Häirintää

Pakkaset hyhmettivät totaalisesti kaiken, myös treenihalut. Alle -15 asteen kylmyys ei sovi meikäläiselle.
Yhteinen nimittäjä niille treeneille, joita on tehty, on häirintä.
Hakutreeneissähän on harjoiteltu jo useampaan kertaan sitä, että ääni tulee vasemmalta, mutta His lähetetään oikealle. Ja päinvastoin. Se ehti jo tajuta kupletin juonen, joten siirryimme seuraavalle asteelle: häirintä-ääni tulee samalta puolelta keskilinjaa. Tätä varmaan saadaankin nyt hinkata tovi.
Sara huusi Hiskiä ensin oikealla puolella, lähellä keskilinjaa, noin 50 metrin päässä, juuri ennen lähetystä. Lähetin Hiskin oikeaan kulmaan, se eteni aivan viivasuoraan kohti kulmaukkoa, mutta kääntyikin viime hetkellä ääntä kohti. Ehdin nähdä sen vilahtavan puiden takana, näkyvyys ei ollut tässä kovin hyvä. Ehti melkein Saralle asti, Saralla oli radiopuhelin ja sanoi koiran tulevan. Käskin nousta ylös ja lähteä pois ja vihelsin koiran takaisin. Uusi lähetys kulmaan.
Ensimmäisellä kerralla His oli mennyt ihan vierestä - joko ei nenä ollut ollenkaan auki tai sitten ääni oli vain vastustamattoman vahva ärsyke.
Toiselle puolelle eteni taas 20-30 metriä suoraan kulmaan päin ja sitten aikoi oikaista ääntä kohti. Huusin pois ja lähetin uudestaan, nyt meni suoraan kulmaan, mutta teki kummallisen liikkeen, kävi kulmassa, mutta lähtikin etenemään ja palasi takaisin. Ilmeisesti pienessä bc-päässä kävi kova raksutus, mitä pitäisi tehdä, eli iski epävarmuus.
Lopuksi sai vielä nostaa molemmat ääni-maalimiehet, mutta ilman ääniapua.
Koville ottaa tämä ääniärsykkeistä pois opettaminen. Ne tuntuvat menevän jopa haju- ja näköhavaintojenkin edelle...

Sunnuntaiaamuna sitten  kävimme katsomassa Viialan uutta treenihallia, jota oli tajuttoman vaikea löytää. Se oli toooosi pieni, mutta ei agilitytelineitten siirtelyä ;)
Saara ja Marko olivat paikalla ja sain heiltä mahtavaa apua ja neuvoja seuraamiseen.
Teemana häirintä, eli molemmat tekivät kaikkensa häiritäkseen Hiskiä. Lopuksi haettiin Untokin avuksi haukkumaan.
Alku oli huono, mutta His paransi kuin sika juoksuaan. Olin jo ihan tyytyväinen, paitsi siihen, että paikka on liian edessä. Mutta kestän sen, jos asenne pysyy tommosena! Sain taas aiheelliset pyyhkeet siitä, etten ole tarpeeksi skarppina.
Kiitos Saara ja Marko!
Maanantaiaamuna vielä Jaanan ja Kallen kanssa SDP:llä. Tehtiin kaikkea kivaa(kin): ruutuunmenoja hypyn kautta ja ruudussa kaukoja, kiipeämistä, putkeenmenoa ja opeteltiin pöydälle menemistä, ihan muuten vaan. Siinä sivussa sitten vähän seuraamista, kapulaa>fokus palautuksen nopeuttamisessa ja muutama luoksetulo.
Kivaa ja rentoa.

Sunnuntaina 2.2. haun härintätreenit jatkuivat. Ei toi bc ihan tyhmä ole: tällä kertaa se vain  vilkaisi äänen suuntaan sen näköisenä, että "mä tiedän tän jutun, en mene halpaan". Eikä mennyt. Suoraan sinkosi lähetettyyn suuntaan hän, joskin vasen kulma tuotti vähän vaikeuksi, tuulen suunnasta ja ylisyvyydestä johtuen ilmeisesti. Kolmonen jätettiin tyhjäksi ja sen piston jouduin uusimaan, kun jäi matalaksi. Muuten ei erikoista.
Pitänee vain lisätä häiröiitä: seuraavaksi laitetaan porukkaa menemään alueelle niin, että His näkee ja huutelemaan samalla...

Tilinpäätös

Hiski, Onnellinen Ykkönen edelleen. Iloinen ja terve koiranpoika on saanut viettää koiranelämää Hiishollin pihassa ja juosta paljon vapaana metsässä.

-----------------------------------------------------------------------------

On tässä ihmeellisessä "talvi"säässä treenattukin, enimmäkseen hakua jostain kumman syystä, mutta ei siinä mitään ihmeempää. Kiusattu on erinäisin häiriöin Hiskiparkaa, ajatuksena siedättää pois kaikista mahdollisista avuista/häiriöistä niin, että johtotähtenä pienessä luisessa päässä olisi aina kirkkaana: eikun tuonne, aina vain sinne minne mamma näyttää, vaikka mikä olisi! Se kannattaa aina! Joojoo... Mutta Hiski kestää (ja ohjaajan  virheitä) hinkkaamista ja hiomista loputtomiin, se on varsinainen sissi.
-----------------------------------------------------------------------------
Vuosi 2013 on Hiskin kanssa ollut yksiselitteisesti ollut hakuvuosi. Jälkiä on ajettu keväällä noin viisi ja syksyllä ehkä kymmenkunta kaikkiaan ja ne ovat olleet aika mainioita. Koko kauden aikana Hiskiltä on jäänyt jäljelle kolme keppiä. Takajälkiä hyvin vähän.
Eekoota ei olla treenattu oikeastaan yhtään, paria tarkkuusruutua lukuunottamatta. Ja pudotetun esineen otimme männä viikolla ensimmäisen kerran 1,5 vuoteen eikä Hiskillä ollut mitään vaikeuksia.
Myös toko on ollut melkein kokonaan tauolla. Jotain tokoa muistuttavaa on silloin tällöin tehty ihan vaan hupailuna.
-------------------------------------------------------------
Vuosi oli Hiskin "uralla" itkettävän upea. Urheilupuolesta jäi mahtavat muistot sekä treeneistä että kisoista. Kiitos taas, treenikaverit! Kävimme yhteensä neljässä hakukokeessa, joista kaikista tuli ykköstulos sekä yhdessä jälkikokeessa, josta myös ykköstulos.
Vuoden huipputapaus oli tietenkin  haun SM-hopea ja SM-joukkuekulta. Lisäksi napsahti haun yhdistysmestaruus.
Onhan noissa yhdelle vuodelle enemmän kuin riittävästi.

Ensi vuoden tavoitteena olisi hyvä SM-tulos taas (jos kisat nyt joku järjestää). Lajina on edelleen haku, koska meillä olisi automaattisesti paikka NOM-joukkueessa, haussa.

Sitten tekisikin jo mieli suunnata muihin lajeihin. Viesti kiinnostaisi edelleen, mutta toista ohjaajaa voi olla vaikea motivoida vakituisesti treenaamaan.

Heta vanhenee. Se nukkuu paljon ja liikkuu aika kankeasti. Koitan pitää sen olon niin mukavana kuin suinkin mahdollista. On myös oikeinkin hyviä päiviä, jolloin se haluaa painia Hiskin kanssa ja on muutenkin kuin pikku pentu. Onneksi on iso piha, jossa se saa kulkea ja haukkua sen verran kuin kunto sallii. Eikä pahoja rappusia tms sisälle.

Molemmat koirat ovat kuitenkin olleet terveitä, eläinlääkäriä ei meillä juuri ole tarvittu. Se on asia, josta on syytä olla kiitollinen. Ja jokainen päivä noitten karvakamujen kanssa on ylimalkaan kivaa. Arki sujuu eikä ole koskaan tylsää hetkeä. Enempää ei voisi toivoa.  

Heta ulkoilee sen, minkä jaksaa. Saa nähdä, vieläkö saamme pitää Hetaliinin vielä tämänkin vuoden