HISKIN JA VILIN SEIKKAILUT




tiistai 30. maaliskuuta 2010

Esineitä kaikilla mausteilla :))

Viikko 13. Maanantai-torstai.
2xpudotettu esine
Hiskille. 1. Metsäpolku, hiukan aloa pitempi matka. Napakymppi.
2.Matka melkein avon luokkaa, suorempi reitti (vanha moottorikelkkarata tms). Kymppi miikka: nokka pyrki seuraamisen aikana ajoittain hiukan maata kohti.

Tarkkuus/pikkuesineitten etsintä
Treenattu alkuviikosta kotona. Olen kylvänyt aamuisin pikkuesineitä ympäri huushollia lattioille: metalliketju, vyön solki, kaikenlaisia muoviesineitä, pikkulegoja, erilaisia avaimia, kolikoita, metalliholkkeja, isoja ja pieniä ruuveja jne jne. Tarkkuusruudussahan esineen pitää nykysäännön mukaan olla aina kovaa  materiaalia. Tarkoituksena on ollut varmistella, että His ottaa suuhun ihan kaikenlaisia esineitä.
Ensin koirat on saaneet hakea yhdessä ja yleensä Heta ehtii tuoda enemmän, koska se ei hötkyile. Hiskillä menee paljon aikaa siihen, että joka kerta, kun Heta tuo jotain, se tohottaaa  mukana : "Kato, mitä ME löydettiin" Missä MUN palkka!..
His on saanut hakea myös yksin. Se tuo nykyään ihan mitä vaan: jopa sen kilisevän metalliketjun, joka oli tosi iljettävä vielä viime syksynä. Pientä murrausta se kyllä vaatii. Myös ihan pieniä esineitä se kantaa nätisti: näyttää siltä, ettei Hiskillä ole samanlaista nielemisrefleksiäkään kun Hetalla. Tai sillä ei ole semmosta hehtaarinielua...

Esineruutu
Oli sen verran lumet huvenneet metsästä (enää VAIN polveen/puolireiteen asti ;)), että pakkohan sinne oli ruutu tempaista. Oikein huolella "tallasin" lue rämmin täyssyvän ja täysleveän ruudun. Vein kolme helpohkoa esinettä valmiiksi: nahkarukkanen mytättynä, muovinen kukkaro ja pipa, mytyssä.
Oikealla esine edessä, keskellä takana ja vasemmalla puolivälissä ruutua,kaatuneen puunrungon takana. Aika hankala paikka, kun tuuli kävi lähetyspaikan suunnasta.
Hiskin silmät oikein loisti, ihan kuin olisi jo hartaasti odottanut esineruutuilua. Nenä oli hyvin auki alusta asti ja se työskenteli tosi keskittyneesti ja kaahottamatta.
Ei varmaan mennyt kahta minuuttia, kun kaikki esineet oli palautettu. Sen rungon taaksekin kiersi tosi hienosti. Ja haki lohkon kerrallaan, ei juoksennellut. Ilmavainuisesti koko ajan. Melkein oli tippa silmässä, niin upeasti His teki hommia.

Tarkkuusruutu
Heti esineruudun jälkeen. Metsästä löytyi sopiva, melkein paljas pläntti. Tuulen suunta ruudusta kohti lähetyspaikkaa. Esineenä yksi paskamaisimmista, mitä olla voi: pikkiriikinen vanha, ruosteinen avain (jonkun rasian tms), jollainen saattaisi ehkä olla voittajassa (jos olisi oikein ikävä ratamestari ja ilkeä tuomari). Hiskillä ei mitään ongelmaa..., ei kuopimista yms. Nätisti suuhun ja pudotus mulle käteen ajassa 30 sekuntia. Mä olin ihan äimänä.
Nyt pitäisi ruveta käyttämään nurkkakeppejä ja vieraita esineitä tarttis kokeilla, vaikken mä usko, että siinä mitään ongelmaa tulee.

Tottis
Muistuksena otettu m-i-kaukoja. vähän eri paikoissa.
Edelleen jatkettu myös eteen-sivulle.eteen-sivulle-eteen- treeniä. Onnistumisprossa aika hyvä, mutta ei tuo vieläkään ihan selkäytimessä ole...

sunnuntai 28. maaliskuuta 2010

Tottis ja tarkkuus taas

Sunnuntai 28.3.
Levekin hakutreenit peruuntuivat, mutta treenaattiin Miian ja Uskon kanssa tottista Nokian kentällä. Hiski ei ole siellä ennen touhunnutkaan. Kenttä oli lähes sula, mutta märkä ja pehmeä. Lisäbonuksena moottorisahatyömaa =moottorisaha+kaatuvat puut ihan vieressä. Hyvä häiriö.
Tottis
1. erä
Ensin Uskon kanssa alkurutiinit ja ilmo virtuaalituomarille. Sitten paikallemakuuseen vienti, jossa ei kuitenkaan paikallamakuuta, vaan palkka nätistä seuraamisesta ja kahden lelun perusteellinen leikki. Usko treenasi samalla Miian kanssa. Sitten autoon.
2. erä
Kun muistais...
Alkurutiinit, joo. Sitten näytin Mialle, miten addiktoitunut His on vartaloapuun edestä sivulle siirtymisessä. Liikautin lonkkaani ihan pikkiriikkisen ja His sinkosi salamana sivulle (en siis ollut antanut käskyä). Ei tietenkään palkkaa. Sitten uusinta ja pelkällä käskyllä pitkähkön odotuksen jälkeen pelkkä liki-käsky. Hyvin.
Seuraaminen. Meni ihan plörinäksi, kun His kyttäsi kentän reunaa, ja edisti ihan sikana. Syykin selvä: eilispäivän 3xeteenmeno, kökkö vieköön! Olin ajatellut ottaa eteenmenon nytkin niin, etteä veisin pallon lumipenkkaan, mutta suunnitelmat vähän muuttuivat...Asentokin oli Miian mukaan matala ja "paimentava".
Eli ei otettu pitkää seuraamista kentän takareunaa kohti, vaan paljon askelluksia, käännöksiä, peruuttamista ja seuraaminen toiseen suuntaan. Heti homma muuttui aivan toiseksi, eli oli oikein nättiä. Käytin vain suullista palkkausta, eli kehuja. Lopuksi ihan pieniä pätkiä takareunaa kohti+kehut kontaktista.
Maahanmeno. Jäi istumaan, korjasin samantien.Kehut.
Luoksetulo läpijuoksuna>palkka lensi. Ok..
Seisominen. Palkka lensi heti pysähdyksestä. Ok.
Sitten seurautin pienen pätkän toiseen suuntaan ja lähetin eteen. Eteni ihan hienosti, vauhdilla ja suoraan, vapautin ja heitin frisbeen, eli palkka tulikin minulta. Hyvin onnistunut huijaus!
3. erä
Vein Hiskin paikallamakuuseen, tällä kertaa oikeasti. Miia ampui pari kertaa, ei reaktiota. Sitten Miia alkoi häiriköidä oikein olan takaa, juoksi, kiljui ja heitteli - Hiskin omaa frisbeetä! Se oli jo liikaa: kaksi kertaa jouduin palauttamaan pojan takaisin, sitten pysyi. Juuri tätä haettiinkin.
Hetakin pääsi hiukan seuraamaan ja tekemään eteenmenon+leikkimään pallollaan.

Tarkkuusruutu
Kentän läheltä löytyi justiinsa sopivan kokoinen pläntti ruuduksi, kokonaan sula ehta metsäpohja. Siihen ruutu ja voi-luokan pikkuesine. Molemmat koirat tekivät nappisuorituksen taas. Hyvä Hoot!
Ja Usko kokeili ensimmäisen kerran elämässään tarkkuusruutua hiukan isomman esineen kanssa. Aika pian se hoksasi, mikä on homman nimi.
Lopuksi likkojen ja poikien lenkki :)

lauantai 27. maaliskuuta 2010

Tottis ja tarkkuus

Tottis
Lauantai 27.3.
Piti olla PPK:n ryhmän yhteistottis, mutta kaikille tuli jotain esteitä. Paitti mulle...Joten lähdin sitten katsomaan, miltä Niihamassa näyttää. Ja näkyihän siellä: jopa vähän nurmikkoa pilkotti!! Oli kyllä jäätäkin vielä aika paljon, mutta otin varovaisesti Hiskin kanssa. Koko kenttä omassa käytössä, aika ylellistä.
1. erä
Kentälle tulorutiinit, perusasento>palkka=kunnon leikki. Seuraamispätkiä suojeluesteitä kohti ja niiden ympäri. Vilkuilemattomuudesta palkka.Sivulle siirtymisiä. Teki kuin kone.
Luoksetulo läpijuoksuna>;palkka.
Eteenmeno: vein (pienen) pallon luminpenkkaan Hiskin nähden. En lähtenyt heti suoraan seurauttamiseen, vaan tein sivuaskelluksia, peruuttamista ja käännöksiä. Pystyi sitten seuraamaan kontaktissa sen 10 askelta hyvin. Bueno! Lujaa pallolle, tietysti.
Lopuksi seurautin paikallemakuuseen, mutta palkkasin jo ennen maahan-käskyä. Ja ihan lopunlopuksi humputtelu.
2. erä
Vein valmiiksi kentälle ruutukartiot, merkin, tunnarikapulat, muovikassin, purkkeja ynnä muuta sälää. Vein myös pallon penkkaan valmiiksi.
Taas normirutiinit ensin. Hiskiä kiinnosti kovasti se roina kentällä, se oli tarkoituskin...
Aluksi otettiin taas pikku seuraamispätkä tavaroiden seassa ja koppeja "päin." Hyvin.
Sitten muistaakseni kaukot (m-i), joissa jostain syystä Hiski löysi itsestään sisäisen pompsahtajan. Joten vain parit nousut ihan läheltä ja palkka  heti, kun peppu pysyi paikallaan. Kumma, kun nää unohtuu...
Kaukojen jälkeen, rauhoittumisvaiheen jälkeen tunnari (hajustamaton kasa vähän erillään omasta), mikä meni vallan hyvin.  Jatketaan näin vielä varmaan pitkään.
Ruutu. Aika läheltä, vein ensin pallon ja sitten kokeilin lähettää ihan tosta vaan. Menihän se semmoset viisi metriä ja sitten jäi pönöttämään paikoilleen. Kävin kädellä näyttämässä paikan ja sittenhän se taas sujui. Eli tätä jatketaan.
Luoksetulo jälleen läpijuoksuna. Ok. 
Eteenmeno. Ei siis nähnyt pallon vientiä. Juoksi pikkasen vinoon, joten uusittiin niin, että His näki viennin. Tein taas ensin hämäysaskellukset. Valmistelevakin ok.
Loppuleikit ja autoon. Hyvä vire oli ja asenteessa löytyi. Eipä ollut yhtään häiriöitäkään, mutta ehkä se oli ihan hyvä näin Niihama-kauden alkajaisiksi... Nää toko-jutut on tosi kivaa vaihtelua, vaikkei ikinä voi-kisoihin mentäiskään.

Tarkkuusruutu
Parkkipaikan reunalta löytyi (lähes) sula nurmikonpläntti. Vaikea, tosi pieni (voittajaluokan) esine, hiukan ruohoa päällä. Heta haki ensin hyvin.
Hiski ylitteli vähän rajoja, mutta palasi aina nätisti. Etsi erittäin hienosti ja tarkennus ihan loistava, eikä aikaakaan kulunut paljon. Poimi nätisti suuhun ja pudotti käteen pyynnöstä. Hyvä Hiskonen! Tästä olisi tullut täydet 20 pojoa :)

Ja sitten lenkille.

perjantai 26. maaliskuuta 2010

Heta käsittelyssä ja neulatyynynä

Heta kävi siis fyssarilla tänään ja olikin melkoisen kipeä tytteli kauttaaltaan: jumeja, triggereitä, lukkoja ja ties mitä löytyi. Sekä etu- että takapää olivat surkean kivuliaita, vaikka Elina varovaisesti möyhenteli. Hetaressu :( Venytellä nyt pitäisi kotonakin ja kesää varten tarvii hankkia uimaliivit,että saadaan hyvä uintiasento ja voimaa taakse.
Akuneulat laitettiin käsittelyn lopuksi, saa nähdä, onko niillä vaikutusta.
Hiski oli mukana, katseli tyynesti häkissä touhuja ja lopuksi pääsi/joutui köllimään Elinan kanssa lattialle vähäksi aikaa. Eipä ollut erityisen rentoa meininkiä: nulikka teeskenteli leppoisaa, mutta asennosta näki, miten poika oli pinkeänä ja koko ajan valmiina hyppäämään tarvittaessa vaikka seinälle... Kauhistuttaa ajatus siitä, että tota joutuu joskus oikeesti käsittelemään. Kumma juttu, kun se on eläinlääkärissä ihan lunki.
Samanlaista touhu on edelleen kynsienleikkuun ja harjaamisen kanssa: aina ne tehdään, mutta Hänen Korkeutensa Hiski Ensimmäinen Suuri on joka kerta äärettömän loukkaantunut fyysiseen loukkaamattomuuteensa kajoamisesta.

torstai 25. maaliskuuta 2010

Hakuilua, tottistelua, tarkkuutta yms

22.-25.3.
Viikon mittaan on puuhasteltu taas sitä sun tätä, varsin kiinnostavia treenejä oikestaan :)
Tarkkuusruutu
Jossain parkkiksen liepeillä, kahdella eri esineellä. Hetakin teki osansa ja hyvin tietysti. Tein kiinnostavia havaintoja Hiskin hakemisesta, täytyy vielä testata, pitääkö paikkansa. Eka esine oli senverran ällö, että His päätti ilmaista sen makuultaan, hmmm, ei hyvä. Toinen oli helppo kaikinpuolin.

Pudotettu esine
Vähän erilainen treeni Hiskille: kapea, kiemurteleva polku (kiva seurauttaa). Matka ei ollut pitkä, mutta sitäkin mutkaisempi (ei ihan sääntöjen mukainen). Lisäksi pudotin esineen ison lumikasan taakse, ei varmasti näkynyt ennenkuin ihan kohdalla. Tässäpä olikin pikkumiehelle haastetta: se tuli kahteen kertaan takaisin sen näköisenä, että "mitä hittoa meinaat, ei siä mitään ole." En reagoinut mitenkään ja toki hra Hiskonen itse ongelman lopulta ratkaisi. Mutta vaikeusastetta pitää nyt nostaa - kyllähän koiranpoika suoralta, tasaiselta tieltä hakee  hanskan vaikka kilometrin päästä.

Tottista
 Muistaakseni pitkin viikkoa on tehty kaikenlaista pientä tällä saralla: ainakin niitä edestä sivulle siirtymiä, jotka sujuu jo hienosti. En edes vilkaise Hiskiä enää käskyä antaessani. Eli ongelma näyttää kutakuinkin korjaantuneen.
Muutaman kerran on taidettu ottaa jääviä, luoksetuloja on otettu läpijuoksuina, ja sitten olen opettanut Hiskille kiertämistä (jos joskus pääsisi korjaamaan stoppia tätä kautta) - jonka siis muut opettavat jo pennulle :(
Ja paikallemakuuseen kävelemistä yhdessä ollaan treenattu, hiihaa.

Haku
Torstai-iltana Sääksjärvellä, PPK:n treeni, viisi koirakkoa. Melkein sadan metrin rata. Hiskille kuusi pistoa: tyhjä, löytö, löytö, tyhjä, löytö, löytö. Kaikki mm:t viimeistä lukuunottamatta 50 kympissä ja siitä eteenpäin noin 20-30 metriä, eli koiran piti periaatteessa edetä ensin takarajalle ja sitten kääntyä eteenpäin. Eka ja viimeinen suorapalkoin, toinen ja kolmas mm kiintorullalla. Tuuli kävi takaoikealta.
Eka tyhjä  pisto oikealle ei ollut tarpeeksi syvä, joten lähetin uudestaan. Nyt kelpasi.
Toinen pisto vasemmalle, hyvä pisto suoraan, pieni koukkaus taaksepäin, kääntyminen takaisin ja löytö.
Kolmas lähetys ihan selvää, hyvin tallattua polkua pitkin. Lähti hyvin, koukkasi noin 30 metrissä vasemmalle risteävälle polulle, ei saanut hajua mm:stä ja huusin pois. Uusi lähetys, ei taaskaan uponnut tarpeeksi, mutta sai hajun mm:stä ja nosti. Rulla yms ok.
Neljäs pisto oli tyhjä. Riittävän syvä ja muutenkin ok.
Viidennelle pistolle heitin yli: huono idea, Hiski kaahasi selvästi keskittymättä vaan "jonnekin." Huusin takaisin ja lähetin uudestaan rauhallisesti. Nyt hyvä pisto, mm löytyi, rulla tuli.
Kuudes mm oli ihan keskilinjan lähellä. Hyvä lopetus helppoon rastiin.
Kaikenkaikkiaan mielenkiintoinen treeni. Yhtä koiraa lukuunottamatta se polun paikka (ja oikea puoli muutenkin) oli koirille vaikea. Niillä oli suuri kiusaus poiketa polulta toiselle polulle kesken piston. Lisäksi ne eivät selvästikään saaneet maalimiehistä hyvin hajua, mikä johtui siitä, että tuuli kävi takaa ja lähetykset olivat "vaarästä" suunnasta tuuleen nähden. Eli tyypillinen tilanne, jossa koiralle pitäisi sallia taaksepäin työskentely...
Opettavaista. Nyt olen myös aika varma siitä, ettei Hiskiä kannata risteilyttää yliheitoin, koska sillä jää siinä touhussa aivot jälkeen eli toiselle puolelle keskilinjaa. Se on pysäytettävä pysäyttää kunnolla ja lähetettävä rauhallisesti uudelle pistolle tyhjän jälkeen, vaikkkei se niin näyttävää olekaan. Mutta ihan kaikkea ei voi saada ;) Hallinnassa ei taaskaan moitten sijaa.

sunnuntai 21. maaliskuuta 2010

Kiintorulla nro 4 + hallitokoa

Sunnuntai 21.3.
Oltiinpa tänään ahkeria Hiskin kanssa :) 
Haku
Levekin treeni Sääksjärvellä, kuusi koirakkoa. Rata lähes 100 metriä. Vasen puoli alkoi tosin vasta noin 30 metrin päästä radan alusta. Hiskille kolme ukkoa: eka oikeassa etukulmassa yli 50 metrissä, seuraava oikealla radan puolivälissä, noin 30 metrin syvyydessä, kolmas vasemmalla ihan lopussa, noin 40 m:n n syvyydessä. Kiintorulla. Kaikki ukot valmiina. Tuuli kävi takavasemmalta. Ja räntää rätki...
Ensimmäinen pisto: ukko löytyi heti ja rulla ok.
Toinen pisto vasemmalle: tarpeeksi syvä tyhjä pisto, ihan pikku koukkaus taaksepäin, jonka korjasi heti. Tarkisti käytetyn (avo)piilon ja mutkitteli vähän (maasto, lumi, tuuli). Ei ihan oikeaoppinen laatikkopisto, mutta riittävän hyvä.
Kolmas pisto oikealle n. 30 m lähdöstä: sai hajun nopsasti ja kääntyi suoraan eteenpäin mm:lle. Rulla ok. Oikein hyvä.
Neljäs pisto: matkalla hämynä hajustettu maastopressu (ei reitillä, vaan vähän sivussa), kävi tarkistamassa ja jatkoi matkaa suoraan umpihangessa. Sai hienosti hajun mm:stä, kun  oli jo tulossa takaisin keskilinjalle ja kävi nostamassa. Rullanotto, tuonti ja näyttö ok. Tämä oli aika vaikea rasti, jonka His selvitti hienosti.
Kaikki ukot neljällä pistolla...veikkasin, että viisi olisi tarvittu. Mutta ei mitään valittamista.

Toko
Marjamäen halli.
Aluksi nopea kahden lelun leikki, hyvä vire ja asenne.
Paikkamakuu piiitkässä rivissä. Ok
En ihan muista järjestystä, ei ollut oikein mitään suunnitelmaa, mutta ainakin otimme seuraamista pienissä ja hiukan pitemmissä pätkissä. Minusta ei painamista esiintynyt nyt yhtään.  Lattialla oli kartioita, joita käytettiin häiriöinä. Koiriakin oli ihan riittävästi häiriöitä antamaan,mutta onneksi ei yhtään agikoiraa mellastamassa :)
Ja edestä sivulle siirtymisiä, kuinka ollakaan. Paranee.
Noutoja: ihan vaan kapulan tuontia edestä, taas sen sivulle siirtymisen treenaamisen takia. Meni jo vähän hinkkaamisen puolelle, kun en saanut ihan tarpeeksi suoraan perusasentoa aikaan. Lopulta sentään onnistui ja sitten taas humputeltiin.
Luoksetulo eteen (ja sivulle ja sitten pelkästään eteen). Pikkasen hidas.
Pienen tauon jälkeen otin vielä ruudun: ensin vein kaksi kertaa lelun, sitten kävin vain näyttämässä paikan. Lähetin kauempaa kuin kertaakaan ennen.Ja bingo! tosi hieno stoppi!
Muistin virkistämiseksi vielä kaukot m-i : tämäkin pelitti :)
Lopuksi pitkästä aikaa uhkarohkeasti tunnari: oma vähän erillään muista. Ja voihan vitsi, ensimmäisen kerran His haisteli kasan todella huolellisesti ja rauhallisesti ja otti sitten epäröimättä oman! Jeee! Tähän olikin ´hyvä lopettaa.
Tunnari on näköjään hyvä jättää treenin loppuun ja jonkun  rauhallisen (ja namipalkatun) liikkeen jälkeen (kaukot). Käskynkin  annoin hyvin välinpitämättömästi. Ja palkka tietysti nami.
Tässä vaiheessa (n. 35 minuuttia kulunut) näytti siltä, että Hiskin vire alkoi muutenkin hiukan lässähtää (oli jo hakutreenikin alla), joten lopetimme tähän.
Mutta hra Hiskonen taas pärjäsi taas mahtavasti!

torstai 18. maaliskuuta 2010

His on Levekin vuoden pk-koira +iloista ilmaisua

Hiski on Levek ry:n (Lempäälän-Vesilahden koirakerhon) vuoden 2009 pk-koira. Kiertopalkintopysti kävi kääntymässä (Heta oli vuoden 2008 pk-koira) Levekin majalla ja palasi takaisin meille. Kilpailua ei tänä vuonna kylläkään kauheesti ollut ;)
Onnittelut Roihulle (ja Miikulle), joka on Levekin vuoden toko-alokas!

Ja treenejä ke-to:
Tarkkuusruutu
Löysin läntin, jossa osa oli ihan lumetonta. Hiukan isompi esine kuin viimeksi, ihan hiukan peitossa ja nyt His bongasi sen ihan heti, Heta samoin.

Pudotettu esine
Hiskille hirveen pitkä matka pudotuksen jälkeen, varmaan jo lähellä 150 metriä. Ihan suora tie. Mahdoton kaahaus edestakaisin :)

Eteen, liki, eteen, edestä liki, liki>eteen...
Tätä hinkataan Hiskin kanssa koko ajan vähän siellä sun täällä. Välillä noi menee ihan iloisesti sekaisin, mutta ei haittaa.

Luoksetuloja
Ne stopinpirulaiset on hidastuttaneet (His ennakoi) hommaa niin paljon, että otetaan pelkkiä läpiajoja nyt vaan ja rutkasti.

Iloiset ilmaisutreenit
Nekalassa /lumenkaatopaikalla/multa-risukasoilla, Miian ja Miikun kanssa. Sakeasti pyrytti lunta koko ajan, mutta ei haitannut meidän tahtia yhtään..
Hiskille neljä piiloa, irtorullat. Eka maalimies seisoi (makuualusta pään ympärillä!), toka istui isojen risukasojen  keskellä korkean pöllin päällä, kolmas ukko makoili ison lumikökkövuoren takana (hämypiilo edessä) ja neljäs kykki häkkipiilossa, jossa Miia päästeli ohjeen mukaan epämääräisiä ääniä, minkä naurultaan pystyi :)
Kolmas maalimies "lumivuoren" takana oli hankala: His ei millään meinannut ymmärtää kiivetä yli, vaan kaarsi aina ennen kumparetta jompaankumpaan suuntaan. Iloisesti kyllä aina pinkaisi uudestaan hakemaan, kun lähetin. Lopulta kuitenkin tajusi kupletin juonen. Vannon, että se oli näytön jälkeen selvästi sen näköinen, että "voi vitsi, että se olikin siellä takana, miksen mää heti tota hokannut." Varmaan oppi taas tuostakin jotain, fiksu pikkumies.
Muuten kaikki meni oikein hyvin: erilaiset asennot ja äänet ei hetkauttaneet Hiskiä mitenkään.


tiistai 16. maaliskuuta 2010

Humputtelua

Tiistai 16.3.
Tottis
Pirkkahallin kentällä, ihan vaan omien koirien kanssa.
Kylvin kentälle palloja, keiloja, ruutumerkkejä, noutokapuloita ja muutaman muovisen säilytysaskin hämyiksi Hiskille. Ensin normirituaalit> kontakti, ja leikkiä kahdella pallolla, oikein kunnon humputtelua.
Seuraamista pallojen ynnä muun roinan seassa: oikein nätti pätkä>leikkiä. Hienosti piti kontaktin houkuttimista huolimatta.
Nouto kilon kapulla, ei palautusta, vaan frisbee lennosta.
Sitten luoksetulo(ja) läpijuoksuna pallovyöhykkeen läpi.  Huh, mitä kipsihiipimistä :( Otin monta toistoa, näytin palkan ja kannustin ja lopulta sain normaalin hyvän vauhdin aikaan.
Ruutu jossain välissä, merkiltä, mutta aika läheltä. Muistaakseni meni ihmeen hienosti.  Kävin kädellä näyttämässä paikan ja hyvin se siihen kohtaan stoppasi.
Muutamia sivulletuloja eri suunnista. Hyvin.
Loppuun vielä eteenmeno, pitkästä aikaa.  Vein pallopatteriston lumipenkkaan ja seurautin Hiskiä vielä niin, että tein käännöksen käännöksen perään. Yllättävän hyvin tämäkin. Lähetin kontaktista ja se oli siinä. Humputteluun taas lopetettiin.

Tarkkuusruutu
Parkkipaikalle, pieni metallikiekko jääpalan alla. Heta sai hakea ensin ja hyvin löysikin, eli suunnilleen heti.
Hiski oli sen sijaan ihan helisemässä, oli jo pari kertaa sen näköinen, että luovuttaa kesken. En tietenkään antanut ja löytyihän se rinkula lopuksi, Kumma juttu, meni monta kertaa ihan yli, mutta ei vaan hiffannut...Treeniä äkkiä lisää, että saadaan rutiinia pojalle.

Pudotettu esine
Parkkipaikan reunaa pitkin, lyhensin hiukan valmistelevaa ja pidensin hakumatkaa. Kauheesti piti taas vilkuilla taakse, pakko nyt ruveta oikein kunnolla kieltämään tuo. Kohtuupitkä odotus/patoaminen ennen kuin päästin hakemaan.

maanantai 15. maaliskuuta 2010

Kataja ja Hiski



Kataja on tunnetusti sitkeää puuta. Mutta ei sekään sentään Hiskille pärjää: - Mrrrrr, kaivan, revin, kiskon, mrrrr, auts, neulaset prrrk, mrrr, vaihdetaas suuntaa, en anna periksi, ähää, lähtihän se, eiku leikkimään!

sunnuntai 14. maaliskuuta 2010

Kiintorullatreeni nro 3


Haku
Sunnuntai 14.3.
Levekin porukka, kuusi koirakkoa. Sama paikka kuin lauantaina. Oli KYLMÄ - hrrrr. Navakka tuuli oikealta.
Hiskille taas viisi ukkoa: kolme kiintorullalla, kaksi suorapalkalla.
Eka rullan kanssa umpparissa/häkissä. Ok.
Toka suorapalkka yli 50 metrissä suoraan edessä. Ok.
Kolmas myös suorapalkka 50+-metrissä lakanan alla, matkalla n. 30 metrin kohdalla hajustettu umppari. Tutki häkin, jatkoi matkaa mm:lle.
Nelonen n. 30 metrissä lakanan alla. Rulla. Ok.
Viides 40 metrissä katkenneen kuusenlatvan takana.Rulla.
Kaikki jälleen ihan nappiin, kiva! Oli tarkistanut kaikki piilot huolellisesti ennen rullan ottamista ja toi hyvin, malttoi pitää loppuun asti. Otan nyt Hiskin vastaan "kylki edellä", en ole niin uhkaava niin. Hallinta oli  mallikasta.
Treenin lopuksi ampumaharjoitukset - no problem.
Ja päälle päätteeksi tehtiin vielä lenkki Saijan ja holsku-Nerin kanssa. His ja Neri juoksivat miljuunaa ja niillä oli selvästi hauskaa. Aurinkokin alkoi paistaa  ja sulatti kohmeiset sormet...

Edestä sivulle siirtymisen treenit jatkuvat. La-iltana homma onnistui jo ensimmäisellä käskyllä. Kyllä tämä
tästä.
Tarkkuusruutu
Muuten hyvä, mutta  lumi pakkautui esineen ympärille niin, että lopulta se oli lumipallo...

lauantai 13. maaliskuuta 2010

Kiintorullatreeni

PPK:n treeni, mukana neljä koirakkoa. Piti itse asiassa jo olla viimeinen haku näillä lumilla, mutta ei malta millään pysyä poissa metsästä... Oltiin alueella, jossa on paljon polkuja yms jälkiä ristiin rastiin.
Hiskille viisi ukkoa, kaikki lähellä, eli alle 30 metrissä. Ilmaisut: sp, rulla, sp, sp, rulla.
1. suorapalkka (mm lakanan alla), 2. rulla (mm ison kiven takana), 3. suorapalkka (mm ison kaatuneen puunrungon takana), 4. suorapalkka (mm häkissä), 5.  rulla (mm lakanan alla). Kiinnitin erityisesti huomiota lähetysasentoihini ja näyttökäteen.
Treeni vietiin läpi "täyshallinnassa" ilmoittautumisineen, eli hallintaanotot maalimiehillä kuten kokeessa, samoin kuljetukset. Täysin moitteettomasti kaikki.
Kaikilla muillakin meni treenit tosi hienosti, kukin treenasi "omaa" juttuaan ja tavoitteisiin päästiin. Hyviä koiria ja hyviä ohjaajia ja muutenkin oli mukavaa!
Niin ja Heta-rouvakin pääsi hakemaan yhden ukon ja pelailemaan pallollaan. Kivaa!

perjantai 12. maaliskuuta 2010

Ilmaisua + muuta pientä

8.-11.3.
Haku/ilmaisutreeni
Iidesjärven mullankaatopaikalla. Muille partiointia, Hiski otti kolme maalimiestä, kiintorulla.
Ensimmäinen piilo oli risu/oksa/puunrunkokasojen keskellä, tosi vaikeakulkuisessa paikassa (vähän eri paikassa kuin olin tarkoittanut...). Tuuli oli voimakas ja ihan eri suunnasta, eli ei mitään tuuliapua. Muistaakseni kolme lähetystä, koska His ei vaan saanut hajua. Sitten tuli rulla suussa vähän hämmentyneen oloisena- pudotti kerran matkalla, mutta nosti itse. Mentiin näytölle ja His löysi Miian hyvin. Miia ei ollut nähnyt Hiskin käyntiä, eli en tiedä, missä kohtaa se oli rullan ottanut, toivottavasti mahdollisimman lähellä...
Toinen mm oli helpommassa paikassa, multakasan takana ja tuulikin sopivasti. No problem, paitsi että mm-Miikku oli lakanan alla ja His oli ilmeisesti vähän kaivellut siellä... Kolmas taas tuulen kannalta pahasti ja ukko (Ilkka, outo mm) oli kasan päällä lisäksi. Ei silti vaikeutta. Pudotti tosin rullan ennen käskyä, panin ottamaan uudestaan, ennenkuin lähdettin näytölle.
Se risukasapiilo oli kaikille koirille (4 kpl) tosi vaikea. Tuotapa pitää treenata uudestaankin.

Viikolla ollaan treenattu kertaalleen myös pudotettua esinettä, joka oli Hiskille vähän ylikiva: ei millään olisi malttanut odottaa, että pääsee hakemaan...

Lisäksi ollaan treenattu sivulle siirtymistä joka ikinen päivä. Olen onnistunut mokaamaan tämän pohjamutia myöten: ensimmäisillä kerroilla His ei hievahtanutkaan edestäni, ellen antanut edes pikkuruista apua kädellä tai vartalonnykäisyllä - olen kertakaikkiaan ehdollistanut sen noihin. Toistoilla se alkoi ensin siirtyä ihan onnettoman vinoon eikä edelleenkään yhtään tajunnut, mitä siltä haluttiin. Seuraavassa vaiheessa aloin korjata kädellä takapuolen asentoa. Toistoja on otettu paljon ja superpalkka on tullut vasta onnistumisesta: korjatusta ei tule palkkaa, vain ekalla kerralla kunnossa olevista. Onneksi tuon kanssa pystyy jauhamaan ja homma paranee pikkuhiljaa :)

maanantai 8. maaliskuuta 2010

Jälkipyykkiä

Pakko hiukan vielä analysoida eilistä tokokisaa.
Hiski: Uskallan nyt luottaa siihen, että - kun on peräti kaksi kpl tokokoetta  ja kolme pk-kisaa takana -  tuo mumeloinen tekee myös kisoissa sen, minkä osaa ja mikä sille on opetettu. Yhtään mystistä ylläriä ei ole sattunut tyyliin "ei se ikinä treeneissä ole tollasta tehnyt" tai "kyllä sen toikin piti osata".
His hoitaa hommansa treeneissä ja kisoissa tasan samoin, kisoissa ehkä jopa hiukan paremmin, mikä on minulle aivan uutta ja supermahtavaa! Vapauttaa energiaa (toivottavasti) jännittämisestä muuhun skarppaamiseen.
Eilinen todisti tämän mainiosti: tiesin, ettei poika osaa stoppia kunnolla ja se oli juuri se liike, joka epäonnistui. Muut liikkeet se osasi ja teki. Hiskille oli aika kova häiriö, että yleisö oli koirineen ihan vieressä ja erityisesti se, että vähän väliä joku koira haukkui lähellä. Mutta se kesti urhoollisesti, vaikka muutaman kerran vilkaisikin häiritsijöitä.
Ohjaaja: Vinot sivuille siirtymiset oli sataprosenttisesti oma mokani, joka toivottavasti saadaan korjattua ennen kisakauden alkua.
Yllätyksenä itselleni (kun olen ihan noviisi tokokisoissa) tuli se, että liikkeet tehtiin miten päin sattui.
Seuraamiseen lähdettiin keskeltä kehää vasemmalle, maahanmenoliike tehtiin vasemmalta oikealle, seisominen kehän takareunaa kohti, luoksetulo taas vasemmalta oikealle, nouto taas takareunaa kohti, hyppy oikealta vasemmalle ja takaisin ja kaukot taas jotenkin ihan outoon suuntaan. Olin koko ajan "maantieteellisesti" ihan sekaisin siitä, mihin suuntaan pitäisi mennä, vaikka liikkeenohjaaja opasti ja oli lisäksi tuttukin :)
Olisin kaikenkaikkiaan voinut olla rennompi. En kuitenkaan tehnyt mitään kardinaalimunausta, muistin odottaa käskyjä ja lähdin seurauttamaan patoamisen kautta (käsky>kropan jännitys>uloshengitys>liikkeelle).
Seuraamisessa olisi pitänyt pysähtyä "ennakoidummin": vino istuminen tulee ehkä siitä, kun koira joutuu pysähtymään ihan kylmiltään.
Pompahduksille en luultavasti voi tehdä mitään, askellusten pituus todennäköisesti kyllä vaikuttaa jotakin. Täyskäännöksen törmäys pitäisi nähdä videolta, muuten en osaa sanoa, mitä tapahtui. Itse en kyllä edes huomannut moista.
Vartaloapuihin sorrun helposti (koska käytin niitä alkuun ihan tietoisesti), niitä pitää erityisesti vahtila.
Hiskille antaisin itse eilisestä täyden kympin, itselleni kasi miikan :)
Mutta tiedetään ainakin, mitä tottiksessa nyt treenataan.

sunnuntai 7. maaliskuuta 2010

Tokokisoissa Kangasalla

Kävimme hra Hiskosen kanssa tänään 7.3. Kangasalla tokokisoissa. Kyseessä oli avoin luokka.
Kiva kokemus: ihana aurinkoinen päivä ulkokentällä mukavassa seurassa. Mukaan oli ilmoittautunut 42 koirakkoa (60 olisi mahtunut), joista yhdeksän avoimeen luokkaan. Avoin luokka oli vuorossa viimeisenä ja me Hiskin kanssa oltiin koko kisan toiseksi viimeisenä koirakkona.
Hirvitti hiukan, kun Hiski oli alkuun kentän laidalla aika hurjalla tuulella: pörhisteli ja kukkoili tapansa mukaan. Kisaa seuraamaan tullut Miiakin oli ihan ihmeissään ja sanoi, "etten  ole ikinä nähnyt Hiskiä tuommoisena."
Mutta kun aikamme siinä odoteltiin (itse asiassa useita tunteja...) Hiskikin rauhoittui.
Tulokset
Paikallamakuu: 10. Oli tuijottanut hievahtamatta koppia, jonka takana olimme.
Seuraaminen: 9. Omasta mielestäni tuntui hyvältä. Piste meni parista hypähdyksestä, vinosta perusasennosta ja törmäämisestä täyskäännöksessä. Huom: ei huomautusta painamisesta eikä edessä olemisesta, jipii!
Maahanmeno. 9,5.
Luoksetulo. 5,5. Tätä etukäteen pelkäsin. Luoksetulo otettiin ihan kehänauhan vierustaa pitkin, yleisön ja (muiden koirien) nenän edestä. Kehänauhan vieressä oli muovitörppöjä, joita His katseli jo valmiiksi kiinnostuneena. Näin heti, ettei se keskity kunnolla. Se pysähtyi kyllä käskyllä, mutta otti 2-3 askelta. Odotti luoksetulokäskyä ja lopun tuli lujaa. Kaipa tuo sitten oli vain tuon viiden ja puolen arvoinen, luulin kyllä, että siitä olisi seiska irronnut. Mutta täähän onkin mun (ja Hiski) mielestä ihan p-a liike ;))
Seisominen. 9,5. Jostain meni puoli pojoa.
Nouto. 9. Piste pois kamalan vinosta sivulletulosta ja vartaloavustani, ihan aiheellisesti.
Kauko-ohjaus. 9. Ekan maahanmenon yhteydessä kuulemma annoin vartaloavun. Olin joka tapauksessa tähän oikein tyytyväinen: vaihdot nopeita eikä poika liikkunut milliäkään.
Estehyppy. 9,5. Taas vino sivulletulo.
Kokonaisvaikutus. 8,5.
Yhteensä 175 pistettä, 1-tulos, 2. sija.
Tuomari (Jaana Tala) moitti äänenkäyttöäni: annan kuulemma käskyt liian kovalla äänellä ja maahanmenokäskyn painostavasti. Kuitenkin sanoi, että "yhteistyönne on kaunista ja koira tekee selvästi mielellään töitä kanssasi." Eli en aio säätää volyymiani yhtään miksikään: His on tottunut äänenkäyttööni ja pk-kisoissa on hyvä, että käskyt kuuluu, vaikka viereisellä kentällä tapahtuisi mitä.
Voisin puolestani sanoa, että tuomaritäti puhui aivan liian hiljaa :( 
Varsinainen "systeemivirhe" meillä oli edestä sivulle siirtymisen vinous, jota epäonnistuneesti paikkailin vartaloavulla. Melkein joka liikkeestä meni piste tai puoli pistettä tuon takia. Johtunee siitä, ettei olla treenatttu sivulle siirtymistä juuri yhtään, koska pelkään ennakointia. Siksi olen (melkein) aina palkannut suoraan eteen. Tässä sitä nyt sitten ollaan. Ennen pk-kisoja pitää ottaa oikein treenikuuri tuota hommelia.
Muuten olen tulokseen enemmän kuin tyytyväinen. Tuota luoksetulon stoppia pitää miettiä aika hartaasti, jos joskus mennään voittajaluokkaa kokeilemaan. Mutta se on sitten ensi talven murheita.
Tuore tuomari oli tosi tarkka,  noudatti pilkulleen (tai vähän tiukemminkin) arvosteluohjeita ja hyvä niin. "Varma" luoksetulo epäonnistui ainakin avossa aika monelta, varmaan haasteellisen paikan takia.
Tämä oli hyvä tasontarkistus - myös jännitystasoni, joka nousi yllättävän monta astetta. Oli kuitenkin ihanaa todeta, että tuo pikkuherra toimii, vaikka mamma olisikin vähän kipsissä :)
Kiitokset Miialle myötäelämisestä ja naurattamisesta!

lauantai 6. maaliskuuta 2010

Viimeinen haku näillä lumilla...

...oli siis tänään lauantaina 6.3. Nyt ei enää kestä: ei ihmiset eikä koirat. Ei se lumen paljouskaan, mutta, kun se on nyt kittaantunut ikäviksi, teräviksi kerroksiksi. Eli hakua vasta sitten, kun kinokset ovat madaltuneet puoli metriä.
Meitä oli vain kolme urhoollista ja treenitkin oli suht lyhytkestoiset, sattuneesta syystä. Heri The Hoffi on ihan huikea lumihakukoira, sille näyttää olevan ihan sama, miten paljon lunta on, vauhti ei hidastu yhtään :)
Hiskille neljä pistoa: molempiin kulmiin ja sen jälkeen löytö häkissä aika lähellä keskilinjaa. Toinen mm häkissä toisella puolella vähän kauempana keskilinjasta. Irtorullat molemmilla, monta hämyä. Ei edelleenkään valittamista (paitsi toi hemmetin lumi).
Lili oli kilttinä tyttönä tuonut meille hyppyesteen ja treenin lopuksi kokeilin, vieläkö His muistaa hypyn. Muistihan se. Vinoon istui taas, mutta hällä väliä. Treenattiin myös stoppeja, jotka on tosi hyviä lukkojarrutuksia, jos käsky tulee yllättäen eikä luoksetulokäskytyksen jälkeen, jolloin se edelleen hiippailee.
Mutta ilma oli kerrassaan upea ja lenkkeily ihanaa!

perjantai 5. maaliskuuta 2010

Maalimies hukkui lumeen ja tottista

 Treenit 1.-5.3.
Torstai-iltana harjoiteltiin partiointia Nekalassa, Iidesjärven rannalla. Olikin hyvin opettavainen treeni - ja pitkä. Olin vain opastamassa muita koirakoita ja apuohjaajia, His ei treenannut, vaikka oli mukana. Hiskin piti ottaa lopuksi yksi rullantuonti ihan lyhyeltä matkalta, mutta maalimies-Janne oli päättänyt, että "koiran pitää tehdä kunnolla töitä" ja mönki jonnekin hevonkuuseen kauheeseen lumihankeen ja vielä myötätuulen puolelle, en edes tiennyt minne. Lähettelin Hiskiä muutamaan kertaan tosi pahaan (upotti, mutta semmosen ilkeän kuorikerroksen läpi) lumihankeen, kunnes se kieltäytyi irtoamasta! Menin itse edellä (olin vyötäröä myöten siellä), mutta His ei tullut perässä. Etsi kyllä sitten itse helpomman reitin, sai hajun ja löysi mm:n, joka makasi valehtelematta metrisen lumikuopan pohjalla. Huusin, että suorapalkka koiralle, ei rullaa. Autolla Miia vielä syötteli toisen purkillisen herkkuruokaa Hiskoselle.En usko, että tuosta jäi mitään hampaankoloon (siis koiralle ;)).

Tottista
Siellä sun täällä viikon varrella, aika monella parkkiksellakin, vähän vain kerrallaan. Paljon kahden lelun leikkejä. Vaihdoin toko-luoksetulon käskysanaksi koiran nimen.
Perjantaina vedettiin ihan vaan omine nokkinemme toko-avon liikkeet, kaikista hyvä lelupalkka, vähän eri kohdissa (paitsi kaukoissa nami). Hiski oli erittäin hyvässä vireessä, iloinen ja halukas, mutta ei mitenkään ylikiihkeä.
Seuraaminen. Tuntui oikein hyvältä tällä kertaa. Ehkä pientä painamista.
Maahanmeno ja seisominen. Ok.
Luoksetulo. Tuli pysähtymättä eteen, pahus. Uusinnassakin stoppi olisi saanut olla nopeampi, mutta en alkanut hinkuttaa
Nouto. Palautus vähän hidas, ei ihan suorakaan. En halunnut silti uusia
Kaukot. Ei mitään valittamista.
Hyppyä ei voitu ottaa (eikä ole voitu viikkoihin), kun ei ole estettä.
Lopuksi vielä monta monituista stoppia lelulle leikkimisen lomassa ja pari luoksetulo-läpijuoksua. Hyvä maku jäi tästä kaikenkaikkiaan :)