luennoitsija keskittyi aika paljon pennun peltojälkiopastukseen ipo-pohjalta eikä kaikki opit oikein olleet meikäläisen mieleen...
Nämä asiat luennoitsijalta "ostin":
¤ 90 pros. oppimisesta on tunneoppimista
¤ Koira rauhoitetaan aina kunnolla ennen jäljestystä.
¤ Laitetaan koira hetkeksimaahan rauhoittumaan, kun opetetaan alustalta toisenlaiselle siirtymisiä. Näin koiralle jää aikaa tottua hajukuvan muutokseen.
¤ Väärän jäljen ajamisessa käytetään passiivista oikaisemista. Koiralle järjestetään vartavasten "ansa", esim. niin, että se saadaan lähtemään jotain uraa pitkin, kun jälki meneekin muualle. Ohjaaja päästää liinasta irti ja jää seisomaan paikalleen. Odotetaan vaikka maailman tappiin mitään puhumatta ja tekemättä niin kauan, että koira lähtee etsimään hukkunutta jälkeä oma-aloitteisesti.
Näitä en ostanut:
Pentua opetettaessa namit laitetaan kantapään alle kannalla poljettuun kuoppaan ja vaaditaan ottamaan jokainen nami. Pentu on liinassa alusta asti ja kulmat otetaan mukaan jäljelle melkein heti.
Koiraa voidaan nälättää jopa viisi vuorokautta - alkaa olla melkoista eläinrääkkäystä mun mielestäni.
Ja esineruutu tehtiin lauantai-illan päätteeksi vielä.
Hiskille kolme vierasta esinettä valmiina. Ja hyvin meni taas, mutta menköön :)
Mahdottoman hyvä mieli jäi leiristä :D
torstai 17. syyskuuta 2009
Passeli peltojälki yms
Peltojälki nro 3. 17.9.
Pituutta 1 km, 1,5 tuntia vanha, 5 kpl keppejä. Viisi suoraa kulmaa, kaksi terävää. Aamuruuat jälleen jäljelle kylvettyinä, niin, että alussa ja lopussa enemmmän,keskellä vain vähän. Tuulista.
Ei tynnyrivaljaita nytkään. Jäljen nosto kaukaa, ei käskyä. Hienosti sujui. Jatkoi vauhdilla, ensimmäinen keppi jäi, puhdas työtapaturma. Kaikki kulmat hienosti ja varmasti, vain yhdessä teki laajemman tarkistuskaaren. Loput kepit nosti riemukkaasti. Nappuloista ei syönyt varmaan kymmentäkään, mikä oli kyllä ihme: nälkä olisi kyllä pitänyt olla, koska sai illalla vain puolet normaaliannoksestaan eikä aamulla mitään.
Onneksi mulla oli sapustaa vielä purkissakin, ettei tarvinnut tyhjin vatsoin jäljeltä lähteä :)
Nyt Hiskonen oli oikein elementissään taas. Kokisikohan se nuo tynnyrivaljaat jonkinlaisena pakkopaitana kuitenkin...?
Esineruutu
Täysimittainen, huonosti tallattu ruutu. Kolme esinettä, yksi oikealla takakulmassa kahden mättään välissä, yksi samalla linjalla oikeassa edessä, kolmas vasemmalla aika keskellä.
Hiski toi heti oikean etuesineen, mutta takaa ei löytynyt. Haki sitten sen toisen etuesineen. En pistottanut yhtään, annoin hakea ihan omalla tyylillä. Jätin näihin kahteen.
Heta sai hakea kolmannen ja joutuikin tekemään aikalailla töitä sen eteen.
Hetalle vielä pudotettu esine, matkaa lähetyspaikalta esineelle melkein 300 metriä. Hakihan se senkin.
Huomenaamulla sitten suunnataan Hiskin kanssa Kiteelle jälkileirille rajavartijoiden oppiin. Odotan kovasti, että saan uusia vinkkejä ja paljon pohdittavaa. Hetan pudotan matkalla Katrin hyvään hoitoon.
Pituutta 1 km, 1,5 tuntia vanha, 5 kpl keppejä. Viisi suoraa kulmaa, kaksi terävää. Aamuruuat jälleen jäljelle kylvettyinä, niin, että alussa ja lopussa enemmmän,keskellä vain vähän. Tuulista.
Ei tynnyrivaljaita nytkään. Jäljen nosto kaukaa, ei käskyä. Hienosti sujui. Jatkoi vauhdilla, ensimmäinen keppi jäi, puhdas työtapaturma. Kaikki kulmat hienosti ja varmasti, vain yhdessä teki laajemman tarkistuskaaren. Loput kepit nosti riemukkaasti. Nappuloista ei syönyt varmaan kymmentäkään, mikä oli kyllä ihme: nälkä olisi kyllä pitänyt olla, koska sai illalla vain puolet normaaliannoksestaan eikä aamulla mitään.
Onneksi mulla oli sapustaa vielä purkissakin, ettei tarvinnut tyhjin vatsoin jäljeltä lähteä :)
Nyt Hiskonen oli oikein elementissään taas. Kokisikohan se nuo tynnyrivaljaat jonkinlaisena pakkopaitana kuitenkin...?
Esineruutu
Täysimittainen, huonosti tallattu ruutu. Kolme esinettä, yksi oikealla takakulmassa kahden mättään välissä, yksi samalla linjalla oikeassa edessä, kolmas vasemmalla aika keskellä.
Hiski toi heti oikean etuesineen, mutta takaa ei löytynyt. Haki sitten sen toisen etuesineen. En pistottanut yhtään, annoin hakea ihan omalla tyylillä. Jätin näihin kahteen.
Heta sai hakea kolmannen ja joutuikin tekemään aikalailla töitä sen eteen.
Hetalle vielä pudotettu esine, matkaa lähetyspaikalta esineelle melkein 300 metriä. Hakihan se senkin.
Huomenaamulla sitten suunnataan Hiskin kanssa Kiteelle jälkileirille rajavartijoiden oppiin. Odotan kovasti, että saan uusia vinkkejä ja paljon pohdittavaa. Hetan pudotan matkalla Katrin hyvään hoitoon.
keskiviikko 16. syyskuuta 2009
Peltojäljet ja rullatreeni
Maanantaipäivä kului oksennellessa, päänsärky kruunasi olon. Koiria päästelin silloin tällöin pihaan, mutta kuuden jälkeen Hiskillä meni hermo: "Eiks tänään tosiaan tehdä mitään muuta? Nouse ny jo ylös!" Se kävi tökkimässä ja paiskomassa käpälällä, raapi ovea ja kun mikään ei auttanut, koitti tuijottamalla saada mua liikkeelle.
Peltojälki 1. 15.9.
Pituutta 750 metriä. Latasin aamuruuat sinne sun tänne. Tein samanmallisen kaavion kuin EK-jäljellä Pälkäneelle: semmoset rappuset, neljä kulmaa peräkkäin. Vanhensin 1,5 tuntia. Jana noin 40 metriä. Keppejä neljä.
Ilma oli optimaalinen: tuuleton ja aamukostea, ruoho sopivan pituista. Ei mitään häiröitä.
Jana ja jäljen nosto hyvät (nämä edes on viime aikoina onnistuneet). Kaksi ekaa kulmaa menivät ihan kohtuullisesti: ensimmäisessä tosin His teki niin,että jäljesti vähän aikaa oikeaan suuntaan ja sitten palasi tarkistamaan.
Sitten tultiin kolmanteen kulmaan, jälki poikkesi vasemmalle, mutta His mennä tössötti vaan suoraan eteenpäin. Ihan pokkana, nenä maassa, suu kiinni. Annoin mennä viitisenkymmentä metriä: ei näkyvää muutosta, että se olisi huomannut jäljen jääneen kauas taakse...Kai se olisi paahtanut suoraan vaikka kilsan, jos olisin antanut.
Saihan se jäljen uudestaan nostettua - keppi jäi sitten siihen sotkuun - ja jatkoi ojan yli sänki/multapellolle, jonne olin tehnyt kiekan. Loppu meni siedettävästi: kummallisia sivuhyppäyksiä jäljeltä tosin vähän siellä täällä. Kaksi seuraavaa keppiä nousi kuitenkin reippaasti.
Haku/rullatreeni
Sääksjärvellä. Hiskillä neljä ukkoa, joista yksi vieras. Kaikki 20-metrissä. Ei mitään ihmeeellistä, intoa kuin pienessä kylässä. Kerran pudotti rullan, kun oli jo vierellä, muuten ok. Nää treenit rupeaa olemaan vähän tylsiä ja samanlaisia.
Peltojälki 2. 16.9.
Aamuruuat taas jäljellä. Mittaa reilut 800 metriä, kuusi kulmaa + yksi terävä. 5 kpl keppejä. 1,5 tuntia vanha. Jana jotain 30metrin hujakoilla. Nyt tuuli enemmän kuin eilen, muuten olosuhteet taas mainiot.
Kun piti lähteä ajamaan jälkeä,huomasin,että varsinaiset jäljestysvermeet - liina+tynnyrivaljaat - oli jääneet kotiin. His sai sitten ajaa tavallisista valjaistaan, eli päältä, ja näyttöliinan kanssa.
Annoin nostaa jäljen ihan vapaasti, mikä menikin vallan mainiosti taas.
Muutamassa kulmassa "ylimitoitettua" tarkistelua, muuten sujui oikein hyvin. Yksi keppi jäi, mutta viis siitä. His vaikutti nyt jotenkin rennommalta ja varmemmalta. Mulle tuli mieleen, että olisiko "oikeiden" jälkivarusteiden puuttuminen vaikuttanut asiaan...Jos se on saanut joissakin hankalissa tilanteissa epämiellyttäviä tuntemuksia noista tynnyrivaljaista (menevät vatsan alta ja pallien vierestä) ja paineistuu niistä? Arvailua kaikki, mutta taidan jatkaa kokeilua.
Peltojälki 1. 15.9.
Pituutta 750 metriä. Latasin aamuruuat sinne sun tänne. Tein samanmallisen kaavion kuin EK-jäljellä Pälkäneelle: semmoset rappuset, neljä kulmaa peräkkäin. Vanhensin 1,5 tuntia. Jana noin 40 metriä. Keppejä neljä.
Ilma oli optimaalinen: tuuleton ja aamukostea, ruoho sopivan pituista. Ei mitään häiröitä.
Jana ja jäljen nosto hyvät (nämä edes on viime aikoina onnistuneet). Kaksi ekaa kulmaa menivät ihan kohtuullisesti: ensimmäisessä tosin His teki niin,että jäljesti vähän aikaa oikeaan suuntaan ja sitten palasi tarkistamaan.
Sitten tultiin kolmanteen kulmaan, jälki poikkesi vasemmalle, mutta His mennä tössötti vaan suoraan eteenpäin. Ihan pokkana, nenä maassa, suu kiinni. Annoin mennä viitisenkymmentä metriä: ei näkyvää muutosta, että se olisi huomannut jäljen jääneen kauas taakse...Kai se olisi paahtanut suoraan vaikka kilsan, jos olisin antanut.
Saihan se jäljen uudestaan nostettua - keppi jäi sitten siihen sotkuun - ja jatkoi ojan yli sänki/multapellolle, jonne olin tehnyt kiekan. Loppu meni siedettävästi: kummallisia sivuhyppäyksiä jäljeltä tosin vähän siellä täällä. Kaksi seuraavaa keppiä nousi kuitenkin reippaasti.
Haku/rullatreeni
Sääksjärvellä. Hiskillä neljä ukkoa, joista yksi vieras. Kaikki 20-metrissä. Ei mitään ihmeeellistä, intoa kuin pienessä kylässä. Kerran pudotti rullan, kun oli jo vierellä, muuten ok. Nää treenit rupeaa olemaan vähän tylsiä ja samanlaisia.
Peltojälki 2. 16.9.
Aamuruuat taas jäljellä. Mittaa reilut 800 metriä, kuusi kulmaa + yksi terävä. 5 kpl keppejä. 1,5 tuntia vanha. Jana jotain 30metrin hujakoilla. Nyt tuuli enemmän kuin eilen, muuten olosuhteet taas mainiot.
Kun piti lähteä ajamaan jälkeä,huomasin,että varsinaiset jäljestysvermeet - liina+tynnyrivaljaat - oli jääneet kotiin. His sai sitten ajaa tavallisista valjaistaan, eli päältä, ja näyttöliinan kanssa.
Annoin nostaa jäljen ihan vapaasti, mikä menikin vallan mainiosti taas.
Muutamassa kulmassa "ylimitoitettua" tarkistelua, muuten sujui oikein hyvin. Yksi keppi jäi, mutta viis siitä. His vaikutti nyt jotenkin rennommalta ja varmemmalta. Mulle tuli mieleen, että olisiko "oikeiden" jälkivarusteiden puuttuminen vaikuttanut asiaan...Jos se on saanut joissakin hankalissa tilanteissa epämiellyttäviä tuntemuksia noista tynnyrivaljaista (menevät vatsan alta ja pallien vierestä) ja paineistuu niistä? Arvailua kaikki, mutta taidan jatkaa kokeilua.
sunnuntai 13. syyskuuta 2009
Piirimestikset takana - onneksi
Piirimestikset sitten olivat ja menivät - aika onnistuneesti kaiketi.
Aikalaillahan tuo töitä teetti ja juoksutti, mutta mukava päivä oli kaikenkaikkiaan, sääkin suosi.
Hanna ja Veeti voittivat EK:n piirimestaruuden: PALJON ONNEA siitä!!
Edelleen oli hiukan haikea olo, kun Heta kökötti autossa, olisi se aika suvereeni maastossa ollut, siitä olen ihan varma. Mutta ei voi mitään.
Hiskin kanssa ajoin jämäjäljen (siis 500 metriä, 4 keppiä), joka oli jätetty käyttämättä, koska siinä maastossa oli palloillut joku iso perhe. Se ehti vanheta jo jotain 2,5 tuntia ainakin.
Enpä oikein tiedä, oliko tuo taas niin hyvä ajatus - jana meni hyvin ja jälki nousi kivasti, ajokin pikku hetken. His ei sitten enää tiennytkään, mitä jälkeä pitäisi ajaa, niin paljon erilaisia jälkiä varmaan siinä alussa oli, eli se sinkoili vähän siellä täällä. Ja uusia marjastajia/sienestäjiä pursui juuri siihen, missä me mentiin. Löytyi sitten kuitenkin ilmeisesti kakkoskeppi ja ihan viimeinen. His yritti kyllä ihan tosissaan, mutta kovin oli vaikeeta. Kohtamua alkaa jo ahistaa, kun nämä meidän vieraat jäljet on aina tämmösiä ylihankalia :( Ei ole oikein saatu kunnon onnistumista aikoihin niistä.
Aikalaillahan tuo töitä teetti ja juoksutti, mutta mukava päivä oli kaikenkaikkiaan, sääkin suosi.
Hanna ja Veeti voittivat EK:n piirimestaruuden: PALJON ONNEA siitä!!
Edelleen oli hiukan haikea olo, kun Heta kökötti autossa, olisi se aika suvereeni maastossa ollut, siitä olen ihan varma. Mutta ei voi mitään.
Hiskin kanssa ajoin jämäjäljen (siis 500 metriä, 4 keppiä), joka oli jätetty käyttämättä, koska siinä maastossa oli palloillut joku iso perhe. Se ehti vanheta jo jotain 2,5 tuntia ainakin.
Enpä oikein tiedä, oliko tuo taas niin hyvä ajatus - jana meni hyvin ja jälki nousi kivasti, ajokin pikku hetken. His ei sitten enää tiennytkään, mitä jälkeä pitäisi ajaa, niin paljon erilaisia jälkiä varmaan siinä alussa oli, eli se sinkoili vähän siellä täällä. Ja uusia marjastajia/sienestäjiä pursui juuri siihen, missä me mentiin. Löytyi sitten kuitenkin ilmeisesti kakkoskeppi ja ihan viimeinen. His yritti kyllä ihan tosissaan, mutta kovin oli vaikeeta. Kohtamua alkaa jo ahistaa, kun nämä meidän vieraat jäljet on aina tämmösiä ylihankalia :( Ei ole oikein saatu kunnon onnistumista aikoihin niistä.
lauantai 12. syyskuuta 2009
Mestarin opissa
Koko päivä vierähti kuuden muun koirakon kanssa Pirkkahallin kentällä Merja Kortteen toko-/tottisopissa.
Etukäteen kukin kertoi kaksi ongelmaa, joita käsiteltiin koira kerrallaan.
Hiskin haasteiksi listasin seuraamisen ja noudon.
Ilmoitin seuraamisen ongelmiksi edistämisen, painamisen ja kontaktin tippumisen. Kaikki nämä näkyivät Merjankin mielestä, kun tehtiin PK-kaavio.
Muuten Merja kommentoi Hiskin seuraamista erittäin mielenkiintoisesti. Hän sanoi Hiskin seuraavan "hirveässä paineessa ja stressissä", mikä johtuu lelun odotuksen aiheuttamasta "ylivireestä." Koira on tosi jännittynyt ja jäykkä (patoaa ihan hulluna, ei yhtään iloinen) ja on siinä ja siinä, ettei se ala vuotaa, Merja sanoi. Hän oli myös sitä mieltä, etteivät Hiskin lisämunuaiset (vai mitkä ne ny oli) kestä tällaista adrenaliinihyökkäystä.
Merjan resepti: pallot ja lelut kokonaan pois toistaiseksi. Paluu lähtöruutuun ja palkkana vain ohjaajan kehut (=laumavietin käyttö)/namit. Jos vire alkaa laskea liikaa, aina voi ottaa pallon kehiin uudestaan.
Olin jossain takaraivossa ajatellut itsekin jotain tuollaista. Onneksi ei olla treenattu tottista kovin usein - huh.
Ja oma liikkumiseni on liian "terävää", pahentaa hektisyyttä. Tarttis kuulemma löntystellä - hmmm, katotaan nyt, onnistuuko multa semmonen.
Merja näytti myös "risu rinnan edessä"-tsydeemin, jolla estetään edistämistä. Tätä tarvii harjoitella kotona (erityisesti sitä,ettei risuun saa koskea).
Nouto
Ongelmat omasta mielestäni: vino luovutus, liian kaukana luovutus, heikko ote ja liian hidas palautus.
Merja ei nähnyt noudossa mitään vikaa: luovutus oli hänestä tarpeeksi lähellä, vinous minimaalista ja ote kapulasta erinomainen. Tarpeeksi nopeakin kuulemma oli. Joten ei jääty hinkkaamaan tuota.
Sen sijaan otin uuden session seuraamista, tokotyyliin, Merja käskytti. Ensin meni ihan päin peetä: kompastelin koiraan, joka painoi ja keuli kuin viimeistä päivää.
Sitten Merja käski ottaa namit vasempaan käteen, siihen vanhaan kunnon imutuspaikkaan, vähän ylemmäs vaan. Vot: johan sujui, palkkailin hyvistä paikoista Merjan ohjeiden mukaan ja kehuin. Koira oli kuulemma paljon rennomman oloinen nyt.
Nyt siis lelut piiloon kokonaan toistaiseksi.Mitään ei menetä tuossa, jos kokeilee.
Olen mahdottoman tyytyväinen päivän antiin. Maailmanmesteri-Merjalla on paljon kokemusta, loistava koirasilmä ja hän osaa antaa täsmälliset ohjeet.
Huomenna herätys viideltä ja PK-piirimestiksiä järkkäämään koko päiväksi...
Etukäteen kukin kertoi kaksi ongelmaa, joita käsiteltiin koira kerrallaan.
Hiskin haasteiksi listasin seuraamisen ja noudon.
Ilmoitin seuraamisen ongelmiksi edistämisen, painamisen ja kontaktin tippumisen. Kaikki nämä näkyivät Merjankin mielestä, kun tehtiin PK-kaavio.
Muuten Merja kommentoi Hiskin seuraamista erittäin mielenkiintoisesti. Hän sanoi Hiskin seuraavan "hirveässä paineessa ja stressissä", mikä johtuu lelun odotuksen aiheuttamasta "ylivireestä." Koira on tosi jännittynyt ja jäykkä (patoaa ihan hulluna, ei yhtään iloinen) ja on siinä ja siinä, ettei se ala vuotaa, Merja sanoi. Hän oli myös sitä mieltä, etteivät Hiskin lisämunuaiset (vai mitkä ne ny oli) kestä tällaista adrenaliinihyökkäystä.
Merjan resepti: pallot ja lelut kokonaan pois toistaiseksi. Paluu lähtöruutuun ja palkkana vain ohjaajan kehut (=laumavietin käyttö)/namit. Jos vire alkaa laskea liikaa, aina voi ottaa pallon kehiin uudestaan.
Olin jossain takaraivossa ajatellut itsekin jotain tuollaista. Onneksi ei olla treenattu tottista kovin usein - huh.
Ja oma liikkumiseni on liian "terävää", pahentaa hektisyyttä. Tarttis kuulemma löntystellä - hmmm, katotaan nyt, onnistuuko multa semmonen.
Merja näytti myös "risu rinnan edessä"-tsydeemin, jolla estetään edistämistä. Tätä tarvii harjoitella kotona (erityisesti sitä,ettei risuun saa koskea).
Nouto
Ongelmat omasta mielestäni: vino luovutus, liian kaukana luovutus, heikko ote ja liian hidas palautus.
Merja ei nähnyt noudossa mitään vikaa: luovutus oli hänestä tarpeeksi lähellä, vinous minimaalista ja ote kapulasta erinomainen. Tarpeeksi nopeakin kuulemma oli. Joten ei jääty hinkkaamaan tuota.
Sen sijaan otin uuden session seuraamista, tokotyyliin, Merja käskytti. Ensin meni ihan päin peetä: kompastelin koiraan, joka painoi ja keuli kuin viimeistä päivää.
Sitten Merja käski ottaa namit vasempaan käteen, siihen vanhaan kunnon imutuspaikkaan, vähän ylemmäs vaan. Vot: johan sujui, palkkailin hyvistä paikoista Merjan ohjeiden mukaan ja kehuin. Koira oli kuulemma paljon rennomman oloinen nyt.
Nyt siis lelut piiloon kokonaan toistaiseksi.Mitään ei menetä tuossa, jos kokeilee.
Olen mahdottoman tyytyväinen päivän antiin. Maailmanmesteri-Merjalla on paljon kokemusta, loistava koirasilmä ja hän osaa antaa täsmälliset ohjeet.
Huomenna herätys viideltä ja PK-piirimestiksiä järkkäämään koko päiväksi...
torstai 10. syyskuuta 2009
Pikku toko
10.9. toko
Levekin kentällä porukkatreenissä pitkästä aikaa. Pimenee...
Vaihteeksi jotain muuta kuin PK-tottista:
Istuminen ryhmässä
Päänpyöritys mahdotonta. Valahti ihan lopussa maahan, kun lähestyin.
Tunnari
- eipä ole kokeiltu aikoihin. Oma oli kasan päällä ja His tempaisi sen siitä suoraan, haistelematta. Epäilin sattumaksi, joten uusittiin. Nyt oma laitettiin kasan taakse. Kyllä se mokoma toi nytkin oikean! En uskaltanut kokeilla enempää.
Hyppynouto
Eipä tuossa kummempaa.
Ruutu
En mä edelleenkään osaa tehdä muuta kuin lähettää lelulle - meneehän se sinne.
Seuraamista
Ihan vähän vain, oli ihan kivan oloista.
Paljon leikkiä joka välissä.
Levekin kentällä porukkatreenissä pitkästä aikaa. Pimenee...
Vaihteeksi jotain muuta kuin PK-tottista:
Istuminen ryhmässä
Päänpyöritys mahdotonta. Valahti ihan lopussa maahan, kun lähestyin.
Tunnari
- eipä ole kokeiltu aikoihin. Oma oli kasan päällä ja His tempaisi sen siitä suoraan, haistelematta. Epäilin sattumaksi, joten uusittiin. Nyt oma laitettiin kasan taakse. Kyllä se mokoma toi nytkin oikean! En uskaltanut kokeilla enempää.
Hyppynouto
Eipä tuossa kummempaa.
Ruutu
En mä edelleenkään osaa tehdä muuta kuin lähettää lelulle - meneehän se sinne.
Seuraamista
Ihan vähän vain, oli ihan kivan oloista.
Paljon leikkiä joka välissä.
Jälkeä
10.9. jälki
Poljin itse normimetsään, pituutta 1,2 km, ikä 1,5+ tuntia. Seitsemän keppiä, kulmia siellä sun täällä joka sorttia. Koitin tehdä kaikenlaisia kikkoja: pari kertaa koukkasin pellolle ja jatkoin pellon reunaa, josta taas puikahdin takaisin metsään. Lopun jäljestä tein kulkemaan ihan tien viertä, josta oli varmaan mennyt paljon koirankusettajia. Yksi siivu kulki ihan teollisuusrakennuksen kulmalta ja epävirallisen metsäkaatiksen keskeltä. Kävi aika kova tuuli.
Jana noin 30 metriä, vattupusikossa, josta jälki jatkui suht paljaalla maalla ja kivikossa.
Jana oli aika paha: His ei varmaan oikein tajunnut koko hommaa, kun jana oli niin oudossa paikassa ja ajoi kunnolla jäljen yli, sitten yritti sitkeästi takajäljelle, minkä kielsin. Muuten poika jäljesteli oikein hyvin: kannattaa näköjään tehdä aloitus vaikealle alustalle, se lisää tarkkuutta, kun alussa vauhtia tuppaa muuten olemaan ihan liikaa. Yksi terävä kulma ja yksi suora kulma tuottivat vähän vaikeuksia, mutta muuten ei mitään valittamista.
Mikä hienointa: His nosti reippaasti ja epäröimättä kaikki 7 keppiä! Toisesta kepistä tosin en ole ihan satavarma, olisiko mennyt yli, sillä kun huomasin Hiskin reagoineen keppiin, sanoin hiljaa "tarkkana" ja se alkoi etsiä tarmokkaasti.
Mutta joka tapauksessa vallan mukava suoritus.
Poljin itse normimetsään, pituutta 1,2 km, ikä 1,5+ tuntia. Seitsemän keppiä, kulmia siellä sun täällä joka sorttia. Koitin tehdä kaikenlaisia kikkoja: pari kertaa koukkasin pellolle ja jatkoin pellon reunaa, josta taas puikahdin takaisin metsään. Lopun jäljestä tein kulkemaan ihan tien viertä, josta oli varmaan mennyt paljon koirankusettajia. Yksi siivu kulki ihan teollisuusrakennuksen kulmalta ja epävirallisen metsäkaatiksen keskeltä. Kävi aika kova tuuli.
Jana noin 30 metriä, vattupusikossa, josta jälki jatkui suht paljaalla maalla ja kivikossa.
Jana oli aika paha: His ei varmaan oikein tajunnut koko hommaa, kun jana oli niin oudossa paikassa ja ajoi kunnolla jäljen yli, sitten yritti sitkeästi takajäljelle, minkä kielsin. Muuten poika jäljesteli oikein hyvin: kannattaa näköjään tehdä aloitus vaikealle alustalle, se lisää tarkkuutta, kun alussa vauhtia tuppaa muuten olemaan ihan liikaa. Yksi terävä kulma ja yksi suora kulma tuottivat vähän vaikeuksia, mutta muuten ei mitään valittamista.
Mikä hienointa: His nosti reippaasti ja epäröimättä kaikki 7 keppiä! Toisesta kepistä tosin en ole ihan satavarma, olisiko mennyt yli, sillä kun huomasin Hiskin reagoineen keppiin, sanoin hiljaa "tarkkana" ja se alkoi etsiä tarmokkaasti.
Mutta joka tapauksessa vallan mukava suoritus.
tiistai 8. syyskuuta 2009
Ahkera päivä
Tiistaipäivä hurahti koiraharrastuksen merkeissä ja työurakat senkun pissii.
Jälki
Taisto N. laittoi aamulla tekstarin, että on tallannut Hiskille "muutaman sata metriä" pitkän jäljen ennen töihin lähtöä, oman koiran lenkittämisen ohessa. Paikka on entistä hiekkakuopan pohjaa, monttua montun perään, paljasta maata ja närettä ja risukkoa. Viisi keppiä oli jättänyt.
Ajattelin, ettei tuossa kauaa mene. Vaan toisin (taas) kävi. Janaa ei varsinaisesti ollut, joten His sai nostaa jäljen ihan vapaasti ja hyvin nostikin. Sitten mentiin - hmmm - vähän siellä sun täällä. Nopeasti mulle valkeni, että Taisto (pelastuskoiramiehiä, ei ole tallannut jälkeä koskaan aikaisemmin) oli tehnyt meille jonkinlaisen juopuneen eksyneen toikkarointipolun: siksakkia, todennäköisesti rusettia, paluu- ja menojäljet varmaan ihan rinnakkain. His suorastaan kamppaili jäljen kanssa. Mielenkiintoista oli, että se näytti olevan ihan hirveän kiinnostunut tästä extreme-jäljestä. Välillä oltiin selvästi hevonkuusessa jäljeltä, välillä taas jäljen päällä. Itselleni tuo oli erittäin hyvä koiranlukuharjoitus. Neljä (pieniä tikkuja, ihan tuoretta puuta) keppiä sieltä nousi (ihme kyllä) ja aikaa meni puolisen tuntia...
Jäljeltä kaahattiin suoraan piirimestisten EK-maastoja tutkailemaan taas, tällä kertaa Essin ja kultsujen kanssa. Heta sai juosta poikien kanssa itsensä läkähdyksiin.
Kokeiltiin esineruutua ja Hiski sai testata kaavailemamme esineet ja paikat. Valittiin mielestämme vaikeat sellaiset - Hiski nosti kaikki kolme valmiiksi vietyä esinettä neljällä pistolla, alle kolmessa minsassa.
Sitten vaikeutettiin vielä vähän lisää ja hain Hetan: superhessulla meni noin kolme minuuttia aikaa, pistoja kolme. Onpa mulla taitavat koirat :)
Heta sai vielä ottaa täysimittaisen pudotetun esineen radan. Loistava suoritus, melkein itkettää, kun ei ladyn kanssa ei pääse kisaamaan.
Kävin kääntymässä kotona ja kaupassa ja sitten Toijalaan kisamaisiin PK-tottistreeneihin.
Meitä taisi loppujen lopuksi olla kaikkiaan yhdeksän koirakkoa. Saatiin kunnon henkilöryhmä ja vieras tuomari. Talon puolesta oli noutokapulat, paikallamakuumerkit ja numerolaputkin.
Heta sai ensin ottaa seuraamista ja henkilöryhmän ynnä tasamaanoudon, kun Viski oli paikallamakuussa. Semmosta hetamaista löysäilyä taas tämä.
Hiski teki omasta mielestäni kohtalaisen suorituksen, vähän huonommin meni kuin Harjavallassa. Paikallamakuun jälkeen rättiä revittäessä se satutti suunsa jotenkin eikä suostunut sitten enää leikkimään. Se vähän vaikutti mun palkkaussuunnitelmiin: piti palkata repimisleikillä heti seuraamisen alussa.
His oli ensin siis paikallamakuussa, joka olikin piiiitkä, kun Hanna O. leikki aika pitkään Veetin kanssa liikkeiden välillä. Olipa häiriöitä... Hiskin pää pyöri liikaa.
Seuraaminen:
Eka pitkä pätkä taas sitä tuttua vilkuilua, sitten paransi. Henkilöryhmä ok, palkkasin namilla heti ryhmän jälkeen.
Jäävät:
Istuminen. Pysähdyin ja palkkasin namilla heti. Sari N. sanoi, että oli nopea.
Maahanmeno ja luoksetulo:
Oli ok, luoksetulokin aika nopea ja suora.
Seisominen. Pysähdyin, palkkasin ja vasta sitten jatkoin matkaa. Meni maahan. Uusin tämän.
Tasamaanouto:
Kohtuullisen nopea palautus, mutta hiukan vino. En korjannut, mutta panin pitämään kapulaa aika kauan.
Hyppynouto:
Kolautti (taas) takaisintullessa. Uusin liikkeen ja nyt kolautti hiukan vähemmän. Palautukset vinoon.
Estenouto:
Ei muuta huomauttamista kuin palautusasento, joka oli tässäkin vino.
Eteenmeno ja maahanmeno:
Ehti melkein ennakoida käskyn ja kyttäsi valmistelevassa. Tätä en siltikään treenaa. Suraavaksi jossain joskus yksi eteenmeno suoraan pallolle.
Pimeessä takaisin kotiin.
Kiitokset treeniseurasta kaikille!!!
Eli kipupisteet on edelleen ne samat: seuraamisen pitkä alkupätkä, lähdöt (unohdin skarpata tässä!), vinot kapulan luovutukset ja hypyn takaisintulokolautus. Ja paikallamakuunpäänpyöritys myös.
Näiden treenaamiseen satsataan.
Jälki
Taisto N. laittoi aamulla tekstarin, että on tallannut Hiskille "muutaman sata metriä" pitkän jäljen ennen töihin lähtöä, oman koiran lenkittämisen ohessa. Paikka on entistä hiekkakuopan pohjaa, monttua montun perään, paljasta maata ja närettä ja risukkoa. Viisi keppiä oli jättänyt.
Ajattelin, ettei tuossa kauaa mene. Vaan toisin (taas) kävi. Janaa ei varsinaisesti ollut, joten His sai nostaa jäljen ihan vapaasti ja hyvin nostikin. Sitten mentiin - hmmm - vähän siellä sun täällä. Nopeasti mulle valkeni, että Taisto (pelastuskoiramiehiä, ei ole tallannut jälkeä koskaan aikaisemmin) oli tehnyt meille jonkinlaisen juopuneen eksyneen toikkarointipolun: siksakkia, todennäköisesti rusettia, paluu- ja menojäljet varmaan ihan rinnakkain. His suorastaan kamppaili jäljen kanssa. Mielenkiintoista oli, että se näytti olevan ihan hirveän kiinnostunut tästä extreme-jäljestä. Välillä oltiin selvästi hevonkuusessa jäljeltä, välillä taas jäljen päällä. Itselleni tuo oli erittäin hyvä koiranlukuharjoitus. Neljä (pieniä tikkuja, ihan tuoretta puuta) keppiä sieltä nousi (ihme kyllä) ja aikaa meni puolisen tuntia...
Jäljeltä kaahattiin suoraan piirimestisten EK-maastoja tutkailemaan taas, tällä kertaa Essin ja kultsujen kanssa. Heta sai juosta poikien kanssa itsensä läkähdyksiin.
Kokeiltiin esineruutua ja Hiski sai testata kaavailemamme esineet ja paikat. Valittiin mielestämme vaikeat sellaiset - Hiski nosti kaikki kolme valmiiksi vietyä esinettä neljällä pistolla, alle kolmessa minsassa.
Sitten vaikeutettiin vielä vähän lisää ja hain Hetan: superhessulla meni noin kolme minuuttia aikaa, pistoja kolme. Onpa mulla taitavat koirat :)
Heta sai vielä ottaa täysimittaisen pudotetun esineen radan. Loistava suoritus, melkein itkettää, kun ei ladyn kanssa ei pääse kisaamaan.
Kävin kääntymässä kotona ja kaupassa ja sitten Toijalaan kisamaisiin PK-tottistreeneihin.
Meitä taisi loppujen lopuksi olla kaikkiaan yhdeksän koirakkoa. Saatiin kunnon henkilöryhmä ja vieras tuomari. Talon puolesta oli noutokapulat, paikallamakuumerkit ja numerolaputkin.
Heta sai ensin ottaa seuraamista ja henkilöryhmän ynnä tasamaanoudon, kun Viski oli paikallamakuussa. Semmosta hetamaista löysäilyä taas tämä.
Hiski teki omasta mielestäni kohtalaisen suorituksen, vähän huonommin meni kuin Harjavallassa. Paikallamakuun jälkeen rättiä revittäessä se satutti suunsa jotenkin eikä suostunut sitten enää leikkimään. Se vähän vaikutti mun palkkaussuunnitelmiin: piti palkata repimisleikillä heti seuraamisen alussa.
His oli ensin siis paikallamakuussa, joka olikin piiiitkä, kun Hanna O. leikki aika pitkään Veetin kanssa liikkeiden välillä. Olipa häiriöitä... Hiskin pää pyöri liikaa.
Seuraaminen:
Eka pitkä pätkä taas sitä tuttua vilkuilua, sitten paransi. Henkilöryhmä ok, palkkasin namilla heti ryhmän jälkeen.
Jäävät:
Istuminen. Pysähdyin ja palkkasin namilla heti. Sari N. sanoi, että oli nopea.
Maahanmeno ja luoksetulo:
Oli ok, luoksetulokin aika nopea ja suora.
Seisominen. Pysähdyin, palkkasin ja vasta sitten jatkoin matkaa. Meni maahan. Uusin tämän.
Tasamaanouto:
Kohtuullisen nopea palautus, mutta hiukan vino. En korjannut, mutta panin pitämään kapulaa aika kauan.
Hyppynouto:
Kolautti (taas) takaisintullessa. Uusin liikkeen ja nyt kolautti hiukan vähemmän. Palautukset vinoon.
Estenouto:
Ei muuta huomauttamista kuin palautusasento, joka oli tässäkin vino.
Eteenmeno ja maahanmeno:
Ehti melkein ennakoida käskyn ja kyttäsi valmistelevassa. Tätä en siltikään treenaa. Suraavaksi jossain joskus yksi eteenmeno suoraan pallolle.
Pimeessä takaisin kotiin.
Kiitokset treeniseurasta kaikille!!!
Eli kipupisteet on edelleen ne samat: seuraamisen pitkä alkupätkä, lähdöt (unohdin skarpata tässä!), vinot kapulan luovutukset ja hypyn takaisintulokolautus. Ja paikallamakuunpäänpyöritys myös.
Näiden treenaamiseen satsataan.
maanantai 7. syyskuuta 2009
Huonoa karmaa(ko)...
7.9. jälki
...alan siis epäillä, että mua vaivaa jäljestyksessä huono karma.
Poljin aikaisin aamulla tuonne lähimaastoon Hiskille kilometrin pituisen jäljen, keppejä kylvin peräti 9 kappaletta, ajattelin, että löytyypä ainakin jotain. Jälki kulki ihan harkitusti pahan peuramaaston poikki (sama paikka, jossa His ekan kerran vei mua oikein kunnolla ja pitkän matkaa peuran jälkeä). Loppu meni soratien yli, kulki tien sivua ja poikkesi pellolle, jossa se meni vielä parisataa metriä.
Noin kaksi minuuttia sen jälkeen, kun tultiin vajaan kahden tunnin kuluttua ajamaan jälkeä, pellolle paukkasi lietelantavaunu, joka aloitti litkun valuttamisen tismalleen siltä kohtaa, jossa jälki meni!!! Sinne jäi noin 200 metriä jäljen lopusta (lukuunottamatta loppukeppiä) ja kaksi keppiä haisevan löllön alle, GRRRRR.
Jana oli oikein hyvä - en nyt tee siitä vähään aikaan mitään numeroa - ja jälki nousi oikeaan suuntaan. His porhalsi hirveellä kiireellä heti ekan kepin yli (aivan päältä suorastaan), mistä huomautin ja panin nostamaan. Toinen keppi nousi hyvin. Sitten tultiin sille peura-alueelle: His nosti päätään muutamaan otteeseen tutusti, mutta jatkoi hommia, kun sanoin "jälki". Ei kovin intensiivisesti kylläkään.
Ja eikös tuo nulikka taas lähtenyt vetämään peuran jälkeä ihan pokkana: jos olisin ollut kokeessa, en olisi nähnyt mistään, että ollaan eläimen jäljellä. Komensin kuitenkin pois, kun tiesin satavarmasti, ettei jälki mene siellä.
Sitten päästiin pois peuramaastosta ja homma jatkui taas hyvin, keppikin löytyi. Leveän, kuivahtaneen, risukkoisen ojanpohjan ylitys tuotti käsittämättömiä vaikeuksia: His lähti ainakin viisi kertaa vetämään ojaa pitkin, kun jälki meni suoraan yli. Onneksi heti ojan jälkeen oli keppi.
Tien ylityspaikkaa (jonka jälkeen heti kulma) joutui hakemaan tosi pitkään, sitten kaahasi taas suoraan kepin yli...Ja sen jälkeen seurasikin se paskajakso - jouduin nostattamaan jäljen uudestaan ihan lopusta, jotta sain palkatuksi loppukepistä.
Seitsemästä kepistä jäi siis nostamatta kolme, ja olisi jäänyt neljäskin, ellen olisi pannut nostamaan. Ja sitten se peuran perään lähtö jälleen :( Eli ei tämä ihan huippusuoritus ollut, vaikka pitää myöntää, että jälki oli vaikea.
En nyt meinaa lannistua, en vaan tiedä mitä muutakaan tuon riistanajon kitkemiseksi voi tehdä kuin yrittää vaan sitkeästi siedättää sitä pois...Ja keppitreeniä pitää taas vissiin tehdä ihan erikseen.
Positiivista oli se, että His otti kulmat hyvin eikä lopettanut jäljestystä, vaikka se iso traktori lietevaunuineen ajoi ihan vierestä.
...alan siis epäillä, että mua vaivaa jäljestyksessä huono karma.
Poljin aikaisin aamulla tuonne lähimaastoon Hiskille kilometrin pituisen jäljen, keppejä kylvin peräti 9 kappaletta, ajattelin, että löytyypä ainakin jotain. Jälki kulki ihan harkitusti pahan peuramaaston poikki (sama paikka, jossa His ekan kerran vei mua oikein kunnolla ja pitkän matkaa peuran jälkeä). Loppu meni soratien yli, kulki tien sivua ja poikkesi pellolle, jossa se meni vielä parisataa metriä.
Noin kaksi minuuttia sen jälkeen, kun tultiin vajaan kahden tunnin kuluttua ajamaan jälkeä, pellolle paukkasi lietelantavaunu, joka aloitti litkun valuttamisen tismalleen siltä kohtaa, jossa jälki meni!!! Sinne jäi noin 200 metriä jäljen lopusta (lukuunottamatta loppukeppiä) ja kaksi keppiä haisevan löllön alle, GRRRRR.
Jana oli oikein hyvä - en nyt tee siitä vähään aikaan mitään numeroa - ja jälki nousi oikeaan suuntaan. His porhalsi hirveellä kiireellä heti ekan kepin yli (aivan päältä suorastaan), mistä huomautin ja panin nostamaan. Toinen keppi nousi hyvin. Sitten tultiin sille peura-alueelle: His nosti päätään muutamaan otteeseen tutusti, mutta jatkoi hommia, kun sanoin "jälki". Ei kovin intensiivisesti kylläkään.
Ja eikös tuo nulikka taas lähtenyt vetämään peuran jälkeä ihan pokkana: jos olisin ollut kokeessa, en olisi nähnyt mistään, että ollaan eläimen jäljellä. Komensin kuitenkin pois, kun tiesin satavarmasti, ettei jälki mene siellä.
Sitten päästiin pois peuramaastosta ja homma jatkui taas hyvin, keppikin löytyi. Leveän, kuivahtaneen, risukkoisen ojanpohjan ylitys tuotti käsittämättömiä vaikeuksia: His lähti ainakin viisi kertaa vetämään ojaa pitkin, kun jälki meni suoraan yli. Onneksi heti ojan jälkeen oli keppi.
Tien ylityspaikkaa (jonka jälkeen heti kulma) joutui hakemaan tosi pitkään, sitten kaahasi taas suoraan kepin yli...Ja sen jälkeen seurasikin se paskajakso - jouduin nostattamaan jäljen uudestaan ihan lopusta, jotta sain palkatuksi loppukepistä.
Seitsemästä kepistä jäi siis nostamatta kolme, ja olisi jäänyt neljäskin, ellen olisi pannut nostamaan. Ja sitten se peuran perään lähtö jälleen :( Eli ei tämä ihan huippusuoritus ollut, vaikka pitää myöntää, että jälki oli vaikea.
En nyt meinaa lannistua, en vaan tiedä mitä muutakaan tuon riistanajon kitkemiseksi voi tehdä kuin yrittää vaan sitkeästi siedättää sitä pois...Ja keppitreeniä pitää taas vissiin tehdä ihan erikseen.
Positiivista oli se, että His otti kulmat hyvin eikä lopettanut jäljestystä, vaikka se iso traktori lietevaunuineen ajoi ihan vierestä.
sunnuntai 6. syyskuuta 2009
Rullaa, jälkeä ja tilkka tottista
5.-6.9.
Pihatottikset
Kapulan suoraan tuontia ja pitoa läheltä, useita toistoja. Ei heittoja. Jees.
Seuraamispätkiä namilla - mun mielestäni aika hyvin.
Jäävistä istuminen ja seisominen. Takapalkalla: ei se nyt enää vörkikään...
Luoksetuloja läpijuoksuina. Hyvin.
Rullatreeni
Sääksjärvellä. Hiskille vain kolme maalimiestä, 20-metrissä, umppareissa kaikki. Treenattiin rullan rauhallista pitämistä ja sen pudotusta vasta käskystä käteen. Paranee. Kaikki muu aivan jees: motivaatio kohdallaan.
Rullan pitämistä on treenattu myös erikseen kotona, ruokakupilla ja muutenkin.
Jälki
Katri polki ennen hakutreenejä noin 500 metriä pitkän jäljen, kuusi keppiä. Piti tehdä pitempikin, mutta metsä olikin juuri kaadettu!!! AAARGH!!! Voi tuhannen sarvipäätä, nyt meni sitten sekin paikka :(((
Hakua en ottanut Hiskille ollenkaan, olin vain maalimiehenä. Heta sai olla tallaamassa.
Vajaan kahden tunnin kuluttua menimme ajamaan sen kaadetun metsän jäljen. His jäljesteli oikein hyvin: melkoisen vaikea oli kyllä se juuri kaadettujen puiden seassa kurvailu ja haistelu varmasti, mutta His teki töitä ihailtavan motivoituneesti ja hartaasti. Kaksi keppiä maastoon jäi, mutta en ota paineita siitä, kun muu meni noinkin haasteellisessa paikassa mainiosti. Hyvä Hiskonen!
Pihatottikset
Kapulan suoraan tuontia ja pitoa läheltä, useita toistoja. Ei heittoja. Jees.
Seuraamispätkiä namilla - mun mielestäni aika hyvin.
Jäävistä istuminen ja seisominen. Takapalkalla: ei se nyt enää vörkikään...
Luoksetuloja läpijuoksuina. Hyvin.
Rullatreeni
Sääksjärvellä. Hiskille vain kolme maalimiestä, 20-metrissä, umppareissa kaikki. Treenattiin rullan rauhallista pitämistä ja sen pudotusta vasta käskystä käteen. Paranee. Kaikki muu aivan jees: motivaatio kohdallaan.
Rullan pitämistä on treenattu myös erikseen kotona, ruokakupilla ja muutenkin.
Jälki
Katri polki ennen hakutreenejä noin 500 metriä pitkän jäljen, kuusi keppiä. Piti tehdä pitempikin, mutta metsä olikin juuri kaadettu!!! AAARGH!!! Voi tuhannen sarvipäätä, nyt meni sitten sekin paikka :(((
Hakua en ottanut Hiskille ollenkaan, olin vain maalimiehenä. Heta sai olla tallaamassa.
Vajaan kahden tunnin kuluttua menimme ajamaan sen kaadetun metsän jäljen. His jäljesteli oikein hyvin: melkoisen vaikea oli kyllä se juuri kaadettujen puiden seassa kurvailu ja haistelu varmasti, mutta His teki töitä ihailtavan motivoituneesti ja hartaasti. Kaksi keppiä maastoon jäi, mutta en ota paineita siitä, kun muu meni noinkin haasteellisessa paikassa mainiosti. Hyvä Hiskonen!
torstai 3. syyskuuta 2009
Hiski - Suuri Don Juan
Viikolla ollaan tehty parit jäljet, toisen teki Katri, pituutta jotain 700-800 metriä, toisen tein itse, pituutta runsas kilsa. Keppejä ja kulmia siellä sun täällä.
Mitäs noista sanoisi: Katrin jäljen pilasin itse ihan täysillä, en kehtaa edes kertoa miten. Oma jälki oli ihan hyvä. Alan pikkuhiljaa oppia, miten ja milloin His reagoi noihin eläinten jälkiin. Se tarkistaa vähän matkaa (utelias?), mutta palaa heti takaisin oikealle jäljelle, ellen lähde perään. Pitäisi vaan osata olla hirveen tarkkana.
Jälki meni mm. metsästä ohrapellolle, jonne tein kulman heti ojan jälkeen, savista maata pitkin. Oli paha paikka Hiskille.
Janalla ja kepeissä ei nyt näyttäisi olevan isompaa ongelmaa. Jälkitreenien painopiste:
- kesto
- alustan muutokset
- muihin jälkiin reagoimisen merkit (ohjaaja)
Torstai-iltana oltiin Katrin ja Roihun kanssa Kaupissa vinttikoiraradalla.
Hiskille juoksupätkä käsivieheen perässä oli kyllä hiukan vaatimaton... Homman vetäjät totesivatkin, että "tälle voisi ottaa konevieheen, vauhti kyllä riittää." Joo-o. His ihmetteli ensin sitä isoa teddyrättiä, vai mikä lie, mutta toisella kertaa nappasi jo kunnolla kiinni - otti miehekkään asennon ja alkoi astua sitä!
Odotellessa His ylimittaisine egoineen ehti kentän reunalla haastaa tuijottamalla miespuoliset kollegansa raivon partaalle ja toljotti naiskoiria silmät ristissä (osalla pyjama päällä, ihme tupsukorvia ja kaikenmaailman ilmestyksiä siellä olikin) ynnä imppasi alaleuka irstaasti täristen nartunpissoja joka mutkasta.
Kotiin päästyä se raiskasi kaikki sohvatyynyt ja siirtyi sitten mun jalkaani...
Tottista Kyötikkälässä perjantaina
Jäävät - takapalkka ekan kerran - toimi yllättävän hyvin. Taidan jatkaa.
Seuraamista vain nameilla, paikka oli paljon parempi.
Noutoja: ensi heittämällä, surkean vino palautus. Sitten hinkattiin sitä loppupäätä (=luja pito+suoraan eteen tulo), ja His alkoi heti vaikuttaa ihan haluttomalta. Saan varmaan tästä nyt uuden ongelman...
Loiva a-este: vino kapulan luovutus tässäkin. Jyrkkää en ottanut.
Hyppyestettä ei kentällä ollut, joten ei sitten sitäkään.
Olin perjantaina tutkimassa piirimestiksen maastoja monta tuntia. Piti ottaa koirille esineruutu, mutta taivas repesi, puhkesi kaamee ukonilma ja oli pakko syöksyä autoon. Hetalle ehdin mielenvirkistykseksi juuri ja juuri ottaa pudotetun esineen tosi vaikeassa maastossa, ylipitkällä radalla ja se meni tosi hienosti. Heta oli ikionnellinen ja kantoi hanskan autoon tosi ylpeenä.
Mitäs noista sanoisi: Katrin jäljen pilasin itse ihan täysillä, en kehtaa edes kertoa miten. Oma jälki oli ihan hyvä. Alan pikkuhiljaa oppia, miten ja milloin His reagoi noihin eläinten jälkiin. Se tarkistaa vähän matkaa (utelias?), mutta palaa heti takaisin oikealle jäljelle, ellen lähde perään. Pitäisi vaan osata olla hirveen tarkkana.
Jälki meni mm. metsästä ohrapellolle, jonne tein kulman heti ojan jälkeen, savista maata pitkin. Oli paha paikka Hiskille.
Janalla ja kepeissä ei nyt näyttäisi olevan isompaa ongelmaa. Jälkitreenien painopiste:
- kesto
- alustan muutokset
- muihin jälkiin reagoimisen merkit (ohjaaja)
Torstai-iltana oltiin Katrin ja Roihun kanssa Kaupissa vinttikoiraradalla.
Hiskille juoksupätkä käsivieheen perässä oli kyllä hiukan vaatimaton... Homman vetäjät totesivatkin, että "tälle voisi ottaa konevieheen, vauhti kyllä riittää." Joo-o. His ihmetteli ensin sitä isoa teddyrättiä, vai mikä lie, mutta toisella kertaa nappasi jo kunnolla kiinni - otti miehekkään asennon ja alkoi astua sitä!
Odotellessa His ylimittaisine egoineen ehti kentän reunalla haastaa tuijottamalla miespuoliset kollegansa raivon partaalle ja toljotti naiskoiria silmät ristissä (osalla pyjama päällä, ihme tupsukorvia ja kaikenmaailman ilmestyksiä siellä olikin) ynnä imppasi alaleuka irstaasti täristen nartunpissoja joka mutkasta.
Kotiin päästyä se raiskasi kaikki sohvatyynyt ja siirtyi sitten mun jalkaani...
Tottista Kyötikkälässä perjantaina
Jäävät - takapalkka ekan kerran - toimi yllättävän hyvin. Taidan jatkaa.
Seuraamista vain nameilla, paikka oli paljon parempi.
Noutoja: ensi heittämällä, surkean vino palautus. Sitten hinkattiin sitä loppupäätä (=luja pito+suoraan eteen tulo), ja His alkoi heti vaikuttaa ihan haluttomalta. Saan varmaan tästä nyt uuden ongelman...
Loiva a-este: vino kapulan luovutus tässäkin. Jyrkkää en ottanut.
Hyppyestettä ei kentällä ollut, joten ei sitten sitäkään.
Olin perjantaina tutkimassa piirimestiksen maastoja monta tuntia. Piti ottaa koirille esineruutu, mutta taivas repesi, puhkesi kaamee ukonilma ja oli pakko syöksyä autoon. Hetalle ehdin mielenvirkistykseksi juuri ja juuri ottaa pudotetun esineen tosi vaikeassa maastossa, ylipitkällä radalla ja se meni tosi hienosti. Heta oli ikionnellinen ja kantoi hanskan autoon tosi ylpeenä.
tiistai 1. syyskuuta 2009
Vaihteeksi hakua
Aamulla pienet pihatottikset, lähinnä kapulannnostoa ja pitoa, tuontia ihan läheltä mahdollisimman lähelle ja suoraan. Ei heittoja. Vahvistin pitoa härkkimällä ja nykimällä kapulaa.
Pitkä kontakti, leikkiä.
Paikallemakuuseen vienti, maahan, nopea palkka.
Luoksetulo läpijuoksuna. Ja leikkiä kahdella pallolla, joka nykyään on ihan halppo nakki :)
Hakutreenit Sääksjärvellä. Rullatreeni.
1,5 kuukauden tauon jälkeen hakumetsässä: kuusi koirakkoa mukana, yksi uusi maalimies, yksi Hiskille uusi vanerinen umpipiilo.
Hiskille viisi ukkoa, kaikki valmiina, mutta vain 20-30 metrissä. Kaksi umpipiiloissa, kaikki hyvin piilossa muuten.
Rullan haut ja luovutuksetkin menivät oikein hyvin. Viimeisellä tosin roikotti rullaa päästä (mm oli joutunut antamaan sen piilosta jotrenkin huonosti) ja pudotti ehkä inansa liian aikaisin.
Itse etsintähän ei näin läheltä ole Hiskille oikein mikään juttu...
Oli muuten oikein hyvät ja rennot treenit, kiva treenata välillä hakua!
Pitkä kontakti, leikkiä.
Paikallemakuuseen vienti, maahan, nopea palkka.
Luoksetulo läpijuoksuna. Ja leikkiä kahdella pallolla, joka nykyään on ihan halppo nakki :)
Hakutreenit Sääksjärvellä. Rullatreeni.
1,5 kuukauden tauon jälkeen hakumetsässä: kuusi koirakkoa mukana, yksi uusi maalimies, yksi Hiskille uusi vanerinen umpipiilo.
Hiskille viisi ukkoa, kaikki valmiina, mutta vain 20-30 metrissä. Kaksi umpipiiloissa, kaikki hyvin piilossa muuten.
Rullan haut ja luovutuksetkin menivät oikein hyvin. Viimeisellä tosin roikotti rullaa päästä (mm oli joutunut antamaan sen piilosta jotrenkin huonosti) ja pudotti ehkä inansa liian aikaisin.
Itse etsintähän ei näin läheltä ole Hiskille oikein mikään juttu...
Oli muuten oikein hyvät ja rennot treenit, kiva treenata välillä hakua!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)