Sunnuntaina tavattiin pentupäivien merkeissä mamma-Glenda/Laura, veli-Hui/HannaT., sisko-Ruut/Susan, sisko-Mervi/Katri ja sisko-Bestis. Lisäksi Hanna O. ja pojat ja Elina koirineen. L-pentuja 5 kpl. Yhteensä 12 koiraa. Asteita 29.
Hiskin tottis käsitti ryhmäpaikallamakuun, hiukan seuraamista ja yhden tokohypyn.
Jälki: 200 metriä, neljä keppiä. 5 min, iisi.
Esineruutu: Kolme näyttämällä vietyä esinettä.
Heta: ilmoittautuminen tottiskentällä. Esineruutu itse tallattuna ja omilla esineillä.
Hakua en ottanut kummallakaan koiralla, päivä olisi venynyt kaikilla vielä pitemmäksi. Itsellä viiltävä päänsärky.
Viikon mittaan: tokotreenit Hiskille kahtena iltana, aloluokan setti. Kenttätreenit: esteet ja eteenmeno. Opetteluvaiheessa.
Hetalle: kotitottista ja kenttätreenit, koko setti. Tarkkuusruutu kolmeen kertaan. Ok.
Esineruutu molemmille. Heta haluton.
Jannen polkema 500 metrin jälki Hetalle. Hyvin.
Jäljennostoja, 4 kpl, eri suuntiin Hetalle. Hyvin.
Useita pudotettuja esineitä molemmille. Heta haluton.
Heta on ollut pentupäivän jälkeen ihan juntturassa. Olen päivittäin uittanut sitä, ravauttanut ja hieronut. Saa nyt nähdä, miten sunnuntain kisa sujuu tällä kunnolla.
sunnuntai 31. toukokuuta 2009
perjantai 29. toukokuuta 2009
Leikkikoulussaki(kin)
Pihatottis aamulla
Hiski: noudon luovutusasento. Otin vain lievät haara-asennot, mutta motsku oli leuan alla ja tiputin siitä suoraan. Toimi kuin junan vessa! Ihan suoria peräkkäin jo 3 kpl.
Este. Istui ja leiskautti edelleen ilmavasti metristä. Heitin lelunkin. Kohta otan jo takaisinpäinkin... Ei vielä kapulan kanssa kuitenkaan, mutta hyvin sujuu nyt.
Heta: seurasi, pitkästi. Istumisia, toivottoman hitaasti, huoh. Otin naksullakin, käännöksiä ja juoksua ja rouva vallan - hoffimaisen lievästi tosin - innostui.
Tasamaanouto. Hitaahko sekin tänään. Ei pysty, kun lämpötila on melkein 20 astetta, nääs.
Este. Ekalla kolautti oikein kunnolla ja kiersi takaisin. Huomasin vasta siinä, että olin antanut väärän käskyn. Voihan... Uusinta hyvä. Otin vielä toisenkin kerran, kun ennakoi sivulletulon. Tämä ok.
Tarkkuusruudut
Hetalle, 3 kpl. Koitin keksiä niin hankalat paikat ja esineet kuin pystyin. Tuuli kävi kaikissa eri suunnasta. Silti toi jokaisen esineen alle 30 sekunnissa. Emmää keksi enää, miten vaikeuttaisi. Ei taida kannattaa treenata enää ennen koetta, jos joku ylläri tulee, niin sille ei sitten vaan voi mitään.
Pe-iltana kävimme vielä Tavesin BH-kurssilla, jolla Kuittisen Jani tälläkertaa opasti leikkimisen saloihin. Ihan väärinhän me on Hiskin kanssa leikitty :( Sain hyviä vi nkkejä mm. irrotukseen, joka on tökkinyt. Erittäin hyödyllinen ilta, opin paljon.
Heta suoritti taas kentälletulon kontaktiseurannassa, joka tällä kertaa jopa onnistui, seurasi muutenkin tiiviisti, melkein painoi! Salainen ase: ruokakuppi auton katolla- kaikkea sitä ihminen tekeekin, että saisi koiransa tuijottamaan...
Tämän jälkeen ajoin vielä kerran Sääksjärvelle katsomaan pentupäivien jäljille sopivia paikkoja. Koirien kanssa en jaksanut enää tehdä mitään muuta kuin laahustaa. On luvattu 29 asteen hellettä sunnuntaille, huh.
Hiski: noudon luovutusasento. Otin vain lievät haara-asennot, mutta motsku oli leuan alla ja tiputin siitä suoraan. Toimi kuin junan vessa! Ihan suoria peräkkäin jo 3 kpl.
Este. Istui ja leiskautti edelleen ilmavasti metristä. Heitin lelunkin. Kohta otan jo takaisinpäinkin... Ei vielä kapulan kanssa kuitenkaan, mutta hyvin sujuu nyt.
Heta: seurasi, pitkästi. Istumisia, toivottoman hitaasti, huoh. Otin naksullakin, käännöksiä ja juoksua ja rouva vallan - hoffimaisen lievästi tosin - innostui.
Tasamaanouto. Hitaahko sekin tänään. Ei pysty, kun lämpötila on melkein 20 astetta, nääs.
Este. Ekalla kolautti oikein kunnolla ja kiersi takaisin. Huomasin vasta siinä, että olin antanut väärän käskyn. Voihan... Uusinta hyvä. Otin vielä toisenkin kerran, kun ennakoi sivulletulon. Tämä ok.
Tarkkuusruudut
Hetalle, 3 kpl. Koitin keksiä niin hankalat paikat ja esineet kuin pystyin. Tuuli kävi kaikissa eri suunnasta. Silti toi jokaisen esineen alle 30 sekunnissa. Emmää keksi enää, miten vaikeuttaisi. Ei taida kannattaa treenata enää ennen koetta, jos joku ylläri tulee, niin sille ei sitten vaan voi mitään.
Pe-iltana kävimme vielä Tavesin BH-kurssilla, jolla Kuittisen Jani tälläkertaa opasti leikkimisen saloihin. Ihan väärinhän me on Hiskin kanssa leikitty :( Sain hyviä vi nkkejä mm. irrotukseen, joka on tökkinyt. Erittäin hyödyllinen ilta, opin paljon.
Heta suoritti taas kentälletulon kontaktiseurannassa, joka tällä kertaa jopa onnistui, seurasi muutenkin tiiviisti, melkein painoi! Salainen ase: ruokakuppi auton katolla- kaikkea sitä ihminen tekeekin, että saisi koiransa tuijottamaan...
Tämän jälkeen ajoin vielä kerran Sääksjärvelle katsomaan pentupäivien jäljille sopivia paikkoja. Koirien kanssa en jaksanut enää tehdä mitään muuta kuin laahustaa. On luvattu 29 asteen hellettä sunnuntaille, huh.
torstai 28. toukokuuta 2009
Onnistumisia
Torstai oli päivä, jolloin onnistui kaikki, myös koirien kanssa :)
Kotipihatottis
Hiskin kanssa kapulanluovutuksia, siis loppu-asennon suoristamista. Tässä näyttää auttavan, että otan haara-asennon, silloin His tulee suoraan. Tehdään nyt näin ja lähdetään vähitellen häivyttämään. Tää on niin liikkistä, kun toistoja voi tehdä loputtomasti ja toinen vaan jaksaa yrittää, snif...
Heta-rouvaa seurautan ympäri pihaa. Ruokakuppi odottaa autossa. Sivulle vilkuilusta homma loppuu eikä ruokaa tule. Hetken päästä yritetään uudestaan.
Este
ISTUI itse esteen eteen ja malttoi istua, jipii! Uskalsin jopa heittää lelun yli. meni hyvin. Mun vanerinpalani on vain 85 senttiä korkea, ja mietin, miten saisin sen korotettua. Värkkäsin sitten kahdesta puutarhatuolista ja vanhasta mopinvarresta virityksen, joka oli tarkalleen metrin korkuinen. Siitäpä His leiskautti tähän asti parhaan hyppynsä, jäi varmaan 30 senttiä ilmaakin väliin! Heitin namin perään ja annoin tulla hunajaiset kehut ja paljon humputtelua päälle. TOivottavasti jäi muistikuva, että juuri NÄIN sen pitää mennä.
Haku
Kangasalla: Lili, Pia, Jonna, Janne ja minä. Satoi, ei yhtään tuulta. Hyttysiä oli sitten niin maan perusteellisen karseesti.
Hiskoselle kuusi maalimiestä, kaksi ekaa häkkipiiloissa, 10-20 metrissä. Eka mm meni rullan kanssa niin, että His näki, muut oli valmiina.
Treeni meni nappiin: His sekä haki maalimiehiltä rullat, vaikka oli vaikea maasto että palautti pudottamatta kertaakaan rullaa ja lähti hyvin näytöille. Itse sanoin taas kerran "äijä", kun piti sanoa "näytä. Ei ole oikein tää homma selkäytimessä vielä.
Hetalla oli ukko vasemmassa etukulmassa ja oikeassa takakulmassa. Ekana tyhjä, meinasi jättää piston vähän matalaksi, mutta lähetin uudestaan. Ukot nousivat ja hyviä, syviä tyhjiä pistoja tuli tehtyä viitisen kpl. Työskenteli hyvin eteenpäin.
Ai niin, ollaanhan me Hiskin kanssa kokeiltu vähän tarkkuusetsintääkin: opetan naksuttelemalla maahanmenoa esineellä (=kahden euron kolikko). Ainakin His on innoissaan asiasta ja koittaa kovasti tajuta, mitä ajan takaa, mutta haluaisi kovasti ottaa kolikon suuhunsa. Kyllä tämä saadaan vörkkimään, alku on ihan lupaava.
Ja His hakee nyt pihassa myös esineitä, ruokapalkalla.
Kotipihatottis
Hiskin kanssa kapulanluovutuksia, siis loppu-asennon suoristamista. Tässä näyttää auttavan, että otan haara-asennon, silloin His tulee suoraan. Tehdään nyt näin ja lähdetään vähitellen häivyttämään. Tää on niin liikkistä, kun toistoja voi tehdä loputtomasti ja toinen vaan jaksaa yrittää, snif...
Heta-rouvaa seurautan ympäri pihaa. Ruokakuppi odottaa autossa. Sivulle vilkuilusta homma loppuu eikä ruokaa tule. Hetken päästä yritetään uudestaan.
Este
ISTUI itse esteen eteen ja malttoi istua, jipii! Uskalsin jopa heittää lelun yli. meni hyvin. Mun vanerinpalani on vain 85 senttiä korkea, ja mietin, miten saisin sen korotettua. Värkkäsin sitten kahdesta puutarhatuolista ja vanhasta mopinvarresta virityksen, joka oli tarkalleen metrin korkuinen. Siitäpä His leiskautti tähän asti parhaan hyppynsä, jäi varmaan 30 senttiä ilmaakin väliin! Heitin namin perään ja annoin tulla hunajaiset kehut ja paljon humputtelua päälle. TOivottavasti jäi muistikuva, että juuri NÄIN sen pitää mennä.
Haku
Kangasalla: Lili, Pia, Jonna, Janne ja minä. Satoi, ei yhtään tuulta. Hyttysiä oli sitten niin maan perusteellisen karseesti.
Hiskoselle kuusi maalimiestä, kaksi ekaa häkkipiiloissa, 10-20 metrissä. Eka mm meni rullan kanssa niin, että His näki, muut oli valmiina.
Treeni meni nappiin: His sekä haki maalimiehiltä rullat, vaikka oli vaikea maasto että palautti pudottamatta kertaakaan rullaa ja lähti hyvin näytöille. Itse sanoin taas kerran "äijä", kun piti sanoa "näytä. Ei ole oikein tää homma selkäytimessä vielä.
Hetalla oli ukko vasemmassa etukulmassa ja oikeassa takakulmassa. Ekana tyhjä, meinasi jättää piston vähän matalaksi, mutta lähetin uudestaan. Ukot nousivat ja hyviä, syviä tyhjiä pistoja tuli tehtyä viitisen kpl. Työskenteli hyvin eteenpäin.
Ai niin, ollaanhan me Hiskin kanssa kokeiltu vähän tarkkuusetsintääkin: opetan naksuttelemalla maahanmenoa esineellä (=kahden euron kolikko). Ainakin His on innoissaan asiasta ja koittaa kovasti tajuta, mitä ajan takaa, mutta haluaisi kovasti ottaa kolikon suuhunsa. Kyllä tämä saadaan vörkkimään, alku on ihan lupaava.
Ja His hakee nyt pihassa myös esineitä, ruokapalkalla.
keskiviikko 27. toukokuuta 2009
Yhtä sun toista, riistajahtiakin - vaihteeksi
Tottis
Maanantai-iltana Niihamassa:
Hetalle ilmoittautumistreeni. Haluaisin, että nti hovarontti saapuisi paikalle uljaasti kontaktissa. Heta käyttäytyi just niin ääliömäisesti kuin se pahimmillaan voi (päilyilyä, väistelyä) ja mamma saikin sitten heti sopivasti kytkettyä myös itselleen häpeän- ja jännityksensekaisen kokovartalokipsin. Eli ei mikään suksee. Heti kun siirryttiin vähän sivummalle väkijoukosta, Heta seurasi komeesti.
Hiskin kanssa otimme vähän seuruuta myös. Se sentään on kontaktissa heti, kun tullaan kentälle :)
Tiistaiaamuna otin takapihalla molempien koirien kanssa vähän tottista. Oli uusia lelujakin.
Hiski muistaakseni teki käännöksiä, stoppeja ja noutoja. Haluan luovutusasennon pikkuhiljaa suoraksi, joten otettiin vain pelkkää luovutusta. Takapää tuppaa väkisin pikkasen kääntymään vasemmalle.
Hetaa seurautin, seurautin ja seurautin. Ruokaa ei nyt tule ilman hyvää kontaktiseuraamista, ei aamuin eikä illoin. Istumistakin koitin nopeuttaa, mutta ei se enää nopeudu.
Illalla vielä Levekin kentälle pitkän ja rankan päivän päätteeksi ryhmätreeniin. Nyt Hiskin kanssa ei ollut mitään ongelmia. Se on vaan pidettävä käskyn alla joka hetki tai leikin syrjässä. Käännöksiä ja stoppeja.
Kentällä ei hätää, mutta His ei voi ohittaa ainoatakaan autoa, jonka perässä istuu jonkinlainen hurtta ilman, että se saa tärisyttävän "minä olen muuten maailman vahvin uros"-kohtauksen. Olen kyllä koittanut sanoa sille, että kannattais katsoa peiliin ennen kuin alkaa rähjätä esim. 50-kiloiselle susikoiralle.
Heta sai vaihteeksi seurata, nyt parkkipaikalla.
Esineet
Hiskin kanssa on joka päivä tehty "suoralinjaesine-etsintä": vien esineen 50-60 metriin ja lähetän etsimään. Keskiviikkona tein niin, että tallasin suikaleen vain takaosastaan. Nämä ovat menneet hyvin.
Jälki
Lili polki Hetalle noin 500 metrisen jäljen, 4 keppiä, 3 kulmaa, vanheni 1,5 tuntia. Jäljesti tosi hyvin - kunnes viimeisen kulman jälkeen HUKKASI - ihan täysin. Jäipä sapuskat saamatta. Hrmitti aika vietävästi. Uusinta illalla.
Hiskille lyhyt jälki, mutta tosi paha alusta: kovaa tienpohjaa, paljasta maata, risukkoa yms. Tämä meni tosi hyvin. Ei vielä pidennetä silti jälkiä.
Iltapäivällä poljin Hetalle uuden 500-metrisen jäljen, 4 kulmaa ja yksi terävä, gepsin kanssa. Löysin hyvän, uuden paikan. Ajo sujui nyt moitteettomasti - yksi viidestä kepistä tosin jäi. GPS:ltä näkyy, että Heta on ajanut jäljen ihan tarkasti, vain terävässä kulmassa pikku oikaisu. Nyt neitokainen sai vihdoin ruokansa ja kummallakin oli hyvä mieli.
Hiskihän näyttää ajokoiralta ja oikea ajokoira se onkin: on kahtena päivänä hilppaissut riistan perään kunnon ajohaukun kera. Tiistaiaamuna haukku kuului jo aika kaukaa. Ajattelin, että jääköön sinne, ja lähdin autolle. Kymmenen minuutin kuluttua alkoi hirvittää ja oli pakko alkaa huudella. Herra suvaitsikin sitten saapua yltä päältä mutaisena ja vaahdossa ja kieli maassa roikkuen.
Kiva, kun mulla on riistaa ajava hoffi ja riistaa ajava bortsu. Tosin Heta ei ole enää tänä kesänä viitsinyt ajaa yhtään kertaa: kai sille on vihdoinkin kirkastunut, ettei se ikinä saa mitään kiinni.
His on nyt poikkeuksellisen rauhallinen: leiriväsymyksen lisäksi vissiin pikkasen painavat noi kaksi raivokasta riistakeikkaa. Saakin nyt huilia huomisiltaan, jolloin on hakutreeni.
Maanantai-iltana Niihamassa:
Hetalle ilmoittautumistreeni. Haluaisin, että nti hovarontti saapuisi paikalle uljaasti kontaktissa. Heta käyttäytyi just niin ääliömäisesti kuin se pahimmillaan voi (päilyilyä, väistelyä) ja mamma saikin sitten heti sopivasti kytkettyä myös itselleen häpeän- ja jännityksensekaisen kokovartalokipsin. Eli ei mikään suksee. Heti kun siirryttiin vähän sivummalle väkijoukosta, Heta seurasi komeesti.
Hiskin kanssa otimme vähän seuruuta myös. Se sentään on kontaktissa heti, kun tullaan kentälle :)
Tiistaiaamuna otin takapihalla molempien koirien kanssa vähän tottista. Oli uusia lelujakin.
Hiski muistaakseni teki käännöksiä, stoppeja ja noutoja. Haluan luovutusasennon pikkuhiljaa suoraksi, joten otettiin vain pelkkää luovutusta. Takapää tuppaa väkisin pikkasen kääntymään vasemmalle.
Hetaa seurautin, seurautin ja seurautin. Ruokaa ei nyt tule ilman hyvää kontaktiseuraamista, ei aamuin eikä illoin. Istumistakin koitin nopeuttaa, mutta ei se enää nopeudu.
Illalla vielä Levekin kentälle pitkän ja rankan päivän päätteeksi ryhmätreeniin. Nyt Hiskin kanssa ei ollut mitään ongelmia. Se on vaan pidettävä käskyn alla joka hetki tai leikin syrjässä. Käännöksiä ja stoppeja.
Kentällä ei hätää, mutta His ei voi ohittaa ainoatakaan autoa, jonka perässä istuu jonkinlainen hurtta ilman, että se saa tärisyttävän "minä olen muuten maailman vahvin uros"-kohtauksen. Olen kyllä koittanut sanoa sille, että kannattais katsoa peiliin ennen kuin alkaa rähjätä esim. 50-kiloiselle susikoiralle.
Heta sai vaihteeksi seurata, nyt parkkipaikalla.
Esineet
Hiskin kanssa on joka päivä tehty "suoralinjaesine-etsintä": vien esineen 50-60 metriin ja lähetän etsimään. Keskiviikkona tein niin, että tallasin suikaleen vain takaosastaan. Nämä ovat menneet hyvin.
Jälki
Lili polki Hetalle noin 500 metrisen jäljen, 4 keppiä, 3 kulmaa, vanheni 1,5 tuntia. Jäljesti tosi hyvin - kunnes viimeisen kulman jälkeen HUKKASI - ihan täysin. Jäipä sapuskat saamatta. Hrmitti aika vietävästi. Uusinta illalla.
Hiskille lyhyt jälki, mutta tosi paha alusta: kovaa tienpohjaa, paljasta maata, risukkoa yms. Tämä meni tosi hyvin. Ei vielä pidennetä silti jälkiä.
Iltapäivällä poljin Hetalle uuden 500-metrisen jäljen, 4 kulmaa ja yksi terävä, gepsin kanssa. Löysin hyvän, uuden paikan. Ajo sujui nyt moitteettomasti - yksi viidestä kepistä tosin jäi. GPS:ltä näkyy, että Heta on ajanut jäljen ihan tarkasti, vain terävässä kulmassa pikku oikaisu. Nyt neitokainen sai vihdoin ruokansa ja kummallakin oli hyvä mieli.
Hiskihän näyttää ajokoiralta ja oikea ajokoira se onkin: on kahtena päivänä hilppaissut riistan perään kunnon ajohaukun kera. Tiistaiaamuna haukku kuului jo aika kaukaa. Ajattelin, että jääköön sinne, ja lähdin autolle. Kymmenen minuutin kuluttua alkoi hirvittää ja oli pakko alkaa huudella. Herra suvaitsikin sitten saapua yltä päältä mutaisena ja vaahdossa ja kieli maassa roikkuen.
Kiva, kun mulla on riistaa ajava hoffi ja riistaa ajava bortsu. Tosin Heta ei ole enää tänä kesänä viitsinyt ajaa yhtään kertaa: kai sille on vihdoinkin kirkastunut, ettei se ikinä saa mitään kiinni.
His on nyt poikkeuksellisen rauhallinen: leiriväsymyksen lisäksi vissiin pikkasen painavat noi kaksi raivokasta riistakeikkaa. Saakin nyt huilia huomisiltaan, jolloin on hakutreeni.
sunnuntai 24. toukokuuta 2009
Leirillä
Hiidenhelmessä pe-la.
Koko lauantaipäivä klo 8-17 viettiin metsässä hakuilun merkeissä. Hakua kahdessa erässä. Ensimmäisessä Hiskille viisi maalimiestä. Kaikki valmiina. Pistot:
1. mm oikeassa kulmassa (tuuli sieltä päin), tynnyrissä, joka oli auki
2. vasemmassa kulmassa, mm peltolootassa
3. oikealle, tyhjä. Siellä oli hämynä pressu
4. mm häkissä, noin 40 metrissä. Yliheitto
5. mm oikealla ojan takana, häkissä
6. mm vasemmalla, noin 30 metrissä, avopiilo, mutta näkösuojassa. Matkalla hämypiilo
Kaikki meni piirustusten mukaan mukaanlukien yliheitto ja tyhjä. Neljännelle lähti työskentelemään taaksepäin (varmaan tarkistamaan vielä sitä tyhjän piston pressua), huusin pois ja lähetin uudestaan. Nyt ampaisi suoraan.
Yhtä lukuunottamatta kaikki maalimiehet olivat outoja. Ei mitään ongelmia. Myös maasto tietysti täysin outo. Hämypiiloihin ei juurikaan enää kiinnitä huomiota, tarkistaa vain nopeasti.
2. sessio:
Puhdas rullatreeni. Taisi olla neljä maalimiestä, kaikki umpipiiloissa, lähellä keskilinjaa. Ensimmäisellä tuonnilla pudotti rullan, laitoin hakemaan uuden. Johtui varmaan vaan hämmennyksestä, kun aamupäivällä oltiin aihan samassa paikassa, ilman rullaa.
Seuraavat rullanhaut ja -tuonnit sujuivat tosi mallikkaasti ja vauhdikkaasti.
Margit oli ilman epäröinnin häivääkään sitä mieltä, että koira on siinä vaiheessa, että rulla yhdistetaan etsintään - välittömästi. Eli näin tehdään.
Samalla otetaan hallinta hallintaan...
Ruuan jälkeen lähdimme Lilin kanssa vielä maastoon takaisin. Minä tallasin Qiralle jäljen ja Lili Hiskille. Otettiin esineruutu myös (50x20 m ehkä) : kummallekin koiralle vain yksi esine ihan taakse. Lili vei Hiskin esineen. Nyt poika teki hienon, suoran piston ja toi esineen varmaan 30 sekunnissa käteen.
Sitten ajettiin Qiran jälki, muori ajoi hienosti. Lili lähti huilimaan ja minä jäin vielä koirien kanssa pöpelikköön.
Hetalle pudotettu esine keskelle metsää.
Hyvin.
Hiskin jälki: ehkä noin 300 metriä, viisi keppiä, pari kulmaa. Ei moittimista, mutta pysymme edelleen ns. varmoissa nakeissa parin peräkkäisen epäonnistumisen jälkeen.
Hiskillä ei näkynyt minkäänlaisia väsymyksen merkkejä kahden suht vaativan hakuilun jälkeen.
Tottis
Sunnuntaiaamu ja -päivä käytettiin kokonaan tottisteluun. Hiekkakenttä hevosaitauksen vieressä. Täysin outo Hiskille.
Hiskin kanssa otin ensin ilmoittautumisen, henkilöryhmän ja seuraamista. Hiski oli erinomaisessa kuosissa. Yritin oikein kaivamalla kaivaa Margitilta jotain kritiikkiä, mutta en saanut irti muuta kuin sen, että "älä tunge sitä patukkaa sen koiran suuhun" :)
Paikallamakuu. Margit häiriköi vaikka miten. "Tänne"-käskyllä ampaisi minua kohti (Margitilla on aika samanlainen kova ja matala ääni kuin minulla...). Palautin vihaisesti takaisin eikä enää lähtenyt, kun homma toistettiin moneen kertaan.
Nouto. Alusta loppuun (ei sivulletuloa). Muuten oikein hyvä ja vauhdikas, mutta palautti taas hiukan vinoon. En ala tätä nyt hinkata, hanskataan luovutus kohdalleen erikseen.
Este. Oli taas hyvin vaikea saada istumaan (uusi paikka, uusi este) esteen eteen. Margit ehdotti, että hän pitää pannasta kiinni ja minä kutsun toiselta puolelta. Tehtiin näin ja hypyt olivat hyviä ja ilmavia. Korkeutta ehkä 80 senttiä.
Hetan tottis
Otimme kolmen koiran "kisamaisen" pk-tottiksen: Margit, Lili ja minä. Heta ensin paikallemakuuseen, Margitin Tero toiselle puolelle kenttää.
Ihan jees, mutta meinasi ylösnousun jälkeen alkaa kytätä hyönteisiä. Onneksi sain annettua palautetta välittömästi.
Kohtuullista suorittamista muuten, mutta ei jäänyt istumaan. Kaunis hyppy, a-estettä ei ollut.
Margit ja muut väittivät, että seuraaminen oli hienoa. Kas kummaa :)
Mua kaivelee se, etten ole Hetalle opettanut seuraamista liikkeiden välillä. Saiskohan sen sille vielä jakeluun...
Oli varsin mukava ja hyödyllinen leiri. Sitäpaitsi nauroin vatsani kipeäksi, mikä ei ole huono juttu sekään.
Koko lauantaipäivä klo 8-17 viettiin metsässä hakuilun merkeissä. Hakua kahdessa erässä. Ensimmäisessä Hiskille viisi maalimiestä. Kaikki valmiina. Pistot:
1. mm oikeassa kulmassa (tuuli sieltä päin), tynnyrissä, joka oli auki
2. vasemmassa kulmassa, mm peltolootassa
3. oikealle, tyhjä. Siellä oli hämynä pressu
4. mm häkissä, noin 40 metrissä. Yliheitto
5. mm oikealla ojan takana, häkissä
6. mm vasemmalla, noin 30 metrissä, avopiilo, mutta näkösuojassa. Matkalla hämypiilo
Kaikki meni piirustusten mukaan mukaanlukien yliheitto ja tyhjä. Neljännelle lähti työskentelemään taaksepäin (varmaan tarkistamaan vielä sitä tyhjän piston pressua), huusin pois ja lähetin uudestaan. Nyt ampaisi suoraan.
Yhtä lukuunottamatta kaikki maalimiehet olivat outoja. Ei mitään ongelmia. Myös maasto tietysti täysin outo. Hämypiiloihin ei juurikaan enää kiinnitä huomiota, tarkistaa vain nopeasti.
2. sessio:
Puhdas rullatreeni. Taisi olla neljä maalimiestä, kaikki umpipiiloissa, lähellä keskilinjaa. Ensimmäisellä tuonnilla pudotti rullan, laitoin hakemaan uuden. Johtui varmaan vaan hämmennyksestä, kun aamupäivällä oltiin aihan samassa paikassa, ilman rullaa.
Seuraavat rullanhaut ja -tuonnit sujuivat tosi mallikkaasti ja vauhdikkaasti.
Margit oli ilman epäröinnin häivääkään sitä mieltä, että koira on siinä vaiheessa, että rulla yhdistetaan etsintään - välittömästi. Eli näin tehdään.
Samalla otetaan hallinta hallintaan...
Ruuan jälkeen lähdimme Lilin kanssa vielä maastoon takaisin. Minä tallasin Qiralle jäljen ja Lili Hiskille. Otettiin esineruutu myös (50x20 m ehkä) : kummallekin koiralle vain yksi esine ihan taakse. Lili vei Hiskin esineen. Nyt poika teki hienon, suoran piston ja toi esineen varmaan 30 sekunnissa käteen.
Sitten ajettiin Qiran jälki, muori ajoi hienosti. Lili lähti huilimaan ja minä jäin vielä koirien kanssa pöpelikköön.
Hetalle pudotettu esine keskelle metsää.
Hyvin.
Hiskin jälki: ehkä noin 300 metriä, viisi keppiä, pari kulmaa. Ei moittimista, mutta pysymme edelleen ns. varmoissa nakeissa parin peräkkäisen epäonnistumisen jälkeen.
Hiskillä ei näkynyt minkäänlaisia väsymyksen merkkejä kahden suht vaativan hakuilun jälkeen.
Tottis
Sunnuntaiaamu ja -päivä käytettiin kokonaan tottisteluun. Hiekkakenttä hevosaitauksen vieressä. Täysin outo Hiskille.
Hiskin kanssa otin ensin ilmoittautumisen, henkilöryhmän ja seuraamista. Hiski oli erinomaisessa kuosissa. Yritin oikein kaivamalla kaivaa Margitilta jotain kritiikkiä, mutta en saanut irti muuta kuin sen, että "älä tunge sitä patukkaa sen koiran suuhun" :)
Paikallamakuu. Margit häiriköi vaikka miten. "Tänne"-käskyllä ampaisi minua kohti (Margitilla on aika samanlainen kova ja matala ääni kuin minulla...). Palautin vihaisesti takaisin eikä enää lähtenyt, kun homma toistettiin moneen kertaan.
Nouto. Alusta loppuun (ei sivulletuloa). Muuten oikein hyvä ja vauhdikas, mutta palautti taas hiukan vinoon. En ala tätä nyt hinkata, hanskataan luovutus kohdalleen erikseen.
Este. Oli taas hyvin vaikea saada istumaan (uusi paikka, uusi este) esteen eteen. Margit ehdotti, että hän pitää pannasta kiinni ja minä kutsun toiselta puolelta. Tehtiin näin ja hypyt olivat hyviä ja ilmavia. Korkeutta ehkä 80 senttiä.
Hetan tottis
Otimme kolmen koiran "kisamaisen" pk-tottiksen: Margit, Lili ja minä. Heta ensin paikallemakuuseen, Margitin Tero toiselle puolelle kenttää.
Ihan jees, mutta meinasi ylösnousun jälkeen alkaa kytätä hyönteisiä. Onneksi sain annettua palautetta välittömästi.
Kohtuullista suorittamista muuten, mutta ei jäänyt istumaan. Kaunis hyppy, a-estettä ei ollut.
Margit ja muut väittivät, että seuraaminen oli hienoa. Kas kummaa :)
Mua kaivelee se, etten ole Hetalle opettanut seuraamista liikkeiden välillä. Saiskohan sen sille vielä jakeluun...
Oli varsin mukava ja hyödyllinen leiri. Sitäpaitsi nauroin vatsani kipeäksi, mikä ei ole huono juttu sekään.
perjantai 22. toukokuuta 2009
Hakuleirille
Aamulla tein Hetalle vaikean tarkkuusruudun pihaan, esineenä pieni, musta muovinpala. Joutui tekemään töiä, mutta aika (3 min.) olisi kyllä riittänyt.
Hiskin kanssa uskalsin (kun bh-koe on ohi...) kokeilla taas estettä (vanerinpala vain), toko-tyyliin. Hiphurraa: on tapahtunut edistystä, His malttoi jopa istua esteen edessä aika rauhallisesti. Toistojakin otimme muistaakseni 5-6 kpl. Kaikki oikein hyvin. Jos tämä saadaan kotipihalla pelittämään, niin ehkä se siitä sitten muuallakin rauhoittuu vähitellen. Kaiken pitää vain tapahtua äärettömän hiiitaaastiii ja rauhallisesti, tietyn kaavan mukaan.
Sitten hiukan irrotustreeniä: siinä on ote päässyt lipsumaan. Nyt irrotti kyllä nätisti.
Aijuu, lopuksi vielä eteenmeno - mutta aamun ruokakupille, sitä se ei vaani kuten palloa tai muuta lelua. Oikein hyvä.
Iltapäivällä suuntaamme Punlaitumelle, jossa hakuillaan viikonloppu PPK:n leirillä, kouluttajana Margit Ollanketo. Onpas kiva päästä uuteen oppiin, vähän on itsellä takki tyhjänä talven treenien jäljiltä. Oman ryhmän ihmisiä on samassa porukassa Pia, Tiia ja Lili. Toivottavasti saadaan paljon vinkkejä uusiin treeneihin :) Taka-ajatuksena olisi haalia ideoita myös etsintäkokeen varalle...
Hiskin kanssa uskalsin (kun bh-koe on ohi...) kokeilla taas estettä (vanerinpala vain), toko-tyyliin. Hiphurraa: on tapahtunut edistystä, His malttoi jopa istua esteen edessä aika rauhallisesti. Toistojakin otimme muistaakseni 5-6 kpl. Kaikki oikein hyvin. Jos tämä saadaan kotipihalla pelittämään, niin ehkä se siitä sitten muuallakin rauhoittuu vähitellen. Kaiken pitää vain tapahtua äärettömän hiiitaaastiii ja rauhallisesti, tietyn kaavan mukaan.
Sitten hiukan irrotustreeniä: siinä on ote päässyt lipsumaan. Nyt irrotti kyllä nätisti.
Aijuu, lopuksi vielä eteenmeno - mutta aamun ruokakupille, sitä se ei vaani kuten palloa tai muuta lelua. Oikein hyvä.
Iltapäivällä suuntaamme Punlaitumelle, jossa hakuillaan viikonloppu PPK:n leirillä, kouluttajana Margit Ollanketo. Onpas kiva päästä uuteen oppiin, vähän on itsellä takki tyhjänä talven treenien jäljiltä. Oman ryhmän ihmisiä on samassa porukassa Pia, Tiia ja Lili. Toivottavasti saadaan paljon vinkkejä uusiin treeneihin :) Taka-ajatuksena olisi haalia ideoita myös etsintäkokeen varalle...
torstai 21. toukokuuta 2009
Snadi jälki ja "tokoa"
Torstai-iltana käytiin Hiskosen kanssa tutustumassa Levekin toko-treeneihin. Ennen sitä polkaisin lähimetsään pienen, helpon jäljen, vain 100 metriä, pari kulmaa.
Satoi vähän, kun tein jäljen ja aika pian sen jälkeen alkoi sataa kaatamalla.
Mutta ensin siis "tokoa". Porukalla oli jonkinlainen riehutreeni, eli varsinaisia liikkeitä ei treenattu ollenkaan. Koirien kanssa tehtiin vähän temppuja (maun mukaan), "luoksetuloa" =koiran kanssa vain juostiin ja leikittiin ja humputeltiin. Sopihan se meille rentoutuksena eilisen BH:n jälkeen... His oli aika pöhinöissään heti alusta asti ja kun joku laumanvartijakoiran näköinen tyyppi rähähti pojalle sen ollessa käskyn alla maassa, His alkoi oikein kunnolla pörhistellä. Kun olin ottamassa sitä irti remmistä hyppyä varten, se yksinkertaisesti karkasi, juoksi ympäri kenttää ja kävi pullistelemassa mm. itseään kolme kertaa suuremmalle berniurokselle. Onneksi kaikki olivat tilanteen tasalla ja ajoivat Hiskiä vihaisesti pois. Aikansa pöristyään tuli häntä koipien välissä mamman luo.
Siedätystä lisää: pitää jatkaa porukkatreenejä ihan ehdottomasti.
Jälki
Jälki keppeineen likosi rankkasateessa kolmisen varttia. Ei mitään erikoista: jälki nousi hyvin, innokkaasti ja oikeaan suuntaan, kulmat mukavasti. Loppukepillä leikittiin hartaasti ja sillä vielä iltaruoka.
Satoi vähän, kun tein jäljen ja aika pian sen jälkeen alkoi sataa kaatamalla.
Mutta ensin siis "tokoa". Porukalla oli jonkinlainen riehutreeni, eli varsinaisia liikkeitä ei treenattu ollenkaan. Koirien kanssa tehtiin vähän temppuja (maun mukaan), "luoksetuloa" =koiran kanssa vain juostiin ja leikittiin ja humputeltiin. Sopihan se meille rentoutuksena eilisen BH:n jälkeen... His oli aika pöhinöissään heti alusta asti ja kun joku laumanvartijakoiran näköinen tyyppi rähähti pojalle sen ollessa käskyn alla maassa, His alkoi oikein kunnolla pörhistellä. Kun olin ottamassa sitä irti remmistä hyppyä varten, se yksinkertaisesti karkasi, juoksi ympäri kenttää ja kävi pullistelemassa mm. itseään kolme kertaa suuremmalle berniurokselle. Onneksi kaikki olivat tilanteen tasalla ja ajoivat Hiskiä vihaisesti pois. Aikansa pöristyään tuli häntä koipien välissä mamman luo.
Siedätystä lisää: pitää jatkaa porukkatreenejä ihan ehdottomasti.
Jälki
Jälki keppeineen likosi rankkasateessa kolmisen varttia. Ei mitään erikoista: jälki nousi hyvin, innokkaasti ja oikeaan suuntaan, kulmat mukavasti. Loppukepillä leikittiin hartaasti ja sillä vielä iltaruoka.
keskiviikko 20. toukokuuta 2009
BH-koe 20.5. suoritettu - vähän muutakin touhua
Hiski ja velipoikansa Hui suorittivat tänään Tampereella BH-kokeen, hiphei!
Pojat olivat kaiken lisäksi pareina, His ensin paikallamakuussa. Siinä ei mitään erityistä, merkkitolppa piti tietty ensin käydä haistelemassa.
Remmissä seuraaminen. Alkoi ihan hyvin, kontakti herpaantui pitkän suoran lopussa (joku haju maassa), korjasi taas, meinasi sotkeentua remmiin ja hlöryhmässä seuraaminen taas jotenkin löystyi.
Vapaana seurasi ihan hyvin alkuun, täyskäännöksen jälkeen alkoi ihan tosissan impata sitä kiinnostavaa kohtaa maassa...Sain käskyllä mukaan ja kehuin heti perään. Eipäs ole tämmöstäkään ennen sattunut.
Jäävät olivat tosi nopeat (ilman mitään apuja), samoin luoksetulo.
Kehuja saivat molemmat pojat ja molemmat ohjaajat, erityisesti Hanna, molemmilta koirilta tuomari olisi odottanut hiukan vietikkäämpää seuraamista tai jotain sinnepäin. Eiköhän tuon ehdi.
Kaupunkiosuus. Meni aika huonosti kuten etukäteen arvelinkin: His oli melkoisessa kipsissä, häntä laakana mahan alla, autot hirvittivät. Tuomari tuumasi, että taitaa olla "kokematon liikenteessä." Nojuu, jos kolme kertaa päivässä liikenteen seassa on kokemattomuutta...
Mutta nyt on siis toi saatu pois alta.
Jälki
Aamulla poljin neljä pätkäjälkeä, jokaisen lopussa keppi. Ideana treenata jäljen nostoa, kulmia ja saada Hiskille nopea palkka, paljon leikkiä kepillä, jonka jälkeen aina uusi jäljen nosto. Vanhenivat 1,5 tuntia, pituutta 50-100 metriä, yksi kulma aina heti pian lähdön jälkeen. Yksi lähti oikealle, kolme vasemmalle. Laitoin jäljelle myös makkaratäytteisiä filmirullapurkkeja, upotin oikein kunnolla maahan. Tässä ajatuksena saada jäljen ajo tarkemmaksi ja kiinnostavammaksi ja nenä alemmas.
Eka sujui hyvin loppuun asti. Tokalla ajoi harhaan heti toisesta kulmasta. Kolmannella myös huti, jäljesti tielle, ei mun tekemää jälkeä pitkin. Vein autoon.
Hetan jälki oli noin 300 metriä, mutta sikavaikeassa maastossa: tienreunaa, paljasta kalliota jne. Monta kulmaa. Heta ajoi todella hyvin, olin oikein tyytyväinen.
Sitten Hiskin neljäs jälki. Jo ensimmäinen kulma tuotti suuria vaikeuksia; mutta pääsi lopulta jäljelle ja kepille ja pääsin palkkaamaan kunnolla.
Hyvää:
- varmat jäljen nostot, joka kerta oikeaan suuntaan.
- filmirullapurkit kiinnostivat kovasti ja etsi niitä hyvin
- keppimotivaatio oikein hyvä
Huonoa:
- ei jäljestä tarpeeksi tarkasti
- kulmissa huteja
Mutta jatkan tämäntapaista treeniä nyt. Tuntui, että jotain taas tänään molemmat opittiin :) Hiski selvästi paransi otettaan/yritystään viimeisellä jäljellä.
Niin ja ehdittiinhän me jälkien vanhenemista odotellessa ottaa pellolla pieni esinetreeni. Harjoiteltiin suoraan etenemistä, vein esineet pitkälle. Heta etenikin hyvin, His pyrkii aina vain hortoilemaan. Treeniä, treeniä...
Pojat olivat kaiken lisäksi pareina, His ensin paikallamakuussa. Siinä ei mitään erityistä, merkkitolppa piti tietty ensin käydä haistelemassa.
Remmissä seuraaminen. Alkoi ihan hyvin, kontakti herpaantui pitkän suoran lopussa (joku haju maassa), korjasi taas, meinasi sotkeentua remmiin ja hlöryhmässä seuraaminen taas jotenkin löystyi.
Vapaana seurasi ihan hyvin alkuun, täyskäännöksen jälkeen alkoi ihan tosissan impata sitä kiinnostavaa kohtaa maassa...Sain käskyllä mukaan ja kehuin heti perään. Eipäs ole tämmöstäkään ennen sattunut.
Jäävät olivat tosi nopeat (ilman mitään apuja), samoin luoksetulo.
Kehuja saivat molemmat pojat ja molemmat ohjaajat, erityisesti Hanna, molemmilta koirilta tuomari olisi odottanut hiukan vietikkäämpää seuraamista tai jotain sinnepäin. Eiköhän tuon ehdi.
Kaupunkiosuus. Meni aika huonosti kuten etukäteen arvelinkin: His oli melkoisessa kipsissä, häntä laakana mahan alla, autot hirvittivät. Tuomari tuumasi, että taitaa olla "kokematon liikenteessä." Nojuu, jos kolme kertaa päivässä liikenteen seassa on kokemattomuutta...
Mutta nyt on siis toi saatu pois alta.
Jälki
Aamulla poljin neljä pätkäjälkeä, jokaisen lopussa keppi. Ideana treenata jäljen nostoa, kulmia ja saada Hiskille nopea palkka, paljon leikkiä kepillä, jonka jälkeen aina uusi jäljen nosto. Vanhenivat 1,5 tuntia, pituutta 50-100 metriä, yksi kulma aina heti pian lähdön jälkeen. Yksi lähti oikealle, kolme vasemmalle. Laitoin jäljelle myös makkaratäytteisiä filmirullapurkkeja, upotin oikein kunnolla maahan. Tässä ajatuksena saada jäljen ajo tarkemmaksi ja kiinnostavammaksi ja nenä alemmas.
Eka sujui hyvin loppuun asti. Tokalla ajoi harhaan heti toisesta kulmasta. Kolmannella myös huti, jäljesti tielle, ei mun tekemää jälkeä pitkin. Vein autoon.
Hetan jälki oli noin 300 metriä, mutta sikavaikeassa maastossa: tienreunaa, paljasta kalliota jne. Monta kulmaa. Heta ajoi todella hyvin, olin oikein tyytyväinen.
Sitten Hiskin neljäs jälki. Jo ensimmäinen kulma tuotti suuria vaikeuksia; mutta pääsi lopulta jäljelle ja kepille ja pääsin palkkaamaan kunnolla.
Hyvää:
- varmat jäljen nostot, joka kerta oikeaan suuntaan.
- filmirullapurkit kiinnostivat kovasti ja etsi niitä hyvin
- keppimotivaatio oikein hyvä
Huonoa:
- ei jäljestä tarpeeksi tarkasti
- kulmissa huteja
Mutta jatkan tämäntapaista treeniä nyt. Tuntui, että jotain taas tänään molemmat opittiin :) Hiski selvästi paransi otettaan/yritystään viimeisellä jäljellä.
Niin ja ehdittiinhän me jälkien vanhenemista odotellessa ottaa pellolla pieni esinetreeni. Harjoiteltiin suoraan etenemistä, vein esineet pitkälle. Heta etenikin hyvin, His pyrkii aina vain hortoilemaan. Treeniä, treeniä...
tiistai 19. toukokuuta 2009
Hra Hulivili hukkasi jäljen
Siis varsinainen jälki jälleen.
Katri polki maanantaiaamuna 800 metrin jäljen huolella kosteaan sammalikkoon. Vanheni 2,5 tuntia. Jäljen ajossa ei ollut muuta hyvää kuin lähtö oikeaan suuntaan ja ensimmäisen kepin riemukas nosto. Sen jälkeen His alkoi nostella jalkaa, sitä ei kertakaikkiaan kiinnostanut koko homma. Toinenkin keppi vielä nousi, mutta sitten mentiin kirjaimellisesti metsään. Kielsin Katria neuvomasta mitenkään, jotta en vaikuttaisi koiraan. Niinpä Katri soitti varttitunnin päästä, että "ette ole siellä päinkään, missä jälki kulkee." Olinkin kyllä epäillyt sitä, mutta kun His paineli kuono maassa, menin perässä, enkä yhtään tiedä, mitä pitkin...Ei pojasta näkynyt yhtään, ettei ollut jäljellä. Gepsin mukaan lopullinen hukka tuli kulmassa, edellinenkin jo oli vaikea. Ei kulmat ole Hiskille tuskaa tuottaneet ennen...
Varusteet siis pois ja autoon.
Taas poljin lyhyen nollausjäljen, jolle Hörökorva lähti jälleen iloisesti. Vähän ennenjäljen loppua lähellä olevassa talossa paukahti ulko-ovi, kuului puhetta ja joku liikkui pihassa. His jähmettyi paikoilleen ja lopetti jäljestyksen. Siinä sitten seistä töllötettiin tasan 16 minuuttia (koko ajan Hiski tuijotti jähmettyneenä sinne pihaan), jonka jälkeen mulla petti hermo ja sanoin "jälki" ja His pani nenän maahan ja ajoi jäljen loppuun.
Että semmoinen jäljestys.
Seuraava jälki pitänee tehdä varman päälle rauhalliseen maastoon. Ja ehkä merkkaan kuitenkin ne kulmat: ei siinäkään mitään järkeä ole, että ajetaan satoja metrejä väärää jälkeä - oppineeko koira siitäkään mitään, ehkä se vaan palkkautuu, kun saa ajaa mitä jälkeä huvittaa.
Esineet
Katri vei Hiskille esineet tallamattomille "aukoille". Kaksi tuotiin ihan hyvin (jäljesteli kyllä), kolmatta ei niin millään. Näin, että kävi monta kertaa ihan vieressä. Menin lopulta itse seisomaan esineen viereen. Hiski haisteli sitä - koiran kaulapantaa, mutta ei ottanut! Vasta kehotuksesta nosti ja toi. Käsittämätöntä tämäkin.
Heta ei nytkään ollut ruudussa ihan parhaimmillaan.
Illalla vielä Pirkkahallilla Hetalle vähän seuraamista, tasamaanouto, este ja eteenmeno. Hetamaisesti lönkötellen. Jotain nostattavaa vaihtelua Hetan tottiksiin tarttis keksiä, en vaan yhtään tiedä mitä :(
Tiistaiaaamuna vein takapihalla kummallekin koiralle kolme helppoa esinettä suoraan eteen, vajaan 50 metrin päähän. Kumpikin haki ja toi esineet oikein hyvin. Hiski koitti vähän etisä jälkiä, mutta ei niitä ollut, kun olin heitellyt esineet sivusta.
Hetalla taas pieni tottissessio, jonka päälle se sai aamuruuan. Yritän nopeuttaa varsinkin sen istumista naksuttelemalla nyt. On ihan sairaan hida-.
Sain Hetalle paikan EK3:een Hyvinkäälle 7.6. Hmmm...
Katri polki maanantaiaamuna 800 metrin jäljen huolella kosteaan sammalikkoon. Vanheni 2,5 tuntia. Jäljen ajossa ei ollut muuta hyvää kuin lähtö oikeaan suuntaan ja ensimmäisen kepin riemukas nosto. Sen jälkeen His alkoi nostella jalkaa, sitä ei kertakaikkiaan kiinnostanut koko homma. Toinenkin keppi vielä nousi, mutta sitten mentiin kirjaimellisesti metsään. Kielsin Katria neuvomasta mitenkään, jotta en vaikuttaisi koiraan. Niinpä Katri soitti varttitunnin päästä, että "ette ole siellä päinkään, missä jälki kulkee." Olinkin kyllä epäillyt sitä, mutta kun His paineli kuono maassa, menin perässä, enkä yhtään tiedä, mitä pitkin...Ei pojasta näkynyt yhtään, ettei ollut jäljellä. Gepsin mukaan lopullinen hukka tuli kulmassa, edellinenkin jo oli vaikea. Ei kulmat ole Hiskille tuskaa tuottaneet ennen...
Varusteet siis pois ja autoon.
Taas poljin lyhyen nollausjäljen, jolle Hörökorva lähti jälleen iloisesti. Vähän ennenjäljen loppua lähellä olevassa talossa paukahti ulko-ovi, kuului puhetta ja joku liikkui pihassa. His jähmettyi paikoilleen ja lopetti jäljestyksen. Siinä sitten seistä töllötettiin tasan 16 minuuttia (koko ajan Hiski tuijotti jähmettyneenä sinne pihaan), jonka jälkeen mulla petti hermo ja sanoin "jälki" ja His pani nenän maahan ja ajoi jäljen loppuun.
Että semmoinen jäljestys.
Seuraava jälki pitänee tehdä varman päälle rauhalliseen maastoon. Ja ehkä merkkaan kuitenkin ne kulmat: ei siinäkään mitään järkeä ole, että ajetaan satoja metrejä väärää jälkeä - oppineeko koira siitäkään mitään, ehkä se vaan palkkautuu, kun saa ajaa mitä jälkeä huvittaa.
Esineet
Katri vei Hiskille esineet tallamattomille "aukoille". Kaksi tuotiin ihan hyvin (jäljesteli kyllä), kolmatta ei niin millään. Näin, että kävi monta kertaa ihan vieressä. Menin lopulta itse seisomaan esineen viereen. Hiski haisteli sitä - koiran kaulapantaa, mutta ei ottanut! Vasta kehotuksesta nosti ja toi. Käsittämätöntä tämäkin.
Heta ei nytkään ollut ruudussa ihan parhaimmillaan.
Illalla vielä Pirkkahallilla Hetalle vähän seuraamista, tasamaanouto, este ja eteenmeno. Hetamaisesti lönkötellen. Jotain nostattavaa vaihtelua Hetan tottiksiin tarttis keksiä, en vaan yhtään tiedä mitä :(
Tiistaiaaamuna vein takapihalla kummallekin koiralle kolme helppoa esinettä suoraan eteen, vajaan 50 metrin päähän. Kumpikin haki ja toi esineet oikein hyvin. Hiski koitti vähän etisä jälkiä, mutta ei niitä ollut, kun olin heitellyt esineet sivusta.
Hetalla taas pieni tottissessio, jonka päälle se sai aamuruuan. Yritän nopeuttaa varsinkin sen istumista naksuttelemalla nyt. On ihan sairaan hida-.
Sain Hetalle paikan EK3:een Hyvinkäälle 7.6. Hmmm...
sunnuntai 17. toukokuuta 2009
Viikonlopun viritykset
Vihdoinkin kesä!
Lauantai-sunnuntai
Esineitä
Olin höpisemässä Päkäpaimenen pentupäivässä jotakin pelastuskoira-ja palveluskoiratouhuista. Näytteeksi otimme pienen esineruututreenin Hetan ja Hiskin kanssa.
Heta onnistui tällä kertaa alisuoriutumaan pahemman kerran. Kolme esinettä, joista kahta se ei meinannut löytää millään ja oli vähän haluttoman oloinenkin. Erityisen kummallista oli, ettei se tahtonut irrota taakse - erittäin epätyypillistä. Pitänee ottaa nostattava mielikuvatreeni ensi tilassa.
Hiski sen sijaan onnistuii vallan mainiosti: Katri vei ensin esineet eteen, sitten keskelle ja lopuksi ihan taakse. Irtosi suoraan ja jäljestämättä ja palautti hienosti ja vauhdikkaasti.
Hakua
100 metrin rata. Hiskille kulmat ja yksi, joka otettiin "puolihajunhakuna". Vasemmalla oli hämypiilo. Varsin mallikkaasti nämä. Ekaa maalimiestä oli vähän pussaillut, hyi Hiskosta.
Hetalla oli kaksi valmista, molemmat vasemmalla puolella valmiina, ei palkkaa.
Ensin tyhjä oikealla: ihan huippupisto, syvä ja kaunis loota. Siitä suoraan yliheitto, eteni suoraan kulmaan, kääntyi siitä komeesti eteenpäin ja bongasi mm:n umpipiilosta noin 30 metrin päästä, takarajalta.
Taas pisto oikealle. Tämä jäi vähän liian matalaksi, joten lähetin uudestaan, nyt oli hyvä. Sai jo tullessaan hajun toiselta puolelta mm:stä, mutta kutsuin ensin käymään vierellä ja lähetin yli.
Nappisuoritus paitsi maalimieskäytöksen osalta: Katria oli oikein kaivellut maastopressun alta :( Palkka tulee nyt minulta, ehkä se vähän vähentää sikailua. Tai sitten ei.
Tottis
Pikaisesti Hanna T:n ja Huin kanssa Pirkkahallilla. Hui oli ensin paikallamamkuussa, Hiskin kanssa otin pientä seuraamispätkää, täyskäännöksiä ja istumisen ja maahanmenon ynnä luoksetulon. Jäävissä käytin ensin kunnolla apuja, sitten ilman apua. Nämä sujuivat hyvin. Eteentulo oli taas hieno!
Sitten Hanna ja velipoika suorittivat ja His makoili.
Kiitos Hanna ja Hui!
perjantai 15. toukokuuta 2009
Riistakiusaus + tottissoppa
Riistakiusaus ei nyt siis tarkoita ruokalajia, vaan vähän muuta...
Jälki
Tallasin Hiskille oikein viimeisen päälle GPS:n kanssa 825 metriä pitkän jäljen, viisi suoraa kulmaa, kaksi terävää. Pahasti risukkoisessa, tiheässä metsässä pääosa, loppu tien yli pellolle muutamankin ojan yli. Vanhensin kaksi tuntia. Keppejä seitsemän kpl.
Lähti ihan kivasti oikeaan suuntaan kuivaa, risukkoista alustaa pitkin - tosin jotenkin vähän "löyhästi" (ensi kerralla teen jäljen alun helpompaan paikkaan). Eka keppi hyvin, ensimmäinen kulma myös. Sitten teki kummallisen kaarroksen jäljeltä vasemmalle ja siihen jäi toinen keppi. Palasi jäljelle, ja seuraavakin kulma meni hienosti. Vauhtia oli aikalailla, mutta jatkoi ihan hyvin. Äkkiä vauhti tuplaantui, suu aukesi, His alkoi läähättää ja häntä heilua. Aavistelin jo, että kohta ollaan jonkun eläimen jäljillä. Menin kuitenkin perässä, kun Hörökorva paahtoi täysillä pois jäljeltä. Koska olin satavarma, että eläintä tässä jahdataan, annoin pojalle ns. negatiivista palautetta tuutin täydeltä. En tiedä, saako näin bortsulle tehdä, mutta tulipa aika spontaanisti hiillittyä, kun sain jolpin sataprosenttisella varmuudella rysän päältä kiinni. Aikoinaan pöllytin Hetan, kun se vei minut hirven makuuksille, eikä se ole sen jälkeen kertaakaan lähtenyt eläimen jälkeä ajamaan. Jos tuon jäljestys nyt meni pilalle, niin ei voi mitään...
His nosti kyllä uudestaan jäljen, mutta lähti ajamaan sitä taaksepäin! Siinä ei ollut enää muuta vaihtoehtoa kuin ottaa valjaat pois ja lähteä autolle. Jälkeä oli tultu noin 300 metriä.
Pakkasin pojan autoon ja polkaisin Hiskille uuden jäljen: kaksi keppiä, yhden kulman, matkaa vain 150 metriä, enempää en ehtinyt. Otin Hetan töihin (se pääsee näköjään nykyään aina ajamaan toisten jämiä). Lähdettiin vain kuljeskelemaan "sinne päin" ja sieltähän tytsä sen loppujäljen nappasi ja ajoi nätisti tienylityksineen päivineen loppukepille asti.
Sitten Hiskin terapiajälki. Ei poika näyttänyt olevan moinaankaan toruista: reippaasti se nosti jäljen oikeaan suuntaan ja nosti iloisesti molemmat kepit.
Ihan hyvillä mielin lähdettiin melkein suoraan Niihamaan tottistreeneihin.
BH-tottiskurssi Niihamassa
Piia Karinen koulutteli. Otimme Hiskin kanssa ensin seuraamista ja käännöksiä.
Hiski on edelleen liian edessä Piian mukaan, sain asian korjaamiseen hyviä neuvoja. Täyskäännöksessä minä kuulemma "kierrän koiran", kotiläksyä tuli tähänkin. Oikealle käännös kaunis.
Myös hypähtelyyn kiinnitettiin huomiota, naksuttelua tassujen ollessa maassa.
Henkilöryhmässä ei huomauttamista.
Istumisliikkeessä meni maahan kolme kertaa peräkkäin, rähmä vieköön. Se on näköjään niin, että kun on uusi paikka, ei voi millään muistaa, mikä se käsky taas olikaan... Eli tätä pitää nyt vahvistaa kuurina.
Paikallamakuu: nappiin, 8 minuuttia, hyvä asento. Olin enimmäkseen selin. Häiriöt olivat suorastaan järkyttävät, koska samaan aikaan kentällä oli purutreenit. Siellä karjuttiin, haukuttiin, ammuttiin ja joka autossa möykkäsi vähintään kaksi malia tai sakua.
Olin oikein tyytyväinen saamiini neuvoihin!
Hetalle kerkisin hätäisesti ottaa muutaman kymmenen metrin seuraamispätkän ja eteenmenon pallolle, ennen kuin portit laitettiin kiinni.
Jälki
Tallasin Hiskille oikein viimeisen päälle GPS:n kanssa 825 metriä pitkän jäljen, viisi suoraa kulmaa, kaksi terävää. Pahasti risukkoisessa, tiheässä metsässä pääosa, loppu tien yli pellolle muutamankin ojan yli. Vanhensin kaksi tuntia. Keppejä seitsemän kpl.
Lähti ihan kivasti oikeaan suuntaan kuivaa, risukkoista alustaa pitkin - tosin jotenkin vähän "löyhästi" (ensi kerralla teen jäljen alun helpompaan paikkaan). Eka keppi hyvin, ensimmäinen kulma myös. Sitten teki kummallisen kaarroksen jäljeltä vasemmalle ja siihen jäi toinen keppi. Palasi jäljelle, ja seuraavakin kulma meni hienosti. Vauhtia oli aikalailla, mutta jatkoi ihan hyvin. Äkkiä vauhti tuplaantui, suu aukesi, His alkoi läähättää ja häntä heilua. Aavistelin jo, että kohta ollaan jonkun eläimen jäljillä. Menin kuitenkin perässä, kun Hörökorva paahtoi täysillä pois jäljeltä. Koska olin satavarma, että eläintä tässä jahdataan, annoin pojalle ns. negatiivista palautetta tuutin täydeltä. En tiedä, saako näin bortsulle tehdä, mutta tulipa aika spontaanisti hiillittyä, kun sain jolpin sataprosenttisella varmuudella rysän päältä kiinni. Aikoinaan pöllytin Hetan, kun se vei minut hirven makuuksille, eikä se ole sen jälkeen kertaakaan lähtenyt eläimen jälkeä ajamaan. Jos tuon jäljestys nyt meni pilalle, niin ei voi mitään...
His nosti kyllä uudestaan jäljen, mutta lähti ajamaan sitä taaksepäin! Siinä ei ollut enää muuta vaihtoehtoa kuin ottaa valjaat pois ja lähteä autolle. Jälkeä oli tultu noin 300 metriä.
Pakkasin pojan autoon ja polkaisin Hiskille uuden jäljen: kaksi keppiä, yhden kulman, matkaa vain 150 metriä, enempää en ehtinyt. Otin Hetan töihin (se pääsee näköjään nykyään aina ajamaan toisten jämiä). Lähdettiin vain kuljeskelemaan "sinne päin" ja sieltähän tytsä sen loppujäljen nappasi ja ajoi nätisti tienylityksineen päivineen loppukepille asti.
Sitten Hiskin terapiajälki. Ei poika näyttänyt olevan moinaankaan toruista: reippaasti se nosti jäljen oikeaan suuntaan ja nosti iloisesti molemmat kepit.
Ihan hyvillä mielin lähdettiin melkein suoraan Niihamaan tottistreeneihin.
BH-tottiskurssi Niihamassa
Piia Karinen koulutteli. Otimme Hiskin kanssa ensin seuraamista ja käännöksiä.
Hiski on edelleen liian edessä Piian mukaan, sain asian korjaamiseen hyviä neuvoja. Täyskäännöksessä minä kuulemma "kierrän koiran", kotiläksyä tuli tähänkin. Oikealle käännös kaunis.
Myös hypähtelyyn kiinnitettiin huomiota, naksuttelua tassujen ollessa maassa.
Henkilöryhmässä ei huomauttamista.
Istumisliikkeessä meni maahan kolme kertaa peräkkäin, rähmä vieköön. Se on näköjään niin, että kun on uusi paikka, ei voi millään muistaa, mikä se käsky taas olikaan... Eli tätä pitää nyt vahvistaa kuurina.
Paikallamakuu: nappiin, 8 minuuttia, hyvä asento. Olin enimmäkseen selin. Häiriöt olivat suorastaan järkyttävät, koska samaan aikaan kentällä oli purutreenit. Siellä karjuttiin, haukuttiin, ammuttiin ja joka autossa möykkäsi vähintään kaksi malia tai sakua.
Olin oikein tyytyväinen saamiini neuvoihin!
Hetalle kerkisin hätäisesti ottaa muutaman kymmenen metrin seuraamispätkän ja eteenmenon pallolle, ennen kuin portit laitettiin kiinni.
torstai 14. toukokuuta 2009
Toinen vieras jälki. Super :)+hakua
Jälki
Katri tallasi Hiskille keskiviikkoiltana noin alokkaan pituisen jäljen, kolme kulmaa, yksi hiekkatien ylitys, risukkoa, kivikkoa.
Nyt vanheni reilusti yli kaksi tuntia.
En enää aja tämän tuoreempia jälkiä: menee näköjään sitä paremmin, mitä vanhempi jälki (metsässä siis, Rengon jälkikin oli vain 45 min). His ajoi ihan huippupätevästi.
Janaa se ei osaa, koska sitä ei ole opetettu (mietin vielä tapaa), mutta oikeaan suuntaan se lähti hyvin määrätietoisesti heti. Kulmat erittäin tarkasti, tien ylityksessä ei epäröintiä, viisi keppiä nousi myös pätevästi. Viimeisen kepin ohitti hiukan harmittavasti, mutta löysi nopeasti, kun jäätiin etsimään. Halusin, että saa viimeisestä palkan. Vauhti oli erittäin sopiva.
Kiitos Katrille, ensimmäisen jäljen polkeminen onnistui hienosti! Pääset taatusti jatkamaan, seuraavaksi pitempi pätkä ja enemmän kulmia;)
Päälle sitten Roihun viesti, jossa tytteli oli jälleen maanmainio :)
Torstaiaamun pieni esinetreeni
Lenkin yhteydessä vein Hiskille lapsenkengän. Tallasin vain kaistaleen reunat ja heitin kengän niin, että His näki. Vein vasemmalta, tulin pois oikealta ja lähetin oikealta. Haki hienosti, eteni suoraan eikä tietenkään jäljestänyt, koska ei voinut.
Toisen esineen vein päinvastaisessa järjestyksessä: oikealta ja lähetin koiran vasemmalta. Nyt His kaarsi heti oikealle. Huusin pois ja lähetin taas oikealta reunalta. Nyt eteni suoraan... Kumma juttu: olin eilen illalla jälkiluennolla, jossa ei ollut muuta uutta kuin se, että luennon pitäjä (belgejä) kertoi, että hänen koiransa koukkaa aina esineruudussa aina oikealle, jos hän lähettää vasemmasta kulmasta. Niinpä hän kisoissakin aloittaa aina oikealta... Pidetäänpä poikaa silmällä.
Torstai-iltana hakutreeni
Kangasalla. Hiskille vain kolme ukkoa: eka vasemmalla häkkipiilossa n. 30 metrin syvällä, 30 metriä eteenpäin etukulmasta. Lähetin etukulmaan, tarkoitus oli, että His olisi tehnyt tähän tyhjän, mutta tietysti se haistoi heti mm:n ja oikaisi suoraan piilolle.
Toka oikealla, n. 40 metrissä. Lähetyksessä tahtoi väkisin varastaa, ja varastikin, teki pienen kiepin, palasi ja lähti kiitämään piilolle.
Vasemmalla noin 50 metrissä taas ukko, sinne sukkana suoraan. Ei noteerannut lainkaan hajustettua häkkipiiloa.
Lopuksi vielä pieni rullatreeni, mikä meni ihan hyvin, toi rullat nätisti sivulle.
Ja ihan vihoviimeiseksi parin esineen etsintä: ei tallausta, heitot suoraan eteen. Pienet esineet. Hyvin haki ja toi.
Pisteeksi iin päälle paikallamakuu, jonka aikana Lili puuhastelui yhtä ja toista, mm. otti Herille luoksetulon. Itse piilottelin autojen takana yms. Hyvin pysyi.
Hieno herra Hiskonen :)
Katri tallasi Hiskille keskiviikkoiltana noin alokkaan pituisen jäljen, kolme kulmaa, yksi hiekkatien ylitys, risukkoa, kivikkoa.
Nyt vanheni reilusti yli kaksi tuntia.
En enää aja tämän tuoreempia jälkiä: menee näköjään sitä paremmin, mitä vanhempi jälki (metsässä siis, Rengon jälkikin oli vain 45 min). His ajoi ihan huippupätevästi.
Janaa se ei osaa, koska sitä ei ole opetettu (mietin vielä tapaa), mutta oikeaan suuntaan se lähti hyvin määrätietoisesti heti. Kulmat erittäin tarkasti, tien ylityksessä ei epäröintiä, viisi keppiä nousi myös pätevästi. Viimeisen kepin ohitti hiukan harmittavasti, mutta löysi nopeasti, kun jäätiin etsimään. Halusin, että saa viimeisestä palkan. Vauhti oli erittäin sopiva.
Kiitos Katrille, ensimmäisen jäljen polkeminen onnistui hienosti! Pääset taatusti jatkamaan, seuraavaksi pitempi pätkä ja enemmän kulmia;)
Päälle sitten Roihun viesti, jossa tytteli oli jälleen maanmainio :)
Torstaiaamun pieni esinetreeni
Lenkin yhteydessä vein Hiskille lapsenkengän. Tallasin vain kaistaleen reunat ja heitin kengän niin, että His näki. Vein vasemmalta, tulin pois oikealta ja lähetin oikealta. Haki hienosti, eteni suoraan eikä tietenkään jäljestänyt, koska ei voinut.
Toisen esineen vein päinvastaisessa järjestyksessä: oikealta ja lähetin koiran vasemmalta. Nyt His kaarsi heti oikealle. Huusin pois ja lähetin taas oikealta reunalta. Nyt eteni suoraan... Kumma juttu: olin eilen illalla jälkiluennolla, jossa ei ollut muuta uutta kuin se, että luennon pitäjä (belgejä) kertoi, että hänen koiransa koukkaa aina esineruudussa aina oikealle, jos hän lähettää vasemmasta kulmasta. Niinpä hän kisoissakin aloittaa aina oikealta... Pidetäänpä poikaa silmällä.
Torstai-iltana hakutreeni
Kangasalla. Hiskille vain kolme ukkoa: eka vasemmalla häkkipiilossa n. 30 metrin syvällä, 30 metriä eteenpäin etukulmasta. Lähetin etukulmaan, tarkoitus oli, että His olisi tehnyt tähän tyhjän, mutta tietysti se haistoi heti mm:n ja oikaisi suoraan piilolle.
Toka oikealla, n. 40 metrissä. Lähetyksessä tahtoi väkisin varastaa, ja varastikin, teki pienen kiepin, palasi ja lähti kiitämään piilolle.
Vasemmalla noin 50 metrissä taas ukko, sinne sukkana suoraan. Ei noteerannut lainkaan hajustettua häkkipiiloa.
Lopuksi vielä pieni rullatreeni, mikä meni ihan hyvin, toi rullat nätisti sivulle.
Ja ihan vihoviimeiseksi parin esineen etsintä: ei tallausta, heitot suoraan eteen. Pienet esineet. Hyvin haki ja toi.
Pisteeksi iin päälle paikallamakuu, jonka aikana Lili puuhastelui yhtä ja toista, mm. otti Herille luoksetulon. Itse piilottelin autojen takana yms. Hyvin pysyi.
Hieno herra Hiskonen :)
keskiviikko 13. toukokuuta 2009
Maastotreeniä Rengossa
Hannojen Tee ja Oo plus Korrin Pekan kanssa Suvipielisen tien varrella tehtiin monenlaista.
Jälki
Hiskin eka jälki meni suunnitteluvirheen takia vähän mönkään, joten se ei ajanut sitä, vaan Hanna O. polki uuden jäljen hakkuuaukolle, pituutta ei ollut kuin parisataa metriä ja vanheni alle tunnin. Ensimmäinen tämän kevään vieras jälki ja Hiskin elämän kolmas.
Lähti oikein kunnolla takajäljelle (en muista, että olisi koskaan ennen ajanut takaisinpäin näin pitkään) tielle asti. Eka keppi jäi. Muuten ihan ookoo.
Itse epäilen, että tuo alkuvaikeus johtui ihan puhtaasti vieraasta jäljestä. Pitää saada niitä lisää ja paljon. Pekalla ei ollut mitään erityistä huomautettavaa: keppipolitiikka kuulemma mainio.
Pekalta sain vahvistusta myös siihen, että en nyt enää merkkaa metsässäkään noita kepin paikkoja enkä kulmiakaan. Pellollahan sitä ei edes voi tehdä. Pitää luottaa koiraan.
Esineruutu
40x50 metriä about, tuuli takarajalta. Hanna T. heitti neljä esinettä sivurajalta taakse, keskelle ja eteen niin, että His näki. Tavoitteena suoraan eteneminen. Eipä tuo kyllä mitään auttanut: jäljestämään poika lähti heti ensi metreistä, poikittain. Jäljesteli sitten ihan koko ajan, vaikka menin ruutuun näyttämään menosuuntaa ja kutsuin pois poikkijäljiltä.
Tämä esineruudussa jäljestäminen alkoi hyvin selvästi jälkikauden myötä, talvella ja alkukeväästä ruudut menivät oikein hyvin. Tälle on nyt tehtävä jotain radikaalia: ainakin tallaamaton ruutu käyttöön ja lisäksi sain Pekalta hyvän vinkin, jota meinaan kokeilla hetimiten.
Heta ajoi Veetiltä jääneen jäljen toiseltakepiltä alkaen loppuun, hienosti. Lisäksi se sai ajaa "esineruutuna", siis vapaasti keppejä hakien myös Hiskin käyttämättömän jäljen. Tämäkin meni aivan upeasti.
Lisäksi Heta teki voittajaluokan pudotetun esineen haun, ei moittimista.
Hiskikin treenasi pikkuisen pudotettua: matka ihan lyhyt, eikä Hörökorvalta taas riittävästi malttia löytynyt sen paremmin suoraan nostamiseen kuin perille tuomiseenkaan, mutta ihan alussahan tässä ollaankin. Liikkeestä sinänsä His on ihan tohkeissaan.
Tarkkuusruutu: Heta teki Veetin jälkeen. Esine löytyi nanosekunnsisa.
Kotona oltiin lähempänä puolta kahtatoista. Kukaan ei ollut ottanut Suomenlippua pois salosta, piti sekin vielä yöllä hoitaa :(
Mutta erittäin antoisat treenit oli, suurkiitokset seurasta ja avusta Hannoille ja Pekalle! Toivottavasti mennään pian uudestaan (olen aina innokas lähtemään maastoon, kun vaan aika löytyy)
Jälki
Hiskin eka jälki meni suunnitteluvirheen takia vähän mönkään, joten se ei ajanut sitä, vaan Hanna O. polki uuden jäljen hakkuuaukolle, pituutta ei ollut kuin parisataa metriä ja vanheni alle tunnin. Ensimmäinen tämän kevään vieras jälki ja Hiskin elämän kolmas.
Lähti oikein kunnolla takajäljelle (en muista, että olisi koskaan ennen ajanut takaisinpäin näin pitkään) tielle asti. Eka keppi jäi. Muuten ihan ookoo.
Itse epäilen, että tuo alkuvaikeus johtui ihan puhtaasti vieraasta jäljestä. Pitää saada niitä lisää ja paljon. Pekalla ei ollut mitään erityistä huomautettavaa: keppipolitiikka kuulemma mainio.
Pekalta sain vahvistusta myös siihen, että en nyt enää merkkaa metsässäkään noita kepin paikkoja enkä kulmiakaan. Pellollahan sitä ei edes voi tehdä. Pitää luottaa koiraan.
Esineruutu
40x50 metriä about, tuuli takarajalta. Hanna T. heitti neljä esinettä sivurajalta taakse, keskelle ja eteen niin, että His näki. Tavoitteena suoraan eteneminen. Eipä tuo kyllä mitään auttanut: jäljestämään poika lähti heti ensi metreistä, poikittain. Jäljesteli sitten ihan koko ajan, vaikka menin ruutuun näyttämään menosuuntaa ja kutsuin pois poikkijäljiltä.
Tämä esineruudussa jäljestäminen alkoi hyvin selvästi jälkikauden myötä, talvella ja alkukeväästä ruudut menivät oikein hyvin. Tälle on nyt tehtävä jotain radikaalia: ainakin tallaamaton ruutu käyttöön ja lisäksi sain Pekalta hyvän vinkin, jota meinaan kokeilla hetimiten.
Heta ajoi Veetiltä jääneen jäljen toiseltakepiltä alkaen loppuun, hienosti. Lisäksi se sai ajaa "esineruutuna", siis vapaasti keppejä hakien myös Hiskin käyttämättömän jäljen. Tämäkin meni aivan upeasti.
Lisäksi Heta teki voittajaluokan pudotetun esineen haun, ei moittimista.
Hiskikin treenasi pikkuisen pudotettua: matka ihan lyhyt, eikä Hörökorvalta taas riittävästi malttia löytynyt sen paremmin suoraan nostamiseen kuin perille tuomiseenkaan, mutta ihan alussahan tässä ollaankin. Liikkeestä sinänsä His on ihan tohkeissaan.
Tarkkuusruutu: Heta teki Veetin jälkeen. Esine löytyi nanosekunnsisa.
Kotona oltiin lähempänä puolta kahtatoista. Kukaan ei ollut ottanut Suomenlippua pois salosta, piti sekin vielä yöllä hoitaa :(
Mutta erittäin antoisat treenit oli, suurkiitokset seurasta ja avusta Hannoille ja Pekalle! Toivottavasti mennään pian uudestaan (olen aina innokas lähtemään maastoon, kun vaan aika löytyy)
maanantai 11. toukokuuta 2009
Paikkausesineruutu + kiihkoisa tottis
Maanantai 11.5.
Esineruutu
Jäi sen verran kaivelemaan sunnuntain esineruutumokani, että ajelin aamulla samaan paikkaan ja tallasin ruudun. Edelleen se 50x50m. Alan tulla siihen tulokseen, että kaistaletreenit ovat aika hyödyttömiä, ei koira niistä opi suoraa etenemistä. Tallasin myös vähän eri tavalla, en poikittain.
Nyt näytin Hiskille, kun heitin esineet sivurajan yli alueelle, siis peräperää: ensin eteen, sitten keskelle ja viimeksi taakse. Nyt His lähti suoraan eikä jäljestänyt, haki toisen, sitten taaimmaisen, mutta edestä oli NIIN vaikea etsiä. Löytyihän se etuesinekin lopulta. Ensi kerralla teen toisessa järjestyksessä: ensin taakse, sitten keskelle ja lopuksi eteen, piiloon tietenkin.
Hetalle vein kaikki esineet nyt eteen noin 10-20 metrin päähän. Se vanha kettu osasi hakea ne siitä suoraan: yhtään pistoa edemmäksi ei tehnyt. Eihän tuosta voinut moittiakaan.
Tottis
Pirkkahallilla taas.
Hetalle otin ensin tosi pitkän seuraamisen: tiivisti sitä mukaa, kun huomasi, ettei tästä tulekaan loppua. Sitten kissanruokapurkki ja pallo ja autoon.
Hiskille otin myös seuraamista Uskon ollessa paikallamakuussa. Ensimmäisen kerran se PAINOI niin pahasti, että tuskin pystyin kävelemään!
Tiedän syynkin: se oli ihan järkyttävän korkeassa vietissä, koska oli ennen treeniä karannut minulta vieraan koirantaluttajan (noin 100 metrin päähän) luo ja paininut ja uhoillut toisen koiran kanssa oikein viimeisen päälle. His siis näki tuon parin silmäkulmastaan juuri, kun olin laittamassa sitä remmiin, ampaisi kuin Nato-ohjus eikä välittänyt hiukkaakaan karjumisestani. Heta katseli ihan öönä, että mikä tolle hullulle tuli. Huusin miehelle (siis koiran taluttajalle), että "aja se pois, aja pois," mutta tämä vaan taputteli Hiskiä, joka riehui seillä horisontissa ihan tohkeissaan. Hain autosta pillin, His tuli noin 10 metrin päähän - ja kääntyi takaisin. Oli lopulta pakko hakea nulikka, pidin sille melkoisen ripityksen, mutta tuossa tilassa on aivan sama,. vaikka mätkisi koivuhalolla. Tämä kaikki tapahtui siis tottiskentän vieressä...Älyttömän kivaa.
Mutta se oli seuraamisen aikana siis edelleen niin kiihkoissaan, että melkein kaatoi minut, jäävistä likkeistä ei tullut yhtään mitään.
Paikallamakuussa pysyi, mutta eikös siihen ihan viereen ilmaantunut norsun kokoinen, valkoinen elukka perässäroikkujineen ja näin silmäkulmastani, että Hiskin yläruumis alkoi kiertyä uhkaavasti siihen suuntaan. Oli pakko mennä viereen ja ottaa haltuun.
Tauon jälkeen otin Hiskin uudelleen kehiin, mutta ei se vieläkään ollut rauhoittunut: kun se on oikein kiihkoissaan, sen suu tekee semmoista pientä auki-kiinni-liikettä. Otinmme pikku pätkän seuraamista ja edelleen Hiski painoi - ja poikitti tietysti sitten myös oikein kunnolla, Jannenkin mukaan.
Ihan pikku siirtymiä otimme vain lopuksi.
Hetan pärskintä on alkanut hiukan laantua, joten en vienytkään sitä ell:lle.
Esineruutu
Jäi sen verran kaivelemaan sunnuntain esineruutumokani, että ajelin aamulla samaan paikkaan ja tallasin ruudun. Edelleen se 50x50m. Alan tulla siihen tulokseen, että kaistaletreenit ovat aika hyödyttömiä, ei koira niistä opi suoraa etenemistä. Tallasin myös vähän eri tavalla, en poikittain.
Nyt näytin Hiskille, kun heitin esineet sivurajan yli alueelle, siis peräperää: ensin eteen, sitten keskelle ja viimeksi taakse. Nyt His lähti suoraan eikä jäljestänyt, haki toisen, sitten taaimmaisen, mutta edestä oli NIIN vaikea etsiä. Löytyihän se etuesinekin lopulta. Ensi kerralla teen toisessa järjestyksessä: ensin taakse, sitten keskelle ja lopuksi eteen, piiloon tietenkin.
Hetalle vein kaikki esineet nyt eteen noin 10-20 metrin päähän. Se vanha kettu osasi hakea ne siitä suoraan: yhtään pistoa edemmäksi ei tehnyt. Eihän tuosta voinut moittiakaan.
Tottis
Pirkkahallilla taas.
Hetalle otin ensin tosi pitkän seuraamisen: tiivisti sitä mukaa, kun huomasi, ettei tästä tulekaan loppua. Sitten kissanruokapurkki ja pallo ja autoon.
Hiskille otin myös seuraamista Uskon ollessa paikallamakuussa. Ensimmäisen kerran se PAINOI niin pahasti, että tuskin pystyin kävelemään!
Tiedän syynkin: se oli ihan järkyttävän korkeassa vietissä, koska oli ennen treeniä karannut minulta vieraan koirantaluttajan (noin 100 metrin päähän) luo ja paininut ja uhoillut toisen koiran kanssa oikein viimeisen päälle. His siis näki tuon parin silmäkulmastaan juuri, kun olin laittamassa sitä remmiin, ampaisi kuin Nato-ohjus eikä välittänyt hiukkaakaan karjumisestani. Heta katseli ihan öönä, että mikä tolle hullulle tuli. Huusin miehelle (siis koiran taluttajalle), että "aja se pois, aja pois," mutta tämä vaan taputteli Hiskiä, joka riehui seillä horisontissa ihan tohkeissaan. Hain autosta pillin, His tuli noin 10 metrin päähän - ja kääntyi takaisin. Oli lopulta pakko hakea nulikka, pidin sille melkoisen ripityksen, mutta tuossa tilassa on aivan sama,. vaikka mätkisi koivuhalolla. Tämä kaikki tapahtui siis tottiskentän vieressä...Älyttömän kivaa.
Mutta se oli seuraamisen aikana siis edelleen niin kiihkoissaan, että melkein kaatoi minut, jäävistä likkeistä ei tullut yhtään mitään.
Paikallamakuussa pysyi, mutta eikös siihen ihan viereen ilmaantunut norsun kokoinen, valkoinen elukka perässäroikkujineen ja näin silmäkulmastani, että Hiskin yläruumis alkoi kiertyä uhkaavasti siihen suuntaan. Oli pakko mennä viereen ja ottaa haltuun.
Tauon jälkeen otin Hiskin uudelleen kehiin, mutta ei se vieläkään ollut rauhoittunut: kun se on oikein kiihkoissaan, sen suu tekee semmoista pientä auki-kiinni-liikettä. Otinmme pikku pätkän seuraamista ja edelleen Hiski painoi - ja poikitti tietysti sitten myös oikein kunnolla, Jannenkin mukaan.
Ihan pikku siirtymiä otimme vain lopuksi.
Hetan pärskintä on alkanut hiukan laantua, joten en vienytkään sitä ell:lle.
sunnuntai 10. toukokuuta 2009
Äitienpäivän ähellykset
Kevään eka metsäjälki
Pituutta noin 700 metriä, kuusi keppiä. Ainakin viisi kulmaa. Lopussa tien ylitys. Maasto sammalta, kuivunutta lehteä ja risukkoa. Kaksi syvän vesiojan ylitystä. Vanheni noin tunnin.
Lähti suoraan oikeaan suuntaan(jana ehkä 20m), jäljesti erittäin varmasti ja hyvin. Kaikki kepit nousivat. Vauhtia oli selvästi enemmän kuin peltojäljellä, mutta hyvin pysyin perässä. Tämä oli selvästi jo liiankin helppo nakki Hiskoselle. Huomattavasti alokkaan jälkeä vaikeampi kuitenkin. Toivotaan, että poika ajaa vierasta jälkeäkin ja nostaa vieraat kepit myös...
Ensi kerralla: vanhempi jälki, vaikeampi maasto.
Heta pärskii yhä vain, joten sille ei jälkeä.
Esineruutu
Täysimittainen, eli 50x50 m. Halusin Hetallekin jotain tekemistä, mutta en liian vaikeaa. Ajattelin, että jos näyttää hankalalta, jätän yhteen esineeseen. En siis peittänyt esineitä, jotka olivat ihan normikamaa: pari kukkaroa ja kännykkäkotelo. Kova tuuli takavasemmalta.
Jätin Hetan puuhun istumaan ja vein ensin oikealle keskelle yhden, seuraavan ihan eteen keskelle ja viimeisen vasempaan takanurkkaan. Laitoin hakemaan samassa järjestyksessä. Haki kuin kone: naps, naps ja naps.
Sitten Hiski. Tein samalla tavalla, mutta lähetin hakemaan ensin vasemman, kauimmaisen esineen. His oli kyllä puussa kiinni, mutta ei se kyllä niitä pudotuksia nähnyt. Hiskipä lähti taas heti kauhealla vauhdilla jäljestelemään poikittain minun tallausjälkiäni, ja ensimmäisen kerran esineruudussa kielsin sitä tuosta touhusta kaksikin kertaa ja etenin lähettämään uudestaan, suoraan eteenpäin. Se vähän luimisteli, mutta haki esineen ja toi ihan paineettoman tuntuisesti. Toinen ja kolmas nousivat myös hyvin, mutta jäljestämistä oli havaittavissa.
Tein nyt itse selvästi virheen: tehtävä oli Hiskille liian vaikea. Se oli juuri jäljestänyt minun jälkiäni ja sitten panin sen etsimään esinettä isosta ruudusta, jonka oli itse tallannut! Olisi pitänyt olla useampia tallaajia tai sitten reilusti näyttää käydä viemässä erikseen jokainen esine. Noh, tulipa kokeiltua.
Esineiden etsimisessä ja esinemotivaatiossa tms ei sinänsä ole mitään vikaa. Tekniikka vaan on vielä kesken. Mä en aina muista, ettei His vielä osaa kaikkea, mitä Heta :(
Pudotettu esine
Heta ensin. Nö Pröblem.
Hiski: sain pidettyä hyvin sivulla ja nyt huomasi jopa jarruttaa esineen kohdalla :) Takaisintullessa ei myöskään enää juossut ohitseni, koska mulla oli pallo valmiina. Edistystä siis!
Kaupunkiosuustreeni: Kuljun kartanon äitiepäivähärdellin keskellä hengailtiin siellä sun täällä ja jätin Hiskin sinne yksinään kököttämään hetkeksi seinustalle. Ei tässä mitään ongelmia ole. Kun autoja on paljon, His ei kyttäile niitä: jos vain yksi tai kaksi on näköpiirissä, niitä on edelleen pakko väijyä.
Tottis
Vielä ajeltiin Pirkkahallille. Vein ensin Hetan paikallemakuuseen ja leikin Hiskin kanssa vähän aikaa. Sitten vaihdettiin paikkaa.
Heta oli ihan outo. Sille iski joku ihme kooma (vai olisiko se tosiaan kipee) ja se oli HIDAS (ja kyttäsi hyönteisiä, voi hitto, taas se alkaa, miksei tottikset voi olla talvella!). Ekan kerran aikoihin jäi istumisliikkeessä seisomaan. Noudoista hiukan piristyi.
Eteenmenossa lönkytteli hitaasti 40 metriä ja meni hyvin epävarmasti maihin (siis ennen maahanmenokäskyä) sennäköisenä, että "täällä mitään oo, en viitti juosta." Valtava oranssi pehmopallo oli melkein nenän edessä ja näkyi 100 metrin päähän. Mutta jos ei ole fiilistä, niin sitten ei ole.
Nyt myös keksin, miten Hiskiltä saa kontaktin kokonaan katoamaan. Silleen, että se oranssi pehmopallo on siellä kentän päässä. Sitä kytätessä aika kului. Ja kului. Ja kului. Ja kului. Päätin, etten anna periksi, vaan kontaktissa on pysyttävä jonkinlainen aika, vaikka olisi viisi palloa rivissä. Siinä sitten hinkattiin. Lopulta His uskoi, ettei sinne pallolle pääse ilman kontaktia. Huh.
Sitten otimme toisen henkisen painimatsin esteen edessä. Ideana oli vain saada His istumaan esteen edessä ja siitä palkka, ei siis hyppäyttää sitä ollenkaan. Aikamoinen vääntö siinä käytiin - jumijumijumi - mutta sain sentään sen istumaan, montakin kertaa. Yhtään hyppyä ei siis otettu. Ensin laitan tämän istumisosaston kuntoon.
Ja lopuksi leikittiin. Oikein olan takaa :)
Mutta taidan viedä Hetan ell:lle huomenissa.
Pituutta noin 700 metriä, kuusi keppiä. Ainakin viisi kulmaa. Lopussa tien ylitys. Maasto sammalta, kuivunutta lehteä ja risukkoa. Kaksi syvän vesiojan ylitystä. Vanheni noin tunnin.
Lähti suoraan oikeaan suuntaan(jana ehkä 20m), jäljesti erittäin varmasti ja hyvin. Kaikki kepit nousivat. Vauhtia oli selvästi enemmän kuin peltojäljellä, mutta hyvin pysyin perässä. Tämä oli selvästi jo liiankin helppo nakki Hiskoselle. Huomattavasti alokkaan jälkeä vaikeampi kuitenkin. Toivotaan, että poika ajaa vierasta jälkeäkin ja nostaa vieraat kepit myös...
Ensi kerralla: vanhempi jälki, vaikeampi maasto.
Heta pärskii yhä vain, joten sille ei jälkeä.
Esineruutu
Täysimittainen, eli 50x50 m. Halusin Hetallekin jotain tekemistä, mutta en liian vaikeaa. Ajattelin, että jos näyttää hankalalta, jätän yhteen esineeseen. En siis peittänyt esineitä, jotka olivat ihan normikamaa: pari kukkaroa ja kännykkäkotelo. Kova tuuli takavasemmalta.
Jätin Hetan puuhun istumaan ja vein ensin oikealle keskelle yhden, seuraavan ihan eteen keskelle ja viimeisen vasempaan takanurkkaan. Laitoin hakemaan samassa järjestyksessä. Haki kuin kone: naps, naps ja naps.
Sitten Hiski. Tein samalla tavalla, mutta lähetin hakemaan ensin vasemman, kauimmaisen esineen. His oli kyllä puussa kiinni, mutta ei se kyllä niitä pudotuksia nähnyt. Hiskipä lähti taas heti kauhealla vauhdilla jäljestelemään poikittain minun tallausjälkiäni, ja ensimmäisen kerran esineruudussa kielsin sitä tuosta touhusta kaksikin kertaa ja etenin lähettämään uudestaan, suoraan eteenpäin. Se vähän luimisteli, mutta haki esineen ja toi ihan paineettoman tuntuisesti. Toinen ja kolmas nousivat myös hyvin, mutta jäljestämistä oli havaittavissa.
Tein nyt itse selvästi virheen: tehtävä oli Hiskille liian vaikea. Se oli juuri jäljestänyt minun jälkiäni ja sitten panin sen etsimään esinettä isosta ruudusta, jonka oli itse tallannut! Olisi pitänyt olla useampia tallaajia tai sitten reilusti näyttää käydä viemässä erikseen jokainen esine. Noh, tulipa kokeiltua.
Esineiden etsimisessä ja esinemotivaatiossa tms ei sinänsä ole mitään vikaa. Tekniikka vaan on vielä kesken. Mä en aina muista, ettei His vielä osaa kaikkea, mitä Heta :(
Pudotettu esine
Heta ensin. Nö Pröblem.
Hiski: sain pidettyä hyvin sivulla ja nyt huomasi jopa jarruttaa esineen kohdalla :) Takaisintullessa ei myöskään enää juossut ohitseni, koska mulla oli pallo valmiina. Edistystä siis!
Kaupunkiosuustreeni: Kuljun kartanon äitiepäivähärdellin keskellä hengailtiin siellä sun täällä ja jätin Hiskin sinne yksinään kököttämään hetkeksi seinustalle. Ei tässä mitään ongelmia ole. Kun autoja on paljon, His ei kyttäile niitä: jos vain yksi tai kaksi on näköpiirissä, niitä on edelleen pakko väijyä.
Tottis
Vielä ajeltiin Pirkkahallille. Vein ensin Hetan paikallemakuuseen ja leikin Hiskin kanssa vähän aikaa. Sitten vaihdettiin paikkaa.
Heta oli ihan outo. Sille iski joku ihme kooma (vai olisiko se tosiaan kipee) ja se oli HIDAS (ja kyttäsi hyönteisiä, voi hitto, taas se alkaa, miksei tottikset voi olla talvella!). Ekan kerran aikoihin jäi istumisliikkeessä seisomaan. Noudoista hiukan piristyi.
Eteenmenossa lönkytteli hitaasti 40 metriä ja meni hyvin epävarmasti maihin (siis ennen maahanmenokäskyä) sennäköisenä, että "täällä mitään oo, en viitti juosta." Valtava oranssi pehmopallo oli melkein nenän edessä ja näkyi 100 metrin päähän. Mutta jos ei ole fiilistä, niin sitten ei ole.
Nyt myös keksin, miten Hiskiltä saa kontaktin kokonaan katoamaan. Silleen, että se oranssi pehmopallo on siellä kentän päässä. Sitä kytätessä aika kului. Ja kului. Ja kului. Ja kului. Päätin, etten anna periksi, vaan kontaktissa on pysyttävä jonkinlainen aika, vaikka olisi viisi palloa rivissä. Siinä sitten hinkattiin. Lopulta His uskoi, ettei sinne pallolle pääse ilman kontaktia. Huh.
Sitten otimme toisen henkisen painimatsin esteen edessä. Ideana oli vain saada His istumaan esteen edessä ja siitä palkka, ei siis hyppäyttää sitä ollenkaan. Aikamoinen vääntö siinä käytiin - jumijumijumi - mutta sain sentään sen istumaan, montakin kertaa. Yhtään hyppyä ei siis otettu. Ensin laitan tämän istumisosaston kuntoon.
Ja lopuksi leikittiin. Oikein olan takaa :)
Mutta taidan viedä Hetan ell:lle huomenissa.
lauantai 9. toukokuuta 2009
Hiskin ryhmätottis ja 9. peltojälki
Lauantai 9.5.
Hiskin tottis
Lempäälässä Myllyrannan nurtsilla (puistossa siis) kolmen muun levekiläisen koirakon kanssa.
Paikallamakuu, ryhmässä, 3 minuuttia. Aika vaativaa, kun viereinen koira nousi vähän väliä ylös ja haukkui. Hiskin pää pyöri hyrränä, mutta kroppa pysyi maassa ja oikeassa asennossa. Naksuttelin ja vahvistin kontakteista.
Seuraaminen, porukalla. Liikkeenohjaajan kera. Meitä kehuttiin kovasti ja olin itsekin varsin tyytyväinen.
Luoksetulo (liikkuri): oikein hyvin.
Istuminen ja maahanmeno täysin ilman apuja. Erittäin hyvät.
Lopuksi otimme hieman istu-maahan-treeniä, läheltä. Tämä on vasta ihan alkutekijöissään, mutta peppu pysyi nyt paikoillaan, ei pompsahtanut eteenpäin.
Pelkkiä käännöksiä vihonviimeiseksi.
Olin Hiskoseen erittäin tyytyväinen. Häiriöitä oli paljon, koirat hyvin lähekkäin ja paikka täysin uusi.
Jälki
Vain Hiskille, Hetan pärskintä ei ole vähentynyt yhtään :(
Näin jo kaukaa, että (luvallisilla) pelloilla oli käynnissä paskanajo, hienommin sanottuna lietelannan levitys. Voi tätä tuuria! Piti tyytyä pienempään peltoon, jonne yritin tehdä mahdollisimman pitkän jäljen.
Pituutta tuli noin 600 metriä, viisi kulmaa, joista yksi terävä. Viisi keppiä. Vanheni runsaan tunnin, jona aikana satoi. Osa jäljestä kulki lammaslaitumella ja paljaalla maalla.
Lähetin noin 10 metrin päästä. Sinkosi suoraan takajäljelle, jota ajoi liinanmitan. Olin jo lähdössä perään, kun hoksasi virheen itse ja palasi. Hyvä, His!
Itse jäljestys sujui mallikkaasti. Yksi keppi jäi (=voimakas takatuuli), huomasin sen, näytin Hiskille ja paheksuin varovaisesti. Muut kepakot His nosti ihan kympillä.
Kepistä on nyt palkkana keppileikin lisäksi ruokapalkka, lelu kiihdyttää liikaa. Ruokaa ei jäljellä ole.
Hyvää:
- määrätietoinen jäljelle lähtö ja oma korjausliike takajäljeltä
- hyvä keppimotivaatio
- kulmat melko varmat
- sopiva vauhti
- menee itse maahan keppileikin jälkeen ja malttaa odottaa lähetystä
Huonoa:
- souti jäljen päällä ajoittain. Toisaalta haluankin, että koira jäljestää "luomusti", itselleen sopivalla nenän korkeudella. En ole kouluttamassa "erikoisjälkitottista"
- yksi keppi jäi
- yhdessä kulmassa hakemista
- lähtö kepiltä: hyökkää kauhealla kiihkolla liikkeelle. Pitää miettiä, miten tuon saisi lähtemään rauhallisemmin, joutuu hakemaan jäljen uudelleen liian kaukaa. Heta on kyllä tässä suhteessa ihan samanlainen...
Ensi kerralla ehkä kauden eka metsäjälki, kun noille pelloille ei enää voi mennä.
Laskeskelin, että Hiski ajoi viime vuonna runsaat 50 jälkeä, joista kaksi oli vieraan polkemia. Tänä vuonna ajettu yhdeksän, kaikki omia...
Heta lähti heti ajamaan samaa jälkeä, kun pääsi autosta...Palkkasin sen tietysti.
Hiski on alkanut ilmeisesti saada pikkasen lihaa luittensa päälle, koska jouduin höllentämään vyötä so. lisäämään tynnyrivaljaiden pituutta noin sentin :)
Hiskin tottis
Lempäälässä Myllyrannan nurtsilla (puistossa siis) kolmen muun levekiläisen koirakon kanssa.
Paikallamakuu, ryhmässä, 3 minuuttia. Aika vaativaa, kun viereinen koira nousi vähän väliä ylös ja haukkui. Hiskin pää pyöri hyrränä, mutta kroppa pysyi maassa ja oikeassa asennossa. Naksuttelin ja vahvistin kontakteista.
Seuraaminen, porukalla. Liikkeenohjaajan kera. Meitä kehuttiin kovasti ja olin itsekin varsin tyytyväinen.
Luoksetulo (liikkuri): oikein hyvin.
Istuminen ja maahanmeno täysin ilman apuja. Erittäin hyvät.
Lopuksi otimme hieman istu-maahan-treeniä, läheltä. Tämä on vasta ihan alkutekijöissään, mutta peppu pysyi nyt paikoillaan, ei pompsahtanut eteenpäin.
Pelkkiä käännöksiä vihonviimeiseksi.
Olin Hiskoseen erittäin tyytyväinen. Häiriöitä oli paljon, koirat hyvin lähekkäin ja paikka täysin uusi.
Jälki
Vain Hiskille, Hetan pärskintä ei ole vähentynyt yhtään :(
Näin jo kaukaa, että (luvallisilla) pelloilla oli käynnissä paskanajo, hienommin sanottuna lietelannan levitys. Voi tätä tuuria! Piti tyytyä pienempään peltoon, jonne yritin tehdä mahdollisimman pitkän jäljen.
Pituutta tuli noin 600 metriä, viisi kulmaa, joista yksi terävä. Viisi keppiä. Vanheni runsaan tunnin, jona aikana satoi. Osa jäljestä kulki lammaslaitumella ja paljaalla maalla.
Lähetin noin 10 metrin päästä. Sinkosi suoraan takajäljelle, jota ajoi liinanmitan. Olin jo lähdössä perään, kun hoksasi virheen itse ja palasi. Hyvä, His!
Itse jäljestys sujui mallikkaasti. Yksi keppi jäi (=voimakas takatuuli), huomasin sen, näytin Hiskille ja paheksuin varovaisesti. Muut kepakot His nosti ihan kympillä.
Kepistä on nyt palkkana keppileikin lisäksi ruokapalkka, lelu kiihdyttää liikaa. Ruokaa ei jäljellä ole.
Hyvää:
- määrätietoinen jäljelle lähtö ja oma korjausliike takajäljeltä
- hyvä keppimotivaatio
- kulmat melko varmat
- sopiva vauhti
- menee itse maahan keppileikin jälkeen ja malttaa odottaa lähetystä
Huonoa:
- souti jäljen päällä ajoittain. Toisaalta haluankin, että koira jäljestää "luomusti", itselleen sopivalla nenän korkeudella. En ole kouluttamassa "erikoisjälkitottista"
- yksi keppi jäi
- yhdessä kulmassa hakemista
- lähtö kepiltä: hyökkää kauhealla kiihkolla liikkeelle. Pitää miettiä, miten tuon saisi lähtemään rauhallisemmin, joutuu hakemaan jäljen uudelleen liian kaukaa. Heta on kyllä tässä suhteessa ihan samanlainen...
Ensi kerralla ehkä kauden eka metsäjälki, kun noille pelloille ei enää voi mennä.
Laskeskelin, että Hiski ajoi viime vuonna runsaat 50 jälkeä, joista kaksi oli vieraan polkemia. Tänä vuonna ajettu yhdeksän, kaikki omia...
Heta lähti heti ajamaan samaa jälkeä, kun pääsi autosta...Palkkasin sen tietysti.
Hiski on alkanut ilmeisesti saada pikkasen lihaa luittensa päälle, koska jouduin höllentämään vyötä so. lisäämään tynnyrivaljaiden pituutta noin sentin :)
torstai 7. toukokuuta 2009
Hakua, (hyvin) vähän tottista, Heta pärskii yhä
Torstaina 7.5. hakutreeni Kangasalla
Ihan uusi maasto, melkoisen vaativa: hirveän isoja kiviä, metsäojia, risukkoa.
Hiskille viisi ukkoa+nenänavaus. Hyvä tuuli oikealta, jonne kolme ukkoa.
Kaksi häkkipiiloa, tyhjiä, mutta hajustettuja.
Virtaa oli pojassa taas ihan älyttömästi. Koskahan saan tuon tuotua jonkinlaisessa hallinnassa alueelle? Ehkä viiden vuoden päästä... Nenänavauksessa sikaili urakalla. Onneksi olin vieressä ja komensin oikein kunnolla ja pakotin pysymään kauempana.
Ekalla mm:llä oli hiukan härkkinyt, seuraavat ihan korrektisti. Eli loppua kohti tokenee.
Tarkoitus oli ottaa hajunhakuja, mutta kun olin ensin tutkinut alueen, merkannut piilot ja keskilinjan ja vielä tallannut muun porukan kanssa, kulkeminen siinä peikkomaastossa alkoi suoraan sanoen laiskottaa. Niinpä lähetin Hiskin heti ekalle piilolle suoraan, kun nokka näytti olevan mukavasti ylhäällä ja tuuli kävi sieltä päin. Hyvin oli löytänyt, en vaan taas yhtään kuullut, että mm jo palkkasi (ne radiopuhelimet...).
Seuraavasta vasemmalla haettiin haju. His tuppasi jäljestelemään kovasti matkalla. Sai mielestäni kuitenkin selvästi hajun ja palasin lähettämään. Hsikipä koukkasi aika pian oikealle (nenä maassa, todennäköisesti tallausjälki) ja teki melkoisen kiepin ennenkuin tuli luokseni. Olisin ottanut tämän suunnittelemattomana tyhjänä pistona, mutta pisto ei ollut tarpeeksi syvä, joten lähetin uudestaan. Sama juttu. Nyt His kuitenkin korjasi, nokka nous ja löysi mm:n. Seuraava oikealle taas hajunhakuna. Haki selkeästi jälkeä koko ajan (mm oli kyllä mennyt takakautta)ja jouduin menemään ihan mm:n viereen enkä silti nähnyt mitään reaktiota. Hyvä pisto silti. Kaksi seuraavaa lähetin suoraan (vasemmalla järkyttävän kamala maasto) ja ne menivät oikein hyvin.
Nyt näyttää siltä, että hajunhaku (ainakin tällä kerralla) johtaa jäljestämiseen. Olisiko jäljestyskauden alkaminen aiheuttanut tämän, koska talvella ei ilmiötä huomannut. Luulen, että siirrytään nyt vain reaktion hakemiseen toistaiseksi, maalimiehet lähemmäksi, ellei tuule. En halua vahvistaa jäljestämistä yhtään.
Heta sai "vain" tallata taas. Se pärskii ihan samalla tavalla edelleen, kuin hevonen. Nenäpunkkikuuri annettiin neljä vuorokautta sitten. Onkohan kyse nenäpunkeista ollenkaan...
Harmillista, kun en voi treenata sen kanssa nyt mitään nenän käyttöä vaativaa. Hiskillekään en sitten ole viitsinyt tehdä jälkeä.
Poikettiin myös Kyötikkälän kentällä, jossa otin Hiskille ensin pientä seuraamista. Se teki sen taas: heti parinkymmenen askeleen jälkeen jäi istumaan kuin tatti, kaksi kertaa! Ilman mitään käskyä tms. Koitin oikein tarkkailla itseäni, että teenkö jonkin likkeen, jonka se tulkitsee "istu"-käskyksi. Kyllä tämä on nyt selvää ennakointia, kun on treenattu tuota istumista. Ei auta muu kuin antaa lisäkäskyjä. Muutama maahanmeno ja sitten paikalla makuuta. Menin kopin taakse kurkkimaan pitkäksi aikaa. Hyvin pysyi.
Hetalle heittelin kentällä vain palloja: se pärski ihan kauheesti heti, kun otin autosta.
Ihan uusi maasto, melkoisen vaativa: hirveän isoja kiviä, metsäojia, risukkoa.
Hiskille viisi ukkoa+nenänavaus. Hyvä tuuli oikealta, jonne kolme ukkoa.
Kaksi häkkipiiloa, tyhjiä, mutta hajustettuja.
Virtaa oli pojassa taas ihan älyttömästi. Koskahan saan tuon tuotua jonkinlaisessa hallinnassa alueelle? Ehkä viiden vuoden päästä... Nenänavauksessa sikaili urakalla. Onneksi olin vieressä ja komensin oikein kunnolla ja pakotin pysymään kauempana.
Ekalla mm:llä oli hiukan härkkinyt, seuraavat ihan korrektisti. Eli loppua kohti tokenee.
Tarkoitus oli ottaa hajunhakuja, mutta kun olin ensin tutkinut alueen, merkannut piilot ja keskilinjan ja vielä tallannut muun porukan kanssa, kulkeminen siinä peikkomaastossa alkoi suoraan sanoen laiskottaa. Niinpä lähetin Hiskin heti ekalle piilolle suoraan, kun nokka näytti olevan mukavasti ylhäällä ja tuuli kävi sieltä päin. Hyvin oli löytänyt, en vaan taas yhtään kuullut, että mm jo palkkasi (ne radiopuhelimet...).
Seuraavasta vasemmalla haettiin haju. His tuppasi jäljestelemään kovasti matkalla. Sai mielestäni kuitenkin selvästi hajun ja palasin lähettämään. Hsikipä koukkasi aika pian oikealle (nenä maassa, todennäköisesti tallausjälki) ja teki melkoisen kiepin ennenkuin tuli luokseni. Olisin ottanut tämän suunnittelemattomana tyhjänä pistona, mutta pisto ei ollut tarpeeksi syvä, joten lähetin uudestaan. Sama juttu. Nyt His kuitenkin korjasi, nokka nous ja löysi mm:n. Seuraava oikealle taas hajunhakuna. Haki selkeästi jälkeä koko ajan (mm oli kyllä mennyt takakautta)ja jouduin menemään ihan mm:n viereen enkä silti nähnyt mitään reaktiota. Hyvä pisto silti. Kaksi seuraavaa lähetin suoraan (vasemmalla järkyttävän kamala maasto) ja ne menivät oikein hyvin.
Nyt näyttää siltä, että hajunhaku (ainakin tällä kerralla) johtaa jäljestämiseen. Olisiko jäljestyskauden alkaminen aiheuttanut tämän, koska talvella ei ilmiötä huomannut. Luulen, että siirrytään nyt vain reaktion hakemiseen toistaiseksi, maalimiehet lähemmäksi, ellei tuule. En halua vahvistaa jäljestämistä yhtään.
Heta sai "vain" tallata taas. Se pärskii ihan samalla tavalla edelleen, kuin hevonen. Nenäpunkkikuuri annettiin neljä vuorokautta sitten. Onkohan kyse nenäpunkeista ollenkaan...
Harmillista, kun en voi treenata sen kanssa nyt mitään nenän käyttöä vaativaa. Hiskillekään en sitten ole viitsinyt tehdä jälkeä.
Poikettiin myös Kyötikkälän kentällä, jossa otin Hiskille ensin pientä seuraamista. Se teki sen taas: heti parinkymmenen askeleen jälkeen jäi istumaan kuin tatti, kaksi kertaa! Ilman mitään käskyä tms. Koitin oikein tarkkailla itseäni, että teenkö jonkin likkeen, jonka se tulkitsee "istu"-käskyksi. Kyllä tämä on nyt selvää ennakointia, kun on treenattu tuota istumista. Ei auta muu kuin antaa lisäkäskyjä. Muutama maahanmeno ja sitten paikalla makuuta. Menin kopin taakse kurkkimaan pitkäksi aikaa. Hyvin pysyi.
Hetalle heittelin kentällä vain palloja: se pärski ihan kauheesti heti, kun otin autosta.
tiistai 5. toukokuuta 2009
Tottista vaihteeksi
Maanantai 4.5. ja tiistai 5.5. tottis
Maanantaina Pirkkahallilla PPK:n yhteistreeneissä Hiski suoraan paikallamakuuseen Jaanan ja Miken (möykkäsi) touhutessa sitä sun tätä. Hyvin pysyi.
Seuraaminen: lähinnä hyppyesteen kiertämistä, istumista sen edessä ja lähestymistä eri suunnista. Muuten sujui ihan ok, mutta kolme kertaa istui kesken seuraamisen ilman, että annoin yhtään mitään käskyä! En tajua, mitä tämä nyt on. Ekalla kerralla en edes huomannut (kun ei sitä koiraa saa katsoa ;)), että talsin yksinäni pitkän pätkän...Lopulta oli neljännellä yrityksellä pakko antaa lisäkäsky, kun His meinasi 10-15 askeleen jälkeen taas istahtaa.
Henkilöryhmä: haisteli maata ryhmää lähestyttäessä. Ärähdin ihan spontaanisti- säikähti selvästi. Oli vähän ryhmässäkin kuutamolla, mikälie ihana haju maassa ollut.
Tiistaina oli Nuutisten treenit.
Ennen varsinaista treeniä kävin Hiskin kanssa vain leikkimässä kentällä.
Ensin ilmoittautuminen Herin ja Lilin kanssa, ok. Paikallamakuu, Heri ja Lili suorittivat. Oli ihan rauhallisesti paikoillaan. Pienen seuraamisen jälkeen henkilöryhmään. Ennen ryhmää oli taas haistelemassa maata (Herillä juoksu...), mutta ryhmässä esitti varsin mallikasta seuraamista. Mulla oli kuulemma vasen käsi halvaantunut - niinpäs muuten olikin.
Istuminen otettiin ryhmässä, ryhmän läpi kulkien. Istui, mutta lähti perään. Jossu sanoi, että minä suorastaan pakotin kehonkielelläni koiran lähtemään perään...
Maahanmenossa annoin pienen avun. Siitä ryhmän läpi eteentulo, pikkasen hidasti.
Hyppy. Seurautin ensin aika pitkän pätkän, siitä suoraan määrätietoisesti esteelle - istui - ja heti yli. Miia avusti. Toistettiin kolme kertaa, viimeinen hyppy oli yli metrin, koskettamatta yli, jipii! Kolmas kerta meinasi kyllä olla jo liikaa, kiihtyi ja alkoi jo jumittaa,. oli pakko painaa istumaan väkisin. Mutta kaikki hypyt edestakaisin hyvin. Toistoja ei hypyissä näköjään voi ottaa montaa, treeni on suunniteltava niin hyvin, että hyppy onnistuu kerralla.
Heta otti taas eteenmenoja ihanalle uudelle jättipallolle, jota se rrrakastaa, seuraamista ynnä hyppeli pallon perässä hyppyesteen ja a-esteen yli. Sillä oli selkerästi kivaa, mikä oli tarkoituskin.
Hain koirille heti aamulla Strongholdit, kun Heta pärski yöllä aika rankasti, Hiski ei ole pärskinyt yhden jäljestyskeikan jälkeen, mutta tietysti sillekin piti ampulli laittaa.
Maanantaina Pirkkahallilla PPK:n yhteistreeneissä Hiski suoraan paikallamakuuseen Jaanan ja Miken (möykkäsi) touhutessa sitä sun tätä. Hyvin pysyi.
Seuraaminen: lähinnä hyppyesteen kiertämistä, istumista sen edessä ja lähestymistä eri suunnista. Muuten sujui ihan ok, mutta kolme kertaa istui kesken seuraamisen ilman, että annoin yhtään mitään käskyä! En tajua, mitä tämä nyt on. Ekalla kerralla en edes huomannut (kun ei sitä koiraa saa katsoa ;)), että talsin yksinäni pitkän pätkän...Lopulta oli neljännellä yrityksellä pakko antaa lisäkäsky, kun His meinasi 10-15 askeleen jälkeen taas istahtaa.
Henkilöryhmä: haisteli maata ryhmää lähestyttäessä. Ärähdin ihan spontaanisti- säikähti selvästi. Oli vähän ryhmässäkin kuutamolla, mikälie ihana haju maassa ollut.
Tiistaina oli Nuutisten treenit.
Ennen varsinaista treeniä kävin Hiskin kanssa vain leikkimässä kentällä.
Ensin ilmoittautuminen Herin ja Lilin kanssa, ok. Paikallamakuu, Heri ja Lili suorittivat. Oli ihan rauhallisesti paikoillaan. Pienen seuraamisen jälkeen henkilöryhmään. Ennen ryhmää oli taas haistelemassa maata (Herillä juoksu...), mutta ryhmässä esitti varsin mallikasta seuraamista. Mulla oli kuulemma vasen käsi halvaantunut - niinpäs muuten olikin.
Istuminen otettiin ryhmässä, ryhmän läpi kulkien. Istui, mutta lähti perään. Jossu sanoi, että minä suorastaan pakotin kehonkielelläni koiran lähtemään perään...
Maahanmenossa annoin pienen avun. Siitä ryhmän läpi eteentulo, pikkasen hidasti.
Hyppy. Seurautin ensin aika pitkän pätkän, siitä suoraan määrätietoisesti esteelle - istui - ja heti yli. Miia avusti. Toistettiin kolme kertaa, viimeinen hyppy oli yli metrin, koskettamatta yli, jipii! Kolmas kerta meinasi kyllä olla jo liikaa, kiihtyi ja alkoi jo jumittaa,. oli pakko painaa istumaan väkisin. Mutta kaikki hypyt edestakaisin hyvin. Toistoja ei hypyissä näköjään voi ottaa montaa, treeni on suunniteltava niin hyvin, että hyppy onnistuu kerralla.
Heta otti taas eteenmenoja ihanalle uudelle jättipallolle, jota se rrrakastaa, seuraamista ynnä hyppeli pallon perässä hyppyesteen ja a-esteen yli. Sillä oli selkerästi kivaa, mikä oli tarkoituskin.
Hain koirille heti aamulla Strongholdit, kun Heta pärski yöllä aika rankasti, Hiski ei ole pärskinyt yhden jäljestyskeikan jälkeen, mutta tietysti sillekin piti ampulli laittaa.
maanantai 4. toukokuuta 2009
Talviturkit likoon
Ei olla treenailtu paljon mitään vappuaaton jälkeen. Heta pärskii - tosin erittäin harvoin, lähinnä aamuisin - ja Hiski on pärskinyt jäljestäessään, ei kertaakaan muuten. Ajattelin kuitenkin, etten laita niitä jäljestämään ennen kuin on kunnolla satanut ja pidetään muutenkin pientä taukoa taas. Seurailen vähän tilannetta. Itse olen raatanut töitten kimpussa joka välissä.
Pari pikku esinetreeniä on ollut: toinen vappuiltana Levekin porukan kanssa ja toinen sunnuntaina hoffiporukan kanssa Qira-rouvan 10-vuotissynttäreillä Luhtaanrannassa. Missä sivumennen sanoen oli tosi kivaa: hyvää ruokaa, täytekakkua ja ennen kaikkea mukavaa seuraa. KIITOS!
Mutta esineruuduissa ei mitään erityisempää, kummatkin koirat tekevät hommansa hyvin.
Lauantai-iltana sain tarpeekseni koneen vieressä kökkimisestä ja suuntasin piskien kanssa Sääksjärvelle vähän retkeilemään. Osa matkasta mentiin Birgitan polkua, osa suunnistettiin. Olikin pitkästä aikaa virkistävää kulkea ihan kartan ja kompassin kanssa. Ihmeesti tuostakin maastosta löytyy aina uusia paikkoja. Nytkin bongattiin pieni, mutapohjainen metsäjärvi, johon kumpikin koira sukelsi ihan innoissaan. Hetan oli luonnollisesti uinnin jälkeen kierittävä kuivissa lehdissä ja sammalissa, jonka jälkeen se muistuttikin elävästi sadun Tervapöpöä.
Hiski itse asiassa ui kunnolla ensimmäisen kerran elämässään: jos sitä räpiköintiä voi uimiseksi sanoa. Sen uintitekniikka on järkyttävän huono, poika on koko ajan hukkumaisillaan, käy hirvee pärske ja loiske ja lätinä ja vesi lentää. Surkein koskaan näkemäni koirauimari :))
Loppuilta menikin sitten risujen, lehtien ja käpyjen irrottelussa Hetan karvoista...
Pari pikku esinetreeniä on ollut: toinen vappuiltana Levekin porukan kanssa ja toinen sunnuntaina hoffiporukan kanssa Qira-rouvan 10-vuotissynttäreillä Luhtaanrannassa. Missä sivumennen sanoen oli tosi kivaa: hyvää ruokaa, täytekakkua ja ennen kaikkea mukavaa seuraa. KIITOS!
Mutta esineruuduissa ei mitään erityisempää, kummatkin koirat tekevät hommansa hyvin.
Lauantai-iltana sain tarpeekseni koneen vieressä kökkimisestä ja suuntasin piskien kanssa Sääksjärvelle vähän retkeilemään. Osa matkasta mentiin Birgitan polkua, osa suunnistettiin. Olikin pitkästä aikaa virkistävää kulkea ihan kartan ja kompassin kanssa. Ihmeesti tuostakin maastosta löytyy aina uusia paikkoja. Nytkin bongattiin pieni, mutapohjainen metsäjärvi, johon kumpikin koira sukelsi ihan innoissaan. Hetan oli luonnollisesti uinnin jälkeen kierittävä kuivissa lehdissä ja sammalissa, jonka jälkeen se muistuttikin elävästi sadun Tervapöpöä.
Hiski itse asiassa ui kunnolla ensimmäisen kerran elämässään: jos sitä räpiköintiä voi uimiseksi sanoa. Sen uintitekniikka on järkyttävän huono, poika on koko ajan hukkumaisillaan, käy hirvee pärske ja loiske ja lätinä ja vesi lentää. Surkein koskaan näkemäni koirauimari :))
Loppuilta menikin sitten risujen, lehtien ja käpyjen irrottelussa Hetan karvoista...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)