lauantai 28. maaliskuuta 2009
Treenitauko
Hiski on jäänyt pienelle treenitauolle: toistaiseksi sen kanssa ei tehdä mitään muuta kuin lenkkejä ja leikkiä.
torstai 26. maaliskuuta 2009
Hakua, tottista ja laatikkoleikkiä
Hakutreeni 25.3., Sääksjärvi
Jatkettiin samalla linjalla: hallintaa ja rullantuonti, ukkoja nyt neljä kpl, kaikki keskilinjan lähellä.
Keskilinjalle tuleminen onnistui nyt (kolmas treeni vasta tätä lajia) vapaana hämmästyttävän hyvin. Kun päästin Hiskin irti ja pysähdyin, se jäi heti katsomaan minua ihan kuin lamppu olisi syttynyt päässä "ahaa, tää oli nyt tämä juttu". Sitten kuljettiin nätisti (melkein) koko matka yhdessä keskilinjan alkuun, missä ihanat ihmiset seisokelivat. Muutama pikku pyrähdys oli, jolloin aina pysähdyin ja His palasi heti takaisin. Yhtään ei tarvinnut käskyttää.
Maalimiehet saivat myös mennä paikoilleen niin, että Hiski odotti rauhassa mun vierelläni.
Rullien haku ja tuonti myös aivan ookoot: yhtä maalimiestä päin Hiskonen oli hypännyt rulla suussa,silkkaa innostustaan. Paluut yhdessä vapaana sujuivat myös nyt oikein hyvin.
Kertakaikkiaan mahtavaa, Vemmelsääri!
Tottista torstaina 26.3. Pirkkahallilla
Katrin ja Roihun kanssa. Omapisteytys :)
Tasamaanouto, pelkkä palautus. Hyvä
Eteensiirtymisiä sivulta, edestä sivulle ja luoksetuloja eri kulmista. Niin tiivistä, että His istuu mun kengillä ja sen pää on treeniliivin helman alla. Kiva: ei hajuakaan, mitä tälle tarvis tehdä...
Seuraaminen. Käännöksiä vasemmalle ensin ja sitten vähän pitempää (pitkästä aikaa) suoraa. Juoksuaskeliakin yritin: peräpää lähtee kuulemma seilaamaan heti. Voi rähmänrähmä. Tyydyttävä.
Liikkeestä istuminen, 3 kpl. Liian hitaita kaikki. Kyttäsi lelua Katrin mukaan (ei näkyvissä). Tyydyttävä.
Maahanmeno. Nojoo, nopea, mutta ohjaaja antoi voimakkaan avun. Nollille.
Paikallamakuu. Kovin levoton. Nousi. Nollille meni.
Roihun jälkeen uusi kierros.
Seuraaminen. Vire oli jotenkin alhaalla, kontktikin kehnonpuoleinen, joten lopetettiin aika lyhyeen. Siihen lähelle tuli kaksi dobberia treenaamaan, taisi ottaa paineita niistä.
Sivulla maahanmenoja ja perusasentoon nousuja, seisomisia namiavuilla.
Luoksetulo. Sairaan nopea: sukelsi suoraan treeniliivin alle. Minun asteikollani napakymppi, eipähän himmailtu lopussa :))
Roihun viestin jälkeen vielä laatikkoleikki. Katri meni häkkipiiloon (niin, ettei Hiski nähnyt). Hiski kierteli ensin häkkiä ja jäi sitten istumaan sen viereen. Katri työnsi rullan häkin alta ja His toi nätisti mulle. Toinen samaan tapaan, mutta ensiksi käytetty häkki jäi siihen reitille. Hiski ei kiinnittänyt "käytettyyn" mitään huomiota, vaan meni suoraan oikealle häkille.
Ensimmäinen rullatreeni, jossa mm oli kokonaan piilossa.
Hyvä Hiskonen!
Ammuimme vielä molemmille koirille. Ei reaktioita.
Heta otti koko seuraamiskaavion ja kaikki jäävät liikkeet, palkka vasta lopussa. Kontakti alkoi jäävissä olla heikkoa. Pitää vähän miettiä tuota.
Kotipihalla otin vielä tunnarin Hiskille. Oma+kolme muuta. Naksautin/vahvistin heti, kun koski omaa. Hyvin meni.
Ja peruutus alkaa onnistua-jihuu!
Jatkettiin samalla linjalla: hallintaa ja rullantuonti, ukkoja nyt neljä kpl, kaikki keskilinjan lähellä.
Keskilinjalle tuleminen onnistui nyt (kolmas treeni vasta tätä lajia) vapaana hämmästyttävän hyvin. Kun päästin Hiskin irti ja pysähdyin, se jäi heti katsomaan minua ihan kuin lamppu olisi syttynyt päässä "ahaa, tää oli nyt tämä juttu". Sitten kuljettiin nätisti (melkein) koko matka yhdessä keskilinjan alkuun, missä ihanat ihmiset seisokelivat. Muutama pikku pyrähdys oli, jolloin aina pysähdyin ja His palasi heti takaisin. Yhtään ei tarvinnut käskyttää.
Maalimiehet saivat myös mennä paikoilleen niin, että Hiski odotti rauhassa mun vierelläni.
Rullien haku ja tuonti myös aivan ookoot: yhtä maalimiestä päin Hiskonen oli hypännyt rulla suussa,silkkaa innostustaan. Paluut yhdessä vapaana sujuivat myös nyt oikein hyvin.
Kertakaikkiaan mahtavaa, Vemmelsääri!
Tottista torstaina 26.3. Pirkkahallilla
Katrin ja Roihun kanssa. Omapisteytys :)
Tasamaanouto, pelkkä palautus. Hyvä
Eteensiirtymisiä sivulta, edestä sivulle ja luoksetuloja eri kulmista. Niin tiivistä, että His istuu mun kengillä ja sen pää on treeniliivin helman alla. Kiva: ei hajuakaan, mitä tälle tarvis tehdä...
Seuraaminen. Käännöksiä vasemmalle ensin ja sitten vähän pitempää (pitkästä aikaa) suoraa. Juoksuaskeliakin yritin: peräpää lähtee kuulemma seilaamaan heti. Voi rähmänrähmä. Tyydyttävä.
Liikkeestä istuminen, 3 kpl. Liian hitaita kaikki. Kyttäsi lelua Katrin mukaan (ei näkyvissä). Tyydyttävä.
Maahanmeno. Nojoo, nopea, mutta ohjaaja antoi voimakkaan avun. Nollille.
Paikallamakuu. Kovin levoton. Nousi. Nollille meni.
Roihun jälkeen uusi kierros.
Seuraaminen. Vire oli jotenkin alhaalla, kontktikin kehnonpuoleinen, joten lopetettiin aika lyhyeen. Siihen lähelle tuli kaksi dobberia treenaamaan, taisi ottaa paineita niistä.
Sivulla maahanmenoja ja perusasentoon nousuja, seisomisia namiavuilla.
Luoksetulo. Sairaan nopea: sukelsi suoraan treeniliivin alle. Minun asteikollani napakymppi, eipähän himmailtu lopussa :))
Roihun viestin jälkeen vielä laatikkoleikki. Katri meni häkkipiiloon (niin, ettei Hiski nähnyt). Hiski kierteli ensin häkkiä ja jäi sitten istumaan sen viereen. Katri työnsi rullan häkin alta ja His toi nätisti mulle. Toinen samaan tapaan, mutta ensiksi käytetty häkki jäi siihen reitille. Hiski ei kiinnittänyt "käytettyyn" mitään huomiota, vaan meni suoraan oikealle häkille.
Ensimmäinen rullatreeni, jossa mm oli kokonaan piilossa.
Hyvä Hiskonen!
Ammuimme vielä molemmille koirille. Ei reaktioita.
Heta otti koko seuraamiskaavion ja kaikki jäävät liikkeet, palkka vasta lopussa. Kontakti alkoi jäävissä olla heikkoa. Pitää vähän miettiä tuota.
Kotipihalla otin vielä tunnarin Hiskille. Oma+kolme muuta. Naksautin/vahvistin heti, kun koski omaa. Hyvin meni.
Ja peruutus alkaa onnistua-jihuu!
keskiviikko 25. maaliskuuta 2009
Hieman tottista ja outo käytös esteellä jatkuu
Maanantaina tottista Pirkkahallilla Pian ja Aksun kanssa
Hiski: noutoa (vain palautuksia), luoksetulo (läpijuoksuna), liikkeestä istuminen (eteen kääntyen), maahanmenoja (voimakas apu). Eteentuloja sivulta, seuraamista, tiuhaan vasemmalle kääntyen.
Paikallamakuu (paljon häiriöitä muista koirista ynnä Pia käveli Hiskin ympäri ja vierestä)
Noudot oikein hyvin (hiukan lisää vauhtia ei olisi ollut pahitteeksi, mutta homma oli nyt muuten oikein korrekti. Luoksetulo nopea. Pian mukaan seuraaminen oli ok, pari kertaa tuli huomautus perän aukeamisesta. Itse olen edelleen kauhean epävarma tästä, kun en näe koiraa ollenkaan. Pakko luottaa muihin, mikä on vaikeeta ;)
Kävimme myös matalan esteen luona. Hiski jännittyi taas heti viiksikarvoista hännänpäähän asti: ei istu, ei seuraa, jököttää vaan ja tuijottaa estettä. Hengailtiin siinä sitten kaikessa rauhassa vähän, heittelin nameja esteen yli ilman mitään käskyä, leikittiin esteen vieressä, välillä pikku pätkä seuraamista. Kävelin itsekin esteen yli ihan muina naisina ja His perässä. Ajattelin, ettei "tehrä tästä ny mitään numeroo." Mutta aika oudosti tuo kyllä käyttäytyy...
Hetalle kapulannoutoa ja eteenmeno ynnä leikkiä pallolla.
Keittiötottikset: sitä samaa. Peräpään käyttötreeniä: pyörimistä, peruutusta, sivulta eteen siirtymisiä ja edestä sivulle siirtymisiä, eteentuloja eri kulmista. Pientä edistymistä (ehkä) havaittavissa). Hiski on kyllä takapäästään yllättävän kankea Vähän imutustakin. Ynnä paikalla makuuta.
Tiistai pidettiin kokonaan treenivapaana.
Hiski: noutoa (vain palautuksia), luoksetulo (läpijuoksuna), liikkeestä istuminen (eteen kääntyen), maahanmenoja (voimakas apu). Eteentuloja sivulta, seuraamista, tiuhaan vasemmalle kääntyen.
Paikallamakuu (paljon häiriöitä muista koirista ynnä Pia käveli Hiskin ympäri ja vierestä)
Noudot oikein hyvin (hiukan lisää vauhtia ei olisi ollut pahitteeksi, mutta homma oli nyt muuten oikein korrekti. Luoksetulo nopea. Pian mukaan seuraaminen oli ok, pari kertaa tuli huomautus perän aukeamisesta. Itse olen edelleen kauhean epävarma tästä, kun en näe koiraa ollenkaan. Pakko luottaa muihin, mikä on vaikeeta ;)
Kävimme myös matalan esteen luona. Hiski jännittyi taas heti viiksikarvoista hännänpäähän asti: ei istu, ei seuraa, jököttää vaan ja tuijottaa estettä. Hengailtiin siinä sitten kaikessa rauhassa vähän, heittelin nameja esteen yli ilman mitään käskyä, leikittiin esteen vieressä, välillä pikku pätkä seuraamista. Kävelin itsekin esteen yli ihan muina naisina ja His perässä. Ajattelin, ettei "tehrä tästä ny mitään numeroo." Mutta aika oudosti tuo kyllä käyttäytyy...
Hetalle kapulannoutoa ja eteenmeno ynnä leikkiä pallolla.
Keittiötottikset: sitä samaa. Peräpään käyttötreeniä: pyörimistä, peruutusta, sivulta eteen siirtymisiä ja edestä sivulle siirtymisiä, eteentuloja eri kulmista. Pientä edistymistä (ehkä) havaittavissa). Hiski on kyllä takapäästään yllättävän kankea Vähän imutustakin. Ynnä paikalla makuuta.
Tiistai pidettiin kokonaan treenivapaana.
maanantai 23. maaliskuuta 2009
Niihama-tottis ja hakustelu
Sunnuntai 22.3. tottis
Niihamassa, nimeltään bh-tottis, mutta jääviä liikkeitä lähinnä katsottiin.
Parikymmentä koiraa yhtaikaa kentällä, osa haukkui, palloja heiteltiin, kaikenlaisia komentoja, kiljumista yms. Eli erittäin häiriökäs ympäristö.
Kävelimme ja seisoskelimme ensin kentän ulkopuolella tekemättä mitään. Hiski alkoi jo aikansa pörhisteltyään katsella minua siihen malliin, että "eiks täällä mitään tapahdukaan."
Kentällä oltiin sitten aktiivisia: palkkasin ahkerasti pelkistä kontakteista ja aivan pienistä siirtymistä. Ei siellä mitään seuraamista voinut ottaakaan, alusta oli niin epätasainen ja jäinen, että liikkuminen oli pakkoliikkeistä horjahtelua.
Paikallamakuu sujui häiriöihin suhteutettuna ihan kohtuullisen hyvin.
Kouluttaja katsoi jäävistä liikkeistä istumisen kaksi kerta, mitkä oli hänen mielestään erittäin hyviä ja nopeita (en tiedä, uskoisko). Suositteli silloin tällöin vielä heti eteenkääntymistä myös, mikä oli varmaan hyvä neuvo.
Maahanmenoja voimakkaalla avulla ja lelupalkalla, nopeat. Tätä vaan jatketaan vielä.
Otin vielä luoksetulon siinä kaiken härdellin keskellä, ihan eteen asti, mikä oli yllättäen loppuun asti nopea ja suora.
Hetalle taas muistaakseni jäävät liikkeet ja leikkiä.
Haku, hallintaa ja rulla
Sääksjärvellä, sunnuntai-iltapäivänä. Keskiviikkoisen kaavan mukaan, mutta nyt oli ensin nenänavausäijä. Tällä kertaa His ei käynyt alussa irtipäästämisen jälkeen niin kaukana kuin viimeksi, mutta lähti kyllä pari kertaa viereltä. Tuli heti takaisin. Rullanhaut ja näytöt (3 kpl) menivät hienosti ja His odotti kiltisti vapaana lähetystä. Ainoa ongelma oli ekalta mm:ltä vapaana poistullessa, kun Hiski alkoi etsiskellä maasta keppiä... Se mun oli pakko kieltää. Nyt pitää mm pistää vielä lähemmäksi, että saan Hiskin varmasti kuljetettua vierellä keskilinjalle asti. Pitää myös olla tarkka ja täsmällinen käskyjen kanssa, jotta His tietää, milloin homma jatkuu ja milloin ei. Taisin unohtaa sanoa maalimieheltä lähdettäessä "jatketaan." Nyt Hiski varmaan luuli, että homma jo loppui ja alkoi palkata itseään kepillä... Viimeisen mm:n jälkeen aina VAPAA eikä saa jättää liivejä+rullaa päälle. Tosiselvät tsydeemit nyt, kun pelissä alkaa olla aika monta liikkuvaa osaa pienelle pojankoltiaiselle.
Mutta muuten olin oikein tyytyväinen herra Metsä-Hiskoseen jälleen kerran. Rullantuonnin se osaa kyllä upeasti: ei pudottele matkalla ja tulee nätisti sivulle asti.
Niihamassa, nimeltään bh-tottis, mutta jääviä liikkeitä lähinnä katsottiin.
Parikymmentä koiraa yhtaikaa kentällä, osa haukkui, palloja heiteltiin, kaikenlaisia komentoja, kiljumista yms. Eli erittäin häiriökäs ympäristö.
Kävelimme ja seisoskelimme ensin kentän ulkopuolella tekemättä mitään. Hiski alkoi jo aikansa pörhisteltyään katsella minua siihen malliin, että "eiks täällä mitään tapahdukaan."
Kentällä oltiin sitten aktiivisia: palkkasin ahkerasti pelkistä kontakteista ja aivan pienistä siirtymistä. Ei siellä mitään seuraamista voinut ottaakaan, alusta oli niin epätasainen ja jäinen, että liikkuminen oli pakkoliikkeistä horjahtelua.
Paikallamakuu sujui häiriöihin suhteutettuna ihan kohtuullisen hyvin.
Kouluttaja katsoi jäävistä liikkeistä istumisen kaksi kerta, mitkä oli hänen mielestään erittäin hyviä ja nopeita (en tiedä, uskoisko). Suositteli silloin tällöin vielä heti eteenkääntymistä myös, mikä oli varmaan hyvä neuvo.
Maahanmenoja voimakkaalla avulla ja lelupalkalla, nopeat. Tätä vaan jatketaan vielä.
Otin vielä luoksetulon siinä kaiken härdellin keskellä, ihan eteen asti, mikä oli yllättäen loppuun asti nopea ja suora.
Hetalle taas muistaakseni jäävät liikkeet ja leikkiä.
Haku, hallintaa ja rulla
Sääksjärvellä, sunnuntai-iltapäivänä. Keskiviikkoisen kaavan mukaan, mutta nyt oli ensin nenänavausäijä. Tällä kertaa His ei käynyt alussa irtipäästämisen jälkeen niin kaukana kuin viimeksi, mutta lähti kyllä pari kertaa viereltä. Tuli heti takaisin. Rullanhaut ja näytöt (3 kpl) menivät hienosti ja His odotti kiltisti vapaana lähetystä. Ainoa ongelma oli ekalta mm:ltä vapaana poistullessa, kun Hiski alkoi etsiskellä maasta keppiä... Se mun oli pakko kieltää. Nyt pitää mm pistää vielä lähemmäksi, että saan Hiskin varmasti kuljetettua vierellä keskilinjalle asti. Pitää myös olla tarkka ja täsmällinen käskyjen kanssa, jotta His tietää, milloin homma jatkuu ja milloin ei. Taisin unohtaa sanoa maalimieheltä lähdettäessä "jatketaan." Nyt Hiski varmaan luuli, että homma jo loppui ja alkoi palkata itseään kepillä... Viimeisen mm:n jälkeen aina VAPAA eikä saa jättää liivejä+rullaa päälle. Tosiselvät tsydeemit nyt, kun pelissä alkaa olla aika monta liikkuvaa osaa pienelle pojankoltiaiselle.
Mutta muuten olin oikein tyytyväinen herra Metsä-Hiskoseen jälleen kerran. Rullantuonnin se osaa kyllä upeasti: ei pudottele matkalla ja tulee nätisti sivulle asti.
lauantai 21. maaliskuuta 2009
Tottista, hyvää ja huonoa
Tottikset to-la viikollla 12
Joka päivä kotona aamuin illoin:
Takapäätreeniä Hiskoselle ahkerasti (Riitan "määräys" :)). Sivulta eteen siirtymiset alkaa pikkuhiljaa sujua, peruuttamisenkin oppimisesta alkaa olla toiveita...
Paikallamakuita, pitkiä aikoja.
Maahanmenoja (nopeita) lelulla.
Levekin kentällä perjantaina Marja-Liisan ja Virva kanssa:
Seuraamista, paljon vasemmalle käännöksiä ja sitä oikealla jalalla "vinoonkävelyä". Poikitteli nytkin kuulemma. Hypähteli liikkeellelähdöissä myös edelleen. Hypähtely vähenee, kun kävelen hitaammin.
Liikkeestä istuminen: pari kpl liian hitaita, kolmas (kai) tarpeeksi nopea.
Maahanmenoja runsailla avuilla.
Seisominen (liikkeestä). Meni istumaan kaksi kertaa... Voi jösses, tääkin rupee takkuamaan. Reilu käsiapu, johan pelitti. Vielä pelkkää stoppaamista namien heittelyillä.
Loppuun vauhtiluoksetulo.
Paikallamakuu Marja-Liiasan leikkiessä Sannin (rotikka) kanssa. Tiukkaa, tiukkaa: pari kertaa nytkähti siihen malliin, että "ei pysty, ei pysty, sillä on pallo." Tätä lajia nyt paljon lisää Hörökorvalle.
Pirkkahallin kentällä lauantaina, ihan keskenämme, paljon liikennettä, jalankulkijoita ja ohikulkevia koiria.
Hiskin kanssa homma alkoi oikein hyvin: otettiin vain ihan lyhyitä seuraamispätkiä, käännöksiä ja pyörimistä jo senkin takia, että kentällä oli lunta, kivasti pinnastaan jäätynyttä.
Nämä menivät mielestäni oikein hyvin.
Luoksetulot: ensimmäinen perille asti nopeasti ja suoraan, toinen lopussa hitaammin, kolmannen otin sitten vauhdilla lelulle läpijuoksuna.
Nouto: otin vauhtijuoksuina, ei luovutusta. Ei valittamista.
Istuminen: otin ilman valmistelevaa osuutta, suoraan, jotta nopeutuisi.
Maahanmenot: taas reiluilla avuilla nopeasti alas. Ehkä tää tästä, joskus.
Estehyppy...Matalalla esteellä His hyppäsi ihan nätisti ja rauhallisesti edestakaisin, namipalkalla, malttoi jopa istua esteen edessä. Sitten menimme korkeammalle, metriselle esteelle. Hiski jotenkin jännittyi heti eikä malttanut istua. Otin seuraamista siinä esteen edessä, pieniä käännöksiä ja naksuttelin ihan rauhassa. Joka kerta, kun naksaus kuului, Hiski oli ryntäämässä esteen yli. Lopulta päästiin semmoiseen yhteisymmärrykseen, että sain annettua hyppykäskyn. Ja ponnisti, suorastaan kiipesi, esteen yli. En tietenkään hyväksynyt tätä, vaan otettiin uusiksi. Sama juttu. Ja pari kertaa vielä (kun olisin halunnut sen yhden onnistuneen, josta olisi päässyt palkkaamaan), kunnes His ihan yllättäen ja varoittamatta PURI minua käsivarteen. Siinä on nyt komea mustelma. Säikähdin senverran, että karjaisin spontaanisti "ein" ja nappasin poikaa niskavilloista.
Siirryttiin sitten matalammalle esteelle takaisin, mutta His ei enää meinannut rauhoittua millään ja kieltäytyi hyppäämästä. Lopulta sain sen sentään menemään yli, palkkasin namilla ja vein autoon.
Heta:
Nouto: lähti ihan intona, ryysi kapulalle ja heittäytyi lumeen kierimään!!! Olin Hiskin estehäröilyn jäljiltä valmiiksi aika kireä eikä naurattanut yhtään...Uusinta meni ihan hyvin.
Estenouto: Ihan ookoo. Ilmava nätti hyppy ja suora palautus.
A-este: ekalla kerralla ennakoi. Uusinnalla toi kapulan noin kahden metrin päässä vieressä seisoneen hyppyesteen yli... Nyt jo alkoi huvittaa. Kolmas kerta toden sanoi, tosin palautti vähän vinoon.
Liikkeestä istuminen: hiiiiidas, mutta ei mahda mitään. Pääasia, että istuu.
Maahanmeno ja seisominen ok.
Eteenmeno pallolle loppuun ja leikki.
Hiskin treenistä jäi sen verran kakka fiilis, että otin sen vielä uudestaan kentälle, pelkästään leikkimään. Pitkästä aikaa kahdella pallolla. Pallosta on edelleen mahdoton luopua, vaikka se aina heitettäisiin uudelleeen tai vaihdettaisiin toiseen palloon. Siitähän joutuisi hetkeksi IRROTTAMAAN. Rätti tms on helpompi tuoda mammalle, kun sitä revitään ja siinä ei tartte irrottaa, paitsi tietysti silloin, kun mamma haluaa, että tehdään jotain liikettä....Huoh.
Kun päästiin kotiin, Hiski oksensi. En tiedä, ottiko treenit niin koville, vai mikä pojalla on, ihan terveeltä tuo muuten vaikuttaa.
Vähän mua alkaa kyrsiä se, ettei Hiski osaa yhtään liikettä kunnolla, vaan vähän sinnepäin. Olisi rehellisesti sanoen tosi kiva, jos olisi edes yksi liike, josta voisin sanoa, että "sen se oikeesti osaa" :(
Mutta kyllä se silti on ihana (ja taitavakin)! Peiliinhän tässä pitää kattoa, sieltä se ei-taitava löytyy.
Joka päivä kotona aamuin illoin:
Takapäätreeniä Hiskoselle ahkerasti (Riitan "määräys" :)). Sivulta eteen siirtymiset alkaa pikkuhiljaa sujua, peruuttamisenkin oppimisesta alkaa olla toiveita...
Paikallamakuita, pitkiä aikoja.
Maahanmenoja (nopeita) lelulla.
Levekin kentällä perjantaina Marja-Liisan ja Virva kanssa:
Seuraamista, paljon vasemmalle käännöksiä ja sitä oikealla jalalla "vinoonkävelyä". Poikitteli nytkin kuulemma. Hypähteli liikkeellelähdöissä myös edelleen. Hypähtely vähenee, kun kävelen hitaammin.
Liikkeestä istuminen: pari kpl liian hitaita, kolmas (kai) tarpeeksi nopea.
Maahanmenoja runsailla avuilla.
Seisominen (liikkeestä). Meni istumaan kaksi kertaa... Voi jösses, tääkin rupee takkuamaan. Reilu käsiapu, johan pelitti. Vielä pelkkää stoppaamista namien heittelyillä.
Loppuun vauhtiluoksetulo.
Paikallamakuu Marja-Liiasan leikkiessä Sannin (rotikka) kanssa. Tiukkaa, tiukkaa: pari kertaa nytkähti siihen malliin, että "ei pysty, ei pysty, sillä on pallo." Tätä lajia nyt paljon lisää Hörökorvalle.
Pirkkahallin kentällä lauantaina, ihan keskenämme, paljon liikennettä, jalankulkijoita ja ohikulkevia koiria.
Hiskin kanssa homma alkoi oikein hyvin: otettiin vain ihan lyhyitä seuraamispätkiä, käännöksiä ja pyörimistä jo senkin takia, että kentällä oli lunta, kivasti pinnastaan jäätynyttä.
Nämä menivät mielestäni oikein hyvin.
Luoksetulot: ensimmäinen perille asti nopeasti ja suoraan, toinen lopussa hitaammin, kolmannen otin sitten vauhdilla lelulle läpijuoksuna.
Nouto: otin vauhtijuoksuina, ei luovutusta. Ei valittamista.
Istuminen: otin ilman valmistelevaa osuutta, suoraan, jotta nopeutuisi.
Maahanmenot: taas reiluilla avuilla nopeasti alas. Ehkä tää tästä, joskus.
Estehyppy...Matalalla esteellä His hyppäsi ihan nätisti ja rauhallisesti edestakaisin, namipalkalla, malttoi jopa istua esteen edessä. Sitten menimme korkeammalle, metriselle esteelle. Hiski jotenkin jännittyi heti eikä malttanut istua. Otin seuraamista siinä esteen edessä, pieniä käännöksiä ja naksuttelin ihan rauhassa. Joka kerta, kun naksaus kuului, Hiski oli ryntäämässä esteen yli. Lopulta päästiin semmoiseen yhteisymmärrykseen, että sain annettua hyppykäskyn. Ja ponnisti, suorastaan kiipesi, esteen yli. En tietenkään hyväksynyt tätä, vaan otettiin uusiksi. Sama juttu. Ja pari kertaa vielä (kun olisin halunnut sen yhden onnistuneen, josta olisi päässyt palkkaamaan), kunnes His ihan yllättäen ja varoittamatta PURI minua käsivarteen. Siinä on nyt komea mustelma. Säikähdin senverran, että karjaisin spontaanisti "ein" ja nappasin poikaa niskavilloista.
Siirryttiin sitten matalammalle esteelle takaisin, mutta His ei enää meinannut rauhoittua millään ja kieltäytyi hyppäämästä. Lopulta sain sen sentään menemään yli, palkkasin namilla ja vein autoon.
Heta:
Nouto: lähti ihan intona, ryysi kapulalle ja heittäytyi lumeen kierimään!!! Olin Hiskin estehäröilyn jäljiltä valmiiksi aika kireä eikä naurattanut yhtään...Uusinta meni ihan hyvin.
Estenouto: Ihan ookoo. Ilmava nätti hyppy ja suora palautus.
A-este: ekalla kerralla ennakoi. Uusinnalla toi kapulan noin kahden metrin päässä vieressä seisoneen hyppyesteen yli... Nyt jo alkoi huvittaa. Kolmas kerta toden sanoi, tosin palautti vähän vinoon.
Liikkeestä istuminen: hiiiiidas, mutta ei mahda mitään. Pääasia, että istuu.
Maahanmeno ja seisominen ok.
Eteenmeno pallolle loppuun ja leikki.
Hiskin treenistä jäi sen verran kakka fiilis, että otin sen vielä uudestaan kentälle, pelkästään leikkimään. Pitkästä aikaa kahdella pallolla. Pallosta on edelleen mahdoton luopua, vaikka se aina heitettäisiin uudelleeen tai vaihdettaisiin toiseen palloon. Siitähän joutuisi hetkeksi IRROTTAMAAN. Rätti tms on helpompi tuoda mammalle, kun sitä revitään ja siinä ei tartte irrottaa, paitsi tietysti silloin, kun mamma haluaa, että tehdään jotain liikettä....Huoh.
Kun päästiin kotiin, Hiski oksensi. En tiedä, ottiko treenit niin koville, vai mikä pojalla on, ihan terveeltä tuo muuten vaikuttaa.
Vähän mua alkaa kyrsiä se, ettei Hiski osaa yhtään liikettä kunnolla, vaan vähän sinnepäin. Olisi rehellisesti sanoen tosi kiva, jos olisi edes yksi liike, josta voisin sanoa, että "sen se oikeesti osaa" :(
Mutta kyllä se silti on ihana (ja taitavakin)! Peiliinhän tässä pitää kattoa, sieltä se ei-taitava löytyy.
torstai 19. maaliskuuta 2009
Hallinta- ja rullatreeni
Hakutreeni Sääksjärvellä keskiviikkona 18.3.
Kyseessä siis hallinta- ja rullatreeni, Hiskille. Heta sai tulla tallaamaan, ikionnellisena.
Toin Hiskin remmissä 10-20 metrin päähän keskilinjan alusta - nelivedolla- ja päästin irti. En puhunut mitään. His rynnisti metsään, etsimään nenänavausäijää ilmeisesti.
Muu porukka oli ohjeistettu olemaan täysin välinpitämättömiä, jos His tulee hyppimään. Se ei ihme kyllä mennyt ollenkaan ihmisten luo, vaan palasi luokseni, naksautin sen tullessa sivulle ja lähdettiin kävelemään eteenpäin. Hiski pysyi nätisti kyydissä, naksautin vielä pari kertaa ja kiittelin.
Kun oltiin päästy keskilinjan alkuun, maalimies meni rullan (ja ruokapurkin) kanssa noin 10 metrin päähän. Hiski pysyi hienosti istumassa vierelläni vapaana, lähetin sen, His haki rullan (maassa), toi minulle, lähti näytölle ja sai syödä ruuan suoraan purkista. Minä toin Hiskin vapaana sen 10 metrin matkan keskilinjalle. Sama toistettiin toiselle puolelle. Sai lopuksi vielä minulta lelun.
Homma onnistui yli odotusten! Ei Hiski mitään remmikuljetuksia enää tarvitse, en vaan ole tajunnut sitä aikaisemmin.
Toistetaan kuitenkin näitä helppoja treenejä, jotta homma menee jakeluun.
Kyseessä siis hallinta- ja rullatreeni, Hiskille. Heta sai tulla tallaamaan, ikionnellisena.
Toin Hiskin remmissä 10-20 metrin päähän keskilinjan alusta - nelivedolla- ja päästin irti. En puhunut mitään. His rynnisti metsään, etsimään nenänavausäijää ilmeisesti.
Muu porukka oli ohjeistettu olemaan täysin välinpitämättömiä, jos His tulee hyppimään. Se ei ihme kyllä mennyt ollenkaan ihmisten luo, vaan palasi luokseni, naksautin sen tullessa sivulle ja lähdettiin kävelemään eteenpäin. Hiski pysyi nätisti kyydissä, naksautin vielä pari kertaa ja kiittelin.
Kun oltiin päästy keskilinjan alkuun, maalimies meni rullan (ja ruokapurkin) kanssa noin 10 metrin päähän. Hiski pysyi hienosti istumassa vierelläni vapaana, lähetin sen, His haki rullan (maassa), toi minulle, lähti näytölle ja sai syödä ruuan suoraan purkista. Minä toin Hiskin vapaana sen 10 metrin matkan keskilinjalle. Sama toistettiin toiselle puolelle. Sai lopuksi vielä minulta lelun.
Homma onnistui yli odotusten! Ei Hiski mitään remmikuljetuksia enää tarvitse, en vaan ole tajunnut sitä aikaisemmin.
Toistetaan kuitenkin näitä helppoja treenejä, jotta homma menee jakeluun.
keskiviikko 18. maaliskuuta 2009
Mutalassa
Tiistaina 17.3. tottista Mutalassa
Ajoimme siis Mutalan (oikein auratulle, mitä ylellisyyttä!) kentälle, jossa tapasimme Hanna.T:n ynnä velipoika Huin sekä Lauran ja äippä-Glendan. Viimeksimainittu ei kyllä kauheesti perustanut Hiski-pojastaan, vaan ärähteli vihaisesti Hiskin lähentelyille.
Seuraaminen. Intensiivistä kuten aina, mutta poikittamista siellä täällä. Sain vinkiksi kävellä oikealla jalalla vähän eteen sivuittain, mutta katse eteenpän (tätä Arja ilmeisesti koitti mulle selittää Längelmäellä...) ja se tuntui auttavan: itse en osaa sanoa, mutta niin Hanna ja Laura väittivät.
Muutama liikkeestä istuminen, Laura naksautti tarpeeksi nopeasta.
Liikkeestä maahanmeno ei onnistunut nytkään (kyllä se kotona osaa), joten siirrymme palkkaamaan nopeasti lelulla heti eteen.
Sitten Hui tuli suorittamaan ja Hiski jäi paikallamakuuseen. Nyt se pysyi paikoillaan jopa Huin luoksetulotreeneissä. Siitä olin tyytyväinen. Otin siinä myös sivulla maahanmenoja ja ylösnousuja, jotka menivät ihan hyvin.
Toisessa osassa otin Hiskille noutoa, ensin ihan läheltä luovutuksen ja sitten vauhtipalautuksen, ei loppuun asti, vaan heitin lelun, kun His oli vielä hyvässä vauhdissa.
Muutama edestä sivulle siirtyminen (sivulta eteen siirtymistä His ei vielä osaa, kun sitä ei ole sille opetettu). Huilla oli muuten tosinopeat ja hienot siirtymiset/takapään käyttö!
Seuraamista taas hieman sillä ristiaskeleella. Lauran ja hannan mielestä ok.
Liikkeestä seisomisessa His ei pysähtynyt tarpeeksi nopeasti (kyllä se tämänkin kotona osaa :)). Hannalta (ihan livenä esitettynä) tuli hyvä kikka nopean stoppaamisen treenaamiseen namien avulla.
Suurkiitokset seurasta ja avusta Laura ja Hanna! Valitettavasti oli vähän kiire pois enkä ehtinyt nähdä äiti-Glendan treeniä ollenkaan.
Iltamyöhällä kiireisen päivän ja illan jälkeen raahauduin vielä Hiskin kanssa iltapissalenkille. Lähipuistossa meitä lähestyi tankinkokokoisen, mustan lapukan perässään hinaama keski-ikäinen nainen, joka huuteli savonmurteella jo kaukaa: "Suapiko tulla leikkimmään? " Mikäs siinä, päästin Hiskin irti ja mentiin viereiselle aidatulle pallokentälle. En ole elämässäni nähnyt yhtä lihavaa labbista (kuulemma 10 kuukauden ikäinen, ressu!). Hiski kiipeili reippaasti noin kolme kertaa itseään suuremman tynnyrin kylkiä pitkin ja löytyi siitä mötikästäkin eloa ja ytyä, kun Hiski oli sitä vähän aikaa ravistellut. His kyllä oli koko ajan kirjaimellisesti niskan päällä, se on melkoinen äijä. Nainen (Mikkelistä käymässä) puhua papatti taukoamatta: yritin siinä väsyneenä pari kertaa sanoa jotain, mutta en saanut lausetta loppuun. Selvisi, että lapukan omistajalla oli aikaisemmin ollut perhoskoira, joka oli näyttelyssä purrut tuomaria. Nyt oli labbiksenkin kanssa kuulemma ongelmia: "kun sille pittee aina olla heittämässä palloa ja semmosta ja on niin levoton." Lopulta kutsuin Hiski luokse. Kädessäni oli yksi kuivamuonannappula, lapukka tuli siihen myös, jolloin Hiski rähähti (ruoka). Lapukan mamma alkoi huutaa hädissään: "Ei saa, ei saa!" Minä laitoin Hiskin kiinni, kiitettiin leikkiseurasta ja lähdettiin kotiin.
Ajoimme siis Mutalan (oikein auratulle, mitä ylellisyyttä!) kentälle, jossa tapasimme Hanna.T:n ynnä velipoika Huin sekä Lauran ja äippä-Glendan. Viimeksimainittu ei kyllä kauheesti perustanut Hiski-pojastaan, vaan ärähteli vihaisesti Hiskin lähentelyille.
Seuraaminen. Intensiivistä kuten aina, mutta poikittamista siellä täällä. Sain vinkiksi kävellä oikealla jalalla vähän eteen sivuittain, mutta katse eteenpän (tätä Arja ilmeisesti koitti mulle selittää Längelmäellä...) ja se tuntui auttavan: itse en osaa sanoa, mutta niin Hanna ja Laura väittivät.
Muutama liikkeestä istuminen, Laura naksautti tarpeeksi nopeasta.
Liikkeestä maahanmeno ei onnistunut nytkään (kyllä se kotona osaa), joten siirrymme palkkaamaan nopeasti lelulla heti eteen.
Sitten Hui tuli suorittamaan ja Hiski jäi paikallamakuuseen. Nyt se pysyi paikoillaan jopa Huin luoksetulotreeneissä. Siitä olin tyytyväinen. Otin siinä myös sivulla maahanmenoja ja ylösnousuja, jotka menivät ihan hyvin.
Toisessa osassa otin Hiskille noutoa, ensin ihan läheltä luovutuksen ja sitten vauhtipalautuksen, ei loppuun asti, vaan heitin lelun, kun His oli vielä hyvässä vauhdissa.
Muutama edestä sivulle siirtyminen (sivulta eteen siirtymistä His ei vielä osaa, kun sitä ei ole sille opetettu). Huilla oli muuten tosinopeat ja hienot siirtymiset/takapään käyttö!
Seuraamista taas hieman sillä ristiaskeleella. Lauran ja hannan mielestä ok.
Liikkeestä seisomisessa His ei pysähtynyt tarpeeksi nopeasti (kyllä se tämänkin kotona osaa :)). Hannalta (ihan livenä esitettynä) tuli hyvä kikka nopean stoppaamisen treenaamiseen namien avulla.
Suurkiitokset seurasta ja avusta Laura ja Hanna! Valitettavasti oli vähän kiire pois enkä ehtinyt nähdä äiti-Glendan treeniä ollenkaan.
Iltamyöhällä kiireisen päivän ja illan jälkeen raahauduin vielä Hiskin kanssa iltapissalenkille. Lähipuistossa meitä lähestyi tankinkokokoisen, mustan lapukan perässään hinaama keski-ikäinen nainen, joka huuteli savonmurteella jo kaukaa: "Suapiko tulla leikkimmään? " Mikäs siinä, päästin Hiskin irti ja mentiin viereiselle aidatulle pallokentälle. En ole elämässäni nähnyt yhtä lihavaa labbista (kuulemma 10 kuukauden ikäinen, ressu!). Hiski kiipeili reippaasti noin kolme kertaa itseään suuremman tynnyrin kylkiä pitkin ja löytyi siitä mötikästäkin eloa ja ytyä, kun Hiski oli sitä vähän aikaa ravistellut. His kyllä oli koko ajan kirjaimellisesti niskan päällä, se on melkoinen äijä. Nainen (Mikkelistä käymässä) puhua papatti taukoamatta: yritin siinä väsyneenä pari kertaa sanoa jotain, mutta en saanut lausetta loppuun. Selvisi, että lapukan omistajalla oli aikaisemmin ollut perhoskoira, joka oli näyttelyssä purrut tuomaria. Nyt oli labbiksenkin kanssa kuulemma ongelmia: "kun sille pittee aina olla heittämässä palloa ja semmosta ja on niin levoton." Lopulta kutsuin Hiski luokse. Kädessäni oli yksi kuivamuonannappula, lapukka tuli siihen myös, jolloin Hiski rähähti (ruoka). Lapukan mamma alkoi huutaa hädissään: "Ei saa, ei saa!" Minä laitoin Hiskin kiinni, kiitettiin leikkiseurasta ja lähdettiin kotiin.
sunnuntai 15. maaliskuuta 2009
BH-treeneissä...
Jummi, kun kuulostaa juhlalliselta toi beehoo - tosiasiassa se ei ollut sen kummempi beehoo kuin joku tähänastinen tottistreeni.
Mutta siis ensimmäinen BH-tottistreeni Niihamassa sunnuntaina 15.3.
Meitä oli kai kuusi tai seitsemän koirakkoa paikalla Tavesin treeneissä. Muitakin häiriöitä oli sitten paljon: louskuttavia pentuja pentutreenien jäljiltä ja kaikenlaista hulinaa siellä sun täällä, aikamoinen haaste Hiskille... Alkuun Hiski oli paikallamakuussa. Vahvistin aika tiuhaan ja vapautin leikkimään, kun häiriöitä oli niin paljon. Aamulla kotona Hiski oli ryysinyt paikallamakuusta, kun radiosta kuului jotain outoa, piipittävää ääntä :(
Nyt homma pelitti aika mukavasti: pyörihän se Hörökorvan pää taas hirmuisesti, mutta pysyi. Lelua ei voi jättää taakse, kun siitä ei pysty irrottamaan katsetta.
Katselin samalla vähän kahta suorittavaa koirakkoa: ei kovin pitkälle edistynyttä hommaa - ehkä tonne kehtaa mennä...
Sitten meidän vuoro kokeilla muita liikkeitä. Pyysin, että setä kouluttaja heti ilmoittaisi, jos koiranpoikani poikittaa seuraamisessa. Siinä sitten seurailtiin ja kääntyiltiin - Hiski hypähteli liikaa liikkelle lähdöissä - enkä osaa sanoa muutenkaan, miten meni. Mutta kauheet kehuthan siitä tulikin, kouluttaja väitti, ettei ollut poikittanut, vain peräpää irtosi kuulemma vähän muutamassa käännöksessä! Oli kuulemma muuten hyvän näköistä :)
Sitten otimme liikkeestä istumisen kaksi kertaa, mitkä oli kouluttajan mielestä nopeita ja hyviä. Maahanmeno ei sitten sujunutkaan yhtä hyvin, minkä tiesinkin, koska sitä ei ole edes treenattu. Nyt ruvetaan.
Kouluttaja hihkaisi vielä peräämme, että "te läpäisette kyllä ihan varmasti BH-kokeen kesällä."
Tulipa mukava olo :)
Hetakin sai seurata kentällä pätkän ja kiivetä pari kertaa a-esteen yli pallon perässä, lopuksi leikittiin.
Mutta siis ensimmäinen BH-tottistreeni Niihamassa sunnuntaina 15.3.
Meitä oli kai kuusi tai seitsemän koirakkoa paikalla Tavesin treeneissä. Muitakin häiriöitä oli sitten paljon: louskuttavia pentuja pentutreenien jäljiltä ja kaikenlaista hulinaa siellä sun täällä, aikamoinen haaste Hiskille... Alkuun Hiski oli paikallamakuussa. Vahvistin aika tiuhaan ja vapautin leikkimään, kun häiriöitä oli niin paljon. Aamulla kotona Hiski oli ryysinyt paikallamakuusta, kun radiosta kuului jotain outoa, piipittävää ääntä :(
Nyt homma pelitti aika mukavasti: pyörihän se Hörökorvan pää taas hirmuisesti, mutta pysyi. Lelua ei voi jättää taakse, kun siitä ei pysty irrottamaan katsetta.
Katselin samalla vähän kahta suorittavaa koirakkoa: ei kovin pitkälle edistynyttä hommaa - ehkä tonne kehtaa mennä...
Sitten meidän vuoro kokeilla muita liikkeitä. Pyysin, että setä kouluttaja heti ilmoittaisi, jos koiranpoikani poikittaa seuraamisessa. Siinä sitten seurailtiin ja kääntyiltiin - Hiski hypähteli liikaa liikkelle lähdöissä - enkä osaa sanoa muutenkaan, miten meni. Mutta kauheet kehuthan siitä tulikin, kouluttaja väitti, ettei ollut poikittanut, vain peräpää irtosi kuulemma vähän muutamassa käännöksessä! Oli kuulemma muuten hyvän näköistä :)
Sitten otimme liikkeestä istumisen kaksi kertaa, mitkä oli kouluttajan mielestä nopeita ja hyviä. Maahanmeno ei sitten sujunutkaan yhtä hyvin, minkä tiesinkin, koska sitä ei ole edes treenattu. Nyt ruvetaan.
Kouluttaja hihkaisi vielä peräämme, että "te läpäisette kyllä ihan varmasti BH-kokeen kesällä."
Tulipa mukava olo :)
Hetakin sai seurata kentällä pätkän ja kiivetä pari kertaa a-esteen yli pallon perässä, lopuksi leikittiin.
lauantai 14. maaliskuuta 2009
Hakuoppia
Hakutreeni Sääksjärvellä lauantaina 14.3.
Reese (=pk-ylituomari Reima Nuutinen) ja Jossu Nuutinen tulivat seuraamaan hakutreeniämme. Tosi hieno juttu: saimme kaikki kasapäin hyviä vinkkejä. Mukana kuusi koirakkoa. Tuuli pyöri kummallisesti siellä täällä.
Koska "puheisiin" meni paljon aikaa emmekä halunneet pitää vieraita kylmässä metsässä tuntikausia, emme kukaan ottaneet kovin montaa maalimiestä.
Hiskille otin kolme valmista: eka ja kolmas vasemmalla, toka oikealla. Kolmonen oli häkkipiilo, muilla maalimiehillä lakanat. Oli siis tarkoitus laittaa maalimiehet piiloihin peräkkäin, mutta kolmosen maalimies olikin mennyt jo häkkiin valmiiksi (jokin sekaannus, oma moka varmasti). Niinpä Hiski-poika pyyhkäisi suoraan sinne - häkki varmaan haisi voimakkaasti. Eipä siinä mitään, hienon laatikkopiston His teki. Käytiin sitten nostamassa se ekakin, suora pisto nyt.
Kakkonen oli kakunpala.
Reesen mielestä treeni oli Hiskille liian helppo: "näytösluonteinen". Sanoi myös, että koira tulee olemaan "valmis" kaksivuotiaana. Krhmm, saa nyt nähdä :)) Hän oli sitä mieltä, että hallinnan voisi ottaa nyt mukaan. Olen samaa mieltä: olen vain halunnut tähän asti, että Hiski saa olla aika pellossa, etten vahingossa latista sitä liikaa. Lähetyksistä Jossu mainitsi, että kannattaisi alkaa pitää Hiskiä vain kevyesti lavan kohdalta kiinni, kun nyt olen "virittänyt" sitä pitämällä kiinni remmistä.
Mutta tosi mukavat ja hyödylliset treenit, piristyin oikein!
Reese (=pk-ylituomari Reima Nuutinen) ja Jossu Nuutinen tulivat seuraamaan hakutreeniämme. Tosi hieno juttu: saimme kaikki kasapäin hyviä vinkkejä. Mukana kuusi koirakkoa. Tuuli pyöri kummallisesti siellä täällä.
Koska "puheisiin" meni paljon aikaa emmekä halunneet pitää vieraita kylmässä metsässä tuntikausia, emme kukaan ottaneet kovin montaa maalimiestä.
Hiskille otin kolme valmista: eka ja kolmas vasemmalla, toka oikealla. Kolmonen oli häkkipiilo, muilla maalimiehillä lakanat. Oli siis tarkoitus laittaa maalimiehet piiloihin peräkkäin, mutta kolmosen maalimies olikin mennyt jo häkkiin valmiiksi (jokin sekaannus, oma moka varmasti). Niinpä Hiski-poika pyyhkäisi suoraan sinne - häkki varmaan haisi voimakkaasti. Eipä siinä mitään, hienon laatikkopiston His teki. Käytiin sitten nostamassa se ekakin, suora pisto nyt.
Kakkonen oli kakunpala.
Reesen mielestä treeni oli Hiskille liian helppo: "näytösluonteinen". Sanoi myös, että koira tulee olemaan "valmis" kaksivuotiaana. Krhmm, saa nyt nähdä :)) Hän oli sitä mieltä, että hallinnan voisi ottaa nyt mukaan. Olen samaa mieltä: olen vain halunnut tähän asti, että Hiski saa olla aika pellossa, etten vahingossa latista sitä liikaa. Lähetyksistä Jossu mainitsi, että kannattaisi alkaa pitää Hiskiä vain kevyesti lavan kohdalta kiinni, kun nyt olen "virittänyt" sitä pitämällä kiinni remmistä.
Mutta tosi mukavat ja hyödylliset treenit, piristyin oikein!
Pihalla ja kotona
Kotipihalla perjantaina
Noutoja ynnä muuta
Piti palata takaisinpäin tässä(kin): Hiski on ruvennut hidastamaan (ja kaartamaan) palautuksessa oikein urakalla. Ja ilmeisesti on myös niin, ettei tuo namipalkka oikein vörki, vaan Hiski pitäisi kapulan mielellään saaliina. Se pitää kyllä edelleen loistavasti (ei ole yhtään paineistunut) ja ottaa nopeasti. Otin ensin pelkkiä luovutuksia aivan läheltä, ihan ookoo kuten aina. Sitten kokeilin laittaa kapulan vähän pitemmälle meidän väliin. Hiski alkoi heti kytätä lelua, kun näki minun laittavan sen takataskuun, jätti ryökäle kapulankin tuomatta pari kertaa...
Sitten otin Hiskin viereen ja vein kapulan. Heitin lelun heti, kun toi vauhdilla vähän matkaa. Tässä mallissa ei tule tarpeeksi vauhtia. Joten lopuksi heitin kapulan ja palkkasin vain nopeista tuonneista, en siis ottanut luovutusta ollenkaan. Toistoja tehtiin aika monta. Tätä täytyy näköjään nyt jatkaa.
Luoksetulon otin myös niin, että palkka lensi jo kaukaa.
Sitten seuraamista, ihan kontakteista naksuttelin, otin pari askelta ja käännöksiä. Pitempiä matkoja en yksin uskalla nyt talsia ollenkaan, ettei tule palkattua poikittamisesta.
Lopuksi kunnolla leikkimistä.
Lauantaiaamuna ennen ruokaa Hiski sai ensin olla pitkässä paikallamakuussa, pyörin keittiössä, kävin muualla välillä, tein kaikenlaista häiritsevää, Hetakin osallistui häiritsemiseen kiitettävästi. Hyvin His pysyi. Sitten sivulla maahanmenoja ja ylösnousuja (enää pienet avut), nää oli minusta aikast nopeita.
Sitten otimme melkoisen määrän läheltä eteentuloja ja sivullesiirtymisiä eri suunnista ja etäisyyksiltä. Ja vielä muutaman askelen seuraamista plus käännöksiä. Hiski yrittää ihan liikuttavan kovasti ja tosissaan nykyään vaikka kuinka kauan. Se on vähän toista kuin muuan hovawart, joka näyttää kolmannen toiston jälkeen jo siltä, että " jossei kelpaa, niin teepä kuule ihan ite."
Noutoja ynnä muuta
Piti palata takaisinpäin tässä(kin): Hiski on ruvennut hidastamaan (ja kaartamaan) palautuksessa oikein urakalla. Ja ilmeisesti on myös niin, ettei tuo namipalkka oikein vörki, vaan Hiski pitäisi kapulan mielellään saaliina. Se pitää kyllä edelleen loistavasti (ei ole yhtään paineistunut) ja ottaa nopeasti. Otin ensin pelkkiä luovutuksia aivan läheltä, ihan ookoo kuten aina. Sitten kokeilin laittaa kapulan vähän pitemmälle meidän väliin. Hiski alkoi heti kytätä lelua, kun näki minun laittavan sen takataskuun, jätti ryökäle kapulankin tuomatta pari kertaa...
Sitten otin Hiskin viereen ja vein kapulan. Heitin lelun heti, kun toi vauhdilla vähän matkaa. Tässä mallissa ei tule tarpeeksi vauhtia. Joten lopuksi heitin kapulan ja palkkasin vain nopeista tuonneista, en siis ottanut luovutusta ollenkaan. Toistoja tehtiin aika monta. Tätä täytyy näköjään nyt jatkaa.
Luoksetulon otin myös niin, että palkka lensi jo kaukaa.
Sitten seuraamista, ihan kontakteista naksuttelin, otin pari askelta ja käännöksiä. Pitempiä matkoja en yksin uskalla nyt talsia ollenkaan, ettei tule palkattua poikittamisesta.
Lopuksi kunnolla leikkimistä.
Lauantaiaamuna ennen ruokaa Hiski sai ensin olla pitkässä paikallamakuussa, pyörin keittiössä, kävin muualla välillä, tein kaikenlaista häiritsevää, Hetakin osallistui häiritsemiseen kiitettävästi. Hyvin His pysyi. Sitten sivulla maahanmenoja ja ylösnousuja (enää pienet avut), nää oli minusta aikast nopeita.
Sitten otimme melkoisen määrän läheltä eteentuloja ja sivullesiirtymisiä eri suunnista ja etäisyyksiltä. Ja vielä muutaman askelen seuraamista plus käännöksiä. Hiski yrittää ihan liikuttavan kovasti ja tosissaan nykyään vaikka kuinka kauan. Se on vähän toista kuin muuan hovawart, joka näyttää kolmannen toiston jälkeen jo siltä, että " jossei kelpaa, niin teepä kuule ihan ite."
torstai 12. maaliskuuta 2009
Hakua
Hakutreeni Sääksjärvellä keskiviikkona 11.3.
Uusi paikka. Lievä tuuli oikealta. Mukana peräti kahdeksan koirakkoa, mikä on kyllä tähän vuodenaikaan ihan liikaa. Viimeinen koirakko treenasi pimeässä.
Hiskille neljä maalimiestä, kaikki suoraan edessä, viidessäkympissä. Etenin kahdella ekalla keskilinjalta sen verran, että His sai hajun, pitkälle ei tarvinnut mennä. Eka mm oli tiheikössä, hyvin pitkällä, mutta His meni komeesti perille suoraan. Kolmoselle lähetin keskilinjalta asti, kun maasto oli sen verran selkeetä. Hiski lähti hyvin, mutta kurvasi taaksepäin, ei kiva, mutta tuli nätisti mun luokse ja lähetin uudestaan. Nyt meni hyvin ja suoraan.
Neljäs mm lakanan alla suuren kaatuneen puun alla, ei mitään ongelmaa. Hyvä pieni Hörökorva!
Mitään muuta, esim. tottista ei ole ehditty tehdä, ei niin mitään, olen syöksähdellyt koko viikon matalalentoa paikasta toiseen. Juuri ja juuri koirat on lenkitetty. Ainiin, haettiinhan me Hiskin kanssa autoliikkeestä uusi auto ja His teki kahden minuutin perusasentojumpan autoliikkeen pihalla ja häiriölliset paikallamakuutreenit sisällä, kun täytettiin papereita :)Hetan kanssa ei ole tehty mitään :( Ensi viikolla pitäisi hiukan helpottaa.
Uusi paikka. Lievä tuuli oikealta. Mukana peräti kahdeksan koirakkoa, mikä on kyllä tähän vuodenaikaan ihan liikaa. Viimeinen koirakko treenasi pimeässä.
Hiskille neljä maalimiestä, kaikki suoraan edessä, viidessäkympissä. Etenin kahdella ekalla keskilinjalta sen verran, että His sai hajun, pitkälle ei tarvinnut mennä. Eka mm oli tiheikössä, hyvin pitkällä, mutta His meni komeesti perille suoraan. Kolmoselle lähetin keskilinjalta asti, kun maasto oli sen verran selkeetä. Hiski lähti hyvin, mutta kurvasi taaksepäin, ei kiva, mutta tuli nätisti mun luokse ja lähetin uudestaan. Nyt meni hyvin ja suoraan.
Neljäs mm lakanan alla suuren kaatuneen puun alla, ei mitään ongelmaa. Hyvä pieni Hörökorva!
Mitään muuta, esim. tottista ei ole ehditty tehdä, ei niin mitään, olen syöksähdellyt koko viikon matalalentoa paikasta toiseen. Juuri ja juuri koirat on lenkitetty. Ainiin, haettiinhan me Hiskin kanssa autoliikkeestä uusi auto ja His teki kahden minuutin perusasentojumpan autoliikkeen pihalla ja häiriölliset paikallamakuutreenit sisällä, kun täytettiin papereita :)Hetan kanssa ei ole tehty mitään :( Ensi viikolla pitäisi hiukan helpottaa.
tiistai 10. maaliskuuta 2009
Seuruuta räntäsateessa
Maanantai-ilta 9.3., Pirkkahalli, tottis
Seuraaminen
Tuula kyttäsi poikittamista, Janne mun asentoani. Molemmilla oli valitettavasti huomautettavaa... Positiivista se, että motsku saa olla kokonaan piilossakin eikä vire kärsi. Vasempaan käännöksiä tehtiin hiki hatussa. Kamala vaan kääntyillä kinoksissa.
Toisessa erässä otimme istumisen, seisomisen ja muutamia noutoja. Kaikki namilla, eli matalassa vireessä. Jäävät liikkeet silti yllättävänkin nopeita. Noudot hitaita, mutta en nyt välittänyt siitä. Lähinnä tavoittelin "heijaamalla" (härnäämällä) kapulaa sitä, ettei Hiski varastaisi. Se tavoite saavutettiin.
Enempää ei jaksettu.
Seuraaminen
Tuula kyttäsi poikittamista, Janne mun asentoani. Molemmilla oli valitettavasti huomautettavaa... Positiivista se, että motsku saa olla kokonaan piilossakin eikä vire kärsi. Vasempaan käännöksiä tehtiin hiki hatussa. Kamala vaan kääntyillä kinoksissa.
Toisessa erässä otimme istumisen, seisomisen ja muutamia noutoja. Kaikki namilla, eli matalassa vireessä. Jäävät liikkeet silti yllättävänkin nopeita. Noudot hitaita, mutta en nyt välittänyt siitä. Lähinnä tavoittelin "heijaamalla" (härnäämällä) kapulaa sitä, ettei Hiski varastaisi. Se tavoite saavutettiin.
Enempää ei jaksettu.
maanantai 9. maaliskuuta 2009
Mukava päivä Längelmäellä
Tending-porukka treenaili tokoa sisähallissa (viime syksynä vielä broilekasvattamo): Pia ja Viski, Hanna T. ja Hui, Hanna O. ja Veikka, Katja ja Zen, Arja ja Zack.
Olipa tosimukava päivä! Hyvää seuraa, monenlaista oppia (jo toisten katselemisestakin) ja kaiken huipuksi aivan mahtava ateria kauniissa, vanhassa maalaistalon pirtissä.
Tottisteltiin kahdessa erässä.
Hiski oli toisen kerran elämässään sisähallissa ja oli aluksi vähän ihmeissään. Hyvin se sitten kuitenkin ryhdistäytyi ja keskittyi.
Hiski otti ensin seuraamista, sivulta maahanmenoa ja nousemista ja istumista ynnä paikalla istumista ryhmässä (jollaista ei ole koskaan ennen treenattu) ja paikalla makuuta. Aloluokan estehyppy myös. Taisi siinä olla lopuksi joku noutokin.
Seuraamistreeni oli meille se kaikkein tärkein: oli monta osaavaa ihmistä katselemassa. Ongelma on Hiskin poikittaminen, kuten tiesinkin. Kun katselen Arjan ottamia kuvia (joita jkostain syystä en saa ladattua tänne), niin Hiskin seuraaminen on edestäpäin hyvin intensiivistä ja kontakti hieno, paikkakin ok. Perä vaan tuppaa lähtemään omille teilleen. Olen treenannut paljon yksin, jolloin Hiskin seuraaminen on minusta näyttänyt (t=tuntunut) erittäin hyvältä. Nyt ei treenata enää ollenkaan yksin (paitsi ihan paikalla siirtymisiä). Hyvä huomio oli, että mun olkapääni kääntyy, eli sama, mitä Tuula ja Jannekin ovat sanoneet. Pitää opetella kävelemään aivan suorassa. Ja vasemmalle käännöksiä PALJON.
En mä jaksa tästä kauhean huolissani olla, mutta tottakai korjaamiseen paneudutaan täysillä.
Istuminen ei liikkeestä vieläkään ole tarpeeksi nopea, huoh.
Paikalla makuuta pitää myös treenata vielä paljon.
Luoksetuloon (siihen lopun hidasteluun, joka taas tupsahti) sain myös hyviä vinkkejä.
Toisessa sessiossa otimme edelleen seuraamista ja seisomisen, joka oli nopea.
Kapulan heittäminen (jota onnistuin heittelemään miten saattui) sai Hiskin taas aika kivasti kierroksille (vaikkei repinytkään hihoista). Kun vielä erehdyin ottamaan esteen kapulan heiton kera, Hiskillä keitti yli.
Täytynee ruveta tekemään semmosta, että mennään esteen eteen (kapulankin kanssa), mutta ei hypätä eikä heitetä, vaan lähdetäänkin seuraamaan siitä.
Suurkiitokset seurasta ja järjestelyistä!!! Toivottavasti tätä saadaan pian lisää!
Olipa tosimukava päivä! Hyvää seuraa, monenlaista oppia (jo toisten katselemisestakin) ja kaiken huipuksi aivan mahtava ateria kauniissa, vanhassa maalaistalon pirtissä.
Tottisteltiin kahdessa erässä.
Hiski oli toisen kerran elämässään sisähallissa ja oli aluksi vähän ihmeissään. Hyvin se sitten kuitenkin ryhdistäytyi ja keskittyi.
Hiski otti ensin seuraamista, sivulta maahanmenoa ja nousemista ja istumista ynnä paikalla istumista ryhmässä (jollaista ei ole koskaan ennen treenattu) ja paikalla makuuta. Aloluokan estehyppy myös. Taisi siinä olla lopuksi joku noutokin.
Seuraamistreeni oli meille se kaikkein tärkein: oli monta osaavaa ihmistä katselemassa. Ongelma on Hiskin poikittaminen, kuten tiesinkin. Kun katselen Arjan ottamia kuvia (joita jkostain syystä en saa ladattua tänne), niin Hiskin seuraaminen on edestäpäin hyvin intensiivistä ja kontakti hieno, paikkakin ok. Perä vaan tuppaa lähtemään omille teilleen. Olen treenannut paljon yksin, jolloin Hiskin seuraaminen on minusta näyttänyt (t=tuntunut) erittäin hyvältä. Nyt ei treenata enää ollenkaan yksin (paitsi ihan paikalla siirtymisiä). Hyvä huomio oli, että mun olkapääni kääntyy, eli sama, mitä Tuula ja Jannekin ovat sanoneet. Pitää opetella kävelemään aivan suorassa. Ja vasemmalle käännöksiä PALJON.
En mä jaksa tästä kauhean huolissani olla, mutta tottakai korjaamiseen paneudutaan täysillä.
Istuminen ei liikkeestä vieläkään ole tarpeeksi nopea, huoh.
Paikalla makuuta pitää myös treenata vielä paljon.
Luoksetuloon (siihen lopun hidasteluun, joka taas tupsahti) sain myös hyviä vinkkejä.
Toisessa sessiossa otimme edelleen seuraamista ja seisomisen, joka oli nopea.
Kapulan heittäminen (jota onnistuin heittelemään miten saattui) sai Hiskin taas aika kivasti kierroksille (vaikkei repinytkään hihoista). Kun vielä erehdyin ottamaan esteen kapulan heiton kera, Hiskillä keitti yli.
Täytynee ruveta tekemään semmosta, että mennään esteen eteen (kapulankin kanssa), mutta ei hypätä eikä heitetä, vaan lähdetäänkin seuraamaan siitä.
Suurkiitokset seurasta ja järjestelyistä!!! Toivottavasti tätä saadaan pian lisää!
keskiviikko 4. maaliskuuta 2009
Ksylitolia, yrjöilyä ja tottista
Tiistaiaamuna luonani oli käymässä remonttireiska, jonka kanssa neuvottelin erinäisistä talon korjausasioista. Koirat touhuilivat omiaan. Kun reiska oli lähtenyt, löysin keittiön lattialta ksylitoli-purkkapaketin (ei hajuakaan, mistä se oli siihen putkahtanut), josta oli syöty 5 kpl purkkia. En tiedä, kumpi oli syyllinen, sillä kumpikin koira näytti yhtä syylliseltä, mutta "lääkitsin" vain Hiskin raejuustoon sekotetulla sokerilla ja päätin, että Hetalla on massaa senverran, ettei se tuohon määrään kuole, vaikka olisikin purkkavaras. Illalla Hiski oksensi - kaikkein isoimmalle karvamatolle, tietty, mutta en ehtinyt nähdä tavaran laatua, kun jätös imaistiin saman tien takaisin. Päättelin oksentamisen johtuneen sokerista. Iltaruoka jäi väliin. Yöllä heräsin kukomiseen ja ehdin hätiin, kun Hiski yökkäili kasan vihreitä muovinpaloja, pallosta, jonka se oli repinyt muutama päivä aikaisemmin.
Mutta mitään ksylitoli-myrkytyksen oireita en kummassakaan huomannut.
Auto-ja hammasruljanssin (kolme hammaslääkäriaikaa tällä viikolla) aiheuttama stressi liukeni ihanasti pitkään, rauhalliseen metsälenkkiin keskiviikkoaamuna. Koiratkin tuntuivat nauttivan elämästään. Ne juoksuttavat toisiaan aika tehokkaasti nykyään, ovat varmaan aika hyvässä lihaskunnossakin.
Matkan varrella multa putosivat molemmat hanskat vahingossa polulle. Heta hoksasi homman ja lähti tuomaan mulle toista hanskaa. Ei mennyt kuin hetki, kun Hiski toi jo toista! Siinä ne istua nakottivat, iso ja pieni, molemmilla hanska, jota tarjosivat mulle ja mä ajattelin, että on mulla ihanat koirulit...
Keskiviikkoiltana oli Pirkkahallin parkkipaikalla viiden koirakon ryhmätottis. Otimme luoksepäästävyyden, ilmoittautumisen pareittain (+pätkän seuraamista maun mukaan), maahanmenon tokotyyliin yksitellen, kahden minuutin paikkamakuun, rivipujottelua, henkilöryhmän (+seuraamista) ja luoksetulon "kujanjuoksuna" (koirakot kahta puolta.
Hiski selvisi hienosti kaikista: paikallamakuu oli kaikkein haastavin. Lisäksi Hiski lähti vierestäni (oli remmissä onneksi) kuin korkki pullosta, kun yhdellä ohjaajalla oli sama käskysana luoksetulossa kuin meillä ("tule"). Tätä ei ole koskaan harjoiteltu. Seuraamisessa Tuula naksutteli Hiskin oikeasta paikasta (ja saikin naksutella tiuhaan!) ja Janne hoki "pää pystyyn, pää pystyyn." Huh.
Mutta olin kyllä Hiskoseen oikein tyytyväinen.'
Heta sai ottaa henkilöryhmässä pyörimistä ja seuraamista. Ookoo.
Oikein hyvät treenit, jäi mukava fiilis.
Mutta mitään ksylitoli-myrkytyksen oireita en kummassakaan huomannut.
Auto-ja hammasruljanssin (kolme hammaslääkäriaikaa tällä viikolla) aiheuttama stressi liukeni ihanasti pitkään, rauhalliseen metsälenkkiin keskiviikkoaamuna. Koiratkin tuntuivat nauttivan elämästään. Ne juoksuttavat toisiaan aika tehokkaasti nykyään, ovat varmaan aika hyvässä lihaskunnossakin.
Matkan varrella multa putosivat molemmat hanskat vahingossa polulle. Heta hoksasi homman ja lähti tuomaan mulle toista hanskaa. Ei mennyt kuin hetki, kun Hiski toi jo toista! Siinä ne istua nakottivat, iso ja pieni, molemmilla hanska, jota tarjosivat mulle ja mä ajattelin, että on mulla ihanat koirulit...
Keskiviikkoiltana oli Pirkkahallin parkkipaikalla viiden koirakon ryhmätottis. Otimme luoksepäästävyyden, ilmoittautumisen pareittain (+pätkän seuraamista maun mukaan), maahanmenon tokotyyliin yksitellen, kahden minuutin paikkamakuun, rivipujottelua, henkilöryhmän (+seuraamista) ja luoksetulon "kujanjuoksuna" (koirakot kahta puolta.
Hiski selvisi hienosti kaikista: paikallamakuu oli kaikkein haastavin. Lisäksi Hiski lähti vierestäni (oli remmissä onneksi) kuin korkki pullosta, kun yhdellä ohjaajalla oli sama käskysana luoksetulossa kuin meillä ("tule"). Tätä ei ole koskaan harjoiteltu. Seuraamisessa Tuula naksutteli Hiskin oikeasta paikasta (ja saikin naksutella tiuhaan!) ja Janne hoki "pää pystyyn, pää pystyyn." Huh.
Mutta olin kyllä Hiskoseen oikein tyytyväinen.'
Heta sai ottaa henkilöryhmässä pyörimistä ja seuraamista. Ookoo.
Oikein hyvät treenit, jäi mukava fiilis.
tiistai 3. maaliskuuta 2009
Maanantaitottis
Tottis, Pirkkahallin parkkis
Pitkästä aikaa yhteinen tottistreeni jonkun kanssa. Tuula ja Janne tiukkoina tuomareina.
Seuraaminen. Jännitin ihan sikana (!), miltä homma näyttää ulkopuolisen silmiin. Tuula naksutteli. Tehtiin paljon käännöksiä vasempaan. Hiski ei kuulemma poikittanut yhtään!!! Muutenkin siis näytti hienolta, yhtä kulmaa lukuunottamatta, jossa His irtosi aika kauas. Syytän kyllä myös lumihankea, jossa on hiukka vaikee asetella askeleitaan. Siis koira näytti hyvältä, mutta emännälle pitää hommata semmonen niskan jäykistävä kauluri. Vilkuilen Hiskosta koko ajan, vaikka yritän olla katsomatta ("joo, kun se on niin pieni ja niin takana enkä mää tiedä, onko se edes kentällä enää", ja seli, seli) ja Hiski seuraa kuulemma mun pääni liikkeitä...
Noh, parannusta on kuitenkin saatu aikaan.
Jannen ja Tuulan treenien jälkeen otin vielä Hiskin kanssa paikalta vasemmalle siirtymiä, joissa Hiski hakee paikan hienosti. Sivulle tuloja edestä otimme myös.
Pari noutoa, joissa Hiski teki yllättäen melkoiset banaanit.
Mutta muuten ihan onnistuneet treenit.
Pitkästä aikaa yhteinen tottistreeni jonkun kanssa. Tuula ja Janne tiukkoina tuomareina.
Seuraaminen. Jännitin ihan sikana (!), miltä homma näyttää ulkopuolisen silmiin. Tuula naksutteli. Tehtiin paljon käännöksiä vasempaan. Hiski ei kuulemma poikittanut yhtään!!! Muutenkin siis näytti hienolta, yhtä kulmaa lukuunottamatta, jossa His irtosi aika kauas. Syytän kyllä myös lumihankea, jossa on hiukka vaikee asetella askeleitaan. Siis koira näytti hyvältä, mutta emännälle pitää hommata semmonen niskan jäykistävä kauluri. Vilkuilen Hiskosta koko ajan, vaikka yritän olla katsomatta ("joo, kun se on niin pieni ja niin takana enkä mää tiedä, onko se edes kentällä enää", ja seli, seli) ja Hiski seuraa kuulemma mun pääni liikkeitä...
Noh, parannusta on kuitenkin saatu aikaan.
Jannen ja Tuulan treenien jälkeen otin vielä Hiskin kanssa paikalta vasemmalle siirtymiä, joissa Hiski hakee paikan hienosti. Sivulle tuloja edestä otimme myös.
Pari noutoa, joissa Hiski teki yllättäen melkoiset banaanit.
Mutta muuten ihan onnistuneet treenit.
sunnuntai 1. maaliskuuta 2009
Hörökorvan haku ja haku
Haku, lauantai 28.2.
Neljän ukon PPK-hakutreeni Sääksjärvellä,kaikki syvällä, kaikki peitettyinä, kaikki suoraan edessä. Uusi paikka. Vieno tuuli etuoikealta.
Vasemmalla hajunhaut, oikealla valmiit. Siirtyvät maalimiehet. Plus nenänavaus
Hiskin työskentelyssä ei mitään valittamista.
Sunnuntai, 1.3. Levekin treenit
Viisi ukkoa, uusi paikka. Lievä tuuli oikealta. Kaikki valmiina, neljä ensimmäistä syvällä,viides noin 20 metrin päässä, kaksi siirtyvää. Kaikki edelleen suoraan edessä. Kolme ensimmäistä aivan mallikkaasti. Neljäs oli tiheässä kuusikossa tuulen puolella. Lähetin hiukan ennen paikkaa jäätynyttä ojanohjaa myöten. Hiski ei tehnyt tarpeeksi syvää pistoa (haju ei varmaan sieltä päässyt), vaan koukkasi ennen tiheikköä eteenpäin ja ryysi takaisin keskilinjalle. Hyvä laatikko, mutta liian matala. Lähetin Hiskosen uudelleen hiukan lähempää ja nyt onnistui. Viimeisenä maalimiehenä oli yhden ryhmäläisen 11-vuotias tyttö. Hyvin meni.
Uutena asiana oli nyt tuo tavallista laajempi pöheikkö neljännellä pistolla. Huomasin, että me ollaan treenattu aika avoimissa maastoissa tähän asti. Nyt pitää ruveta treenaamaan myös noita umpipusikoita.
Tottis
Kotipihalla ja sisällä (aivan liian vähän...) vasemmalle käännöksiä ja sivulle tuloa. Kolarihärdelli, työkiireet ja hammasongelmat antibioottikuureineen on vieneet ajan ja voimat. Ensi viikolla koitetaan korjata asiaa.
Hetan kanssa en ole ehtinyt tehdä yhtään mitään.
Neljän ukon PPK-hakutreeni Sääksjärvellä,kaikki syvällä, kaikki peitettyinä, kaikki suoraan edessä. Uusi paikka. Vieno tuuli etuoikealta.
Vasemmalla hajunhaut, oikealla valmiit. Siirtyvät maalimiehet. Plus nenänavaus
Hiskin työskentelyssä ei mitään valittamista.
Sunnuntai, 1.3. Levekin treenit
Viisi ukkoa, uusi paikka. Lievä tuuli oikealta. Kaikki valmiina, neljä ensimmäistä syvällä,viides noin 20 metrin päässä, kaksi siirtyvää. Kaikki edelleen suoraan edessä. Kolme ensimmäistä aivan mallikkaasti. Neljäs oli tiheässä kuusikossa tuulen puolella. Lähetin hiukan ennen paikkaa jäätynyttä ojanohjaa myöten. Hiski ei tehnyt tarpeeksi syvää pistoa (haju ei varmaan sieltä päässyt), vaan koukkasi ennen tiheikköä eteenpäin ja ryysi takaisin keskilinjalle. Hyvä laatikko, mutta liian matala. Lähetin Hiskosen uudelleen hiukan lähempää ja nyt onnistui. Viimeisenä maalimiehenä oli yhden ryhmäläisen 11-vuotias tyttö. Hyvin meni.
Uutena asiana oli nyt tuo tavallista laajempi pöheikkö neljännellä pistolla. Huomasin, että me ollaan treenattu aika avoimissa maastoissa tähän asti. Nyt pitää ruveta treenaamaan myös noita umpipusikoita.
Tottis
Kotipihalla ja sisällä (aivan liian vähän...) vasemmalle käännöksiä ja sivulle tuloa. Kolarihärdelli, työkiireet ja hammasongelmat antibioottikuureineen on vieneet ajan ja voimat. Ensi viikolla koitetaan korjata asiaa.
Hetan kanssa en ole ehtinyt tehdä yhtään mitään.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)