Lisää kuvia: PK-piirimestikset Nokialla 26.9.

"Kiire. Lennosta vaan tää kapula suuhun."

"Eiks jo kohta tule eteenmeno?"

"Äipällä on ihan risa hanska..."

"Meikäpoika on aika skarppina."

Maailman paras Hiski - Onnellinen Ykkönen

"Oma? Mikä se on?"

Toko
Kotosalla tunaria toisteltu vaikka kuinka paljon ja joka kerta varmasti oikein. Peruuteltu on myös pitkin ja poikin kämppää, hauskaa. Lisäksi kakeista maasta seisomaan nousua hinkattu. Menee hyvin kaukaakin.

Marjamäen halli, su-ilta. Hiskillä reipas vire. Vain neljä koirakkoa, ei ahdasta. Alkuun leikkiä.
Paikallamakuu. Kurkkiessani näin, että His haisteli jotain.
Tunari. Päätin fiksuna ottaa ihan kisamaisesti, kun Hiskihän osaa tämän niin hyvin. Hah ja hah! His oli ihan pihalla: ei se edes noteerannut kapulariviä, tuijotteli vain Neriä, joka otti hyppyjä ja singahti sitten jonnekin. Sitten alkoi tuoda kapuloita sokkona ilman turhia haisteluita. Otettiin sitten lähempää ja oma erillään muutama kerta ja suht (ei ihan) hyvin.
A-este, jyrkkä. Tämmöinen oli ilmestynyt halliin ja pakkohan sitä oli kokeilla. Hiski oli ihan liekeissä, kun tajusi pääsevänsä esteelle. Hyvinhän toi meni, vaikka heitin kapulan ihan vinoon, vauhtia oli kyllä pelottavan paljon...
Hyppynouto. Jotain 70 senttiä korkea este. Vaikea pidätellä Hiskosta...Ei valittamista.
Tasamaanouto.  Vitsin kivaa Hiskistä, jolla nupit ihan kaakossa. Kaikissa noudoissa ihan superhienot edestä sivulle-siirtymät. Tässä on treenaus selvästi tuottanut tulosta.
Seuraaminen. Keuli sikana ilman lelua. Otin muutaman askeleen seuraamista>pysähdys jne. Lisäksi sivulta peruuttamista, josta ei meinannut tulla mitään, kun intoa oli ihan liikaa.
Tunari uudestaan. Vähän parempi.

HUOH, HUOH ja HUOH:
Maanantai-iltana Lilin ja Herin kanssa Tamskin tallilla. Sekavat fiilikset.
Heri otti alkuun vähän tokoa ja Hiskin kanssa tehtiin siinä samalla seuraamista agi-esteiden seassa käännöksineen. Meni ihan superhienosti omasta mielestäni. Hiskillä oli oikein hyvä vire ja iloinen meno.
Ruutu. Tuttu kaava: ensimmäinen lähetys päin seiniä, käynti ruudussa ja sitten alkoi sujua.
Mutta sitten alkoivat ongelmat: Heri ja Lili siirtyivät agiliitoon ja toiselle kentälle alkoi tulla agiharrastajia myös, kaikenlaista meteliä ja muiden koirien haukkumista kuului. Hiski hurjistui täysin: karvat pystyssä, häntä kaarella, vartalo jäykkänä murisi, hyppi ja tuijotteli. Se ei pystynyt tekemään oikeastaan yhtään mitään. Tunari: ei mitään tolkkua. Kaket: ei pystynyt liikahtamaankaan. Ruutu: juoksenteli mutkitellen häntä pystyssä sinne tänne, lasittunut katse koko ajan niissä agiliitäjissä.
Leluun se tarrasi apinan raivolla, tapporavisteli ja ärhenteli. En saanut sitä ottamaan kontaktia edes hetkeksi, namit ei kelvanneet. Laitoin sitten pojan maahan, pidin pienen tauon ja hengitin syvään.
Tauon jälkeen otettiin juoksusta maahanmeno ja juoksusta seisominen. Nämä menivät siedettävästi. Samoin siirtymät eteen, sivulle. Seuraamista sain vielä ihan hyvän pätkän, kun oli lelu kainalossa. Ynnä luoksetulo. 

Homma oli pienoiskoossa se, mitä Hiskille tapahtuu kisoissa silloin, kun homma pissii. Ja mikä selittää ne hirveät vaihtelut tottispisteissä. Poika on sentään hyvin hallinnassa, joten ei karkaa eikä käy päälle, mutta käskyjä se ei kunnolla kuule/kuuntele.
Ohitustilanne lenkillä on samanlainen. Toinen koira tulee vastaan: His aloittaa kyttäämisen ja ellen puutu asiaan, räjähtää. Asiaan puuttuminen tarkoittaa, että menen Hiskin eteen, käsken sen istumaan ja pidän istumassa, kunnes tilanne on ohi. Ohituksen jälkeen His on pitkään hurjana ja etsii jotain, mihin saisi purkaa raivonsa: keppiä, hanskaa tms.
His ei raivovireessään pysty keskittymään. Eilen se esim. kyllä purki viettiä saalisleluun, mutta ei se virettä laskenut, päinvastoin. Jotenkin se pitäisi saada patoamaan tuo tila, mutta miten? Poskista nappaamiseen yms puhutteluun se reagoi nostamalla virettään vain lisää. Maahanmeno rauhoittaa. Tein eilen ilmeisesti oikean ratkaisun, kun otin maassamakuun jälkeen vauhdikkaita juttuja, mutta sellaisia, jotka His varmasti osaa ja joista se palkkautuu luonnostaan. Niihin se keskittyi ja poislähtiessä se oli jo huomattavasti viilentynyt.
Mutta joudun varmaan hyväksymään sen, että meidän suoritukset jatkavat vuoristorataa riippuen siitä, millaiset olosuhteet kisapaikalla sattuvat olemaan. Ollaan sentään  käyty yli 2,5 vuotta säännöllisesti häiriötreeneissä siedättymässä, eikä ole tapahtunut mainittavaa edistystä parempaan.
Hiskin käytöstä on vaikea ymmärtää. Itse asiassa se ei edes ei ole häijy muille koirille, kun tehdään esim. yhteislenkkejä, varsinkaan, jos toinen koira ymmärtää alistua... Heta kyllä kurmootti sitä pentuna jonkin verran, ja Qonza höyhensi sen kerran oikein kunnolla.  Toisaalta Hiskin pullistelu näyttää enemmän dominanssilta kuin aggressiivisuudelta. Enää ei voi vedota siihenkään, että "kun se on niin nuori."
Ja eilen kyllä Hiskin signaaliherkkyys kohdistui kaikkeen muuhun kuin minuun eikä se vaikuttanut pätkääkään ohjaajaherkältä...

Pieni haku

Haku
La-aamuna kirpeässä pakkasessa, poikkeuksellisesti vain kolme koirakkoa. Saatiin silti pari tuntia kulumaan.
Hiskille vain viisi pistoa: Kulma/ukko, kulma/ukko, tyhjä, ukko (ilmaisu), ukko. Kaikki ukot valmiina noin 80 metrissä, ojan takana kaksi kpl. Kaikki litteinä maissa lakanan tms. alla. Eipä tuossa valittamista, tyhjä oli hyvä ja muutenkin pistot ok. Itse olin vaan suht nukuksissa ja unohtelin, mitä mun pitikään tehdä :(
Treenin jälkeen His taas naisseurueessa vapaana lenkille: Maisa, Lilli ja Neri kirmailivat ihanasti.
Heta pääsi tallaamaan. Se on taantunut kolmen kuukauden ikäisen pennun tasolle - pisti päreiksi Hiskin pehmofrisbeen ja oli muutenkin ihan älyvapaa.

Melkein silkkaa tokoa

Ma-pe
Tokoa siellä ja tokoa täällä. Eli ainakin sisällä, kahdessa eri pihassa, Kyötikkälän kentällä, Vuohenojan puistossa ynnä Levekin kentällä Miikun kanssa ja liikkuroimana pe-aamuna.
Tunarit. Vieraatkin joutuvat nykyään lääppimään tunnarikapuloita heti, kun saavat palttoon päältään...Ollaan kokeiltu kaikkia mahdollisia versioita: kasoja/ lähellä piilossa oma + kasoja/oma ei-piilossa. Kellotauluja, joissa paljon kapuloita, oma eri paikoissa. Kapulat rivissä, oma eri paikoissa. Yleensä homma menee niin, että ensimmäisellä lähetyksellä His härkkii muita, olipa systeemi mikä tahansa (ei tartu), mutta tuo oman. Sen jälkeen haistelee rauhallisemmin.
Paitsi: Levekin kentällä ekalla lähetyksellä (kapulat rivissä) nosteli ja pudotteli vääriä, grrr, toi kuitenkin oman. Jotenkin tähän vaan pitäisi saada malttia. Ehkä sitä pikkuhiljaa tulee rutiinin myötä - toivossa eletään. Palautusvauhti on hyvä eikä His pure eikä mälvää tässäkään.
Ruudut, sekä ilman nauhoja että nauhojen kera. Aina sama kaava. Uudessa paikassa ensimmäisellä lähetyksellä menee vähän miten sattuu; sitten käydään yhdessä ruudussa, jonka jälkeen homma alkaa skulata.  Muutaman kerran jää seistä tollottamaan ruudun eteen, joskus valahtaa valmiiksi maahan (vaikkei semmosta ole edes treenattu). Voipi sanoa, että kymmenestä lähetyksestä 5-8 kertaa onnistuu nyt laakista, parempaan päin mennään koko ajan.
Kaket. Kotona etupäässä, olen keskittynyt nyt taas lähes pelkästään S-I ja I-S-vaihtoihin. Ihan läheltä tai niin, että on joku este edessä. Takapalkat. Jumittaa hieman.
Luoksetuloja. Etupäässä edelleen läpijuoksuja, jotta ehdollistuisi kunnolla uuteen käskysanaan. Levekin kentällä kokeiltiin myös stoppeja, Miikulta lensi palkka. Onnistuivat yllättävän hyvin, tosin mielestäni saisi kyllä pysähtyä vieläkin nopeammin...Apua, täähän kuulostaa ihan tuomarin höpinältä.
Jäävät. Jossain välissä tehtiin kai muutama liikkeestä istuminenkin, taisi olla Kyötikkälässä.
Seuraamista,  lähtöjä lähinnä. Levekin kentällä myös pätkä ihan oikeeta seuraamista. Tosi hyvän tuntuista.

Esine-etsintää sitätiloissa molemmille yhtä aikaa.  Esineinä pelkästään pienehköjä metallisia tai kovamuovisia esineitä: avaimia, kellonremmi, sytkäri, ovenhaka, hylsy, verhotangonnuppi jne. Heta aloitti hyvin, mutta hyytyi loppua kohti, Hiski tohotti ihan päättömänä alkuun, mutta rauhoittui ja petrasi koko ajan. Lopputuoksena tasapeli. Juustopalkka.

Tiistaina Hiski kävi taas Terhin hierottavana. Mitään kipukohtia ei löytynyt, mutta minä niin tykkään siitä, miten His rentoutuu täysin ja nauttii olostaan Terhin kanssa :D

Vasen suora tökkii yhä

Haku
Su-aamuna Sääksjärvellä, kuusi koiraa.
Noin 200 metriä pitkä rata, piilojen paikat ja lähetyspaikat kävin merkkaamassa etukäteen. Kauttaaltaan ylisyvä alue molemmin puolin, 70-90 metriä. Hiskille tuli noin 13-14 pistoa, suunnitelmassa oli kymmenen. Suorapalkat edelleen.
Kaikki olivat unohtaneet puhelimensa kotiin, hyvä me.
Aika voimakas tuuli vasemmalta. Kulmat valmiina. Eka pisto ok. Toka mm oli vasemmalla kulmasta vähän eteenpäin, maakuopassa lakanan alla. His oli juossut kaksi kertaa ihan vierestä, sitten pyyhältänyt takaa eteenpäin ties minne, löysi lopulta. Maapiilo...
Kolmas mm oikealla suoraan edessä ääniavulla, ok. Neljäs vasurissa valmis edessä, ok, Viides tyhjä oikealle, hyvä laatikkopisto. Kuudes vasemmalle ääni, ok. Seiska taas valmiina suoraan edessä, ok.
Kasi tyhjä: kaarsi ensin eteenpäin, sitten uusinnalla suht suoraan - ja kääntyi taaksepäin. Aaargh! Ysi oli hämy: mm käveli suoraan takakulmaa kohti,. Käänsin Hiskin ja mm tuli 30 metriä eteen- ja takaisinpäin ja löi maihin. Lähetin suoraan maalimiestä kohti ja His sinkosi tietysti vinosti sinne, minne mm oli mennyt ja jäljesteli sieltä pokkana maalimiehelle.
Kymmenes myös hämy: lähetin Hiskin "tyhjälle" ja mm kipaisi lähelle keskilinjaa maihin. Taas oli vaikea tyhjä: ensin kökkö kaarros tai parikin, sitten upposi - ja kääntyi taas taaksepäin. Seuraavaksi hyvä pisto ja löytö takaisintullessa.
Summa summarum: Hiski ei (taaskaan) tehnyt suosista vasemmalle tarpeeksi syviä pistoja ja jos meni syvälle, lähti sieltä taaksepäin. Kun (taka)vasemmalta vielä kävi tuuli, His oli sitä mieltä, ettei siellä ketään ole. Onneksi pistot tuli laitettua semmoisiin paikkoihin, että näin koko ajan koiran.
Muuten ihan ookoo treeni. Pitää vaan sitkeästi  vahvistaa suoraan  etenemistä ja eteenpäin kääntymistä eritryisesti vasemmalla seuraavissa treeneissä. Nyt ei tyhjiä sille puolelle vähään aikaan. Ja suorapalkkoja jatketaan, kunnes tämä asia saadaan kondikseen.
Treenin päälle vielä yhteislenkki haaremin kera: holskunarttu, kaksi rotikkatyttöä plus Hiski. Viimeksimanittu keskittyi keppiensä kanssa ärisemiseen, naiset saivat rähistä keskenään. 

Toko
Marjamäen hallissa su-iltana. Hiski ei ollut kovinkaan iloinen ja kuono kääntyi vähän väliä kohti mattoa ja sen ihania tuoksuja. Leikitin poikaa heti alkuun.
Paikallamakuu. Agilitaajat melskasivat ihan takana, ja Hiskin korvat oli ihan luimussa sinnepäin, kun piilosta kurkin. Vakaasti makasi kuitenkin.
Ruutu. Ensimmäistä kertaa hallissa. Ei ollut nauhoja, pöh. Hiski oli aika kuutamolla aluksi, kuten etukäteen arvasinkin. Lisäksi luoksetulokäskyjä huudeltiin parin metrin päässä ja oli kamalan ahdasta. Hiski oli tosi epävarma,pälyili ja väisteli muita koiria ruutuun mennessäään. Saatiin kuitenkin muutama onnistunut.
Toisessa erässä homma meni jo paljon varmemmin.
Vähän seuraamispätkiä ja sivulle-eteen-siirtymiä. Olisin halunnut ottaa tunnarin, ja "jonotettiinkin" vuoroamme siinä pitkään, mutta aika loppui.

Esineruutu
Lauantaina ihan itsekseni taas. Kaistalepohjalta edelleen, ylisyvä. Neljä esinettä, kaksi e-ruutuesinettä hiukan pienempää ja kaksi oli vähän suurempia kuin tarkkuusesineet. En laittanut vaikeisiin paikkoihin. Pienet eteen, yksi isompi keskelle ja toinen ihan taakse.
Lähetys vasemmalta. Kaikki löytyivät ihan törkeän hyvin. Palkka vain toisesta ja viimeisestä.

Pikkuisen tokoa siellä täällä

Kontaktia, pitkähköä sivulla istumista rauhassa joka päivä. Imutusta. .
Tunarointi. Kellarikäytävällä ja parkkiksilla, rauhalliset lähetykset. Kisamaisesti kaukaa, paljon toistoja. joka kerta oikein :) Hispander tykkää hirveesti, kun saa lopulta palkaksi rouhia sen oman kapulan. Ei silti mälvää yhtään ennen luovutuksia ja kestää odottaa.
Kaket. Edelleen läheltä, eri kohdista palkaten, takapalkoilla yleensä. Kyllä se poika vaan liikkuu hiukan eteenpäin, kun tehdään paljon vaihtoja, en millään tajua miten se sen tekee, ääh. Toi S-I on ehkä edelleen hankalin. Enkä oikein tiedä, kuinka tässä pitäisi nyt edetä...Tässä me ei olla vielä ihan samoilla linjoilla.
Jäävät. Pitkästä aikaa muutamaan kertaan, heti oikeasta asennosta palkaten. Ei osannut enää jäädä kävelystä seisomaan, juoksusta kyllä - eipä sitä kyllä enää missään tarvitakaan.  Mutta kyllä pitäisi kuunnella käskyä.
Ruutu. Aina vaan sujuu kivasti ja His on niin sopivassa mielentilassa :)

Alla vielä vähän Kärnän Sarin blogista kopsattua tekstiä Kari Jokisen ajatuksista viettiseminaarissa:
 - Koiran viretilaa tulee seurata koko ajan ja suhteuttaa palkkaus ja treeni koiran mielentilaan.  
- Jos koira kuumenee esim. seuratessa, voidaan lopettaa tekeminen ja antaa koiran purkaa itseään vaikka pureskelemalla palloa ja sitten otetaan uudestaan ja palkataan vähän vähemmän kiihdyttävällä palkalla, esim. namilla. Tai voidaan antaa pureskella palloa ennen treenin aloittamista, niin vire alenee.

Tokoa ja esineitä

Toko
Pirkkahallin parkkiksella ma-ja ti-aamuina.
Ruutu. Kisamatkalta, eri suunnista eri päivinä. Ihanaa: pelitti tosi hienosti. Vahvistin oikeaa paikkaa niin, että vein muutaman kerran nakinpalan ihan ruudun takaosaan ja pysäytin Hiskin ennen sitä: se tosin pysähtyy itsekin eikä ota nakkia omatoimisesti. Otin myös pari maahanmenoa mukaan ja siitä uskalsin palkata pallolla niin, että menin itse ruutuun tai vapautin ja kutsuin pallolle.Tykkään tästä nyt ihan hirveesti: His on sopivassa vireessä, menee lujaa, muttei vaani eikä kyttää eikä hae ruudussa levottomasti paikkaa.
Tunari. Otin ma ensin kellotauluna, oma kolmessa eri paikassa. Kaikki hienosti. Sitten laitoin kapulat riviin: His otti  reunimmaisen, mikä oli väärä. Huomasi itsekin mokansa ja pudotti. Toistot hyvin.
Tiistaina otin vain kellotauluna niin, että oma kapula oli joka kerta eri paikassa, eli klo 3, 2, 1, 9, 11 ja 12. Kerrassaan mainiosti. Namipalkalla, mutta lopuksi uskalsin heittää jo kapulan palkaksi. Sekös oli kivaa! Tässäkin Hiskillä on nyt sopivan keskittynyt, mutta riittävän reipas fiilis.
Metallinouto. Maanantaina. Oho, kun ei huvittanutkaan tarttua kunnon otteella. His kalisuttaa hauskasti hampaitaan, kun ei halua purra metallia :) Härkin kapulaa ja se putosi monta kertaa. En antanut periksi, ennenkuin piti kunnolla.
Luoksetulon pysäytykset. Nyt otin ihan reippaasti pysäytyksiä lyhyehköiltä matkoilta. Jos ennakoi, peruutin itse taaksepäin. Tämän treenaaminen on hirvittänyt mua, mutta nyt jo uskon, että tääkin joskus alkaa toimia, kun tuo ruutupatti aukesi :)
Tiistaina myös paljon ja pitkään pelkkää sivulla istumista ihan rauhassa ja turvassa, kehuja kontaktista ja korvien silittelyä. Siitä sitten pitkä seuraaminen, luoksetulo >palkka.

Maanantaina käytiin PK-kentällä, leikkiä autolta asti. Kentän laidalla aluksi pelkkää kontaktia, pelkillä kehuilla. Lopuksi pallopalkka kontaktista ja kahden pallon leikki.
PK-nouto. Kahden kilon kapulalla. Ihan ok. Piti ottaa vähän telineitä, mutta kenttä oli ihan lammikkoina, joten jätin sikseen.
Hetakin pääsi vähän kentälle leikkimään pitkästä aikaa.
Esineruutu
Maanantaina. Neljä esinettä, ihan tavallisia, mutta koitin laittaa hankaliin paikkoihin. Silti His toi kaikki alta aikayksikön. Sillä on nyt nenä hyvin auki alusta asti ja muutenkin koko hommaan on tullut ihan uutta päättäväisyyttä.
Tarkkuusruutu
Tiistaina. Pikkiriikkinen päiväkirjan ruosteinen avain lehden alla ja montussa. Supertarkkaa nenätyötä, hieno palautus rauhallisesti käteen.
                                                                  >>>>>

Lisää
viettimietteitä 

En ole koskaan ollut kovin innostunut noista viettijutuista koirankoulutuksessa, mutta nyt olen kuitenkin miettinyt Hiskin käytöstä erinäisissä tilanteissa. Toisiin koiriin reagointi/aggressio tottiskentän laidalla on yksi esimerkki, mutta samanlainen tilanne on tullut eteen maastossakin esimerkiksi silloin, kun ollaan treeneissä, joissa koirat haukkuvat autoissa ja autot sattuvat olemaan lähellä treenipaikkaa. Silloin Hiskillä menee ns. kuppi nurin.
Viettiteorian valossa His saattaa siis olla suorituksia aloittaessaan viettiristiidassa, epävarma. Silloin käy näin:
- tottiskentällä se vaihtaa puolustukselta saalisviettiin, eli vaanimiseen.
- tarkkuusruudussa se ei voi purkaa viettiään oikein mihinkään, joten se on vain jännittynyt ja ei-keskittynyt.
- esineruudussa se purkaa "väärän" viettinsä päättömään juoksemiseen (saalis-?), on pingottunut ja ei-keskittynyt.
- haussa His on alueelle tullessaan pinkeä kuin viulunkieli ja voi ottaa rullan suuhunsa jo keskilinjalla tai käyttäytyä huonosti ekalla maalimiehellä. Ei-toivottu käytös näkyy siis aina vain treenin alussa.

Hiskin tilaa varmaan pahentaa se, että minäkin tuppaan hermostumaan niistä autoissa meuhkaavista koirista. Jos pitää paikkansa se (ja miksei pitäisi), mitä Kari J. sanoi Hiskin herkkyydestä suhteessa minuun, tuo vaikuttaa aika itsestäänselvältä. His on näyttänyt noissa tilanteissa minun silmissäni "paineistuneelta", mutta kyse saattaa olla juuri tuosta epäselvästä viettitilasta. Jos näin on, keinot Hiskin auttamiseen selville vesille täytyy miettiä tältä pohjalta.

Haku, tokoa ja pudotettu

Haku
Su-aamuna Sääksjärvellä viisi koirakkoa. Ihmeen paljon lunta. Hiskille kuusi pistoa. Yhtä lukuunottamatta maalimiehet suoraan edessä ylisyvällä, kaksi ojan ylitystä.  Kaikilla suorapalkat. Kaksi ensimmäistä valmiina, kolmas ja neljäs äänivuilla, loput taas valmiina. Hallinta edelleen aika minimissä: Kun en edelleenkään voi juosta nilkkani takia, His saa lähteä maalimieheltä lelun kanssa ja menen sitä toisen lelun kanssa vastaan. Tää on Hiskistä älyhauskaa, toivottavasti myös parantaa Hiskin haluja tulla pistoilta mun luokseni.
Toisen etukulman jälkeen yritin taas sitä "maalimies menee lähelle keskilinjaa ja koira löytää hänet takaisintullessaan"-temppua. Ei se taaskaan onnistunut: His ehti palata keskilinjalle asti ja siinä sai hajun, annoin mennä ilman lähetystä.
Muuten ihan hienot pistot, vain viimeisellä pistolla lähti ekalla lähetyksellä vähän liikaa vinoon eteenpäin ja lähetin uudestaan.

Toko
Su-iltana Marjamäen hallissa.
Hiski oli paljon rennompi ja keskittyneempi kuin viikko sitten. Leikin sen kanssa jo ihan alussa ja jo parkkipaikalla, mistä se oli taas vähän ihmeissään. Tämä on varmaan tottumiskysymys. Otin aika rauhallisesti itsekin, ei kauheesti riehuttu.
Muistin,etten ole aikoihin ottanut Hiskille paikallaistumista, joten His sai istua paikalla, kun muut koirat makasivat. Kolme minuuttia meni oikein hyvin ja rauhallisesti.
Kaukoja. Läheltä edelleen. Pompsahti taas S-I-vaihdossa eteenpäin oikein kunnolla. Tein agivermeistä esteen eteen, johan pysyi. Otan tämän läheltä niin kauan, kunnes toimii varman oloisesti. Sitten peruuttamalla kaukoja, oikein hyvin.
Eteen, sivulle-vaihtoja. Nämä ovat nykyään superhienoja. Kontakti-istumista, askelluksia. 
Tunari. Vain kaksi kertaa (aika loppui) kellotauluna, vieraan hajuisia kapuloita paljon, läheltä, molemmat omat toi hyvin ja haisteli rauhallisesti, kehun edelleen heti, kun ottaa oikean. Pidän matkan tässäkin lyhyenä niin kauan kuin homma on todella varman tuntuista.
Hyvät treenit. Ainoa miinus oli se, että Hiskin nenä painui mattoa haistelemaan välittömästi, kun se ei ollut käskyn alla tai muussa puuhassa. Pihassa vielä viivähdettiin hengailemassa muiden koirien kanssa kunnes Hiski oli täysin rento.
Kotona ollaan tehty peruuttamista ja siitä asennonvaihtoja. Lisäksi olen opettanut Hiskin ryömimään ja  siitä kääntymään oikealle kyljelleen, mikä on tuottanut hierojalla vähän vaikeuksia.

Perjantaiaamuna pitkästä aikaa Hiskoselle pudotettu esine. Ihan  vaan metsätiellä. Eihän tuo meinannut pysyä nahoissaan, kun tajusi, mitä ruvetaan tekemään, mutta malttoi silti seurata tosi hienosti koko matkan, joka oli vissiin vähän ylipitkäkin.
Hiskin haku- ja paluuvauhti on kyllä jotain ihan käsittämätöntä - luovutus silti aina yhtä hieno :))

Viettiseminaari yms

Lauantaipäivä vierähti Tavesin järkkäämässä viettiseminaarissa, kouluttajana Kari Jokinen. Miellyttävä, uusi tuttavuus, ei höyryämistä puoleen eikä toiseen, ote kovasti positiivisen vahvistamisen puolella. Aamupäivä oli tiukkaa teoriaa, osa vanhan kertausta, mukana jonkin verran uuttakin.
Seminaariin oli ilmoittautunut 35 henkeä, kuusi harjoituskoirakkoa, joista Hiski oli yksi. (2 kpl bc, lapinkoira, nahkacollie, rotikka ja mali).
Ensimmäinen heureka-elämys iski jo teoriaosuudessa, kun tajusin Hiskin nostavan itsensä aggressioalueelle, jos kentän reunoilla on paljon haukkuvia koiria, mistä se tekee sitten kentällä vietinvaihdon ylikeittävälle saaliille. Tästä taas seuraa keuliminen ja vaaniminen.
Olin kertonut etukäteen Hiskin ongelmaksi vireen säätelyn erityisesti seuraamisessa. Ensimmäisellä kierroksella Niihaman kentällä Hiski olikin sopivasti tukka pystyssä ja häntä tötteröllä kentälle tullessaan. Seuraamisen alku oli heti levotonta, ylivireistä. Tahti parani selvästi vähitellen, tuttu kaava. Vaanimista ei nyt esiintynyt (pallo kainalossa).
Kari oli kanssani samaa mieltä siitä, että Hiski  on "epäselvässä" tilassa tullessaan kentälle, eli sen pitäisi olla  selvemmin saalisalueella. Hänen mielestään Hiski alussa epävarmana jopa vähän väisti minua.
Toisella kierroksella (kamala räntäsade) sain ohjeeksi leikittää Hiskiä jo parkkipaikalla ennen kentälle tuloa. Hiskonen oli aika hämmentynyt eikä kauheasti halunnut leikkiä...Sama hämmennys vaivasi vielä kentälläkin eikä vire nyt ollut oikein hyvä, seuraaminen oli jopa löysää (lelua ei ollut näkyvillä).
Karin mielestä Hiski on erittäin kuuliainen ja kysyy koko ajan minulta lupaa, saako tehdä niin tai näin. Hänen mielestään His on todella hyvin signaaliherkkä (!), mutta nimenomaan ohjaajan tekemisille, eli ottaa hirveästi pulttia mm minun jännittämisestäni, eleistäni yms. Pienoinen yllätys. Pitänee ruveta ottamaan löysin rantein - helpommin sanottu kuin tehty :(
Ohjeeksi sain siis sen leikkimällä kentälle tulemisen ja kaikenlaisen kaavojen rikkomisen nimenomaan treenien aloituksessa>lisää rentoutta. Ei varmaan hassumpi neuvo. Ja palkkaamista pelkästä aloituksesta/hyvästä kontaktista siinä pitää jatkaa. Näitä siis todella paljon.
Karin mielestä ei ole kyse isosta ongelmasta. Olin oikein tyytyväinen sekä Hiskiin että myös itseeni, kun uskalsin mennä kriittisen yleisön eteen. Jännitin kyllä aikalailla.
Kiva oli katsella ja kuunnella muiden suorituksia. Karilla oli kaikille koirille ihan erilaiset neuvot.

Pirkkahallin kentän parkkiksella perjantaina:
- tunarointia, monta, monta toistoa. Aina oikea.
- ruutua. Ensin taas tarjosi sitä ruudun eteen stoppaamista useamman kerran. Kun en hyväksynyt, muisti, että pitääkin mennä ruutuun asti. Jää kyllä vähän liian eteen
Ruokakupilla kotona: 
-kaukoja. Hyvin, muttayhä läheltä.

Bingo!

Tokot
Pieni loikka ihmiskunnalle ehkä, mutta meille todellinen edistysaskel: hra Hiskonen tajusi tänään, eli 11.11.2010 ruudun idean!!!
Tässä on väännetty vaikka mitä, mutta vasta tänään Hiskillä selvästi syttyi lamppu ja se loikki (kaukaa) neljä kertaa peräkkäin (enempää en uskaltanut kokeilla) suoraan ruutuun ilman mitään apuja. Hiukan jouduin kyllä paikkakriteeristä tinkimään, mutta viis siitä. Vähänkö me riekuttiin!
Varmaan tässä tulee takapakkia, mutta olen ihan saletti, että periaate kyllä Hiskille nyt kirkastui.
Ollaankin puurrettu tällä viikolla ruutua joka ikinen päivä ja aina eri paikassa. Pitkän aikaahan vein vaan Hiskin oikeaan paikkaan, lukemattomia kertoja mentiin ruutuun yhdessä, välillä seisoin ruudun vieressä, välillä näytin paikkaa ja lähetin. Noin tsiljoona kertaa se pysähtyi juuri ennen ruutua odottamaan palkkaa. Sitten annoin uuden käskyn, jolloin se eteni 20 senttiä jne jne. Ja taas kävin näyttämässä paikkaa.
Lopulta yksinkertaisesti vain kutsuin sen yhä uudelleen takaisin, jos ei mennyt ruutuun asti. Urhoollisesti tuo kesti tämänkin kokeilun. Ilmeisesti se lopulta päätti, että nyt saa toi kiusaaminen riittää ja juoksi ruutuun asti. Huhhuh, olipa savotta. Loppujen lopuksi sain tuon aikaan ilman pallolle tai merkkialustalle syöksähtämistä, siitä olen oikein tyytyväinen. Vaikka ehkä se olisi ollut helpompi tie...
Muuta ti-to:
Tunaria eri paikoissa, erilaisina versioina. Sujunut ihmeen hienosti, haistellut hyvin, ei ole tuonut vääriä eikä pahemmin klähminytkään. Olen vahvistanut edelleen oikeaan tarttumista.
Peruuttamista. Otettu peruuttamisen yhteydessä seisomiset, istumiset ja maahanmenot. Tämä on selvästi hyödyllistä.
Kaukoja. Kotona, jalkapallokentällä, metsätiellä, mm. Nyt lelu takapalkkana. Se aiheuttaa kyllä jumittamista, mutta muuten His on selvästi paremmassa mielentilassa, kun tiedossa on mieluinen palkka. Vaihdot ei ole edelleenkään täysin sujuvia, mutta olen ihan luottavainen.
Seuraaminen, luoksetulot yms on olleet nyt kokonaan tauolla.

Esineruutu
Torstaiaamuna taapersin lumiseen metsään kapeahkon ruudun, jonne vein neljä esinettä. Hiski oli taas erittäin hyvässä moodissa, eli keskittynyt, vain ihan oikeassa kulmassa kaatuneen puunrungon alla ollut esine tuotti vaikeuksia, koska tuuli kävi oikealta. Palkkasin vain viimeisestä esineestä, muista herui vain kehut. Palkan puuttuminen ei vaikuttanut Hiskin työskentelyyn mitenkään.

Ja ti-iltapäivällä Hiskillä oli ohjelmassa taas hierontaa. Selkä ei enää ollut yhtään kipeä,mainiota.

Mielialoja su-ma

Jo kolmannen kerran jäi jäljentäminen tekemättä, kun edellisiltana tuli lunta. Piti mennä ma-aamuna Tarja S.:n kanssa jäljelle, mutta kun maa oli su-iltana valkoisena, niin peruttiin homma.
Tottis
Sunnuntaina päivällä kävin Niihamassa. Toisessa päässä oli pentujen treenit, paljon haukkumista, hyvä. Ei Hiski kyllä siitä nyt juuri piitannut, se oli oikein mainioissa fiiliksissä koko ajan.  Pallot levittelin taas pitkin kenttää ja kaikkiin päihin varsinkin.
Yhdessä ns. ilmoittautumaan leikisti, siitä jo heti palkka.
Sitten seuraamista, jossa painoi ihan sairaasti.  Koko kaavio. Sain otettua jopa juoksuaskeleita ja hitaat
Jäävät, heti palkaten kaikista.
Eteenmenoja, oikealle ja vasemmalle, "pallokujan" läpi, ei kertaakaan "oikeaan" suuntaan. Oikealle meni heti suoraan, vasemmalle tarvittiin muutama uusinta. Vauhti oli taas ennallaan, masennuksesta ei tietoakaan...Palloa ei enää edes yritä ottaa itse. Hain pallot pois ja sitten vasta leikittiin.
Nouto. Heitto ja sitten seuraa-käsky, ampaisi eteenpäin. Uusinta ok. Seuraamispätkä ja vasta sitten nouto, joka taas hyvä palautusta myöten.
Eteen ja sivulle-käskyä vuorotellen. Olipa hienoja ja suoria siirtymiä!
Luoksetulo läpijuoksuna.
Treenin jälkeen hengailtiin vielä parkkiksella siedättymässä autoissa haukkuviin koiriin. Tässä on tapahtunut edistymistä: saan Hiskin kuosiin aika helposti, kun olen tarkkana, ennen kuin se pääsee pörhistelyvauhtiin.

Tokot
Su-iltana Marjamäen hallissa, ensimmäinen kerta kevään jälkeen. Oli paljon häiriöitä (mm. agiliitoa vieressä) ja ahdasta, kun 7 koirakkoa yritti samaan aikaan tokoilla aika pienellä alueella.Palkkaaminenkin oli vähän vaikeaa, kun lelun kanssa ei voinut heilua.
Hiskin treeni onnistui kaksijakoisesti: ne liikkeet, jotka tehdään kovassa vireessä olivat hyviä, matalan vireen liikkeet syvältä, eli häiriöt "pääsivät läpi".
Paikallamakuu. Olin näkyvillä. His käänteli päätään kuin pöllö oksalla.
Seuraaminen. Hiski oli yli-innokas ja tarjosi kiihkeästi tekemistä. Tehtiin käännöksiä ja askelluksia, mitä nyt mahtui tekemään. Eteen- ja sivulle-vaihdoissa tuli eteen niin tiiviisti, että istui kengilläni pää treenitakin alla. Peruuttamisessa ihan tärisi innosta ja sompaili itsensä ihan liian taakse.
Luoksetulot: ok.
Tunnari. Ensin kasa ja vieressä oma. Tämä ok. Sitten oma kellotaulussa kello kolmessa. Juuri kun His meni ruutuun, jossainalkoi kaamea ulina ja mökä. Hiski pysähtyi ja alkoi tuijottaa häiriön suuntaan. Annoin parikin kertaa uuden käskyn ja sen jälkeen se toi mitä sattui ja hammasteli kaikkia kapuloita hermona. Otin sitten uudelleen kasan ja oman viereen, se onnistui.
Kaukot.  Eipä vörkkinyt tämäkään. His ei keskittynyt yhtään: teki vääriä vaihtoja ja pomppasi jopa eteenpäin, mitä se ei ole tehnyt aikoihin. Tehtiin sitten  ihan läheltä, että sain muutaman onnistuneen vaihdon aikaan.
                                                   ¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤
Sen verran jäi mietityttämään nuo Hiskin mielialavaihtelut, että maanantaina piti heti jatkaa sillä rintamalla. Eli nyt tutussa ja turvallisessa pihassa tunnaria. M monituista toistoa ja aika kaukaa lähetyksiä. Joka ikinen kerta oikein eikä minkäänlaista klähmäilyä tms.
Sitten sama peli muutaman tunnin päästä Ideaparkin parkkipaikalla, jossa aika paljon liikennehäiriöitä. His oli heti epävarman oloinen, toi kuitenkin taas ensimmäisellä kerralla oikean. Sitten alkoi mättää: tarttui oikeaan, pudotti, tarttui, pudotti, nuuski maata jne. Vähän sijaistoiminnan näköistä touhua. Tein niin, että ärähdin, kun alkoi puuhata omiaan ja kehaisin/vahvistin heti kevyesti, kun tarttui omaan. Alkoikin petrata: ilmeisesti rohkaisu oli paikallaan. Loppuun työskentelyyn olin jo tyytyväinen.
Ruutuja otimme myös sekä pihassa että Ideaparkilla, toistoja n x jotain. Voin vilpittömästi vakuuttaa, ettei tässä ole havaittavissa pienintäkään edistymistä. Me tehdään varmaan maailmanennätys ruudun opettamisen hitaudessa :)
Metallinoutoja monta peräkkäin: Hiskin ote metallista on aika löysä ja kiusasin sitä härkkimällä kapulaa, että se pudottaisi. Ei pudottanut.
Luoksetuloja, pelkkiä läpijuoksuja lopuksi.
                                                      ¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤
Oikea mieliala on tärkeä Hiskin suorituksissa. Jäljestyksessä esim. viime syksynä moodi oli väärä ja homma meni päin seiniä. Nyt kun mieliala on oikea, jälki sujuu.
Sopivan mielialan aikaansaaminen ja ylläpito on melkoinen haaste. Rutiinit ainakin auttavat ja oma käytös.
Lueskelin eilen uudelleen myös Salme Mujusen saalisviettikirjaa. Mietin sitä, mitä Salme kirjoittaa "pakotteesta (nyppäys yms)" ja huomauttamisesta. Edellinen nostaa virettä ja jälkimmäinen laskee. Herättää ajatuksia.

Montaa lajia, vähän kaavoja rikkoen

Haku
Sääksjärvellä la-aamuna kuusi koirakkoa, tallaus n. 70 metrin syvyyteen. Hiskille kuusi maalimiestä, suorapalkat. Eka kulma/valmis mm, hyvin. Toinen kulma/tyhjä, maalimies meni Hiskin ollessa syvällä pistolla lähelle keskilinjaa n. 20 metrin päähän. Vähän liiankin lähelle, makasi ehkä parin metrin päässä keskilinjasta... His tuli pistolta vähän edestäpäin eikä ensin hoksannut koko ukkelia. Sitten lamppu syttyi: "jaa tossakin voi olla äijä"! Tämmöstä ei muuten ole koskaan ennen ollut, pitää ottaa ohjelmistoon.
Kaikki loput suoraan edessä, ylisyvällä, ääniavuin, matalana maassa. Hienosti meni.

Esineruudut, 3kpl
Torstaina ja perjantaina samanlainen kapeahko ruutu. Neljä esinettä (kirpparilta, uusia) vaikeissa paikoissa: kuopissa, kivenkoloissa, risujen alla, puunrunkoa vasten. Tallaus: kahdeksikkoja, piikkejä yms.
Lähetykset vasemmasta kulmasta. Yleensähän lähetän oikealta ja His juoksee ensin oikeata sivua suoraan ja kääntyy sitten takarajaa vasemmalle, ellei siis ole haistanut esinettä matkalla.
Hiski yritti taas heti vasemmalle sieltä kulmasta, mutta hoksasi nopeasti, ettei siellä enää mikään haise :)  Hispander joutui oikein tosissaan tarkentamaan, mutta löysi kyllä kaikki esineet. Pari kertaa näkyi, kuinka se sai hajun, mutta joutui lähestymään paikkaa tosi monesta suunnasta löytääkseen döfan lähteen. En palkannut joka esineestä, kehuin vain. Turhanpäiväistä juoksentelua ei nyt ollut. En käskyttänyt enkä lähetellyt uudelleen: annoin Hiskille työrauhan, koska se työskenteli tosissaan.
Hokasin lauantaisen haun jälkeen, että ihan vieressä on mainio esineruudun paikka metsäojien välissä: Hiskin korkuista varpua ja mätästä mättään vieressä. Siihen sitten viikon esineruutu nro 3: kaistaleajatuksella edelleen. Kolme esinettä, kaksi melko vaikeissa paikoissa/peitossa, yksi suorastaan sikavaikeassa. His oli älyttömän taitava ja keskittyi todella hartaasti. Nenä oli auki heti alusta asti :D

Tarkkuus, 2 kpl
Lisäksi lauantaina tehtiin tarkkuusruutu samaiselle varpualustalle, oli niin paha paikka, että jos semmoinen olisi kisoissa, tekisin heti roteesin ;) Ruutuun pieni nappi, jonka Heta haki ensin, mylläsikin ruutua, hyvä.
Hiski oli taas todella tarkka  ja pysyi ruudussa. Nappi löytyi näpsästi, mutta luovutuksessa oli vähän ongelmia: pudotti liian nopeasti ja nappi putosi multa käsien ohi. Tätä pitää hioa taas erikseen.
Torstainakin olin tehnyt tarkkuusruudun, jossa ei ollut mitään ongelmia.

Tottikset/tokot
Pirkkahallilla torstaina päivällä yksin: palloja kentän kaikille sivuille, paitsi sille "oikealle".
His leikisti ilmoittautumaan ja paikallamakuuseen, josta otin luoksetulon. Eteenmenoja: vasemmalle lähetys meni hienosti suoraan, oikealta kampesi joka kerta sinne "varsinaiseen" (seuraamisen) suuntaan. En hyväksynyt, vaan kutsuin aina vain uudelleen takaisin. Lopulta His oli jo ihan masis ja vauhti oli puolet tavallisesta. Vau! Olisipa mahtava juttu, jos tämä liike menettäisi ylenmääräisen hohtonsa! Lukuisien toistojen jälkeen sain Hiskin menemään suoraan ja maahanmenon päälle.
Nouto. ok. Hyppy: matala, ok. A-este, matala, ok.
Kaukoja. eri variaatioita. Ihan jees.
Peruuttamista+stoppeja, luoksetuloja/toko, läpijuoksuina. Namiseuraamista, käännöksiä ja askelluksia kellarikäytävällä.

Suu messingillä-jälki jälleen

Niinpä :))
Jälki
Tavattiin taas Tarja S.:n kanssa Lempäälässä jälkeilyn merkeissä. Tarjalla oli tämän vuoden SM-kaavio plakkarissa Hiskiä varten - lyhennettynä tosin tämän minun nilkanpaskani takia. Kävipä sitten niin, että alueella, jonne T. jäljen tallasi, oli joka puolella kolminkertaisia vanhoja piikkilanka-aitoja (ei näy kartoissa...), joten kaavio ei oikein sopinutkaan ohjelmaan. Ihan kiitettävästi T. kuitenkin haastetta jälkeen sai. Pituutta oli ehkä noin 700 metriä, kulmia melkoisesti, yksi piikki (ei siis terävä kulma) ja muutama terävä kulma. Keppejä 8 kpl, vanheni noin kaksi tuntia. Jana 20-30 metriä.
Tuomarislangilla ilmaisten: "koira esitti erinomaista osaamista."  Janalla veti taas vähän vinoon (tuuli), muuten täyden kympin arvoinen suoritus. Minä vain roikuin liinassa ja His veteli jälkeä kuin pieni veturi. Piikillä se oli vähän hämmästyneen oloinen, mutta selvitti nopeasti arvoituksen. Pellon kulmalla, ilmeisesti  terävän kulman kohdalla  ajautui (tuuli) vähän jäljen sivulle. Muuten se oli hyvin itsevarma ja määrätietoinen. Kahdeksannen kepin jälkeen His sai aamuruokansa.
Hiski on nyt selvästi löytänyt sisäisen jäljestäjänsä.Olen ihan innoissani: lisää tätä lajia! Jäljellä hermo lepää, siitä puuttuu kaikki se stressi ja älytön säätö, mikä liittyy (nyky)hakuun.
Kunpa jälkikelit jatkuisivat vielä pitkään!
Hokkaselle tein neljän kulman yli 600 metriä pitkän jäljen. Bouvier-poika suoriutui hommasta upeasti ja löysi minut puskasta niin nopeasti, etten ehtinyt edes pitkästyä.
Heta-neiti pääsi vielä plokkaamaan esineitä. Kaksi se löysi, yksi jäi.

Päivän tokopläjäys käsitti:
- tunnarin. Aluksi oma lehtien alla, kasan vieressä, sitten oma eri paikoissa "kellotaulua". Läheltä edelleen. Joka kerta oikein, hyvä, hyvä.
- ruudun. Läheltä. Pelkkää loppupään  paikkaa, toistoja, toistoja. Joku väitti, että ruutu on bc:lle tosi helppo opettaa. Jaa...
- kaukoja. Takapalkalla. Yllättävän hyvin kaikki.
- luoksetuloja/toko. Ensin pelkkiä läpijuoksuja. 2xstoppi, läheltä, sitten taas läpijuoksuja. Hyvin edelleen...
Kaikki nämä pihassa, ilman mitään häiriöitä.

Tottista ja hierontaa

Tottis
1. Maanantaina Pirkkahallin kentällä. Häiriönä vain dobermanni omistajineen toisella puolen kenttää.Palloja ensin kenttä pullolleen, erityisesti kentän päähän.
Seuraaminen: pitkää suoraa pätkää, aika rauhallista menoa.
Eteenmeno: keulimisen yritystä moneen otteeseen, joten ensin tehtiin peruuttamista, käännöksiä ja askeleita. Maahan-käsky ennen palloja.
Luoksetuloja: monta kertaa vinoon eteen, korjattiin. Käveltiin yhdessä telineiden eteen, mutta ei otettukaan hyppyjä.
Nouto: oikein hyvä.
Lopuksi vielä uudestaan seuraamista, jossa nyt paljon vilkuilua dobberin suuntaan. Huomautukset niistä. 
Parkkiksella taas ruutua ihan läheltä. Oikean paikan hakemista lukemattomin toistoin.

2. Kyötikkälässä tiistaiaamuna pikaisesti ennen hierontaa. Pallot taas kentän laitaan, sitten eteenmenoja kaikkiin muihin suuntiin kuin "oikeaan" kentän reunaan. Tämä sujui ihmeen hyvin. Luoksetuloja läpijuoksuna näistä. 
Seuraaminen. Ensin kontaktia ja pikkusiirtymiä, peruutusta, sitten pitkänpitkä seuraaminen pallojen ohi. Vilkuilua esiintyi jonkin verran>huomautukset varatalojännityksellä, tehosi hyvin.
Ruutuja: taas vain sitä oikean paikan etsimistä, toistoja pikkusta vaille paljon. Kiertoja muuten vaaan.

Lisäksi tehty kellarikäytävällä mm. namiseuraamista ja tokomaista luoksetuloa vain suoraan, ei pysäytyksiä. Kaukot: nyt oli kokonaan unohtanut maa-sei-vaihdon, kun on tehty pelkkää sei-is-vaihtoa. Tätä on myös hinkattu. Peruutuksia otettu joka käänteessä.

Ja sitten Hiski hierottiin. Olikin aika kipeä selästään ja irvisteli Terhille, vähän pelkäsinkin tätä sen Parkanon keikan jälkeen.  Viikon päästä mennään uudestaan.

Ahaa-elämyksiä Parkanossa

Hakua
Sunnuntaipäivä vierähti aamuhämärästä iltapimeään Parkanossa hakuleirillä, kouluttajana Hyytiäisen Mari/kennel Eloketun. Mukana 7 ihmistä ja 9 koiraa.
Hakualueen keskilinjana oli tasainen hiekkatie, alueella pituutta kai lähemmäs 300 metriä. Vasemmalla alkuun tasaisehkoa mäntymetsää, jossa hyvä näkyvyys, 50 metrin syvyydessä aika jyrkkä pudotus. Puolivälin jälkeen kostea suorpursualue. Loppu melko tiheää, huono näkyvyys.
Oikea puoli lähes kokonaan hakattua aluetta, jolla kuitenkin puita siellä täällä, alkuun tasaista, sitten kumpuilevaa. Puolivälin jälkeen märkä suorpursukaistale. Alue tallattiin jopa 80-90 metrin syvyyteen.
Hiskille otettiin molemmat kulmat ensin valmiina, niissä oli piilot ja näistä ilmaisut, ruokapalkat. Kaikki loput suorapalkkoina.
Kulmiin His meni suoraan. Ylläri ekalla piilolla: His oli alkanut ruuan nopean hotkaisun jälkeen nylkyttää maalimiestä tai siis -naista!!! Mari lohkaisi, että "kun koira ei saanutkaan palloa, eli ei päässyt viettipäämäärään, se päätti tyydyttää toista viettiä." Nojoo, sijaistoiminnasta varmaan oli kyse, aika rivakasti pistin Hiskin maahan ja se sai multa pallonsa. Tokalla maalimiehellä oli ihan nätisti.
Näytin Marille, mitä vauhtia Hiski mua piilolle vie. Mari ei nähnyt vauhdissa moitittavaa. Hän ehdotti, että joku muu hakuporukasta menisi Hiskin kanssa näytöille nyt, kun mun nilkkani ei salli juoksemista...Pitääkin kokeilla :)
Kahden ekan piston jälkeen maalimiehet olivat siellä 80 metrissä suoraan edessä ja (lähes) kaikilta tuli ääniapu. Oliskohan maalimiehiä tullut kaikkiaan yhdeksän. Pistoja kertyi paljon.
Ongelmia oli, tai oikeastaan pikemminkin paljon ajatuksia herättävää hakukäytöstä ilmeni.

Yhteenvetona treenistä voisi summata, että Hiskille on kehittynyt seuraavanlaista haasteellista käytöstä:
1. juoksee 50 metriin, kääntyy takarajaa pitkin eteenpäin ja juoksee taas. Ja juoksee eteenpäin kuono maassa vaikka maailman tappiin ellei huudeta pois tai löydä maalimiestä
2. etsii silmillään mahdollisia piiloja, erityisesti siellä 50 metrissä:  kartoittaa jokaisen potentiaalisen kiven, kaatuneen puunrungon yms möhkäleen (Marin mielestä on tosi fiksu)
3. taipumusta kääntyä vasurissa taaksepäin, mahdollisesti jälkeä seuraten jo ennen 50 metriä. Syy ei tiedossa
4. ei malta millään olla kunnolla sivulla lähetyksissä, on niin motivoitunut jatkamaan hommia
Kaksi viimeistä asiaa oli tiedossakin, mutta kaksi ensimmäistä, varsinkin tuo piilojen bongailu oli lievä yllätys. Siis varsinkin kun ottaa huomioon, että His on alkukoulutettu kokonaan hajunhauilla...
Lisäksi tässä treenissä näkyi se, että kun niitä tosi syviä pistoja oli tehty monta peräkkäin, Hiskin nenän käyttö alkoi jäädä toiseksi juoksemisen ihanuudelle. Siksi Mari järjesti sille ihan lopussa hämyn: Hiski sai nähdä, kun mm käveli oikeaan takakulmaan. Maalimies siirtyikin Hiskin näkemättä takaisinpäin alueella, samalla myös lähemmäs keskilinjaa ja "kaivautui maahan." Lähetys suoraan maalimiestä kohti, tuuli kävi niin, ettei saanut hajua.
Sain lähettää Hiskin varmaan toistakymmentä kertaa (ja samalla siirryin koko ajan alueella sivurajaa kohti), ennenkuin sain sen menemään suoraan (yritti aina vinoon sinne kulmaan) ja sitten se sinkosikin jonnekin naapuriläänin puolelle, loikkasi nenä kiinni melkeinpä maassa makaavan maalimiehen yli. Lopulta se haistoi ukon takaisintullessaan, mutta tarkensi paikkaa tosi kauan, tämä siis näkyi hyvin keskilinjalle.

Marin resepti: Hiskille ei nyt yhtään "näkyvää" piiloa, vaan kaikki maalimiehet maahan kuoppiin yms. Talvellahan on hyvä painua lakanan alle lumeen (jos lunta tulee).
Lisäksi Mari suositteli, että pidän Hiskin toistaiseksi lyhyessä remmissä lähetyksissä, ettei siinä tule turhaa henkien taistelua. Itsekin olin ajatellut samaa.
Pitkiä ratoja pitää jatkaa: His ei näytä väsyvän fyysisesti, mutta virheitä (ja jumpittelua) alkaa tulla paljon erityisesti loppupuolella "henkisen väsymisen" takia (=vaaditaan, uusia lähetyksiä, ei löytöjä, ei tule palkkaa jne). Hiskihän on niin nuori, että tuo henkinen kantti on vasta kehittymässä.
Mari  korosti, että koiran pitää tottua työskentelemään korkeassa vietissä loppuun asti. Ehkä mä olen pelännyt vähän turhaankin Hiskin kierroksia, eli lelupalkkaus tulee varmaan nyt käyttöön joka maalimiehellä.
Aika moni näistä jutuista on  melko varmaa seurausta paljosta kisaamisesta, kun en ole päässyt/halunnut korjaamaan kaikkia virheitä. En ole huolissani, nyt tiedän aika hyvin, millaisia ja minkälaisen aikataulun mukaan treenejä suunnittelen.
Eikä Hiski huonosti toiminut: itse asiassahan se teki ihan niin kuin on opetettu: melkein kaikki pistot yltivät sinne 50 metriin tai ylikin. Se ei vaan tajunnut, että olisi pitänyt mennä vielä pitemmälle. Eikä puhti todellakaan loppunut kesken: aluetta olisi saanut varmaan olla vielä toinen mokoma lisää. Ja motivaatiosta ei ole puutetta, onneksi.
Hirveän hyödyllinen reissu, olen todella tyytyväinen! Marilla on tosi hyvä koiranlukutaito ja hän osaa katsoa maastoa "koiran silmin". 
Ja maittavaa ruokaa saimme myös aivan upeassa järvenrantamaisemassa. Parkanolaisilla on kyllä kadehdittavat maastot.
Päivän ainoa huono puoli oli se, että His joutui olemaan autossa 10 tuntia, maastossa tunnin... Ja paluumatka pimeässä ja sateessa, hirviä peläten oli melko raskas.

Ruutua, ruutua: ollaan tehty pihassa ainakin 50 toistoa. Jääviä kellarikäytävällä. Ja jotain muutakin, en nyt muista, seuraamista ainakin, nameilla. Ja pari luoksetulon pysäytystä - en taida uskalla sanoa, että ne on olleet hienoja. Tää ei voi millään kestää...