Parempaan päin

Hiskin ripuli näyttää hellittävän. Eilen rehveli ei saanut kuin hiukan rasvatonta piimää, jonka seassa oli Canicuria ja Inupectiä. Olisi saanut myös riisin keitinvettä muutamalla lusikallisella kanankeitinlientä höystettynä (!), mutta katsoi mua ilmeellä "ootsä ihan pimee, pitäiskö tota moskaa muka syödä?"
Tänä aamuna kyseinen herkkukin jo upposi. Iltapäivällä annoin vähän riisiä ja pikkuisen kanaa runsaaseen nesteeseen sekotettuna. His ei kyllä laihdutuskuuria tarttisi, kun se on muutenkin liian kuiva, mutta Hetan tapauksesta viisastuneena tiedän, ettei ruokavalion normalisoinnin kanssa kannata hosua.
Hiski on suht pirteä, ei kylläkään ihan oma itsensä (nukkuu paljon) ja pidän sen nyt kutakuinkin sisätiloissa, ilmalämpöpumpun viilentämässä huoneessa. Tämän pitäisi onneksi olla vihoviimeinen kamala hellepäivä (ja savunhajukin vielä, hyi, ihan maailmanlopun tunnelma).
Kiitokset sympatiasta! Miikku: on sulla ollut kestämistä tässä kuumuudessa, voi itku...

Treenit finito

Hiskillä on veriripuli, joten treenaaminen loppui nyt tähän toistaiseksi.
Yöllä päästin pojan kaksi kertaa ulos (herätti oikein kunnon haukulla), mutta en tajunnut, että ripuli oli niin paha. Niinpä tein aamulla ennen kuutta vielä jäljet ja vasta niiden ajamisen jälkeen huomasin, että ripuli on silkkaa vettä ja veristä kaiken lisäksi.
Aika äkkiä SM-valmistautumiset menettivät merkityksensä tärkeysjärjestyksessä. Paasto+ruokavaliomuutos kestää vähintään viisi vuorokautta. Seurailen ja hoidan nyt kotona ja pidän täyslevossa, on sen verran pirteä, ettei tunnu aiheelliselta (ainakaan vielä) ell-käynti. Hetalta veriripuli oli viedä hengen ja se oli suolistotulehduksen takia viisi viikkoa antibioottikuurilla.Onneksi ei olla menossa Tending-leirille, joka alkaa huomenna.
Eipähän tartte miettiä, mitä taas tänään treenaisi - illan hakutreenitkin jää väliin ilman muuta. Hiukan huono omatuntokin iski: ollaanko treenattu liikaa? Joka viikko on kyllä pidetty kaksi täyttä lepopäivää ja kisojen jälkeen enemmänkin, mieluiten antaisin koiran silloin huilia koko seuraavan viikon. Kyllä työ- ja virkakoiratkin tarvitsee elpymistaukonsa sekä henkisesti että fyysisesti, varsinkin, kun on kyse nuoresta koirasta.
Ongelmana on edelleen, etten saa Hiskiä juomaan tarpeeksi ja nythän ei veteen oikein voi edes sekottaa mitään. Pakkojuottaminen ei kauheesti huvita.

Jälki
Aikaisin aamulla tallasin siis kolme erillistä jäljenpätkää.
1. Pellolle, muistaakseni viisi suoraa kulmaa, noin 30-50 metrin välein, jokaisen jälkeen aika pian keppi. Jana noin 15 metriä. Olipa ihanaa talsia kasteisella aamupellolla ja viileässä (17 astetta) ! Hiski oli aivan intona ja virkeä (ripulista huolimatta) ja nosti joka ikisen kepin (5 kpl) suht korkeasta heinikosta! Jana hyvin.
2. Metsään, kulmia kai neljä, peräperää, kolme keppiä. Sama juttu: His oli reipas ja nosti kaikki hienosti, vaikka yhden laitoin kiven päälle, yhden ihan näkymättömiin varvikkoon ja yhden saniaispuskaan. Jana noin 25 metriä, tarkisti aika pitkälle takajälkeä, huomautin.
3. Metsään myös, ihan lyhyt, yksi kulma ja keppi päässä piilotettuna. En antanut edes mitään käskyä, vaan lähdin kävelemään sivusta jäljelle ja päästin irti liinasta. His jäljesti taas nätisti loppuun asti, nosti kepin ja toi mulle. Aivan mahtavaa!

Jälki aamulla, muuta maastoilua illalla

Jälki
Kauankohan siitä on, kun kirjoitin, että Hiskillä on ainakin kepit hallussa tai jotain sinnepäin. Kesäkuussa varmaan. Nyt jäi taas tämän aamun jäljellä kuudesta kepistä neljä maastoon, mukaanlukien viimeinen. Jälki oli lyhyt, kulmia runsaasti. Otti takajäljenkin. 
His jäi ilman aamuruokaansa, kun kerran ajoi viimeisen kepin ohi, julma minä.
Ladoin sitten pihassa yhdeksän keppiä 30-15metrin välein, muutama kulmakin oli. Varmaan oli paljon muitakin jälkiä kuin minun (eilisiä tosin). His nosti iloisesti ja helposti joka ikisen kepin. Ota tästä nyt selvä...Mutta ruoka tuosta napsahti.

Illalla touhuttiin vielä Hanna Oon ja Kirsin kanssa Pinsiönkankaalla EK-puuhissa. Ei ollut kauhean kuuma, ihan outoa.
Pudotettu
Muuten mainio, mutta taas se alun seuraaminen...ja kusaisikin matkalla, Veikan pissojen päälle tietysti.
Esineruutu
Kolme esinettä, kaksi ihan etukulmissa ja yksi takana oikealla, Kirsi näytti takaesineen. Sinkosi tietysti kuin Nato-ohjus sinne kulmaan eikä haistanut etuesinettä. Vaati uuden lähetyksen, taisi mennä kaksikin, ja taas paahtoi yli. Takaisintullessaan vihdoin haistoi ja nosti. Sitten vauhti lopahti kummasti, keskellä ruutua alkoi haistella (jopa nuolla?) jotain ja komensin pois. Sitten jo imppasikin hajun siitä vasemmasta kulmasta tosi kaukaa ja koko loppu takaosa jäi tarkistamatta. Ei tää nyt ihan Hiskin parasta A-ryhmää ollut, vaisuhko esitys, mutta menetteli. His ei sitten enää tule esineruudusta pois kutsumalla, tosi kiva. Pitää alkaa käyttää pilliä, olen ihan unohtanut sen.
Tarkkuus
Hyvin tallattu ja möyhitty ruutu kerrankin ja Kermitin esine oli ollut eri paikassa kuin Hiskin  (5 sentin kolikko). Ruutu oli ihan täynnä risuja. His meni suoraan esineelle ja nappasi. Paremmin ei olisi voinut sujua.
Hiskillä on ollut nyt illalla maha kuralla, toivottavasti vain tilapäisesti.

Tottis, jäljentapainen ja tarkkuus

Hiskillä oli viikonloppuvapaa, eli ei treenejä. Maanantaiaamuna lähdettiin taas ojankaivuuseen, eli Niihamaan Hannojen Tee ja Oo ynnä Eemelin, Ella-vauvan ja koirien kanssa.
Kevyt treeni, paljon palkkausta.
Hiski ilmoittautui velipoika-Huin kanssa, sai ekan palkan tästä ja lähti sitten paikallamakuuseen.
Sitten otettiin lähtö>palkka ja seuraamiskaavio lähes kokonaan>palkka.Vilkuilua esiintyi, mutta en nyt välitä siitä. Kontakti ei kuitenkaan pudonnut lähdöissä.
Jäävät, istuminen>heti palkka, maahanmeno>heti palkka. Seisominen>luoksetulo läpijuoksuna.
Nouto>ei luovutusta, vaan vaihto palloon.  Hyppynouto>palkka edestä, ei sivulletuloa. Kolautus takaisintullessa. Siinäpä ne.
Kiitos Hannat!
Pikku kävelylenkin jälkeen palasin vielä yksin kentälle ja otin eteenmenon, ilman kentän reunaan vietyä palloa. Vaati kaksi lähetystä, kun alkoi ekalla hortoilla, toinen lähetys ok. Palkka vasta, kun olin palannut vierelle ja seurauttanut vähän matkaa. Olin vielä ottavinani kolmannen uusinnan, mutten ottanutkaan, vaan palkkasin taskusta.
Sitten uudestaan esteelle: uusinnalla ei kosketusta tullut. Pitää olla tosi tarkka sen paikan kanssa ja kapula pitäisi heittää tosi kauas. Siinä on vaan riskinsä...
Jälki
Alkoi taas olla niin turkasen kuuma, että hiki valui silmiin. Jälki oli (taas) lyhyt ja vain kolme keppiä, joista niistäkin His olisi jättänyt keskimmäisen, ellen olisi huomauttanut. Se meni noin metrin päästä ohi.
Aamuruoka kolmannelta.
Tarkkuus
Laitoin kolikon pienen mättään sivuun ja tein paljon jälkiä erilaisista esineistä ruutuun. Hyvin His selvitti homman.
Mökillä koko konkkaronkka hyppäsi suoraan uimaan.

Tottisurakointia yms

Tavattiin torstai-iltana Laura, Glenda ja Bestis Paimiossa. Hertsiikkeli, että oli kuuma, varmaan yksi kesän hikisimmästä päivistä, tuulikin oli semmonen läkähdyttävä monsuuni.
Tästä linkistä löytyy Lauran ottamia kuvia Hiskin treenistä: http://lasalone.vuodatus.net/
Siellä oli iso nurmiurheilukenttä ja vieressä keinonurmikenttä, jota ei kokeiltu.
Otin Hiskin kanssa isolla nurmikentällä lähinnä seuraamispätkiä, eteenmenon ja luoksetulon. Taisi olla myös juoksusta seisomaan jääminen. Glenda oli paikallamakuussa.
Vilkuilua esiintyi: heti käskyn jälkeen erityisesti. His alkoi kovasti väsyä hinkkaamisesta ja kuumuudesta ja lopulta oli suorastaan tööt. Puhuttiin Lauran kanssa siitä, pitääkö sitä kontaktia edellyttääkään koko aikaa, siis perusasennossa ennen käskyä ja tultiin siihen tulokseen, ettei tarvitse. Oikeastaan tämä treeni (ja Laura) vahvisti sitä ajatusta, että en nyt puutu virheisiin ollenkaan, vaan palkkaan vain hyvistä kohdista. 
Glenda näytti seuraamisen mallia ja voi, kun se on edelleen innokas ja iloinen! Bestis teki myös toko-juttuja ja mulle tuli ihan tippa silmään, kun katselin sen menoa...Se tekee vaikka mitä riemukkaasti ilman palkkaakin eikä välitä ympäristöstään mitään. Takapää vippaa vähän seuraamisessa, mutta viis siitä!
Suurkiitokset Laura, seurasta, neuvoista ja kuvista!
Loppuillan tunnelmaa latisti hieman, että onnistuin ajamaan nopeuskameraan ylinopeutta (toinen kerta tänä vuonna) ja puhuin samalla kännykkään. Perästä kuulunee...
 
Perjantai-iltana tavattiin Hanna T.+Hui ja Kirsi + Kermit Niihamassa.
Hiski otti kaikki liikkeet (eteenmenoa lukuunottamatta) Kermitin parina. Vire oli erinomainen, edellisillan puoliläkähtynyt Hiski oli taas oma pirteä His (ilmakin paljon viileämpi). Päätin etukäteen, etten puutu vilkuiluun tms ollenkaan enkä jää korjaamaan muitakaan virheitä, vaan palkkailen oikein hyvistä kohdista. Seuraaminen oli yllättävän tiivistä eikä kontakti tippunut kuin muutaman kerran. Oli jopa hypähtelyä ja pientä painamista, jipii! Palkkasin ennen pitkän suoran kääntymistä. Jäävät kai suht ok, ei ainkaan vääriä asentoja, luoksetulot näistä läpijuoksuina. Noudon palautus inansa hidas, yllättäen löysähkö pito. Sivullesiirtymiset heti suorat, hyvä!
Hyppyeste ei ollut parasta Hiskiä: kosketus takaisintullessa, olin taas vähän liian lähellä. A-este vissiin ok.
Paikallamakuu ok. Seurautin vielä ikäänkuin uuteen suoritukseen ja palkkasin siitä.
Hetakin pääsi kehiin, Huin parina. Se oli paikallamakuussa, seuraili, nouti ja leikki polleana.
Hui oli aivan loistava! Ihailimme Kirsin kanssa molemmat Hannan hienoa, pitkää askelta, jota Hui myötäilee hienosti. Minusta tuosta pitäisi antaa ihan erityiset tyylikkyspisteet!
Muutenkin Hui teki kaiken tosi tarkasti ja hyvin.
Oikein hyvä mieli jäi näistä treeneistä, yhä vahvemmin olen sitä mieltä, että se mieliala on nyt tärkein asia. Lisää tällaista!

Sitten siirryttiin Kirsin kanssa metsään, jonne tehtiin sikavaikea pudotetun rata: pudotuspaikan jälkeen oli kaksi isoa kaatunutta puunrunkoa, joiden yli piti kiivetä. Lopussa oli vielä (vilkkaasti käytetyn) polun vino ylitys. Kaiken lisäksi eksyin vielä reitiltä ja häröilin jossain sivussa aika kaukana, ennenkuin älysin palata. Polun ylitys ei ollut Hiskille ongelma ja puunrunkojen ylikin se oli tullut. Sitten se oli Kirsin mukaan pysähtynyt ja kääntynyt takaisin - ilman hanskaa.
Lähetin uudestaan ja nyt His harhautui siinä minun eksymiskohdassani. Sitten vaan mentiin yhdessä hanskaa kohti, kunnes His nappasi sen ja juhlat pystyyn siitä.
Tämä oli eka kerta, kun His palasi ilman esinettä pudotetulta. Semmonen piti tietysti järkätä SM-kisojen alla, Hiskin vahvin liike ;)
Kermitillä oli myös vaikeuksia. Onneksi tämmöisiä runkojen ylityksiä ei sääntöjen mukaan edes saa olla...
Tarkkuus
Kirsi talloi ja piilotti, pieni muoviesine. Tämä sujui täydellisesti, onneksi.
Esineruutukin piti ottaa, mutta jätettiin suosista, kun koirilla oli ollut sen pudotetun kanssa jo täysi työ.

Jälkiä ja hakua

Haku
Ke-iltana Sääksjhärvellä, 5 koirakkoa.
Hiskille piti ottaa kolme ukkoa ja kaksi tyhjää, mutta tulikin kolme ukkoa ja neljä tyhjää. Aina ei saa,  mitä tilaa. Ilmaisut kaikilla. Ennen Hiskiä oli kolme narttua, joista yhdelle odotellaan juoksua...His olisikin halunnut nuolla antaumuksella kaikki pissat matkalla keskilinjalle. Aika kovat häiriöt, saattoi vaikuttaa hiukan suoritukseenkin.
Vasemmalta kävi kiva pieni tuuli (muuten taas hitsin hikistä). Kulmassa oli  ukko, jonka His haistoi jo keskilinjalle. Matkalla hämypiilo. Oikealle tyhjä: siellä oli tiheä pusikko, jonne olisi pitänyt puikata. His kääntyi pusikon reunasta, joten eikun uusi lähetys. Tämä hyvä. Sitten tyhjä vasemmalle, hyvä. Lähetys oikealle: mm oli maapiilossa lakanan alla siellä tiheikössä lähetyspaikasta noin 30 metriä eteenpäin ja olin laskenut, että kun His tekee hyvän laatikkopiston, se nostaa  ukon. Hiskipä tekikin yhden kuuluisista superlaajoista pistoistaan, eli tuli ulos viidakosta jostain hevonkuusesta, edestä. Oli tullessaan vähän outo: vaisu ja paineistuneen oloinen. Ehkä oli tikku pistänyt tai jotain tai sitten harmitti, kun ei mitään löytynyt ;) Lähetin sitten uudestaan ihan suoraan maalimiehelle. Viipyi kauan - mm kertoi, että oli ensin pyyhkäissyt ohi muutaman metrin päästä, tullut takaisin, kiertänyt piiloa, ottanut rullan, lähtenyt, tullut takaisin rulla suussaan ja ihmetellyt pää kallellaan piiloa vähän aikaa, vasta sitten lähtenyt tuomaan mulle rullaa. Piilo oli ilmeisesti tosi vaikea: tuulesta ei mitään apua.
Kolmas mm oli häkissä ihan vasemmassa takanurkassa, tässä ei mitään ongelmaa. His tuntui jo radan lopuss tosi väsyneeltä, mutta jaksoi kuitenkin vielä leikkiä Saijan kanssa.
Jäljet
Tunnin vanhennukset. 1. Silja polki ihan lyhyen jäljen, 4 keppiä, yksi kulma, yksi tien ylitys. Oikealle.
Jana mainio, muutenkin hyvä suoritus, mutta yksi keppi jäi. Kun tiesin, missä se oli, tein poikkeuksellisesti tempun, jota olen käyttänyt Hetan kanssa kisoissakin: päästin Hiskin liinasta irti suurin piirtein siinä, missä jälki oli ylittänyt tien ja sanoin "etsi keppi". His katsoi vähän hämmästyneenä, mutta nopsasti se tajusi homman ja jäljelle jäänyt keppi löytyi.
2. Omapolkema, lyhyt, mutta kolme tien ylitystä ja kulmia kulman perään, neljä keppiä. Vasemmalle. Ja taas yksi keppi jäi, jonnekin sinne kulmalabyrinttiin. Muuten kelpo homma janannostoineen päivineen. Lopussa His sai aamuruuan ja pidettiin reippaat keppibileet.
Tarkkuus
Sain neronleimauksen ja ajattelin tehdä tarkkuudusta Hiskille kiinnostavamman: laitoin pieneen muovieläimeen narun, josta kiskaisin, kun His oli ottamassa esinettä. Hiskistä tämä ei ollutkaan yhtään hauskaa, vaan se oli lähinnä loukkaantuneen oloinen...

Näytelmäkuva

Sehän näyttää melkein beeceeltä, kun vähän yrittää :)

Eteenmenoja ja häiriöitä

Tottikset
Lapsenvahtinakki rajoitti treenaamista ma-ti. Otin riskin ja nimesin teemaksi (melko ylevää)  eteenmenon erilaisina versioina. Takapihalla, kuinkas muuten: ainoa paikka, jossa pystyin jotain tekemään. Pallosiedätykset on alkaneet sujua sen verran hyvin, että olen uskaltanut jo viedä pallon eteenkin eikä His silti väijy. On meinaan vähän tehty töitä tämän eteen.
Hienoja toistoja sain nyt aikaan sekä maahanmenolla ja (yleensä) ilman.
Muutama pallonheitto esteen yli myös, kun His on ensin uinut kunnolla ja hyppyjen jälkeen His on päässyt taas heti uimaan. Ettei jäisi mitään jumeja. Hypyt on ilmavoituneet, mutta edelleen tulee takaisin vinosti. En osaa oikein tehdä tälle mitään. En edes tiedä, olisiko syytä, kun useimmiten kuitenkin päätyy eteen suoraan. En oikein tajua, miten se tuon tekee, pitäisi joskus videoida. 
Seuraamista tietysti, pihassa nyt pitkiäkin pätkiä ilman ensimmäistäkään vilkaisua.Välipaloina pihapuiden kiertoja ja peruuttamista.
Ihan huvin vuoksi otin tunnarikapulat esiin pitkästä aikaa ja kolmella toistolla Hiskiltä onnistui homma joka kerta. Kysymys kuuluu: kannattaako treenata, kun ne liikkeet sujuu paremmin, joita ei treenaa ollenkaan?
Kun sain palautettua mukulat takaisin huoltajilleen, ajelin Teivon iltaraveihin (nih, eka kerta raveissa ja  VAIN koiran takia). Halusin testailla vähän erilaisia häiriöitä, erityisesti meteliä. Ei siellä mitään varsinaista tottista pystynyt tekemään, mutta kontaktia ja käännöksiä kyllä otettiin. Ei se muu touhu Hiskiä isommin hetkauttanut (leikkikin ihan ok), mutta ne juoksevat hevoset... Pahkura, kun niitten perään olisi ollut ihan pakko päästä!
Teivosta tullessa poikettiin vielä  Pyhäjärven rantaan, pienoisgolfratojen viereen. Hirveesti populaa, leikkikenttä myös vieressä ja pyörätie. Hyvä nurtsi, joskin aika kumpuileva.
Tässä jo teki vähän tiukkaa: vilkuilua esiintyi, mutta ei kovin pahana. Muuten His oli kyllä hyvässä vireessä ja leikki halukkaasti, eli ei ollut mitenkään paineistunut.
Takaisin kotiin metsän kautta, jossa koirat sai juoksennella vapaana pitkän tovin. Esineruutu kävi mielessä, mutta onneksi kohtaus meni ohi.
Iltaruualla vielä Hiskille pyssynpamaukset.
Tarkkuusruutu
Aapon avustuksella pihassa, viiden sentin kolikko. Nopeasti löytyi, mutta joku potku/innostus tästä hommasta taas puuttui.

Eräretkeilyä ja itikoita

Lauantaipäivänä ei paljon  perusasentoja oteltu, kun itikat oli syöneet Hiskiparan mahanalustan ja pallit ihan turvoksiin. Ei pystynyt poika kunnolla istumaan eikä makaamaan, joten annoin sen liota järvessä suurimman osan päivästä, mitä vastaan Hiskillä ei tietenkään ollut mitään. Illalla tilanne olikin jo paljon parempi.
Sunnuntaiaamuna piti mennä Hanna T.:n ja velipoika Huin kanssa Niihamaan tottistelemaan ynnä muuta, mutta Hanna joutui perumaan treenit. Koska kerran olin valmiiksi hereillä (klo 4.45), päätin lähteä silti.

Kun ei saatu seuraa ja häiriöitä, ajattelin sitten yrittää löytää edes iskemättömät treenipaikat.
Niinpä aluksi tottista Toijalassa, hienolla, isolla nurmipohjaisella jalkapallokentällä, jota olen katsellut sillä silmällä ohi ajaessani.
Oli viileää ja Hiski oli niin hyvässä vedossa! Otin monenmoista seuraamispätkää ja käännöksiä sekä jäävät. Vilkuilua oli hyvin vähän. Lisäksi vietiin lelu yhdessä Hiskosen kanssa kentän päähän, ja sen jälkeen tehtiin nuo jäävät ja palkkasin niistä pallolla taskusta. Sitten vielä paikallamakuukin ja vasta sitten eteenmeno lelulle. Tämä meni hienosti,  valmisteleva osuus oli  hyvä, otin vielä uuden perusasennon ennen lähetystä.
Joo ja noutokin tuli tempaistua, hieno ja vauhdikas :) Lähdin hakemaan ennen kaikkea hyvää mielentilaa ja se löytyi.

Sitten etsimään maastopaikkoja...Luulisi, että Suomessa olisi metsää pilvin pimein, mutta kukkua kanssa: ainakin täällä eteläisellä Pirkanmaalla "metsä" on yhtä kuin pusikkoja ja  ryteikköjä tai sitten raiskioita ja hakkuuaukeita. Ajelin pariakin pikkutietä, jotka kapenivat ja kapenivat ja päättyivät loppujen lopuksi pihoihin, joissa horsmien keskelle oli maastoutettu ne tavanomaiset Ladan- ja Escortinraadot.
Lopulta löytyi siedettävä paikka jostain Vesilahden takamailta. Tein ensin pari jäljenpätkää, oikeaan ja vasempaan ja sitten lähdin koirien kanssa tallomaan esineruutua. Ihmettelin kamalaa hajua, mutta en tajunnut, mistä se tulee. Kaikenmaailman lentäviä pirulaisia oli taas ilma sakeana: erikokoisia iljettäviä kärpäsiä, paarmoja, hyttysiä ja amppareita ja ties mitä moskiittoja. Suihkutin molempien koirien mahanalustat aloevera-karkotteella.
Esineruutu
Paikka oli mitä mainioin: ruudun takaosa nousi aika jyrkästi, etuosa tasaisehkoa. Tallasin niin, etten tehnyt eteen ollenkaan "vaakaraitoja", vaan kiemurtelin vähän siellä sun täällä. Pallo taas oikeaan kulmaan. Vasempaan takakulmaan vein vaateharjan ja ihan eteen vasemmalle pienen, mustan muovivempeleen.
Päätin jo etukäteen, etten painosta koiraa yhtään, meni miten meni. Kertaakaan en kutsunut pois enkä lähettänyt uudestaan, hyvä minä.
Aika mukavasti tuo sujui (His kyllä juoksenteli vähän liikaa): pallo löytyi, sitten etuesine, toista takaesinettä piti etsiä aika kauan, kun sinne nyppylän päälle ei voinut millään mennä suoraan.
Hyvä fiilis joka tapauksessa Hiskosella - ja minulla myös.
Pudotettu
Tehtiin poluntapaisella. Pientä temppuilia aina vaan siinä seuraamisen alussa (en viittinyt pahasti sanoa, kun halusin tässäkin pitää hyvän mielen), muuten ihan loistava.

Sitten piti ottaa ne jäljennysät..Huomasin tässä vaiheessa, että paikallinen metsästysseura oli levittänyt ilmeisesti osan - tai ehkä kokonaisen hirvenraadon justiinsa siihen, mistä olisi pitänyt Hiski lähettää jäljelle - siitä se hirmuinen döfa. Se jälki jäi sitten ajamatta. Harmi, kun ei ollut kameraa mukana.
Toinen jäljenpätkä nousi hienosti ja ne kaksi keppiä myös, jotka sinne jätin.

Yritin taas joka välissä juottaa Hiskiä: se juo ihan liian vähän. Kokeilen nyt erilaisia coctaileja veden seassa, jos joku edes maittaisi. Hiski ei myöskään suostu syömään autossa edes suurinta herkkuaan. Ei myöskään auton vieressä, eikä varsinkaan, jos siinä on joku toinen auto tai toinen koira...Koita tuossa nyt pitää huoli nesteytyksestä, hiilihydraattitankkauksesta yms :(

Maastoa ja puistoa

Perjantaiaamu näytti vähän vilpoisemmalta, joten eikun metsään, tarkoituksena ottaa koko maastopaletti hakua lukuunottamatta kunnon lenkin jälkeen.
Esineruutu(t)
Normiesineet (4), yksi oikeaan kulmaan, yksi ihan eteen oikealle "suoralle", yksi (muovinen, vaikein) keskelle taakse ja yksi eteen vasemmalle.
Nyt tökkii e-ruudun pistot ihan urakalla. His ei taaskaan mennyt millään sinne oikeaan kulmaan, vaan kaartoi aina vain (jäljelle?) vasempaan ihan heti, mitään esinettä siellä ei siis ollut. Jouduin ihan kunnolla painostamaan, mikä näkyi sitten jo olemuksessa: poika oli ihan masentuneen oloinen :( Mutta en nyt voinut antaa periksikään...Lopulta onnistui ja oikean etuesinekin löytyi. Keskimmäisessä helpotin vähän menemällä lähemmäs ja lopuksi vein vielä pallon vasempaan kulmaan niin, että His näki.
Mentiin vielä päivällä paluumatkalla samaan paikkaan ja nyt vein ison pallon sinne oikeaan kulmaan valmiiksi ja lähetin koirat yhdessä etsimään. Olin ihan varma, että His ehtii pinkaista ennen Hetaa kulmaan. Mulla oli Hetalle varapallo, jonka ajattelin heittää sille lohdutuspalkinnoksi. Hetapa taklasikin Hiskin aika törkeästi karmeiden äänitehosteiden kera heti lähtöruutuun ja ampaisi hakemaan pallon. Hiskillä ei ollut mitään jakoa, vaan se jäi häntä koipien välissä hengailemaan siihen alkuun. Siis uusinta, nyt Heta sai jäädä makaamaan ja vain His pääsi etsimään. Seuraavaksi vein kaksi palloa keskemmälle ja lähetin molemmat hakemaan. Lopuksi pallojen heittelyä ja mustikanpoimintaa. Esineruudusta ei saa mennä hauskuus, ei ikuna!
Tarkkuus
Suoraan esineruudusta tänne. Pieni muoviesine ja His selvästi vähän haluton, katseli mua vähän alta kulmain: "onko pakko, ellei taho?"Aika nopeesti kyllä löysi.
Jälki 
Piti tehdä "kunnon" pitkä jälki, mutta onnistuin löytämään vetisistä vetisimmän soisen kuusikon, jossa majaili taatusti Suomen tihein ja kiukkuisin hyttysyhdyskunta. En yksinkertaisesti pystynyt olemaan siellä, joten jälki jäi noin 300 metriin, viisi keppiä, joiden paikat poikkeuksellisesti merkkasin. Vanheni noin 1,5 tuntia.
Janalla Hiski tarkisti vähän matkaa takajälkeä ja kääntyi. Yksi keppi olisi jäänyt, siitä huomautus. Toista keppiä ei ollut siinä paikassa, mihin sen jätin, mitä ihmettä! Aamuruoka viimeiseltä kepiltä.
Piti ottaa pudotettukin, mutta His oli jo ihan nääntyneen oloinen, joten jätin väliin.
Tottis
Iltapäivällä vielä piipahdettiin Tampereella käydessä Vihiojanpuistossa (frisbeepuisto), jossa oli makeat häiriöt. Hiski oli ihan kohtalaisessa vireessä ottaen huomioon paikan. Ihan vilkuiluitta ei nytkään selvitty. Otin lähtöjä, seuraamispätkiä ja muutaman pitemmmänkin, käännöksiä, juoksemisesta seisomisen ja luoksetulon ynnä paikallamakuuta, jossa oli kovin levoton.
Ihan erikseen pienen tauon jälkeen otin vielä noudon, joka meni ihan onnettomasti. En tiedä, mistä His otti pultit, mutta palautus oli hi-i-das ja kapula melkein pudotettiin mun jalkoihin. Otin uusiksi ihan läheltä, vähän parempi. Palkkanamit sylkäisi maahan... Hui. Tämmöistä se ei ole tehnyt vielä koskaan. Otin vielä uudestaan niin, että juoksin itse edellä ja ja hihkuin ja sitten vapautin. Pallo tai mikään muukaan lelu ei enää kelvannut.
Taisi kuumuus tehdä tepposet: auton mittarissa oli 30 astetta. Tosin helle ei enää mökillä haitannut yhtään, vaan His alkoi heti pihaan päästyä tutun riehumisensa.

Niin, ja to-iltana käytiin Levekin kenttätreeneissä, jotka nyt jäävät tauolle. Oli paljon  koiria pienellä alueella, hyvä. Täälläkin lähtöjä, seuraamista, käännöksiä, jääviä, luoksetuloja ja paikallamakuuta.

Laiskanpulskeaa treenaamista

(Melkein) kaikki treenit voi tehdä pihassa, ei tarvi lähteä mihinkään. Kostautunee, varsinkin tottista tarvis lähteä tekemään erilaisiin paikkoihin ja eri häiriöissä. Ei vaan huvita, ei sitten yhtään...
Tarkkuudet
Silja tallasi toisen ruudun ja vei  esineen, Kalle hoiti toisen. Metalli+muovi. Molemmat oikein hyvin.
Esineet
Silja vei neljä esinettä takapihalle, alamittaisia ja suht vaikeissa paikoissa: tosi pitkässä koiranputkikasvustossa, kuusen alaoksien alla hyvin piilotettuina, yksi kannon päällä, yksi kuopassa. (Kuten huomataan, meidän takapiha ei ole kovin huoliteltu).
Näppärästi Hiski selvitti esineet. Pojat pitivät Hetalle ihan omat treenit. Molemmista on sukeutumassa varsin päteviä kouluttajia ja Heta totteleekin jo poitsuja aika mukavasti.
Tottikset
Pihassa siis. Aika paljon humputtelua, kun itseäni ei juuri muu nyt oikein hotsita. Kaikenlaisten puiden kiertoa, peruuuttamista edestä, pallon heittoja esteen yli. Palkaksi uimista, uimista ja uimista. Lähtöjä  ja seuraamisen alkuja"riittamaisesti" hömpötellen, mikä on oikein hauskaa Hiskista ja minustakin. Näyttäisi saavan Hiskin skarppaamaan. Muistin taas sen sunnuntain kamalan koulutussession jälkeen, etten todellakaan halua harrastuksestani mitään hampaat irvessä-pakkotyöleiriä. Eli oli siitä koulutuksesta siis jotain hyötyä ;)
Jälki/kepit
Keskiviikkona anivarhain. Lyhyt jälki oikealle - jana n. 15 metriä. Rutikuivassa paikassa (hautausmaan vieressä), kuusi keppiä, osa ihan peräperää. Yksi keppi jäi. Janannosto oivallinen. Palkaksi aamumuona.
Pudotettu
Vain avon matka, pääosassa se alkupään seuraaminen, jossa taas piti häröilystä huomauttaa. Pitänee hiukan koventaa otetta tässä, kun huomautukset ynnä muu menee ihan kuuroille korville.
Haku
Keskiviikkoiltana kamalan ukkosjyskeen jälkeen (ei se mitään raikastanut) Sääksjärvellä, uusi paikka. Kuusi koirakkoa taas urhoollisesti hyttysten ynnä muiden lentävien pirulaisten kiusattavana. Mustikat maittoivat, hiki virtasi.

Otin Hiskille vain neljä pistoa. Vasen kulma oli kiinnostavasti jyrkän mäenrinteen alla, semmoista ei olekaan ennen ollut. Otin tämän ääniavulla, että meni varmasti suoraan kulmaan. Ilmaisu täältä, mm ei palkannut, vaan minä. Oikeaan kulmaan piti aukean jälkeen sukeltaa tosi tiheään pöheikköön, eli oli selkeä maastonmuutos haasteena. Sinnehän His sujahti, melko suoraan. Tämä suorapalkkana.
Sitten tyhjä vasemmalle, kaksikin hämypiiloa matkan varrella. Oikein mainio laatikkopisto, hiskimäisen laajanpuoleinen tosin ;) Heitin oikealle yli, kun näytti tulevan hyvin, heitto ei ollut tarkka ja His lähti aika vinoon, olisi ehkä pitänyt ottaa takaisin. Enpä kuitenkaan ottanut, laiskuuttani. Taas piti tunkeutua aukean jälkeen sinne tureikkoon, jossa mm oli, ei ongelmia Hiskillä. Ja taas suorapalkka, eli iltaruoka + pallot, joilla His nyt jaksoikin leikkiä hyvin.
Joku kysyi, onko Hiskiltä koskaan jäänyt maalimies löytämättä. En kyllä ainakaan muista sellaista (kerran oli kyllä lähellä), on se tosi hyvänenäinen ja sinnikäs hakukoira. Jos helteet hellittäisi, pääsisi ottamaan pitempää rataakin ehkä joskus...
Lopuksi Hiski pääsi vielä juoksentelemaan vapaana rotikkaneiti Vicin ja kahden 4-5 kuukauden ikäisen pennun, aussineiti Maisan ja bortsupoika Lukan kanssa. On aika poikki vielä nyt to-aamullakin.

Hikeä pukkaa

Tarkkuudet
Lasten yli-innokkaalla myötävaikutuksella pihassa ma-iltana: melkoista säätöä ja hulinaa. His haki pienen muoviesineen, joka oli ihan kohtuullisen hankala. Selvitti kuitenkin ja sai iltamuonansa.
Sitten muksut "treenasivat" Hetaa :)). Melkoinen show, kun kaikkien kolmen piti saada viedä  oma pikkuesineensä vuorollaan ja jokainen yritti ensin saada Hetan istumaan tai makaamaan aika mielenkiintoisin käskysanoin ("istu", "maahan", massu", "nätisti", "ole nyt siinä, hei", "paikalla heti" "odota  nyt" jne jne). Aika hyvin kaikesta huolimatta onnistuivatkin. Ja ihan hyvin Heta esineet lapsille käteen antoi. Onpa hyvä, että on tommonen Heta, jolla mukulat saa harjoitella, sitä ei voi ainakaan enää pilata ja lapsilla on tosi kivaa. Nykyään poikien iltalukemistona on vanhat Koiramme-lehdet ja netin koirasivustot ovat ahkerassa käytössä. Lupaavaa...
Jälki/kepit
Aikaisin ti-aamuna kymmenen kepin lyhyt jälki, keppi aina 10-20 metrin välein, kaksi kulmaa. Jälki tällä kertaa oikeaan ja jo noin 10 metrin päästä.
Jälki nousi hyvin, takajälkeä tosin tarkistettiin pikkuisen. Seitsemän keppiä nousi. Ihan alkuun ainakin jäi yksi. Mutta ihan hyvä. Aamuruoka tästä.
Esineruutu
Tein pellolle. Kaksi jänistä lähti ruudun takaosasta, kun lähestyin. Hyvä: haastetta! Vein ensin esineen lähelle oikeaa takakulmaa (pieni nahkakukkaro). Olikin vaikea, tarvittiin kolme lähetystä. Jäniksien jälki veti puoleensa odotetusti, mistä pääsin huomauttamaan aika pahalla äänellä.
Sitten vein keskelle taakse jääkiekon, joka upposi aika hyvin heinikkoon. His joutui paikallistamaan tuota hetken. Kolmanneksi vein pallon, jonka piilotin vasempaan kulmaan. Tämän His sai suoraan pitää palkkana, mutta ei jaksanut leikkiä yhtään. Kello oli tässä vaiheessa yhdeksän ja asteita 26. Piti ottaa vielä pudotettu siinä pellolla, mutta jätin suosista, kun Hiski selvästi väsähti. Yllättävän vaikea tällainen peltojälki.
Tottis
Takapihalla, kun siellä on viileetä ja järvi vieressä. Lähtöjä, kontaktia. Pari hyppyä lelun kanssa täydestä korkeudesta (kosketus edelleen takaisintullessa) ja nouto tosi pitkältä. Palkaksi uimaan.

Tottista Toijalassa

Tulipa otettua kaksi fiiliksiltään melko erilaista tottistreeniä Toijalan kentällä.
Tottis 1
Sunnuntain tottiskoulutuksen aiheena oli "vietit tottiksessa" tai jotain sinnepäin. Paikalla hikoilemassa 10 koirakkoa. Tää treeni ei mennyt oikein putkeen - missään suhteessa. Oikeastaan meninkin paikalle lähinnä häiriöiden takia, ja niitä sitten piisasi, huhhhuh. Oli pakko siirtää auto, kun ihan vieressä räyhäsi kaksi malinoisia, ihan taukoamatta, hampaat irvessä, takaluukku oli tietysti auki. His otti hirveet pultit niistä.
Kerroin ongelmaksi seuraamisen ja kontaktin tippumisen siinä. Tuomio: Hiski on "vietitön" enkä minä osaa leikkiä sen kanssa. Siirtymissä ei kontakti saa tippua nanosekunniksikaan. Lisäksi olisi ehdottomasti otettava käyttöön remmipakote yms yms. Olin melkein joka asiasta eri mieltä. Hiski kyllä seurasi huonosti, mutta kouluttaja tulkitsi mielestäni tilanteen väärin/kaavamaisesti.
Lähdettiinkin sitten kesken pois, onneksi oli pakkokin lähteä vieraitten takia. Aika kökkö fiilis jäi tästä, ei mitään hyötyä.
Tottis 2
Riitan, Pekan, Hannojen O ja R + Eila U:n kanssa maanantaina samalla kentällä. Nyt oli ihan eri tunnelma :) Otin Hiskillä (Veetin parina) kaikki muut liikkeet paitsi eteenmenon. Oli ampumiset, ilmoittautumiset ja hlöryhmä.
Seuraaminen ei ollut riittävän hyvää (vähän vilkuilua), mutta ihan kohtuullista, yleisönkin mielestä (toivottavasti oikeasti eivätkä vaan halunneet lohduttaa mua).
Muut liikkeet menivät yllättävänkin hyvin, pieni kosketus hyppynoudon takaisintulossa. Noudossa heitin kapulan liian lähelle, mistä seurasi hivenen hidas palautus. Jäävien valmistelevissa kontakti putosi lähdöissä, mutta lähdin liikkeelle vasta, kun palasi. Sivulletulot (yhtä lukuunottamatta) heti laakista suoria.
Eteenmenon otin vain valmistelevan osuuden perusasentoon saakka ja siinä palkkasin ruhtinaallisesti hyvästä kontaktista.
Tästä treenistä jäi todella hyvä mieli. Sain Riitalta yhden kokeilemisen arvoisen vinkin kontaktin palauttamiseen lähdöissä, joissa se tuppaa tippumaan. Riitta oli sitä mieltä, ettei siirtymiin nyt kannata ihan kauheasti panostaa, ehkä siitten ensi kesäksi. Riittää, kun His tulee mukana. Ei Pekan Nerokaan seuraa siirtymissä eikä Veeti.
Suurkiitokset kaikille!

Jälki yms

Pitää nousta aina vain aikaisemmin, että pystyy ylipäänsä tekemään jotain tässä helteessä. Tänäänkin olisi tilaisuus saada hyvät häiriöt kentällä Treella Tamsk-Levek-tokokisassa kehien reunoilla, mutta ei tule mieleenkään lähteä täältä rannalta sinne paistinpannulle käristymään. Johonkin pitää vetää harrastuksen ja työnteon raja ;))
Jälki
Ihan miellyttävän viileää metsässä aamuseitsemältä :)
Noin 600 metriä, viisi keppiä, kulmia viisi, jälki lähti janalta ihan "tapista" eli runsaasta 40 metristä vasemmalle. Aivan loistava jana, määrätietoinen ja suora ja varma jäljennosto. Vauhti vain on selvästi kasvanut alkukesästä (liian helppoja jälkiä ilmeisesti), kulmat eivät menoa jarruta yhtään. Liika vauhti tuo mukanaan keppikadon: viidestä kepistä jäi yksi ja loppukeppikin olisi jäänyt, ellen olisi huomauttanut. Eli niitä keppitreenejä tosiaan nyt tarvitaan.
Tottis
Läheisen verstaan takapihalla jäljen vanhentuessa. Seuraamisen koko kaavio palkatta, siirtymiä, eteenmenon loppupää (=makuu kentän laidassa ja ylösnousu siitä ynnä siitä vielä paikallamakuuseen) ja jäävistä juoksusta seisominen.
Näitä kaikkia on hinkutettu muutenkin vähän joka käänteessä pihassa ja muuallakin, samoin sivulletuloja eri suunnista. Kiertoja ollaan otettu välipaloiksi, se on aina kivaa. Samoin hyppynoutoa, jossa madalsin esteeen ja olen heitellyt lelua esteen yli vaihteeksi.  Seuraamisessa vilkuilee taas...se alkaa heti, ellei lelu ole joko kainalossa tai takataskussa. Joka kolahduksesta kontakti tippui tuolla verstaan pihassakin, vaikka alla oli vauhdikas kahden lelun leikki, josta lähdettiin suoraan seuraamiseen ja vireen olisi siis pitänyt olla ihan hyvä.
Seisominen sen sijaan on nyt sujunut hyvin,samoin ylösnousut makuulta ja sivulletulot pääsääntöisesti.

Tarkkuus ja jälki

Yritin päästä liikkeelle mahdollisimman aikaisin pe-aamuna, ettei ihan sulaisi kuumuuteen, mutten ihan onnistunut...
Tarkkuus
Hankalahko paikka, paljon kasvullisuutta. Vaikea esinekin, eli pieni nappi, sama, mikä oli Veetillä edellisenä pnä. Löytyi silti ihan heti, tosin pudotti liian aikaisin, mutta nosti itse.
Jälki
Pitkästä aikaa ihan kunnon jälki (sikäli, kun 500-metrinen on "kunnon"). Lähti oikealle noin 30 metristä, tasan tunnin vanhennus, neljä keppiä, tuhottomasti kulmia ja vänkyröitä ja polunylityksiä.
Kauhee draivi Hiskosella: janalle syöksähti niin, että meinasin tuupertua turvalleni. Oikaisi heti oikeaan suuntaan, mutta kääntyi jostain syystä ja lähti tarkistamaan takajälkeä. En päästänyt tielle asti (vilkas autotie), vaan huomautin nätisti. Eka kulma oli heti alussa ja siitä herra ryskäsi suoraan sankkaan kuusikkoon, jossa huomasi virheensä, kääntyi ja löysi taas jäljen ja hetikohta kepinkin. Ja taas matkaan niin, että savu nousi anturoista.
Sitten kävikin niin, että kaksi seuraavaa keppiä jäi metsään, oho. En yhtään osaa sanoa, miksi, mutta en ole huolissani, näitä tulee aina välillä. Otetaan pienet keppimuistutustreenit. Muuten His jäljesti aivan mahtavasti: kaikki mutkat ja kulmat ihan uskomattoman hyvin. Se selvästi nautti hommasta  :)  Olin ihan tyytyväinen, kun Hiskikin oli tyytyväinen ja poika sai aamuruokansa viimeiseltä kepiltä.

Erinäistä treenintynkää

Keskiviikon-torstain touhut:
Haku
Keskiviikkona Sääksjärvellä: kuumaa, hyttysiä ja paarmoja. Eipä tuo Hiskiä pahemmin haitannut, vaan se oli kerrassaan mainio. Yksi upouusi maalimieskin mukana. Kuusi pistoa: mm, mm, tyhjä, mm (häkissä), tyhjä, mm. Kolme kiintorullalla, viimeinen suorapalkkana. Ekalta tyhjältä yliheitto: His tuli niin hienosti hiljentäen suoraan kohti. Eka tyhjä oli täydellinen, toinen meinasi jäädä vähän matalaksi, kun selvästi sai jo hajun ukosta toisella puolella keskilinjaa. Lähetin kolme kertaa uudestaan, jotta sain varmasti tarpeeksi syvän piston. Sitten Hiski jo oli ylittää keskilinjan itsenäisesti, minkä kielsin ja tuli nätisti viereen. Pistoja kertyi siis yhdeksän, joka oli helteessä Hiskillekin tarpeeksi, kieli roikkui maassa asti.
Oikein onnistunut treeni joka tapauksessa :)) Ja treeneistä suoraan uimaan, sekä emäntä että koiruus.
Tarkkuus
Hanna O:n ja Hannan tyttöjen kanssa Ylöjärvellä  torstaina. Hanna teki ruudun ja vei esineen, minä tein Veetille. Ensin metallinen esine. Sujui hyvin, pikkuisen epävarman oloinen His oli tosin nytkin.
Otin vielä uusinnan pudotetun jälkeen Hannan muoviesineellä ja tämä oli aika vaikea. Aika olisi nippa, nappa riittänyt. Vähän oli veto taas pojalta poissa ja jotenkin hajamielinen ote hommaan. Ihme juttu. Aamuruoka joka tapauksessa tästä.
Pudotettu
Yksi polun ylitys ja loppu melkoista tureikkoa. Hyvin meni silti.
Tottikset
Keskiviikon teemana nouto. Innilän majan nurtsilla (uusi paikka) (+pihassa) kaikkina mahdollisina variaatioina. Tuli hiukan vinoon ekoilla kerroilla, mutta loppua kohti parani hienosti. Luovutus ja sivulletulo hyvin. Tää on aika hieno kokonaisuus nyt, kun vaan pysyisi sellaisena...
Eteenmeno: Ihan maahan-käskyn kanssa. Palkkasin vasta, kun olin siirtynyt viereen ja antanut "nouse"-käskyn. Hyvin.
Liikkeestä seisomista: ja taas ekalla kerralla maahan (ihan viime hetkellä ennen kääntymistä)...Tämä liittyy nyt selvästi palkan väijymiseen, joten se tarvii eliminoida kokonaan pois. Monta onnistumista sain kyllä eri tavoin: heti seisomisesta palkaten ja siten, että palasin luokse ja palkkasin. Stoppaa kyllä nopeasti eikä liiku. Uskoisin saavani tuon kuntoon.
Torstain teemana oli hyppy. Lili toi mulle hakutreeneihin hienon Berran kevytesteen, joka nököttää nyt pihassa. Voin treenata hyppyä koska vaan. Mahtavaa!
Kokeilin eri etäisyyksiä, en vieläkään ole ihan varma, mikä olisi taatusti sopivin paikka, mutta lähellä estettä se ei ainakaan ole. Ainakin sellainen näyttää toimivan, että heitän kapulan aikalailla oikealle, silloin Hiski tulee suoraan eteen, ei jää vinoon. Sama pätee noutoon. Kun His tekee aina pienen banaanin (en puutu) oikealle tuodessaan kapulaa, niin noin päätyy helpommin suoraan eteen. Kun vaan muistaisi tuon jännittyneenäkin :( Hiski hyppeli takaisinkin koskettamatta, väliä ei tosin ole takajalkoihin varmaan kuin sentti. Ei siis erityisen ilmavaa.
Illalla vielä pikainen vierailu Levekin kentälle, jossa paljon hyviä häiriöitä. Otin seuraamista, käännöksiä ja yhden juoksusta seisomisen, pitkiä siirtymiä ja pitkän paikallamakuun aika rankoin häiriöin, mm pikkupoika potki palloa metrin päässä (pyysin). Leikkiä kahdella pallolla. Kaikki meni tällä kertaa oikein hyvin, His oli erinomaisessa vireessä.  Jäi hyvä maku tästä :)

Mättöä(kin) ja hyökkäys

Hanna O:n ja Hanna R:n kanssa tehtiin tänään tiistaina vähän ek-juttuja Ylöjärvellä. Kiitos Hannat!
Pudotettu
Ei ihmeempää, vain se alun kehno seuruu taas. Hannat häiriönä radan kahta puolta.
Esineruutu
Ei ihmeempää tässäkään, ihan normiesitys, kolme esinettä.
Tarkkuus
Tämä oli varsinainen murheenkryyni tällä kertaa. Ruutu oli autojen lähellä ja Hannojen koirat haukkuivat autoissa. Se riitti viemään Hiskiltä otteen hommaan. Häntä oli selän päällä tötteröllä ja niskakarvat pystyssä, ei siinä juuri mutterinetsintä ole päällimmäisenä mielessä. Kyllä poika oli töitä tekevinään, mutta minun mielestäni varsin vajaalla teholla, kunhan nuuskutteli ja nysväsi jotain muodon vuoksi. Aikaa meni PALJON.
Otettiin uusinta toisessa paikassa ja kauhean vaikeeta oli tämäkin, aika olisi loppunut ilman muuta. Pistin kuitenkin etsimään ja tuomaan esineen.
Sen verran jäi surkea esitys vaivaamaan, että otein vielä iltapäivällä huiluutauon jälkeen pihaan t-ruudun ja laitoin Hiskin etsimään kolme kertaa tosi vaikean, piilotetun (joka kerta eri) minimuoviesineen. Häiriönä aidan takana vesileikeissään kiljuvat muksut. Ei mitään ongelmaa, halukkaasti ja rennosti teki töitä!
Pitänee olla sadisti ja nauhoittaa koirien haukkua ja ruveta soittamaan sitä taustahälynä, kun se on Hiskille niin kerkakaikkisen kamalaa.
His oli metsässä aika vaisu: kuumuus vaikuttaa siihen itse asiassa aikalailla. Se ei esim. halunnut leikkiä ollenkaan ja joikin huonosti. Aloin nyt antaa sille Nutrisalia ruuan kanssa ja lisäannoksen piimää.
Tottikset
Maanantai-iltana Pirkkahallilla, tiistaina Levekin kentällä. Ynnä pihassa vähän sitä sun tätä.
Olen keskittynyt jääviin ja seuraamiseen, jota on nyt otettu pitempiäkin pätkiä. Ynnä paikallamakuuta, sivulletuloja ja siirtymiä.
Näissä mättää nyt mm: 1. juoksusta seisominen.  Menee maahan tai istuu. Voihan kökköläinen.
2. Makuusta ylösnousu. Ei nouse ekalla käskyllä. Kökönkökkö, mistä tää ny tuli?
3. Keulii juostessa. Vauhdin kanssa saa olla tarkkana, enkä osaa sovittaa askeleitani.
4. Vilkuilee vieläkin vähän seuruussa, ellei lelu ole näkyvillä.
5. On paikallamakuussa levoton

Siirtymät on menneet nyt hyvin ja seuraamisessa taas vaihteeksi painoi oikein kunnolla tänään. "Yleisön" mielestä käännökset meni hienosti.
Niin ja sitten tänä iltana tuli taas iso sakemanni Hiskin kimppuun kentällä, tai siis yritti, eipä ehtinyt, kun huusin kuin hinaaja ja ehdin saada Hiskin tempastua selkäni taakse. Jatkettiin treeniä ihan sitä, mihin se jäi eikä Hiski tuntunut olevan moinaankaan.

Relataan

 

Pakko keskittyä olennaiseen tässä helteessä. 

Heta näyttää henkilökohtaisessa sivustavedettävässään jokseenkin naurettavalta. Pieni piste kaukana vedessä alimmassa kuvassa  on tietysti itse herra H. Vesirotta.

Lisää riistakiusauksia

 Jäljet
Jälki 1. aamulla. Jana 40 metriä. kaksi keppiä, peräkkäisiä kulmia, ensimmäinen niistä hyvin pian. Oikeaan, noin 200 metriä.
Janalla lähti häröilemään eläimen jäljelle selvästi, eli ns "väärä jälki". Teki tämän Nurmijärven EK:ssa myös. Pisteitä siitä ei periaatteessa mene, mutta ei se hyvältä näytä. Kielsin tiukasti. Jälki nousi tämän jälkeen ihan hyvin ja loppukin sujui. Eka keppi oli ihan pikkiriikkinen ja piilossa, mutta löysipäs sen vaan. Aamuruoka toisesta kepistä.
Jälki 2. illallla. Jana noin 30 metriä, vasempaan, myös heti kulma ja perään toinen. Itse jälki lyhyt, vain n. 150 metriä. Jana erinomaisesti, kulmista ajoi nyt jostain syystä reippaasti yli. Jäljella oli vain yksi keppi, jolta iltaruoka.Viivähdettiin pitkä tovi kepillä, jonka His sai pitää.
Pudotettu 
Ihan kunnon matka umpimetsässä. Heta ensin: kyllä täti vielä tämän osaa tosi hyvin :)
Sitten Hiski-herra: taas ne ihanat riistan hajut...Seuraaminen oli aika tuskaista, kun nuorukaisen olisi ollut ihan pakko päästä nuuskimaan otuksen hajuja. Jouduin huomauttamaan asiasta erinäisiä kertoja. Itse nouto ja palautus taas aivan mainio.
Tarkkuus
Vaihteeksi vähän helpompi, muovinen pikkuesine, mutta hyvin piilotettuna. Ei tuottanut vaikeuksia kummallekaan koiralle.
Tottikset
Pihassa, häirönä lapsilauma ynnä muu meteli ja touhu. Sitä keskittymistä, seuruupätkiä vähän eri suuntiin, nopeudenvaihdoksia. Ja nouto - ei heittoa- mikä hyvin. Eteenmenonkin uskalsin taas ottaa ihan maahanmenon kanssa: yritän nyt tehdä liikkeestä vähemmän eksoottisen ja sotken sitä muiden liikkeiden sekaan. Keulimista ei oleluojan kiitos nyt juuri ilmennyt.
Jäävistä seisominen: valmistelevassa esiintyy helposti vilkuilua, niin nytkin joten otettiin uusiksi monta kertaa. 
Niin ja sivulletuloja miljuuna kertaa: sujuvat nyt noin 90-prosenttisesti. Kunpa tämä tilanne säilyisi!

Riistajälkeä ja karahkatottista

Jälki
Ryntäsin metsään heti, kun pääsin eroon nokisutarista, joka halusi vaihtaa mielipiteitä mm. ydinvoimasta, Kreikan auttamisesta, Soinista, lastenkasvatuksesta.
Noin 400 metriä, tunnin vanhennus.  Jana 40 metriä, tuuli kävi jäljeltä päin. Tein monta kulmaa eri suuntiin peräperää, ainakin viisi, kaksi tien ylitystä. Ennen jäljenpolkemista käveltiin tiellä, josta molemmat koirat bongasivat jonkin eläimen jäljen. Tallasin jäljen niin, että se ylitti tämän riistajäljen.
Pari kävelijää tallusteli justiinsa meidän edellä niitä teitä pitkin, joiden yli jälki meni, joten harhojakin löytyi.
Hieno, suora ja varma jäljennosto, kulmissa ei mitään ongelmia. Kaksi ekaa keppiä nousi myös hyvin. Sitten tuli se elukan jälki...Hiski lähti ihan pokkana nuuskuttamaan sitä pitkin! Ellen olisi tiennyt asiaa, olisin lähtenyt perään ilman muuta. Nyt pääsin huomauttamaan ja vähän häpeilevältä His minun mielestäni näytti, nätisti vaihtoi suuntaa ja nosti jäljen uudestaan. Loppupäässä ei ollut mitään ongelmia. Viimeisen kepin olin piilottanut ja Hiski etsi sen tosi hyvin.
Kepit on Hiskillä hyvällä mallilla: se tosiaan etsii niitä eikä vain porhalla jälkeä pitkin. Janat ovat myös menneet tänä kesänä tosi hyvin.
Riistahommeli on pieni ongelma, mutta ehkä aika ja rutiini tekevät tehtävänsä.
Tottiksia
1. Aamulla treenattiin jäljen vanhentuessa Kelhon koulun vieressä, hiekkapohjaisella urheilukentällä. Palloja takana pitkä rivi. Keskittymistä, keskittymistä.
Nouto. Laakista hyvin, myös sivulle siirtyminen.
Eteenmeno. Ei mitään lelua tms kentän päässä. Meni lujaa - ja jäi seisomaan, kaksi kertaa. Ei palkkaa. Annoin käskyn vähän aikaisemmin, meni hyvin maihin>palkka minulta.
Seuraaminen. Hiukan pidempi pätkä, täyskäännös ja nopeudenvaihdokset, oikein hyvin>palkka.
Jäävistä maahanmeno ja seisominen, palkka heti liikkeestä.
2. Illalla Toijalan nurmikentällä. Kaksi haukkuvaa sakua samaan aikaan häiriönä.
Leluna puukarahka, jota Hiski rakastaa enemmän kuin mitään! Olipa pojassa virtaa: ei paljon sakut hetkauttaneet.
Keskittymistä taas. Seuraamispätkiä, käännöksiä. 
Hyppy. Hyvä. 
Sivullesiirtymisiä. Kerrassaan hienosti!
Eteenmeno. Loistava heittäytyminen maahan!
Liikkestä maahanmeno ja luoksetulo läpijuoksuna. Vauhdilla. 
Loppuun vielä liikkeestä seisominen ja luoksetulo läpijuoksuna. Bueno!
Pitkät siirtymät seuraten paikallamakuuseen ja telineille. Hyvin jaksoi nuorimies toisen tottistreenin saman päivänä.
Tarkkuus
Vihonviimeiseksi illalla pihassa pienen avaimen erinomainen ja hallittu luovutus ojennettuun käteen. Jes!! Ansaittu iltaruoka tästä.

Lisäpisteitä palvonnasta?

Tottistelut
Kotipihassa ynnä Viinikanpuiston nurtsilla ke-to melkoisen vierashärdellin lomassa.
Keskittymistreenit jatkuvat eri muodoissa. Edelleen lelu näkyvillä: kainalossa tai takataskussa. Lisäksi ollaan otettu vauhdikkaita "sisääntuloja"/luoksetuloja makuulta lelulle. Treenien motto: lippu korkealle ja häntä pystyyn!
Torstaina sain kunnon henkilöryhmänkin, kun älysin komentaa vieraat rinkiin ;)). Yksi kysyi: "Saako siitä lisäpisteitä, kun koira tuijottaa sua tolleen palvovasti?"
Varsinaista seuraamista en oikeastaan ole ottanut, vain näitä kontaktipätkiä ja siirtymistä palkkaamista, eri kohdissa. Torstaina treenasin kotipihassa myös eteenmenon loppua: vein Hiskin "kentän" päähän, komensin maahan, lähdin pois ja palasin, palkkasin. Tämä siksi, kun se on nyt pari kertaa noussut seisomaan eteenmenosta.
Nouto: noudon loppupäätä hinkattiin ainakin triljoona kertaa, ongelma sivullesiirtymisessä edelleen. Hiski alkoi hermostua niin, että jäi ihan liian kauaksi. Otan nyt sitten ihan alusta, eli palkka pelkästä nostosta.
Hyppy: heitin estevirityskammotuksen yli vain lelua. Menee hyvin, mutta ei olekaan metrin korkuinen.
Eteenmeno ruokakupille: tämä ei aiheuta mitään väijymistä.
Haku
Ilmaisutreeni, kuusi maalimiestä, n. 20-30 metrissä, yksi 50 metrissä. On nyt oppinut pudottamaan rullan makuuni hiukan liian aikaisin. Muuten vallan mainio pikkumies!
Tarkkuus
Luovutusta: toistoja melkoisesti.
Esineruutu
To-iltana tallasin Sääksjärvelle täysimittaisen ruudun ideana helppo motivointitreeni: esineet pelkästään palloja. Tarkoitus oli lähettää His ensin tyhjään oikeaan kulmaan ja heittää eteen pallo, jonka se löytäisi takaisintullessaan. Mistähän se johtuu, ettei hienot suunnitelmat ikinä mene niinkuin ne on ajatellut? Nimittäin eihän se poika tällä kertaa millään edennyt kulmaan asti, vaan vänkyröi ties minne. Melkein jo hermostuin - lähetin varmaan 10 kertaa sen. Lopulta järki voitti ja kävin viemässä pallon sinne kulmaan eikä sitten enää mitään ongelmaa ollut.
Kaksi muuta palloa takaa His haki hyvin. Yhden uuden ihanan jättipallon sain viskattua ihan eteen lopuksi,. Kun Hiski leikki pallolla, se yhtäkkiä kiljaisi, hyppäsi varmaan metrin eikä suostunut enää koskemaan minkäänlaiseen lelun. Ilmeisesti vain tikku pisti...
Otin välillä Hetan ja jatkoin sitten Hiskin kanssa treeniä. Nyt vein lapsenkengän siihen oikeaan kulmaan, mättään päälle ja Hiski haki sen ihan iloisesti.
Vein kenkää vielä muutamaan otteeseen Hiskin nähden vähän vaikeampiin paikkoihin, kivien päälle ja koloihin. Lopuksi piilotin pikkupallon ison kiven päälle kahden rungon alle. Oli aika hienoa katsella, kun se tarkensi palloa ja sitä riemua, kun se hokasi, mistä haju tulee! Loppujen lopuksi esinetreenistä jäi ihan hyvä mieli kummallekin :)
PK-SM-osallistujat on sitten julkistettu...EK-koirista suurin osa on kokeneita SM:ien kävijöitä, monenkertaisia valioita, muutama Suomenmestari löytyy ja kaikki ovat Hiskiä 3-6 vuotta vanhempia. Apuva!!!