HISKIN JA VILIN SEIKKAILUT




maanantai 15. marraskuuta 2010

Haku, tokoa ja pudotettu

Haku
Su-aamuna Sääksjärvellä viisi koirakkoa. Ihmeen paljon lunta. Hiskille kuusi pistoa. Yhtä lukuunottamatta maalimiehet suoraan edessä ylisyvällä, kaksi ojan ylitystä.  Kaikilla suorapalkat. Kaksi ensimmäistä valmiina, kolmas ja neljäs äänivuilla, loput taas valmiina. Hallinta edelleen aika minimissä: Kun en edelleenkään voi juosta nilkkani takia, His saa lähteä maalimieheltä lelun kanssa ja menen sitä toisen lelun kanssa vastaan. Tää on Hiskistä älyhauskaa, toivottavasti myös parantaa Hiskin haluja tulla pistoilta mun luokseni.
Toisen etukulman jälkeen yritin taas sitä "maalimies menee lähelle keskilinjaa ja koira löytää hänet takaisintullessaan"-temppua. Ei se taaskaan onnistunut: His ehti palata keskilinjalle asti ja siinä sai hajun, annoin mennä ilman lähetystä.
Muuten ihan hienot pistot, vain viimeisellä pistolla lähti ekalla lähetyksellä vähän liikaa vinoon eteenpäin ja lähetin uudestaan.

Toko
Su-iltana Marjamäen hallissa.
Hiski oli paljon rennompi ja keskittyneempi kuin viikko sitten. Leikin sen kanssa jo ihan alussa ja jo parkkipaikalla, mistä se oli taas vähän ihmeissään. Tämä on varmaan tottumiskysymys. Otin aika rauhallisesti itsekin, ei kauheesti riehuttu.
Muistin,etten ole aikoihin ottanut Hiskille paikallaistumista, joten His sai istua paikalla, kun muut koirat makasivat. Kolme minuuttia meni oikein hyvin ja rauhallisesti.
Kaukoja. Läheltä edelleen. Pompsahti taas S-I-vaihdossa eteenpäin oikein kunnolla. Tein agivermeistä esteen eteen, johan pysyi. Otan tämän läheltä niin kauan, kunnes toimii varman oloisesti. Sitten peruuttamalla kaukoja, oikein hyvin.
Eteen, sivulle-vaihtoja. Nämä ovat nykyään superhienoja. Kontakti-istumista, askelluksia. 
Tunari. Vain kaksi kertaa (aika loppui) kellotauluna, vieraan hajuisia kapuloita paljon, läheltä, molemmat omat toi hyvin ja haisteli rauhallisesti, kehun edelleen heti, kun ottaa oikean. Pidän matkan tässäkin lyhyenä niin kauan kuin homma on todella varman tuntuista.
Hyvät treenit. Ainoa miinus oli se, että Hiskin nenä painui mattoa haistelemaan välittömästi, kun se ei ollut käskyn alla tai muussa puuhassa. Pihassa vielä viivähdettiin hengailemassa muiden koirien kanssa kunnes Hiski oli täysin rento.
Kotona ollaan tehty peruuttamista ja siitä asennonvaihtoja. Lisäksi olen opettanut Hiskin ryömimään ja  siitä kääntymään oikealle kyljelleen, mikä on tuottanut hierojalla vähän vaikeuksia.

Perjantaiaamuna pitkästä aikaa Hiskoselle pudotettu esine. Ihan  vaan metsätiellä. Eihän tuo meinannut pysyä nahoissaan, kun tajusi, mitä ruvetaan tekemään, mutta malttoi silti seurata tosi hienosti koko matkan, joka oli vissiin vähän ylipitkäkin.
Hiskin haku- ja paluuvauhti on kyllä jotain ihan käsittämätöntä - luovutus silti aina yhtä hieno :))

Ei kommentteja: