Tottistakin - vähän

Ollaan jotain pientä tehty Hiskin kanssa tottiksenkin eteen silloin tällöin kotinurkissa, seuraamista, kaukoja ja luoksetuloja ainaskin.
Torstaina 30.10. Pirkkahallilla
Tokoa
Lili otti samaan aikaan Qiran kanssa yhtä sun toista. Kenttä taas suolattu palloilla, ruutumerkeillä ym.
Seuraaminen tietty, nameilla edelleen. Hmmm, emmä osaa sanoa oikein mitään: kuikuilihan se niitä palloja ja merkkejä ja Qiraa myös, mutta välillä oli taas oikein hienosti mukana. Ei se ainakaan painanut, mutta taisi olla taas liian edessä enimmäkseen.
Jäävät. Ihan nopeesti teki nuo, mun mielestä.
Kaukoja, maahan-istu jne. Oli taas ensin, että "mikä juttu tää ny oli, en muista." Eli tarvitsi kaksi käskyä ekaan istumiseen ja sitten nousi tooosi hitaaaasti. On epävarma tästä joka kerta, kun paikka muuttuu. Siis lisää paikkoja.
Luoksetulostoppeja. Pelkkä käsimerkki toimii paremmin kuin käsky. Otti nyt askelen tai pari. Treeniä.
Nouto. Ihan jees.
Avo-hyppy. Kuin myös.
Sitten vielä huvin vuoksi ruutua. "Tämmöstä en ole ikuna tehnyt. Käviskö istuminen? Jaa ei? No maahanmeno tälleen heittäytymällä? Eikö sekään, no sitten mä voi tuoda nää kulmakartiot." Että semmonen tapaus.
Mutta meillä oli taas ukkelin kanssa tosi kivaa, se on aina niin ihanan iloinen ja yrittää into piukeena :)

Tienvarsijälki taas

Torstai 29.10
Jälki
Hiskille taas semmonen lyhyt jälki, joka kierteli saman hiekkatien ympärillä kuin edellispäivänäkin: tielle>tietä pitkin>takaisin samalle puolelle>tielle>toiselle puolelle tietä jne jne.
Vain yksi keppi nyt, lorun lopuksi. Jana ainakin 50 metriä.
Janalla eteneminen luotisuoraa ja -nopeaa, jäljen nosto meni hienosti (jos olisi ollut lähempänä, olisi ehkä ajanut yli, sen verran vauhdikasta eteneminen oli).
Ja loppu olikin helppoa kuin heinänteko. Kannatti jättää se välikeppi kokoaan pois, His keskittyi hyvin ja ajoi erittäin varmasti loppukepille asti.
Hieno pieni ukkeli, tästä täysi kymppi!

Jälki - ja taas ohjaaja mokasi

Keskiviikko 28.10.
Jälki
Hiskille lyhyehkö jälki - kaksi keppiä - tarkoitus treenata tarkkuutta ja harhoja taas.
Jälki alkoi metsästä, kaarsi hiekkatielle>tietä pitkin, takaisin samalle puolelle>sieltä taas tielle>tietä pitkin>toiselle puolelle tietä jne jne. Tiellä oli kulkenut ennen ja jälkeen jäljenteon useita ihmisiä ja koiria.
Jälki ehti vanheta melkein kolme tuntia.
Ekaan keppiin asti kaikki sujui kuin rasvattu. Sitten tein sen virheen, että riekuttiin ja leikittiin oikein kunnolla sillä kepillä - minkä jälkeen Hiski oli niin kiihdyksissä ja irti maasta, ettei enää keskittynyt kunnolla hommaan, vaan tohotti ihan liikaa. Loppukeppi kyllä löytyi, mutta kohtuullisen sinnetännevaimenikösesittenkintonne-sinkoilun jälkeen.
Opetus: Koiran pitää aina lähteä jäljelle ja jatkaa jäljestystä rauhallisessa mielentilassa!!!
Olenhan mä tuon tiennyt, mutta sainpa taas oikein hyvän muistutuksen.

Peltojälki jälleen

Tiistai 27.10.
Jälki
Tuulan+Rillan ja Miian+Uskon kanssa tavattiin taas aamulla Lempäälän pellolla. Tuula polki jäljen Hiskille. Vanheni 1,5 tuntia, jonka ajan satoi melkoisesti.
Pituutta 300-400 metriä. Neljä suoraa kulmaa vuorotellen oikealle ja vasemmalle 40-50 metrin välein, yksi terävä kulma. Lopussa jäljen yli kulki kaksi kertaa harhajälkeä, jotka Miia teki noin puolta tuntia ennen varsinaisen jäljen tallaamista.
Kolme keppiä.
Janalla eteni ihan suoraan, mutta puski vähän jäljen yli, vauhtia liikaa. Vähän sähläsi siinä sitten. Kaikki kulmat selvitti oikein hyvin. Pitkällä suoralla souti ihmeellisen paljon jäljen päällä. Harhoihin ei reagoinut ollenkaan.
Yksi keppi jäi, kai sen soutamisen takia.
Tämä oli kokonaisuutena sellainen seiska plus-jälki :) Iloisuudesta ja innosta on annettava täysi kymppi :))

Heta sai napsia Uskolta jäljelle jääneet frolicit. Tekikin sitten tarkkaa työtä. Pitäisköhän kumminkin alkaa sen harrastaa sen kanssa erikoisjälkeä...? Selkä kyllä pistää hanttiin :(

Jäljestyksen päälle otin vielä Hiskin kanssa hiukan tottista: nami-seuraamista (vain pari askelta, pysähdyksiä) ja peruuttamista, kaukoja (eihän se taas ensin osannut, kun oli eri paikka), luoksetuloja pydähdyksillä ja perille asti.

Jälkeilyä ja hakuttelua

24.10. lauantai
Vedin kuudelle PPK:n koirakolle jälkikoulutusta pellolla Lempäälässä. Mukana oli neljä suht aloittelijaa ja kaksi enemmän jäljestänyttä, kaksi ryhmää. Oli tosi antoisaa ja taitavia koiria. Jäi semmoinen fiilis, että pystyin vähän auttamaankin joitakin. Tulipahan talsittua melko monta kilsaa, hommassa meni melkein seitsemän tuntia...

Hiskillekin peltojälki
Miia M. tallasi varsinaisen jäljen, pituutta ehkä nelisen sataa metriä, neljä keppiä. Muutamia kulmia ja ojanylityksiä, osa matkasta melkein paljaalla mullalla.
Tuula tallasi ennen jäljen tekemistä kaksi jäljen ylittävää harhaa.
Vanheni kaksi tuntia.
Janalla pientä sähläystä, His olisi jostain syystä halunnut heti kaartaa kovasti vasemmalle, ja hääräili muutenkin jälkeä etsiessään tavallista enemmän. Jäljen ajossa ei mitään vaikeuksia: ojat, kulmat ja kepit bueno.
Sitten tultiin viimeiselle pitkälle suoralle, joka kulki vilkkaan tien vierustaa. Tuli taas esiin Hiskin liikenneongelma: se lopetti jäljestämisen 3-4 kertaa ja alkoi vaania ohi suhahtavia autoja. Joka kerta kyllä jatkoi kehotuksen jälkeen. Harhoja se ei nyt noteerannut ollenkaan, hyvä.

Heta sai lopuksi hakea Tuulan metsästä: sai nostaa ihan vapaasti jäljen ja etsiä ensin jäljestämällä, sitten ilmavainulla.

Sunnuntai 25.10.
Haku
Hiskille seitsemän pistoa, joista yksi, eli 6. tyhjä.
Kahdella ekalla - kulmissa - rullat, muilla suorapalkat.
Kaikki meni loistavasti, en nyt keksi mitään kriittistä: His oli tosi varma ja keskittynyt. Oli avo- ja umpipiiloa, yksi piilo oli kahden ison kiven välissä, kaksi piiloa jyrkän mäen päällä. Neljä ukkoa suoraan edessä, kahdella piti työskennellä eteenpäin. Hiski malttoi tällä kertaa tulla yllättävän hyvin yhdessä mun kanssani piiloilta poiskin.
His oli pitkästä aikaa ekana koirana, ehkä siitä syystä ei ollut niin hirveillä kierroksilla kuin joskus.
Heta vaan tallasi taas.

Kaikenlaista kivaa

Treenit 22.-23.10.

Tarkkuusruutu
Esineenä messinkiholkki.
Hetalla ei ongelmia. Hiskillä taas hieman vaikeuksia pysyä ruudussa, muuten ok.

Esineruutu
Tuulan ja Rillan kanssa Lahdesjärvellä.
Hiskille kolme esinettä, kaikki peräkkäin oikeaan lohkoon. Tuuli kävi vasemmalta. Loikki tietysti kahden ekan yli ja toi viimeisen. Sen jälkeen haravoi sinnikkäästi tyhjää aluetta eikä millään olisi tullut pois ilman esinettä, yritti tarjota reunamerkkejäkin. Suht vaivattomasti ne kaksi kuitenkin löysi ja toi.
Hiskille suorituksesta 8+.

Hetalle Tuula oli tehnyt pienet källit: yksi esineistä oli parin metrin korkeudessa kaatuneen puunrungon päällä, jonne pääsi vain nousemalla kiven päälle. Yllättäen tämä rasti oli se helpoin osuus rva hovawartille: kahta muuta se ei meinannut löytää millään, vaikka painoi hommia hullun kiilto silmissä. Jäi taas nutaamaan yhteen pisteeseen ja kun koitettiin tutkia, mitä siinä oikein oli, niin vanha sinkkiämpärihän se kivenkolossa möllötti - sekö sitten muka haittasi niin pahasti?
Hetalle tällä kertaa vain 6-.

Toko
Levekin kenttä, Hiskin hommia.
Ryhmäpaikallamakuu, 3 min., olin piilossa. Ok. Vähän oli pää pyörinyt.
Ruutu. Heh: meni hienosti keskelle nyt, mutta jo kolmannella lähetyksellä ennakoi maahanmenon. Muutin taktiikkaa ja palkkasin vain pysähtymisestä ja pidin kunnon tauon ennen palkkaamista.
Kaukot. Paranee :) Ei pompsahtele ja on nopeampi, eli alkaa tajuta, mitä haetaan.
Luoksetulon stoppi. Tätä(kään) ei ole treenattu kuin muutaman kerran eikä ilmeisesti tarvi/kannata kauheesti treenatakaan. Osaa se sen.
Seuraamisesta otettiin vissiin lähinnä sivusiirtymiä, muutama askel eteenpäin ja pakitusta. Ja sitä kontaktia. Kaikki vaan nameilla ja kehuilla.
Nyt Hiski oli tosi hyvällä asenteella liikkeellä (ei ollut alkuräyhäyksiä), oli tosi rennon ja iloisen oloinen koko treenin ajan, vaikka pallo/motskupalkkaa ei juuri herunut. Alkaiskohan se pikkuhiljaa arvostaa mun kehujani :)
Tosi mukavat treenit.

3Xtarkkuusruutu
Kaikki hiukan erilaisissa maastoissa, kaikissa eri esine eri paikassa: tavallinen avain, metallirinkula avaimenperästä ja metallinkappale.
Heta toi ensimmäisen ennenkuin olin ehtinyt antaa edes käskyä, muut samaa rataa.
Hiski pysyi nyt paljon paremmin ruudussa ja keskittyi tosi hyvin. Meni jo myös maahan itse ennen käskyä, esine hienosti etutassujen välissä :)) Ei tää ollutkaan niin vaikeeta kuin luulin. Nulikka on niiiin fiksu ;)

Pudotettu esine
Tästäkin Hiski on nyt päässyt jyvälle: pysyy mukana seuraamisosionkin jo aika hyvin. Pidensin matkaa niin paljon, että ollaan jo kohta avoimen luokan mitassa, edelleen kuitenkin tiellä, ei vielä metsässä.
Sekä haku- että palautusvauhti oli taas järkyttävä.
Hetalla otin 200 (+50) metrin matkan, kun oli helppo reitti. Kyllä se hakis varmaan puolesta kilsastakin...

No nyt on tehty suurinpiirtein taas vaan sitä, mikä on ainakin emännästä tosi kivaa :))

Alkuviikon touhut

Tiistai 20.10.
Tarkkuusruutu
Pienenpieni ruosteinen (avain ihan oikeassa etukulmassa oli vaikea sekä Hetalle (sille peitettynä) että Hiskille. Huomasin, että hommaa vaikeutti se, että seisoin ihan esineen vieressä, helpottui, kun siirryin kauemmas.
Hiskille tuotti vaikeuksia pysyä ruudussa, kun esinettä ei alkanut löytyä.
Oikein hyvä ja opettavainen treeni sekä koirille että ohjaajalle :)

Pudotettu esine
Ihan vaan metsätiellä. Hetalle peace of cake.
Hiskille pidensin hiukan matkaa, tajusi hyvin, mitä ollaan tekemässä. Jösses sitä vauhtia!

Keskiviikko 21.10.
Jälki
Katri polki lyhyen jäljen - neljä keppiä. Ohjeena kikkailla tien ympärillä: tielle, takaisin metsään, tietä pitkin, koukkaus toiselle puolelle tietä jne. Tie hyvin käytetty ja hajustettu ulkoilureitti.
Jälki nousi hyvin ja eka keppi bongattiin riemukkaasti. Seuraavalle His oikaisi, kun sai hajun jo kaukaa kepistä, jonka nosti ja eka tielle koukkaus jäi tekemättä. Seuraava koukkaus risteyksessä teetti oikein kunnolla töitä. Päästin liinasta irti ja annoin pojan touhuta, itselläni ei hajuakaan, missä jälki meni. Ja kyllähän ukkeli töitä painoikin. Lopulta se toi jostain melkoisen kaukaa oikein laukaten sen kolmannen kepin. Jätettiin tähän, olin ihan tyytyväinen. Hyvä treeni tämäkin, vaikkei ihan FH-jälkimäisesti mennytkään :)

Toko
Levekin kenttä, kenttä suolattu täyteen erilaista purnukkaa yms. Ihan oikea tokotreeni: ruutu ekana. Sepä olikin nyt vaikea: His ei tällä kertaa millään hahmottanut koko ruutua (eikä palkkaakaan), vaan juoksi joko sivusta tai läpi. Katrin avustuksella saatiin lopulta aikaan ruudussa sekä pysähtyminen että maahanmeno.
Seuraaminen namilla. Katrin mukaan paljon rauhallisempaa ja paremman näköistä kuin lelun kanssa on ollut, paikkakin nyt ok. Hyvä juttu!
Avon hyppy. Ihan hyvin, kun muutin paluukäskyn luoksetulokäskyksi "hypyn" sijasta (ooneksi Katri muistutti). Tulee sillä tavalla suoraan.
Kaukoja: ei enää pompsahda eteenpäin, mutta nyt nousee istumaan suunnattoman hitaasti. Epävarma, ehkä rutiini auttaa.
Tunnari. Ei se vörkkinyt yhtään. Oli ensimmäistä kertaa toisen hajustamat (ei hajuttomat) kapulat ne "muut." Hiski vaan kokeili kaikkia, ja kun ei kelvannut kävi yhden eteen maahan (tarkkuusruutu), tarjosi siis vähän sitä sun tätä. Takaisin lähtöruutuun.
Jäävät liikkeet ihan pysähtymällä, muut nameilla, stoppi lelulla. Ihan hyvin.
Oli kivaa vaihtelua, kiitos Katri!

Hommia ja Heta 7 vee!!!

Toko
Levekin kentällä 15.10.
Paikallamakuu puoliympyrässä kolme minuuttia. En uskaltanut mennä piiloon, kun Hiskin toisella puolella oli koirat, jotka molemmat oli just rähjänneet toisille, His tietysti yritti aloittaa uhoamisen myös. Vahvistelin katsekontaktia.
Avon hyppy. Ihmeellistä touhua: parikin kertaa muistaakseni alkoi haistella maata toisella puolella ja kuikuili sen rähjänneen koiran touhuja. Kolmas kerta kai onnistui.
Kaukoja. Onnistuivat muuten, mutta nousi hitaasti istumaan, on epävarma vielä. Mutta ei siis pompsahdellut.
Seuraaminen. Taas sitä aikaa ja paikkaa vaan.
Liikkestä seisominen. Hyvin.
Piti ottaa ruutu, mutta ei me koskaan päästy sinne, kun jäätiin viimeiseksi ja aika loppui.
Kaikki liikkeet kehuilla/nameilla, vain stoppi lelulla.

Haku
Sunnuntai 18.10.
Maasto sama kuin viikko sitten.
Heta sai tallata ensin ja sitten se sai kissanruokapurkillisen Samilta synttäreiden kunniaksi. Seitsemänvuotias käyttäytyi taas kyllä kuin seitsemän kuukauden vanha pentu...
Hiskille viisi maalimiestä ja yksi tyhjä. Otettiin nyt kaikille suorapalkat. Hiski on rauhallisempi, kun rullia ei ole, se edestakainen juokseminen jotenkin kiihdyttää sitä.
Ekan ukon vasemmalla otin taas pomppuna suoruuden vahvistamiseksi. Kaikki ukot olivat suoraan edessä 30-60 metrissä ja pistot onnistuivat oikein hyvin. Neljäs pisto korkean mäen päälle oli tyhjä ja se ei mennyt ihan piirustusten mukaan. En nähnyt koiraa ja kun huusin, se tuli takaapäin. Luultavasti se oli käynyt tarkistamassa uudestaan tokan piilon.
Muuten ei ollut valittamista.

Haku ruletti

Hakutreenit keskiviikko ip, 14.10.
Kuusi koirakkoa, melko navakka tuuli oikealta. Rata 200 metriä, vaihteleva, vieras maasto. Keskilinjaa ei merkattu ollenkaan, vain piilot.
Hiskille kuusi pistoa, neljä maalimiestä. Irtorulla kaikilla. Ensin kulmat: oikean kulman (mm mäen alla, haju levisi jonnekin sinne mäenrinteeseen) pelasin varman päälle ja otin kulmassa olleen maalimiehen pomppuna saadakseni varmasti aikaan suoran piston ja hyvä näin. Vasempaan kulmaan hyvä, suora pisto. Sitten tyhjä oikealle, erittäin hyvä, tuli itse takaisin. Toinen tyhjä heti perään vasemmalle (riskeerasin...) ja sekin hienosti, tuli pillin vislauksella takaisin. Sitten pisto oikealle, kääntyi aika aikaisessa vaiheessa oikaisemaan piilolle, mutta muuten homma oli oikein hyvä. Maalimies oli noin 150 metrissä maapiilossa, risujen alla, sellaista ilmestystä ei Hiskillä ole koskaan ennen ollut.
Neljäs ja viimeinen oli vasemmalla 200 metrissä melkein pystysuoran mäen päällä. Sinne His kiipesi ihan suoraan.
Rullan ottamisessa ja tuonnissa ei kolmella ensimmäisellä ollut mitään ongelmia. Neljännellä pudotti rullan ilmeisesti ihan vahingossa tuodessaan, palasi, noukki ja toi. En puuttunut asiaan mitenkään.
Olin ihan mahdottoman tyytyväinen Hiskiin. Se teki kuusi hienoa pistoa 200 metrin radalla aika haasteellisessa maastossa, tyhjät onnistuivat ja maalimiehet löytyivät vaivattoman tuntuisesti. Työskenteli koko ajan eteenpäin. Ensi kerralla helpotan treeniä - erityisesti rullantuontimatkaa - loppua kohti.

Hetarouva sai olla tallaamassa ja otti tilanteesta kaiken irti: ryöväsi narupallon Tuulalta, paiskoi sillä itseään kylkiin, häiriköi ja härdelöi senkun kerkesi.

Ennen hakutreeniä otettiin pikaiset tottikset Katrin ja Roihun kanssa + Roihun viesti.
Hiskille otin ensimmäisen kerran noudon kahden kilon kapulalla: ei mitään eroa kevyempiin verrattuna. Hyvin toimi.
Sitten otin avo-hyppyjä, joissa His valahti toisella puolella maahan ainakin seitsemän kertaa istumisen sijasta.
Mikä taas johtui siitä, että ennen treeniä kylvin kentän täyteen palloja ja Hiskillä oli ehkä hieman vaikeuksia keskittyä...
Seuraamista, tarkemmin sanottuna kontaktia ja paikan hakemista namilla. Pisin matka kolme askelta.

Niin ja His ei ole enää oksentanut.

Mahavaivoja ja räkyttimen päällekarkaus

His on oksennellut nyt joka päivä, löysälläkin maha on. On kaurapuuro- ja raejuustodieetillä. Epäilen, että kyse on loisista, katsotaan nyt, miten matolääkitys puree. Kesäkuussa kylläkin annoin edellisen satsin. Ei tuo muuten mitenkään kipeältä vaikuta.
Hetan päälle kävi pieni räkyttäjä (russeli naapurista), kun tultiin kaupasta. Mulla oli painava kauppakassi kädessä ja Hetan remmi toisessa, kun täysin itsesuojeluvaistoton piski hyökkäsi räkyttäen Hetan kimppuun pihasta, ukko karjuen perässä. Remmi kiertyi mun nilkkojen ympärille, en pystynyt liikkumaan, nostin Hetan valjaista ylös ja pidin sen päästä kiinni, ettei päässyt puremaan. Ukko ei saanut koirastaan otetta, se väisteli ihailtavan taitavasti. Tiskirätin kokoinen elukka näykki ja nipisteli Hetaa joka puolelta, mihin vaan vähänkin ylettyi. Onneksi Hetalla on paljon karvaa. Kävi kyllä mielessä, että päästänkö Hetan irti, mutta en sitten viittiny, kun en tykkää veren näkemisestä.

Treenaaminen meinaa nyt jäädä ihan tykkänään: pelkkiin lenkkeihin menee yli kolme tuntia päivässä, kun olen kuskannut ihan kasvatuksellisista syistä koiria erikseen. Ollaankin edistytty aika mukavasti Hiskin kanssa ohituksissa ja muussa.
Tiistaina otin paikallamakuuta pahassa paikassa leikkikentän vierellä - ja takaa meni koiran ulkoiluttajia - molemmille yhtaikaa. Hiskin yritin saada makaamaan päätä pyörittämättä naksuttamalla kontaktista. On vaikeaa... Ei auta pallokaan tässä kohtaa. Vahvistetiheyden pitää olla korkeintaan kaksi sekuntia.
Keskiviikkona sain sentään aikaiseksi pitkästä pitkästä aikaa tehdä tarkkuusruudun, jossa oli piirimestaruuskisojen esine, musta pieni legopalikka. Hetalla meni löytämiseen taas nanosekunti.
Hiskille uusin homman kolmeen kertaa: se etsii ihan kivasti ja pysyy ruudussa, maahanmenokin alkaa sujua.
Hiskille otin vielä ihan muistin virkistämiseksi pudotetun esineen aika lyhyeltä matkalta.

Peha pois alta

Peha-koe oli ja meni 10.10. Ensimmäisen kerran mun "ratamestariurallani" kävi niin, ettei saatu yhtään tulosta :( Mukana oli viisi koirakkoa, joista yksi ei päässyt maastoon. Maasto oli ihan normimetsää eikä piilojen pitänyt olla mitenkään ylivoimaisissa paikoissa. Pari ohjaajaa kämmi homman itse ja kahden koiran suoritukset oli aika syvältä...
Eniten kiukutti kuitenkin tottiksessa sattunut välikohtaus, kun sakemanniuros räyhäsi ja irvisteli ilmoittautumisessa tosi pahasti ja olisi käynyt kiinni Usko-rotikkaan, ellei olisi ollut remmissä (pehassa ilmoittaudutaan koira kytkettynä). Seuraus oli se, että Usko ampui paikallamakuusta sakun suuntaan (pysähtyi kyllä käskystä). Ja juuri kun me sille on saatu vahva paikallamakuu kovalla työllä, grrrr. Oli Miian eka koe, tuomari meinasi vielä tehdä ilmoituksen aggressiivisesta koirasta (Uskosta) ja sakun omistaja pääsi kuin koira veräjästä (hehheh). Perui sitten kyllä, mutta Usko ei päässyt tottiksesta läpi. Muut liikkeet olivat menneet ihan mukavasti. Olin koko päivän tosi kiukkuinen.
Jos olisin ollut tuomari, olisin ilmoittanut heti sakun ohjaajalle, että tää oli sitten tässä.

Treenit on jääneet tosi vähiin. Hiskin kanssa on otettu parin askeleen seuraamisia ja kontaktitreeniä edelleen (peilin edessä kotona mm), ilman lelupalkkoja yhä. Tätä jatketaan, matkaa ei pidennetä yhtään, ennenkuin paikkka ja asenne on kohdallaan. Saaliilta laumavietille, se on talven teema.
Jonten "pallostaluopumistreeniä" on tehty kotona. Hiskille ei siihen luopumiseen riitä tuntikaan...Telkkaria katsellessa tuota harrastetaan, ei kentällä pysty erkkikään seisomaan tommosta aikaa.
Olkkarissa myös kaukoja, jotka on nyt vähän parantuneet.

Hakutreenit sunnuntaina 11.10.
Hetalle pitkästä aikaa kaksi ukkoa radalla, jonka keskilinja kulki kahden mäen välissä. Toinen alussa, toinen lopussa (100 m). Saaatiin siihen pari tyhjääkin, hienoja pistoja tyttö teki ja oli ihan onnessaan.
Sitten Hiski...Poika oli oksentanut juuri ennen treenejä ja ripulikin näytti iskeneen, joten hiukan himmailin treeniä.
Neljä ukkoa. Ekan piston piti mennä näin: lähetän Hiskin oikeaan kulmaan, etenen keskilinjalla, mm menee ihan keskilinjan läheltä piiloon ja His löytää takaisintullessaan. Käytännössä homma meni näin: Hiski syöksähti ensin varmaan 100 metrin syvyyteen, sitten ampaisi 50 metriä keskilinjan suuntaisesti ja kun huusin, rynnisti keskilinjan yli toiselle puolelle ja siellä ryysi taas horisonttiin asti. Vannon, että tämä kaikki tapahtui noin 30 sekunnissa, eli en ehtinyt oikeastaan tehdä yhtään mitään ja koko sakki katseli ns. monttu auki. Vähän meni piirustukset uusiksi. Seuraava mm oli ison kiven takana noin 20 metrissä ja taas His juoksi kuin heikkopäinen ...Seuraava piilo oli korkean mäen päällä, ihan ookoo ja viimeinen taas noin 30 metrissä, ookoo.
Rullien kanssa ei ollut mitään ongelmia missään vaiheessa.
Nojoo, seuraava treeni suunnitellaan hiukan paremmin, nyt herran ylipursuava into ja vimma ylitti nenän- ja järjenkäytön mennen tullen.

Korkealta ja kovaa

Tiistai 6.10.
Kävin katsomassa pelastushakumaastot vielä kertaalleen lauantaiksi. Sattui hauska juttu: törmäsin kaupungin metsuriin. Kun hän hommaili juuri siinä hakumaastossa, ajattelin kysellä vähän, mitä kaikkea meinaa siellä tehdä.
Kun mies otti suojukset kasvoiltaa, ajattelin, että tuossa tyypissä on jotain tuttua...Joo, sehän oli Juha Kurtti, pk-tuomari! Siinä sitten vierähtikin melkoinen tovi turistessa, sivuttiin vähän mm. viimeaikaista rullatuomarointia. Olihan Juhalla asiasta aika vankka mielipide - en taida vaan viitsiä sitä tänne kirjata.

Hiskille tein pienen, jäljen, muutama sata metriä, kolme keppiä, ajatuksena vähän testailla Kiteen opetuksia. Siinä oli mm "tieharhautuksia" (jälki on menevinään tien yli, mutta ei menekään, vaan tietä pitkin ja palaa samalle puolelle jne jne), kulma, joka lähti heti kepiltä ynnä muuta. Vanheni pari tuntia.
Poika oli seota sukkiinsa innosta: jälki nousi taas ammattilaisen elkein oikeaan suuntaan, mutta vauhtia oli sitten enemmän kuin kotitarpeeksi. Kun oltiin ns. taajamametsässä koirien kusetusreitiiä, eipä aikaakaan, kun His syöksähti kunnolla harhalle. Päästin (saamieni ohjeiden mukaan) liinasta irti ja jäin paikoilleni mitään puhumatta. Aikansa jossain häärittyään His palasi ja bongasi jäljen uudelleen ja taas mentiin puskat rytisten. Tieharhautuksista se selvisi kyllä, mutta ei kovin äysin tyylipistein, vaan pikemminkin moukan tuurilla... Motivaatiossa ei ainakaan ollut vikaa, huhhuh.

Toko
Levekin kentällä. His sai taas hirveitä hepuleita toista koirista ennen treeniä, en tiedä johtuiko pimeydestä vai mistä. Se ei siedä tippaakaan muiden koirien haukkumista: pörhisteli joka suuntaan kuin pieni kukonpoika, rähjäsi ja poukkoili. Remmilenkit on sen kanssa sivumennen sanoen silkkaa kärsimystä taas kesän jälkeen...Hetan kanssa sitä ei voi viedä yhdessä ollenkaan.
Ensin ryhmässä paikallamakuu, piilossa neljä minuuttia. Olivat tuijotelleet toisiaan, Hiski ja vieressä makaava keskariuros, mutta lopettaneet, kun kouluttaja oli mennyt viereen kävelemään. Mun on nyt ruvattava treenaamaan paikallamakuuta kiintopisteen avulla, mutta yksin.
Otin avon hyppyjä, joissa His ei sitten yllättäen osannutkaan tulla nätisti eteen.
Kaukoja, maahan-istu-maahan. Ja yhtä yllättäen His ei enää osannut ollenkaan nousta paikaltaan istumaan, vaan lähti ihan kunnolla tulemaan eteenpäin. Vaikka kuinka monta toistoa ja aina pieleen. Piti TAAS siirtyä ihan koiran eteen.
Askelluksia käskytyksen mukaan. Sivusiirtymät aika ok, mutta taaaksepäin ei osaa mennä. Tämä kouluttaja oli sitä mieltä, että seuraamisen paikka ja tyyli korjaantuisi sillä, että minä astun lyhyitä, nopeita askeleita. Hänen mielestään Hiskin on tosi vaikea sovittaa omaa askellustaan mun tahtiini. Kun kokeiltiin, tuntui toimivan - ainakin sillä kertaa. Katsotaan.
Palkkasin (melkein) pelkästään nameilla ja kehuilla taas. Hiski kyttäsi melkoisesti muita koiria ja oli hirveän kiihtynyt koko ajan johtuen ilmeisesti siitä, että se pääsi nostamaan itsensä räyhäsfääreihin ennen treeniä. Pitää varmaan ruveta tuomaan se kentälle takakautta niin, ettei se ehdi nähdä muita koiria. Kun siedätys ei näytä auttavan yhtään :(
Keskiviikkoaaamuna piti mennä Katrin ja Roihun kanssa jatkamaan tottiksia ja tekemään jotain muutakin, mutta keli oli niin hirveä, että päätettiin jättää väliin.

Esineitä molemmille

Sunnuntai-iltana 4.10 esineruutu Levekin porukan kanssa
Kummallakin koiralla kolme esinettä perinteiseen tapaan 1. oikeassa takakulmassa, 2. keskellä, 3. edessä vasemmalla. Esineet pieni käsine, pehmokukkaro ja korvaläpät.
Hiskin lähetys oikealta: kävi muistaakseni kyllä siellä takakulmassa, mutta kun ei heti löytynyt,kaahasi takarajaa pitkin koko ruudun mitan, sai hajun vasemmasta etunurkasta, toi esineen, lähetin keskeltä, löysi oikeanpuoleisen takaa, lähetin vasemmalta, syöksyi eteenpäin - ja ups - siinähän se keskiesine olikin. No joo, eli taas kolme esinettä ja kolme lähetystä. Nykyään His hakee joka syöksyllä yhden esineen - jostain, mutta pitää alkaa tehdä taas "kaikki esineet"-peräkkäin juttuja, jottei homma riistäydy ihan siksakkaamiseksi.
Heta: näki, kun Virva ja Tapio hakivat ruudusta vasemmasta kulmasta sieniä ja sen jälkeen se oli päättänyt, että siinä kohtaa on taatusti joku esine tosi hyvin kätkettynä...Lähetin meinaan Hetankin oikealta ja se sinkosi välittömästi siihen Virva-Tapio-kohtaan ja tutki sen sitten tarkkuusruudun tapaan milli milliltä ainakin viiteen kertaan eikä suosutunut hakemaan mistään muualta. Blondi :( Lopulta se uskoi, ettei siinä ole mitään, palasi päiväjärjestykseen ja toi peräperää kaikki kolme esinettä.

Hiskin lauantaihakuilu

Hakua Sääksjärvellä lauantai-iltapäivänä, kuusi koirakkoa mukana. Uusi paikka, kaksi vierasta maalimiestä.
Otin Hiskille nyt tauon jälkeen vain kolme maalimiestä: kaikki valmiina 50 metrissä. Ensin molemmat kulmat. Oikein hyvin.
Kolmas mm oli metkassa paikassa: ensin oli pieni mäennyppylä, sen takana laakea monttu ja sitten taas loiva nousu, ja siellä ison kiven takana maalimies kökötti. Kaikki koirat - His mukaanlukien sinkosivat ensin sille mäennyppylälle, pysähtyivät kuin seinään ja kaarsivat jyrkästi vasemmalle. Ihan selvästi haju nousi maalimiehestä siihen ja levisi sitä nyppylän rinnettä alas vasemmalle. Huusin Hiskin takaisin - ihme kyllä se tuli nätisti - ja lähetin uudestaan käskyllä "suoraan". Nyt meni hienosti.
Kaikilla maalimiehillä oli irtorulla: ei mitään ongelmia sen ottamisessa eikä His tiputtanut kertaakaan tuodessaan liian aikaisin. En enää laita edes kättä alle, vaan näytän kädellä maata ja sano "anna". Toimii.
Hyvällä tiellä ollaan: tästä on taas mukava jatkaa.
Heta tallasi ja keräsi mamman kanssa merkit pois.
Viimeisen Palveluskoira-lehden mukaan koiran saa muuten tuoda kytkettynä hakualueelle ja ilmoittaakin kytkettynä. Hyvä homma. Ja koiraa saa myös taputtaa/silittää, hyvä,hyvä.

Lenkkiä ja pikku tokoilut

Torstaina päästin Hiskin ensimmäistä kertaa (lukuunottamatta hakualueen tallauksia) lenkillä sitten kesäkuun juoksentelemaan vapaana metsässä. Pihassahan (puoli hehtaaria aidattua tilaa) se juoksee päivät pitkät, mutta niiden muutaman kunnon riistalähdön jälkeen päätin alkukesästä, ettei saalistamista vahvisteta enää kertaakaan. Niinpä kaikki metsälenkit tehtiin Hiski pitkässä liinassa vyötärövyössä, mikä oli kieltämättä välillä aika rasittavaa.
Nyt Hiskillä ei tunnin lenkillä ollut aikomustakaan häipyä minnekään, se pysyi yllättävänkin lähellä. En silti vielä usko, että riistan perään lähdöt olisivat historiaa ja pidän poikaa tarkasti silmällä.

Poikettiin illalla vielä puoli yhdeksän tokoryhmässä Levekin kentällä. Hiskille aluksi 3 minsan istuminen ryhmässä. Luulin, että kaula kohta irtoaa siitä vääntelystä. Siirryin lopulta ihan Hiskin eteen, se auttoi.
Sitten otin seuraamista, lähinnä vain perusasento-kontaktia, imuttamista, parin askeleen siirtymisiä, vasemmalle käännöstä+pysähdystä. Heti, jos matka kasvaa, levottomuus lisääntyy. Se ei oikein vörki, että otan pitkän seuraamisen ja odotan rauhoittumista, koska ongelmana kisoissa ovat juuri ne alkupätkät. Kaikki pelkästään nameilla ja kehuilla. Ei se vire paras mahdollinen ollut, mutta se ei ollut tarkoituskaan.
Eli nyt treenaan vain aikaa ja paikkaa, en ollenkaan matkaa.
Luoksetulon otin myös.
Sitten ruutu. Kouluttajan avustuksella saatiin Hiskille ensimmäisen kerran stoppi ja maahanmeno ruutuun. Vau! Olipas kiva tehdä jotain muutakin kuin sitä iänikuista pk-tottissta. Ja näytti siltä, että niin oli Hiskistäkin.

Loppusyksyn suunnitelmat:
Vaikka "virallisesti" en tokoilekaan, taidan nyt ottaa ohjelmaan ihan vaihtelun vuoksi myös tokon, ainakin kerran viikossa. Jos talven mittaan käytäisiin siellä avo-kokeessa. Sen lisäksi nyt aletaan treenata EK:n pudotettua esinettä ja tarkkuusruutua aina, kun ehditään. Jälkeä pitää tehdä lumentuloon saakkaa, mutta nyt harvemmin kuin tähän asti, eli noin kerta/vko. Hakua samoin 1 krt/vko.
Siinä ne.