Leiri ja EK-kokeen järjestelyt

Harvinainen kuva: Hiski maastossa, esineruudun paras palkka, vimeinen ehjä frisbee

Hetkeä ennen H-hetkeä. Ihme nutaamista. Lähetä ny jo!

Huh. Onpa ollut vähän haipakkaa. Edellinen viikonloppu meni T-leirillä Jämillä, seuraavan viikon joka ikinen vapaa hetki EK-koejärjestelyjen kimpussa ja eilinen päivä (25.5.) itse kokeessa ratamestarina ja yleismiesjantusena.

Leirillä Hiskillä oli 2xhakua, 2xPK-tottista ja 2xesineruutua, erittäin sopiva annostus lämpimininä päivinä.
Haku: toisena päivänä 200 metriä, toisena lähes 300 metriä. Tärkein huomio: etukulmat on huonot, grrrr. Tutulla radallahan se tekee ne selkäytimellä, mutta tuolla kaarsi tosi pahasti eteenpäin joka ikinen kerta, vaikka ukot oli kulmissa.
Muuten ei mitään kovin ihmeellistä, hyvin jaksoi, taisi yrittää paria takapistoa (tyhjät, haisevat piilot jäi taakse, luultavasti lähti tarkistamaan), mutta hyvin jaksoi 300-metrisenkin.
Ekassa esineruudussa oli kuusi esinettä, kaistaleina. Oli tosi paljon hajuja ruudussa ja häiriöitä rutkasti. Hiski oli vähän epävarman ja paineistuneen oloinen, mutta hyvin se haki.
Seuraavana päivänä otinkin sitten kolmen esineen helpon hömpöttelytreenin.
Tottiksessa tehtiin tasontarkistus, kun oli valvovia silmiäkin paikalla.
Paljonhan sitä korjattavaa löytyi, minkä tiesinkin. Esimerkiksi: seuraaminen>kamalaa. Maahanmeno>hirveen hidas. Eteentulokosketus ja teputtaa esteen takana taas. Eteenmeno
Varmaan näitä tarttis ruveta hinkkaamaan.
Hyvä leiri hyvässä seurassa!

EK-koe
Sitä ei äkkinäisempi tajua, miten hirveä homma tuon järjestämisessä on. Ainakin silloin, kun koetta järjestää ensimmäistä kertaa ja maastot on suht oudot. Kaikki pitää alottaa nollasta.
Päätin heti, että kaiken pitää olla mahdollisimman tiiviisti saman reitin varrella: poikkeamissa ja siirtymissä menee tuhottomasti aikaa.  Eri osioiden lähellä piti olla myös tarpeeksi parkkitilaa, mikä sulki heti pois esimerkiksi muutamn  muuten hyvän hakuradan paikan.
Varsinkin jälkien kanssa meni aikaa. Maastojen metsästyksen aloitin jo viime syksynä ja tovi jos toinenkin vierähti omistajia selvitellessä, maastoja talsiessa ja lupia kysellessä.
Loppujen lopuksi sitten  kuitenkin UPM:ltä saatiin aika passelit ja varsinkin riittävän isot maa-alueet.
Tein hienot jälkikaaviot ja katsoin alustavasti janojen paikat. Yksikään kaavio ei sopinut siihen paikkaan, mihin piti...Jokaisen kävin talsimassa joko yksin tai koiran kanssa - jotkut moneenkin kertaan - ja varmistin, että kaavion mukainen jälki on mahdollista tehdä. Voittajan kolmesta jäljestä sitten lopulta jokaisessa oli erilainen kaavio.
Jäljenpolkijoiden kanssa käytiin hyvissä ajoin katsomassa paikat ja testattiin homman toimivuus vielä kerran.
Janat merkkasin noin viikkoa ennen ja jännitin, pysyvätkö merkit paikoillaan. Pysyiväthän ne. Janojen paikat koitin katsoa niin samanarvoisiksi ja hyviksi kuin ikinä pystyin.
Esineruudun paikka löytyi aika helposti, samoin hakurata, mutta pudotetun esineen rata aiheutti päänsärkyä. Metsäalueelle sitä ei saanut millään ja aluksi kaavailemani hiekkakuopan pohja istutettiin männyntaimille muutamaa viikkoa ennen kisaa. Sitten sattui silmään sopiva heinäpelto ihan reitilläkin ja pienen penkomisen jälkeen löytyi omistajaperikunta, jonka edustaja antoi hövelisti luvan sen käyttämiseen.
Sitten ei enää tarvinnutkaan kuin  hommata neljä kpl sopivankorkuisia seipäitä ja niihin huomiomerkit ja naulata niihin Lilin tekemät laminoidit laput: "pudota", "alo", "avo", "voi". Ja viedä ne sinne helteiselle pellolle edellisenä päivänä.
Tarkkuusruudun kepit (12 kpl) sahasin aurauskepeistä. Ne vietiin edellisenä iltana maastoon. Mitattiin siinä kelamitan kanssa konttaillen kolme kappaletta ruutuja.
Jossain välissä kävin myös hakuradalla mittailemassa kelamitan kanssa. Maria H.:n kanssa käytiin vielä katsomassa piilojen paikat ja vietiin yksi piilo valmiiksi paikoilleen ynnä merkattiin hakurata. Merkattiin myös ohitusreitti ja laitettiin "odota tässä laput".
Kanttiinitarvikkeet ja keittiö tsekattiin Jaanan kanssa viikolla. Koetoimitsijan kanssa neuvoteltiin siitä sun tästä.
Lauantai-iltana bodattiin kolmeen naiseen A-este ojan pohjalta paikoilleen (oli muuten hitonmoinen homma)  ja katsottiin, että kentällä oli kaikki reilassa ja valmiina kokeeseen: koottiin suojelupiilo yms. Kenttä oli hienossa kunnossa ja nurtsi vastra-ajettu.
Itse koepäivänä lähinnä ajelutin tuomaria, tarkkailin aikatauluja ja hätistelin kisaajia paikasta toiseen. Ihan  pieni jännitysmomentti tuli siitä, että jouduttiin ottamaan käyttöön varajälki: onneksi olin sellaisillekin katsonut paikat ja merkannut janat valmiiksi :)
Muuten kaikki sujui niin hienosti! Aikataulut pitivät enemmän kuin hyvin: päivästä ei tullut läheskään niin pitkä kuin  pelkäsin. En ainakaan vielä osaa sanoa, olisko jotain pitänyt/voinut tehdä toisin. Ukkonenkin yritti päälle, mutta ei kovin pahasti.
Talkooporukka oli mahtava ja jokainen hoiti tonttinsa viimeisern päälle hyvin.
Tuloksiakin tuli, onnea niistä! Jäljet vaan oli kummallisen vaikeita, ja niihin tyssäsi muutamien hyvien koirakoiden tie, kun yhtäkään keppiä ei noussut. Se surettaa mua kovasti, kun jäljet kokonaisuudessaan yritettiin tehdä tosi tosi huolellisesti.
Mutta fiilis oli koko päivän mahtava :) Katsotaan, josko jaksetaan uusia homma ensi vuonna. Tulijoita olisi ainakin nyt ollut tulossa kolminkertainen määrä. Tai jos järkätäänkin 10 koiran hakukoe. Katsotaan...

Raatokuria

Hakua on  nyt treenattu kaksi kertaa viikossa, tosin 300 metrin ratoja on viime vuoden SM-kisojen jälkeen otettu tasan yksi...
Mutta ylimalkaan sujuu melkein pelottavan hyvin. Eilinen 200 metrin rata oli kutakuinkin täydellinen joka suhteessa. Ainoa, mistä olisi pisteen voinut menettää, oli toisella palkattomalla piilolla pieni vallattomuus.
Ensimmäisen kerran ikinä laitoimme maalimiehen melko korkean kiven päälle. Keskilinjalle näkyi, miten huolellisesti His varmisti, että mm on tosiaan siellä ylhäällä, ennen kuin otti rullan.
Jotain on taas ehkä tehty oikein, kun His ei ole aikoihin ylittänyt keskilinjaa, tekee säällisen laajuiset pistot ja - mikä hienointa - tulee kivasti sivulle uutta lähetystä varten. En ole ottanut yhtäkään yliheittoa, ne eivät kertakaikkiaan Hiskille sovi, niistä menee kuppi nurin.
Taaksepäin työskentelyäkään ei ole juuri enää näkynyt:  olen päässyt pari kertaa huomauttamaan keskilinjalta, kun olen nähnyt, että on aikeissa kääntyä taaksepäin. On tajunnut heti ja korjannut oikeaan suuntaan. Tästä olen myös päässyt kehumaan, mikä on tehnyt selvästi gutaa. Olisipa ollut heti "uran" alussa kunnon treenimaastot!
Nyt pitäisi saada vieraita maastoja.Toivon hartaasti, että T-leirillä parin viikon päästä päästäisiin tekemään pitkää rataa. 
Voipi olla, että silläkin on ollut jotain vaikutusta, että Hiskillä on ollut kotona viime aikoina varsinainen raatokuri. Ylimääräiset lepertelyt pois ja häädän kylmästi, jos itse tunkee kainaloon. Oli nimittäin havaittavissa lievää kiipimistä ja pomottelua...Nyt on selvästi nöyrempi ja paremmin kuulolla. Hiski ei ole mikään pehmonalle, vaikka yrittää välillä semmoistakin teeskennellä.
Tottista on treenattu kentällä tasan yhden kerran, pihassa muutama pa-treeni. Mulla on tässä suhteessa motivaatio hukassa. Kapulaa tarttis kuivaheitellä, mutta kun kaaduin näytöllä käteni päälle (kiitos kysymästä, kiskoo nyt liinassa kiitettävästi), en pysty pitään kapulasta kiinni.
Esineitä ei ole treenattu sitten yhtään. 
Viestiä otettu muistaakseni pari kertaa. Ei siinä sen kummempaa.