Keskiviikko 28.4.
Jälki nro 8
Tarja S. tallasi 300-400 metriä pitkän jäljen, kolme keppiä. Heti alussa toiveitteni mukaisesti kaksi suoraa kulmaa ihan peräkkäin. Loppuun T. oli taiteillut kivien ympäripyörimisiä ynnä muuta ylläripylläriä ja pari tienylitystäkin oli.
His ajoi taas hienosti: ainoa pikku hama tuli toisen tienylityksen jälkeen. Siinä Hiski nosti nenänsä ja haisteli ilmaa siihen malliin, että tähtäimessä oli hirvieläin tai vastaava. Hetkeksi tuntui varsinainen asia unohtuneen. Palautin nuorukaisen maan pinnalle ja nopsasti se haki jäljen uudestaan. Siinä olikin sitten aika pian loppukeppi, joten superpalkka tuli hyvään saumaan. Kaikki (3) kepit nousivat epäröimättä.
Tottis
Jälkien vanhentumista odotellessa pikku puuhat.
Seuraamista, luoksetulo, eteenmeno ja taas seuraamista. Siinä se.
Tarkkuusruutu
Lähinnä Hetan iloksi. Esineenä muovinen minipossu, sanan varsinaisessa merkityksessä. Kummallakaan koiralla ei mitään ongelmia. Hyvät luovutukset.
Mätsäri
Illalla Särkänniemen alaparkkiksella. Käyntiä voi kuvailla yhdellä sanalla: kamalaa. Porukkaa oli ihan solkenaan (kv-näyttely tulossa) ja tungos ahisti suunnattomasti.
En nyt mene yksityiskohtiin, mutta nulikka oli ottaa turpiinsa kolme kertaa ja joka kerta itseään huomattavasti isommalta urokselta. Näitä se lähti ihan pokkana haastamaan: nro 1. valtava bernhardilainen, nro 2. vasikan kokoinen nöffi, jolle taskukokoinen emäntä lässytti "Raffukka" ja 3. roteva kultsupoika. Homman kruunasi se, että meidän parina kehässä oli alaskanmalamuutti, jota esitteli noin 8-vuotias tytteli. "Tuomari"pyöritteli silmiään, kun näki Hiskin ja kiirehdin kertomaan, että bordercollie se on, vaikkei ehkä uskoisi. "No, en ole kyllä ikinä nähnyt tommosta bortsua." Kyllä ei jääty enää sinisten kehään. Ja kyllä hirvittää se Tampereen näyttely :(((
Torstai 29.4.
Haku
Ihan eri meininki olikin sitten torstai-iltana, kun esineruutuiltiin ja hakuiltiin Koivumäessä neljän koirakon voimin.
Esineruutu
Kaksi esinettä ihan edessä, yksi vasemmalla, yksi oikealla, yksi keskellä takana. Takaesinettä His etsi aika pitkään, annoin etsiä rauhassa, mutta minun olisi pitänyt siirtyä enemmän: Hiski seurasi selvästi minun etenemistäni lähetyslinjalla, eli näyttäisi nyt etsivän aika hyvin lohkoittain.
Haku
Hiskille 300 metrin rata, kolme maalimiestä, joiden paikkoja en halunnut tietää. Suorapalkat. His löysi (tietysti) kaikki maalimiehet helposti ja teki hyvin tyhjät pistot, joita tuli ainakin kymmenen.Viimeisen maalimiehen melkein 300 metrissä Hispander haistoi tosi kaukaa tullessaan tyhjältä toiselta puolelta ja olisi singonnut omatoimisesti toiselle puolelle, mutta sain pysäytettyä.Viimeinen mm oli maapiilossa. Vauhti riitti hyvin loppuun saakka.
Muutamalla tyhjällä His teki ihmeellisiä kiemuroita matkalla, eli pistot eivät olleet ihan suoria. Se johtui varmasti siitä, että Hiski oli viimeinen koira radalla ja siellä oli vaikka kuinka monta käytettyä piiloa, jotka se kävi tarkistamassa. Edelliselle koiralle oli kummallakin puolella rataa ollut peräti kuusi maalimiestä, tai siis yksi, joka siirtyi viisi kertaa...Eli treeni oli huomattavasti koetilannetta vaikeampi. Hiski oli taas niin mainio, ei voi mitään, vaikka vaikuttaakin leuhkimiselta:)
Heta sai vielä hakea yhden esineen ihan lopuksi, vaikka ilta jo alkoi hämärtää.
perjantai 29. huhtikuuta 2011
tiistai 26. huhtikuuta 2011
Hiski jäljensi taas kuin pieni eläin
Jälki nro 7
Vieläkin olen ihan fiiliksissä: Hiski oli jäljellä tänään aivan supersupermahtava :D
Tarja polki loistavan haasteellisen jäljen, joka vanheni reilut kaksi tuntia. Maasto oli aika mielenkiintoista ja jäljellä vaikka mitä kiemuroita, kulmia. Tiehämyjäkin löytyi riittävästi (lenkkeilymaastoa). Selvästi myös hirvien suosimaa seutua. Viisi keppiä.
T. vähän epäili, että jälki jäi liian lyhyeksi. Eipä jäänyt: gepsin mukaan pituutta oli 1,2 kilometriä. Olisi pitänyt arvata: taannoin T. polki Hetalle "lyhyen" jäljen Urjalaan: sillä oli mittaa noin kolme kilsaa ja paitsi jäljen hukkasin metsään myös koiran. Mutta ei siitä sen enempää. Nyt jälki oli just passeli.
Janalla oli pientä säätöä, mikä ei ollut Hiskin vika, vaan omien huonojen ohjeitteni. Ei se tahtia haitannut.
Jäljestämisestä ei voi sanoa muuta kuin: hyvä kuin mikä. Minä vain roikuin liinassa ja His hoiti homman. Vauhtia oli aikalailla, mutta kaikki kepit His löysi ihan itse, minä en ikinä löydä niitä.
Ihan selvästi His ajaa huolellisemmin vierasta kuin omaa jälkeä, siltähän homma näytti jo syksyllä.
Kyllä tuon kanssa varmaan jo kehtaisi JK3:een mennä, jos vaan saisi paikan jonnekin.
Tottis/toko
Jälkien vanhentuessa otimme Levekin kentällä pienet tottissessiot.
Hiski teki pitkästä aikaa tunnarin Tarjan huolellisesti klähmimillä kapuloilla. Ensin läjä+oma. Liian helppo. Sitten oma kellomuodostelmassa. Helppo tämäkin :)
Sitten hyppyjä metallin kanssa, lähinnä treenasin vinoonheittoja ja sainkin Hiskin kiertämään. Nouto kaksikiloisella sekä eteen asti että vauhdista palkaten.
Hiukan seuraamista Hoskin paikallamakuun aikana eikä muuta.
Heta makoili paikalla Hoskin suorittaessa ja sitten vähän seuraili ynnä tuli luokse ja sai pallonsa. Tyytyväinen oli hän.
Illalla vielä uudestaan pikainen poikkeaminen Levekin kentälle yhteistreeneihin: ruutu kahteen kertaan. Hienot.
Seuraamista, juoksua erityisesti. Tuntui aika hyvältä. Luoksetulo läpijuoksuna.
Eteenmeno. Hyvä valmistelevakin.
Tänään siis onnistui ihan kaikki :)
Vieläkin olen ihan fiiliksissä: Hiski oli jäljellä tänään aivan supersupermahtava :D
Tarja polki loistavan haasteellisen jäljen, joka vanheni reilut kaksi tuntia. Maasto oli aika mielenkiintoista ja jäljellä vaikka mitä kiemuroita, kulmia. Tiehämyjäkin löytyi riittävästi (lenkkeilymaastoa). Selvästi myös hirvien suosimaa seutua. Viisi keppiä.
T. vähän epäili, että jälki jäi liian lyhyeksi. Eipä jäänyt: gepsin mukaan pituutta oli 1,2 kilometriä. Olisi pitänyt arvata: taannoin T. polki Hetalle "lyhyen" jäljen Urjalaan: sillä oli mittaa noin kolme kilsaa ja paitsi jäljen hukkasin metsään myös koiran. Mutta ei siitä sen enempää. Nyt jälki oli just passeli.
Janalla oli pientä säätöä, mikä ei ollut Hiskin vika, vaan omien huonojen ohjeitteni. Ei se tahtia haitannut.
Jäljestämisestä ei voi sanoa muuta kuin: hyvä kuin mikä. Minä vain roikuin liinassa ja His hoiti homman. Vauhtia oli aikalailla, mutta kaikki kepit His löysi ihan itse, minä en ikinä löydä niitä.
Ihan selvästi His ajaa huolellisemmin vierasta kuin omaa jälkeä, siltähän homma näytti jo syksyllä.
Kyllä tuon kanssa varmaan jo kehtaisi JK3:een mennä, jos vaan saisi paikan jonnekin.
 |
| Hohhoijaa, tulihan jäljenneltyä. |
Jälkien vanhentuessa otimme Levekin kentällä pienet tottissessiot.
Hiski teki pitkästä aikaa tunnarin Tarjan huolellisesti klähmimillä kapuloilla. Ensin läjä+oma. Liian helppo. Sitten oma kellomuodostelmassa. Helppo tämäkin :)
Sitten hyppyjä metallin kanssa, lähinnä treenasin vinoonheittoja ja sainkin Hiskin kiertämään. Nouto kaksikiloisella sekä eteen asti että vauhdista palkaten.
Hiukan seuraamista Hoskin paikallamakuun aikana eikä muuta.
Heta makoili paikalla Hoskin suorittaessa ja sitten vähän seuraili ynnä tuli luokse ja sai pallonsa. Tyytyväinen oli hän.
Illalla vielä uudestaan pikainen poikkeaminen Levekin kentälle yhteistreeneihin: ruutu kahteen kertaan. Hienot.
Seuraamista, juoksua erityisesti. Tuntui aika hyvältä. Luoksetulo läpijuoksuna.
Eteenmeno. Hyvä valmistelevakin.
Tänään siis onnistui ihan kaikki :)
maanantai 25. huhtikuuta 2011
Hihkuntaa haussa ja tottista
Maanantai 25.4.
Haku
Sääksjärvellä, kuusi koirakkoa. Vajaan 200 metrin rata. Ylisyvät tallaukset. Kaksi hämypiiloa. Spesiaaliteemana vaihdikkaat näytöt.
Hiskille kahdeksan pistoa: kuusi maalimiestä, kaksi tyhjää, kolme näyttöä, kolme suorapalkkaa.
Oikea kulma heti reippaasti tyhjä, hieno, joskin laajanpuoleinen pisto. Lähetys vasempaan kulmaan, hyvä laatikkopisto, takaisintullessa nosti ukon, joka oli noin 25 metrin päässä keskilinjasta. Ukko (tai akka) hihkui, kun lähdimme näytölle. Ja vetoahan löytyi...
Kolmas suorapalkkaava ukko oli ylisyvällä suoraan edessä, hienosti tämäkin. Neljäs tyhjä. Viides oikealle: sinkosi tosi syvälle ja nosti tullessaan ukon hyvällä laatikolla umpparista noin 20 metrin päässä keskilinjasta. Näytölle taas hihkuntaa piilosta.
Kuudes mm kaukana suoraan edessä suorapalkkaavana.Seitsemäs umpparissa lähellä/näyttö, His juoksi ensin ohi, mutta palasi samantien. Kahdeksas suoraan edessä ja suorapalkka täältä.
Kaikki meni suunnitelmien mukaan, Hiski teki mahtavat pistot, haki vauhdikkaasti ja energisesti. Umppareilla ei ota heti rullaa, vaan kokeilee ensin, tuleeko palkkaa, mikä on mainio juttu. En oikeastaan nyt keksi mitään ihmeempää korjattavaa, vaikka kyllä sitäkin varmaan löytyy,. Mutta jos näin jatkuu, olen ikionnellinen.Ja niin on Hiskikin ja se on pääasia :)
Treenien jälkeen etsin hartaasti koirien remmejä, jotka luulin pudottaneeni metsään. Hetankin usutin etsimään ja iloisestihan tuo haki, tai ainakin oli hakevinaan. Autossa ne sitten tietysti olivat, mikä selvisi, kun sain purettua kattoon asti lastatun liikennöintivälineeni.
Tottis
Aamulla ennen hakutreeneihin menoa pyörähdettiin Pirkkahallin kentällä ottamassa vähän seuraamista ja jäävät. Aika into piukeena oli nuorimies :)
Hakutreenien jälkeen ehdin olla kotona runsaan tunnin, ja taas mentiin. Tällä kertaa Toijalan kentälle Minnan ja Tarja S.:n kanssa.
Jatkettiin aamuisella linjalla, eli seuraamista ja jääviä. Hoskin kanssa ilmottauduttiin ja sen jälkeen koko seuraamiskaavio ilman palkkaa. Kontakti kesti loistavasti, mutta paikka liian edessä ja painoi vähän.
Sitten jäävät. Kiitettävästi häiriöitä haukkuvista koirista ja taisi siellä jokunen ihmisen vieno karjahduskin olla...Hiskille teki tiukkaa pitää kontakti ja sitten pyrki kovasti keulimaan valmistelevissa. En kelpuuttanut, vaan otettiin monta kertaa uudestaan. Istusta ja maasta hetipalkka, seisosta otin eteen ja sivulle. Himmaili ehkä vähän eteentulossa. Läpijuoksuja siis paljon.
Seurautin vielä paikallamakuuseen + sieltä pois käskyn alla. Sitten leikkiä kentän reunassa.
Kivasti sujui, kiitos tytöt!
Haku
Sääksjärvellä, kuusi koirakkoa. Vajaan 200 metrin rata. Ylisyvät tallaukset. Kaksi hämypiiloa. Spesiaaliteemana vaihdikkaat näytöt.
Hiskille kahdeksan pistoa: kuusi maalimiestä, kaksi tyhjää, kolme näyttöä, kolme suorapalkkaa.
Oikea kulma heti reippaasti tyhjä, hieno, joskin laajanpuoleinen pisto. Lähetys vasempaan kulmaan, hyvä laatikkopisto, takaisintullessa nosti ukon, joka oli noin 25 metrin päässä keskilinjasta. Ukko (tai akka) hihkui, kun lähdimme näytölle. Ja vetoahan löytyi...
Kolmas suorapalkkaava ukko oli ylisyvällä suoraan edessä, hienosti tämäkin. Neljäs tyhjä. Viides oikealle: sinkosi tosi syvälle ja nosti tullessaan ukon hyvällä laatikolla umpparista noin 20 metrin päässä keskilinjasta. Näytölle taas hihkuntaa piilosta.
Kuudes mm kaukana suoraan edessä suorapalkkaavana.Seitsemäs umpparissa lähellä/näyttö, His juoksi ensin ohi, mutta palasi samantien. Kahdeksas suoraan edessä ja suorapalkka täältä.
Kaikki meni suunnitelmien mukaan, Hiski teki mahtavat pistot, haki vauhdikkaasti ja energisesti. Umppareilla ei ota heti rullaa, vaan kokeilee ensin, tuleeko palkkaa, mikä on mainio juttu. En oikeastaan nyt keksi mitään ihmeempää korjattavaa, vaikka kyllä sitäkin varmaan löytyy,. Mutta jos näin jatkuu, olen ikionnellinen.Ja niin on Hiskikin ja se on pääasia :)
Treenien jälkeen etsin hartaasti koirien remmejä, jotka luulin pudottaneeni metsään. Hetankin usutin etsimään ja iloisestihan tuo haki, tai ainakin oli hakevinaan. Autossa ne sitten tietysti olivat, mikä selvisi, kun sain purettua kattoon asti lastatun liikennöintivälineeni.
Tottis
Aamulla ennen hakutreeneihin menoa pyörähdettiin Pirkkahallin kentällä ottamassa vähän seuraamista ja jäävät. Aika into piukeena oli nuorimies :)
Hakutreenien jälkeen ehdin olla kotona runsaan tunnin, ja taas mentiin. Tällä kertaa Toijalan kentälle Minnan ja Tarja S.:n kanssa.
Jatkettiin aamuisella linjalla, eli seuraamista ja jääviä. Hoskin kanssa ilmottauduttiin ja sen jälkeen koko seuraamiskaavio ilman palkkaa. Kontakti kesti loistavasti, mutta paikka liian edessä ja painoi vähän.
Sitten jäävät. Kiitettävästi häiriöitä haukkuvista koirista ja taisi siellä jokunen ihmisen vieno karjahduskin olla...Hiskille teki tiukkaa pitää kontakti ja sitten pyrki kovasti keulimaan valmistelevissa. En kelpuuttanut, vaan otettiin monta kertaa uudestaan. Istusta ja maasta hetipalkka, seisosta otin eteen ja sivulle. Himmaili ehkä vähän eteentulossa. Läpijuoksuja siis paljon.
Seurautin vielä paikallamakuuseen + sieltä pois käskyn alla. Sitten leikkiä kentän reunassa.
Kivasti sujui, kiitos tytöt!
sunnuntai 24. huhtikuuta 2011
Jäljennöksiä
Jälki nro 5
Lauantai 23.4.
Olin Levekin luonnetestissä talkoilemassa, mutta juoksin ennen koetta lähimetsään semmosen 100 metrin pätkän kahdella kepakolla höystettynä. Ajoin sen Hiskin kanssa pois päästyäni, eli jälki vanheni viisi tuntia. Selvittipä poikapoikanen vanhan jäljenkin ihan komiasti!
Jälki nro 6
Sunnuntai 24.4.
Innilän majan takaa löytyi maanmainio jälkimetsä. Siellä menee paljon kävelyteitä, oikein semmosia sorapohjaisia ristiin rastiin. Jäljelle tuli pituutta runsaat 700 metriä, kuusi keppiä, kulmia vaikka kuinka paljon. Jana noin 30 metriä. Ahnehdin tietreeniä vähän liikaakin: yhtään varsinaista tien ylitystä en tehnyt, vaan paljon vaikeampia juttuja, kuljin siksakkia tien reunaa, tietä pitkin, vinosti tien yli ja takaisin ja vaikka mitä mutkittelua. Siellä oli monta risteystä enkä loppujen lopuksi yhtään muistanut, missä päin olin hortoillut.
Vanhensin noin kaksi tuntia.
His nosti jäljen tapansa mukaan hyvin ja ajoi kivan rauhallisesti, kolme ekaa keppiä se poimi hienosti. Sitten tuli ne tiesysteemit. Olihan se aika vaikeeta ja Hiski joutui punnertamaan oikein olan takaa. Harhoja oli varmaan paljon, siinä jälkeä etsiessämmekin tietä pitkin meni porukkaa. Luulin sen jo hukanneen jäljen kokonaan, kun nosti jalkaakin sen näköisenä, että oli jo vähän sijaisilla. Mutta eipäs!Yhtäkkiä poika sai kuin sähköiskun ja sinkosi tieltä metsään. Siinä oli keppi aika lähellä tietä ja siitä Hiski sai taas uuden alun ja kaikki loputkin kepit löytyivät. Kyllä Hiski on taitava jäljestäjä(kin) :D
Lauantai 23.4.
Olin Levekin luonnetestissä talkoilemassa, mutta juoksin ennen koetta lähimetsään semmosen 100 metrin pätkän kahdella kepakolla höystettynä. Ajoin sen Hiskin kanssa pois päästyäni, eli jälki vanheni viisi tuntia. Selvittipä poikapoikanen vanhan jäljenkin ihan komiasti!
Jälki nro 6
Sunnuntai 24.4.
Innilän majan takaa löytyi maanmainio jälkimetsä. Siellä menee paljon kävelyteitä, oikein semmosia sorapohjaisia ristiin rastiin. Jäljelle tuli pituutta runsaat 700 metriä, kuusi keppiä, kulmia vaikka kuinka paljon. Jana noin 30 metriä. Ahnehdin tietreeniä vähän liikaakin: yhtään varsinaista tien ylitystä en tehnyt, vaan paljon vaikeampia juttuja, kuljin siksakkia tien reunaa, tietä pitkin, vinosti tien yli ja takaisin ja vaikka mitä mutkittelua. Siellä oli monta risteystä enkä loppujen lopuksi yhtään muistanut, missä päin olin hortoillut.
Vanhensin noin kaksi tuntia.
His nosti jäljen tapansa mukaan hyvin ja ajoi kivan rauhallisesti, kolme ekaa keppiä se poimi hienosti. Sitten tuli ne tiesysteemit. Olihan se aika vaikeeta ja Hiski joutui punnertamaan oikein olan takaa. Harhoja oli varmaan paljon, siinä jälkeä etsiessämmekin tietä pitkin meni porukkaa. Luulin sen jo hukanneen jäljen kokonaan, kun nosti jalkaakin sen näköisenä, että oli jo vähän sijaisilla. Mutta eipäs!Yhtäkkiä poika sai kuin sähköiskun ja sinkosi tieltä metsään. Siinä oli keppi aika lähellä tietä ja siitä Hiski sai taas uuden alun ja kaikki loputkin kepit löytyivät. Kyllä Hiski on taitava jäljestäjä(kin) :D
perjantai 22. huhtikuuta 2011
Haku ja hyttysiä
Torstai 21.4.
Haku
Viisi koirakkoa, yksi vieraileva, uusi maalimies siis. Myös paikka uusi. Noin 150 metrin rata, alku risukkoista, oikealla kulmassa alapäin laskeva mäki. Tyyntä. Keskivaiheilta alkaen tasaista, hyvä näkyvyys. Vasemmalla lunta kohtalaisesti.
Hiskille seitsemän pistoa, kuusi maalimiestä, yksi siis tyhjä. Molemmat kulmat suorapalkoin, sitten kolme näyttöä peräkkäin, tyhjä ja lopuksi suorapalkka. Palkkoina sekaisin leluja ja ruokaa. Kaikki maalimiehet suoraan edessä ylisyvällä. Kaikki valmiina.
Menipä muuten hienosti :D Kaikki pistot lähes luotisuoria. Tyhjällä teki niin hienon laatikkopiston kuin vain voi. Kuudennella pistolla lähti vinoon oikealle, josta kutsuin takaisin ja viimeiseltä pistolta kutsuin ääliönä pois, vaikka koira lähti ihan oikeaan suuntaan ja itse sekoilin keskilinjan suunnan kanssa. His oli vähän hämmentyneen oloinen, onneksi oli viimeinen pisto, josta tuli megapalkka eli kahden lelun leikki ja kissanruualla höystetty iltaruoka. Ja onneksi on fiksuja treenikavereita, jotka pistävät tolloilevan ohjaajan ruotuun ;)
Hiskillä oli nyt uudet näyttövaljaat ja tarkoitus on opettaa sille, että niiden kanssa saa todellakin sitten vetää oikein luvallisesti (kun siis se opetettu reipas kävely piilolle ei tuomareille kelpaa). Ja kyllähän se veti: roikuin kahdella ekalla mukana ehkä 10 metriä ja hengen- tai ainakin näönlähtö (risut silmissä) oli jo lähellä....Kolmannella pysyin perässä rapiat 10 senttiä. Tästä tulee mielenkiintoista: ensiaputaidot voivat vielä olla tarpeen kanssatreenaajille.
Mutta siis ihan loistavat treenit ja oli varsin rattoisaa muutenkin, kun oli aika lämmintäkin. Ja niitä hyttysiä! Punkkipantoja on lähdettävä ostamaan heti, kun apteekit on taas auki.
Haku
Viisi koirakkoa, yksi vieraileva, uusi maalimies siis. Myös paikka uusi. Noin 150 metrin rata, alku risukkoista, oikealla kulmassa alapäin laskeva mäki. Tyyntä. Keskivaiheilta alkaen tasaista, hyvä näkyvyys. Vasemmalla lunta kohtalaisesti.
Hiskille seitsemän pistoa, kuusi maalimiestä, yksi siis tyhjä. Molemmat kulmat suorapalkoin, sitten kolme näyttöä peräkkäin, tyhjä ja lopuksi suorapalkka. Palkkoina sekaisin leluja ja ruokaa. Kaikki maalimiehet suoraan edessä ylisyvällä. Kaikki valmiina.
Menipä muuten hienosti :D Kaikki pistot lähes luotisuoria. Tyhjällä teki niin hienon laatikkopiston kuin vain voi. Kuudennella pistolla lähti vinoon oikealle, josta kutsuin takaisin ja viimeiseltä pistolta kutsuin ääliönä pois, vaikka koira lähti ihan oikeaan suuntaan ja itse sekoilin keskilinjan suunnan kanssa. His oli vähän hämmentyneen oloinen, onneksi oli viimeinen pisto, josta tuli megapalkka eli kahden lelun leikki ja kissanruualla höystetty iltaruoka. Ja onneksi on fiksuja treenikavereita, jotka pistävät tolloilevan ohjaajan ruotuun ;)
Hiskillä oli nyt uudet näyttövaljaat ja tarkoitus on opettaa sille, että niiden kanssa saa todellakin sitten vetää oikein luvallisesti (kun siis se opetettu reipas kävely piilolle ei tuomareille kelpaa). Ja kyllähän se veti: roikuin kahdella ekalla mukana ehkä 10 metriä ja hengen- tai ainakin näönlähtö (risut silmissä) oli jo lähellä....Kolmannella pysyin perässä rapiat 10 senttiä. Tästä tulee mielenkiintoista: ensiaputaidot voivat vielä olla tarpeen kanssatreenaajille.
Mutta siis ihan loistavat treenit ja oli varsin rattoisaa muutenkin, kun oli aika lämmintäkin. Ja niitä hyttysiä! Punkkipantoja on lähdettävä ostamaan heti, kun apteekit on taas auki.
keskiviikko 20. huhtikuuta 2011
Jälkiä, tottista. Sokerina pohjalla kisamainen esineruutu
Maanantai 18.4.
Jälki nro 2
Mittaa noin 300 metriä, viisi keppiä, kaksi kulmaa, kiemuraa. Jana noin 20 metriä, jälki vasempaan. Vanheni vain tunnin verran, kun oli niin kova tuuli.
Hiski tarkisti väärään suuntaan muutaman metrin, mutta kääntyi pian. Eka keppi oli melkein heti, sen His nosti riemukkaasti. Toisen kepin yli ajoi, luultavasti siksi, että sitä ennnen oli kulma, jonka selvittämisessä Hiskillä oli vähän pään-nenänvaivaa ja kun se löysi oikean suunnan, menikin sitten aika haipakkaa. Loput kepit nousivat hyvin. Into oli kova ja vähän hosumisen makua oli ilmassa.
Esineruutu
Ensimmäisen kerran viime syksyn jälkeen täysmittainen ruutu. Tai no: ehkä se oli vähän vino...en tallannut sivuja ollenkaan ja muutenkin koitin polkea niin, etteivät jäljet "johtaneet" mihinkään, kaikenlaisia kiemuroita vaan. Lunta oli itse asiassa paljon enemmän kuin suunnittelin ja melkoisia pikkujärviä myös. Jätin Hiskin katselemaan, kun vein kolme esinettä taakse (ei se kyllä ihan sinne tainnut nähdä). Takaisintullessa pudotin salaa vielä kolme esinettä, yhden keskelle ja kaksi eteen. Voimakas sivutuuli oikealta.
His toi kaksi takaesinettä, yhden keskeltä ja yhden edestä. Heta sai hakea ruutuun jääneet kaksi kpl.
----------------------------------------------------------------
Tiistai 19.4.
Tottis
Aamulla Toijalan kentällä Tarja S.:n ja Minna K.:n kanssa.
Hiskille ilmon jälkeen häiriöseuruuta. Siinä auttoivat parhaansa mukaan kaksi ähellä avonaisessa autossa haukkuvaa koiraa ynnä Tarja ja Minna. Vautsi, miten särmänä oli nuorukainen.
Vauhtinouto. Minna kävi jatkamassa heittoani kaksikiloisella. Kyllähän sitä saatiin, mitä tilattiin, eli vauhtia :)
Hyppyeste. Otettiin ensin pelkkää tekniikkaa ilman kapulaa. Sitten 80-90-senttinen hypyn kera. Ihan hyvä. Sitten metrinen - kiersi takaisin. Minnan mukaan His tuli kapulan kanssa suoraan esteen eteen, liian lähelle ja oli jo hyppäämässä, mutta ei saanut askeleitaan sopimaan. Kävin sitten viemässä kapulan tosi kauas, noin kuuden metrin päähän esteestä ja otettiin uusiksi. Hyvä, ilmava hyppy.
Tekniikka siis tökkii. Kapula pitää heittää älyttömän kauas, että His saa askeleensa sopimaan. Pitää varmaan ruveta nostelemaan puntteja.
Otin vielä yksin jäätyäni pari kertaa pallon kanssa metrisen ja Hiski hyppäsi ihan hienosti takaisin. Onneksi en ole paineistanut sitä noista kierroista. Ehditään me tätä hioa: toivottavasti His löytää kokeilemalla oikean ponnistuspaikan, kun saa tarpeeksi matkaa alle.
Eteenmenoja. Ensin ilman palloa, sitten pallo näkyvissä. Monta kilometriä varmaan taivallettiin, että päästiin yhteisymmärrykseen siitä, että palloa ei kytätä... Mutta onnistui lopulta, hämmästyttävää. Ei ole hätäisen hommaa tämä, ei.
Ja loppuun vielä kaikki jäävät vähän eri kohdista palkaten. Juoksemista treenattiin paljon, istumista aina väliin.
Tokoa
Illalla Levekin treeneissä. Paljon leikkiä, vähän treeniä. Ruutua, luoksetuloa, helppo tunari, paikallaistumista, kun muut makoili. Viimeksi mainittu oli Hiskistä aika tyhmää.
Jälki nro 3
Vain 100 metriä, mutta keppejä 10-15 metrin välein. Jana lyhyt. Kova tuuli. Mainio suoritus, kaikki kepit löytyivät.
---------------------------------------------------
Keskiviikko 20.4.
Jälki nro 4
Aamulla mietin, lähdenkö vaihdattamaan kesärenkaita vai poljenko Hiskille jäljen Sääksjärvelle. Kyllä en viitsinyt renkaita valita. Jäljellä oli pituutta melkein kilsa, kuusi keppiä, kulmia sun muuta mutkaa. Jana 20-30 metriä,oikealle. Vanheni n. 1,5 tuntia, jonka ajan satoi. Lunta siellä sun täällä.
Varma jäljennosto, pikku tarkistus ja oikea suunta. Eka keppi oli jo muutaman kymmenen metrin päässä ja nousi hyvin.
Meikäläisen penikkajalka sai aika kyytiä: kulmista Hispander veteli vauhdilla yli, terävässä kulmassa kävi jo melko kaukanakin jäljeltä. Aina kuitenkin etsi ja löysi jäljen uudestaan ihmeen näppärästi. Lopussa oli tien ylitys (varmaan monta harhajälkeä), jonka jälkeen tuli pieni hämmennys ja siinä rytäkässä sitten jäi yksi keppikin.
Eli: Hiski on varma jäljennostaja ja sillä on myös mahtava keppi- ja jäljestysmotivaatio ylipäänsä, mutta tarkkuudessa on toivomisen varaa. Odotan mielenkiinnolla vierasta jälkeä. Ja pitänee nyt vaikeuttaa jälkeä, alustaa yms ja katsoa, mitä siitä seuraa.
Kisamainen esineruutu
Illalla ajelin vielä Vaasantien varteen. Sinne tallottiin täysimittainen esineruutu, mukana Tarja Vee, toinen Kaarina+Seppo. Kolme esinettä: yksi vasemmalle ihan eteen, yksi keskelle taakse ja yksi oikeaan reunaan keskelle. Vieraat esineet, isohkoja. Takana kohisi Vaasantien liikenne ja mm. ihmisen p-aa ruudussa, eli tyypillinen "taajamaruutu."
Hiski työskenteli hienosti: kolme lähetystä, kaikilla nousi esine, eteni suoraan, nenä oli alusta asti hyvin auki, ei kaahotusta. Palkkasin vain viimeisestä esineestä. Kympin suoritus :)
Jälki nro 2
Mittaa noin 300 metriä, viisi keppiä, kaksi kulmaa, kiemuraa. Jana noin 20 metriä, jälki vasempaan. Vanheni vain tunnin verran, kun oli niin kova tuuli.
Hiski tarkisti väärään suuntaan muutaman metrin, mutta kääntyi pian. Eka keppi oli melkein heti, sen His nosti riemukkaasti. Toisen kepin yli ajoi, luultavasti siksi, että sitä ennnen oli kulma, jonka selvittämisessä Hiskillä oli vähän pään-nenänvaivaa ja kun se löysi oikean suunnan, menikin sitten aika haipakkaa. Loput kepit nousivat hyvin. Into oli kova ja vähän hosumisen makua oli ilmassa.
Esineruutu
Ensimmäisen kerran viime syksyn jälkeen täysmittainen ruutu. Tai no: ehkä se oli vähän vino...en tallannut sivuja ollenkaan ja muutenkin koitin polkea niin, etteivät jäljet "johtaneet" mihinkään, kaikenlaisia kiemuroita vaan. Lunta oli itse asiassa paljon enemmän kuin suunnittelin ja melkoisia pikkujärviä myös. Jätin Hiskin katselemaan, kun vein kolme esinettä taakse (ei se kyllä ihan sinne tainnut nähdä). Takaisintullessa pudotin salaa vielä kolme esinettä, yhden keskelle ja kaksi eteen. Voimakas sivutuuli oikealta.
His toi kaksi takaesinettä, yhden keskeltä ja yhden edestä. Heta sai hakea ruutuun jääneet kaksi kpl.
----------------------------------------------------------------
Tiistai 19.4.
Tottis
Aamulla Toijalan kentällä Tarja S.:n ja Minna K.:n kanssa.
Hiskille ilmon jälkeen häiriöseuruuta. Siinä auttoivat parhaansa mukaan kaksi ähellä avonaisessa autossa haukkuvaa koiraa ynnä Tarja ja Minna. Vautsi, miten särmänä oli nuorukainen.
Vauhtinouto. Minna kävi jatkamassa heittoani kaksikiloisella. Kyllähän sitä saatiin, mitä tilattiin, eli vauhtia :)
Hyppyeste. Otettiin ensin pelkkää tekniikkaa ilman kapulaa. Sitten 80-90-senttinen hypyn kera. Ihan hyvä. Sitten metrinen - kiersi takaisin. Minnan mukaan His tuli kapulan kanssa suoraan esteen eteen, liian lähelle ja oli jo hyppäämässä, mutta ei saanut askeleitaan sopimaan. Kävin sitten viemässä kapulan tosi kauas, noin kuuden metrin päähän esteestä ja otettiin uusiksi. Hyvä, ilmava hyppy.
Tekniikka siis tökkii. Kapula pitää heittää älyttömän kauas, että His saa askeleensa sopimaan. Pitää varmaan ruveta nostelemaan puntteja.
Otin vielä yksin jäätyäni pari kertaa pallon kanssa metrisen ja Hiski hyppäsi ihan hienosti takaisin. Onneksi en ole paineistanut sitä noista kierroista. Ehditään me tätä hioa: toivottavasti His löytää kokeilemalla oikean ponnistuspaikan, kun saa tarpeeksi matkaa alle.
Eteenmenoja. Ensin ilman palloa, sitten pallo näkyvissä. Monta kilometriä varmaan taivallettiin, että päästiin yhteisymmärrykseen siitä, että palloa ei kytätä... Mutta onnistui lopulta, hämmästyttävää. Ei ole hätäisen hommaa tämä, ei.
Ja loppuun vielä kaikki jäävät vähän eri kohdista palkaten. Juoksemista treenattiin paljon, istumista aina väliin.
Tokoa
Illalla Levekin treeneissä. Paljon leikkiä, vähän treeniä. Ruutua, luoksetuloa, helppo tunari, paikallaistumista, kun muut makoili. Viimeksi mainittu oli Hiskistä aika tyhmää.
Jälki nro 3
Vain 100 metriä, mutta keppejä 10-15 metrin välein. Jana lyhyt. Kova tuuli. Mainio suoritus, kaikki kepit löytyivät.
---------------------------------------------------
Keskiviikko 20.4.
Jälki nro 4
Aamulla mietin, lähdenkö vaihdattamaan kesärenkaita vai poljenko Hiskille jäljen Sääksjärvelle. Kyllä en viitsinyt renkaita valita. Jäljellä oli pituutta melkein kilsa, kuusi keppiä, kulmia sun muuta mutkaa. Jana 20-30 metriä,oikealle. Vanheni n. 1,5 tuntia, jonka ajan satoi. Lunta siellä sun täällä.
Varma jäljennosto, pikku tarkistus ja oikea suunta. Eka keppi oli jo muutaman kymmenen metrin päässä ja nousi hyvin.
Meikäläisen penikkajalka sai aika kyytiä: kulmista Hispander veteli vauhdilla yli, terävässä kulmassa kävi jo melko kaukanakin jäljeltä. Aina kuitenkin etsi ja löysi jäljen uudestaan ihmeen näppärästi. Lopussa oli tien ylitys (varmaan monta harhajälkeä), jonka jälkeen tuli pieni hämmennys ja siinä rytäkässä sitten jäi yksi keppikin.
Eli: Hiski on varma jäljennostaja ja sillä on myös mahtava keppi- ja jäljestysmotivaatio ylipäänsä, mutta tarkkuudessa on toivomisen varaa. Odotan mielenkiinnolla vierasta jälkeä. Ja pitänee nyt vaikeuttaa jälkeä, alustaa yms ja katsoa, mitä siitä seuraa.
Kisamainen esineruutu
Illalla ajelin vielä Vaasantien varteen. Sinne tallottiin täysimittainen esineruutu, mukana Tarja Vee, toinen Kaarina+Seppo. Kolme esinettä: yksi vasemmalle ihan eteen, yksi keskelle taakse ja yksi oikeaan reunaan keskelle. Vieraat esineet, isohkoja. Takana kohisi Vaasantien liikenne ja mm. ihmisen p-aa ruudussa, eli tyypillinen "taajamaruutu."
Hiski työskenteli hienosti: kolme lähetystä, kaikilla nousi esine, eteni suoraan, nenä oli alusta asti hyvin auki, ei kaahotusta. Palkkasin vain viimeisestä esineestä. Kympin suoritus :)
sunnuntai 17. huhtikuuta 2011
Hakua, kisamaista tottista ja esineitäkin
Aika kiirus viikko kaikenkaikkiaan on ollut enkä nyt muista, mitä kaikkea on räpelletty. Imuteltu on ainakin ja parit kaukot tehty + yksi kpl tunnari helpotettuna. Kirjaan nyt lähinnä vain niitä "isompia" jutskia.
Haku
Torstai-iltana Sulkavuoressa, kuusi koirakkoa, uusi paikka. Kaikilla maalimiehillä suorapalkkoina lelut, unohdin ruuat keittiönpöydälle, sitä se matalalento teettää.
Hiskille neljä ukkoa, kaksi ensimmäistä kulmissa ääniavuin, varasti porsas, mutta annoin mennä. Kaksi seuraavaa valmiina. Hyvinhän tuo sujui. Ehkä näyttöjä jo kehiin ensi kerralla, kun käytiin Lililtä hakemassa hienot uudet näyttövaljaat, joiden kanssa sitten pitää vetää kieli sinisenä, että tuomarit tykkäis. Minä parka kylläkään en tykkää.
Tarkkuusruutu
Kangasalla perjantaina. Muovinen lilliputtinukenpää. Hiski löysi hyvin, mutta sitä ällötti ja räkäisi liian aikaisin, tuhma. Otettiin uudestaan toisen muoviesineen kanssa, mikä ok.
Eteenmenoja Kyötikkälässä eri suuntiin kenttää, hui sentään.
----------------------------------------------------------------------
Perjantai-iltana taas kisamaiset tottistreenit, tällä kertaa Niihamassa. Olikohan meitä nyt kuusi koirakkoa?
Olin itse ihan rätti, viluinen ja melko pahalla päälläkin. Loistava lähtökohta treenaamiselle.
Hiskikään ei ollut hyvässä vireessä, oli jotenkin hermostuneen/pelokkaan oloinen. His aloitti taas paikallamakuulla, riiseni parinaan. Makuu oli aika lyhyt. En palkannut ollenkaan, vaan seurautin suoraan aloituspaikalle.
Seuraaminen oli aika kamalaa: vilkuili ja löysäili. Huomauttamisestakaan ei nyt ollut kauheesti apua, olin ehkä aika ponneton. Palkkasin pitkän suoran päässä ja henkilöryhmässä.
Jäävät suht ok, paitsi seisomisen valmistelussa yritti keulia törkeesti ja korjailin sitä."Tuomari" sanoi, että His himmaili eteentuloissa, itse en sellaista huomannut.
Noutoa en nyt ottanut. Hyppy ensimmäistä kertaa omalla metrisellä pressuesteellä, jonka kaatoi jo menohypyllä. Sitten hyppäsi ihan sairaan korkealle ja kiersi esteen kaksi kertaa. Kolmannella menin esteen taakse "vetämään" koiran yli, palkkaus ennen eteentuloa oli kyllä oikea-aikainen.
Eteenmeno. Alkoi ennakoida maahanmenoa, annoin uuden käskyn ja vapautin lennosta.
Toisella kierroksella otettiin pieni pätkä seuraamista ja vauhtiluoksetulo. Tämä ei nyt ollut ihan huippusuoritus, mutta aina ei voi voittaa ;) Niihama on jostain syystä Hiskille aina vähän hankala paikka, seliseli.
----------------------------------------------------------------------------
Kisamainen tottis, Nokia
Sunnuntaina, tällä kertaa muistaakseni 10 koirakkoa paikalla. Hiski vetäisi taas itsensä raivokierteille jo luoksepäästävyyden tarkistuksessa ja annoin sen purkaa kiihtymystään motskuun.
His oli jälleen ekana paikallamakuussa parinaan koirakko, joka otti myös eteenmenon, mitä toivoinkin. Halusin nähdä mikä vaikutus sillä on Hiskiin. Makuu oli aika ylipitkä, kun suorittavan koiran kanssa oli pientä säätöä. Hiski oli ollut tosi näpäkkä, tuijotti kuulemma piilon suuntaan melkein herkeämättä.
Seurautin käskyn alla ilmoittautumiseen ja palkkasin jo ennen höpinöitä. Siitä seurautin taas makuuseen ja makuusta pois taas tiukasti käskyn alla, mstä käskin maihin.
His seurasi eteenmenevää koiraa tiukasti katseella ja annoin katsoa. Kun ohjaaja oli mennyt koiransa luokse, vapautin Hiskin ja leikittiin kunnolla.
Seuraaminen. Nyt olin supertarkkana enkä antanut yhtään löysää lähdöissä: tiukat huomautukset + kehut myös jäävien lähdöissä. Seuraamiseen olin muuten suht tyytyväinen: Hiski painoi vähän ja olin edessäkin, mutta ei mitenkään katastrofaalisesti. Nyt en viitsinyt potkiakaan. Palkkasin ennen hlö-ryhmää ja leikittiin ryhmän sisällä hyvä tovi. Henkilöryhmässä seuraaminen oli jo suorastaan hienoa.
Jäävistä palkkasin nopeasti heti liikkeestä, seisosta luoksetulo läpijuoksuna>palkka.Seurautus käskyn alla kapulalle. Alkaa sujua nää siirtymät :)
Nouto. Vauhtinoutona pitkältä matkalta, ei luovutusta.
A-este, loivana. Luovutus ja sivulletulo>loppuleikki.
Tämä treeni meni melkein täysin nappiin, olin oikein tyytyväinen Hiskiin ja myös itseeni, koska olin paljon skarpimpi kuin perjantaina.
Esineruutu
Tallattiin kolmeen naiseen Nokialla tottistreenin jälkeen noin 25 metriä leveä kaistale. Paljon kaatunutta puuta, risuja yms. Kolme vierasta esinettä, yksi edessä, yksi keskellä ja yksi takana.
Ihmeen paljon His työskenteli etualueella ja hinkkasi yhtä ja samaa reittiä. Esineet kuitenkin nousivat, takaesine viimeisenä. En puuttunut työskentelyyn mitenkään. Ihan kelvollinen suoritus eikä motivaatiossa ainakaan ollut vikaa.
***
Äsken koitin ilmottautua Nokialle (yllytettynä) ensi sunnuntain EK-kokeeseen. "Pääsin" viidennelle varasijalle! Täh! Mistä nää EK-harrastajat nyt yhtäkkiä on ilmestyneet? Hakuun oli kuulemma ilmottautunut yksi koirakko...Hakuun olisi ollut 15 paikkaa ja EK:hon kuusi.
Haku
Torstai-iltana Sulkavuoressa, kuusi koirakkoa, uusi paikka. Kaikilla maalimiehillä suorapalkkoina lelut, unohdin ruuat keittiönpöydälle, sitä se matalalento teettää.
Hiskille neljä ukkoa, kaksi ensimmäistä kulmissa ääniavuin, varasti porsas, mutta annoin mennä. Kaksi seuraavaa valmiina. Hyvinhän tuo sujui. Ehkä näyttöjä jo kehiin ensi kerralla, kun käytiin Lililtä hakemassa hienot uudet näyttövaljaat, joiden kanssa sitten pitää vetää kieli sinisenä, että tuomarit tykkäis. Minä parka kylläkään en tykkää.
Tarkkuusruutu
Kangasalla perjantaina. Muovinen lilliputtinukenpää. Hiski löysi hyvin, mutta sitä ällötti ja räkäisi liian aikaisin, tuhma. Otettiin uudestaan toisen muoviesineen kanssa, mikä ok.
Eteenmenoja Kyötikkälässä eri suuntiin kenttää, hui sentään.
----------------------------------------------------------------------
Perjantai-iltana taas kisamaiset tottistreenit, tällä kertaa Niihamassa. Olikohan meitä nyt kuusi koirakkoa?
Olin itse ihan rätti, viluinen ja melko pahalla päälläkin. Loistava lähtökohta treenaamiselle.
Hiskikään ei ollut hyvässä vireessä, oli jotenkin hermostuneen/pelokkaan oloinen. His aloitti taas paikallamakuulla, riiseni parinaan. Makuu oli aika lyhyt. En palkannut ollenkaan, vaan seurautin suoraan aloituspaikalle.
Seuraaminen oli aika kamalaa: vilkuili ja löysäili. Huomauttamisestakaan ei nyt ollut kauheesti apua, olin ehkä aika ponneton. Palkkasin pitkän suoran päässä ja henkilöryhmässä.
Jäävät suht ok, paitsi seisomisen valmistelussa yritti keulia törkeesti ja korjailin sitä."Tuomari" sanoi, että His himmaili eteentuloissa, itse en sellaista huomannut.
Noutoa en nyt ottanut. Hyppy ensimmäistä kertaa omalla metrisellä pressuesteellä, jonka kaatoi jo menohypyllä. Sitten hyppäsi ihan sairaan korkealle ja kiersi esteen kaksi kertaa. Kolmannella menin esteen taakse "vetämään" koiran yli, palkkaus ennen eteentuloa oli kyllä oikea-aikainen.
Eteenmeno. Alkoi ennakoida maahanmenoa, annoin uuden käskyn ja vapautin lennosta.
Toisella kierroksella otettiin pieni pätkä seuraamista ja vauhtiluoksetulo. Tämä ei nyt ollut ihan huippusuoritus, mutta aina ei voi voittaa ;) Niihama on jostain syystä Hiskille aina vähän hankala paikka, seliseli.
----------------------------------------------------------------------------
Kisamainen tottis, Nokia
Sunnuntaina, tällä kertaa muistaakseni 10 koirakkoa paikalla. Hiski vetäisi taas itsensä raivokierteille jo luoksepäästävyyden tarkistuksessa ja annoin sen purkaa kiihtymystään motskuun.
His oli jälleen ekana paikallamakuussa parinaan koirakko, joka otti myös eteenmenon, mitä toivoinkin. Halusin nähdä mikä vaikutus sillä on Hiskiin. Makuu oli aika ylipitkä, kun suorittavan koiran kanssa oli pientä säätöä. Hiski oli ollut tosi näpäkkä, tuijotti kuulemma piilon suuntaan melkein herkeämättä.
Seurautin käskyn alla ilmoittautumiseen ja palkkasin jo ennen höpinöitä. Siitä seurautin taas makuuseen ja makuusta pois taas tiukasti käskyn alla, mstä käskin maihin.
His seurasi eteenmenevää koiraa tiukasti katseella ja annoin katsoa. Kun ohjaaja oli mennyt koiransa luokse, vapautin Hiskin ja leikittiin kunnolla.
Seuraaminen. Nyt olin supertarkkana enkä antanut yhtään löysää lähdöissä: tiukat huomautukset + kehut myös jäävien lähdöissä. Seuraamiseen olin muuten suht tyytyväinen: Hiski painoi vähän ja olin edessäkin, mutta ei mitenkään katastrofaalisesti. Nyt en viitsinyt potkiakaan. Palkkasin ennen hlö-ryhmää ja leikittiin ryhmän sisällä hyvä tovi. Henkilöryhmässä seuraaminen oli jo suorastaan hienoa.
Jäävistä palkkasin nopeasti heti liikkeestä, seisosta luoksetulo läpijuoksuna>palkka.Seurautus käskyn alla kapulalle. Alkaa sujua nää siirtymät :)
Nouto. Vauhtinoutona pitkältä matkalta, ei luovutusta.
A-este, loivana. Luovutus ja sivulletulo>loppuleikki.
Tämä treeni meni melkein täysin nappiin, olin oikein tyytyväinen Hiskiin ja myös itseeni, koska olin paljon skarpimpi kuin perjantaina.
Esineruutu
Tallattiin kolmeen naiseen Nokialla tottistreenin jälkeen noin 25 metriä leveä kaistale. Paljon kaatunutta puuta, risuja yms. Kolme vierasta esinettä, yksi edessä, yksi keskellä ja yksi takana.
Ihmeen paljon His työskenteli etualueella ja hinkkasi yhtä ja samaa reittiä. Esineet kuitenkin nousivat, takaesine viimeisenä. En puuttunut työskentelyyn mitenkään. Ihan kelvollinen suoritus eikä motivaatiossa ainakaan ollut vikaa.
***
Äsken koitin ilmottautua Nokialle (yllytettynä) ensi sunnuntain EK-kokeeseen. "Pääsin" viidennelle varasijalle! Täh! Mistä nää EK-harrastajat nyt yhtäkkiä on ilmestyneet? Hakuun oli kuulemma ilmottautunut yksi koirakko...Hakuun olisi ollut 15 paikkaa ja EK:hon kuusi.
maanantai 11. huhtikuuta 2011
Mateleva yllätys, imutusta ja esineitä. Ja jälkikin!
 |
| Mikä eläin? Kuva: Sari Nurmi |
 |
| Kelvollinen perusasento? Toijala, 9.4./M-L Koskinen. |
MA 11.4.
Sääksjärvi-lenkin jälkeen päätin tehdä tarkkuusruudun. Jyrkähkössä rinteessä oli jetsulleen 3x3 metrin sula kohta. Sitä tallaamaan. Ehdin teputtaa reunat ja aloin talsia keskustaa, kun tulin katsoneeksi jalkoihini vähän tarkemmin. Keskellä ruutua risujen seassa luikerteli valtavan suuri kyykäärme! Kävin hakemassa autosta kännyn ja koitin ottaa otuksesta kuvan. Oli vähän vaikeaa, kun ei oikein hirvinnyt mennä niin lähelle kuin olisi pitänyt. Meikäläisen bongaama ensimmäinen kevään merkki ei siis ole soma leskenlehti, vuokkonen tai sinitaivaan kiuru, vaan risukossa mateleva käärme :(
Tarkkuusruutu metsässä ei tämän jälkeen juuri kutsunut. Niinpä ajelin Pirkkahallin kentän kautta ja tekaisin tarkkuusruudun ihan kentän viereen,sulaneelle alueelle. Se on semmoinen autiotontti, täynnä koiranpaskaa ja roinaa, cityjänisten papanoita yms. Esineenä normikolikko, jota en peittänyt, koska ajattelin, että voipi olla vaikea paikka. Mutta melkein hetihän Hispander kolikon nappasi. Sillä on nykyään hauska päättäväisen tuikea ilme tarkkuusruudussa. Hyvä, hyvä.
En millään malttanut olla tekemättä myös esineruutua siihen kahden kävelytien väliin, 20 metriä leveä kaistale, korkeahkoa kuivaa heinää yms viime kesän kasvustoa, risua, vesilätäköitä, betonimöhkäleitä. Tällä kertaa talloin myös reunat. Käytin aika helppoja esineitä: pehmeää muovia, kangasta ja nahkaa. Yksi taas taakse, yksi keskelle ja yksi eteen. En peittänyt tai piilottanut, etuesine tosin oli kuopassa.
Keskimmäinen nousi heti, sitten takaa, etuesinettä joutui hiukan etsiskelemään. En puuttunut työskentelyyn. His hoiti tämänkin mallikkaasti eikä häiriintynyt yhtään, vaikka ihan vierestä meni pyöräilijäitä ja koirantaluttajia.
Tottis
Imutusseuraamisen hevoskuuri aloitettiin heti maanantain aamuruualla, jonka syötin Hiskille suurinpiirtein paikallani pyörien, His kiinni jalassa. Sitä jatkettiin työhuoneella nameilla ja vielä sitten Pirkkahallin kentälläkin, pyörimistä ja vain muutama askel eteenpäin, käännös ja pysähdys. Annan sen pitää nyt takapäätään aika kaukana takana, kaipa se sieltä taas hilautuu eteenpäin.
Otin myös iskunoudon kaksikiloisella, koska eilen oli tylsä luovutus. Luovutus sitten ilman heittoa pikkukapulalla. Hyvä luovutus ja sopiva etäisyys.
Kuuntelutreeniä eteen/sivulle. Eli virhettä taas kaivettiin esiin. Ensin otin vain eteen, sitten sivulle. Sen jälkeen käännähdin hiukan vasemmalle eteentulon jälkeen ja annoin uudestaan "tänne"-käskyn. His siirtyi tietysti salamannopeasti sivulle. Hiskille nämä kikkailut/liikkeen vaikeuttamiset tekevät tosi hyvää, se on paljon tarkkavaisempi näin. Ja se jännitekin kasvaa selvästi. Lopuksi vielä ihan vaan pelkkää helppoa eteentuloa.
TI 12.4.
Jälki
Löysin Sulkavuoresta paikan,johon sain poljettua vajaat 200 metrin pituisen jäljen, kolme keppiä, yksi kulma. Janaa noin 20 metriä. Hyvä suora jana, oikea suunta, kepit löytyivät, rauhallinen jäljestys. Jes! Tästä se alkaa.
Annoin Hetan ajaa saman jäljen, vein vaan yhden kepin jäljen päähän tien viereen. En mennyt itse mukaan, mutta katselin tieltä, että ihan oikean lenkin se teki ja toi mulle kepin :)
Tottis
Imutusta, imutusta. Hiukan hidasta kävelyä ja "henkilöryhmä" so neljä muovitötteröä. Kokeilin myös hiukan juoksuaskeleita, mutta paikka siirtyi heti eteen, joten luovutin suosista.
Eteenmenoja. Taas haettiin virhettä ja sen korjaamista. Vein rivin muoviämpäreitä noin 3o metrin päähän "kentän" reunaan. Vihje-ele (oikean korvan sively) ja -sana ensin. Valmistelevassa osuudessa kävelin hitaasti ja otin niin monta kertaa uudestaan, että sain lähetettyä, kun Hiski oli juuri oikeassa paikassa ja kontaktissa. Se epäröi ämpäreiden kohdalla: annoin uuden käskyn ja poika jatkoi matkaa. Käskin maahan, kävelin viereen, kehuin ja palkkasin. Uusinnalla ämpärit hidastivat taas matkaa, annoin käskyn, koira jatkoi ja minä vapautin ilman maahanmenoa ja palkkasin heti.
Luoksetuloja eteen, 2 kpl. Ruutu, huvin vuoksi lopuksi.
Tarkkuusruutu. Paljon kuivia lehtiä ja erilaista roinaa ympärillä. Piilotin kilikellon lehtien alle. Heta haki ensin ja löysi heti. Hiski samoin. Hyvä luovutus.
Ja lenkin päätteeksi His vonkasi taas pudotetun esineen ja taas minä hellyin tekemään sen. Ainakin nää sivullakulkemiset on nyt ihan huippuja.
sunnuntai 10. huhtikuuta 2011
Pohdintaa ja kisamainen treeni jälleen
Eilisen tottiskoulutuksen vielä jälkimietteitä:
En siis saanut varsinaisesti uusia koulutusvinkkejä, mutta ajateltavaa kylläkin, vaikka se tarjoiltiin jokseenkin tylyssä paketissa :)
Joudun tosissani miettimään seuraamisen edistämistä/poikittamista: itse asiassahan en ole siihen kauheasti edes puuttunut, vaan olen antanut välitöntä palautetta lähinnä vilkuilusta. Paikka on pikkuhiljaa siirtynyt aina vain edemmäksi.
Lähden korjaamaan hommaa ottamalla imutusseuraamista tehokuurina. Saakoon vaikka yhden aterian/pv pelkästään imuttamalla.Katsotaan nyt ensin, johtaako tuo mihinkään.
Lisäksi pohdiskelen virheen esiin kaivamista noissa jäävissä. Niissähän His ei kauheasti ole tehnyt virheitä, joten ei niitä ole tarvinnut korjata. Mutta onko paras provosointitapa lelun pitäminen selän takana, onkin eri juttu. Sillä tavalla saan luultavasti aikaan surkean hitaat liikkeet. Ja jos lähdetään vartavasten hakemaan virhettä, on oltava suunnitelma sen virheen varalta.
Jatkan sillä linjalla, jonka olen kokenut itselleni parhaaksi. Ja sitä en taatusti allekirjoita, että pelkäisin koiraani: liian helläkätinen saatan kyllä olla siihen nähden, mitä se kestäisi. Vaatiminen voisi varmaan olla mustavalkoisempaa.
-------------------------------------------------------------------------------
Ja Sitten Kyötikkälään, jonne tänään sunnuntaina oli kokoontunut peräti 12 koirakkoa kisamaisiin treeneihin. Aika mahtavaa!
Hiski oli toisessa parissa. Minulla oli tarkka suunnitelma, jossa punainen lanka oli siirtymistä palkkaaminen. Laskin, että niitä tulee viisi kpl. Lisäksi palkkasin ainostaan liikkeestä istumisesta, heti. Muuten vain sosiaaliset palkat.
His oli varsinaisessa raivovireessä: kauhea uho päällä heti parkkipaikalla. Annoin sen purkaa kiihtymystään ihan kunnolla leluun. Kun pöhinän saa kanavoitua tekemiseen, pullistelu ei välttämättä ole niin paha asia...Sain pienen jännityksenpoikasenkin kivasti pintaan.
Ilmo>ok. Siitä käskyn alla paikallamakuuseen. Sieltä seurautin käskyn alla kentän nurkkaan, jossa vapautin ja leikitin kahdella pallolla.
Seuraaminen. Huomautin pienestä vilkaisusta alussa nyppäämällä niskanahasta + kehuin korjaamisesta ja tönin jalalla taaksepäin montakin kertaa. Tuntui vähän siltä, ettei His kovasti petrannut noista tönimisistä nyt. Seuraaminen ei ollut hyvää - painoi vähän, poikitti ja edisti, taisi pomppiakin, mutta ei nyt ihan kelvotontakaan.
Istu. Tässä siis heti palkka istumisesta.
Maahan. Ei kai tässä mitään. Luoksetulokin ok.
Seiso. Ihan okei vissiin tämäkin.
Jäävien valmistelevissa kuulemma seuraaminen oli parempaa kuin varsinaisessa seuraamisessa. Itsestänikin tuntui siltä.
Sitten seurautus (pieni huomautus niskavilloista matkalla) noutokapulatelineelle>palkka.
Nouto. Olisko tässä ollut inansa vinossa edessä, sivulletulo oli hyvä kuten kaikissa muissakin liikkeissä. Ihanaa, jos vajaat sivulletulot olisivat historiaa!
Seurautus kapulatelineelle taas, toinen kapula käteen, hyppyesteen eteen >palkka ennen varsinaista liikettä.
Estehyppy. Mainio.
Seurautus A-esteen eteen. Tässä palkkasin namilla ennen kuin annoin luvan noutaa. Itse liikkeessä ei valittamista.
Eteenmeno. Kävelin vähän tavallista hitaammin ja His pysyi hyvin oikeassa paikassa ja kontaktissa. Uskaltaisiko kokeessa? Luotisuora etenemiminen, nopea maihinmeno. Seurautin kentän reunaan täältä, vapautin ja palkkasin vasta siellä.
Kaikenkaikkiaan Hiskiltä hyvin samantapainen suoritus kuin viime lauantaina Toijalassa, eli varsin hyvä. Tämä oli nyt ensimmäinen kerta, kun vaadin Hiskiltä "oikeanlaisen" seuraamisen myös kaikkien liikkeiden välissä ja se tuntuu kestävän tuon hyvin. His teki hommat mielestäni intensiivisesti ja "voimakkaasti", sitähän PK-tottiksessa arvostetaan :). Tarkkuutta vaan kaivattaisiin nyt kovasti siihen seuraamiseen.
Olen ihan onnellinen nykytilasta :D Ja nämä kisamaiset treenit ovat tärkeitä. Tänäänkin oli sitäpaitsi tosi kivaa!
Velipoika-Huillakin homma meni putkeen: en ehtinyt nähdä kuin seuraamisen, mikä näytti oikein harmoniselta, kuulemma muutkin liikkeet onnistuivat tänään hienosti. Hyvä juttu!!!
Ennen "kisaa" tehtiin pitkähkö lenkki - Hetakin oli mukana - ja kisan jälkeen toinen. Hiski alkoi taas sinnikkäästi vaatia pudotettua esinettä. Otettiin siis sekin vielä päälle päätteeksi.
En siis saanut varsinaisesti uusia koulutusvinkkejä, mutta ajateltavaa kylläkin, vaikka se tarjoiltiin jokseenkin tylyssä paketissa :)
Joudun tosissani miettimään seuraamisen edistämistä/poikittamista: itse asiassahan en ole siihen kauheasti edes puuttunut, vaan olen antanut välitöntä palautetta lähinnä vilkuilusta. Paikka on pikkuhiljaa siirtynyt aina vain edemmäksi.
Lähden korjaamaan hommaa ottamalla imutusseuraamista tehokuurina. Saakoon vaikka yhden aterian/pv pelkästään imuttamalla.Katsotaan nyt ensin, johtaako tuo mihinkään.
Lisäksi pohdiskelen virheen esiin kaivamista noissa jäävissä. Niissähän His ei kauheasti ole tehnyt virheitä, joten ei niitä ole tarvinnut korjata. Mutta onko paras provosointitapa lelun pitäminen selän takana, onkin eri juttu. Sillä tavalla saan luultavasti aikaan surkean hitaat liikkeet. Ja jos lähdetään vartavasten hakemaan virhettä, on oltava suunnitelma sen virheen varalta.
Jatkan sillä linjalla, jonka olen kokenut itselleni parhaaksi. Ja sitä en taatusti allekirjoita, että pelkäisin koiraani: liian helläkätinen saatan kyllä olla siihen nähden, mitä se kestäisi. Vaatiminen voisi varmaan olla mustavalkoisempaa.
-------------------------------------------------------------------------------
Ja Sitten Kyötikkälään, jonne tänään sunnuntaina oli kokoontunut peräti 12 koirakkoa kisamaisiin treeneihin. Aika mahtavaa!
Hiski oli toisessa parissa. Minulla oli tarkka suunnitelma, jossa punainen lanka oli siirtymistä palkkaaminen. Laskin, että niitä tulee viisi kpl. Lisäksi palkkasin ainostaan liikkeestä istumisesta, heti. Muuten vain sosiaaliset palkat.
His oli varsinaisessa raivovireessä: kauhea uho päällä heti parkkipaikalla. Annoin sen purkaa kiihtymystään ihan kunnolla leluun. Kun pöhinän saa kanavoitua tekemiseen, pullistelu ei välttämättä ole niin paha asia...Sain pienen jännityksenpoikasenkin kivasti pintaan.
Ilmo>ok. Siitä käskyn alla paikallamakuuseen. Sieltä seurautin käskyn alla kentän nurkkaan, jossa vapautin ja leikitin kahdella pallolla.
Seuraaminen. Huomautin pienestä vilkaisusta alussa nyppäämällä niskanahasta + kehuin korjaamisesta ja tönin jalalla taaksepäin montakin kertaa. Tuntui vähän siltä, ettei His kovasti petrannut noista tönimisistä nyt. Seuraaminen ei ollut hyvää - painoi vähän, poikitti ja edisti, taisi pomppiakin, mutta ei nyt ihan kelvotontakaan.
Istu. Tässä siis heti palkka istumisesta.
Maahan. Ei kai tässä mitään. Luoksetulokin ok.
Seiso. Ihan okei vissiin tämäkin.
Jäävien valmistelevissa kuulemma seuraaminen oli parempaa kuin varsinaisessa seuraamisessa. Itsestänikin tuntui siltä.
Sitten seurautus (pieni huomautus niskavilloista matkalla) noutokapulatelineelle>palkka.
Nouto. Olisko tässä ollut inansa vinossa edessä, sivulletulo oli hyvä kuten kaikissa muissakin liikkeissä. Ihanaa, jos vajaat sivulletulot olisivat historiaa!
Seurautus kapulatelineelle taas, toinen kapula käteen, hyppyesteen eteen >palkka ennen varsinaista liikettä.
Estehyppy. Mainio.
Seurautus A-esteen eteen. Tässä palkkasin namilla ennen kuin annoin luvan noutaa. Itse liikkeessä ei valittamista.
Eteenmeno. Kävelin vähän tavallista hitaammin ja His pysyi hyvin oikeassa paikassa ja kontaktissa. Uskaltaisiko kokeessa? Luotisuora etenemiminen, nopea maihinmeno. Seurautin kentän reunaan täältä, vapautin ja palkkasin vasta siellä.
Kaikenkaikkiaan Hiskiltä hyvin samantapainen suoritus kuin viime lauantaina Toijalassa, eli varsin hyvä. Tämä oli nyt ensimmäinen kerta, kun vaadin Hiskiltä "oikeanlaisen" seuraamisen myös kaikkien liikkeiden välissä ja se tuntuu kestävän tuon hyvin. His teki hommat mielestäni intensiivisesti ja "voimakkaasti", sitähän PK-tottiksessa arvostetaan :). Tarkkuutta vaan kaivattaisiin nyt kovasti siihen seuraamiseen.
Olen ihan onnellinen nykytilasta :D Ja nämä kisamaiset treenit ovat tärkeitä. Tänäänkin oli sitäpaitsi tosi kivaa!
Velipoika-Huillakin homma meni putkeen: en ehtinyt nähdä kuin seuraamisen, mikä näytti oikein harmoniselta, kuulemma muutkin liikkeet onnistuivat tänään hienosti. Hyvä juttu!!!
Ennen "kisaa" tehtiin pitkähkö lenkki - Hetakin oli mukana - ja kisan jälkeen toinen. Hiski alkoi taas sinnikkäästi vaatia pudotettua esinettä. Otettiin siis sekin vielä päälle päätteeksi.
lauantai 9. huhtikuuta 2011
Sekavat fiilikset
Tottiskoulutus
Koulutus Toijalan kentällä, mukana 10 koirakkoa, M- L. Kajas kouluttajana.
Alkuun K. kävi läpi yleisiä juttuja, niissä ei kovasti uutta ollut. K. kuuluu siihen koulukuntaan, joka tekee tottista koiran kanssa ekan vuoden pelkästään namilla. Oman 10 kuukauden ikäisen koiransa kanssa (mali, kuinkas muuten) hän näytti tätä namittelua, joka minun silmääni näytti pelkältä imutukselta niin, että koiran takapää oli pitkällä vinossa ohjaajan takana. Asento kuulemma oikenee automaattisesti.
Kajas korosti etukäteen koiran tunnetilaa ja tunneoppimista, ja sitä, että "gurujen" esittelemistä kikoista pitäisi valita ne, jotka tuntuvat itselle sopivilta. Nyöks, nyöks.
Kerroin, että haluan neuvoja seuraamisen tasapainottamiseen. Olimme Hiskin kanssa ensimmäisenä vuorossa.
Ensimmäisenä Kajas kysyi, miksi koira ei ole remmissä. Kerroin, etten valitettavasti osaa käyttää remmiä hyvin, vaan huomautan suullisesti ja edistämisestä jalalla tönäisemällä. K. oli sitä mieltä, ettei minulla ole mitään keinoja puuttua koiran tekemisiin, kun en käytä hihnaa: "Koirasi katselee nytkin minne sattuu." His istui vieressäni perusasennossa, mutta en ollut antanut sille mitään käskyä, jolloin sillä on lupa katsella ympärilleen.
Lähdettiin sitten seuraamiseen. "Sehän poikittaa hirveästi ja on aivan liian edessä." Niinpä taisi olla.
K. komensi ottamaan lelun vasempaan käteen ja seurauttamaan koiraa vasemmalle kaartaen. Ja: "Kokeiles nyt sitten sitä jalalla tönimistä." Tein niin ja His korjasi paikan taaksepäin. Tätä muutamaan kertaan.
Sen jälkeen Kajas yllätyksekseni käski tehdä kaikki jäävät liikkeet niin, että lelu oli edelleen vasemmassa kädessani selän takana näkyvissä. Totesin, ettei koira varmastikaan tee liikkeitä oikein, koska se koomaantuu siihen palloon. "Älä siinä selitä", kouluttaja tokaisi. His tekikin jokaisen jäävän liikkeen väärin.
Sitten K. tenttasi, miten korjaan koiraa, kun se ottaa väärän asennon. "Otan uudestaan ja palkkaan heti oikeasta asennosta, sanoin. Väärä vastaus jälleen. Pitäisi kuulemma läiskäistä takapuoleen tai seisomisessa laittaa käsi mahan alle. Enhän mä edes tiennyt, että koira jäi väärään asentoon, joten miten olisin voinut harrastaa mitään tuollaista...
Loppujen lopuksi Kajas julisti yhteenvetonaan, että "tämä ohjaaja pelkää koiraansa eikä hänellä ole mitään keinoja puuttua sen tekemisiin."
Hiskin jumittumisesta palloon jäävissä K.tuhahti, että "ei se mitään jumittunut, se ei vaan tottele sua, minä tiedän kyllä minkä näköinen bc on silloin, kun se jumittaa pallon takia. Ja kyllä sen pitää tuollainenkin häiriö kestää, se on vaan yksi häiriö muiden joukossa." Enpä nyt tyrmää tuota suoralta kädeltä ja ehkä kokeilen tosiaan virheen provosointia tässäkin, jotta pääsen korjaamaan. Pitää vaan olla paremmin valmistautunut.
Käskynikin ovat kuulemma aivan ahterista. Pitää olla paljon käskevämpi ja "maahan"- käsky pitää oikein karjaista. Piipitin, että olen saanut tokokokeissa noottia liian painostavista käskyistä. "Seli, seli. Semmoset toko-ohjeet saat unohtaa." Enpä taida.
Olipa lannistava kouluttaja, mikä vaikutti omaan käytökseeni ja sitä kautta Hiskiin. Itsetutkiskelun paikka tietysti. Mutta ihan eivät kouluttajan teoria ja käytäntö mielestäni kohdanneet. His kieltäytyi session lopuksi kokonaan leikkimästä...Oli siis aivan eri koira kuin viikko sitten samalla kentällä. Että semmonen tunnetila siitä koulutuksesta seurasi.
Huomenna heti kisamaiset treenit Kyötikkälässä. Pitää yrittää tässä illan mittaan saada tunnetilansa taas nousukiitoon :)
Koulutus Toijalan kentällä, mukana 10 koirakkoa, M- L. Kajas kouluttajana.
Alkuun K. kävi läpi yleisiä juttuja, niissä ei kovasti uutta ollut. K. kuuluu siihen koulukuntaan, joka tekee tottista koiran kanssa ekan vuoden pelkästään namilla. Oman 10 kuukauden ikäisen koiransa kanssa (mali, kuinkas muuten) hän näytti tätä namittelua, joka minun silmääni näytti pelkältä imutukselta niin, että koiran takapää oli pitkällä vinossa ohjaajan takana. Asento kuulemma oikenee automaattisesti.
Kajas korosti etukäteen koiran tunnetilaa ja tunneoppimista, ja sitä, että "gurujen" esittelemistä kikoista pitäisi valita ne, jotka tuntuvat itselle sopivilta. Nyöks, nyöks.
Kerroin, että haluan neuvoja seuraamisen tasapainottamiseen. Olimme Hiskin kanssa ensimmäisenä vuorossa.
Ensimmäisenä Kajas kysyi, miksi koira ei ole remmissä. Kerroin, etten valitettavasti osaa käyttää remmiä hyvin, vaan huomautan suullisesti ja edistämisestä jalalla tönäisemällä. K. oli sitä mieltä, ettei minulla ole mitään keinoja puuttua koiran tekemisiin, kun en käytä hihnaa: "Koirasi katselee nytkin minne sattuu." His istui vieressäni perusasennossa, mutta en ollut antanut sille mitään käskyä, jolloin sillä on lupa katsella ympärilleen.
Lähdettiin sitten seuraamiseen. "Sehän poikittaa hirveästi ja on aivan liian edessä." Niinpä taisi olla.
K. komensi ottamaan lelun vasempaan käteen ja seurauttamaan koiraa vasemmalle kaartaen. Ja: "Kokeiles nyt sitten sitä jalalla tönimistä." Tein niin ja His korjasi paikan taaksepäin. Tätä muutamaan kertaan.
Sen jälkeen Kajas yllätyksekseni käski tehdä kaikki jäävät liikkeet niin, että lelu oli edelleen vasemmassa kädessani selän takana näkyvissä. Totesin, ettei koira varmastikaan tee liikkeitä oikein, koska se koomaantuu siihen palloon. "Älä siinä selitä", kouluttaja tokaisi. His tekikin jokaisen jäävän liikkeen väärin.
Sitten K. tenttasi, miten korjaan koiraa, kun se ottaa väärän asennon. "Otan uudestaan ja palkkaan heti oikeasta asennosta, sanoin. Väärä vastaus jälleen. Pitäisi kuulemma läiskäistä takapuoleen tai seisomisessa laittaa käsi mahan alle. Enhän mä edes tiennyt, että koira jäi väärään asentoon, joten miten olisin voinut harrastaa mitään tuollaista...
Loppujen lopuksi Kajas julisti yhteenvetonaan, että "tämä ohjaaja pelkää koiraansa eikä hänellä ole mitään keinoja puuttua sen tekemisiin."
Hiskin jumittumisesta palloon jäävissä K.tuhahti, että "ei se mitään jumittunut, se ei vaan tottele sua, minä tiedän kyllä minkä näköinen bc on silloin, kun se jumittaa pallon takia. Ja kyllä sen pitää tuollainenkin häiriö kestää, se on vaan yksi häiriö muiden joukossa." Enpä nyt tyrmää tuota suoralta kädeltä ja ehkä kokeilen tosiaan virheen provosointia tässäkin, jotta pääsen korjaamaan. Pitää vaan olla paremmin valmistautunut.
Käskynikin ovat kuulemma aivan ahterista. Pitää olla paljon käskevämpi ja "maahan"- käsky pitää oikein karjaista. Piipitin, että olen saanut tokokokeissa noottia liian painostavista käskyistä. "Seli, seli. Semmoset toko-ohjeet saat unohtaa." Enpä taida.
Olipa lannistava kouluttaja, mikä vaikutti omaan käytökseeni ja sitä kautta Hiskiin. Itsetutkiskelun paikka tietysti. Mutta ihan eivät kouluttajan teoria ja käytäntö mielestäni kohdanneet. His kieltäytyi session lopuksi kokonaan leikkimästä...Oli siis aivan eri koira kuin viikko sitten samalla kentällä. Että semmonen tunnetila siitä koulutuksesta seurasi.
Huomenna heti kisamaiset treenit Kyötikkälässä. Pitää yrittää tässä illan mittaan saada tunnetilansa taas nousukiitoon :)
perjantai 8. huhtikuuta 2011
Esineitä, hallintaa, seuraamista yms
Keskiviikkona lenkin yhteydessä yhtä sun toista pientä, loskan, kuran ja veden seassa, kuinkas muuten.
Ensin "haku-"/hallintatreeni palloilla.
Heittelin taas palloa vuorotellen polun kummallekin puolelle ja etenin kuin hakualueella, His sivulla käskyn alla. Ei ole muuten ihan helppoa kaivaa pientä palloa hangesta, johon se on uponnut melkoisen syvälle. Mutta Hiskistä tämä on tosi siistiä :)
Tarkkuusruutu
Keksin uuden jipon Hiskin pään menoksi: löysin hiekkakasan - karkeaa hiekkaa - johon tallasin ruudun. Pienen metallisen tonttulakin kilikellon piilotin puoliksi hiekkaan. Kuvittelin, että His nikottelisi hiekkaisen esineen ottamisen kanssa. Mutta eipä esiintynyt minkäänlaista epäröintiä tai räkimistä. Odotutin vielä aika pitkään, ennen kuin annoin "anna"-käskyn, eli joutui pitämään hiekkailjetystä suussaan. Tuijotti vain tuimasti alta kulmain: "Mä olen tässä aika haka". Hienosti hoidettu, His!
Esineruutu
Tai ruutu ja ruutu: tallasin kaistaleen, jonka alkupäässä oli aika vähän lunta ja ihan kokonaan sulaneitakin kohtia. Mitä pitemmälle menin, sitä syvempään hankeen upposin. Tallaus poikittain. Lopulta jätin semmoset 15 metriä tallaamatta ja heitin takaesineen sinne tallaamattomalle alueelle. Yhdessä sulaneessa kohdassa oli joku muovikahva ja matalalla puunhaarukassa miehen lenkkitossu - en ottanut niitä pois, vaan jätin yhden esineen, muovikellon, ihan siihen lähelle.
Etuesineet His haki rivakasti, mutta ei mennyt sinne tallaamattomalle - aika herkästi se takertuu niihin jälkiin, jos esine ei meinaa löytyä. Ajoin sitten poikaa "kaukana"-käskyllä taakse ja sieltähän se valkoinen jumppatossu sitten löytyi. Hajuttomiin esineisiin His ei koskenut.
-------------------------------------------------
Torstaiaamuna setti seuraamista ovesta ulos ja rappusiin + seiniä päin. Vörkki paremmin kuin toisspäivänä. Perusasentoja tarjoamisen kautta mitä erilaisemmissa paikoissa, luoksetuloja vinosta ja pitkitettyjä edestä sivullesiirtymisiä.
-------------------------------------------------
Perjantaiaamuna kävin katsastamassa Sulkavuoren tilanteen. Yllättäen loskaa, kuraa ja vettä. Ja lunta. Ynnä kaikki se roina, mitä ihmiset on talven mittaan sinne roudanneet: kokonaisia sohvakalustoja yms. Voi jos saisin joskus jonkun ääliön rysän päältä kiinni.Ja kaikenkaikkiaan Lahdesjärven satumetsämaisemat on talven aikana myllätty melkein pelkäksi avolouhokseksi. Kenet siitä saisi ampua?
Lenkin jälkeen ohjelmassa Hiskin kanssa ihan vaan huvin vuoksi ruutua ja seuraamista, vuorotellen. Ruutu on hyvä häiriö, jonka His kesti kuin mies. Kokeilin myös hiihtelyjuoksua. Mitähän Lea Yliminä tästä mahtaa sanoa. Ehkä jotain tämmöstä: "Ohjaajan juoksutyyli ei noudata kansainvälisiä standardeja, seuraaminen menee puutteelliseksi."
Ruutua otettiin ylikaukaa, välillä jäi seisomaan eteen, mutta ei se mitään.
Onpa taidettu muutaman kerran ruokakupilla ottaa kaukojakin, vaatimuksena ehdoton paikan pitäminen. Ja perusasennon tarjoamista tympeälle ohjaajalle on "treenattu" siellä sun täällä ex tempore. Kivasti se sujuukin :)
Huomenna sitten koko päivä Kajaksen tottisoppia, saapas nähdä...
Ensin "haku-"/hallintatreeni palloilla.
Heittelin taas palloa vuorotellen polun kummallekin puolelle ja etenin kuin hakualueella, His sivulla käskyn alla. Ei ole muuten ihan helppoa kaivaa pientä palloa hangesta, johon se on uponnut melkoisen syvälle. Mutta Hiskistä tämä on tosi siistiä :)
Tarkkuusruutu
Keksin uuden jipon Hiskin pään menoksi: löysin hiekkakasan - karkeaa hiekkaa - johon tallasin ruudun. Pienen metallisen tonttulakin kilikellon piilotin puoliksi hiekkaan. Kuvittelin, että His nikottelisi hiekkaisen esineen ottamisen kanssa. Mutta eipä esiintynyt minkäänlaista epäröintiä tai räkimistä. Odotutin vielä aika pitkään, ennen kuin annoin "anna"-käskyn, eli joutui pitämään hiekkailjetystä suussaan. Tuijotti vain tuimasti alta kulmain: "Mä olen tässä aika haka". Hienosti hoidettu, His!
Esineruutu
Tai ruutu ja ruutu: tallasin kaistaleen, jonka alkupäässä oli aika vähän lunta ja ihan kokonaan sulaneitakin kohtia. Mitä pitemmälle menin, sitä syvempään hankeen upposin. Tallaus poikittain. Lopulta jätin semmoset 15 metriä tallaamatta ja heitin takaesineen sinne tallaamattomalle alueelle. Yhdessä sulaneessa kohdassa oli joku muovikahva ja matalalla puunhaarukassa miehen lenkkitossu - en ottanut niitä pois, vaan jätin yhden esineen, muovikellon, ihan siihen lähelle.
Etuesineet His haki rivakasti, mutta ei mennyt sinne tallaamattomalle - aika herkästi se takertuu niihin jälkiin, jos esine ei meinaa löytyä. Ajoin sitten poikaa "kaukana"-käskyllä taakse ja sieltähän se valkoinen jumppatossu sitten löytyi. Hajuttomiin esineisiin His ei koskenut.
-------------------------------------------------
Torstaiaamuna setti seuraamista ovesta ulos ja rappusiin + seiniä päin. Vörkki paremmin kuin toisspäivänä. Perusasentoja tarjoamisen kautta mitä erilaisemmissa paikoissa, luoksetuloja vinosta ja pitkitettyjä edestä sivullesiirtymisiä.
-------------------------------------------------
Perjantaiaamuna kävin katsastamassa Sulkavuoren tilanteen. Yllättäen loskaa, kuraa ja vettä. Ja lunta. Ynnä kaikki se roina, mitä ihmiset on talven mittaan sinne roudanneet: kokonaisia sohvakalustoja yms. Voi jos saisin joskus jonkun ääliön rysän päältä kiinni.Ja kaikenkaikkiaan Lahdesjärven satumetsämaisemat on talven aikana myllätty melkein pelkäksi avolouhokseksi. Kenet siitä saisi ampua?
Lenkin jälkeen ohjelmassa Hiskin kanssa ihan vaan huvin vuoksi ruutua ja seuraamista, vuorotellen. Ruutu on hyvä häiriö, jonka His kesti kuin mies. Kokeilin myös hiihtelyjuoksua. Mitähän Lea Yliminä tästä mahtaa sanoa. Ehkä jotain tämmöstä: "Ohjaajan juoksutyyli ei noudata kansainvälisiä standardeja, seuraaminen menee puutteelliseksi."
Ruutua otettiin ylikaukaa, välillä jäi seisomaan eteen, mutta ei se mitään.
Onpa taidettu muutaman kerran ruokakupilla ottaa kaukojakin, vaatimuksena ehdoton paikan pitäminen. Ja perusasennon tarjoamista tympeälle ohjaajalle on "treenattu" siellä sun täällä ex tempore. Kivasti se sujuukin :)
Huomenna sitten koko päivä Kajaksen tottisoppia, saapas nähdä...
tiistai 5. huhtikuuta 2011
Rapputreeniä yms ja hieroja
Tottis
Lisättiin taas tiistaiaamuna vaikeusastetta/jännitettä seuraamiseen.
Seurautin Hiskin monta kertaa työhuoneesta ulos - oven avaus välissä - ja kellarin rappusia ylös. Ei se oven avaaminen mitään, mutta ne rappuset oli todella pahat: niissä His on aina saanut kulkea ihan miten lystää. Poikaparka oli tuskaa täynnä: missä kohtaa sitä nyt sitten pitäisi olla, kun mamman vasen jalka on jossain ylhäällä ja pitääkö muka kontaktiakin pitää ja mitä ihmettä tää nyt on olevinaan... Otin lopulta rapun kerrallaan ja palkkasin aina heti, kun His pysyi hyvässä paikassa ja piti kontaktin.
Tämä oli itse asiassa erittäin hyvä treeni, koska Hiski joutui keskittymään todella ankarasti. Tätä lisää ja myös rappuja alaspäin.
Lisäksi jatkettiin luoksetuloja eri kulmista. Tämäkin on yhä Hiskille hirmu vaikeaa: mitä enemmän kyljittäin seison, sitä enemmän sen on pakko miettiä - rattaat oikein kirskuu päässä - ja saattaa tulla jopa oikealle puolella istumaan. Näiden kahden periaatteessa aika pienen jutun jälkeen His oli ihan poikki. Ei se eilisten, fyysisesti aika rankkojen metsätreenien jälkeen ollut läheskään niin väsyksissä. Sitä se on, kun joutuu käyttämään aivojaan. Rankkaa.
Pyörähdettiin päivällä vielä pikaisesti Kyötikkälän kentällä hierojalle mennessä. Siellä huijailin Hiskiä taas seuraamisessa (jännite...): pidin Hiskin lempparilettiä oikeassa kädessä, heiluttelin ja olin heittävinäni. Paha, paha! Näin silmänurkastani, miten Hiskin silmät muljahteli ja se teki jänöloikkia, joista pakitti aina heti takaisin paikoilleen. Sadistiohjaajaa oikein nauratti toisen ahdinko.
Otettiin eteenmenoakin. On sitä on treenattava: treenaamattomuus on vaan ongelman välttelyä ja sitä on tehty ihan riittävästi. Nyt treenataan muutenkin pääasiassa virheitä, yritetään ainakin. Vihjesanat/eleet ensin. Valmisteleva osuus oli yllättävän hyvä, mutta pinkaisi pahasti oikealle. Uusinnalla kiilasi eteen ja tuijotteluakin alkoi esiintyä, hyvä, niin hyvä. Noista mokista nuhteet ja otettiin niin monta kertaa uusiksi, että poika seurasi kuin pieni tinasotamies. Annoin juosta tosi pitkälle, varmaan ainakin 60 metriä, koska viime aikoina on otettu aika monta kertaa maahanmeno mukaan. Sitten vapautin ja palkkasin. Palkkaa ei siis ollut edessä nytkään, vaan minulla.
Uskaltaisikohan jo uskoa, että siirtymät sujuvat tällä kaudella, koskapa His tarjoaa ihan itse seuraamista liikkeiden välillä. Alan joka tapauksessa vaatia tosissani myös siirtymissä seuraamista. Nyt Hiski jo kestää senkin, viime kesänä en vielä ollut asiasta yhtään varma.
Hierojalla. Hyvin meni eikä jumeja löytynyt. Lavoissa ehkä jotain ihan pientä. Mutta venyi ihan uskomattomasti. Hiskillä on kyllä järkyttävän pitkät raajat :)
Lisättiin taas tiistaiaamuna vaikeusastetta/jännitettä seuraamiseen.
Seurautin Hiskin monta kertaa työhuoneesta ulos - oven avaus välissä - ja kellarin rappusia ylös. Ei se oven avaaminen mitään, mutta ne rappuset oli todella pahat: niissä His on aina saanut kulkea ihan miten lystää. Poikaparka oli tuskaa täynnä: missä kohtaa sitä nyt sitten pitäisi olla, kun mamman vasen jalka on jossain ylhäällä ja pitääkö muka kontaktiakin pitää ja mitä ihmettä tää nyt on olevinaan... Otin lopulta rapun kerrallaan ja palkkasin aina heti, kun His pysyi hyvässä paikassa ja piti kontaktin.
Tämä oli itse asiassa erittäin hyvä treeni, koska Hiski joutui keskittymään todella ankarasti. Tätä lisää ja myös rappuja alaspäin.
Lisäksi jatkettiin luoksetuloja eri kulmista. Tämäkin on yhä Hiskille hirmu vaikeaa: mitä enemmän kyljittäin seison, sitä enemmän sen on pakko miettiä - rattaat oikein kirskuu päässä - ja saattaa tulla jopa oikealle puolella istumaan. Näiden kahden periaatteessa aika pienen jutun jälkeen His oli ihan poikki. Ei se eilisten, fyysisesti aika rankkojen metsätreenien jälkeen ollut läheskään niin väsyksissä. Sitä se on, kun joutuu käyttämään aivojaan. Rankkaa.
Pyörähdettiin päivällä vielä pikaisesti Kyötikkälän kentällä hierojalle mennessä. Siellä huijailin Hiskiä taas seuraamisessa (jännite...): pidin Hiskin lempparilettiä oikeassa kädessä, heiluttelin ja olin heittävinäni. Paha, paha! Näin silmänurkastani, miten Hiskin silmät muljahteli ja se teki jänöloikkia, joista pakitti aina heti takaisin paikoilleen. Sadistiohjaajaa oikein nauratti toisen ahdinko.
Otettiin eteenmenoakin. On sitä on treenattava: treenaamattomuus on vaan ongelman välttelyä ja sitä on tehty ihan riittävästi. Nyt treenataan muutenkin pääasiassa virheitä, yritetään ainakin. Vihjesanat/eleet ensin. Valmisteleva osuus oli yllättävän hyvä, mutta pinkaisi pahasti oikealle. Uusinnalla kiilasi eteen ja tuijotteluakin alkoi esiintyä, hyvä, niin hyvä. Noista mokista nuhteet ja otettiin niin monta kertaa uusiksi, että poika seurasi kuin pieni tinasotamies. Annoin juosta tosi pitkälle, varmaan ainakin 60 metriä, koska viime aikoina on otettu aika monta kertaa maahanmeno mukaan. Sitten vapautin ja palkkasin. Palkkaa ei siis ollut edessä nytkään, vaan minulla.
Uskaltaisikohan jo uskoa, että siirtymät sujuvat tällä kaudella, koskapa His tarjoaa ihan itse seuraamista liikkeiden välillä. Alan joka tapauksessa vaatia tosissani myös siirtymissä seuraamista. Nyt Hiski jo kestää senkin, viime kesänä en vielä ollut asiasta yhtään varma.
Hierojalla. Hyvin meni eikä jumeja löytynyt. Lavoissa ehkä jotain ihan pientä. Mutta venyi ihan uskomattomasti. Hiskillä on kyllä järkyttävän pitkät raajat :)
maanantai 4. huhtikuuta 2011
Maastossa :D
Maanantaina lenkin yhteydessä tehtiin vähän hommia sateessa, mutta ah, niin ihanasti kevättä enteilevässä säässä.
Ensin tietysti pudotettu, jota ilman me ei näköjään enää päästä metsästä ulos...
Olikin ihan mielenkiintoista, kun Heta lähti ajamaan takaa Hiskiä, joka lähti hakemaan hanskaa... Ja jäi sitten matkalle väijymään, kun Hiski paahtoi takaisin, Hiski teki tyylikkään oharin hangen kautta. Annoin sitten Hetankin hakea lyhyeltä matkalta oman hanskansa ja kantaa autoon.
Ihan oikea tarkkuusruutu!
Löysinpä kuin löysinkin etelärinteestä paikan, jossa lumi oli jo sulanut 3x3 metrin alueelta. Tosin sinne mennessä putosin napaani myöten ojaan, ja Hiskistä ei näkynyt kuin vähän korvia, mutta mitäs näistä. Heta ei paikalle olisi edes päässyt, se sai odottaa tien vieressä.
Heti vaan sikavaikea treeni: minimaalisen pieni "jokin" muovinpala kivekolossa risun alla ;) His joutui pakertamaan ihan tosissaan, mutta mahtavasti se keskittyi ja luovutti nätisti.
Esineitä, esineitä, esineitä
Ensin kahlasin niin pitkälle kuin pääsin, mikä ei ollut kovin paljon ja heitin sitten kolme esinettä niin pitkälle kuin jaksoin, mikä sekään ei ollut kovin paljon. Esineet jäivät noin 20 sentin välein. Hiski yritti kerran vaihtaa esineen toiseen, minkä kielsin jyrkästi.
Sitten vein yhden esineen tietä pitkin 50 metrin päähän ja peitin vähän lumella. Lähetin Hiskin hakemaan ja sillä aikaa heitin toisen esineen eteen, ihan paluureitille. Tarkoitus oli päästä kieltämään vaihtoyrityksestä. Mutta ei His yrittänytkään vaihtaa. Sitten lähetin hakemaan etuesineen ja palkkasin ruhtinaallisesti.
"Haku-/esinetreeni"
Pakko käyttää mielikuvitusta, että saa tehtyä jonkinlaisia maastotreenejä.TreenattiinHiskin kanssa hallintaa ja samalla esineen etsimistä ilmavainulla ihan kotikutoisella metodilla.
Kuljin polkua/keskilinjaa pitkin niin, että His oli "sivu"-käskyn alla (tässä on oikeassa haussa ajoittain hieman ongelmia). Käännyin vuorotellen oikealle ja vasemmalle ikäänkuin pistolähetyksessä ja heitin (pienen) pallon niin pitkälle kuin pystyin. His sai padota aina vähän aikaa ja vaadin kunnollisen sivullaolon ennenkuin päästin sen hakemaan palloa, joka tietysti upposi syvälle lumeen.Sillä aikaa, kun His haki palloa, etenin ihan kuin oikealla pistolla, ja samalla huutelin: "täällä ollaan." Aion ruveta nyt tekemään kisoissakin näin, koska Hiskillä on ollut vaikeuksia löytää minua rullaa tuodessaan. Saa nähdä, mitä tuomarit sanoo. Haukkuvan koiran kanssahan näin saa tehdä ihan vapaasti.
Otettiin varmaan ainakin kahdeksan "pistoa" näin ja Hiski kahlasi siinä upottavassa, märässä hangessa. Oli varmaan aikamoisen raskasta, mutta ihan hirveä palo sillä olis sitä palloakin etsiä. Ihana epeli.
Ensin tietysti pudotettu, jota ilman me ei näköjään enää päästä metsästä ulos...
Olikin ihan mielenkiintoista, kun Heta lähti ajamaan takaa Hiskiä, joka lähti hakemaan hanskaa... Ja jäi sitten matkalle väijymään, kun Hiski paahtoi takaisin, Hiski teki tyylikkään oharin hangen kautta. Annoin sitten Hetankin hakea lyhyeltä matkalta oman hanskansa ja kantaa autoon.
Ihan oikea tarkkuusruutu!
Löysinpä kuin löysinkin etelärinteestä paikan, jossa lumi oli jo sulanut 3x3 metrin alueelta. Tosin sinne mennessä putosin napaani myöten ojaan, ja Hiskistä ei näkynyt kuin vähän korvia, mutta mitäs näistä. Heta ei paikalle olisi edes päässyt, se sai odottaa tien vieressä.
Heti vaan sikavaikea treeni: minimaalisen pieni "jokin" muovinpala kivekolossa risun alla ;) His joutui pakertamaan ihan tosissaan, mutta mahtavasti se keskittyi ja luovutti nätisti.
Esineitä, esineitä, esineitä
Ensin kahlasin niin pitkälle kuin pääsin, mikä ei ollut kovin paljon ja heitin sitten kolme esinettä niin pitkälle kuin jaksoin, mikä sekään ei ollut kovin paljon. Esineet jäivät noin 20 sentin välein. Hiski yritti kerran vaihtaa esineen toiseen, minkä kielsin jyrkästi.
Sitten vein yhden esineen tietä pitkin 50 metrin päähän ja peitin vähän lumella. Lähetin Hiskin hakemaan ja sillä aikaa heitin toisen esineen eteen, ihan paluureitille. Tarkoitus oli päästä kieltämään vaihtoyrityksestä. Mutta ei His yrittänytkään vaihtaa. Sitten lähetin hakemaan etuesineen ja palkkasin ruhtinaallisesti.
"Haku-/esinetreeni"
Pakko käyttää mielikuvitusta, että saa tehtyä jonkinlaisia maastotreenejä.TreenattiinHiskin kanssa hallintaa ja samalla esineen etsimistä ilmavainulla ihan kotikutoisella metodilla.
Kuljin polkua/keskilinjaa pitkin niin, että His oli "sivu"-käskyn alla (tässä on oikeassa haussa ajoittain hieman ongelmia). Käännyin vuorotellen oikealle ja vasemmalle ikäänkuin pistolähetyksessä ja heitin (pienen) pallon niin pitkälle kuin pystyin. His sai padota aina vähän aikaa ja vaadin kunnollisen sivullaolon ennenkuin päästin sen hakemaan palloa, joka tietysti upposi syvälle lumeen.Sillä aikaa, kun His haki palloa, etenin ihan kuin oikealla pistolla, ja samalla huutelin: "täällä ollaan." Aion ruveta nyt tekemään kisoissakin näin, koska Hiskillä on ollut vaikeuksia löytää minua rullaa tuodessaan. Saa nähdä, mitä tuomarit sanoo. Haukkuvan koiran kanssahan näin saa tehdä ihan vapaasti.
Otettiin varmaan ainakin kahdeksan "pistoa" näin ja Hiski kahlasi siinä upottavassa, märässä hangessa. Oli varmaan aikamoisen raskasta, mutta ihan hirveä palo sillä olis sitä palloakin etsiä. Ihana epeli.
lauantai 2. huhtikuuta 2011
Leikkikisat Toijalassa ynnä muuta
Kisamainen PK-tottis
Toijalan kentällä, mukana kahdeksan koirakkoa. Kenttä osittain sulanut, muhkurainen, märkä ja kaikinpuolin epämukava kävellä. Höysteenä jäniksenpapanoita ja linnunkakkaa. Neljä kanadanhanhea tepasteli kentällä, kun tulin sinne eivätkä meinanneet millään suostua häipymään. His oli oikein hyvässä vireessä, innokas eikä välittänyt häiriöistä mitään. Itse koitin olla aika eleetön, mutta ikävä kyllä en saanut jännitystä pintaan :(
Seuraaminen. Lähdön jälkeen vilkaisu eteenpäin, mistä heti huomautin jyrkästi, sitten kehuin ja palkkasin. Loppu sujui aika mukavasti - juoksuosuus ei kylläkään ollut hyvä. Kerran taisin huomauttaa ja kerran "potkaista" Hiskiä vähän taaksepäin. Henkilöryhmässä palkkasin taas, His oli siinä oikein pätevä.
Istu. Käännyin aika nopeasti Hiskin eteen, tuijotin sitä vähän aikaa>jännite, siirryin sivulle enkä edes kehunut.
Maahan. Kaiketi ok alusta loppuun. Sosiaalinen palkka.
Seiso. Tässä palkkasin jo valmistelevasta osuudesta, eli juoksemisesta, varsinaista seisomista ei siis ollut ollenkaan.
Nouto. Varsin mainio. Sos. palkka
Hyppy. Este vain 80 senttiä. Mikäs tuossa, ihan ok. Sos palkka.
Eteenmeno. Ei ihan viivasuoraa etenemistä. Ei edes kehuja tästä. Yritän saada liikkeestä tylsän...Seurautin ihan käskyn alla paikallemakuuseen.
P-makuu matolla. Jees. Seurautin taas käskyn alla "tuomarin" luo, kuunneltiin arvostelu ja palkkasin vasta sen jälkeen.
Toinen kierros:
Seurautus henkilöryhmään. Edelleen napakkaa menoa>palkka.
Juoksusta seuraamista. Kokeilin taas vähän eri tyylejä. Hitto, kun pitäisi saada oma askel tasaisen vetäväksi. Lähtee tosi helposti keulimaan tässä: itsepähän olen antanut tehdä niin.
Vauhtinouto. Hanna jatkoi heittoani. Kokeilin kontaktia ennen käskyä enkä enää koskaan tee samaa virhettä: His ei meinannut löytää kapulaa! Uusinnalla palautusvauhti oli kyllä huikea>palkka lensi, kun oli n. 10 metrin päässä.
Eteenmeno. Ei palkkaa nytkään, tylsyys jatkui.
Hyppy. Seurautin esteelle ja heitin kapulan, mutta annoinkin "liki"-käskyn". Menipä poika täysillä halpaan, eli rynnisti esteelle. Pääsin karjaisemaan ein. Sitten taas pieni pätkä seuraamista>loppuleikki.
Hiski teki hienosti töitä. Vähän harmitti, etten nytkään saanut meidän murheenkryynivirhettä - seuraamisen alun hirveää edistämistä - esiin. Enpä usko, että ongelma olisi poissa päiväjärjestyksestä...
Erityisen tyytyväinen olin siihen, ettei vinoja eteentuloja ja vajaita sivullesiirtymisiä tänään ilmennyt. Niitähän on nyt treenattu aika paljon.
Mutta pitää ehdottomasti saada tätä lajia lisää.
Leikkikisan jälkeen tehtiin pitkä metsälenkki ja taas His vaati - ja sai - tehdä pudotetun esineen haun. sattui sopivasti siinä metsätiellä meidän edellä kulkemaan kaksi koiraihmistä. Hiski jaksoi siitä huolimatta seurata tosi superisti sen 200 metriä.
_______________________________________
Sunnuntaina pieni tottistreeni Lilin, Saijan ja Liisan kanssa Pirkkahallin parkkiksella. Teemana tarkkuus.
Henkilöryhmä, moneen kertaan, palkkailin eri paikoista.
Juoksuseuraamista erilaisin askelluksin. Nyt on taitanut löytyä sopiva tapa: semmosta tasaisen hiihtelevää tyyliä sen olla pitää, en saa itse pomppia yhtään. Silloin His pysyy parhaiten nahoissaan ja suht hyvällä paikalla. Stoppeja juoksusta. Ei saa pysähtyä kuin seinään, sanoi Lili. Niinpä: heti parani, kun vähän "liudensin."
Eteenmeno. Vähän vetoa ruudun suuntaan, eli vasempaan. Ei palkkaa, tietenkään
Häiriöseuraamista niin, että Lili, Saija ja Liisa liikkuivat ja kahisivat ihan vieressä ja takana. Välillä seurautin suoraan ihmisiä päin. Todella hienosti His selvisi, rävähtämätön kontakti!
Ruutuun menokin jossain välissä otettiin mausteeksi.
Vähän eteen/sivulle/eteen/sivulle-jumppaa myös, ja kokeilin Korrin Suskin reseptin mukaan purkinkannen päällä pyörimistä.
Vime kesänä kuulin aika monessa kokeessa: "koira ....tekee hyvin ja vauhdilla,.....tarkkuutta saisi olla lisää. Nyt on oikeastaan aika kiva treenata sitä tarkkuutta, kun tiedän, että His jo osaa liikkeet ja voin oikeasti vaatia/hinkata tarkkuutta olematta epäreilu koiraa kohtaan. Hiski on kyllä nyt paljon skarpimpi kuin vielä viime keväänä.
Toijalan kentällä, mukana kahdeksan koirakkoa. Kenttä osittain sulanut, muhkurainen, märkä ja kaikinpuolin epämukava kävellä. Höysteenä jäniksenpapanoita ja linnunkakkaa. Neljä kanadanhanhea tepasteli kentällä, kun tulin sinne eivätkä meinanneet millään suostua häipymään. His oli oikein hyvässä vireessä, innokas eikä välittänyt häiriöistä mitään. Itse koitin olla aika eleetön, mutta ikävä kyllä en saanut jännitystä pintaan :(
Seuraaminen. Lähdön jälkeen vilkaisu eteenpäin, mistä heti huomautin jyrkästi, sitten kehuin ja palkkasin. Loppu sujui aika mukavasti - juoksuosuus ei kylläkään ollut hyvä. Kerran taisin huomauttaa ja kerran "potkaista" Hiskiä vähän taaksepäin. Henkilöryhmässä palkkasin taas, His oli siinä oikein pätevä.
Istu. Käännyin aika nopeasti Hiskin eteen, tuijotin sitä vähän aikaa>jännite, siirryin sivulle enkä edes kehunut.
Maahan. Kaiketi ok alusta loppuun. Sosiaalinen palkka.
Seiso. Tässä palkkasin jo valmistelevasta osuudesta, eli juoksemisesta, varsinaista seisomista ei siis ollut ollenkaan.
Nouto. Varsin mainio. Sos. palkka
Hyppy. Este vain 80 senttiä. Mikäs tuossa, ihan ok. Sos palkka.
Eteenmeno. Ei ihan viivasuoraa etenemistä. Ei edes kehuja tästä. Yritän saada liikkeestä tylsän...Seurautin ihan käskyn alla paikallemakuuseen.
P-makuu matolla. Jees. Seurautin taas käskyn alla "tuomarin" luo, kuunneltiin arvostelu ja palkkasin vasta sen jälkeen.
Toinen kierros:
Seurautus henkilöryhmään. Edelleen napakkaa menoa>palkka.
Juoksusta seuraamista. Kokeilin taas vähän eri tyylejä. Hitto, kun pitäisi saada oma askel tasaisen vetäväksi. Lähtee tosi helposti keulimaan tässä: itsepähän olen antanut tehdä niin.
Vauhtinouto. Hanna jatkoi heittoani. Kokeilin kontaktia ennen käskyä enkä enää koskaan tee samaa virhettä: His ei meinannut löytää kapulaa! Uusinnalla palautusvauhti oli kyllä huikea>palkka lensi, kun oli n. 10 metrin päässä.
Eteenmeno. Ei palkkaa nytkään, tylsyys jatkui.
Hyppy. Seurautin esteelle ja heitin kapulan, mutta annoinkin "liki"-käskyn". Menipä poika täysillä halpaan, eli rynnisti esteelle. Pääsin karjaisemaan ein. Sitten taas pieni pätkä seuraamista>loppuleikki.
Hiski teki hienosti töitä. Vähän harmitti, etten nytkään saanut meidän murheenkryynivirhettä - seuraamisen alun hirveää edistämistä - esiin. Enpä usko, että ongelma olisi poissa päiväjärjestyksestä...
Erityisen tyytyväinen olin siihen, ettei vinoja eteentuloja ja vajaita sivullesiirtymisiä tänään ilmennyt. Niitähän on nyt treenattu aika paljon.
Mutta pitää ehdottomasti saada tätä lajia lisää.
Leikkikisan jälkeen tehtiin pitkä metsälenkki ja taas His vaati - ja sai - tehdä pudotetun esineen haun. sattui sopivasti siinä metsätiellä meidän edellä kulkemaan kaksi koiraihmistä. Hiski jaksoi siitä huolimatta seurata tosi superisti sen 200 metriä.
_______________________________________
Sunnuntaina pieni tottistreeni Lilin, Saijan ja Liisan kanssa Pirkkahallin parkkiksella. Teemana tarkkuus.
Henkilöryhmä, moneen kertaan, palkkailin eri paikoista.
Juoksuseuraamista erilaisin askelluksin. Nyt on taitanut löytyä sopiva tapa: semmosta tasaisen hiihtelevää tyyliä sen olla pitää, en saa itse pomppia yhtään. Silloin His pysyy parhaiten nahoissaan ja suht hyvällä paikalla. Stoppeja juoksusta. Ei saa pysähtyä kuin seinään, sanoi Lili. Niinpä: heti parani, kun vähän "liudensin."
Eteenmeno. Vähän vetoa ruudun suuntaan, eli vasempaan. Ei palkkaa, tietenkään
Häiriöseuraamista niin, että Lili, Saija ja Liisa liikkuivat ja kahisivat ihan vieressä ja takana. Välillä seurautin suoraan ihmisiä päin. Todella hienosti His selvisi, rävähtämätön kontakti!
Ruutuun menokin jossain välissä otettiin mausteeksi.
Vähän eteen/sivulle/eteen/sivulle-jumppaa myös, ja kokeilin Korrin Suskin reseptin mukaan purkinkannen päällä pyörimistä.
Vime kesänä kuulin aika monessa kokeessa: "koira ....tekee hyvin ja vauhdilla,.....tarkkuutta saisi olla lisää. Nyt on oikeastaan aika kiva treenata sitä tarkkuutta, kun tiedän, että His jo osaa liikkeet ja voin oikeasti vaatia/hinkata tarkkuutta olematta epäreilu koiraa kohtaan. Hiski on kyllä nyt paljon skarpimpi kuin vielä viime keväänä.
perjantai 1. huhtikuuta 2011
Aprillipäivän askareita
Aprillipäivän aamuna kierrettiin ensin Iidesjärvi, mutta sen päälle treenattiin hieman.
Esineet
Tein puhtaana hajunhakuna: en tallannut yhtään, jätin kolme esinettä (heitin) peräkkäin, vähän piiloon ja viimeisen heitin niin pitkälle kuin pystyin. Tarkoituksena paitsi pitää hauskaa/pitää koira paineettomana, myös katsoa, miten poika käyttää nenäänsä, kun ei ole ollenkaan jälkiä. Haistoi heti ensimmäisen esineen - oikein pysähtyi hetkeksi, mutta jatkoi sitten matkaansa eteenpäin: "eiku ensin taakse." Ihan hyvä. Toisellakin lähetyksellä vielä melkoinen aloitusvauhti: kääntyi katsomaan hajunlähdettä, mutta ei malttanut pysähtyä. Takaisinpäin tuli taas sitten ihan rauhallisesti.
Jatkoin vielä "yksittäiskappaleilla": heittelin esineitä monttuihin, puunrunkojen viereen ja korkeallle lumipenkkaan. Hyvin haisteli ja löysi, vaikka ei pojalla kyllä nenä kovin korkealla ole koskaan.
Tottis
Luoksetuloja. Näitä on hinkattu vähän kotinurkissakin viikolla. Välillä eteen, välillä eteen-sivulle. Eri pituisilta matkoilta ja välillä niin, että jätän koiran vinoon, välillä seison itse melkein kyljittäin koiraan. Välillä pidän tosi pitkän tauon ennen sivullekutsua ja hönkäilen tai liikutan vähän käsiäni. On aika vaikeaa: His jää helposti vinoon,jos ei olla ihan kohtisuorassa toisiamme kohti. Ei välttämättä pahasti, mutta kuitenkin. En anna nyt armoa, tässäkin olen ollut liian suurpiirteinen. His on aika monta kertaa kisoissa tullut vinoon ja/tai ennakoinut sivulletulon.
Nouto. Muutama kerta on treenattu kaksikiloisella nostoja ja luovutuksia, joissa olen ihan liian usein hyväksynyt vinon luovutuksen, enää sellainen ei vetele, nih. Loppuun aina vauhtinouto, ettei homma käy puuduttavaksi.
Tokotouhut ei nyt nappaa yhtään...
Huomenna on Toijalassa "kisamainen" treeni, jonne on tulossa melkoisesti populaa. Toivottavasti saadaan aikaan oikein kisatunnelma :)
Esineet
Tein puhtaana hajunhakuna: en tallannut yhtään, jätin kolme esinettä (heitin) peräkkäin, vähän piiloon ja viimeisen heitin niin pitkälle kuin pystyin. Tarkoituksena paitsi pitää hauskaa/pitää koira paineettomana, myös katsoa, miten poika käyttää nenäänsä, kun ei ole ollenkaan jälkiä. Haistoi heti ensimmäisen esineen - oikein pysähtyi hetkeksi, mutta jatkoi sitten matkaansa eteenpäin: "eiku ensin taakse." Ihan hyvä. Toisellakin lähetyksellä vielä melkoinen aloitusvauhti: kääntyi katsomaan hajunlähdettä, mutta ei malttanut pysähtyä. Takaisinpäin tuli taas sitten ihan rauhallisesti.
Jatkoin vielä "yksittäiskappaleilla": heittelin esineitä monttuihin, puunrunkojen viereen ja korkeallle lumipenkkaan. Hyvin haisteli ja löysi, vaikka ei pojalla kyllä nenä kovin korkealla ole koskaan.
Tottis
Luoksetuloja. Näitä on hinkattu vähän kotinurkissakin viikolla. Välillä eteen, välillä eteen-sivulle. Eri pituisilta matkoilta ja välillä niin, että jätän koiran vinoon, välillä seison itse melkein kyljittäin koiraan. Välillä pidän tosi pitkän tauon ennen sivullekutsua ja hönkäilen tai liikutan vähän käsiäni. On aika vaikeaa: His jää helposti vinoon,jos ei olla ihan kohtisuorassa toisiamme kohti. Ei välttämättä pahasti, mutta kuitenkin. En anna nyt armoa, tässäkin olen ollut liian suurpiirteinen. His on aika monta kertaa kisoissa tullut vinoon ja/tai ennakoinut sivulletulon.
Nouto. Muutama kerta on treenattu kaksikiloisella nostoja ja luovutuksia, joissa olen ihan liian usein hyväksynyt vinon luovutuksen, enää sellainen ei vetele, nih. Loppuun aina vauhtinouto, ettei homma käy puuduttavaksi.
Tokotouhut ei nyt nappaa yhtään...
Huomenna on Toijalassa "kisamainen" treeni, jonne on tulossa melkoisesti populaa. Toivottavasti saadaan aikaan oikein kisatunnelma :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)