Treenivuosi päättyi maneesitokoon

Toko
Perjantai-iltana Kravin tallin maneesissa kahden tunnin aika, viisi koirakkoa. Oli kunnolla TILAA ja reilusti aikaa, eli aivan mainiot treenit, vaikkei kaikki ihan mallikelpoisesti mennytkään.
Tehtiin Hiipparin kanssa ensin kaikki evl-liikkeet pääsääntöisesti ilman palkkaa Miikun liikkuroimina.
Tiivistelmä: seuraamisessa vinoja perusasentoja ja muutakin häikkää, ruudussa jäi liian eteen, muuten ok, luoksetulossa luovutti taas Paavon järkyttävän vinoon, muuten hyvä, luoksetulon stoppi oli tosi huono, metallihypyssä ei huomauttamista, tunnarissa ei huomauttamista, kaukot (läheltäkin) jännittyneet ja lisäksi pieni pompsahduskin (aaaaargh!), zeta oli järkyttävän kamala: levoton (Tuuloksen toisinto) ja viimeisen asennon eli seisomisen istui (taas)p-istuminen me unohdettiin. Paikallamakuu ok, p-istuminen me unohdettiin.

Toisella kierroksella korjaussarjaa: luoksetulo läpijuoksuna ja sitten stoppeja takapalkalla, jonka jälkeen alkoi välittömästi ennakoida, joten palkka minulta. Sain hyviä stoppeja. Kaukojakin takapalkalla vaihteeksi, ensin peruuttamista tietysti. Aika kivasti.
Jäävissä teki sitkeästi yhä uudestaan saman virheen: istui kaikki seisomiset. Tämä on kyllä mystinen liike nyt. Kokeilin myös Oilin blogista pöllimääni kuuntelukikkaa: lähettelin pallolle, mutta annoin matkalla käskyjä "istu", "seiso", "massu". Se toimi, mutta ainahan nämä alkuun näyttää toimivan... Pitää vissiin ruveta harkitsemaan sitä fyysistä apua, voisihan se olla vaikka jotain silmien muljauttelua. Mutta mistä se ihmeellinen levottomuus tähän tulee ja miten siitä pääsisi, se on arvoitus.  

Kaikinpuolin antoisaa vuotta 2012 koiraväelle! 

Treenikavereille vielä kerran tuhannet kiitokset avusta!!!

Tämmöisiä luonnonihmeitä (siis taustalla...) putkahtelee meidän maastoihin.

Ennen ja jälkeen myrskyn

Tuntuu tapanin myrsky pyyhkäisseen muistinkin mennessään: tiistaina unohdin autuaasti viedä Hiskin hieroja-Terhille. Onneksi Terhikiltti otti meidät vielä vastaan. Hiskin molemmat lavat olivat vähän arat ja selässäkin jotain kiristystä. Nätisti kellahtelee nykyään käsiteltäväksi.
Tokot
Aatonaattona kävimme KK:n hallilla puuhastelemassa jotain pientä. Ainakin tunari tehtiin liikkuroituna ja ylenmäärin häiriköitynä, kaukoja pakitelttiin ja zetaa talsittiin. Metallihyppy myös. Siinä yllättäen ennakoi sivulle siirtymisen kaksikin kertaa. P-makuu ok.

Joulupäivän iltana karkasin juhlahulinasta pariksi tunniksi Marjamäkeen. Siellä Saijan liikkuroimana tunari, jossa hupsistakeikkaa toi väärän. Saattoi sillä olla jotain tekemistä asian kanssa, että olin vähän koskenut niihin muihinkin kapuloihin...
Ruutu myös liikkuroituna. Hiskillä oli nupit niin kaakossa - tai missä lie - kuin ikinä olla voi. Kun se oli merkillä, käänsin päätäni ruutuun päin, jolloin poika alkoi kallistua ruudun suuntaan kuin laiva myrskyssä - tästä kallistumasta se sitten purjehti sujuvasti ilman käskyä kohti ruutua. Uusinnalla sama juttu. Kun sitten lopulta monen yrityksen jälkeen sain sen odottamaan käskyä ja ruutuun, se valahti silmät loistaen suoraan maihin: "kato, kyllä mä tän osaan". Ja sama uusintana.Ja uusintana ja...
Ohjattua viilattiin myös pelkkänä merkille menona ja sitten Paavon hakuna. Kammottavan vino palautus.
Zeta myös liikkuroituna, mutta niin, että palkkailin sekä oikeista asennoista että muutenkin satunnaisesti. Nyt kun His ei ole enää ottanut vääriä asentoja, yritän saada pidettyä parempaa ilmettä yllätyspalkoilla. Vasemmalle käännös on jostain syystä zetassa sikamaisen huono.
Metallinouto vauhtipalkalla.
Kaukoja peruuttamalla, kuinkas muuten, Roihun kierrot inhottavana häiriönä. Silti pystyi tekemään asennot oikein ja pitämään takajalat paikoillaan (läheltä siis), mahtavaa. Seuraamisen askelluksia pitkästä aikaa.
Paikallamakuu ja p-istuminen ookoot.

Keskiviikkona pyrähdys Levekin kentälle (ei lunta, mutta ihan jäässä). Nyt sitten hinkattiin merkille menoa. Sitä ei näköjään kannattaisi ottaa kuin yksi kerta, toistoista His menee ihan pökkelöksi, eli hipsuttelee  varovaisesti kuin ohuella jäällä tai jää jopa eteen. Ruudussa pysähtyy aina vaan liian eteen ja niinpä oikeaa paikkaa haettiin tällä kertaa moneen kertaan eri suunnista. Ohjatussa ensin merkkiä (se jähmeys siirtyi sitten tännekin), sitten sekä vasen että oikea kapula. Muuten ok, mutta vasemmalta toi ihan vinoon, sen jälkeen vielä monta kertaa pelkkää tuontia.
Luoksetulossa ensin läpi ja sitten kokonaisena, valui mielestäni vähän. Sitten taas läpi, kokonaisena ja läpi. Hyvin nyt.
Zeta eri paikoista palkaten. Ei vääriä asentoja ja oli hyvin tarkkana muutenkin.
Tunari. Hyvin.
Seuraamista, juoksua ja käännöksiä ynnä askelluksia. Erityisesti monta täyskäännöstä juoksusta, joka on mulle vaikea.
Kaukoja, edelleen peruuttamisen kautta, matkaa ehkä viisi metriä. Ja napakymppi!
Huhhuh, tulipa touhuttua paljon enemmän kuin oikeastaan piti...

Vuoden 61. esineruututreeni
Viisi koirakkoa ja hyvin tallattu ja hyvin merkitty ruutu lumettomassa, vihreässä metsässä torstaiaamuna.
Hiskille jälleen 3x3 esineen treeni, tällä kertaa aloitus keskeltä. Alkaa näyttää vähän siltä kuin haluaisin, eli poika pysyy suht koht hyvin etsintälohkolla. Intoa olisi taas piisannut vaikka 30 esineeseen. Pari kummaa pikkujuttua: ei selvästikään olisi halunnut nostaa kumihanskaa ja vaihtoi yhden esineen lennosta, hupsista.

Hoot aloittivat jo

Iloa, valoa, lepoa ja sielun sulosointuja jouluunne!

Kaverukset Heta ja Hiski ottivat jo varaslähdön joulunviettoon.

- Pikku-ukkoja näköjään liikenteessä. Ei paljon kiinnosta.

- Mua kyllä kiinnostaisi, mutta oletan, ettei mamma anna tappaa noita otuksia.

- Oliskohan tuolla mulle jotain?

- Annas kun mää näytän.

 

- No okei, okei, odotetaan sitten jouluaattoon, jos on kerta pakko.

Maneesitreenit ja kateuskortti

Palkka. Hiski tappaa tunnarikapulan

Sunnuntai-iltana pääsimme Hiskin kanssa Kravin tallille Multisiltaan maneesitreeneihin. Eipäs olla ennen tuommoisessa paikassa treenattukaan. Aikaakin oli ruhtinaalliset kaksi tuntia. Hiski viis veisasi hevosenhajuisesta mestasta ja oli julmetun kovassa vedossa.

Tehtiin hommia kolmen koirakon ryhmissä, kolme porukkaa samaan aikaan, hyvin mahduttiin ja sopivasti oli häiriöitä. Sari K. liikkuroi. Ensin ruutu, joka oli muuten oikein hyvä, paitsi, että Hiski jäi liian eteen, joten tehtiin muutama paikanhaku.
Sitten ohjattua ensin niin, että kapulat olivat aivan lähellä, pelkkä törppö alkuun. Pätevä merkille meno, kapuloista ei mitään haittaa. Uusinnalla tahti hidastui, joten otimme vielä kilpajuoksun. Sitten Sari vei kapulat kisamatkalle. Törpölle menossa riittävä vauhti, mutta jäi katsomaan oikeaa (ei minua), eli sitä, joka vietiin ensimmäisenä, pah. Hyvä haku ja palautusvauhti, palkka lennosta. Hmmm - tätä tarttis ehdottomasti saada tehtyä lisää nimenomaan liikkuroituna.
Sitten tunnari muuten kisamaisesti, mutta Sari vei ison kasan omia kapuloita (kapuloissa sekä minun että Sarin hajua) aika lähekkäin ja laittoi tuoreen oman aivan niiden keskelle. Ja nappiin meni: ei turhaa tarkistelua, vaan haistelua vain sen verran, että oma osui kohdalle, sitten reipasvauhtinen palautus.
Välissä paikallamakuu kuuden muun koirakon kanssa. His jäi hankalan näköiseen asentoon, mutta ei reppana uskaltanut korjata sitä.
Toisessa osiossa otimme vain zetaa/jääviä. Ensin kokonaisena kisamaisesti m-i-s, jossa istui seisomisen. Sitten käskytettynä ihan vaan peräkkäin m-s-i, jossa porsasteli istumisen maahan kaksi kertaa ihan pokkana! Vasta kolmas yritys osui ja upposi. Tässä meillä on pikku joulupähkinä purtavaksi :) Vaihtoehdot: a. Hiippari ei kuuntele/keskity kunnolla, kun ollaan kisamaisissa/vieraissa ympyröissä, b. se häiriintyy liikkurista, c. se ei osaa/erota käskyjä, d. on paineessa/ahdistunut. Pidän todennäköisimpänä vaihtoehtoa a.
Oli tosi kiva treenata maneesissa, kiitos Sari K., Piia K. ja knit!
Mutta voi jösses, että olin likainen, kun tulin kotiin! Housut oli polvia myöten tahmeassa nhiekassa. Ja tavallisella pallolla ei tuolla tee mitään, pitää olla reikäpallo, tai oikeastaan vähintään viisi, koska hiekka tarttuu kaikkeen kuin tauti.

Maanantaina kokeilin metsälenkin yhteydessä heti noita jääviä ja kas, kas: herra Hiipparsson veteli istumiset kylmän rauhallisesti joko maihin tai jäi seisoksimaan. Tulipa mieleen vielä vaihtoehto e: poitsu on nyt parissa tokokisassa jo oppinut (ja ehkä jossain treenissäkin, jota en muista), että väärästä asennosta ei seuraa yhtikäs mitään, sama siis, mihin asentoon sitä jämähtää.
Niinpä käskytin nopeassa tempossa eri asentoja ja voivottelin suureen ääneen vääriä+vein mokasta aina heti autoon (sori, operantistit). Sitten otin Hetan kanssa asennonvaihtoja ja kehuin sitä kovasti Hiskin katsellessa. Minkä jälkeen taas Hiski kehiin. Alkoi muuten homma pelittää ihan eri tavalla, selvästi oli karvakorva tarkkana kuin porkkana eikä virheitä enää tullut. Onnistumisista riekuttiin. Tämmöstä peliä nyt sitten vissiin pidetään. Otetaan takaperin hommaa myös eri versioina.

3xtarkkuusruutu
Olen tullut siihen tulokseen, että Hiskin virettä tarkkuusruututyöskentelyssä on syytä nostaa, jotta se kestäisi mahdolliset häiriöt (se SM...) paremmin. Tarkkuushan on opetettu sille pelkästään namipalkalla, kun alkuun pelkäsin, ettei se pysty keskittymään korkeassa vireessä. Niinpä ruutu on välillä ollut vähän nihkeänpuoleinen, vaikka His 99-prosenttisesti esineet löytääkin.
Eli nyt tein kolme ruutua peräkkäin niin, että His sai katsella, kun talloin ruutua ja pallo oli odottamassa vieressä. Etsimisessä tai luovutuksessa ei mitään ongelmia, vaikka kaikki esineet olivat tosi pieniä ja vaikeissa paikoissa. Tässäkin käytin kateuskorttia: Heta sai vielä etsiä kaksi esinettä niin, että His katseli vierestä, sitten autoon.
Ensi kerralla taidan jopa nostattaa Hiskiä taisteluleikillä ennen etsimistä.

Tämmöistä joulunalusaikaa tällä kertaa

(Ihme)hiippareita metsän siimeksessä

Joulut... - eikun Marja-Leena kipittää viemään esinettä mystiseen metsään. 

Vici  nauttii vaivalla ansaitttua palkkaansa. Ei siinä kerkiä liivejä kokonaan riisua.

Roippanen taisi löytää jotakin. Vai mikä taistelu menossa?

Neri päämäärätietoisena.

Lukalla taas on suunnasta ihan oma näkemyksensä.

Ja sitten me ryypättiin.

Esineruutu nro 58
Päivänä muutamana ihan itsekseni. Kolme esinettä peräkkäin vasemmalle. Etuesine ensin - bravo- sitten takaa. Keskimmäinen esine sitten kanittikin, kun alueen pikki kulkeva tie veti pojan imuunsa kerta toisensa jälkeen. Piti oikein kunnolla muistuttaa, että SUORAAN. Kun suunta lopulta löytyi ja esine myös, jätin tähän.
Tarkkuusruutu
Avain nipusta. Mitäpäs tuossa muuten paitsi, että kun pääsin takaisin autolle, huomasin, että avainnipusta puuttui auton avain. Heta, eli se briljantimpi esinekoira istui lukitussa autossa. Hämärää pukkasi jo ja pientä paniikkia sen myötä. Hiski ei osaa partioiden hakea oikein mitään, sillä pitää olla selvästi tallattu ruutu, putkiaivo kun on. Löysin sitten avaimen ihan itse ilman nokkaeläimiä, mikä helpotus.

Esineruutu nro 59
Sääksjärvellä lauantaina maastokauden päättäjäiset Saijan, Miikun, Liisan ja Marja-Leenan kanssa. Heikkikin kävi näyttämässä uudehkoa Rio-bc-pakkaustaan.
Kerrankin hyvin tallattu ruutu! Hiskille 3x3 treeni. Aika mukavasti haastetta, kun ruudussa oli jo käynyt neljä koiraa, laskujeni mukaan siellä oli ollut jo 12 esinettä, kaikki eri paikoissa ynnä muutamatkin pissat ja kakat. Oikealta aloitus. Keskeltä ja takaa hyvät löydöt. Etuesine olikin oikein kunnon kuopassa ja sen tarkentamisessa His joutui oikein uurastamaan. Keskimmäisestä kolmikosta takaesine oli vaikeahko (kovamuovinen valkoinen pikkukoira).
Vasemman rivin esineet Hiski napsi tarkasti ja nopeasti järjestyksessä: edestä, keskeltä ja takaa. Palkkoja niukasti. Yhdeksän esineen jälkeen Hiippari oli sen näköinen, että koska ruvetaan hommiin. On se hurja työnarkomaani.
Heta sai hakea vielä punaisen tossun ja oli tukehtua intoonsa.
Treenin päälle hörpittiin glögiä ja syötiin tuoreita torttuja ja pipareita, nam. (kiitos Liisa ja Miikku!).
- Kuvien laatu ei päätä huimaa, oli melko haasteellinen kuvauskeli.

Viikolla on piipahdettu kerran pikaisesti Pirkkahallin kentällä tekemässä vähän ohjattua (törppöä lähinnä) ja zetaa. Kakeja myös tietysti - aina peruutuksen jälkeen, olen jopa lisännyt matkaa yhteen metriin, jipii, ja takajalat pysyvät nyt siinäkin. Optimismia ilmassa :)

Vahva tuotemerkki ja brandi, kaikkien maastotreenien symboli: oranssi aluhame.

Täsmätreeniä

Toko
Lauantaina Marjamäen tokokisoissa oli ohjatun kapuloille ja ruutuun lähetys samalta merkiltä, mikä oli joillekin koirille ylivaikeaa. Päätin kokeilla Hiskin kanssa heti samaa (siinä tarvitaan paljon tilaa) ja tarkoitus on muutenkin ollut skarpata vähän varsinkin ohjattua, joka on sujunut epäilyttävän helposti.
Joten tiistaina kauppareissun yms yhteydessä koukkaistiin Levekin kentän kautta. Aika kiitettävästi siellä oli lunta, mutta eikun toimeen silti.
Ensin ohjattua, kummatkin puolet, molemmat mallikkaasti, vauhtipalkat, ei ollenkaan luovutuksia. Sitten ruutua, laakista hyvin sekin. Sen jälkeen alettiin tehdä pelkkiä törpölle menoja niin, että vein Hiskin istuessa ensin kapulat paikoilleen. Hiskillä on aina ensimmäinen merkki paras, sen jälkeen alkaa hidastaa. Niinpä juostiin merkille kilpaa, se on Hiskistä aivan mahtavaa.
Itselläni syttyi nyt vasta (!) sellainen ledlamppu päässä, että koiran pitää tietysti kääntyä merkillä katsomaan ohjaajaa, jolloin vasta on varmaa, että se näkee, mihin suuntaan mamma viittilöi. Jokseenkin itsestään selvää kaikille oikeille tokoilijoille...Joka tapauksessa tehtiin lukuisia toistoja, joissa kaikissa His seisoi kivasti minuun päin ja sai siitä heti palkan. Näytti siltä, että myös Hiskille syntyi jonkinlainen ahaa-elämys. Aikaisemmin se on toljottanut merkillä niitä kapuloita. Merkki näyttää olevan Hiskille herkkä liike enkä halua painostaa. His yrittää kyllä toimia oikein, kunhan ohjaajantorvelo vaan tietäisi, mitä haluaa.
Tunnari on toinen, jossa olen välttänyt kaikkea painostamista ja yritän pitää sen rentona ja hauskana hommana.Tänään esim. tehtiin pelkkää oman hakua lumihangesta ja His sai pistää löytämänsä kapulat päreiksi asti. Hassua, että se vaikka olen välillä palkannut sitä noin, se ei luovutuksissa pureskele ikinä yhtään. Tai ehkä juuri siksi...
Vein vielä vasemman ja oikean kapulat vaihteeksi vähän leveämmälle ja lähemmäksi, että hakukaari paranisi.
Sitten tehtiin vielä lähetyksiä toiselle merkille, eli ruutuun päin niin, että heittelin ohjatun kapulat matkalle. Ensin His jähmettyi suolapatsaaksi, mutta kun tehtiin tätäkin kilpajuoksuna, Hiippari vapautui. Viimeiset merkillemenot kapulaviidakon läpi se juoksi jo täysillä, kun otettiin lähetyksiä lennosta.
Kerrankin maltoin treenata kunnolla jotain enkä yrittänyt ahnehtia kaikkea kerralla :)

Ahteri pysyi ja kyllä se on tokokoira!

Viikon huomio: minä valitsin Hiskin puolesta maastolajit, mutta Hiski valitsi ihan itse tokon. Siitä on - ohjaajasta huolimatta - kehittymässä iloinen ja taitava tokopoika. Asenne on niin ihana eikä mitään tartte tällä hetkellä vääntää yhtään, koska se haluaa tehdä oikein. Vissiin tokogeenit on puhjenneet, terveisiä ja kiitoksia vaan Glendalle ja Luckylle ynnä muillekin karvaisille (lähi)sukulaisille. Onnea muuten Mervi Annikille Pieksämäen hienosta tokotuloksesta!
Vuosi sitten blogijutuissa ruikutin Hiskin keskittymättömyyttä yms sisähalleissa. Nyt hävettää. Ongelmia ei tänä syksynä ole juuri enää näkynyt. Hiski on nyt kaiketi jäänyt niin tokotokoon, ettei se enää häiriinny pahasti ympäristötekijöistä. Kopkop, koputtaa päätään.

Torstaiaamuna kävimme Lilin kanssa tekaisemassa esineruudun nro 57 Kyötikkälään. Hyväksi havaitulla 3x3 systeemillä edelleen. Juoksuinen Heri oli ennen Hiskiä ruudussa ja se kyllä näkyi hiukan nuorukaisen työskentelyssä: alkuun esiintyi aika villiä sinkoilua, joka tasaantui parin tiukan huomautuksen jälkeen. Muuten ihan oukkidoukki: etuesineet tosin nousevat aina viimeisinä.

Tokot
Esineruuden jälkeen siirryimme Hiipparin kanssa kentälle tokoilemaan. Otimme ainakin Hiskin lempparin eli ruudun, ohjatun, zetan, luoksetulon lopun ynnä kaukoja, tietenkin. Ruudussa His taisi mennä ensimmäiselläkertaa suoraan maihan. Myös pelkkää paikanhakua ruudussa. Mainio oli hän.

Perjantai-iltana KK:n hallilla aloitimme välittömästi tunnarilla, kun Sari oli sopivasti käytettävissä liikkuriksi. Kapuloita toistakymmentän epämääräisesti, oma ihan keskellä. Muuten kisamaisesti. Superisti toimi, nätti haistelu ja varma tuonti. Häiriöinä lapsia ihan vieressä ja räkyttävä koira.
Kaikki muukin meni yli odotusten ja hauskaa oli. Ohjatussa oikean haku: melkein vieressä makoili vieras koira. His ei piitannut siitä yhtään. Teimme myös zetan kokonaisena, ruudun (ei saanut oikeaa matkaa), myös montahämyä=muka-lähetys, mutta ei lähetystä, vaan jotain muuta. Ja oho - kaukoja.
Talsimme myös pitkähkön seuraamisen yhdessä Kipinän kanssa. Saimme mahtavat häiriöt, kun Kipinälle huudeltiin kaikenlaista käskyä, eipä mennyt Hiippari halpaan. "Ruutu" oli kyllä paha -poika joutui oikein pinnistämään. Seuraaminen oli tosin aika levotonta. Luoksetulon loppupää otettiin myös.
Lopuksi kahden minuutin p-istuminen. Se olikin aika mielenkiintoinen, kun Hiskin vierestä lähti uroskoira litomaan eikä suostunut tulemaan ohjaajan luo. Otus kävi noin kahden sentin päässä Hiskistä ja hiippaili sen ympärillä muutenkin. Hiskillä nousi häntä, niskakarvat ja korvat, mutta ahteri pysyi maassa! Vitsi, olin tyytyväinen, tulipa tämäkin koettua.
Paikallamakuussa (evl-tyyliin) ei erikoista - hiukan haisteli mattoa - Sari järjesti kaikenlaista häiriötä koirille. 
Lauantaina kävimme katsomassa tokokisaa Marjamäessä ja otin sielläkin tunnarin niin, että ihan vieressä oli muita koiria ja kaikenlaista muutakin hälinää - ei mitään ongelmaa :)

Haku nro 44
Su-aamuna ensimmäistä kertaa oikein kunnon pöperölumessa. Hiskille kuusi ukkoa suoraan edessä. Maalimiesten piti kuljettaa Hiipparia takarajalla aina 30 askelta eteenpäin, mutta homma levisi kuin Jokisen eväät, kun Hiski oli sitä mieltä, ettei se viitsi jäädä nokkimaan jotain maksamakkaran palasia, vaan karkasi keskilinjalle mamman luo, jolla oli sentään LELU.  No, toisaalta hyvä niinkin, sitähän tässä on vähän haettukin. Muuten ei mitään ihmeellistä, paitsi, että His oli poikkeuksellisen kiinnostunut maahajuista ja syykin selvisisi, kun lopuksi alkoi bylsiä Marja-Leenan hihaa -Vicillä kuulemma juoksu lopuillaan...

Toko
Marjamäki su-iltana. Kivasti natsasi taas. Kuusi koirakkoa hääräsi sumpussa, mutta ei mitään hätää. Tunari otettiin jälleen (nostatuksen jälkeen) ekana ja siinä minä taas mokasin, Hiski ei. Kapula kello yhdessä, Hiski nosti sen varmasti ja Sari peukutti, jostain syystä (!) luulin kuitenkin, että oli väärä ja lähetin uudestaan kapuloille, kehumatta. His kiersi ja kaarsi ja töni kapuloita, mutta ei ottanut mitään. Aloin jo vaikeroida, että "miksi tää on nyt näin vaikeeta", kun joku ystävällisesti kiljaisi, että "sehän toi jo oikean." Just. Hiski sai sitten palkan siitä, ettei nostanut mitään, ei paha. Jos Hiippari kestää nämä mun tunarimöhläni, niin se kestää mitä vaan.
Otettiin kaukojen ja zetan lisäksi ruutua, luoksetulon loppu, stoppeja kierron kautta, ohjattu, jossa His yritti taas oikean sijasta keskimmäiselle, pysäytin. Siitä hyvä haku. Tästä meinaa näköjään tulla tapa, tarttis varmaan tehdä jotakin.
Ihan lopuksi kahden minuutin p-istuminen. Ruutu oli muutaman metrin päässä ja Hiski jäi istumaan kaula venyneenä ruutua tapittaen. Siinä se oli pysynyt koko kaksiminuuttisen...
Hiski oli kyllä sunnuntaina aika tuhmana (tuhmien sukuahan se onkin) muille koirille: se irvisteli lenkillä Neriparalle (joka vaan yritti leikkiä) rumasti ja ärähti oikein kunnolla hallilla treenien jälkeen valkkarille (joka tosin aloitti) ja vielä ulkona sakemannillekin.

Lenkeillä olemme kaukoilleet ahkerasti peruutustaktiikalla. Edelleen ihan läheltä. Ongelmavaihto on edelleen sei-is. Siinä osaaminen vaihtelee. Mutta pääasia, että Hiskillä on ollut hauskaa :)
Viikon päästä päästään kokeilemaan maneesitreeniä ensimmäistä kertaa - kiva.

Alkuviikosta treenattiin puistossa zetaa Hiskin kanssa ja Heta kulki mukana oikealla puolella. Se teki jokaisen liikkeen Hiskin perässä - hyyyyvin hitaasti - katsoi aina ensin, mitä His teki. Hetalla on näissä eri käskytkin, joten ei se voi osata käskyjä noudattaa. Mutta matkimallahan tuosta selviää :)

Toko. Jälki. Haku. Ja esineet tietty

Toko(t)
Alkuviikko oli kisanjälkeistä huilia.
Olen funtsaillut vähän zetaa: sen kanssa olen lähtenyt soitellen sotaan, eli sitä ole treenattu kokonaisena käyt katsoen ollenkaan. Pelkkiä asentoja on kyllä, mutta en saa Hiskiä treeneissä tekemään vääriä. Lisäksi  zetassa näyttäisi toimivan jokin mielentilajuttu. Homma pilkotaan nyt osiin ja yritetään selvittää sen anatomia. Alkuun ainakin tulee jokin vihjesana ja asentoja treenataan eri järjestyksissä systemaattisesti.
Kaukoja me treenataan nyt aina ensin peruuttamalla, siitä sitten nopeita asennonvaihtoja, läheltä toistaiseksi kaikki. Kriteeri: takajalat ei saa liikkua milliäkään. Eikä mitään apuvälineitä jalkojen eteen tms.

Torstaina tallilla Lilin kanssa tokoiltiin 1,5 tuntia. Agiliitäjät ensin häiritsivät vähän herraa. Huutelin itse erilaisia hämykäskysanoja.
Treenasimme: kaukoja siis peruutellen ja nopein asennonvaihdoin. Tämä on selvästi Hiskistä hauskaa ja se jopa heiluttaa nyt häntäänsä, kun se aikaisemmin  on näyttänyt piestyltä.
Zetaa. SIM, SMI ja ISM. Ihan  kunnolla tötteröitä kiertäen. Ei yhtäänvääriä asentoja tietenkään.
Ruudun merkkiä. Myös ruutuun menoja niin, että ohjatun kapulat olivat heti merkin takana. Ensimmäisellä lähetyksellä meinasi tuoda kapulan, toisella jo tajusi. Lähetin myös ruutuun ja sieltä hakemaan kapulaa. Bueno.

Ohjatun merkki ja Jyrkin nouto/ok. Metallihyppy, palkka lennosta/ok. Perusasentoja: enimmäkseen ok, mutta oli mättöäkin.

Tunari. Lili laittoi toistakymmentä kapulaa pitkittäin niin, että kapuloiden päät olivat noin sentin päässä toisistaan. Oma aika keskellä. His meni suoraan omalle ja toi iloisesti. Epäilyttävän helpon näköistä...Luoksetuloja läpijuoksuna.
Paljon palkkaamista, palauttava, kiva treeni.
Perjantaina tehtiin siirtolapuutarhan parkkiksella edelleen zetaa, kaukoja, perusasentoja ja luoksetuloa, jossa muutin maastatulon käskysanan.

Jälki nro 76
Tällä kertaa s-puutarhan uudelle puolelle. Mahtipaikka treenailla jälkeä pimeässä, kun alueella on katuvalot :). Pituutta runsas kilometri. Jälki kulki enimmäkseen lyhyellä nurmikolla, mutta myös hiekalla, mullalla ja sorassa, mökkien nurkilla ja teitä pitkin. Teiden ylityksiä, mutkia, kulmia ja loppuun erittäin terävä piikki/paluuperä: paluujälki kulki ihan menojäljen vierellä. Yhden kepin (5) jätin kulmaan. Vanheni runsaat 1,5 tuntia, jonka ajan satoi reilusti.
Jäljelle meno taas ilman lähetyksiä ihan läheltä, haluan edelleen vahvistaa sitä oikeaa suuntaa. Suunta oikea (26/3). His haki alussa selvästi "tukea" jäljen sivuilta, ajoi aika korkealla nenällä ja seilasi. Jäljen puolivälistä alkoi pitää nenän tiukasti maan tuntumassa ja pysyi paljon tarkemmin jäljen päällä. Aika loogista kai: metsäjäljellä hajua on varmaan yhtä paljon ympäröivissä puskissa, varvuissa ynnä muissa "korkeassa" kasvullisuudessa kuin maassa ja His on ajellut enimmäkseen metsässä. Matalaksi leikatulla nurmikolla on kannattavampaa pitää nokka maassa, ja vähitellen totuus Hiskille valkeni...Kulmaan (aika alussa) laittamani keppi (vaahteranlehti päällä) jäi, koska Hiippari veteli kulman suoraksi. Muut kepit (kaikki piilossa) se nosti hyvin.
Yksi vaikea paikka matkalla oli ja kun His oli sen selvittänyt, kehuin vähän. Lopun piikillä se käyttäytyi mielenkiintoisesti: kääntyi hyvin ja lähti ajamaan takaisinpäin ihan hyvin, mutta palasi takaisin. Se kävi varmaan 3-4 kertaa "ottamassa vauhtia" "selvältä" jäljeltä, eli varmisteli yhä uudelleen. Aika jännä juttu, eikä mielestäni paha ollenkaan. Parempi, että varmistaa kuin että ajaa väärää jälkeä.
Häiriöitä: fasaanikukko palloili jäljellä ja ihan pensasaidan takana, muutaman metrin päässä haukkui koira. Haukku sai Hiskin nostamaan päätä ja pörhistymään, mutta "jälki"-käskyllä jatkoi. Sattui olemaan keppikin juuri siinä pian, kiva. Hyvin ajettu, taas  kerran, pieni mies :)

Haku nro 43
Sääksjärvi, lauantai, 5 koirakkoa. Mahtava sää: aurinko paistoi, oli paras mahdollinen kuviteltavissa oleva treenikeli ja lisäksi metsä oli kaunis kuin mikä mystisine valaistuksineen.
Hiskille: ukko (ylisyvällä piilopiilossa), tyhjä, tyhjä, tyhjä, ukko, 4xtyhjä ja ukko. Ensimmäiselle ja viimeiselle näyttö, ekalle myös hallinta. Keskimmäinen noin 100 metrin syvyydessä (!) ei-tuulenpuolella. Kylläpähän His-rusakko taas loikiskeli.Yhdellä tyhjällä änkesi väkisin takapistolle, mikä johtui selvästikin siitä, että siellä oli oltu piilossa edelliselle koiralle. Vähän huono juttu. En päästänyt menemään taaksepäin.
Vihelsin juuri, kun oli menossa keskimmäiselle ukolle, oli viis veisannut vislauksesta ja hyvä niin. Risteilytystä sekä heitellen että lievin pysähdyksin. Tämä paranee.Olihan taas kivat treenit parin viikon hakutauon jälkeen :))) 

Esineruutu nro 56
Sunnuntaiaamuna Lilin kanssa Kangasalla. Hiskille 3x3 systeemillä lohkotreeni. Hyvä oli Hiskonen. Oikein hyödyllistä treeniä tämä: näitä teemme varmaan paljon taas talven mittaan.

Tarkkuusruutu
Lilin tallaama ruutu ja Lilin esine. Ei erikoista.

Ja lopuksi kunnon lenkkeilyä: mahtavaa, kun edelleen pääsee liikkumaan metsässä pitkin ja poikin uppoamatta kaulaansa myöten hankeen.'

Su-iltana jälleen tokoa Marjamäen hallilla. Kivat agihäiriöt.  Ihan ensimmäiseksi ilman mitään esivalmisteluja tunari liikkuroituna, kellotauluna, His toi väärän (!), en kuullut siinä mekkalassa, kun liikkuri siitä sanoi ja palkkasin oikein komeasti ja kehuen! Sitten oli pakko ottaa kolme uusintaa, joissa ei mitään häikkää. Mikälie black out Hiskille sattunut siinä härdellissä. Mitäs muuta sitten kuin kaukoja, zetaa (ei oikein kyllä mahtunu), parit stopit kierron kautta, metallinouto vauhtipalkalla ynnä sairaan hieno (yleisön suusta :)) ohjattu liikkuroituna,