Taas kulki

Pitäähän tämä nyt vielä kirjata, jos vaikka jää vuoden viimeiseksi hakutreeniksi.
Eli: nyt se taas sujui. Vaikka koitettiin saada Hiski menemään lańkaan, ei mennyt. Tuuli kävi oikealta, tallattiin vain se puoli - hyvin. Siellä ei ollut yhtään maalimiestä, vaan ensimmäinen vasemmassa kulmassa, ylisyvällä. Saija ja Paula kävivät möykkäämässä ja puhumassa puhelimiin oikeessa takakulmassa noin sadassa metrissä niin, että His kuuli, sitten tulivat pois, sitä ei Hiskille näytetty.
Lähetys ensin oikealle tyhjään kulmaan, bueno. Sitten vasemmalle ja taas hyvin. Ei yrittänyt karata mihinkään. Sitten paukuteltiin rataa, kerran taisin uusia matalan piston oikealla. Muuten hyvin, tuli itse poiskin suht kapeilta pistoilta. Lopuksi heitettiin maalimies vasemmalle ja sinne näyttö.
Nyt jäi kiva fiilis.

Oho :) ja oho:(

Saija polki Hiskille sorakuopalle jäljen - pituutta en osaa sanoa - kulmaa, kulman jälkeen, kolme keppiä.
Taas lähestyimme jälkeä ilman mitään lähetyksiä ja voi jössess, mikä jäljennosto. His melkein kierähti ilmassa.
Jälkeä ajoi kuin juna, aivan eri moodissa kuin silloin, kun poljin itse jäljen tuohon samaan paikkaan. Kepit nosti riemukkaasti.
Aika hienoa :) taidan jatkaa jälkikautta, vaikka tulisi luntakin.

Esineruutukaistalekin tehtiin ja siinä kolme esinettä. Hiski oli taas pro.

Ja sitten huonoihin uutisiin, eli hakuun. Tapahtui tänään treeneissä, että lähetin Hiskin oikeaan etukulmaan jossa oli kaksi (2!!!) ukkoa peräkkäin, toinen noin 40 metrissä, toinen ylisyvällä jossain 60 metrissä.
His lähti oikein hyvin, suoraan ja syvälle - ja häipyi näkyvistä. Luulin, että siellä se leikki maamiehan kanssa, joka on kai vaan unohtanut ilmottaa, että koira tuli - suorapalkkaus, kun oli määrä olla.
Minuutin päästä Hiski tulee rulla suussa. WHAT?  Laitoin kuitenkin liinan kiinni ja lähdetään kohti kulmaa - Hiski harvinaisen epävarman oloisesti. Kääntyikin sitten jyrkästi vasemmalle ja alkoi viedä keskilinjan yli toisella puolelle. Keskilinjalta Virva sitten kuuluttikin, että koira on käynyt maalimiehellä siellä. Saija oli 100 metrissä vasemmassa takakulmassa, ylisyvällä...
Kiroilin ikävästi koko matkan piilolle, tunnustan.
Potutttaa niin, ettei tosikaan. Haku :(

Hähää 2

Sarjassamme bc-poikaraukan kiusaamistarinoita, osa nro 2, tällä kertaa vuorossa haku.
Olimme Saran kanssa kaksistaan liikenteessä ja tallasimme silti reippaasti 100 metrin alueen uuteen maastoon. Ensin Sara oli piilossa vasemmassa takakulmassa - ei tuulen puolella - ja lähdin pistottamaan Hiskiä tyhjälle alueelle. Kulmat hyvin, sitten ei oikein haluja upota seuraavalle oikealle, meni kuitenkin ja neljännellä pistolla nostikin Saran. Turha huudella perään luultavasti haistoi ukon jo siinä kolmannella pistolla.

Jäi sen verran nyppimään nuo turhan vähiin jääneet tyhjät, että otin vielä lopuksi pistosulkeiset samassa paikassa. Mutta aloitin loppupäästä, mikä olikin paha rasti: His teki kyllä tarpeeksi syvän ja suoran piston joka lähetyksellä - mutta kääntyi aina taaksepäin, eli samaan suuntaan, mihin oli kääntynyt ensimmäisellä kerralla, kun aloitettiin toisesta päästä rataa. Huomasin saman ilmiön jo talvella kenttätreeneissä: kun rata käännettiin, His ei pysty enää etenemään oikeaan suuntaan, vaan kääntyy "vanhasta muistista" taaksepäin .
Niinpä sitten vein Hiskin aika monta kertaa ihan takarajalle, jossa käännyttiin yhdessä eteenpäin keskilinjan suuntaisesti, jätin sankarin istumaan sinne ja vihelsin  keskilinjalle. Onhan tämä ehkä pikkasen epäreilua, kun oikein vartavasten tehdään homma mahdollisimman vaikeaksi, mutta toivottavasti myös opettavaista.
Muuten on melko verratonta, että nykyään pystyn treenaamaan erikseen pelkkiä pistoja ilman ainoatakaan maalimiestä!
Olihan tässä välissä sitten semmonen viihdetreenikin: kolme maalimiestä suoraan edessä ja suorapalkat.
---------------------------------------------------------------------------------
Yksi täysimittainen esineruutu+yhdeksän esinettä kaistalehakuna kaatosateessa myös onnistuneesti suoritettu. Yksi pieni kankaanpalanen tarttui puunrunkoon ja siinä olikin herralla vähän pähkimistä.
Saran kanssa teimme ruudun kaisteleen, jossa His joutui etsimään etuesinettä ihan tosissaan.

Hähää!

Sainpas tehtyä Hiskille tarpeeksi vaikean jäljen. Sorakuopalle nimittäin.
Pituutta ei ollut kuin 250 metriä, monta kulmaa, kaksi keppiä ja kaksi esinettä, yksi (melkein) paluuperä.
Poitsu nosti jäljen henkseleitä paukutellen - alussa olikin helpompaa, eli vähän sammalta, risuja, pudonneita lehtiä yms. Hiski kuvitteli selvästi, että metsäjälkivauhtia paahtamalla (=mamma juoksee) homma selvitetään tosta vaan, mutta joutuipa nöyrtymään.
Vaahto lensi suupielistäja puuskutusta pukkasi kuin pikkupikkuveturista, kun His jäljeltä pudottuaan koitti nostaa sitä uudestaan vähän joka suunnasta. Vaikein osuus oli selvästi sileä hiekka, sorakohdat meni paremmin. Loppua kohti vauhti alkoi hidastua ja jäljestys oli paljon tarkempaa.
Seuraavaksi teen pitemmän ja vanhemman jäljen samaan paikkaan. Tosi kiva, että on haastetta, se metsäpohja on ainakin nyt näin kosteana liian helppoa Hiskille.

Hakuja, jälkiä ja esineitä. T-juttujakin

Tottista ja temppuratoja jokusen kerran. Kerran on käyty jopa Tamskin tallilla Lilin kanssa. Kiitos! Touhu liippasi vähän tokoa, mutta sisälsi myös mm putken... Edelleenkään ei iske toko-kipinää eikä tulisi mieleenkään ottaa mitään vakituista hallivuoroa. Jotain satunnaisotantaa voisi harrastaa. Joskus vois kokeilla mennä ihan kylmiltään kokeeseen.
Tottiksessa on treenattu eteenmenoja ruualle ynnä häirintää seuruussa ynnä telineitten ohituksia. Pallot-maassa-ei saa vilkuilla-seuruuta laumapalkan kera.
Muutama tasamaanouto uudella systeemillä. Hyvä vauhti nyt.  
Perusasentoja.
----------------------------------------------
Yhteenvetoa hausta.Viitisen treenikertaa kai.

Hyvää:
- motivaatio. Ylimaallinen
- pistot. Menee syvälle ja kaartaa eteenpäin. Tulee hyvin pois ja jopa vierelle lähetettäväksi
- ilmaisut. Bueno. Näissä ei ole ollut mitään huomauttamista.
Huonoa
-pistot: kaartaa liikaa eteenpäin vielä vihellyksen jälkeen, vaikka tulee kyllä
-saattaa mennä keskilinjan yli, ellen ehdi huutaa pois
- kulmat. Jostain syystä ei tahdo mennä riittävän suoraan ensimmäisellä käskyllä, jos ei kulmissa ole ketään. Tämä otetaan ehdottomasti tehotarkkailuun=maalimiehet yliylisyvälle kulmiin.
- ohjaaja :( Tarttis edelleen olla skarpimpi, nopeampi ja ylimalkaan nähdä koira paremmin. Myös seuraava lähetyspaikka pitäisi osata katsoa paremmin. Pitää varmaan ruveta kuivaharjoittelemaan lenkeillä maastonlukua...
Maalimiehet ovat olleet pääsääntöisesti valmiina. Näin jatketaan, sillä tavalla saa parhaiten virheet esiin ja korjattua. Enää ei pelätä virheitä ja Hiski kestää korjaamiset kuin mies.
Paljon tyhjiä.  Myös lähipiiloja.
Ensimmäinen mm on ollut aina palkaton tai palkka on tullut minulta.
--------------------------------------------------------------------
Jälki
Lili yritti tehdä Hiskille tosi vaikeen jäljen, runsas kilsa: takaperin kulkemista, silmukoita yms yms. Kolme keppiä, yksi risukasaan piilotettuna. Ei pienintäkään ongelmaa. Metsäpohja on nyt Hiskille jo liian helppo, seuraavaksi hiekkakuopalle ja/tai asfaltille. Pelastusjälki, ipor? Jotain tavoitteita olisi jäljellä kiva olla, kun se sujuu niin hyvin.
---------------------------------------------------------------------
Esineruudut
Vain kaistaleita, koska treenikamuilla on menossa esineitten tehotreenit kaistelesysteemillä, tekee ihan hyvää Hiskillekin. Yleensä kolme pientä esinettä.  Hyvinhän noi.

 

Marian opissa, hakua

Hiukka päivitystä, kun olen taas niin hakumotivoitunut..
Olimme nimittäin Hiskin kanssa torstaina Maria Brandelin hakukoulutuksessa. Aamupäivällä vallitsi kiva syysilma, puoliltapäivin alkoi rätkiä jalkarättejä. Poislähtiessä pelkäsin ihan tosissani, pääsenkö sieltä, oli  jo sen verran kinostanut valkoista möhnää.
Märkä olin ja palelin lopun iltaa, mutta mitäs tuosta.
Illalla hokasin, että His oli ollut seitsemän tuntia autossa ja vajaan tunnin töissä/ulkona. Ilmankos se oli vähän sitä mieltä, että "mitään ei ole tänään tehty, voitaisko edes vähän leikkiä." Ei voitu, kun mamma istui vilttiin kääriytyneenä sohvassa.
Mutta siis hakuopissa oli seitsemän koirakkoa ja liuta kuunteluoppilaita. Otin Hiskille ensin kisamaisen treenin 200 metrin radalla, kolme ukkoa, paikkoja en siis tiennyt. Olin kertonut Marialle Hiskin ongelmiksi liian laajat pistot (joskus myös liian matalat tyhjät) ja oman keskilinjaohjaamiseni.
Hiski oli Marian mielestä ihan huippu ja olihan se taas joo. Teki hienot pistot, yhtäkään ei tarvinnut oikaista ja ilmaisut 10+.
Ohjaaja ei Marian mukaan ole tarpeeksi selkeä ja tarkka keskilinjalla koiran vastaanotoissa ja lähetyksissä, pitää olla vielä nopeampi vislauksissa, ja vaatia viivasuora paluu, ei sallita kaarroksia.
Eli kyse on "kokonaisvakutelmasta", so hienosäädöstä, minkä kyllä tiesinkin. Kaikki perusasiat ovat kunnossa ja koira on mahtava pakkaus.
Toisella kierroksella en myöskään tiennyt maalimiesten  paikkoja, en edes määrää. Niitä oli sitten kaksi. Alku oli ensimmäisen kierroksen toisintoa. Lopussa jouduin oikomaan yhtä pistoa ja His alkoi olla sen näköinen, "etten viittisi nyt mennä enää tonne, kun se maalimies on tuolla toisella puolella". Juuri silloin hukkasin  lumisateessa keskilinjan ja aloin kuikuilla taakse, kadotin hetkeksi yhteyden koiraan, joka kohta viipottikin  iloisesti rulla suussa vastakkaiselta puolelta keskilinjaa. Niin siinä käy. Kuten Maria sanoi: sekunniksikaan ei saa herpaantua, koko ajan on oltava skarppina. Mutta kehuja tuli taas niin, ettei tosikaan. ja Maria tosiaan tietää, mistä puhuu...
Onhan tuo aika haastavaa: lähetät koiran esim. oikealle, yrität siinä sitten tiirata, menikö se varmasti suoraan, kun näkyvyys on huono; juokset salamana epätasaista polkua, samalla tarttis vilkuilla, missä keskilinja menee ja näkyykö 200 metrin merkkiä, ja samanaikaisesti koitat vilkuilla toiselta puolelta sopivan uuden lähetyspaikan. Tämä kaikki 20 sekunnissa (lasket siis koko ajan mielessäsi) ja koko ajan pitää tietää, missä koira menee, vaikket edes näe sitä. Huh.
Juu, haku ei todellakaan ole helppo eikä stressivapaa laji. Mutta hieno.
Hienosäätö ei ole ominta aluettani, mutta kaipa sitä nyt on ruvettava vaatimaan itseltäänkin, kun koira tekee jo kaiken niinkuin pitää. Treenisysteemeissä ollaan nyt selvästi oikeilla linjoilla: paljon tyhjiä ja pitempiä ratoja, nollatoleranssi pistojen suoruudessa ja syvyydessä, enemmän sokkotreenejä ja palkattomia maalimiehiä. Välillä ylläreitä. Niin jatketaan. Nyt sitten viilataan joka ikistä pilkkua...
Mulla on hemmetin hieno hakukoira ja olen sille "velkaa" sen verran, että itsekin olen parempi :)
Paljon muitakin treenivinkkejä tuli, ihan mahtavaa.
----------------------------------------------------------
Ihan "pöytäkirjan ulkopuolelta": kuulin tuolla, että SM-kisojen hakuradalla joku oli sanonut kaksi kertaa tuomarille (ekan kerran ihan alussa), että koiran (Hiskin) valjaat olivat tosi pahasti ja kiristivät. Tuomari oli sanonut, ettei hän mainitse asiasta ohjaajalle.
Oma vikanihan tuo tietenkin oli. Tuomari on luultavasti ajatellut, ettei hän "auta" kilpailijaa, joka on itse mokannut valjaitten pukemisessa. Toisaalta on olemassa eläinsuojelullinen puoli. Kiristävät valjaat varmasti sattuivat ja hankaloittivat koiran liikkumista.
Miksi ohjaajanntorvelo itse ei huomannut mitään? Sitä ihmettelen itsekin edelleen. Ilmeisesti syy oli lähes patologinen poikkeusoloista johtunut jännitys ja väsymys.
Olisi tottakai pitänyt olla huolellisempi, joten siinä suhteessa vastuu on minun. Toisaalta tekoni ei ollut tahallinen ja olisin korjannut heti valjaat, jos olisin huomannut. Tuomarin päätös sen sijaan oli tietoinen. Noin niinkuin juridisesti ilmaistuna.
Tuomarin olisi mielestäni pitänyt pistää ohjaaja pukemaan valjaat oikein. Kilpailija olisi kärsinyt tästä valjaiden korjamiseen kuluneen ajanmenetyksen verran. Säännöissähän tällaisesta ei sanota mitään, joten harkintaa olisi ollut mahdollista käyttää.Mutta tämä on vain minun mielipiteeni.
-----------------------------------------------------------
Viime lauantaina oltiin Pitkäkalliontiellä noin 150 metrin radalla kaksi maalimiestä, toinen oikealla puolivälissä, toinen radan lopussa vasemmalla.
Yritti heti kättelyssä kaartaa suoraan mm:lle, huusi takaisin ja lähetin ensin kulmaan, teki kiltisti tyhjän laatikon eikä jumpitellut yhtään. Yhden takapiston otin myös takaisin, sama juttu, samoin yhden matalaksi jääneen. Joka kerta uskoi kerrasta, ei tarvinnut jäädä hinkkaamaan moneen kertaan.

2xleiri + muuta

On sitten tullut vähän leireiltyä. Viime viikonloppuna Jämillä Tendingin porukoitten kanssa ja tässä viikonvaihteessa Tuusulan koirakerhon leirillä Räyskälässä hakukouluttajana.
Molemmilla leireillä oli tosi kivat ilmat. Nää syysleirit on just mun makuuni. Kesäleirejä vaivaa yleensä infernaalinen kuumuus ynnä hyttyset ja paarmat.
Jämillä olimme kolme kertaa hakuryhmässä ja kerran tottistelemassa. Huikeat hakumaastot, mm piilo kolmen metrin syvyydessä maan alla. En nyt ihan muista, miten kaikki meni, pistoja ainakin jonkin verran oiottiin, muttei pahasti.
Tottikseen sain muutaman hyvä vinkin kokeneilta bc-ihmisiltä, niitä testaillaan. Kyse on lähinnä eteenmenosta sekä noutokapulan palautusvauhdista. joka on ollut hidastumaan päin.
Välissä viikolla on tehty joku jälkikin, viimeksi Miko polkaisi kilsan jäljen Innilän lenkkeilymaastoihin. Eipä olisi voinut taas paremmin mennä. Hiski on edelleen huippu jäljestäjä.

Tämä viikonvaihde hurahti sitten taas leirillä, nyt hakukouluttajan roolissa. Seitsemän mahtavaa koiraa ja tosi kivoja ihmisiä. Oli tosi hauskaa ja opin itsekin taas paljon. Kiitos kaikille!
Lauantaina oltiin metsässä semmoset 10 tuntia, tänään sunnuntaina kuutisen. Happeakin siis tuli sopivasti haukattua.
Hiski tempaisi viikonlopun aikana kolme treeniä: ensin oli la-ap mielikuvatreeni/kuusi ukkoa, sitten la-ip kahden ukon ja muutaman tyhjän treeni ja sunnuntaina vajaan parinsadan metrin sokkotreeni, johon olin tosi tyytyväinen. His teki erinomaiset tyhjät laatikkopistot ja loistavat ilmaisut. Eipä paljonkaan huomautettavaa.
Esineruutujakin on tehty muutama, vain kaistaleita, kun kukaan ei viitsi talloa mun kanssani koko ruutua...

Tylsyyden karkotus

Olin tänään kouluttamassa hakua hoffiporukalle ynnä yhdelle briardille. Kivoja koiria, kivoja ohjaajia, tosi mukava päivä  eikä edes satanut, vaikka piti. Yleinen virhe hakumetsässä tuntuu olevan, että tehdään liian tylsiä treenejä. Kaikille koirille - ja varmaan ohjaajillekin - saatiin lisää intoa.Itsekin sain :)
Hiskille - kuten kaikille - tehtiin kaksi kierrosta. Tallattiin 200 metrin rata. Jätän nyt vähäksi aikaa ilmaisun kokonaan pois eikä se etsiminenkään kovin keskeisessä osassa ole, sillä His osaa sen - keskityn risteilyyn ja palaan siinä selvästi taaksepäin. Ei tyhjiä  vähään aikaan. 
Ensimmäisellä kierroksella kaikki maalimiehet - 8 kappaletta - olivat suoraan edessä. Päätin, että annan pistojen olla jatkossa suosista kohtuulajoja, koska se on Hiskille luontaista, ei siitä saa sovinnolla mitään pistotikkaajaa. Toiselle puolelle maalimiehelle lähetys aina ohjaajan kautta, mutta mahdollisimman säättämättä: tässä on vielä koreografiassa miettimisen paikka. Yhden piston jouduin oikomaan, mutta oikomisetkin teen nyt niin kannustavasti kuin mahdollista. Toinen vaihtoehto olisi määrätietoinen käskyttely, mutta se ei ole johtanut hyvään tulokseen so johtaa väärään mielialaan.
Toisella kierroksella otettiin mukaan eteenpäin kääntymisen vahvistaminen ääniavuilla ynnä siten, että maalimiehet kuljettivat Hiskiä takarajalla eteenpäin.Nyt oikaisin muistaakseni pari pistoa, joista kumpikin korjaus meni aivan nätisti, kehuin ja jopa palkkasin hyvästä vierelle tulosta. Taas tuli huomatuksi miten tärkeä oma lähetysasento on, vaikka se onkin vauhdissa aika hankala asemoida.Jos koiran lähettä vasemmalle takaviistoon, niin sinnehän se menee eikä suoraan.
Molemmat treenikerrat menivät erinomaisesti. Pelkkiä risteilytreenejä tehdään nyt ainakin koko syksy lumentuloon saakka.
 

On se vaan niin jälkikoira

Taas kerran ihmettelin tänään, miksi mä kiusaan itseäni tahkoamalla hakua, jossa koko ajan pulpahtelee uusia ongelmia, säätöjä ja tulkintoja, kun mulla on aivan huippu jälkikoira, jonka kanssa ei tartte muuta kuin talsia perässä ja kehua keppien nostosta?
Lili polki Hiskille 700 metriä pitkän jäljen ja oli kuulemma koittanut tehdä kaikenlaista jäynää. Kepitkin semmosia nysiä ja Sara kävi vielä haahuilemassa harhoja jäljelle. Nojoo, turhaanpa yrittivät, ei missään pienintäkään ongelmaa! Janakin ihan super...
Notta miksi oi miksi se saakelin haku?
No varmaan siksi, ettei elämä vaan vahingossakaan olisi liian helppoa.
Lisäksi Hiskille kolmen esineen kaistale-esineruutu, joka oli sille aivan liian helppo ynnä tarkkuusruutu (ensimmäinen vuoteen), jossa tuskin ehdin päästää sen ruutuun, kun esine oli jo suussa. 
Joten taaspa opimme, ettei treenaaminen kannata.
Poljin Herille ja Derpalle jäljet ja oli muuten tosi kivaa. Ja ylimalkaan oli harvinaisen kivaa treenata päivällä.Kiitos Lili ja Sara!

Haastetta taas piisaa

On me jotain  tehty. Muun muassa pari esinetreeniä, joissa Hiski on ollut huono. Kisaaminen on vähän verottanut tota kaistelehakua ilmeisesti. Ja sitten on ollut yksi varsinainen hakutreeni, jossa Hiski oli tosihuono.
Toisin sanoen tyhjä pisto vasemmalle kinthaalle ei onnistunut, ei sitten niin millään. His kampesi koko ajan taaksepäin ja kun otin uudestaan, alkoi tehdä semmosta nysäpistoa ja kun sekään ei kelvannut, rupesi syömään ruohoa eikä tullut enää käskystä ollenkaan lähetettäväksi. Siinä vähän alkoi savu nousta korvista. Vein nulikan sitten henkilökohtaisesti sinne takarajalle, käveltiin keskilinjan suuntaisesti yhdessä eteenpäin, jätin pojan sinne istumaan ja lähetin toiselle puolelle maalimiehelle. Voi hyvää päivää.  Haku on välillä ihan kauheeta. Että muka pelkkää ylläpitotreeniä jo tässä vaiheessa. Katin kontit.

Ja järkättiinhän me porukalla Levekin historian eka hakukoe, joka onnistui kaikin puolin oikein hyvin. Aikaa vaan meni etukäteisjärjestelyissä aika rutosti, kun tein radan täysin uuteen maastoon , hmmm, kahteen tai oikeastaan kolmeenkin kertaan.

Pelkkää hupia

On sitten viimeisen päälle vältetty treenaamista kaksi viikkoa. Lähinnä on hulluteltu, sikäli, kun mitään on tehty.
Pihassa olen yrittänyt opettaa Hiskille muun muassa jalkojen välistä pujottelua. Ei se kauhean hyvin suju, kun minä olen kömpelö ja hidas ja His aivan liian nopea ja kiihkeä.
Sen sijaan olen innostunut tekemään Hiskille eräänlaisia ratoja, tyyliin putken kautta ruutuun, ruudussa istumaan, sieltä otetaan tunari tai metallikapula, tuodaan se hypyn kautta putkeen ja siitä suoraan järveen jne. Tää on semmosta touhua, jostame molemmat tykätään kauheesti :) Ja loistavaa kuuntelu- ynnä ohjattavuustreeniä.
Kentällä on käyty pari kertaa vain leikkimässä, kun treenikaverit ovat tarvinneet henkilöryhmää.
Hakua on ollut yksi kerta ja siinä olin itse maalimiehenä kolme kertaa, Saija juoksi näytöille. Kivaa.
Kaksi pikku jälkeä on tehty, nekin tavallaan humputteluina. Tein kyllä jäynää, konttasin kivien yli ynnä muuta. Janalla ei mitään käskyä, vaan annoin nostaa ihan oma-aloitteisesti jäljet ihan vaan kävelemällä kohti. Hyvin sujui ja voi jumankekka sitä intoa! Hiippari ei ollut pysyä nahoissaan.
Esineitä koirat ovat hakeneet pihassa kilpaa. Heta on siinä touhussa edelleen pistämätön!
--------------------------------------------------------------------------------------
Hakua olen miettinyt nyt oikein tosissani ja syvällisesti (jos hakua nyt voi syvällisesti ajatella).
Puutteita on: 1.näytöille menon hitaudessa (vain kisoissa) ja 2. ohjattavuudessa.
Näytöt jätän nyt toistaiseksi kokonaan ja keskityn ongelmaan nro 2. Siinä otan nyt oppia suojelun piilonkierroista sekä agiliitäjistä ynnä omista esineruutuideoista, joita voi soveltaa myös hakuun. Miten temppu tehdään, jää nähtäväksi, mutta joka tapauksessa nyt aloitetaan tavallaan ihan alusta. Suuri osa hommasta tapahtuu ihan muualla kuin metsässä ja luultavasti otan käyttöön myös kaistaleet. Ohjattavuuden parantaminen on itse asiassa aloitettu jo noilla oman pihan radoilla.

Hiskille haun SM hopeaa!!!

Yli vaan

Ohjaaja kurkkii

Todistettavasti se seurasi edes hetkittäin kunnolla. Kuvat Jari-Pekka Filppu

Totta se on :))) Takana äärimmäisen jännittävä ja tunteikaskin viikonloppu PK SM-kisoissa. Aika erilaiset fiilikset kuin viime vuoden kisojen jälkeen.
Järjestelyt toimivat hienosti. Kisakeskuksessa en sattuneesta syystä paljon päässyt valitettavasti aikaa viettämään.
Juuri nyt tunnelmat ovat vähän ristriitaiset. Olen ikionnellinen: lopputulos on sellainen, josta en ole edes uskaltanut uneksia ja Hiski on aivan mahtava. Mutta...
Aloitetaanpas alusta.  
Tottis meni itse asiassa vähän odotettua paremmin, erittäin hiskimäisesti. Ei tullut esteiden kiertämisiä esimerkiksi - ne olivat aika monelle koirakolle kohtalokkaita. Omat heittoni eivät olleet hyviä, vaikka olen treenannut niitä päivittäin...Tasamaanoudosta heltisi liian lyhyen heiton takia vain hyvä: His pystyy paljon parempaan. Ja estenoudon heiton onneksi uusin. Erinomaiset saimme muistaakseni estenoudosta ja a-estenoudosta ja p-makuusta. Jäävät olivat kaikki kuulemma "teräviä" ja eteenmenon maahanmeno nopea. Eteenmenoa His kyttäsi ihan sikana, puolimetriä keulien. Mutta se seuraaminen...Siitä tyydyttävä ja kaikista valmistelevista taas tuttuun tapaan rokotukset. Vain yksi vino perusasento, se on sentään hinkattu kuntoon.
Yleisesti tuomari totesi, että koiran suorittaminen on "iloista" (tätä sanaa ei muuten ole vielä ikinä Hiskin tottiksesta käytetty). "Ohjaaja ohjasi rauhallisesti (!) ja koeohjeen mukaisesti."
Pisteitä 92,5 eli hakukoirien toiseksi parhaat.

Iltapäivän maastoarvonnassa onnistuin kiskaisemaan itselleni numeron 20, mikä tiesi sitä, että jonotin lauantaina esineruutuun neljä tuntia ylöjärveläisen varastoalueen parkkipaikalla. Puskiin oli matkaa... Ruutuun pääsin puoli kahdeksalta illalla. Seura oli kyllä rattoisaa ja aika kului viimeistä tuntia lukuunottamatta ihan hyvin. Mutta olihan siinä tietty eroa, kun ensimmäiset pääsivät pois heti neljän pintaan.
Ruudusta tuli pois enimmäkseen vähän pettyneen oloista sakkia: yhtä ja kahta esinettä oli noussut, muutama oli löytänyt kolme ja pisteitä oli lähtenyt milloin mistäkin syystä.
Muistaakseni kuudennen koirakon jälkeen kävi ilmi, että ruudun lähetyslinjan vieressä oli maa-ampiaispesä ja ampparit olivat jo melko kiukkuisia. Siksi ruudusta viipaloitiin pois osa ja sitä jatkettiin takaosasta. Ruudusta tuli tämän takia ylisyvä, vaikka lähetyslinjaakin tietysti siirrettiin. Esim. Hiski pyrki sinne etuosaan tallatulle, mutta nyt ei käytössä olevalle alueelle ja siinähän meni aikaa turhaan. Lisäksi ruudusta tuli vinoneliö...Mutta näillä mentiin.
Hiskin vuoro tosiaan oli puoli kahdeksalta. Ennen Hiskiä ruudussa  ja sen ulkopuolella oli siis seilannut 19 koiraa, osa tehnyt asiansakin sinne. Esineitäkin taatusti oli siirrelty.
Ruutu oli muutenkin haastava: aika iso mäki takaosassa, jyrkin alue vasemmalla. Ensimmäisen esineen löytyminen kesti aika kauan, toisen myös. Hiski teki kuitenkin töitä olan takaa. Hoidettiin hosumatta kaistale kerrallaan ja pari kertaa kehuin Hiskiä työskentelystä, kun se alkoi selvästi olla vähän epävarma. Kului neljä minuuttia ja vasta kaksi esinettä oli löytynyt.
Vasemmalla lohkolla en enää nähnyt Hiskiä ollenkaan, mutta päätin luottaa koiraan ja antaa sille työskentelyrauhan. Se kannatti, sillä muutamaa sekuntia ennen aikaa se viiletti viimeisen esineen kanssa lähetyslinjalle. Huh.
Tuomari kehui koiran työskentelyä kovasti, mutta nipisti pisteen ohjaajan työskentelystä. Jos oikein käsitin, olisi pitänyt ohjailla koiraa enemmän. En yhtään ymmärrä, miksi. Olin erittäin tyytyväinen sekä koiraan että itseeni. Esineruudussa me ollaan löydetty oma yhteinen sävel.
Lauantain jälkeen olimme haun johdossa kuuden pisteen erolla seuraavaan. Pikkasen alkoi olla paineita eikä tullut uni illalla silmään.

Sunnuntaina sitten se haku. Alkupää (onnelliset!) aloitti seitsemältä aamun viileydessä. Meidän vuoro oli iltapäivällä 15.15.
Vaikka kuinka olen  yrittänyt, en löydä mitään positiivista viimeisenä olemisesta. Olisi ollut kohtuullista käyttää toisena päivänä vaikka käänteistä järjestystä, jottei samojen koirakoiden olisi tarvinnut joutua odottelemaan molempina päivinä.
Minähän sain toki olla kotona (olisin mieluummin  ollut kisakeskuksessa, mutta en pystynyt). Heräsin äärimmäisen huonosti nukutin yön jälkeen viideltä ja päivä oli pitkä...Hermoilin hirveästi enkä pystynyt keskittymään mihinkään enkä lepäämään enkä syömään :(
Sää lämpesi ja lämpesi eikä kaivattua sadetta eikä pilviä näkynyt. Lähdin sitten sinne Nokialle, jossa odottelin vielä kolmisen tuntia radalle pääsyä.
Tukikohtana oli hieno metsästysmaja, hyvät parkkipaikat, ruokailumahdollisuus ja vessa. Ihan luksusta. Tosin en edelleenkään pystynyt syömään mitään tai juomaan edes kahvia.
Radalle koira vietiin vieraan auton takakontissa - en tykännyt. Minulle selvisi vasta ihan lähtiessä, ettei mukaan voi ottaa loppupalkkoja tms, koska radalta tultiin pois eri kautta kuin mentiin. Tästä hätäännyin taas vähän lisää, koska Hiski on tottunut tiettyihin rituaaleihin ennen radalle menoa, mm se tarvitsee odotellessa purun patukkaan tai palloon.  Sellaista ei olla mahdollista ottaa mukaan, hyvä, kun vesipullot sain sullottua taskuihin. Hermoilin siis aina vaan enemmän.
His oli sitten ihan väärässä mielentilassa, lentoon lähdössä ja ampaisikin lapasesta suunnilleen heti, kun päästiin  radan alkuun.
Sekä ohjaajan että koiran mielentila oli sieltä ja syvältä. Kaiken lisäksi unohdin kuitenkin laskea 200 metrin jälkeen ne askeleet.
Ukot toki löytyivät - eka vasemmalla jossain 100 metrissä, kaksi ihan radan lopussa molemmin puolin. Kaikki käsittääkseni 50 metrissä. Näytöt olivat kamalia (hitaita) ja Hiski teki suunnilleen kaikki virheensä, joita en nyt halua muistella enempää.
Pisteitä 150, aivan oikein tuomaroitu, ei sanan sijaa.
Kun tultiin ulos radalta, Nina M. katsoi heti, että Hiskin näyttövaljaat olivat aivan päin mäntyä päällä.Valjaat olivat varmasti kiristäneet tosi ilkeästi etujalan "kainaloa" - kysymysmerkiksi jää, miten paljon tuo vaikutti Hiskin työskentelyyn. Todennäköisesti melkoisesti päätellen sen käyttäytymisestä radalla: meni sitä haluttomammaksi, mitä kauemmas edettiin, ei normaalia Hiskiä. Melkoinen moka ohjaajalta SM-kisoissa, kun kulta on jo melkein näpeissä - vaikea pistää paremmaksi.
Että näin. Päällimmäinen tunne oli aluksi lievä pettynys ja järkytys, vaikka Nina heti laski, että saimme hopeaa. Olin niin vihainen itselleni. Aika nopeasti kuitankin jo alkoi naurattaa se oma tyriminen ja olin onnellinen hopeasta.
Kisakeskuksessa vasta oikein tajusin, että on tullut jotain voitettua, kun kaikki onnittelivat. Ja oli ihanaa seistä siellä palkintopallilla: on tässä töitäkin tehty!
__________________________________________

Vielä vähän hakuradasta. Keskilinjana oli mutkitteleva, kapea polku. Juuri sellaista maastoa jossa ei tee mieli treenata ja jollaisesta tykkään kaikkein vähiten: hirveästi kaatuneita puita, risukkoa, isoja kiviä, onkaloita. Ei juuri korkeuseroja. Kerran kaaduin näytölle mennessä, mutten päästänyt prrrkl  irti liinasta. Huono näkyvyys, hyvin vaikea löytää lähetyspaikkaa, koira katosi näkyvistä, kun sen oli lähettänyt.
Piilot olivat tylsiä ja erottuivat maastosta minun makuuni liikaakin: yksi maalimies lisäksi makasi melkein peittämättä maassa. Ei mitään jännää eikä yllättävää.  
Me ollaan treenattu korkeuseroja, ojia, tienylityksiä, maapiiloja, hiekkakuoppia, maastovaihdoksia jne jne.Nyt ei ollut mitään erilaista, vain pirkanmaalaista normiryteikkömetsää ja normipiiloja.
Mutta ei se toki maaston vika ollut, ettei haku mennyt nappiin. Olisin vain odottanut vähän toisentyyppistä maastoa ja ylläreitä. Rata oli toki ihan kelvollinen, kokonaisuus alkaen niistä kuljetuksista oli "pelastuskoirakoemainen." Ratamestarin osa ei toki ole helppo ja paljon oli panostettu huoltoon, sinänsä hienoa.
Eli tämä ei nyt ole mitään valitusta, vaan ihan vaan oma näkemykseni. Asiaa voi katsoa niin monelta kantilta.

Nyt on semmoinen fiilis, notta lopettaisko koko haun "huipulla". Toisaalta olisi mahdollisuus päästä NOM-ksaan ensi vuonna ja ne ovat kaiken lisäksi Suomessa...Tämä vain tarkoittaisi sitä, että pitäisi aloittaa kaikki alusta ja/tai saada h:n hyvä koutsi, joka osaisi sanoa, mitä tehdään noille meidän kuprukohdille, jos mitään on tehtävissä.
Ja se seuraaminen - kyllä se vaan nyt on sillä tavalla, että Hiskin kanssa siinä(kään) ei auta muu kuin  raatokuri.  Nyt ollaan tahkottu koko kesä lähtöjä ja vietin nostatusta kivakiva-menetelmällä. Mutta kun se kyttää sitä eteenmenoa, niin se kyttääminen on vaan kertakaikkiaan karsittava. Eli eteenmenoja nimenomaan nyt treenataan, sitten kun taas treenataan.
Just nyt haku ei kyllä nappaa yhtään. Viestiä tai jälkeä kehiin. 

Ja maastoistahan ei ole sitten kuvia. Sekä hakuradalla että esineruudussa oli ollut kuvaaja, joka oli napsinut kaikista muista vaikka millä mitalla kuvia, mutta mites sitä nyt viimeisestä... Ja kun tulin hakuradalta, ei majalla enää saanut kahvia eikä kisakeskuksessa pullaa. Siitä nyt jäi vähän hampaankoloon ;)

Mutta tässä siis huikea lopputulos: HOPEAMITALI. Kiitos treenikamut, kiitos koko lähipiiri, että olette kestäneet tätä touhua  ja KIITOS oma hra Hiskoseni: ilman sinua elämä olisi niin paljon köyhempää :)

 

T-Team Soprt Dogsin kultamitalijoukkue: oikealta Leea, Heidi (jäljen kultaa), Katri ja minä. Koirissa kahdet sisarukset: Hiskin vieressä Mervi, sitten  Fani + Kaiku.

PS. Erityiskiitos järjestäjille siitä, että nyt muistettiin myös 4. ja 5. sijalle päässeitä. Mehän oltiin EK:ssa Lahdessa neljänsiä tai oikeastaan samat pisteet pronssimitalin saaneen kanssa, mutta maasto ratkaisi. Se oli yhtä tyhjän kanssa, kukaan tuskin huomasi. Ja Paimiossa, ekoissa SM-kisoissa His ylsi hirveissä olosuhteissa viidenneksi. Olisi ollut mahtavaa, jos se olisi noteerattu jotenkin.

Se on sit siinä

Haut
Yksi ei niin täydellisesti mennyt treeni (takapistoja, kurittomuutta) ja kaksi pientä, helppoa ja - tottakai - hyvin mennyttä.
Ja edelleen tilanne on se, että kaikki riippuu nyt ohjaajasta.: Hiski kyllä hoitaa tonttinsa, luotan siihen sataprosenttisesti.
Esineruutu
Maanantaina mallia motivointi ja tsemppaus, vain kolme esinettä kaistaleina, viimeisenä oma pallo. Eihän tollanen huonosti voi mennä.
Tottis
Kisamainen pe-iltana Toijalassa, 12 koiraa. Lähes kaikki liikkeet, aika tiuhaan palkaten, myös siirtymistä.Hiski oli sellaisessa vireessä, josta tykkään kovasti: keskittynyt, hyvin vireinen, muttei ylivireessä. Kaikki liikkeet hyvin, noudot upeita. Eteenmenoa en uskaltanut ottaa...
Oli kivat ja leppoisat treenilöiset ylimalkaan ja jäi tosi kiva fiilis.
Ja tässäkin ohjaaja on se heikoin lenkki - varsinkin ne heitot... Pakko kuivaharjoitella ensi viikolla vielä.
Mutta siis  kulunutta kliseetä käyttääkseni: näillä mennään. Ei enää treenin treeniä ennen ensi viikonloppua: ohjelmassa työhommien lisäksi on mm asuntomessuja, kesäteatteria, auton korjaamista (ynnä yksi Sunin haastattelu, joka ei huvittais yhtään...) ja Hiskille paljon vapaana kirmailua ja uimista ynnä Katrin hieronta tiistaina ja sen jälkeen lepoa ja rentoilua.

Joo: loppuviikosta on siis joku hauska jutska, jossa tapaa vanhoja ja uusia tuttuja, saa shoppailla tarvikekojuissa ja syödä mukavassa seurassa hyvää ruokaa lauantai-iltana. Jos jos oikein hyvä mäihä käy, pääsee Hiskin kanssa lauantaina etsimään esineitä ja sunnuntaina kipittämään pitkää hakurataa, jonka jotkut mukavat ihmiset ovat rakentaneet ihan meitä varten :)
Siitä marssista me ei kyllä Hiskin kanssa kauheesti tykätä...
Mutta näitä odotellessa.

Kisamaisesti hakua ja tottista

Kisamainen  haku
Sunnuntaina otettiin Savontiellä kisamainen pitkä rata, eli en tiennyt maalimiesten paikkoja. Kiitos Marja-Leena, Sara ja Susanna!!!
Ensimmäinen maalihenkilö noin 100 metrissä kotapiilossa vasurissa, toinen kahdessa sadassa maassa (ylisyvällä), myös vasemmalla ja ihan  radan lopussa oikealla viimeinen maassa. Vain viimeiseltä palkka.
Hra Hiskonen toimi. Hyvät, syvät pistot, taaksepäin työskentelystä ei nyt näkynyt jälkeäkään. Radan lopussa jyrkkää kalliota oikealla ja ojan ylityksiä vasemmalla.
Mutta voi halvattu, että tää pitkäjalka on ääntä nopeampi...Taas kävi niin, että His ehti kaahata keskilinjan yli näkymättömiin ja nostaa maalimiehen toiselta puolelta (vaikka sieltä ei edes käynyt tuuli), kun oli ensin tehnyt toiselle puolelle hyvän tyhjän piston. Aikaa meni puoli minuuttia.
No, onneksi tuo oli lähes ainoa kauneusvirhe. Toinen oli yksi oikaistu pisto. ja ehkä ensimmäiselle piilolle vei liian hitaasti. Olisiko se keskilinjan ylitys tehnyt hiukan epävarmaksi, kun mamma ei näyttänyt kauhean iloiselta...
Lähetin Hiskin radan lopussa muun muassa melkein pystysuoraa kallionseinämää ylös. No problem.
Mitenköhän treenejä voisi vielä vaikeuttaa?

Toinen haku  ihan uudessa paikassa Käpykankaantiellä. Täysin tyyntä. Vaihteeksi helppo treeni: neljä ukkoa, kolme tyhjää. Kaksi ukkoa umppareissa, yksi ylisyvällä lopussa. Hallintaa.
Kaikki hyvin taas. Viimeisellä piilolla sattui hauska juttu: Saijalta oli liivintasku rikki ja Hiskin pallo oli pudonnut piilon viereen. Saija itse makasi litteänä kuopassa pressun alla. Hiski asettui makuulle näyttämään maalimiestä niin, että pallo jäi etutassujen väliin. Se ei noteerannut palloa mitenkään, ennenkuin annoin luvan. Aika kova juttu pallohullulta koiralta, sanoisin.
Näytöt hienoja: vetoa ja vauhtia enemmän kuin tarpeeksi. Kolmella ekalla ruokapalkka.
Käytin tiuhaan pilliä, noin 20 sekunnin välein. Vähän tämä nyt kyllä hirvittää, vaikken ole koskaan huomannut, että His olisi jättänyt maalimiestä hajun saatuaan.
-------------------------------------------------------------
Esineruutu
Neljä esinettä, kaisteleina. Ensimmäinen oikeassa kulmassa oli nyt vaikea, Roihun kaulapanta - hmmm. Muut kakunpaloja. Ennen meitä esineitä oli ollut ties missä pitkin ruutua, se saattoi häiritä ensimmäisen nostoa.
----------------------------------------------------------------
Kisamainen tottis
Kahden kentän treeni Kyötikkälässä, His taas ensin p-makuussa.
Paras kisamaisista tottiksista. Seuraamisessa tietty vilkuilua ja muutakin pientä, painoikin vähän (hyvä!), mutta ei mielestäni ollut liian edessä. Palkkasin p-makuusta pois siirryttäessä, seuraamisesta heti lähdön jälkeen ja ällässä oikealle käännöksen jälkeen plus hlö-ryhmään tullessa. Ynnä istumisen valmistelevassa osuudessa.
Jäävien nopeudesta en tiedä mitään, nyt otin seisomisestakin sivulle asti, mitä olen tainnut tehdä vain kisoissa tänä kesänä. 
Tasamaanouto pitkänä vauhtina, palkka suoraan.
Metrinen meni hyvin, heitinkin jopa suoraan :) A-estettä en ottanut, vain heitto ja seurautus pois.
Ja otin myös eteenmenon maahanmenon kanssa, hui kamala. Tosin ensin tehtiin seuraamista melkoinen tovi. Eteenmeno ei ollut niin vauhdikas kuin yleensä, eli on varmaan pakko ottaa joku palloeteenmeno vielä. Iso keulimisriski siihen kyllä sisältyy nyt, kun seuraaminen on mennyt parempaan suuntaan.
Mikä parasta: perusasennot olivat kautta linjan ok!!! On niitä hinkattukin...

Hiskin hääräilyt

Pitkä teksti hävisi, tässä tiivistelmä:
Haut
Neljä hakutreeniä, yksi täyspitkä rata, yksi 200 metriä, kaksi lyhyttä, niissä paljon maalimiehiä, aina näytöt. Pitkällä 200 metriin asti tyhjiä. Myös palkattomia maalimiehiä. Hetsausta näytöillä. Lyhyissä treeneissä maalimiehet aina pistojen päissä. Paljon hämypiiloja kaikissa treeneissä.
Hyvää: motivaatio, motivaatio ja motivaatio. Kuntokin kestää. Näytöt pääsääntöisesti ok. Mm-käyttäytyminen ok. Hallinta piiloilla ja piiloilta pois ok. Pistot pääsääntöisesti ok. Tulee hyvin pois pillin kanssa, mutta ei tule, jos on hajulla.
Parannettavaa:  keskilinjalla sivulle tulot tahmeita. Ylittää keskilinjan, jos ehtii liian pitkälle eikä näe minua. Yhdessä treenissä takapistoja (voimakas tuuli takaa) eikä tykkää, jos pistoja uusitaan samasta paikasta. Jumpittelee tuossa. Yhdessä treenissä hidasteli rullan tuonnissa.
Kaikki riippuu nyt omasta pelisilmästäni, koira toimii...

Tottikset
Viis kpl kenttäkäyntejä, pihassa perusasentotreeniä. Kisamaisia kaksi kpl.
Hyvää: perusasennot parantumaan päin, seuraaminen vähän parempaa.
Parannettavaa: paljon. Erityisesti omat kapulanheittoni ovat huonompia kuin ikinä, johtuen sekä uudesta kapulasta että oikean käden peukalon kipeytymisestä.Koska heitän kapulan ihan mihin sattuu, His on kiertänyt esteen takaisin liian monta kertaa. Ja kaksikiloista en nyt saa heitettyä viittä metriä pitemmälle eikä sillä saa aikaan näyttävää palautusta sitten millään.
Eteenmenoa en ole uskaltanut ottaa kertaakaan...
Kysymysmerkki.

Esineruudut
Kolme kappaletta, yksi täysin kisamainen, mutta neljä esinettä. Takaosa hakkuuaukeaa. Aivan loistava.
Hyvää: lähes kaikki.

On tottisteltu(kin). Ja saatiin SE

 

Yhteinen suunta. Hiski ja tehokas tottishäirikkö Piitu-beagle

Tottista, nih
Kotipihassa naksuttelua aamuin illoin AHKERASTI hyvistä perusasennoista ja lähdöistä, nyt jo muutama pitempikin pätkä "altapois"-taktiikalla. Ruokakupille (taka)palkkailua aamuin illoin.
Myös eteentuloista sivullesiirtymisiä ihan käsiavuin, kun paikka tuntuu erityisesti tuossa hukkuvan. Sama kapulan kanssa. Muutama hyppykin jopa on otettu.
Pidemmistä seuraamispätkistä usemmiten superhyperpalkka eli uiminen.
Lempäälän Kirkkojärven rannan nurtsilla seuraamista ja kapulan luovutuksia. Palkkana taas lopuksi uiminen. Kivasti män.
Toijalan kentällä ensin ilmot Kiton kanssa, lähtöjä ja pyörimistä, yksi hiukan pidempi pätkä. Siirtymäpalkkausta, noudot.
Toisessa erässä vain jäävät nopeasti palkaten.
Niihamassa kisamaisesti.  Koko seuruukuvio palkatta, palkka vasta istumisen valmistelevasta. Sitä samaa: keulimista, keulimista, poikkeilin pois alta, tuntui vähän siitä aina paranevan. Ja prrrk, vajaita perusasentoja jokapäiväisestä hinkutuksesta huolimatta. Hienot noudot. EI eteenmenoa, jonka luuli tulevan hähää, ei pystynyt edes istumaan perusasentoon. Otin vain valmistelevan osuuden ja käännöksen takaisin ja siitä palkan.
Esineruutu
Sekoiltiin oikein huolella ruudun tekemisen kanssa treenikavereiden kanssa ja tehtiin lopuksi kokoaan uuteen paikkaan. Ei täysleveä.
Hiskille viisi esinettä kaistalehakuina. Ei vaikeuksia.

Haut
Savontie.  Hiipparille kahdeksan maalimiestä, kummallakin puolella mm siirtyi. Seitsemän ekaa suorapalkoin, kuusi ruokaa, yksi pallo: Viimeiselle näyttö + superpalkat. Yksi ääniavulla, muut valmiina. Vihelsin  pois, paitsi viimeisellä hallinta.
Ideana oli vahvistaa suoria pistoja, kun tyhjiä on tullut hinkattua melkoisesti. Lisäksi alleviivasin naksulla sivulle tuloa, joka on ollut varsinkin kisoissa välillä vähän nihkeää. Rauhoittaa vähän muutenkin sitä korkeelta ja kovaa-menoa.
Alkajaisiksi sain heti ampparipesällisen kimppuuni, onneksi vain yksi tuikkasi käsivarteen.
His oli taas niin mussukka :)
Pitkänkalliontie.Ja täälllä saatiin sitten  SE. Tai tässä tapauksessa itse asiassa NE. Nimittäin valeilmaisu(t). Hiskin elämän ekat. Jeeee, kiva ässämmiin on neljä viikkoa!
Ei vaiskaan: ihan loistavaa saada tämä vihdoinkin treeneissä esiin!
Eli näin se meni: Marja-Leena oli tuonut (KIITOS!) kotamaisen vaneripiilon, joka meillä on ollut viimeksi talvella. Se oli vasemmalla keskilinjan alusta noin 30 metriä, noin 30 metrin syvyydessä. Mm oli samassa piilossa kuin viime viikolla, kulmassa, ojassa levyn alla.  Mm kiersi piiloon tien kautta.
Hiski lähti suoraan, kaarsi 30 metrin kohdalla kotapiilolle, nappasi rullan ja toi. OMG! Lähetin uudestaan suoraan, sama juttu. Toistui yhteensä neljä kertaa...Vasta viidennellä meni kulmaan ja otti rullan sieltä.
Joka kerta His toi kodalta rullan silmät loistaen, ja killitti rulla suussa minua sen näköisenä, että "Jumankekka vähänkö oon hyvä ja etkö sä mamma nyt tosiaan näe, mikä mulla on?". Ei pienintäkään epävarmuutta tai paineistumista. Ja yhtä iloisesti ja vauhdikkaasti lähti joka kerta uudestaan pistolle. Kun tultiin maalimieheltä, käytiin sitten yhdessä katsomassa sitä kotaa ja olihan Hiski aika hölmistyneen näköinen. Piilo oli kaiken lisäksi raollaan, joten jos poika olisi suvainnut kiertää piilon, kuten sille on irtorullatreenissä opetettu, se olisi jopa nähnyt, ettei se ollut asuttu.
Luultavasti on tultu siihen pisteeseen, että Hiski on yksinkertaisesti jo liian itsevarma. Lisäksi se oli aikamoisen "liipasinherkässä" tilassa, kun se oli just pörhistellyt autokoirille enkä ollut antanut sille purua. Silloin se ottaa herkästi jotain suuhunsa. Tulihan tuokin testattua.
Joka tapauksessa nyt piilosulkeisia niin, että paukkuu. Piilotreenejähän on kyllä tehtykin aika paljon, mutta ei aivan viime aikoina.
Muu treeni oli aivan bueno: 300 metrin rata, neljä maalimiestä. Hiski teki hyvät tyhjät pistot eikä jaksamisessa ollut pienintäkään ongelmaa, vaikka ilma oli aika painostava. Pari ei ihan täydellistä pistoa jätin korjaamatta tuon ilmaisuhärdellin takia. En halunnut yhtään enempää säätöä, että jää hyvä fiilis. Kolmella ekalla ruokapalkka runsaan nesteen kera, vain vikalla lelut. Tämä lienee lämpimällä säällä hyvä systeemi eikä näytä Hiskin virettä laskevan.Vikalla palkka hallinnan jälkeen. Muille hetsaus.
 Treenit oli kaikenkaikkiaankin aika mielenkiintoiset - sattui vaikka mitä. Mutta erittäin opettavaiset ja hauskat, vaikka pois lähdettiin vasta puoli kymmenen aikaan. On haku sittenkin vaan niin  kivaa, aina tulee jotain uutta pähkäiltävää. Eikä vain omasta koirasta.
Voi olla, että muutaman viikon kuluttua taas olen tästä taas ihan eri mieltä...

Ja esineruutu vielä: 27 astetta mittarissa, mutta ei armoa. tallasin koko ruudun,, mutta vain sivurajat. Kolme esinettä oikealle kaistalle, sitten yksi keskikaistalle taakse ja yksi keskelle vasemmalle kaistalle. Osa vaikeita esineitä ja vaikeissa paikoissa. Hiski sai tehdä tosissaan töitä niiden kolmen kanssa, jotka olivat syvällä mustikkavarpujen seassa. Pitää muistaa tämä.

Huhhuhhellettä

Hakua jälleen.
Savontiellä Hiskille 250 metrin rata, neljä maalihenkeä. Emmä nyt oikein muista muuta kuin että meni aika hyvin: viimeisen mm:n päästin nostamaan kylläkin aika kaukaa ja lisäksi paahtoi melkein koko matkan keskilinjaa pitkin (ehkä 75 metriä), kun sai hajun.Ai niin ja yksi oli ihan lähellä keskilinjaa ja nosti hienosti pistolta palatessaan. Tyhjät kulmat. Jaksoi hyvin, vaikka oli kuuma, leikkikin jopa kiihkeästi.
Tyhjiä melkoinen pläjäys, muistaakseni oioin vain yhden.
Toinen haku 30 asteen helteessä, saunamaiset olosuhteet ja pirusti paarmoja, hirvitti jo mennessä. Uusi paikka. Maalimiehet kulmissa, oikea kallion takana häkkipiilossa, ei ongelmia. Vasen mm ojassa, kuusen alla ja hyvin peitettynä muutenkin. Teki kulmaan aika hyvän piston, mutta ei saanut hajua. Aijai. Uusi lähetys.
Sitten oli tyhjiä jotain viitisen kappaletta, joista viimeisellä poika alkoi selvästi uuvahtaa ja haistoi myös jonkin riistaeläimen, söi ruohoa ja kusaisikin siinä, mistä tuli kyllä palautetta. Sain kuitenkin  tekemään vielä yhden hyvän piston ja sai palkaksi nostaa toiselta puolelta mm:n.
Hirveän kuumissaan His kyllä oli eikä pystynyt edes kunnolla syömään. Melkein jo  eläinrääkkäystä  :(
Tottikset edelleen kotipihaosastoa ja sielläkin vain lähtöjä, lähtöjä, peruasentoja, perusasentoja. Kai kerran olen ottanut noudon ja kerran hypyn. Beaglestä on saatu kyllä aika mahtavat häiriöt. Kerran käytiin Viinikanpuistossa vähän yrittelemässä tottista ja His oli ihmeen vaisu, joten lopetettiin aika lyhyeen.
Ja yksi esineruutu, helteessä sekin. Kaistalehakuna, ensin kolme oikealla, kaksi vaikeaa ja yksi sikavaikea.
Sitten keskelle keskelle ja vasemmalle kaistalle eteen ja taakse. Normaalit esineet, normaalit paikat.
Kaikki vaikeuksitta. 

Haut ja peeaat

Helsinginkeikan jälkeen Savontiellä palauttava hakutreeni: ääniavuilla kolme ukkoa +näytöt, maalimiehet hetsasivat.
Toinen hakutreeni Savontiellä kolmeen pekkaan Saran ja Marja-Leenan kanssa: oikealla kulmassa ukko valmiina, siirtyi. Radan lopussa - vajaa 200 metriä - ukko valmiina kuopassa hyvin peitettynä.
Tallaamaton alue  ei näyttänyt haittaavan yhtään.
Ekalla ukolla ei palkkaa, muut hetsasivat.
Hyvä tyhjä vasempaan kulmaan. Yritin laskea askeleita, noin 50 aina siirtymään, mutta se on kyllä vaikeeta, kun pitää tsekata niin montaa muutakin asiaa samalla. Pillillä pois, ei tullut itse. Ei löytänyt ekalla pistolla siirtynyttä, aijai, vaan tarvitsi uuden lähetyksen. Tyhjät pistot - yhtä lukuunottamatta - hyviä. Tätä korjasin pariinkin otteeseen.
Palkkasin kahdesta hyvästä tyhjästä.
Viimeinen mm  ok ja näyttö ok.
Hakutreeni 3. kaksi maalimiestä, noin 200 metrin rata. Eka mm vasemmalla noin 100 metrissä, toinen oikealla lopussa. Tallaamaton alue.
Tyhjiä erinäinen määrä, kahta pistoa korjasin saattamalla useampaankin kertaan ja yksi takapistokin oli pitkästä aikaa. Ei ihan parasta Hiskiä.
1. Ongelmat kaikissa treeneissä: ohjaajan siirtyminen sopivasti: ilman pilliä menee liian kauas, minun on juostava keskipinjalla pysyäkseni perässä. 2. Jos pisto joudutaan uusimaan useamman kerran, ei tahdo tulla sivulle, menee hannaamiseksi.
Nyt pitää miettiä erittäin tarkkaan, mitä teen näitten kanssa.
Esineruutu
Haun jälkeen joku kerta.  Viisi esinettä/kaistalehaku: ensin oikealla yksi edessä, yksi takana, sitten keskellä yksi keskellä ja vasemmalla yksi keskellä, yksi takana.
No problem, hienosti nousivat kaikki.
Tottis
Noooo, mitähän tästä ny sanois...On hajalla taas koko seuraamipaketti. Nokialla oli kisamainen treeni, jossa todettiin se, minkä tiesinkin: seuraamisen paikka on liian edessä ja pa:t ihan paskat. En jaksanut itse oikein keskittyä.
Perusasennot ja paikka on siis olleet ainoat asiat, mitä ollaan talvella treenattu, kivakiva ja kyllä kannatti.
Niinpä olen pitkästä aikaa treenannutkin tokoa, eli tein Hiipparille takapihalle tokoruudun. Rentouttaa sekä koiraa että ohjaajaa, kun saa vaan humputella ilman mitään  paineita. Merkille lähetyksiä olen ottanut niin, että lähden kokonaan alta pois, jos ei istu kunnolla eikä pidä kontaktia.
Ja ihan imuttamalla on nyt otettu paikallaan pyörimistä + naksuttelua oikeasta paikasta, ei mitään käskyä. Ja lähtöjä, lähtöjä, lähtöjä. Ja mietin taas käskysanan vaihtamista...Hähää, ei enää pöhöä, vaan joku ihan tavallinen, mitäs siitä sanotte sananviilaajat? Eipä siis voitaisi olla enempää lähtöruudussa jälleen. Laskin, että joka päivä pitäisi saada noin 50 perusasentotoistoa vähintään.
Mitään muuta tottista ei sitten olekaan treenattu, ei noutoja, ei jääviä, ei hyppyä eikä varsinkään - yäk - eteenmenoa.
Häiriötreeniä on ollut paljon, kun mukulat potkii palloa ynnä muuta ja beagle ryysii jaloissa ja sotkee koko ajan.

Rankka reissu

Olihan melkoisen rankka - ja lopussa vähän dramaattinenkin - pääkaupunkikeikka. Ja taas olen touhunnut vahvasti mukavuusalueeni ulkopuolella, eli kisannut helteessä.
Hiskin kanssa SBCAK:n yhdistysmestiksissä, lajina vaihteeksi haku.
Käytin ensimmäistä kertaa navigaattoria eikä Hesan runsaskaistainen tiestö ole ehkä se paras paikka tuon opetteluun. Noh, Takkatie löytyi, mutta tarkempaa osoitetta ei ollut eikä mitään opasteita, joten pyörin sitten siellä Vermon nurkilla parikymmentä minsaa. Onneksi aikaa oli hyvin.
Kisakeskus oli Talin frisbeegolfkentän vieressä ja pitää ihan erikseen mainita, että oli aika mielenkiintoista, kun ei ollut minkäänlaista toilettia mailla eikä halmeilla. Eikä edes metsää, vain puistoa...
Mutta asiaan. Maastot ensin, matkaa ehkä 30 kilsaa. Hakukoiria oli yhteensä seitsemän, Hiski neljäntenä suoritusvuorossa, sopivasti keskipäivän jälkeen, pahimmassa paahteessa. Hakurata oli lähes puuttoman kallion päällä, kuinkas muuten. Oli ihan h:n kuuma. Päätin taas etukäteen, että turhaan en pistota. Alkoi hyvin: His teki nätit kulmat ja eka ukko nousi vasemman kulman läheltä. Sadan metrin jälkeen päästin Hiskin liian pitkälle, mistä seurasi se, että se oli ylittänyt keskilinjan, haistanut ukon vasemmalla noin 150 metrissä (50 metrin syvyydessä...), näin vilaukselta, kun se meni rulla suussa kaukana edessäpäin ja etsi minua (opetettu tuomaan hienosti rullaa eteenpäin...). Sitten kun ei löytänyt minua, tuli lopulta ilman rullaa. Nyt tiesin lähettää vasemmalle, tuli uudestaan oikeaan kohtaan ja mentiin näytölle. Huh.
Oikeastaan oli oikein hyvä, ettei löytänyt minua ja saanut palkaksi omatoimisuudestaan nostaa ukkoa.
Loppu oli peruskauraa: viimeinen ukko oli 300 metrissä oikealla ihan tapissa. Näytölle vienti oli tooosi hidas.
Pisteitä meni ihan aiheellisesti siitä keskilinjan ylityksestä ja viimeisestä ilmaisusta. Eli 159, mihin olin erittäin tyytyväinen.
Kaiken kukkuraksi lähdimme hausta poistuessamme väärää polkua ja talsimme suorituksen päälle semmosen balttiarallaa 2-3 kilsan ylimääräisen lenkin.
Ukot oli muuten hauskasti sijoitettu ihan samalla tavoin kuin Saarijärvellä: kaksi vasemmalla ja yksi oikealla.
Vain kaksi koiraa seitsemästä sai hakuradalta  tuloksen.
Haun jälkeen ajettiin esineruutupaikan parkkikselle, jossa ei ollut varjon häivääkään missään. Odottelimme siellä yli kaksi tuntia ja yritin viilennellä koiraa parhaani mukaan. Oman huoltoni unohdin kokonaan.
Esineruutu oli taas loistelias: kolme esinettä alle kolmessa minuutissa. Ruutu ei ollut helppo: His oli ainoa koira, joka ek- ja hakukoirista toi kaikki kolme esinettä. Yksi esine oli edessä kaatuneen juurakon päällä. Senkin His tarkensi hienosti. Ruutu oli ihanan varjoisassa oikeassa metsässä.
30 pistettä tuosta.

Sitten ajettiin talla pohjassa tottikseen sinne Talin kentälle.
Kun päästiin paikalle, tuomari ja henkilöryhmä jo odottivat. Jouduin repäisemään koiran suoraan autosta, mitä inhoan enkä ehtinyt itse juoda tai mitään.
His ensin paikallamakuuseen. Suojelupiilon takana ei ollut tuolia ja minua alkoi pyörryttää jo siellä. Yritin välillä nojata ja olla kyykyssä.
Seuruusta ei ole ihan tarkkaa mielikuvaa. Muistan hämärästi, että jossain vaiheessa kuulin tuomarin sanovan: "käännös oikeaan". Olin kävellyt suoraan takaisinpäin ties kuinka pitkälle. En yhtään muista, teinkö nopeudenvaihdokset tms. Koira haahuili jossain metrin päässä ihan ihmeissään. Henkilöryhmästäkään mulla ei ole mitään käsitystä.
Jossain  vaiheessa vaan ajattelin, etten kyllä keskeytä, kun maasto meni niin hyvin. Jäävissä olin jo vähän paremmin  tajuissani, mutta tein aivan liian lyhyet valmistelevat osuudet ja Hiskin perusasennot olivat ihan peestä. Mutta loppuun päästiin Hiskin hyvän vireen ansiosta. Noudot olivat aivan upeita, sen pystyin noteeraamaan. Metrisen kanssa (pystylaudoitus) oli jälkikoirilla ollut vaikeuksia, Hiskillä ei. Tosi ilmava hyppy.
Pisteitä 86.
Tuomari (Eeva Linnala) oli tosi pätevä. Hän oli tietysti ihmeissään ohjaajan toiminnasta, mutta oli niitä harvoja tuomareita. jotka ovat osanneet tulkita Hiskin käytöksen mielestäni nappiin. Eli hän kiitteli kovasti koiran energisyyttä ja vietikkyyttä. Antoi palautetta aivan pienistäkin asioista ja kiinnitti huomiota mm siirtymiin, joista tuomari eivät viimeaikaisissa kokeissa juuri ole puhuneet.
Tottiksen jälkeen istuin puoliksi tajuttomana varjossa autossa melkein kisan loppuun asti Joku ihana sielu antoi jotain palautusjuomaa.
Eli ohjaajan "kohtaus" kentällä oli luultavasti näiden summa: vähäuninen yö, liian vähän juomista ja suoloja helteessä ja hikoilussa, alhainen  verenpaine ja jännitys yhdessä.
Loppujen lopuksi Hiskistä kuitenkin leipoutui haun yhdistysmestari 2013 :) Viime vuonna mestaruus tuli EK:sta.
Kolmas peräkkäinen kisaviikonloppu takana. Eiköhän tää riitä.

Vaihteeksi jälkeä

Jostain käsittämättömästä syystä löysin itseni ja Hiskin Kyröskoskelta JK3-kisasta. Jälkiä on tehty tänä keväänä tasan kolme kappaletta, pisin 600 metriä. Yksi vieraan tekemä jälki, peräti 300-metrinen.
Janoja on tehty muutama ja ne ovat enemmän tai vähemmän vituralleen.
Siihen nähden Hiskin  tulos oli aivan loistava: vain yksi välikeppi jäi, ilmeisesti toiseksi viimeinen. Maasto oli mahtavaa, mutta rutikuivaa, yli puolet jäljestä kulki täysin varjottomassa paistinpannussa. Olin itse pyörtyä ja kilometrin kohdalla His alkoi läähättää ja jäljesti ihan kuono ilmassa, näytti siltä, ettei sillä oikein henki kulkenut. Olin jo ihan varma, että lopettaa kokonaan. Mutta ei, loppuun asti taisteli hän.
Jälki lähti janalta ihan tapista. Alussa oli jokin väärä jälki, joka teki Hiskin jatkamisen vähän epävarmaksi. Pisteitä kuitenkin 39.
Esineruutu oli älyttömän helppo: Hiskiltä meni 1,5 minuuttia. Kuulemma päivän paras suoritus. Lisäksi Hiski toimi juuri niin kuin on treenattu, kaistaleperiaatteella.
Aijuu, se tottis. Oli ensimmäisenä  päivän ohjelmistossa. Taas ensimmäisenä suorittamassa ja se keleen keuliminen iski heti taas päälle. Mian mielestä seuraaminen oli sitten taas välillä liian tiivistä. Hmm, enpä tiedä. Mutta tästä aiheellisesti vain hyvä.
Ja sama juttu kaikissa valmistelevissa. Ja kas kummaa: vinot loppuperusasennot olivat taas löytyneet. Kauhistus oli se, että His kuulemma VÄISTI, kun heitin kaksikiloista ja siitä saatiin vain hyvä, mitä ei ole tapahtunut koskaan ennen. Tämä nyt tehotarkkailuun.
Pisteitä 92. Tähän en voi olla tyytyväinen, koska His pystyy paljon parempaan.
Yhteispisteet niukka ykköstulos 271. ja koirakoita oli mukana 19 kappaletta. Hui ja Hanna voittivat hienosti, onnea!

Se parempi koe

No nyt tuli sitten taas onnistuneempi keikka hakukisaan. Sanonpa silti vaan edelleen, että haku on vaikea laji.
Pakko heti kärkeen kirjata tuomarin kehut ohjaajan toiminnasta hakuradalla, koska ne ovat olleet suht harvinaista herkkua ... Jotenkin tähän suuntaan kommentoi Markku Piippo, uusi, mutta miellyttävä tuttavuus:
"Ohjaaja toimi ja ohjasi koiraa esimerkillisesti ja taitavasti. Hän luki koiraa hyvin auttoi ja tuki koiraa hienovaraisesti."
Sniiiif. Itsekin olin itseeni ja yhteistyöhömme aika tyytyväinen, toki Hiskiin ennen kaikkea. Muta päätin jo etukäteen, ettn lähde siinä helteessä oikomaan enkä uusimaan vinoja tai tyngiksi jääneitä pistoja ja läkähdyttämään koiraa. Lisäksi pistotin aika maltillisesti.
Maastossa oli nimittäin valtavat korkeuserot: 100 metrin jälkeen vasemmalla putosi jyrkkä mäki alas ja oikealla taas ylös ja semmoisena rata jatkui loppuun asti. Onneksi maalimiehet oli sijoitettu järkevästi ja kikkailematta: ensimmäinen oli heti vasemmassa kulmassa, toinen jossain satasen kohdalla taas vasemmalla ja viimeinen ihan tapissa oikealla ylämäessä.
Pisteitä 166, aivan loistavasti siinä säässä. Viimeisellä näytöllä His oli jo aika läkähtynyt ja vei piilolle tosi hitaasti. Siitä meni pisteitä, muut varmaan niistä muutamasta vinosta ja alimittaisesta pistosta. Pääsääntöisesti His toimi aivan superisti myös tyhjillä, toki upposi huonommin vastatuuleen eli oikealle.

Ehdin juuri ja juuri käydä uittamassa koiran ennen tottista. Hiekkakenttä oli  iltapäivän kuumuudessa kuin paistinpannu.
Tottiksen tuomaroi Mikael Niemi. Pisteitä tuli peräti 97, missä oli kyllä ainakin viisi pojoa liikaa, mutta kyllähän nuo kelpasivat. Seuraamisesta erinomainen: itse olisin antanut hyvän. Paikkansa His piti, mutta kontakti oli mitä sattui: eteenmenokupla leijui pään päällä. Sama juttu kaikissa valmistelevissa osuuksissa. Ja oli taas huonot siirtymät.  Ja jälleen mopo karkasi täysin käsistä eteenmenon valmistelussa. Itse liikehän on hyvä.
Itse sähläsin nyt kapuloiden kanssa: kaksikiloisen sain heitettyä noin neljän metrin päähän.
Mutta hirrrrveessä vireessä Hiski kyllä oli siitä huolimatta, että oli just juossut mäkiä ylös alas semmoset kolme kilsaa. ja ottaen huomioon, ettei olla treenattu tottista (eikä tokoakaan) juuri yhtään, niin pitänee olla tähänkin aika tyytyväinen...
Esineruutu oli viimeisenä. Yksi esine takana, kaksi edessä. Hiskiltä meni nyt peräti neljä minuuttia ja aloin jo pikkasen huolestua. Mutta ei hätiä. 30 pistettä.
Eli 97+196, eli 293 pistettä tuli plakkariin.

Kirjauksia

Nyt menee ihan kirjaamiseksi.
Kevään toinen jälki, pituutta 600-700 metriä, neljä keppiä, janan pituus 50 metriä. Tien ylityksiä, teräviä kulmia. Jäljen nostamisessa vähän vaikeuksia, kävelytien vieressä varmaan paljon vääriä jälkiä. Nosto oikeaan suuntaan, eli vasemmalle. Ei huomauttamista.
Haut. 1. Saijan kanssa kaksin. Tyhjiä alle kymmenkunta, sitten löytö vasemmalta. Aika hyvin upposi vastatuuleenkin.
3. Lilin kanssa  rullatreeni kolme kertaa, mukana mm:n hetsaus, kun His lönkötteli,
 kumman hiljaa varsinaisessa treenissä. Rullan pitoa myös.
2. Tyhjä oikea kulma, mm, sen jälkeen toistakymmentä tyhjää ja löytö vas. Pistot melko hyviä, tuli poiskin itsenäisesti, vain yhden piston jouduin uusimaan. Miksi se ei toiminut kisoissa näin, kysyn vaan?
Esineruudut. Molemmissa tallattiin vain  rajat. Ekassa His haki muistaakseni viisi esinettä, tokassa (pelkkää suopursua) neljä. Ei ihmeempiä, esineet löytyivät.
Tottis. 1. Kisamainen Ikaalisissa. Melko hyvän tuntuista. Olihan siellä sitä pikkuvirhettä. En saanut seuraamisessa samaa fiilistä kuin kisoissa. Ei Hiskiä enää nää kisamaiset hämää.
2. Levekin kentällä kaikki liikkeet, ilmoittautuminen koko ajan haukkuvan porokoiran kanssa, oli tosi skarppi.. Telineet ihan vierekkäin, oli hypätä A-estelltä tullessa metrisen yli. Aijai, tätä treeniä lisää.

Jälkeä ja muuta stressitöntä

Lilin kanssa treenailimme äitienpäivän aamuna kaikkea kivaa. Siis esineruutua ja jälkeä... Kyllä se nyt vaan on niin, että jälki on hienoa, kun siinä saa heittää stressin ja aivot narikkaan eikä tartte olla koko ajan skarppina ja vahdata kymmentä asiaa yhtaikaa. Koira hoitaa homman.
Eli Lili polkaisi Hiskille kevään ensimmäisen lyhyen jäljen, kolme keppiä, pitkä jana oikealle. His lähti takajäljelle, mutta jonkin matkan päässä pysähtyi, jäi tuijottamaan minua, heitti hyvin päättäväisesti uparit ja palasi. Jokin lamppu syttyi... Sitten vaan mentiin aika haipakkaa ja His poimi kepit. Miksi mä tahkoan ton kamalan ja stressaavan haun kanssa, miksi, kun mulla on aivan loistava jälkikoira?
Esineruudussa viisi pientä esinettä (yhtä lukuunottamatta). Kakunpaloja kaikki.
Pieni näyttö-rullanpalautustreenikin tehtiin. Sekin meni hienosti, tietty.
Oli mahdottoman mukava treeni kaikenkaikkiaan.

Kisan jälkeen palauttava haku oli lauantaina. Kuusi ukkoa, sisäänheittoja. Treenasin rullanpitoa, näytölle lähtöä ja ohjaajan luokse tuloa lähinnä. Hyvinhän se tietenkin meni, pah.

Tulihan se

Totuuden hetki haussa. Vähän turhan hyvältä onkin vaikuttanut...
Eli kävimme Hiskin kanssa tänään torstainaTavesin hakukisoissa, jonne ilmoittauduin jälkijunassa, kun vapaita paikkoja kuuluteltiin. Tavoitteena oli tasontarkistus ja sehän saatiin. Sekä tottiksessa että maastossa. Otin kisamaisena treeninä koko homman. Vähällä oli, etten jo perunut osallistumista, kun Hiskille iski kova ripuli keskiviikkoa vasten yöllä. Keskiviikkoaamuna oli vielä veriripulilla. Pirteän oloinen, mutta keskiviikko meni täysin syömättä.
Ripuli saattoi johtua Axilur-matokuurista, joka päättyi tiistaina, muuta en keksi. Jos olisi ollut kuuma ja kuiva sää, ei olisi lähdetty, mutta oli sopivan viileää ja sateista.

Tottis ja esineet: Kari Santikko, haku: Mia Sandelin. 
Tottis: 94 pistettä. Olimme ekoja suorittajia. Seuraaminen oli justiinsa niin kamalaa kuin se kevään ekoissa kokeissa aina on. Kiinnostavasti His keuli tasan 10 askelta ja sen jälkeen ilmeisesti totesi "jaa, ei ole eteenmeno" ja alkoi varsinaisen seuraamisen. Sama juttu kaikissa valmistelevissa osuuksissa. Muut virheet: vino eteentulo maassamakuusta (tätä on treenattu, pah) ja seisomisessa oli tullut perään ihan kunnolla muutaman askeleen. Itse tein huonot käännökset.
Muut liikkeet aivan ok varsinkin, kun ei olle treenattu juuri yhtään.
Mutta sikailun merkeissä mentiin. His napsi mm numerolapun roikkuvia nauhoja ja saikin ne auki, kaikki kolme kertaa jouduin vääntämään kapulan väkisin sen kitusista ja arvostelun aikana poitsu alkoi ihan kunnolla hyppiä päälle...

Porsastelu jatkui haussa. His ylitti ainakin kolme kertaa keskilinjan (!) eikä se tehnyt millään vastatuuleen vasemmalle kunnon pistoja, vaikka uusin niitä aika monta kertaa. Lisäksi se ei tuonut rullaa kunnolla perille asti ja tuli muutenkin nihkeästi sivulle. Näytöille vienti oli myös vaisuhkoa. Eli kaikki vanhat virheet. Paitsi taaksetyöskentelyä ei esiintynyt.
Ukot toki löytyivät. Eka oli oikealla noin 15 metrin päässä keskilinjasta 100 metrissä, toinen parissasadassa vasemmalla ja kolmas taa oikealla mäen alla.
Lähellä keskilinjaa ollut maalimies selvästi sotki Hiskin pasmoja: se haistoi ukon jo aikaisessa vaiheessa, ja seilasi ehkä siksikin keskilinjan yli, kun ei oikein tajunnut hommaa. Kulmat se teki vielä nätisti suoraan ja laatikoina, sen jälkeen alkoi hortoilu.
Käytin nyt vähemmän pilliä kuin normaalisti, koska halusin nähdä, tuleeko koira itsenäisesti pois. Tulihan se, mutta aivan liian kaukana edessä, jolloin se ei nähnyt minua. Ei His oikeastaan hirveän laajoja pistoja tehnyt, mutta minä etenin nyt hitaammin kuin esim. viime syksynä Kankaanpäässä, jolloin sain moitteita hosumisesta.
His ei ollut ihan parhaassa iskussa eikä niin innokas kuin viime aikoina treeneissä, epäilen, että se ripuli oli sittenkin verottanut voimia.
Mutta paljon tuli ajateltavaa ja treenattavia asioita, eli siinä suhteessa tavoite saavutettiin. Ainakin pitää treenata lähimaalimiestä ja sitä, että alkuun tehdään paaaaljon tyhjiä.

Esineruutu oli kiva. Hiski nosti kaikki kolme esinettä alle kahdessa minuutissa ja työskenteli valtavan hienosti. Sitä mieltä oli tuomarikin, joka ylisti Hiskin työskentelyn maasta taivaaseen. His tekee nyt esineruudussa töitä juuri siten kuin haluan. Yksi pojo meni siitä, että His haistoi etuesineen juuri, kun oli luovuttamassa mulle keskeltä löytämäänsä. Käänsi päätään ja nosteli nokkaansa. Pelkäsin  (ehkä turhaan), että se pudottaa esineen ja nappasin sen vähän hätäisesti.
Yhteispisteet 281. Ei huono, mutta ei riittävän hyväkään...

Nyt kulkee

Esineitä vappuiltana Kyötikkälässä. Kova tuuli takaa. Vain kaistale, joten vain kolme esinettä, kaikki valmiina kuten aina. Pieniä olivat ja Lili koitti piilottaakin hyvin, yksi oli mm puunrungon alla. Ei auttanut. Hiski oli taas superesinöitsijä.
Tottista. Ilmoittautuminen pentu-Onnelin kanssa. Paikallamakuu pitkästä aikaa. Henkilöryhmä. Seuruuta. Jäävät. Luoksetulo.
His oli innokas, mm pomppi seuruussa kauheesti. Ei kovin loistokasta. Jäävät Lilin mukaan hitaahkoja, luoksetulossa tuli - hyvin iloisesti - ihan vinoon.Liian vähän treeniä.

Ja torstai-iltana taas hakua viiden koirakon voimin Pälkäneellä PYK:n radalla. Tallattiin 200 metriä ja His veti tallaamattomana loput 100, eli voittajan radan. Kolme maalimiestä, 13 tyhjää, eli yhteensä 16 pistoa. Kaksi korjasin, toinen niistä oli ensimmäinen tallaamattomalla alueella. Sen jälkeen tallaamattomuus ei näyttänyt tahtia haittaavan mitenkään.
Mahtavat laatikkopistot, enimmäkseen tuli itsenäisesti pois pistoilta, muutaman varmistelin pillillä. Vahvaa,suorastaan kaunista.
Kaikkien muidenkin treenit menivät nappiin, oli kerrassaan kiva ilta!

Lauantaina taas haun kimppuun. Tällä kertaa kolme maalimiestä - kaksi ensimmäistä palkattomia, neljä tyhjää.  Ei  juuri valittamista. On tapahtunut muun positiivisen kehityksen lisäksi toden totta sellainen ihme, että His tulee oma-aloitteisesti pois tehtyään laatikon, ellei ole löytänyt mitään. Missä välissä näin pääsi käymään?
Esineruutu vielä perään kolmeen pekkaan. Kaksi pientä esinettä, kaksi normikokoista. Kaistalehaku. Ja taas nappiin...
Tottista edelleen noukasti. Kotipihassa ensimmäinen metrisen ylitys. Ei kovin ilmava, mutta ei kosketustakaan. 

Mutta se iso kysymys: olisko se sitten haku?

Käsittelyä ja vähän muutakin

Hyytiäisen Mari kävi kotona käsittelemässä Hiskin ja löysi etupäästä vähän häikkää (kuten Terhikin). Sai kuulemma hyvin "availtua" paikat, mutta uusintakäsittely sovittiin kesäkuulle.
His oli ihan taivaissa taas Marin käsissä ja nyt poika lepäilee pari päivää.
Sunnuntaina käytiin Kyötikkälässä ja siellä tehtiin pieni viestitreeni ja sen jälkeen tottista. Jääviä, luoksetuloja, kapulaa, perusasentoja ja seuraamista ja eteenmenokin. Viimeksimainitusta en taaskaan oikein tiedä...Ihan kuin asento olisi jälleen siirtymässä eteenpäin.
Ja lopuksi esineruutu. His taas viimeisenä, viisi esinettä, vaikeitakin. Hiski oli jälleen kerran niin hyvä, jumantsukka.

Hakua ja esineitä

Ihan tilastoinnin vuoksi kirjaan: ellen ihan väärin muista, ollaan nyt otettu neljä varsinaista hakutreeniä. Kolme Lempäälässä, yksi Toijalassa. Kaikki ovat menneet taivaallisen hyvin, mikä saattaa tosin johtua myös treenien vaikeus(helppous)asteesta...Viimeisessä jo peräti kolme tyhjää.
Ja esineruutuja tehty vissiin saman verran, pari kappaletta ihan issekseen. Nekin ovat sujuneet niin hyvin, että hirvittää suorastaan. Viimeisessä oli kunnon häiriötkin: uroskoiria, joille piti pörhistellä ynnä pissoja ja kakkoja ruudussa. Hiski on aina ollut viimeisenä, jolloin ruudussa on jo tuhoton määrä eri paikoissa olleiden esineiden hajuja ja muiden (rajoja ylitelleiden) koirien hajuja. Vaikeutta näissä treeneissä on ollut kotitarpeiksi. 4-6 esinettä Hiippari on aina hakenut, ihan mahtavalla draivilla. En oikein osaa enää vaikeuttaa, alkaa pelottaa, että kisoissa liian helpot hommat ei kohta kiinnosta...
No, mitä ei ole treenattu? Ei yhtäkään jälkeä eikä EK-juttuja. Eikä TOTTISTA! Lukuunottamatta jotain ihan minimaalista. Ei vaan nyt kerkiä eikä jaksa, kaikki mehut menee rakentamiseen ja töihin. Ja kun hieroja löysi lisäksi Hiskiltä pientä arkuutta toisen etujalan lavasta, niin en ole hyppyjäkään halunnut ottaa. Mutta kyllä nyt on pakko repiä se tottisteluaika jostain.

Tottista, jopa esineitä

Miinakenttä Tässä on tauon paikka. Heta valkaka palloja ja Hiski seuraa tilenteen kehittymistä tapansa mukaan vähän kauempaa.

Piti olla Levekin treenit ja niissä neljä koirakkoa. Olikin vain yksi, eli minä ja h-hurtat.
Mutta ei se mitään, kyllä me koirien kanssa treenit saatiin pystyyn. Kylvin parkkiksen (kenttä oli hengenvaarallisen liukas) täyteen palloja ja lisäksi päästin  Hetan häröilemään. Sitten Hiskille seuruuta. Jösses: se on oppinut jotain tai sitten muuten vaan viisastunut, mutta eipä ottanut mitään pulttia mistään.
Sitten heiteltiin vähän kapulaa.
Lopuksi vaikein rasti: Hiskin lähetys pallomiinakentän läpi eteen. Siellä oli kapulakin seassa ja ensimmäisellä lähetyksellä His toi sen. Aijai, kun  pitäisi kuunnella, mitä käsketään!
Mutta seuraavat oli ihan  loistavia: His paahtoi täysillä kaikkien pallojen ohi kohti horisonttia. Olin aika otettu: ei ole ihan itsestään selvä juttu eikä olisi pari vuotta sitten tullut mitään.
Sitten päälle vielä esineet. Tallasin laiskuttani vain rajat. Muistaakseni viisi esinettä, lohkoittain.

Korkattu!

Heta on hypännyt

Ja Hiski uinut liiveihin

Julistan meidän treenikauden virallisesti avatuksi. Sunnuntaina käytiin Kyötikkälässä Saran ja Lilin kanssa ja tottisteltiin kaikenlaista pientä ja leikittiin paljon. Ynnä otin Hiskille ohjatun noudonkin, kun kapulat oli siellä valmiina. Hyvin poika muisti.
Ilmoittauduttiinkin moneen kertaan siinä.
Ja oli niin mukavaa, mikäs aurinko lämmitti ja silleen.
Ja tänään maanantaina heti jatkoa: Levekin kentällä innostuin kaivamaan hyppytelineet esiin ja molemmat koirat saivat hyppiä. Heta kahden laudan yli. Se oli ihanan tohkeissaan.
Ja Hiskille tuuppasin sitten vielä tunarin siitä kylmiltään. Senkin mokoma muisti ja teki hyvin.
Tätä mä olen kaivannut. Vielä, kun pääsisi metsäänkin...

Ei juuri raportoitavaa

Roosa ja Hiski raksalla

Siinähän ne tärkeimmät tulikin. Tuskin mitään on tehty. Muutama luoksetulotreeni ja kapulan nostoja. Ja hierojalla His kävi.
Maastotreenejä on niin ikävä. Tämä talvi ei näytä loppuvan ikinä :(

Vaihteeksi viestiäkin

Sulais jo nää hanget...

Jossain välissä rämmittiin Miikun kanssa vähän viestiä. Roihu juoksi (juuri ennen leikkaukseen menoaan...) hienosti melkein avoimen luokan matkan - kisat häämöttää, aijai.
Hiskikin pinkoi tunnetulla hirmumyrskyvauhdillaan aika kivan matkan, viisi osuutta, pidensin jo vähän ensimmäistä matkaa.
Hakua on edelleen hinkattu viikonloppuisin Levekin uudella, tulevalla kentällä irtorullin, en oikein tiedä, mitä tuosta sanoisi. Tekisi jo mieli päästä oikeaan metsään...
Tottis: ihmiset väittää, että Hiskin perusasento ja paikka seuraamisessa on parantunut. Itsestänikin tuntuu siltä, mutta en uskalla vielä tuulettaa. Olen käyttänyt aika paljon namia palkkana ja saanut paikkaa taaemmaksi myös ihan tönimällä jalalla.
Eteenmenoja on treenattu aika paljon, tai oikeastaan vain sitä edeltävää seuraamista. Kyttäämistä ja keulimista koitan kitkeä. Ja vähän luoksetuloja ja jääviä, itse pakitellen.

Läheltä piti...

Jos olisi ollut tokovermeet mukana tänään Pirkkahallin parkkiksella, olisin ihan varmasti - treenannut tokoa! Näin silmänräpyksen ajan itseni asettelemassa ruutunauhoja ja tunnarikapuloita. No, onneksi ei ollut kättä pitempää. Sen verran annoin periksi tälle oudolle mieliteolle, että kokeilin kaukoja ekan kerran elokuun jälkeen. Ja jumantsukka: ikinä ei ole hra Hispander voimistellut  yhtä hienoa sarjaa, täysin etenemättä. Ihan kuin se olisi tehnyt puoli vuotta mielikuvaharjoitteita. Mistä minä tiedän, vaikka olisi tehnytkin.
Mutta muuten treenattiin peräti puolen tunnin setti tottista, mitä sitäkään ei ole näillä lumilla nähty.
Noutoja enimmäkseen kokeiltiin, minkä havaitsin aiheelliseksi, koskapa vinoon heitetyt pelivälineet myös palautettiin vinoon.
Perusasentoja tietysti ja sitten monta eteenmenoa eri versioina.
Hakua on tainnut tulla treenattua peräti kymmenkunta kertaa jo tänä vuonna: sekä lauantaisin että sunnuntaisin. Alue on pieni, mutta siinä pystyy tekemään kaikenlaista ja porukkaa on riittänyt. Homma on sujunut pääsääntöisesti niin, että lauantaina kehittelen jonkin omituisen treenin, joka menee poskelleen ja sunnuntaina sitten paikataan. Meneehän se näinkin ja kivaa on  ollut.

Olkoon nyt sitten vaan tämmöinen keppikuva, kun en saa Nimenhuudosta siirrettyä treenikuvia, grrr.

Riesanpoistoa

En sitten ilmoittanut Hiskiä yhdenkään yhdistyksen yhteenkään vuoden koira-kisaan. Hyvä päätös: yksi riesa vähemmän, ei pistelaskuja, tulosteita eikä kopiointia eikä varsinkaan pelkoa palautettavista, nurkissa pyörivistä kiertopalkinnoista :)

Treenit on olleet vähissä: hakua viikonloppuisin edelleen ja perusasentotottista, eipä juuri muuta. Hiski hankkii sen sijaan lihaskuntoa juoksemalla noin neljä kertaa Iidesjärven ympäri (minä ja Heta vain kerran) melkein joka päivä. Jepjep. Muuta ei nyt töiltä ja rakentamiselta ehdi eikä huvita.
Ainiin: nopeaa lelusta irrottamista sentään on harjoiteltu sisällä. Näyttäisi onnistuvan. Hiski on niin kertakaikkisen superhessu.Se vaan paranee joka suhteessa koko ajan.

Haa, hakua

Mepäs treenattiin hakua, tarkemmin sanottuna ilmaisuja, jopa kahtena peräkkäisenä päivänä Levekin tulevalla uudella kentällä, joka on nyt tasoitettu seuraavia toimenpiteitä odottamaan. Se on suuri ja siitä tulee maakunnan hienoin!
Jo kolme ilmaisutreeniä tammikuussa on nyt otettu samassa paikassa, kaikissa neljä ukkoa, joka kerta vähän eri versio samasta teemasta. Teemana siis hyvät, korrektit ilmaisut ja hallinta alusta loppuun ynnä suorat pistot. Sujui vähän liiankin hyvin, ei saatu aikaan oikeastaan mitään virhettä, vaikka loikein vartavasten koitettiin :)
Mutta olipas mukavaa. Lauantaina oli liian vähän vaatetta ja palelin koko loppuillan, mutta sunnuntaina osasin jo pukea tarpeeksi eikä vilu päässyt yllättämään. Hyvin siinä kyllä karaistuu, kun makaa muutamankin tovin lumihangessa. 

Hakutreenien jälkeen myös perusasentosulkeiset treenikamujen lahjomattomien silmien alla. Levekin vanha kenttä on aurattu viimeisen päälle, pitäisi yrittää hyödyntää sitä nyt.Ei taida kaikilla seuroilla olla näin hienoja olosuhteita, krhm.

Rivakkaa muka...

Reeniäkö? Ei kai?

Juu ei. Ja toi ihminenkin näyttää ihan raadolta.

Rivakka alku

Se alkoi sitten heti. Treenit vesisateessa uudenvuodenpäivänä. Saijan kanssa esineruutu, puolikas sellainen ja neljä esinettä. Teemana tässä  - kuten tulevissakin treeneissä - piilotukset, joilla yritän saada virettä ja vauhtia vähän laimennettua. Hyvin meni.
Ja tottiksen teemana taas on - perusasento. Onhan se vinkeetä, että pian viisi vuotta täyttävä koira, joka on kolminkertainen käyttövalio ja lisäksi tottelevaisuusvalio, ei osaa perusasentoa. Mutta lähdetään siis liikkeelle tosiasioiden tunnustamisesta.
Itse asiassa perusasentotreenit aloitettiin jo uudenvuodenaattona toijalalaisten avustuksella ja tänään jatkettiin Saijan kanssa. Yksin en tee hommaa enää ollenkaan.

Ja hyvää uutta vuotta itsekullekin!