Haku
Torstai-iltana puskettiin hikeä hakumetsässä Sääksjärvellä, viisi koirakkoa paikalla.
Hiskille: tyhjä, ukko, tyhjä, ukko, tyhjä, tyhjä, ukko. Kaikilla suorapalkat. Miikku oli apparina ja kertoi, miten His meni, itse vain etenin. Kiitos!
Helle vei vähän vauhtia jopa Hispanderista, joka suostui juomaankin kesken kaiken, oho. Ihan mallikkaasti teki silti hommia, kaksi kertaa korjattiin liian matalaksi jäänyt tyhjä pisto ja kiltisti poitsu lähti uudelleen.
Hyvät treenit, joskin nihkeänpuoleiset.
torstai 30. kesäkuuta 2011
tiistai 28. kesäkuuta 2011
Kertarytinää
Tottis
Tiistai-iltana hikoilimme Ylökkin järjestämässä tottiskoulutuksessa Mutalan kentällä, kouluttajana Johanna Nivala. Johannaa kehutaan kovasti, eikä syyttä, tykkäsin.
Olin jo etukäteen kertonut, että haluaisin niin kisamaisen seuraamistreenin kuin mahdollista, jotta virhe saataisiin esiin. Päätin (ja Johanna kehotti) antaa Hiskin ensimmäisellä kierroksella tehdä virheensa niin, etten huomauta siitä lainkaan.
His meni täysillä halpaan! Oli outo kenttä, paljon outoja ihmisiä ja poika karmeessa raivotilassa autokoirien takia jo kentälle tullessaan. Sittenpä haistatteli hommalle (kuvaannollisesti) koko rahan edestä, nopeudenvaihteluissa alkoi petrata ja hlö-ryhmässä oli jo kuosissa.
Harvoin kai ohjaaja on tyytyväinen, kun koira tekee sikahuonon suorituksen, mutta nyt minä olin :))) Palkkaa ei tullut, vaan poitsu lykättiin niine hyvineen autoon.
Johanna oli kyllä selvästi hämmentynyt Hiskin ala-arvoisesta seuraamisesta, vaikka olin varoittanut. Sanoi myös, ettei ole aikaisemmin nähnyt tämmöisiä bortsuja kuin His ja Hui (joka teki hyvin korrektin suorituksen).
Johannan tuomio: Hiski on sitä sorttia koiranpoikaa, joka on pidettävä joka hetki kentällä käskyn alla ja jokaisesta virheestä on huomautettava perusteellisesti. Paljon kisanneen koiran annetaan tehdä virhettään pitempään ja sitten rytisee niin, että tuntuu - mutta vain kerran. Sen jälkeen EI missään nimessä korjaamisesta palkata eikä edes kehuta, vaan jatketaan heti käskyn alla matkaa. Jossain matkalla hillityt kehut hyvästä työstä. Seuraamispätkät saavat olla suht pitkiä ja vasta lopussa leikitään.
Aina välillä sitten kaavan rikkomisia, tiuhaa palkkaamista ja jekkuja.
Sinänsä mielenkiintoista, että Hanna ja Hui saivat aika erilaiset menettelyohjeet kuin me.
Toisella kierroksella tulimme kentälle jälleen kisamaisesti, mutta ilman paria, Minun mielestäni Hiski tiesi heti, että nyt ei olla kisoissa. Johanna sanoi, että tulin itse kentälle jämäkämmin.
Joka tapauksessa Hiskin seuraaminen oli paljon parempaa (tosin se oli ja on ihan väärässä paikassa, mutta siitä nyt viis). Virhe saatiin esiin vasta ihan kentän päässä ja Johanna käski puuttua. Karjaisin ja ravistelin Hiskiä, mutta se ei Johannalle riittänyt. Takaisinpäin mennessä His oli tarkkana. Johanna häiriköi parhaansa mukaan ja saikin Hiskin pari kertaa vilkaisemaan, mistä taas myllytyskehotus. Nyt annoin Hiskille kunnon kyytiä, ja se oli aika hämmästyneen näköinen - mutta ei yhtään surkea, vaan skarppasi sen jälkeen heti hienosti ja näytti kuulemma "vireiseltä". Lopuksi piti hetsata lelulla, jota ei saanut antaa koiralle.
Vielä taidettiin tehdä pätkä seuraamista ja siitä hurja palkka - autoon.
Johanna oli sitä mieltä - ja itsekin olen - että ongelmat johtuvat pitkälti paljosta ja liian varhaisesta kisaamisesta, koira on oppinut kisoissa väärän tunnetilan. Johannan mukaan Hiski vaikuttaa seuraamisessa kyllästyneeltä.
Muidenkin treenit olivat mielenkiintoisia. Olin erittäin tyytyväinen illan antiin ja ehkä sain pikkuisen lisää toivoa seuraamisen treenaamiseen. Nyt pitäisi vaan saada tosi paljon niitä todella kisamaisia treenejä, joissa on paljon porukkaa ja kokonaisia ohjelmia. Yksin - tai edes kaksin - treenaamisessa ei ole enää mieltä. Kapulan luovutusta, hyppyjä ja sivullesiirtymisiä yms viilauksia pystyn treenaamaan kotipihassakin.
Suurkiitos Ylökkille koulutuksen järjestämisestä ja Johannalle hyvästä koulutuksesta!
Seuraamista treenataan toistaiseksi näin (sikäli kun pystytään):
- kisamaisia treeneja
- vierailla kentillä (mistähän niitäkin löytäis?)
- virhettä annetaan tehdä pitempään ja sitten siihen puututaan kunnolla kertarytinällä
- korjaamisesta ei kehuta, vaan jatketaan matkaa ja kehutaan vasta sitten, mutta ei pitkiä lätinöitä
- leikkiminen: pitää muistaa välillä vain hetsata, lelua (saalis) ei aina annetakaan. Lopuksi kunnon saalisleikki, johon saa purkaa itsensä
- nopeudenvaihdoksiin kunnon juoksu, ei hiihtelyä. Ja pysähtymiset nopeiksi, ei himmailla
- mausteeksi välillä vaihtelua ja tiuhaakin palkkaa. Pallon heittely pois (tää ei ollut Johannan ohje, ihan itse funtsin)
- siirtymissä vaaditaan täyttä seuraamista joka hetki, ei tippaakaan löysiä
- imuttamista namilla oikeaan paikkaan päivittäin (oma ajatus)
Ennen tottistreenejä päivällä käytin hyväkseni lapsikatrasta ja tehtiin pihassa vähän tokojuttuja.
Ensin vähän hyppelyjä radalla ja korkean esteen yli.
Sitten ruutua, merkiltä. Niin hienosti :)
Kaukot, 10 metristä, kaikki laakista oikein - ja nopeasti. Mielestäni ei siirtynyt.
Luoksetulon stoppi, vain maahanmeno. Mahtavasti!
Tunnari, jota ei ole tehty moneen kuukauteen. Ensin muksut saivat tehdä omia kasojaan ja oma laitettiin vähän sivuun, lehtien alle. Hyvin. Sitten kaikenmoisia versioita, ja lopuksi ihan kisamaisesti niin, että kapulat oli melkein kiinni toisissaan. Hiski haki joka kerta oikean, ilman mitään häröilyjä.
Vielä kikattava, sinne tänne vellova noin metrin mittaisista koostuva henkilöryhmä.
Lopuksi mukelot saivat uittaa sekä Hiskin että Hetan.
Ja taas ihmettelen, miksi treenata, kun kaikki menee ilman treenejä niin paljon paremmin? ;) Ainakin tokossa...
Pihassa olen myös välillä huijannut Hiskiä niin, että, kun se luulee olevansa menossa ruutuun, annankin "hyppy"-käskyn. Tai toisinpäin. Kuuntelua, kuuntelua.
Tiistai-iltana hikoilimme Ylökkin järjestämässä tottiskoulutuksessa Mutalan kentällä, kouluttajana Johanna Nivala. Johannaa kehutaan kovasti, eikä syyttä, tykkäsin.
Olin jo etukäteen kertonut, että haluaisin niin kisamaisen seuraamistreenin kuin mahdollista, jotta virhe saataisiin esiin. Päätin (ja Johanna kehotti) antaa Hiskin ensimmäisellä kierroksella tehdä virheensa niin, etten huomauta siitä lainkaan.
His meni täysillä halpaan! Oli outo kenttä, paljon outoja ihmisiä ja poika karmeessa raivotilassa autokoirien takia jo kentälle tullessaan. Sittenpä haistatteli hommalle (kuvaannollisesti) koko rahan edestä, nopeudenvaihteluissa alkoi petrata ja hlö-ryhmässä oli jo kuosissa.
Harvoin kai ohjaaja on tyytyväinen, kun koira tekee sikahuonon suorituksen, mutta nyt minä olin :))) Palkkaa ei tullut, vaan poitsu lykättiin niine hyvineen autoon.
Johanna oli kyllä selvästi hämmentynyt Hiskin ala-arvoisesta seuraamisesta, vaikka olin varoittanut. Sanoi myös, ettei ole aikaisemmin nähnyt tämmöisiä bortsuja kuin His ja Hui (joka teki hyvin korrektin suorituksen).
Johannan tuomio: Hiski on sitä sorttia koiranpoikaa, joka on pidettävä joka hetki kentällä käskyn alla ja jokaisesta virheestä on huomautettava perusteellisesti. Paljon kisanneen koiran annetaan tehdä virhettään pitempään ja sitten rytisee niin, että tuntuu - mutta vain kerran. Sen jälkeen EI missään nimessä korjaamisesta palkata eikä edes kehuta, vaan jatketaan heti käskyn alla matkaa. Jossain matkalla hillityt kehut hyvästä työstä. Seuraamispätkät saavat olla suht pitkiä ja vasta lopussa leikitään.
Aina välillä sitten kaavan rikkomisia, tiuhaa palkkaamista ja jekkuja.
Sinänsä mielenkiintoista, että Hanna ja Hui saivat aika erilaiset menettelyohjeet kuin me.
Toisella kierroksella tulimme kentälle jälleen kisamaisesti, mutta ilman paria, Minun mielestäni Hiski tiesi heti, että nyt ei olla kisoissa. Johanna sanoi, että tulin itse kentälle jämäkämmin.
Joka tapauksessa Hiskin seuraaminen oli paljon parempaa (tosin se oli ja on ihan väärässä paikassa, mutta siitä nyt viis). Virhe saatiin esiin vasta ihan kentän päässä ja Johanna käski puuttua. Karjaisin ja ravistelin Hiskiä, mutta se ei Johannalle riittänyt. Takaisinpäin mennessä His oli tarkkana. Johanna häiriköi parhaansa mukaan ja saikin Hiskin pari kertaa vilkaisemaan, mistä taas myllytyskehotus. Nyt annoin Hiskille kunnon kyytiä, ja se oli aika hämmästyneen näköinen - mutta ei yhtään surkea, vaan skarppasi sen jälkeen heti hienosti ja näytti kuulemma "vireiseltä". Lopuksi piti hetsata lelulla, jota ei saanut antaa koiralle.
Vielä taidettiin tehdä pätkä seuraamista ja siitä hurja palkka - autoon.
Johanna oli sitä mieltä - ja itsekin olen - että ongelmat johtuvat pitkälti paljosta ja liian varhaisesta kisaamisesta, koira on oppinut kisoissa väärän tunnetilan. Johannan mukaan Hiski vaikuttaa seuraamisessa kyllästyneeltä.
Muidenkin treenit olivat mielenkiintoisia. Olin erittäin tyytyväinen illan antiin ja ehkä sain pikkuisen lisää toivoa seuraamisen treenaamiseen. Nyt pitäisi vaan saada tosi paljon niitä todella kisamaisia treenejä, joissa on paljon porukkaa ja kokonaisia ohjelmia. Yksin - tai edes kaksin - treenaamisessa ei ole enää mieltä. Kapulan luovutusta, hyppyjä ja sivullesiirtymisiä yms viilauksia pystyn treenaamaan kotipihassakin.
Suurkiitos Ylökkille koulutuksen järjestämisestä ja Johannalle hyvästä koulutuksesta!
Seuraamista treenataan toistaiseksi näin (sikäli kun pystytään):
- kisamaisia treeneja
- vierailla kentillä (mistähän niitäkin löytäis?)
- virhettä annetaan tehdä pitempään ja sitten siihen puututaan kunnolla kertarytinällä
- korjaamisesta ei kehuta, vaan jatketaan matkaa ja kehutaan vasta sitten, mutta ei pitkiä lätinöitä
- leikkiminen: pitää muistaa välillä vain hetsata, lelua (saalis) ei aina annetakaan. Lopuksi kunnon saalisleikki, johon saa purkaa itsensä
- nopeudenvaihdoksiin kunnon juoksu, ei hiihtelyä. Ja pysähtymiset nopeiksi, ei himmailla
- mausteeksi välillä vaihtelua ja tiuhaakin palkkaa. Pallon heittely pois (tää ei ollut Johannan ohje, ihan itse funtsin)
- siirtymissä vaaditaan täyttä seuraamista joka hetki, ei tippaakaan löysiä
- imuttamista namilla oikeaan paikkaan päivittäin (oma ajatus)
Ennen tottistreenejä päivällä käytin hyväkseni lapsikatrasta ja tehtiin pihassa vähän tokojuttuja.
Ensin vähän hyppelyjä radalla ja korkean esteen yli.
Sitten ruutua, merkiltä. Niin hienosti :)
Kaukot, 10 metristä, kaikki laakista oikein - ja nopeasti. Mielestäni ei siirtynyt.
Luoksetulon stoppi, vain maahanmeno. Mahtavasti!
Tunnari, jota ei ole tehty moneen kuukauteen. Ensin muksut saivat tehdä omia kasojaan ja oma laitettiin vähän sivuun, lehtien alle. Hyvin. Sitten kaikenmoisia versioita, ja lopuksi ihan kisamaisesti niin, että kapulat oli melkein kiinni toisissaan. Hiski haki joka kerta oikean, ilman mitään häröilyjä.
Vielä kikattava, sinne tänne vellova noin metrin mittaisista koostuva henkilöryhmä.
Lopuksi mukelot saivat uittaa sekä Hiskin että Hetan.
Ja taas ihmettelen, miksi treenata, kun kaikki menee ilman treenejä niin paljon paremmin? ;) Ainakin tokossa...
Pihassa olen myös välillä huijannut Hiskiä niin, että, kun se luulee olevansa menossa ruutuun, annankin "hyppy"-käskyn. Tai toisinpäin. Kuuntelua, kuuntelua.
maanantai 27. kesäkuuta 2011
Ei treenin treeniä, hiiohoi!
Ei olla treenattu mitään! Porukkaa on lappanut edes sun takaisin ja muonavahvuus on ollut melkoinen - ja on edelleen.
Hiskikin on viettänyt taas hyvin ansaittua lomaa ja keksinyt kaikenlaista omaa kivaa. Tärkein koiramainen tapaus juhannuksen tienoilla oli se, että Hispander päätti kieriä juuri tyhjennetyssä kuivakäymäläsatsissa - ennen ruokailua tietysti. Vajaa pullollinen shampoota ja melkoinen määrä uintikierroksia tarvittiin, ennen kuin pojasta saatiin suhteellisen hajuton.
Juihannusaattopäivänä keskityttiin allaolevaan tuotokseen ihmisten kesken. Kasvissyöjien kannattaa nyt klikkautua pois sivulta ;)
Tänä iltana on tottistreenit - yritän psyykata itseäni myönteiseksi....
Hiskikin on viettänyt taas hyvin ansaittua lomaa ja keksinyt kaikenlaista omaa kivaa. Tärkein koiramainen tapaus juhannuksen tienoilla oli se, että Hispander päätti kieriä juuri tyhjennetyssä kuivakäymäläsatsissa - ennen ruokailua tietysti. Vajaa pullollinen shampoota ja melkoinen määrä uintikierroksia tarvittiin, ennen kuin pojasta saatiin suhteellisen hajuton.
Juihannusaattopäivänä keskityttiin allaolevaan tuotokseen ihmisten kesken. Kasvissyöjien kannattaa nyt klikkautua pois sivulta ;)
 | ||
| Rosvopaisti on valmista. |
torstai 23. kesäkuuta 2011
Haku Sääksjärvellä
Torstai-iltana Sääksjärvellä. Juuri ennen treenejä tuli vettä kaatamalla, mutta treenit saatiin vedettyä läpi lähes sateettomassa säässä. Neljä koirakkoa.
Hiskille ukko, ukko, tyhjä, tyhjä, ukko, tyhjä, ukko. Ukoilla suorapalkat/ruoka. Miikku katsoi tyhjillä Hiskin pistot, itse etenin rivakasti. Huusin pois ja palkkasin keskilinjalla lelulla. Hyvät, syvät tyhjät. Viimeiseen pistoon asti kaikki meni loistavasti. Viimeisellä His teki matalan lurauksen eteenpäin, sitten toisen ja muistaakseni vielä kolmannenkin. Ihan kuin olisi jäljestellyt jotain. Sitten poika alkoi mennä jo sijaisille, eli kävi kusaisemassa ja alkoi syödä ruohoa. Piti oikein suutahtaa. Viimeinen lähetys onnistui hyvin, Saija oli onneksi ihan suoraan edessä ja His sai iltaruokansa ja leikit päälle. Oli uusia hienoja lelujakin :)
Hiskin rullakin tipahti sillä viimeisellä pistolla, tai siis jollakin niistä. Pitänee viedä suutarille.
Keräilin treenien jälkeen vielä juuri hakattuja pikkukoivuja juhannuskoivuiksi. Hyödyllinen treeni.
Hiskille ukko, ukko, tyhjä, tyhjä, ukko, tyhjä, ukko. Ukoilla suorapalkat/ruoka. Miikku katsoi tyhjillä Hiskin pistot, itse etenin rivakasti. Huusin pois ja palkkasin keskilinjalla lelulla. Hyvät, syvät tyhjät. Viimeiseen pistoon asti kaikki meni loistavasti. Viimeisellä His teki matalan lurauksen eteenpäin, sitten toisen ja muistaakseni vielä kolmannenkin. Ihan kuin olisi jäljestellyt jotain. Sitten poika alkoi mennä jo sijaisille, eli kävi kusaisemassa ja alkoi syödä ruohoa. Piti oikein suutahtaa. Viimeinen lähetys onnistui hyvin, Saija oli onneksi ihan suoraan edessä ja His sai iltaruokansa ja leikit päälle. Oli uusia hienoja lelujakin :)
Hiskin rullakin tipahti sillä viimeisellä pistolla, tai siis jollakin niistä. Pitänee viedä suutarille.
Keräilin treenien jälkeen vielä juuri hakattuja pikkukoivuja juhannuskoivuiksi. Hyödyllinen treeni.
keskiviikko 22. kesäkuuta 2011
Työtä ja tuskaa, vähän huviakin
Pitää oikein pinnistellä, että muistaisi, mitä on tehty viime viikon kisojen jälkeen.
Tottikset
Ainakin kävimme maanantai-iltana PPK:n yhteistreeneissä Pirkkahallilla ja jossain välissä keskenämme pikaisesti Kyötikkälässä ynnä Levekin yhteistreeneissä, joissa tosin kentällä ei ollut meidän lisäksemme kuin pari koiraa.
Olen nyt (vaihteeksi, taas, jälleen, hahaa, mikä vitsi) seuraamisen kimpussa. Josta tosin arvelen, että ei-kisamaisista treeneistä ei ole enää hitonkaan hyötyä, mutta eipä ole hyötyä feikkikisoistakaan näköjään (kiva asenne, eikö?)
Olen saanut paljon hyviä vinkkejä, kun vaan osaisi soveltaa...Kiitos Laura, Katri ja monet muut!
Olen nyt tehnyt treeniä, jossa ideana on, ettei His tiedä koskaan, milloin se yli-ihana eteenmeno tulee. Eteenmeno on palkka superhyvästä seuraamisesta. Pirkkahallilla tehtiin ainakin 10 eteenmenoa, eri suuntiin kenttää.
Lisäksi olen kokeillut sitä "signaalia" ennen häröilyyn puuttumista. Pirkkahallilla kytsimistä esiintyikin jonkin verran. Ja Pirkkahallilla Hiskillä oli jopa kurkkari ja remmi - ja minulla niin p-a fiilis, ettei tosikaan. Hiski oli ihan vauhko eikä edes halunnut leikkiä sen nyppimisen jälkeen, eli ei se pakote ainakaan Hiskin virettä nosta. Jälleen kerran huomasin, että vihaan ihan oikeasti remmistä rempomista ja olen surkea siinä. Ja se varoitussignaali pitäisi opettaa ensin kunnolla jossain ihan muualla, eihän siitä muuten ole mitään hyötyä.
Semmoinen olo jäi lopuksi, ettei kummallakaan ollut yhtään kivaa.
Hengailtiin lisäksi pitkään parkkiksella ihan vaan muuten autojen ja koirien sessa, mikä taas oli hyvä juttu ja sitä pitäisi tehdä enemmän.
Kyötikkälässä otin monta eteenmenoa seuraamisesta ja homma pelitti kivasti. Koitin olla kisamaisen ankea ja päättäväinen.
Levekin kentällä oltiin taas ilman remmiä. Hiski yritti ihan hirveästi ja tarjosi joka hetki maailman hienointa seuraamista - siis minun mielestäni, tuskin kenenkään muun. Eteenmenoja taas paljon. Ja hengailua/siedätystä erityisesti sen mudipakettiauton liepeillä, josta aina kuuluu taukoamaton älämölö. Hiski saa siitä aina vaan semmoiset raivarit, että oksat pois. Tukkapöllyä tuli oikein kunnolla. Huoh.
Esineruutu
Lihasulassa keskiviikkoiltana hoffiporukan mukana. Tehtiin ruutu möyritylle, risukkoiselle ja kivikkoiselle hakkuuaukealle, kova tuuli. Kisamainen fiilis, oli paljon yleisöä ja vieras "tuomari". Hiski oli kumman verkkainen Lilinkin mielestä, mutta haki kyllä hyvin ja riittävän tehokkaasti kaikki kolme esinettä. Pitää taas ottaa motivaatiotreenit jossain välissä.
Tarkkuus
Lilin polkema ruutu ja Lilin esine, häiriöitä, koska autot ihan vieressä, hyvä. Ihan tien vieressä, mistä syystä todennäköisesti His ylitteli tavallista enemmän rajoja. Muuten etsi hyvin ja luovutti säntillisesti.
Janat, 2 kpl, eli jälki nro 34
Molemmat janat oli turhan ryteikköisessä paikassa. Molemmat oikealle, koska se on selvästi nyt se vaikeampi suunta ja joka ikinen kisajälki on muuten lähtenyt oikealle!
Ensimmäisellä tietysti takajäljelle, enkä päästänyt tielle asti, koska siellä oli muita koiria. Käänsin siis - vähän ärtyisästi, kun alkaa pikkasen jo riepoa nämä takajäljet ja väsynytkin olin. Loppu ok.
Toisella jäljellä heti oikeaan suuntaan ja iltaruoka.
Tokojuttuja
Sen verran, että ennen aamuruokia on jumpattu kaukot terassin reunalla. Ne sujuvatkin ihan hienosti.
Ruudun rakensin takapihalle ilman nauhoja ja olen nyt lähettänyt Hiskin ruutuun merkiltä. Merkille menoa en vielä ole alkanut opettaa. Mutta ruutu vörkkii - kumma kyllä - nyt mallikkaasti.
Hierojalla
Hiski on edelleen kuulemma oikein hyvässä kunnossa, jumeja ei löytynyt, mutta muuten His oli sitä mieltä, että Terhin olisi syytä keskittyä enemmän hänen upean mahansa rapsutukseen kuin varsinaiseen hierontaan.
Tottikset
Ainakin kävimme maanantai-iltana PPK:n yhteistreeneissä Pirkkahallilla ja jossain välissä keskenämme pikaisesti Kyötikkälässä ynnä Levekin yhteistreeneissä, joissa tosin kentällä ei ollut meidän lisäksemme kuin pari koiraa.
Olen nyt (vaihteeksi, taas, jälleen, hahaa, mikä vitsi) seuraamisen kimpussa. Josta tosin arvelen, että ei-kisamaisista treeneistä ei ole enää hitonkaan hyötyä, mutta eipä ole hyötyä feikkikisoistakaan näköjään (kiva asenne, eikö?)
Olen saanut paljon hyviä vinkkejä, kun vaan osaisi soveltaa...Kiitos Laura, Katri ja monet muut!
Olen nyt tehnyt treeniä, jossa ideana on, ettei His tiedä koskaan, milloin se yli-ihana eteenmeno tulee. Eteenmeno on palkka superhyvästä seuraamisesta. Pirkkahallilla tehtiin ainakin 10 eteenmenoa, eri suuntiin kenttää.
Lisäksi olen kokeillut sitä "signaalia" ennen häröilyyn puuttumista. Pirkkahallilla kytsimistä esiintyikin jonkin verran. Ja Pirkkahallilla Hiskillä oli jopa kurkkari ja remmi - ja minulla niin p-a fiilis, ettei tosikaan. Hiski oli ihan vauhko eikä edes halunnut leikkiä sen nyppimisen jälkeen, eli ei se pakote ainakaan Hiskin virettä nosta. Jälleen kerran huomasin, että vihaan ihan oikeasti remmistä rempomista ja olen surkea siinä. Ja se varoitussignaali pitäisi opettaa ensin kunnolla jossain ihan muualla, eihän siitä muuten ole mitään hyötyä.
Semmoinen olo jäi lopuksi, ettei kummallakaan ollut yhtään kivaa.
Hengailtiin lisäksi pitkään parkkiksella ihan vaan muuten autojen ja koirien sessa, mikä taas oli hyvä juttu ja sitä pitäisi tehdä enemmän.
Kyötikkälässä otin monta eteenmenoa seuraamisesta ja homma pelitti kivasti. Koitin olla kisamaisen ankea ja päättäväinen.
Levekin kentällä oltiin taas ilman remmiä. Hiski yritti ihan hirveästi ja tarjosi joka hetki maailman hienointa seuraamista - siis minun mielestäni, tuskin kenenkään muun. Eteenmenoja taas paljon. Ja hengailua/siedätystä erityisesti sen mudipakettiauton liepeillä, josta aina kuuluu taukoamaton älämölö. Hiski saa siitä aina vaan semmoiset raivarit, että oksat pois. Tukkapöllyä tuli oikein kunnolla. Huoh.
Esineruutu
Lihasulassa keskiviikkoiltana hoffiporukan mukana. Tehtiin ruutu möyritylle, risukkoiselle ja kivikkoiselle hakkuuaukealle, kova tuuli. Kisamainen fiilis, oli paljon yleisöä ja vieras "tuomari". Hiski oli kumman verkkainen Lilinkin mielestä, mutta haki kyllä hyvin ja riittävän tehokkaasti kaikki kolme esinettä. Pitää taas ottaa motivaatiotreenit jossain välissä.
Tarkkuus
Lilin polkema ruutu ja Lilin esine, häiriöitä, koska autot ihan vieressä, hyvä. Ihan tien vieressä, mistä syystä todennäköisesti His ylitteli tavallista enemmän rajoja. Muuten etsi hyvin ja luovutti säntillisesti.
Janat, 2 kpl, eli jälki nro 34
Molemmat janat oli turhan ryteikköisessä paikassa. Molemmat oikealle, koska se on selvästi nyt se vaikeampi suunta ja joka ikinen kisajälki on muuten lähtenyt oikealle!
Ensimmäisellä tietysti takajäljelle, enkä päästänyt tielle asti, koska siellä oli muita koiria. Käänsin siis - vähän ärtyisästi, kun alkaa pikkasen jo riepoa nämä takajäljet ja väsynytkin olin. Loppu ok.
Toisella jäljellä heti oikeaan suuntaan ja iltaruoka.
Tokojuttuja
Sen verran, että ennen aamuruokia on jumpattu kaukot terassin reunalla. Ne sujuvatkin ihan hienosti.
Ruudun rakensin takapihalle ilman nauhoja ja olen nyt lähettänyt Hiskin ruutuun merkiltä. Merkille menoa en vielä ole alkanut opettaa. Mutta ruutu vörkkii - kumma kyllä - nyt mallikkaasti.
Hierojalla
Hiski on edelleen kuulemma oikein hyvässä kunnossa, jumeja ei löytynyt, mutta muuten His oli sitä mieltä, että Terhin olisi syytä keskittyä enemmän hänen upean mahansa rapsutukseen kuin varsinaiseen hierontaan.
sunnuntai 19. kesäkuuta 2011
Kuvia jälkikisojen tottiksesta 16.6.
 |
| Tämän homman minäpoika hallitsen. |
 |
| Tässä tää nyt sitten olisi. |
 |
| Ponkaisen hipaisematta yli, vaikkei siltä näytä. |
 |
| Herttinen mikä huiska! |
 |
| Aika tyytyväisen näköinen toi mamma nyt. |
 |
| Vaan ei tässä: todistuskappale nro 1. Se tosiaan on puolen metrin päässä. Ohjaajalla pukkaa tuskanhikeä. |
 |
| Todistuskappale nro 2. Korvat luimussa, pelokkaan näköinen koiraparkahan se siinä. Ihan eri poika kuin vaikkapa tokovideolla talvella.Varmaan on piesty siniseksi ennen kentälle tuloa. |
 |
| Ihan naurattaa: onko kivempaa hommaa kuin kaksikiloisen kantaminen! |
perjantai 17. kesäkuuta 2011
Kisamaiset tottikset + EK-setti
Tottis
Kyötikkälässä bc-porukkaa mukavasti perjantai-iltana.
Tehtiin kaikki liikkeet. Ei valitettavasti noussut seuraamisongelma esiin. Hiski seurasi kuin unelma - ainakin minulle riitti oikein hyvin - aivan eri koira kuin Pirkkahallilla noin vajaa vuorokausi aikaisemmin.
Yritin tehdä kaiken niin kisamaisesti kuin mahdollista: olin jäykkä ja totinen, mentiin samoin virittelyin ilmoittautumaan kuin yleensäkin ja jopa jännitin vähän (en tarpeeksi). Paikka oli tuttu (torstai-illaan kokeessa paikka vielä tutumpi), osa ihmisistä Hiskille outoja, esim. "tuomari". Ilmoittauduimme tarkoituksella uroksen (Veikan) kanssa. Parkkipaikalla Hiski yritti jo uhota autossa meuhkaaville Veikalle ja Veetille, josta pölläytin sen oikein kunnolla. Sille jäi kuitenkin vimma "päälle" ja annoin sen juuri ennen kentälle menoa saalistaa lelua, jota se puri apinan raivolla.
His meni ensin paikallemakuuseen, jossa palkkasin sen hienosta seuruusta siirtymässä, mutta en enää p-makuun jälkeen.
Seuraamisten (lukuunottamatta eteenmenon) lähdöissä His "nyökähti", so sen kontakti tipahti ja puutuin asiaan nippaisemalla sitä niskakarvoista ja sitten kehuin korjaamiksesta. Sen jälkeen ei tarvinnut huomauttaa. Tätä ei vaan pääse tekemään "oikeissa" kisoissa ja pahaa pelkään, että His tietää sen.
Palkkasin pääosin suullisesti, seisomisesta tuli ensimmäinen lelupalkka, sen jälkeen palkkasin siirtymästä hyppyesteelle. Oli siellä häikkää muissa liikkeissä, esim. kolautus hyppyesteeseen takaisintullessa ja kapulan luovutus lähellä seisoneelle Hanna T.:lle A-esteellä (!), mutta nyt kiinnostaa vain seuraaminen, seuraaminen ja seuraaminen.
Lopussa Hiski ei enää halunnut leikkiä ollenkaan.
Hiski tietää siis satavarmasti, milloin ollaan "oikeissa" kisoissa ja milloin ei, vaikka kuinka yritettäisiin eroa pienentää.
Ohjaajan tottiskisakäytöksestä siis kaikki on kiinni. Vaihtoehdot: 1. lobotomia, 2. beetasalpaaja/Diapam, 3. itsesuggestio, 4. ohjaajan vaihto.
Mutta nyt tehdään varmaan vähän aikaa pelkästään tokojuttuja, sillä saa kivaa vaihtelua ja nollautuu omakin pää! Alan ehkä opettaa Hispanderille merkkiä ja ohjatun noutoja.
Kiitos kaikille mukana olleille!
-------------------------------------------------------
Lauantaina värkkäiltiin Kirsin kanssa EK-juttuja melkein neljä tuntia Sääksjärvellä.
Pudotettu
Hyvä seuraaminen, mutta sitten ylläripylläri: Hiski tuli takaisin ilman hanskaa! Tämmöistä ei ole tapahtunut koskaan ennen. Lähti kyllä liikenteeseen ihan reikä päässä ja oli juossut aika paljonkin "radan" sivusta tielle asti ja sieltä kaahannut melkein hanskan yli! Liikaa virtaa vissiin. Toisella kertaa ok. Kaipa tätäkin tarttee treenata silloin tällöin...
Esineruutu
Tallattiin vain puolikas ruudun leveys. Kirsi heitti esineet peräkkäin oikealle sivulle, kolme kappaletta. His teki teki hienosti töitä sillä puolella, mistä lähetin ja toi esineet nopeassa tahdissa: etuesine ensin, sitten keskeltä ja lopuksi takaa.
Tarkkuus
Kirsi oli tehnyt hyvän ja haastavan ruudun: klähminyt käsin oikein huolella parin kannon ympärykset ja istunut ruudussa! Esineenä pieni klemmari. Hiski teki varmaan hienoimman tarkkuusruutusuorituksensa ikinä: nuuskutti joka neliösentin ja pysyi loistavasti ruudussa. Luovutti mallikkaasti vasta käskyn jälkeen suoraan käteen. Olin Hiskin keskittymiseen äärettömän tyytyväinen, sillä tarkkuusruutu ei ole ollut ihan Hiskin topten-listan ykkösenä.
Janat
Pari ihan lyhyttä jäljenpätkää, eka vasemmalle, toka oikealle. Vasemmalle lähti (tietysti) heti oikeaan suuntaan, mutta pienen kuusen oksien alle piilotettu keppi jäi. Aijai: ei palkkaa.
Toisella (tietysti) ajoi takajäljen tielle asti, en puuttunut mitenkään, palasi täyttä laukkaa ja nosti oikeasta suunnasta kepin, joka oli sopivasti ihan lähellä. Nyt palkka. Tää vasemmalle veto on jännä juttu.
Kyötikkälässä bc-porukkaa mukavasti perjantai-iltana.
Tehtiin kaikki liikkeet. Ei valitettavasti noussut seuraamisongelma esiin. Hiski seurasi kuin unelma - ainakin minulle riitti oikein hyvin - aivan eri koira kuin Pirkkahallilla noin vajaa vuorokausi aikaisemmin.
Yritin tehdä kaiken niin kisamaisesti kuin mahdollista: olin jäykkä ja totinen, mentiin samoin virittelyin ilmoittautumaan kuin yleensäkin ja jopa jännitin vähän (en tarpeeksi). Paikka oli tuttu (torstai-illaan kokeessa paikka vielä tutumpi), osa ihmisistä Hiskille outoja, esim. "tuomari". Ilmoittauduimme tarkoituksella uroksen (Veikan) kanssa. Parkkipaikalla Hiski yritti jo uhota autossa meuhkaaville Veikalle ja Veetille, josta pölläytin sen oikein kunnolla. Sille jäi kuitenkin vimma "päälle" ja annoin sen juuri ennen kentälle menoa saalistaa lelua, jota se puri apinan raivolla.
His meni ensin paikallemakuuseen, jossa palkkasin sen hienosta seuruusta siirtymässä, mutta en enää p-makuun jälkeen.
Seuraamisten (lukuunottamatta eteenmenon) lähdöissä His "nyökähti", so sen kontakti tipahti ja puutuin asiaan nippaisemalla sitä niskakarvoista ja sitten kehuin korjaamiksesta. Sen jälkeen ei tarvinnut huomauttaa. Tätä ei vaan pääse tekemään "oikeissa" kisoissa ja pahaa pelkään, että His tietää sen.
Palkkasin pääosin suullisesti, seisomisesta tuli ensimmäinen lelupalkka, sen jälkeen palkkasin siirtymästä hyppyesteelle. Oli siellä häikkää muissa liikkeissä, esim. kolautus hyppyesteeseen takaisintullessa ja kapulan luovutus lähellä seisoneelle Hanna T.:lle A-esteellä (!), mutta nyt kiinnostaa vain seuraaminen, seuraaminen ja seuraaminen.
Lopussa Hiski ei enää halunnut leikkiä ollenkaan.
Hiski tietää siis satavarmasti, milloin ollaan "oikeissa" kisoissa ja milloin ei, vaikka kuinka yritettäisiin eroa pienentää.
Ohjaajan tottiskisakäytöksestä siis kaikki on kiinni. Vaihtoehdot: 1. lobotomia, 2. beetasalpaaja/Diapam, 3. itsesuggestio, 4. ohjaajan vaihto.
Mutta nyt tehdään varmaan vähän aikaa pelkästään tokojuttuja, sillä saa kivaa vaihtelua ja nollautuu omakin pää! Alan ehkä opettaa Hispanderille merkkiä ja ohjatun noutoja.
Kiitos kaikille mukana olleille!
-------------------------------------------------------
Lauantaina värkkäiltiin Kirsin kanssa EK-juttuja melkein neljä tuntia Sääksjärvellä.
Pudotettu
Hyvä seuraaminen, mutta sitten ylläripylläri: Hiski tuli takaisin ilman hanskaa! Tämmöistä ei ole tapahtunut koskaan ennen. Lähti kyllä liikenteeseen ihan reikä päässä ja oli juossut aika paljonkin "radan" sivusta tielle asti ja sieltä kaahannut melkein hanskan yli! Liikaa virtaa vissiin. Toisella kertaa ok. Kaipa tätäkin tarttee treenata silloin tällöin...
Esineruutu
Tallattiin vain puolikas ruudun leveys. Kirsi heitti esineet peräkkäin oikealle sivulle, kolme kappaletta. His teki teki hienosti töitä sillä puolella, mistä lähetin ja toi esineet nopeassa tahdissa: etuesine ensin, sitten keskeltä ja lopuksi takaa.
Tarkkuus
Kirsi oli tehnyt hyvän ja haastavan ruudun: klähminyt käsin oikein huolella parin kannon ympärykset ja istunut ruudussa! Esineenä pieni klemmari. Hiski teki varmaan hienoimman tarkkuusruutusuorituksensa ikinä: nuuskutti joka neliösentin ja pysyi loistavasti ruudussa. Luovutti mallikkaasti vasta käskyn jälkeen suoraan käteen. Olin Hiskin keskittymiseen äärettömän tyytyväinen, sillä tarkkuusruutu ei ole ollut ihan Hiskin topten-listan ykkösenä.
Janat
Pari ihan lyhyttä jäljenpätkää, eka vasemmalle, toka oikealle. Vasemmalle lähti (tietysti) heti oikeaan suuntaan, mutta pienen kuusen oksien alle piilotettu keppi jäi. Aijai: ei palkkaa.
Toisella (tietysti) ajoi takajäljen tielle asti, en puuttunut mitenkään, palasi täyttä laukkaa ja nosti oikeasta suunnasta kepin, joka oli sopivasti ihan lähellä. Nyt palkka. Tää vasemmalle veto on jännä juttu.
torstai 16. kesäkuuta 2011
JK3- toinen ykkönen
Jälki nro 32, eli janat, 5 kpl
Molempiin suuntiin, eri pituisia, eri päivinä, vaihteleva menestys. Kampeaa helposti näköjään vasemmalle.
JK3, Tampere, Ipo-klubin järkkäämä, maastot Kangasalla Tuomarina Kari Santikko + harjoittelija. Tottis oli Pirkahallilla, joka on oikeastaan meidän "kotikenttä", eli Hiski on ihan pikkupennusta käynyt siellä ja se on sille mieluinen paikka.
Sain peruutuspaikan (varasin, kun en tiennyt, tuleeko Hämeenkyröstä tulosta) ja päätin sitten lähteä, vaikka tottis maistuukin ihan puulta nyt. Ratamestarina touhusi Grönin Harri, eli jäljet ja kepit olivat varmasti vimpan päälle, mikä ei kaikissa paikoissa ole aina ihan varmaa ;)
Jälki, siis nro 33 ensin. Saatiin numero yksi. Jana oli ihan "tulotien" alussa, kaikki autot jätettiin yhteen rytäkkään ja janalle käveltiin. Ensimmäisen kerran meidän jäljestyshistoriassa minä itse mokasin janan: Hiski lähti vetämään vinoon oikealle ja minä neropatti aloin hokea sille "suoraan", "suoraan" ja pidin vähän liinasta vastaankin, jolloin Hiski kääntyi ja lähtikin vasemmalle - takajäljelle.
No, sitten ei enää mitään vaikeuksia ollutkaan. Pelästyin vähän, kun huomasin, että alussa jälki kulki pitkät pätkät ysitien vartta, rekat jyrisivät ihan vierestä: kaksi vuotta sitten jäljestyksestä ei sellaisessa paikassa olisi tullut mitään. Hiski nosti kiltisti kaikki kepit eikä aikaakaan mennyt kuin runsas 25 minuuttia. Jälki oli kyllä varmasti riittävän pitkä eikä kovin helpossa maastossakaan. Laskin, että mentiin ainakin 5-6 kertaa leveän metsäojan yli. Risukkoakin oli ihan riittävästi.
Jäljeltä siis 164 pistettä.
Melkein samantien kutsuttiin sitten esineruutuun, ei juuri huiliaikaa. Hiski nosti silti kolme esinettä vajaassa kahdessa minuutissa.'
Ruudusta 30 pojoa.
Maasto yhteensä 194 pistettä, eli tismalleen sama kuin Hämeenkyrössä.
Sitten ajettiin talla pohjassa tottikseen Tampereelle.
Parkanon ja Hämeenkyrön toisinto. Seuraamisien aikana hra ei ottanut kertaakaan (!) kontaktia meikäläiseen. Pidin ryhdin ja katsoin eteenpäin, mutta silmäkulmastani näin, että Hiski seilasi taas korvat luimussa, missä sattui. Eipä ainakaan painanut, kun oli puolen metrin päässä. Hlöryhmässä nuuhkaisi jotakuta. Tästä tyydyttävä. Itse olisin antanut puutteellisen.
Homma lähti menemään päin perää jo ilmoittautumisessa, kun saatiin pariksi vesikoira, joka oli kuulemma edellisessä kisassa "karannut kentältä." Ohjaajalla oli suuria vaikeuksia koiransa kanssa sekä ilmossa että paikallamakuussa. Hiski oli jo siinä vaiheessa poissa tolaltaan ja häiriintynyt.
Tuomariharjoittelija antoi arvostelun. Selitti jotain "jaksotuksesta, joka olisi saanut olla parempi". Siis minkä jaksotus ja millä lailla? En jaksanut kysellä.
Muut liikkeet: istumisen meni taas maihin, eli puutteellinen. Tämä liittyy selvästi huonoon/keskittymättömään seuraamiseen.
Muissa jäävissä rokotettiin (taas) siitä valmistelevasta osuudesta. Erittäin hyvät.
Nouto oli erittäin hyvä. En tiedä, mistä verotettiin. "Ohjaaja katsoi koiraa ennen heittoa." Täh? Eikö saisi?
Esteet erinomaiset, samoin eteenmeno. Eteenmenon valmisteleva osuus oli seuraamisosuuksista paras!
Paikallamakuusta nousemiseen tarvitsi taas kaksi käskyä, porsas.
Pisteitä 87, ja sanon heti, että kyllä en ole yhtään tyytyväinen, koska koira oikeasti osaa seurata.
Yhteispisteet 281 ja toinen ykköstulos ja 1. sija, ainoa voi-luokan tulos. Ensi vuonna sitten ehkä se kolmas.
Molempiin suuntiin, eri pituisia, eri päivinä, vaihteleva menestys. Kampeaa helposti näköjään vasemmalle.
JK3, Tampere, Ipo-klubin järkkäämä, maastot Kangasalla Tuomarina Kari Santikko + harjoittelija. Tottis oli Pirkahallilla, joka on oikeastaan meidän "kotikenttä", eli Hiski on ihan pikkupennusta käynyt siellä ja se on sille mieluinen paikka.
Sain peruutuspaikan (varasin, kun en tiennyt, tuleeko Hämeenkyröstä tulosta) ja päätin sitten lähteä, vaikka tottis maistuukin ihan puulta nyt. Ratamestarina touhusi Grönin Harri, eli jäljet ja kepit olivat varmasti vimpan päälle, mikä ei kaikissa paikoissa ole aina ihan varmaa ;)
Jälki, siis nro 33 ensin. Saatiin numero yksi. Jana oli ihan "tulotien" alussa, kaikki autot jätettiin yhteen rytäkkään ja janalle käveltiin. Ensimmäisen kerran meidän jäljestyshistoriassa minä itse mokasin janan: Hiski lähti vetämään vinoon oikealle ja minä neropatti aloin hokea sille "suoraan", "suoraan" ja pidin vähän liinasta vastaankin, jolloin Hiski kääntyi ja lähtikin vasemmalle - takajäljelle.
No, sitten ei enää mitään vaikeuksia ollutkaan. Pelästyin vähän, kun huomasin, että alussa jälki kulki pitkät pätkät ysitien vartta, rekat jyrisivät ihan vierestä: kaksi vuotta sitten jäljestyksestä ei sellaisessa paikassa olisi tullut mitään. Hiski nosti kiltisti kaikki kepit eikä aikaakaan mennyt kuin runsas 25 minuuttia. Jälki oli kyllä varmasti riittävän pitkä eikä kovin helpossa maastossakaan. Laskin, että mentiin ainakin 5-6 kertaa leveän metsäojan yli. Risukkoakin oli ihan riittävästi.
Jäljeltä siis 164 pistettä.
Melkein samantien kutsuttiin sitten esineruutuun, ei juuri huiliaikaa. Hiski nosti silti kolme esinettä vajaassa kahdessa minuutissa.'
Ruudusta 30 pojoa.
Maasto yhteensä 194 pistettä, eli tismalleen sama kuin Hämeenkyrössä.
Sitten ajettiin talla pohjassa tottikseen Tampereelle.
Parkanon ja Hämeenkyrön toisinto. Seuraamisien aikana hra ei ottanut kertaakaan (!) kontaktia meikäläiseen. Pidin ryhdin ja katsoin eteenpäin, mutta silmäkulmastani näin, että Hiski seilasi taas korvat luimussa, missä sattui. Eipä ainakaan painanut, kun oli puolen metrin päässä. Hlöryhmässä nuuhkaisi jotakuta. Tästä tyydyttävä. Itse olisin antanut puutteellisen.
Homma lähti menemään päin perää jo ilmoittautumisessa, kun saatiin pariksi vesikoira, joka oli kuulemma edellisessä kisassa "karannut kentältä." Ohjaajalla oli suuria vaikeuksia koiransa kanssa sekä ilmossa että paikallamakuussa. Hiski oli jo siinä vaiheessa poissa tolaltaan ja häiriintynyt.
Tuomariharjoittelija antoi arvostelun. Selitti jotain "jaksotuksesta, joka olisi saanut olla parempi". Siis minkä jaksotus ja millä lailla? En jaksanut kysellä.
Muut liikkeet: istumisen meni taas maihin, eli puutteellinen. Tämä liittyy selvästi huonoon/keskittymättömään seuraamiseen.
Muissa jäävissä rokotettiin (taas) siitä valmistelevasta osuudesta. Erittäin hyvät.
Nouto oli erittäin hyvä. En tiedä, mistä verotettiin. "Ohjaaja katsoi koiraa ennen heittoa." Täh? Eikö saisi?
Esteet erinomaiset, samoin eteenmeno. Eteenmenon valmisteleva osuus oli seuraamisosuuksista paras!
Paikallamakuusta nousemiseen tarvitsi taas kaksi käskyä, porsas.
Pisteitä 87, ja sanon heti, että kyllä en ole yhtään tyytyväinen, koska koira oikeasti osaa seurata.
Yhteispisteet 281 ja toinen ykköstulos ja 1. sija, ainoa voi-luokan tulos. Ensi vuonna sitten ehkä se kolmas.
tiistai 14. kesäkuuta 2011
Puuvanhuksen lähtö
Lisäksi valtavan ja oksaisen puun kalastamisessa vedestä on kova urakka...Saunavihtoja olisi muutamaksi vuodeksi.
Hiskille jälki(kin) - Hetalle laatuaikaa
  |
| Tyypillinen asetelma: Heta + lapset touhuavat, Hiski väijyy taustalla. |
Jälki nro noin 31
Tiistaiaamuna. Pituutta 1,5 km, kaksi tuntia vanha, vänkyrää, kulmia ja tienylityksiä. Kolme keppiä, normimaasto.
Jana meni säätämiseksi, mikä oli oma moka: mitäs aloitin vilkkaasti liikennöidyn koirareitin alkupäästä, jossa risteilee paljon polkuja. Lopulta His löysi oikean ikäisen jäljen - takasellaisen. Jäin paikoilleni ja vähän ajan päästä poika kääntyi.
Itse jäljessä ei mitään erikoista, mutta eka keppi, n. 250 metrissä, lähellä kävelytietä, jäi nostamatta. Puolijuoksua porhallettiin koko matka. Käytiin sitten vielä Hetan kanssa hakemassa hassattu keppi - jonka Heta haistoi tieltä hyvin - ja tein ihan vain Hetan kanssa pitkän lenkinkin päälle. Neito on jäänyt viime aikojen tohinassa vähän hunningolle eikä ole oppinut koskaan rentoutumaan metsälenkeillä, jos Hiski on mukana. Sen on pakko koko ajan pitää nulikkaa silmällä ja komentaa, mikä on aika rasittavaa kaikille.
Esineruutu
Tallasin leveydeltään noin 25-metrisen ruudun. Oikean puolen siitä sotkin oikein huolella, vasemman jätin vähemmälle teputtamiselle. Esineet (4 kpl) suht peräkkäin vasemmalle lohkolle, lähetin vasemmalta ja pysyin sillä puolella koko ajan. Onnistui mainiosti: His työskenteli vain sillä "esinealueella" ja toi vaikeatkin tavarat. Aivan edessä - kuopassa ja mustikanvarpujen alla - ollut esine jäi viimeiseksi ja olisi ehkä sinne jäänytkin, jos olisin siirtynyt lähetyslinjalla enemmän eteenpäin. Mutta hyvä testi Hiskille.
Tottis
Ma-iltana ensin Niihamassa Lilin kanssa. Ihan vähän lähtöjä ja kontaktia.
Sitten Pirkkahallin kautta vielä Lempäälään mennessä, joku tervu siellä treenasi myös. Taas lähtöjä ja kontaktista palkkaamista ja pätkä seuraamistakin pitkästä aikaa, apuva. Se oli hyvää. Hyppyeste, lelu lelusta, ei luovutusta eikä mitään jäykistelyjä.
Ai niin ja ollaanhan me otettu peräti kaksi kertaa ruutu: ensin Toijalan kentällä Saijan ruutu pe-iltana ja maanantaina Lilin tekemä ruutu Niihamassa. Molemmat laakista hienosti ja suoraan oikeaan paikkaan. Miksi me tätä ollaan treenattu, kun ilman treeniä menee paljon paremmin?!?
sunnuntai 12. kesäkuuta 2011
Hakua Koivumäessä koko päivä
Huhhuh, onpa pää vielä tavallistakin pehmeämpi helteisen metsäpäivän jäljiltä.
Koko sunnuntaipäivä hurahti Koivumäen maastoissa Niemisen Reijan opissa. Kuusi koirakkoa oli paikalla. Tallattiin 300 metrin rata, mutta koko rataa käytti loppujen lopuksi vain Hiski.
Olin etukäteen ilmoittanut Hiskin ongelmiksi laajat pistot/tyhjiltä pistoilta paluun, eli tulee kyllä pois, mutta ei halua tulla ohjaajan luokse asti...
Otettiin homma niin, että minä palkkasin Hiskin lelulla joka kerta, kun se tuli pois tyhjältä. Lisäksi uutena asiana: en itse lainkaan katsonut koiran perään, kun se lähti pistolle, vaan appari teki sen. Itse etenin rivakasti ja appari ilmoitti, koska koiraa saa kehua ja koska sen voi kutsua pois. Lisäksi tallaukset tehtiin 70 metriin.
Teeneissäkin pitää alkaa ottaa His ensimmäisenä nyt, kun treenataan tyhjiä, ettei alueella ole niitä houkuttelevia, haisevia makuuksia ja piiloja.
Hiskille neljä maalimiestä ja kymmenkunta tyhjää pistoa. Mielestäni se selvisi urakasta tuossa helteessä erittäin, erittäin hyvin. Kaksi pistoa uusittiin, kun ne jäivät vähän vajaiksi/viistoiksi. His jaksoi loistavasti koko radan eikä ollut mitenkään erityisen puhki edes treenin jälkeen, vaan jaksoi leikkiä vielä reippaasti kuten jokaisella mm:llä. Ilmaisuja ei otettu.
Muitakin hyviä vinkkejä (ja muidenkin treeneihin) päivän mittaan kertyi. Kokeillaan niitä sitten joskus.
Tottis
Jos sitä nyt siksi voi sanoa: perjantai-iltana paahteisella Toijalan kentällä nopeasti vauhtinouto, estehyppy, matala A, luoksetulo ja eteenmeno. Ei askeltakaan seuraamista.
Koko sunnuntaipäivä hurahti Koivumäen maastoissa Niemisen Reijan opissa. Kuusi koirakkoa oli paikalla. Tallattiin 300 metrin rata, mutta koko rataa käytti loppujen lopuksi vain Hiski.
Olin etukäteen ilmoittanut Hiskin ongelmiksi laajat pistot/tyhjiltä pistoilta paluun, eli tulee kyllä pois, mutta ei halua tulla ohjaajan luokse asti...
Otettiin homma niin, että minä palkkasin Hiskin lelulla joka kerta, kun se tuli pois tyhjältä. Lisäksi uutena asiana: en itse lainkaan katsonut koiran perään, kun se lähti pistolle, vaan appari teki sen. Itse etenin rivakasti ja appari ilmoitti, koska koiraa saa kehua ja koska sen voi kutsua pois. Lisäksi tallaukset tehtiin 70 metriin.
Teeneissäkin pitää alkaa ottaa His ensimmäisenä nyt, kun treenataan tyhjiä, ettei alueella ole niitä houkuttelevia, haisevia makuuksia ja piiloja.
Hiskille neljä maalimiestä ja kymmenkunta tyhjää pistoa. Mielestäni se selvisi urakasta tuossa helteessä erittäin, erittäin hyvin. Kaksi pistoa uusittiin, kun ne jäivät vähän vajaiksi/viistoiksi. His jaksoi loistavasti koko radan eikä ollut mitenkään erityisen puhki edes treenin jälkeen, vaan jaksoi leikkiä vielä reippaasti kuten jokaisella mm:llä. Ilmaisuja ei otettu.
Muitakin hyviä vinkkejä (ja muidenkin treeneihin) päivän mittaan kertyi. Kokeillaan niitä sitten joskus.
Tottis
Jos sitä nyt siksi voi sanoa: perjantai-iltana paahteisella Toijalan kentällä nopeasti vauhtinouto, estehyppy, matala A, luoksetulo ja eteenmeno. Ei askeltakaan seuraamista.
torstai 9. kesäkuuta 2011
Haku ja janat
Haku
Torstai-iltana myöhään Sääksjärvellä. Hiskille ukko, ukko (kulmat ylisyvällä), tyhjä, tyhjä ja ukko. Ilmaisut kaikkiin. Toinen mm ei palkannut. Poistulot hallinnassa.
Muuten hyvä, mutta eka tyhjä taas tolkuttoman laaja, joskin syvä ja laatikko. Lisäksi toisen tyhjän jälkeen sivulletulo takkusi pahemman kerran, olisi niin kovin mielellään ryysinyt suoraan yli. Kun yhden kohdan saa kuntoon, seuraava mättää :( Nyt pitää ottaa satsi niitä keskilinjalle kutsumisia maalimiehiltä, jotka pitävät koirasta kiinni. Sunnuntaina on Reijan hakukoulutus, saas nähdä, löytyykö uusia vinkkejä hommaan. Hiton kuumaa vaan luvattu, hiostaa jo etukäteen ajatuskin koko päivästä hyttysmetsässä.Onneksi ei olle menossa toko-ässämmiin :) Onnea kovasti kaikille, jotka osallistuvat!
Janat
Ennen hakutreeniä kävin polkaisemassa kaksi jäljenpätkää, toinen oikealle, toinen vasemmalle, yksi keppi. Toinen jana noin 40 metriä, toinen runsas 10. Kepit piilotin: toinen oli kuopassa, toinen kunnolla varvikon seassa.
Ensimmäisellä janalla taas se sama kaava: pätkä oikeaan suuntaan, sitten "eiku" ja käännös takaisin, eli takajälki. Nyt yksinkertaisesti paheksuin. Toinen, se pitempi oli oikein hyvä. Täytyypä tarkkailla myös, onko janan pituudella jotain merkitystä. Keppien löytymisessä ei mitään ongelmaa.
Tottikset ei innosta edelleenkään. Hiski olisi vedessä koko ajan, sille kasvaa tätä menoa evät ja kidukset.
Torstai-iltana myöhään Sääksjärvellä. Hiskille ukko, ukko (kulmat ylisyvällä), tyhjä, tyhjä ja ukko. Ilmaisut kaikkiin. Toinen mm ei palkannut. Poistulot hallinnassa.
Muuten hyvä, mutta eka tyhjä taas tolkuttoman laaja, joskin syvä ja laatikko. Lisäksi toisen tyhjän jälkeen sivulletulo takkusi pahemman kerran, olisi niin kovin mielellään ryysinyt suoraan yli. Kun yhden kohdan saa kuntoon, seuraava mättää :( Nyt pitää ottaa satsi niitä keskilinjalle kutsumisia maalimiehiltä, jotka pitävät koirasta kiinni. Sunnuntaina on Reijan hakukoulutus, saas nähdä, löytyykö uusia vinkkejä hommaan. Hiton kuumaa vaan luvattu, hiostaa jo etukäteen ajatuskin koko päivästä hyttysmetsässä.Onneksi ei olle menossa toko-ässämmiin :) Onnea kovasti kaikille, jotka osallistuvat!
Janat
Ennen hakutreeniä kävin polkaisemassa kaksi jäljenpätkää, toinen oikealle, toinen vasemmalle, yksi keppi. Toinen jana noin 40 metriä, toinen runsas 10. Kepit piilotin: toinen oli kuopassa, toinen kunnolla varvikon seassa.
Ensimmäisellä janalla taas se sama kaava: pätkä oikeaan suuntaan, sitten "eiku" ja käännös takaisin, eli takajälki. Nyt yksinkertaisesti paheksuin. Toinen, se pitempi oli oikein hyvä. Täytyypä tarkkailla myös, onko janan pituudella jotain merkitystä. Keppien löytymisessä ei mitään ongelmaa.
Tottikset ei innosta edelleenkään. Hiski olisi vedessä koko ajan, sille kasvaa tätä menoa evät ja kidukset.
keskiviikko 8. kesäkuuta 2011
Kun ei huvita...
...treenata tottista, niin ei sitten ole treenattu. Siis minua ei huvita, Hiskiltä ei ole kysytty. Lähinnä seuraamisen treenaamiseen on motivaatio nyt (lopultakin) täysin mennyt, joten olkoon. Hiski on saanut uida sydämensä kyllyydestä, juoksennella ja kaahottaa kaikenlaista ihanan joutavaa.
Janoja olen tehnyt muutaman ja uskon keksineeni syyn takajälkeen, eli lähinnä siihen, miksi His alkoi juuri kisoissa harrastaa takajäljestystä.
Se menee joka kerta näin: Hiski nostaa jäljen oikeaan suuntaan, jäljestää liinanmitan ja kääntyy takaisin. Tämä johtuu melko varmasti siitä, että treeneissä tiedän, mihin jälki menee ja lähden nopeasti koiran perään. Kokeissa taas odotan sen säädetyn liinanmitan. His siis päättelee kokeissa, että "aha, mamma ei tullutkaan, ollaan siis menossa väärään suuntaan." Kun nyt olen treenatessakin malttanut odottaa sen liinanmitan, käy aivan samalla tavalla. Nytpä pidennän vähäksi aikaa liinaa ja katsotaan, mitä tapahtuu. Aivan varmasti Hiski joka tapauksessa tietää oikean suunnan.
Peruutin varatun ja maksetun EK-kokeen, jonka piti olla lauantaina. Ei nyt huvita sekään sen seuraamisen takia.
Janoja olen tehnyt muutaman ja uskon keksineeni syyn takajälkeen, eli lähinnä siihen, miksi His alkoi juuri kisoissa harrastaa takajäljestystä.
Se menee joka kerta näin: Hiski nostaa jäljen oikeaan suuntaan, jäljestää liinanmitan ja kääntyy takaisin. Tämä johtuu melko varmasti siitä, että treeneissä tiedän, mihin jälki menee ja lähden nopeasti koiran perään. Kokeissa taas odotan sen säädetyn liinanmitan. His siis päättelee kokeissa, että "aha, mamma ei tullutkaan, ollaan siis menossa väärään suuntaan." Kun nyt olen treenatessakin malttanut odottaa sen liinanmitan, käy aivan samalla tavalla. Nytpä pidennän vähäksi aikaa liinaa ja katsotaan, mitä tapahtuu. Aivan varmasti Hiski joka tapauksessa tietää oikean suunnan.
Peruutin varatun ja maksetun EK-kokeen, jonka piti olla lauantaina. Ei nyt huvita sekään sen seuraamisen takia.
sunnuntai 5. kesäkuuta 2011
EK-touhuja Pomarkussa + haku
Perjantaipäivän vietimme Hiskin kanssa Pomarkussa, holskujen leirillä EK-juttuja kouluttamassa. Opinpa siinä itsekin muutaman uuden asian :) Kiva ja innostunut kuuden koirakon porukka, avoimia, iloisia koiria (kaikki karkkareita).
Hiski sai samalla myös treenata vieraassa maastossa.
Pudotettu esine
Ei ihan loistokas rata, vähän rämpimistä. Pikkasen alussa häröilyä, johon pääsin heti puuttumaan.
Tarkkuusruutu
Hiski viimeisenä ruutuun, johon oli pissattu, siinä oli kieritty, sitä oli tongittu ja erilaisia esineitä oli siirrelty ympäri ämpäri ruutua. Esineenä hylsy, jollaista ei ole ennen ollut. Eipä olisi voinut olla parempi löytö ja luovutus.
Esineruutu
Koska edellisenä päivänä oli ollut palkaton koeruutu, en halunnut ottaa liian vaikeaa rastia. His oli viimeinen ruudussa, johon oli taas pissailtu montakin kertaa ja esineitä oli ollut ties missä. Neljä esinettä, joista yksi takana ja kolme ihan edessä. Nosti kaikki etuesineet, siihen lopetettiin. Ei haistellut pissoja eikä itsekään nostellut koipea.
Haku
Sunnuntai-iltana Sääksjärvellä. Jumankekka sitä hyttysten määrää! Homma meinasi mennä ihan huitomiseksi.
Hiskille kulmissa valmiit ukot>ilmaisut>hallinta. Viimeksimanittu teki tiukkaa, kun maalimies kulki edellä. Lisää tätä lajia.
Sitten kaksi ukkoa, joiden menon yliylisyvälle His näki. Kääntyivät alueella eteenpäin parikymmentä metriä>suorapalkat.
Hiski sai samalla myös treenata vieraassa maastossa.
Pudotettu esine
Ei ihan loistokas rata, vähän rämpimistä. Pikkasen alussa häröilyä, johon pääsin heti puuttumaan.
Tarkkuusruutu
Hiski viimeisenä ruutuun, johon oli pissattu, siinä oli kieritty, sitä oli tongittu ja erilaisia esineitä oli siirrelty ympäri ämpäri ruutua. Esineenä hylsy, jollaista ei ole ennen ollut. Eipä olisi voinut olla parempi löytö ja luovutus.
Esineruutu
Koska edellisenä päivänä oli ollut palkaton koeruutu, en halunnut ottaa liian vaikeaa rastia. His oli viimeinen ruudussa, johon oli taas pissailtu montakin kertaa ja esineitä oli ollut ties missä. Neljä esinettä, joista yksi takana ja kolme ihan edessä. Nosti kaikki etuesineet, siihen lopetettiin. Ei haistellut pissoja eikä itsekään nostellut koipea.
Haku
Sunnuntai-iltana Sääksjärvellä. Jumankekka sitä hyttysten määrää! Homma meinasi mennä ihan huitomiseksi.
Hiskille kulmissa valmiit ukot>ilmaisut>hallinta. Viimeksimanittu teki tiukkaa, kun maalimies kulki edellä. Lisää tätä lajia.
Sitten kaksi ukkoa, joiden menon yliylisyvälle His näki. Kääntyivät alueella eteenpäin parikymmentä metriä>suorapalkat.
torstai 2. kesäkuuta 2011
Kolmen kolmosen suora koossa
Hiski on nyt sitten aakkosjärjestyksessä EK3, HK3, JK3. Tykkään tämmösestä harmoniasta :)
Eli jälkikoe, Hämeenkyrö 2.6. Tuomarina Jani Heinilä
Jälki
Hiskillä oli vesiripuli heti aamusta...
Takajälki: näitä se nyt alkoi kokeissa harrastaa, huvinsa kullakin. Päästiin taas hiekka-aavikolle, josta jälki jatkui suopursusuolle, jossä oli heti piikki. Siinä Hiskillä olikin vähän pähkäiltävää, jälki palasi sinne Saharaan. Muuten jälki oli kakunpala, kepit samoin, kaiiki nousivat. Yhä omituisemmaltä vaikuttaa se Harjavallan jälki.
Esineruutu
Kolme esinettä ajassa neljä minuuttia, kuuma paikka, voimakas sivutuuli.Täydet pisteet
Maasto yhteensä 194 pistettä
Tottis
Seuraaminen ja kaikki valmistelevat osuudet jokaisessa liikkeessä sieltä, minne ei päivä paista. Istumisen meni maihin, loput erittäin hyvää ja erinomaista. Valopilkku: hyppäsi hyvin!
90 pistettä
Yhteensä siis 284 pojoa, eli vahva ykköstulos
Yritän nyt olla masentumatta tuosta kisaseuraamisesta, johon ei näytä auttavan mikään. Ehkä mä lopetan kokonaan sen treenaamisen, se on näköjään turhaa ajanhukkaa. Kun en vaan saa pakettia pysymään kasassa, en millään.
Mutta kokonaistulokseen olen tietysti enemmän kuin tyytyväinen :D
Eli jälkikoe, Hämeenkyrö 2.6. Tuomarina Jani Heinilä
Jälki
Hiskillä oli vesiripuli heti aamusta...
Takajälki: näitä se nyt alkoi kokeissa harrastaa, huvinsa kullakin. Päästiin taas hiekka-aavikolle, josta jälki jatkui suopursusuolle, jossä oli heti piikki. Siinä Hiskillä olikin vähän pähkäiltävää, jälki palasi sinne Saharaan. Muuten jälki oli kakunpala, kepit samoin, kaiiki nousivat. Yhä omituisemmaltä vaikuttaa se Harjavallan jälki.
Esineruutu
Kolme esinettä ajassa neljä minuuttia, kuuma paikka, voimakas sivutuuli.Täydet pisteet
Maasto yhteensä 194 pistettä
Tottis
Seuraaminen ja kaikki valmistelevat osuudet jokaisessa liikkeessä sieltä, minne ei päivä paista. Istumisen meni maihin, loput erittäin hyvää ja erinomaista. Valopilkku: hyppäsi hyvin!
90 pistettä
Yhteensä siis 284 pojoa, eli vahva ykköstulos
Yritän nyt olla masentumatta tuosta kisaseuraamisesta, johon ei näytä auttavan mikään. Ehkä mä lopetan kokonaan sen treenaamisen, se on näköjään turhaa ajanhukkaa. Kun en vaan saa pakettia pysymään kasassa, en millään.
Mutta kokonaistulokseen olen tietysti enemmän kuin tyytyväinen :D
keskiviikko 1. kesäkuuta 2011
Pientä parsintaa
Jälki nro 28
Maanantaina onnistuin taas löytämään eteläisen pallonpuoliskon hirveimmän viidakon jostain Valkeakosken tien varrelta (tieltä katsottuna näytti ihan hyvältä). Kompuroin sinne kivikkoon/risukkoon hampaat irvessä 1,3 km pitkän jäljen, kolme kepakkoa.
Ajettiin 2,5 tunnin päästä, His jäljensi kuin juna, janakin oikeaan suuntaan (tai siis vasempaan) ok. Toisella kepillä (noin 800 metrissä) päätin, että lopetetaan tähän, ei kertakaikkiaan huvittanut enää rämpiä. Hiskiä olisi huvittanut, hyvä niin.
Tottikset
Ma-iltana Niihamassa Lilin kanssa. Lili häiriköi parhaansa mukaan sekä varsinaisessa seuraamisessa että jäävien valmistelevissa. Ei palkkaa. Paljon oli yhteistreeneissä kaikenlaisia muitakin häiriöitä. Hiski skarppasi niin, että melkein säälitti. Miksei kokeessa...? Lili katsoi seisomisen, josta luoksetulo>palkka. Lisäksi hyppy, joka ok>palkka.
Tiistaiaamuna käytiin myös Pirkkahallilla, ja otin paljon lähtöjä, eri suuntiin. Namipalkkaa seuraamisen vaihtelevista pätkistä. Ja jäävät, tietty. Ja hyppy, tietty. Ynnä vauhtinouto, tietty.
Tiistai-iltana ryysittiin hektisen päivän päätteeksi Levekin yhteistreeneihin, paljon koiria. Yhteinen paikkamakuu. Lähtöjä, eripituisia seuraamispätkiä, kaikki jäävät ja maasta luoksetulo. Lyhyet, mutta tehokkaat treenit.
Pihassa on myös otettu seuraamista noin miljoona toistoa, kaikkina mahdollisina kuviteltavissa olevina versioina. Ynnä terapiahyppyjä joka siunaaman käänteessä.
Esineruutu
Tiistaiaamuna. Puhdas motivaatiotreeni. Tallasin täysimittaisen ruudun, vein kahdeksan esinettä ja päästin molemmat koirat yhdessä etsimään. Hiski oli metrin ilmassa jo ennen aloitusta. Homma olisi pitänyt videoida: His ampaisi reikä päässä taakse (takaraja oli 10 metriä metsäojan takana ja siellä oli esineitä), rva Hovarontti jäi kaikessa rauhassa haravoimaan etukenttää ja toikin nopeassa tahdissa kaikki etuesineet. Tasapeli siitä taisi loppujen lopuksi tulla.
Otin Hiskille vielä uusinnan niin, että vein kolme helpohkoa esinettä eteen. Nyt oli nenukki auki pojalla. Hauska treeni sekä mulle että koirille :)
Huominen jälkikoe ei nyt kyllä jännitä tippaakaan :D Tuntuu siltä kuin olisi menossa vain reenaamaan. Huomisiltana vielä konserttiin ja perjantaiaamuna anivarhain auton nokka ohti Pomarkkua, jossa pitäisi vihkiä holskuporukkaa EK-kokeen saloihin. Osaispa...
Maanantaina onnistuin taas löytämään eteläisen pallonpuoliskon hirveimmän viidakon jostain Valkeakosken tien varrelta (tieltä katsottuna näytti ihan hyvältä). Kompuroin sinne kivikkoon/risukkoon hampaat irvessä 1,3 km pitkän jäljen, kolme kepakkoa.
Ajettiin 2,5 tunnin päästä, His jäljensi kuin juna, janakin oikeaan suuntaan (tai siis vasempaan) ok. Toisella kepillä (noin 800 metrissä) päätin, että lopetetaan tähän, ei kertakaikkiaan huvittanut enää rämpiä. Hiskiä olisi huvittanut, hyvä niin.
Tottikset
Ma-iltana Niihamassa Lilin kanssa. Lili häiriköi parhaansa mukaan sekä varsinaisessa seuraamisessa että jäävien valmistelevissa. Ei palkkaa. Paljon oli yhteistreeneissä kaikenlaisia muitakin häiriöitä. Hiski skarppasi niin, että melkein säälitti. Miksei kokeessa...? Lili katsoi seisomisen, josta luoksetulo>palkka. Lisäksi hyppy, joka ok>palkka.
Tiistaiaamuna käytiin myös Pirkkahallilla, ja otin paljon lähtöjä, eri suuntiin. Namipalkkaa seuraamisen vaihtelevista pätkistä. Ja jäävät, tietty. Ja hyppy, tietty. Ynnä vauhtinouto, tietty.
Tiistai-iltana ryysittiin hektisen päivän päätteeksi Levekin yhteistreeneihin, paljon koiria. Yhteinen paikkamakuu. Lähtöjä, eripituisia seuraamispätkiä, kaikki jäävät ja maasta luoksetulo. Lyhyet, mutta tehokkaat treenit.
Pihassa on myös otettu seuraamista noin miljoona toistoa, kaikkina mahdollisina kuviteltavissa olevina versioina. Ynnä terapiahyppyjä joka siunaaman käänteessä.
Esineruutu
Tiistaiaamuna. Puhdas motivaatiotreeni. Tallasin täysimittaisen ruudun, vein kahdeksan esinettä ja päästin molemmat koirat yhdessä etsimään. Hiski oli metrin ilmassa jo ennen aloitusta. Homma olisi pitänyt videoida: His ampaisi reikä päässä taakse (takaraja oli 10 metriä metsäojan takana ja siellä oli esineitä), rva Hovarontti jäi kaikessa rauhassa haravoimaan etukenttää ja toikin nopeassa tahdissa kaikki etuesineet. Tasapeli siitä taisi loppujen lopuksi tulla.
Otin Hiskille vielä uusinnan niin, että vein kolme helpohkoa esinettä eteen. Nyt oli nenukki auki pojalla. Hauska treeni sekä mulle että koirille :)
Huominen jälkikoe ei nyt kyllä jännitä tippaakaan :D Tuntuu siltä kuin olisi menossa vain reenaamaan. Huomisiltana vielä konserttiin ja perjantaiaamuna anivarhain auton nokka ohti Pomarkkua, jossa pitäisi vihkiä holskuporukkaa EK-kokeen saloihin. Osaispa...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)