On hanget korkeat, mutta treenit jatkuu

Tiistai 29.12.
Tottis/toko
Pirkkahallin parkkipaikalla Miikun, Miian ja Paulan kanssa.
Ensin pujottelua moneen kertaan: Hiskiä kiinnosti kauheesti Lilli, jolta oli juoksu loppunut ihan äskettäin...Muutenkin Hiskille oli aika pahat häiriöt ympäristössä tällä kertaa.
1. erä
Ilmoittauminen ja siitä pätkä seuruuta, Miikku ja Paula vahtasivat paikkaa. Perusasentoa jouduttiin ensin korjaamaan, mutta sen jälkeen paikka oli kuulemma ihan bueno eikä painanutkaan pahemmin.
Muistaakseni sitten otimme ruudun, jossa His valahti ekalla kerralla suoraan maahan ja uudelleenlähetyksellä oli epävarma siitä, mitä pitikään tehdä. Pari ihan hyvääkin ruutuun toppaamista saatiin, aika läheltä kyllä.
Luoksetulosetti, jossa pysähdys sujui varsin mallikkaasti, mutta jostain syystä tässäkin valui istumisesta maahan monta kertaa.
Nouto kahden kilon jöötillä. Nyt ei pompsahtanut taaksepäin.
Lopuksi ammuttiin kolme kertaa, ei mitään vaikutusta.
2. erä
Kaukoja. Pikkasen taas epävarmuutta...aika läheltä siksi.
Jäävistä vissiin istuminen ja maahanmeno, en tajua miksi.
Tunnari. Kun oli vieraitten klähmimiä kapuloita, niin pitihän niitä koittaa. His arpoi kaikki ja otti kyllä oman lopuksi, mutta epäilen hiukan, että oli silkkaa tuuria.
Ja hiukan pikkusiirtymiä ja peruuttamista vielä lopuksi, mistä pallo.

Haku
Kuusi pistoa: tyhjä, löytö, löytö, tyhjä, löytö, löytö.
Kaikki neljä maalimiestä valmiina, oikealla 50-60 metrissä, vasemmalla 30-40 metrissä. Tuuli kävi etuoikealta. Suorapalkat.
Kiinnitin erityisesti huomiota omiin lähetysasentoihini ja rauhalliseen lähettämiseen. Se paransi selvästi myös Hiskin "suuntaamista".
Hiski oli taas niin hyvä! Jokaiselle maalimiehelle lähti suoraan, tyhjät olivat tosi syviä, ja tuli hyvin pois pillin vislauksella. Ihan pieni miinus siitä, että ekalta tyhjältä olisi mielellään singonnut suoraan keskilinjan yli toiselle puolelle, mutta pysähtyi kyllä nätisti huomautuksesta. Viimeisen maalimiehen vierestä pinkoi suoraan viiteenkymppiin, mutta löysi takaisintullessa. Nyt tuli testattua ihan hallitusti sekin, että maalimies ohittaa vetovoimassa pillin. Oikein hyvä!
Olin tyytyväinen myös siihen, ettei risteilytreenien jälkeen ollut havaittavissa mitään maalimiehen omavaltaista jättämistä...

Ihana joulu on ohi

Joulu oli aivan mahtava: kolattiin mukuloille Vanajaveden jäälle pitkä, hieno + potkukelkka- ynnä luistinrata, tehtiin liukumäki, lumiset pihapuut oli täynnä kynttilälyhtyjä ja pieni ulkotonttulakin oli! Niin tunnelmallista ja kivaa ei ole ollut vuosiin.
Ja Hiski juoksi jäällä - voi hyvät hyssykät, että se jaksoikin. Luulin, että juoksee jalat altaan, mutta eihän se edes väsynyt. Heta on lääkekuureillaan ollut aikast pirteä myös ja koittaa komentaa Hiskiä rauhoittumaan - turhaan.

Haku
Sunnuntaiaamuna sitten vähän hakuiltiin kolmen muun levekkiläisen kanssa Sääksjärvellä.
Otin Hiskille edelleen risteilytreenin, nyt kahdeksan pistoa, sama maalimies siirtyi kummallakin puolella. Oikealla puolella noin 50 metrissä, vasemmalla 30 m:ssä.
Pari pistoa meni vähän vituralleen, kun lähetin huolimattomasti, ja piti lähettää uudellaan. Hiski todellakin menee siihen suuntaan, minne näytetään - kumma kyllä ;) Lisäksi varasti ekalle pistolle. Maalimiehillä ei malttanut syödä ruokia loppuun, kun oli jo niin kiire juoksemaan takaisin...Mutta pistoilta tulot vasempaan käteen>viereen>oikealla yli onnistuivat keskimäärin suunnitellusti. Pitää vaan malttaa itse olla huolellinen ja tarkka. Tällaista treeniä ei nyt sitten enää enempää, ettei Hiskin malttamattomuus/juoksentelu kiihdy entisestään.

Tottis
Hakutreenien jälkeen innostuin vielä ottamaan pienen tottissession pihassa. Hiski oli tosi täpinöissään.
Seuraaminen: pyrki kovasti eteen (ja vähän painoikin), korjailin pysähtelemällä ja kääntymällä.
Jäävät: istumisessa jäi taas seisomaan. Helpotin.
Luoksetulot. Ensin läpijuoksuna, sitten palloa heittämällä pysähdys, sitten ilman palloa käsimerkillä ja sitten taas läpijuoksuna. Kaikki hyvin.
Kaukoja. Pientä epävarmuutta istumaan nousuissa taas. Vahvistelin pelkkää istumista.
Ruutu. Ihan ihmeen hyvin! Vein ensin namit ja markkerin, sitten pelkän markkerin. Namilla menee paljon paremmin kuin lelulla, joka sekottaa pään totaalisesti.
Nouto. Kilon kapula. Ei tässä muuta vikaa kuin se, mitä His on ruvennut tekemään: hypähtää taaksepäin, kun otan kapulan. Tästä ei palkkaa, uusinta ok.
Ja tunnaritkin vielä, sussiunakkoon...Tein Susanin mallin mukaan: syöttelin ja rauhoittelin ennen käskyä ja käskynkin annoin hiukan silleen haluttomasti. Toi nätisti kaksi kertaa oikean, vaude!
Lopuksi sivulta peruuttamista, josta sai palkaksi pallon.

Maanantaiaamuna otin pikauusintana kaikki samat liikkeet.
Seuraamisen otin ensin imuttamalla. Nyt oli nätimpää, ehkä.
Luoksetulon otin loppuun asti ja pysäytyksen pelkästään käsiliikkeellä, mikä meni hyvin!
Noudossa sama ongelma kuin edellisnä, korjattuna ok.
Kaukot menivät ihan superisti.
Ruudussa meni jo ilman käskyä maahan, joten otin pari kertaa pelkällä seisahtumiskäskyllä.
Tunnari. Kolme toistoa ja joka kerta toi oman, mutta suoritus ei kyllä ollut ihan nätti: tökki ja klähmäili muitakin. Mutta kehitystä...
Ja taas peruuttamisesta pallo.

Heta kuvauksessa

Hetan selkä ja lonkat kuvattiin tänään Eläinystäväsi lääkärissä Raholassa, ell Juha Kallio.
Diagnoosista: "Molemmissa lonkkanivelissä voimakas, akuuttivaiheen nivelrikko. . Nivelten rustovauriot, kasvanut kitka ja nivelen pehmytkudosten tulehdusreaktio aiheuttavat kivun."
Itse olen epäillyt tätä jo hyvän aikaa. Hyvä uutinen on se, että selkä on aivan ok.
Hoitona Canidryl 2 krt/pv, 2 viikkoa, Cartrophen 5-7 päivän välein pistoksina neljä kertaa (pistän itse) ja Arthryl 1 pussi päivässä kuukauden ajan. Näillä pyritään estämään nivelmuutosten etenemistä ja saamaan kivut pois.
Myöhemmin mahdollisesti tulehduskipulääkkeitä ja fysioterapiaa. Liikkumisen pitäisi olla "tasaista": ei äkkinäisiä rysäyksiä.
Kisauran voi nyt unohtaa lopullisesti: minkäänlaista hyppäämistä Heta ei kestä. Luojan kiitos peruutin loppukesän/syksyn kisat sen Hyvinkään romahduksen jälkeen. Heta oli siellä tottisvaiheessa jo varmasti tosi kipeä maasto-osuuksien jälkeen (jossa teki kaikkensa), ihan itkettää, kun ajattelenkin.
Nivelrikon kanssa voidaan kyllä elää ja ell:n mukaan Hetalla on todennäköisesti vielä monta hyvää vuotta kotikoirana.
Hän sanoi myös kunnioittavansa kovasti ihmisiä, jotka saavat tuloksia "tällaisilla roduilla" (hoffit, rotikat, beussit jne).
Heta on ollut ihana koiruus - ja on edelleen. Se käyttövalion arvo jäi nyt ihan pikkasta vaille, kun kävi näin, mutta mitä siitä. Nyt on hyvä näin.

Mukavaa joulua!

Toivottavat: Heta, Hiski ja emäntä
(ja näistäkin kuvista taas näkee, kenellä on kontakti ja kenen mielestä silmiin/kameraan tuijottelu on suorastaan noloa)

Risteilyjä + ripaus muutakin

Haku
Sunnuntaina 20.12.
Tuuli kävi aika mukavasti vasemmalta. Hiskille kuusi ukkoa, kaikki 20-40 metrin päässä keskilinjasta, valmiina (itse asiassa vain yksi siirtyvä ukko kummallakin puolella). Mm syötteli ja muuttui sitten passiiviseksi, huusin Hiskin pois, otin vasemmalle sivulle vastaan vasemmalla kädellä,lähetin oikealla kädellä keskilinjan yli seuraavalle ukolle. Sujui tosi hienosti.
Tottista joka päivä ihan muutaman minuutin pätkiä kellarikäytävällä, lähinnä seuraamista (imuttamalla ja naksulla/nami): hyvä paikka, ei painamista. Peruuttaminen menee sivultakin nyt mainiosti. Jääviä: huomasin, että en ole koskaan palannut koiran taakse. Nyt olen tehnyt niin ja aluksi His lähti seisomisesta mukaan. Aika pian naksun avulla kuitenkin tajusi, mikä on homman idea. Tämä on muutenkin hyvää treeniä, koska Hiskillä on ollut taipumusta ennakoida istuminen tässä.
Ja kaukoja: varmuutta tulee koko ajan lisää, pysyy hyvin paikallaan.

Tyhjiä + risteilyä ynnä kotiinkantoa

Lauantai 12.12.
Haku 1.
Piti ottaa neljä ukkoa ja kolme tyhjää, mutta kun tuli kaksi viime hetken peruutusta ja osallistujia jäi jäljelle vain neljä kpl, pudotin pois yhden tyhjän ja yhden ukon.
Heta ei edelleenkään päässyt edes mukaan.
Hiskille:
Teemana tyhjät ja risteilyttäminen.
1. (oikealla 50 m:ssä) löytö, 2. tyhjä, 3. löytö (umppari/40 metrissä), 4. löytö (lähellä), 5. tyhjä, 6. löytö (50 metrissä, matkalla mm tien ja kaatuneen puunrungon ylitys).
Kaikilla suorapalkat.
Tyhjät juostiin etukäteen (ja tyhjän jälkeen oli tallaamaton alue), halusin, että His tulee pois just kohdalleni, eli vasemmalle viereen. Vastaanotto selin, nakki kädessä, tarkoituksena ohjata oikealla yli. Ei se ihan onnistunut kummallakaan kerralla: ekalla eteni hajutunnelista huolimatta liikaa eteenpäin ja palasi keskilinjaa pitkin mun luokseni ja tokalla kerralla oli menossa lujaa muutaman metrin päässä keskilinjan yli oikealta puoleltani.
Mutta molemmat tyhjät olivat kyllä tarpeeksi syviä ja laatikkomaisia.
Pistot maalimiehille menivät superisti - mikäs oli mennessä,kun piiloille johti melkoiset jälki- ja hajutunnelit :)
Ja hallinta oli edelleen aika kivassa kuosissa.

Sunnuntai 13.12.
Haku 2.
Jatkettiin edellisen päivän teemalla: tyhjät ja risteily. Illalla olin pähkinyt hommaa ja tulin siihen tulokseen, että pilkon homman: yksinkertaistan treeniä vielä lisää ja keskityn siihen varsinaiseen ongelmaan eli vastaanottoon+yli lähettämiseen.
Elikkäs homma meni näin: Saija vei Hiskin mitään puhumatta keskilinjasta noin 50 metrin päähän oikealle. Samaan aikaan Heikki oli piilossa keskilinjan vasemmalla puolella noin 20 metrissä (pieni tuulenvire oikealta). Vihelsin keskilinjalla kaksi kertaa, Saija päästi Hiskin irti, olin nakkikäden kanssa vastassa, pysäytin ihan pikku hetkeksi ja lähetin saman tien oikealla kädellä yli maalimiehelle. Toin vapaana pois takaisin keskilinjalle. Tämä toistettiin kolme kertaa.
Ekalla oli pientä hapuilua, toinen ja kolmas menivät ihan niinkuin halusinkin. Jipii!
Nyt His tajusi, mitä haluan - nyt pitää vain ehdollistaa poitsu tuohon systeemiin enkä usko, että on edes kovin vaikeeta.

Tokoa
Kellarikäytävällä.
Seuraamista, namilla, oikein nätisti ja hyvässä paikassa. Käännöksiä paikalla, pysähdyksiäpaljon.
Liikkeestä istuminen: seisoi.
Seisominen ja maahanmeno: kai ne kohtuullisesti meni, ainakin oikea asento. Kun en näe...
Peruutuksia sivulta: sujuivat hienosti.
Kaukoja: istuminen sujui viidestä metristä oikein hyvin.
Luoksetulo eteen asti: hyvä.

Ynnä taas huvin vuoksi ryömiminen: meni hyvin pikkuisen matkaa.

Heta bongailee lenkeillä tyhjiä jugurttipurkkeja, vanhoja sanomalehtiä jne (kun ei ole saanut tehdä muuta). Kantaa mulle kamaa riemuissaan ja on tosi tarkkana, jos yritän vaivihkaa pudottaa pahimmat löydökset selkäni taakse ojaan. Tsot, tsot, ne viedään KOTIIN asti tietysti ja siellä mamma antaa aaarteesta namin. Eli jos näette tädin, joka taluttaa ylväästi kakkapussia kantavaa hoffia: me siinä Hetan kanssa vaan lenkkeillään.

Laatikkoleikki nro 3

Haku/laatikkoleikki
Laatikkohässäkässä seitsemän piiloa lähekkäin, kaikki hyvin hajustettuja, His oli viimeinen suorittaja. Irtorullat. Hiski haki nyt kolme valmista ukkoa, joista kaksi piiloissa, yksi kiven takana piilojen takana.
Ihan pätevästi tuo epeli toimi. Erityisen iloinen olen siitä, että hallinta on alkanut pelittää ikäänkuin vahingossa - ihan huomaamatta toin kaikilta piiloilta pikku-ukon keskilinjalle ilman namin namia nätisti (melkein) vierellä. Minä vaan meinaan sotkeentua näyttöliinaan lähetyksissä. Koreografia on vielä hakusessa. Pitää lyhentää liinaa ja tehdä siihen semmoinen venyvä osuus: ei nykisi niin pahasti jarrutuksissa, kun näytölle menon vauhti on ihan tolkuton ja on pakko jarruttaa. Onneksi tuo ei kyllä ole moinaankaan.
Nyt laatikkoleikki vähäksi aikaa naftaliiniin. Seuraavassa treenissä lauantaina keskitytään erityisesti tyhjiltä poistuloihin. Ans kattoo...

Näytös postinkantajalle sun muuta

ma-ti 7.-8.12.
Tottista(kin)
Yhtä sun toista pientä on tottisteltu, kun vaan muistaisi...ainakin pihassa . Häiriönä postinkantajarouva, joka jäi katselemaan ja siunailemaan, että "onpas se tottelevainen, herranjestas, kun saisi lapsetkin tottelemaan tuollalailla". Otettiin ainakin ruutua, paranee hitaasti (toivottovasti myös varmasti).
Seuraamista tehtiin ihan perinteisellä imutustekniikalla jälleen, käännöksiä vasemmalle erityisesti.
Luoksetulon stoppi: yritin kätkeä pallon käteeni, mutta , ehei, ei Hiskiä huijata, vaan hiipiminen alkoi jo noin kolmen metrin etenemisen jälkeen. Sitten vaan luoksetulo eteen asti. Tarvisi saada löysähihainen treenitakki ;)
Tunnari: meni tunaroinniksi, sekä Hiskiltä että itseltäni.
Kellarikäytävällä ollaan myös otettu seuraamista + käännöksiä. Ja kaukoja on hinkutettu vähän siellä sun täällä aina jossain välissä. Välillä menee ihan loistavasti (siis istumaan nouseminen), välillä taas, että "mitä ihmettä sää ny oikein meinaat?"
Erilaisia pikkuesineitä (liittyy tarkkuusruutuun) etsitytetty sekä Hetalla että Hiskillä pitkin kämppää. Lisäksi Hiskiä opetettu (huvin vuoksi) ryömimään. Vähän se jo oppikin. Ja peruuteltu sivulta.

Metsälenkillä tein tarkkuusruudun, jonne piilotin Hiskin inhoaman painavan mutterin. Hetalle helppo nakki.
Hiski alkoi heti esineen bongattuaan kaivaa vimmatusti sammalia sen ympäriltä. Kielsin jyrkästi ja vein pois ilman palkkaa. Heta sai hakea mutterin mullan seasta. Heta ei koskaan kaiva käpälillään mitään - se vaan nokallaan vähän siirtelee isompia paakkuja, ja löydettyään ottaa esineen nätisti hampaitten väliin.
Tein uuden ruudun ja olin hyvin tarkkana: heti kun His haisteli nätisti, kiittelin ja palkkasin ruhtinaallisesti. Hiskillä on tätä kaivamistaipumusta, se pitää kitkeä pois, homma menee ihan päin peetä, jos herra alkaa heitellä turpeita ruudussa...

Pudotettu esine Hiskille lenkillä myös. Ensimmäisen kerran kunnolla metsän siimeksessä, ei tiellä. Vähän lyhennettynä. Kyllä sujui! Hiski on jo hanskan näkemisestä niin innoissaan, että kiipeisi varmaan vaikka puuhun. Hienosti Hiski töpinästään huolimatta patosi seuraamisosuuden, ei haistellut maata eikä pahemmin yrittänyt varastaakaan.

Sitten leikittiin Hiskin kanssa vielä Suunnista pallolle-leikkiä (miksi mä olen unohtanut tehdä tätä?). Vein pallon suoraan Hiskistä eteenpäin aika pitkälle, olin pudottavinani, mutta pudotinkin eri paikkaan salaa. Tulin pois samasta paikasta, minne olin leikisti pudottanut pallon. Sitten lähetin oikeaan paikkaan. Tästä tehtiin useita toistoja. Jos His meinasi lähteä vinoon, korjasin ja joka kerta tämä tepsi. Tämä on hyvää ohjattavuustreeniä sekä esineruutuun että hakuun. Ja Hiskin mielestä älyttömän kivaa!

Heta on edelleen kankea ja vasen takajalka aristaa, epäilen nivelrikkoa. Kuvausajan sain vasta joulunaluspäiviksi. Otamme varovaisesti ja remmilenkkejä vain.

Haut

Lauantai 5.12.
Haku/laatikkoleikki
Neljä toistoa, irtorullat. Pari lootaa lisää keskiviikon treeniin verrattuna. Olin tyytyväinen Hiskosen työskentelyyn. Ekalla mm:lla se koitti kovasti ottaa rullaa kaulastaan, rehveli.
Kaikkien koirien suoritus videoitiin (kiitos Katri ja knit!!!). Hiskin video löytyy täältä: http://www.youtube.com/watch?v=EucYjHgCm9M. Toisella piilolla siis huijattiin koiraa niin, että mm meni piiloon, koira vietiin pois ja mm vaihtoikin toiseen piiloon.

Sunnuntai 6.12.
Haku
Uusi paikka. Kaksi maalimiestä, kolme tyhjää. Kiintorullalla.
Eka tyhjä vasempaan kulmaan, sitten löytö oikealta, 2xtyhjä ja löytö vasemmalta.
Eka/tyhjä pisto muuten hyvä, mutta paluumatkalla piti ruikata pissat edellisen koiran pissojen päälle.
Toinen/löytö ihan ookoo suora pisto.
Kolmas pisto/tyhjä: lähetin vähän liian läheltä edellistä lähetyspaikkaa ja His lähti tarkistamaaan (siis taaksepäin) uudestaan kulmassa ollutta, moneen kertaan hajustettua piiloa. Lähetin toistamiseen vähän kauempaa, nyt kaarsi liikaa eteenpäin. Huusin takaisin. Muistaakseni kolmas kerta oli kelvollinen.
Neljäs/tyhjä: oli ihan hyvä,riittävän syvä. Matkalla tarkisti myös hajustetun ja kiinni olevan umpparin.
Viides/löytö, sujui hyvin. His oli nyt yrittänyt nyt hakea ensin kovasti maasta mm:n käden vierestä irtorullaa. On näissä rullatreeneissä pienen bc:n aivoille nyt monta liikkuvaa osaa...
Seuraavaan etsintätreeniin muistettavaa: pitää treenata tyhjiltä poistuloa erityisesti. Nyt olen yrittänyt ottaa Hiskin vastaan selin, nami vasemmassa kädessä. Ei oikein suju: tulee viereen vähän turhan vastahakoisesti eikä malta ottaa herkkua, vaan haluaisi päästä jatkamaan. Mutta eiköhän tämä treenaamalla saada kuntoon :)

Leikkiä lootissa, jälkiä +muuta

Keskiviikko 2.12.
Laatikkoleikki
Laatikkorykelmä metsässä aivan lähellä keskilinjaa. Hiskille irtorullat, neljä toistoa, maalimies aina eri lootassa. Huvittavaa sekoilua: His mm unohti parissa sekunnissa, mihin lootaan mm oli mennyt ja yhdellä näytöllä lähti viemään kauas metsään, pitkälle laatikoiden ohi. Tarkkuus ei ole Hiskin vahvimpia puolia missään lajissa...Mutta aina se lopuksi osasi oikealle laatikolle.
Meitä oli viisi koirakkoa mukana ja nähtiin kyllä viisi aivan erilaista suoritusta, joita oli tosi hauskaa seurata. Nää olisi pitänyt ehdottomasti videoida!
Heta teki vain lenkin metsässä ja kotiin päästyä se oli takapäästään aivan jäykkä. Illalla se kirjaimellisesti putosi sohvalta eikä päässyt vähään aikaan ylös. Säikähdin jo aikalailla. Annoin sille Rimadylin iltaruuan mukana. Aamulla se on ollut parempi, mutta vähän "köpö" edelleen. Kai se on vietävä kuvauksiin, en vaan millään haluaisi, kun se raukka kammoaa eläinlääkäriä niin hirveesti, pelkään, että se saa sydänkohtauksen silkasta stressistä:(

Torstai 3.12.
Jälkiä
Mulla on nyt pakkomielle tästä jäljestyksestä...Iskin silmäni Vihiojan suureeen frisbeepuistoon, josta frisbeeharrastajat ovat poistuneet talviteloille.
Tallasin kolme kpl jälkiä ihan lyhyelle nurtsille - osittain se oli ihan paljasta, jäistä maata. Kaikki lyhyitä ja tuoreita. Ei nameja. Tyyni keli.
1.
muutama siksakkaus, yksi polun ylitys (josta meni ihmisiä heti mun jälkeeni). Lopussa keppi.
His nosti hyvin jäljen ja porhalteli sitten vähän sinnepäin jäljellä. His viiletti suurimman osan jossain 1-3 metrin etäisyydellä jäljestä, mutkat ajettiin surutta suoriksi. Tien ylitys meni hyvin, kepin yli ajoi aluksi, koska oli liian kaukana jäljestä. Pysähdyin ja löysi. Otin kepin heti pois ja palkkasin namilla.
Jäljestä arvosana 6-.
2.
Tätä jälkeä His ei saanut nostettua ollenkaan. Kengänjäljet näkyivät selvästi, mutta Hiski vaan häröili sinne sun tänne. Päätin, etten tee yhtään mitään. Lopulta His lopetti etsimisenkin kokonaan ja alkoi taas tuijotella jonnekin kaukaisuuteen. Alkoi sattua selkään se paikoillaan seisominen, joten jätettiin touhu sikseen.
Jäljestä 0 pistettä.
3. Siksak-jälki (varmaan kuusi kulmaa peräkkäin), jonka lopussa keppi. Tässä taas jälki nousi ihan hyvin (en tajua tätä yhtään) ja Hiski ajoikin kohtuullisesti, joskin aivan liian kovalla vauhdilla. Keppi löytyi ja sillä leikittin vähän.
Tämä jälki 7+
Onneksi ja toivottavasti kohta tulee lunta...

Toko
Otin Hiskille vielä kaukoja. Tuttu juttu: taas kun oltiin uudessa paikassa, ei "istu"-käsky merkinnyt yhtään mitään. Siirryin lopulta ihan eteen ja siinä nousi istumaan. Huoh.
Seuraamista imuttamalla. Onhan se paikka hyvä, kun nakki on koko ajan nenän edessä... Mutta peruuttaminen sujui sivulta. Jee!
Ruutu. Läheltä se osasi mennä jo hienosti ja jäi seisomaan. Kun pidensin matkaa, jäi seisomaan siihen ruudun ulkopuolelle jo. Mutta kyllä tää tästä.
Tunnari. Neljästä kerrasta kolmella toi oman, yhdellä väärän. Höh.

Pentujälki + esineet

Tiistaiaamu 1.12.
Namijälki nro 5.
Siis Hiskoselle jälleen. Tällä kertaa siellä täällä mahapullia (Hiskin lemppareita) ja lopussa pitkään kateissa ollut lempipallo. Yksi kulma sammamättäikössä.
Jäljen nosti taas ihan vapaasti, missä ei mitään ropleemia. Mutta, mutta...inhimillisesti katsoen liian paljon mahapullia jäi matkan varrelle, eli sata lasissa jarruttaenkin mentiin. En tiedä, onko se loppupallo sittenkään hyvä idea.
Hitsi, kun tää jäljestys on välillä hankalaa: koskaan ei etukäteen tiedä, miten menee, vaikka kuinka funtsii ja suunnittelee. Haussa Hiski on aika ennakoitavissa, ainoat mokat tulee yleensä siitä, että mä itse möhlin tai joku maalimies pöllöilee. Mutta hakutreenien suunnittelu on helppoa. Jäljellä homma on ihan arpomista :( Mutta eteenpäin vaan taistojen tiellä!

Esineet
Samaan paikkaan kuin eilenkin. Tein "humalaisen" tallauksen: kiersin ympyröitä ja kahdeksikkoja päättömästi sinne sun tänne. Ideana, ettei jälki koskaan johtaisi mihinkään, jotta His ei voisi jäljestämällä saavuttaa mitään.
Treenin teemana suorat pistot just sinne, minne ohjaaja lähettää. Keskialueella ei ollut mitään, mutta sekin siis oli tallattu.
Heta haki toisen esineen ensin oikeasta ja sitten toisen vasemmasta kulmasta. Ei oikein hyvin irronnut tänään vasempaan kulmaan.
Hiski:
1. treeni
Hiskikin irtosi hyvin oikeaan kulmaan, mutta vasemmalle poikkesi puolivälistä paahtamaan keskemmälle ruutua. Paheksuin selkeästi ja huusin takaisin. Kiltisti ja katuvaisen näköisenä tuli. Kerroin ja näytin, että pitää mennä "suoraan" ja annoin vielä käskynkin aika innostavalla äänellä. Johan ampui menemään kulmaan. Hyvä!
2. treeni
Heitin esineet vasempaan reunaan peräkkäin niin, että isoin (ja haisevin) esine/villasukka oli ihan edessä, mutta mättään takana piilossa, toinen pienempi/tumppu keskellä (piilossa) ja viimeinen pienin/lapsen kenkä ihan takanurkassa. Ajatuksena, että His haistaa etuesineet hyvin ja jarruttaa jo mennessä. Ja se toimi, jee! Esineet tuotiin hienosti järjestyksessä: 1. edestä, 2. keskeltä ja 3. takaa. Tämä oli vissiin eka kerta, kun His toimi näin. Pitää jatkaa tällaisia treenejä.
Esineruutu on kyllä Hiskille tosi mieluinen: se tekisi varmaan 10 toistoa ihan silkasta elämisen riemusta. Eihän se mikään ihme tietysti ole: esineruudussahan saa JUOSTA, samoin kuin haussa ja pudotetun esineen noudossa, joka onkin myös superihanaa.
Jäljellä taas EI saa juosta -hmmm- ei ihme, ettei se ole ihan niin kivaa...Ja tottiksessakin hienointa on, kun saa juosta eteen-käskyllä tuhatta ja sataa, mutta kun tyhmä mamma ei anna tehdä sitä tarpeeksi usein.

Nakkijälki ja esineitä

Maanantaiaamu 30.11.
Namijälki nro 4
Sammalpohjalle metsässä Hiskille. En antanut mitään käskyä, lähestyttiin vaan ihan muina naisina ja koirina jälkeä sivusta. Koitan välttää nyt ihan kaikkea vähänkään kiihdyttävää/nostattavaa jäljellä. Paljon maksamakkaranpaloja ja lopussa iso pallo, jonka kanssa His sai leikkiä yksin. Yksi kulma.
His oli ehkä hiukan rauhallisempi nyt. Hyvä niin. Pitää miettiä keppien kanssa leikkimistäkin sitte joskus, kun niitä taas jäljelle laitan: kuumentaa Hiskiä liikaa, vaikka paras palkka onkin.

Esineruutu
Täysimittainen. Kolme esinettä: muovinen puukontuppi (löytöesine), kova musta muovinen "joku" + muovinen silmälasikotelo. Kaikki peräkkäin oikealle lohkolle valmiina. Silmälasikotelo oli takanurkassa kiven päällä.
Heta oli ihan pro: se haki järjestyksessä edestä lähtien kaikki kolmella pistolla.
Hiski sinkosi taas etuesineen ohi, mutta palasi melkein heti ja toi. Juoksenteli sinne sun tänne ja kartoitti koko ruudun moneen kertaan ristiin rastiin. En puuttunut työskentelyyn mitenkään. Lopulta keskimmäinen, eli puukontuppi nousi.
Mutta se viimeinen...His teki töitä olan takaa, mutta, aijai sentään, kuono kynti maassa enimmäkseen. Se yrittää selvästikin suoriutua jäljestämällä, kun menee vaikeaksi. Lopulta menin vähän lähemmäksi esinettä (en halua lähetellä) tukemaan urakoitsijaa. His haistoi selvästi esineen, mutta ei millään tajunnut, mistä haju tulee. Lopulta se älysi nostaa nokkaansa oikein kunnolla ja sillä tavalla esinekin löytyi. Toivottavasti Hiski oppi jotakin tuosta.
Pitää kokeeksi tehdä e-ruutu, jossa vain sivut on tallattu ja katsoa, mitä hra Hiskonen sitten tekee, kun ei pysty jäljestämään ollenkaan. Oli tämä aika vaikea rasti kieltämättä.

Tottistelua ja hakustelua :)

27.-28.11.
Tottis
Pirkkahallin kentällä Miikun ja Miian kanssa.
Heta pääsi hommiin pitkästä aikaa ja oli ihan into pinkeenä. Otin kokeeksi (matalalta) hyppyesteen ja (loivan) a-esteen. Yli menivät, mutta hyvin, hyvin vaikeasti, nyyh.
Seuraaminen oli ihan upeaa, nouti kaksikiloisen kapulan riemukkaasti, eteen meno oli vähän sinnepäin. Sitten heiteltiin vaan palloa. Hetalla oli kivaa, se oli pääasia.

Hiskin tottistelut
1. Ennen kuin muut tulivat, otin Hiskin kontaktiin kentälle ja sen jälkeen leikittiin kunnolla. Ei mitään muuta. Ja autoon.
2. Ryhmäpaikallamakuu Uskon ja Roihun kanssa. Ok.
Pujottelua (ryhmässä). Suht ok. Taas autoon.
3. Sitten kokeenomainen treeni. Kentälle meno (maahanmeno kentän reunalla kuten aina) + yhdessä ilmoittautuminen Uskon kanssa. Sitten kaikki liikkeet ilman palkkaa (paitsi ei eteenmenoa). En korjannut mitään enkä tehnyt uudestaan. Siirtymät käskyn alla.
Seuraaminen. Hmmm, ainakin esti selvästi aluksi, vaikutti (yllätys, yllätys) jotenkin levottomalta myös. Siellä kentällä on myös tosi vaikea kävellä, kun se on niin kuoppainen. Katri ampui kaksi kertaa: His reagoi hiukan. Pitääpä muistaa ampua useammin taas.
Jäävät, istu, maahan, seiso avon mukaan: kaikissa itse liike ok ja riittävän nopeakin kaiketi. Valmistelevasta osuudesta en taas osaa ihan sanoa - olisko ollut vähän löysää. Luoksetuloja on näköjään otettu liikaa läpijuoksuina: meinasi juosta ohi, jarrutti viime hetkellä ja jäi ihan vinoon ja sivuun.
Nouto. 2 kilon kapula. Ihan ookoo. Irrotuskäsky pitää nykyään antaa aika käskevästi, muuten ei irrota, eli pitää nyt tosi hyvin.
Hyppynouto. Ok. Eipä jäänyt paljon pelivaraa paluuhypyssä, mutta ei kuulemma koskettanut.
A-este. Oikein hyvä.
Paikallamakuu. Tarkoitus oli treenata erikoisesti makuuseen vientiä, joka on meillä ollut heikko kohta. Nytkin tuppasi kuono painumaan kohti maata...Itse makuu lyhennettynä nyt ja lopuksi leikkiä. Ja autoon.
4. Ja vielä ihan lopuksi His otti muutaman toiston ruutua, missä (ehkä) vähän edistystä.
Luoksetulon stoppi käsimerkillä pari kertaa niin, että Katri heitti lelun. Otti molemmilla kerroilla aika monta askelta... Pitänee ottaa taas vaan lelun heitto heti.

Haku
Sääksjärvellä. Satoi sitten meinaan maahan asti, onneksi meitä oli vain neljä.
Hiskille kolme valmista ukkoa ja yksi tyhjä pisto.
Ensin molemmat kulmat. Ekalla pistolla His oli kahden vaiheilla, meniskö tarkastamaan piiloa, joka oli ollut useammalla koiralla vähän keskilinjaa eteenpäin noin 20 metrissä. Ei singonnut suoraan kulmaan, mistä oli oikein tyytyväinen, koska käytti siis nenäänsä eikä vaan juossut päättömästi eteenpäin. Pyöri siinä hetken tarkennellen, sitten eteni hienosti maalimiehelle sinne kulmaan ja otti rullan.
Toisella mm:llä ei mitään erikoista, sujui hyvin.
Kolmas tyhjä pisto: aivan loistava, syvä laatikko, tuli pillin puhalluksella pois.
Kolmas ukko oli 50 metrissä, matkalla oli hajustettu vaneripiilo, ja ukko oli siitä vielä noin n. 15 metriä eteenpäin. His kiersi piilon, eteni sitten oikealle piilolle ja otti siellä rullan.
Jumantsukka, miten upeesti meni!!! His ei tehnyt ainoatakaan virhettä, ellei semmoiseksi lasketa pientä malttamattaomuutta keskilinjalle paluissa. Vähänkö toi on hyvä hakukoira. Voi, kun mä en pilaisi sitä.
Nyt on pienessä kylppärissä kuivumassa mm: kahdet valjaat ja nahkaremmit, näyttöliina, kaksi BOT-manttelia, kaksi makuualustaa, maastoverkko, kaksi takkia, kolmet hanskat, ulkohousut, vaelluskengät ja pipo. Alempia vaatekertoja en viitti luetella. Sais joku Innon tai Tilan sisustussuunnittelija joskus tulla kattomaan, millaiset on koiraharrastajan märkätilat...

Nakkijälkeä ja esineitä

26.-27.12.
Oikeastaan aika kivaa, että maaastokautta voi aina vaan jatkaa vaikka millälailla, kun ei ole lunta...
2. namijälki
Hiskille siirtolapuutarhan nurtsille. Suora jälki, runsaasti makkaraa, lopussa ruokapurkki+pallo. Ihan kuusiaidan takana hurisi Muotialantien liikenne, joka yleensä häiritsee Hiskiä tavattomasti, nyt se askarteli intensiivisesti makkaranpalojen etsinnässä. Hyvä juttu.
3. namijälki
Sääksjärvi, lyhyt jälki, mutkia, paljon makkaraa, lopussa taas purkki+pallo. Kivasti kelpasi tämäkin, jarrutin reippaasti.
Toivon, että makkarakuuri rauhoittaisi ja "keskityttäisi" Hiskosta jäljellä, jossa se on viime aikoina sinkoillut ihan liian kiihtyneessä mielentilassa.
Heta sai siivota Hiskiltä jääneet makkarat.

Esineruutu
Täysimittainen. Vein ensin Hetalle kolme esinettä peräkkäin oikealle. No problem.
Sitten toin Hiskin katsomaan, kun vein yhden esineen eteen, toisen keskelle ja olin vievinäni myös taakse yhden. Tosiasiassa siellä ei ollut kuin Hetan esineen haju. Salaa pudotin eteen toisenkin esineen, vähän oikeasta etukulmasta vasempaan.
His ryntäsi heti taakse, mutta tuli nätisti takaisinpäin "linjassa" ja toi hyvin ensin keskimmäisen ja sitten etuesineen. Siirryin lähettämään keskemmältä ja His nappasi seuraavan etuesineen hienosti.
Ensimmäisessä lähetyksessä se aina juoksee etuesineen yli, mutta toivon, että asia korjaantuu ihan treenillä rutiinin myötä. Tämä meni kuitenkin hyvin.

Tarkkuus
Hiski ensin ruutuun, esineenä metallikiekko. Hyvin His löysi, mutta ruudussa pysymisessä oli pieniä vaikeuksia ja kiekkoa piti kaivaa niin, että sammaleet pöllysivät.
Heta välissä (ok, tietysti) ja sitten taas His hommiin, nyt eri esine, eri paikka, metallinen verhorinkula. Napakymppi nyt: pysyi ruudussa, haki tosi tiiviisti ja ilmaisi hyvin. Mahtavaa herra Pikkuherra!

Kiintorullaa/hakuilua. Hyvä Hiskonen!

Keskiviikko 25.11.
Haku/kiintorullatreeni
Sääksjärvellä Miikun ja Lilin kanssa.
Hiskille kuusi piiloa: kaksi pressun alla maassa, kolme umpparia ja viimeisenä avo. Kaikki piilot näkyivät keskilinjalle, jotta sain käsityksen Hiskin touhuista. Muuten olivat valmiina. Kaukaisin umppari noin 40 metrissä, muut piilot lähempänä.
Homma sujui kuin tanssi: varmuutta oli nyt tullut selvästi lisää, His nappasi rullan kaulastaan heti tarkistettuaan piilon, toi lujaa ja pudottamatta sivulle asti ja käyttäytyi kaikin puolin nätisti. Toisella pressupiilolla pikkuisen olisi tehnyt mieli kaivautua Miikun naamalle, mutta lopetti heti, kun muistutin. Jopa hallinta poistuonteineen oli (melkein) sataprosenttista.
Olin ihan älyttömän tyytyväinen hra Hiskoseen: hieno pieni hakumies!
Roihulle otettiin vielä viestitreeni ja Heta pääsi hakemaan metsästä esksyneen Miikun. Kivaa!

Jälkimietteitä...

Polkaisin Hiskille vaihteeksi jäljen, pituutta 800 metriä, viisi keppiä, paljon kulmia.
Vanheni vajaat kaksi tuntia, jonka ajan satoi.
His bongasi ennen janalle lähetystä jonkun eläimen: läähätystä, tempoilua, ulinaa jne jne. Mentiin välillä pois, pistin poitsun autoon ja tultiin takaisin. Oli hiukan rauhallisempi, rauhoittelin vielä aika pitkään ennen lähetystä. Jälki nousi ihan hyvin. Heti alussa His nosteli päätään moneen kertaan ja kuulosteli sitä elukkaa, mutta jatkoi aina, kun sanoin "jälki". Poikkeuksellisesti nyt kehuin kulmien jälkeen esim. Noin puolivälissä lähti ihan selkeästi eläimen jäljelle, mutta olin tarkkana (kun tiesin missä jälki meni) enkä päästänyt. Taas matka jatkui. Kunnes kun oltiin tultu noin 600 metriä, hajunlähde alkoi ilmeisesti tuntua niin voimakkaana, että His käytännössä lopetti jäljestämisen kokonaan. Se oli ihme kyllä nostanut kaikki kepit mainiosti. Nyt oli vaan pakko taluttaa Mr Riistanvartija autoon. Omista korvista alkoi jo tupruta mustaa savua.
Paikan lähellä on ketunpesä, sen tiedän, mutta silti...Heta haki sitten sen viimeisen kepin eikä sitä näyttänyt mikään ylimääräinen haittaavan yhtään.
Kun meiltä on Hiskosen kanssa jo kaksi edellistäkin jälkeä mennyt ns pyrstölleen, en voinut millään jättää hommaa tähän, vaan ajoin 10 kilsan päähän pellolle ja tallustelin 100 metriä pitkän makkarajäljen, jolle jätin (peitettyinä) kaksi palloa ja loppuun vielä Hiskin ison ihanan superpotkupallon.
Kengät ja sukat litimärkinä (siis minun) sitten vielä talsittiin tuoreeltaan tämä vauvajälki. Hiski oli riemuissaan, kun löysi pallonsa ja napsi makkaratkin kohtuuhuolella. Lopuksi leikittiin hyvä tovi ison pallon kanssa.
Tämä oli terapiaa molemmille :)
Pitää vetää mietintämyssy syvälle päähän nyt. Hiskin jäljestyksessä on selvästi kaksi isoa ongelmaa, jotka voivat pahentua, ellei niille tee tässä vaiheessa jotain (ja sitten saa kyllä unohtaa voi-jäljen), eli: 1. tarkkuus 2. jälkimotivaatio (keppimotivaatio näyttäisi tämänpäiväisen perusteella olevan kunnossa).
Hiski kyllä (yleensä) jatkaa jäljestämistä, kun sille sanoo "jälki". Mutta kun keskeyttämistilannetta ei edes saisi tulla. Vaatiakin pitää, mutta painostaminen ei pitkän päälle liene ratkaisu. Jäljestämisen ihanuuden pitäisi voittaa riistan veto, siitä on kyse. Jälkeen pitäisi ehdottomasti olla parempi imu kuin tänään oli. Hiskin mielentilakaan ei ollut oikea: sen pitää olla paljon, paljon rauhallisempi ja keskittyneempi.

Luulen, että palaamme hyvin paljon taaksepäin nyt. Lyhyitä jälkiä, paljon onnistumisia, namia + palloja, keppejäkin sekaisin. Saa nähdä, montako tällaista ehditään ennen lumen tuloa tehdä.

Suhteellisen ahkeraa viikonloppuna

Haku 1.
Hiskille neljä maalimiestä, kaikki valmiina, kaksi tyhjää pistoa. Kolmella piilolla kiintorulla, yksi suorapalkalla.
1. pisto vasemmalle, mm maassa ison kiven takana viidessäkympissä. Hyvä, suora pisto ja kohta His kurvaili takaisin - Jannen musta pipo suussaan! Hiukan porukka nauroi pienelle koiranpojalle: lähetin sen takaisin ja nyt tuli nätisti rulla suussa. Janne oli ollut kontallaan maassa, kädet pään sivuilla. His oli ottanut rullaa suuhunsa ja kahmaissut samalla suurpiirteisesti piponkin. Tämän lastin kanssa oli piilolta lähtenyt, mutta ilmeisesti rulla oli kasasta tipahtanut matkalla...
2. pisto: tyhjä oikealle, kulmassa "kioskipiilo". Hieno, suora, laatikkopisto, jolta kutsuin pois ja tulikin nopeasti. Toivoin, että olisi "paluumatkalla" nostanut nelosen, mutta niin ei käynyt.
3. pisto: tyhjä vasemmalle, hyvä jälleen.
4. maalimies oli 20 metrissä oikealla umpparissa. Kierteli piilon ympärillä, sitten jäi istumaan vähän onnettoman näköisenä. Sanoin nätisti "rulla", jolloin His nappasi rullan ja toi. Palkkasin itse. Hupaisaa: minun palkkani ei meinannut kelvata...
5. pisto: mm 50 metrissä pahassa kivikossa "ilmastoimattoman" pressun alla maassa, matkalla hajustettu hämypiilo. Hämy ei kiinnostanut, mutta His ei heti edennyt suoraan, vaan kaartoi kaksi kertaa eteenpäin liian aikaisin, noin 30 metrissä, vasta kolmannella lähetyksellä meni mm:lle. Hyvin kyllä aina palasi lähetettäväksi.
Oli koittanut oikein urakalla kaivautua mm:n pressun alle ja pussaillut ennen rullan nappaamista. Hmmm.
6.: viimeinen maalimies oli pienen mäen päällä noin 40 metrissä. Hyvin pikkumies sinkosi, tästä loppu(suora)palkka ja pallo.
Kohtuuvaikea treeni, jonka Hiski selvitti tosi hienosti.
Mietittävää:
- rullan tuonti sivulle asti. Pudotti kiintorullan nyt hiukan liian aikaisin,mitä ei ole tehnyt vähään aikaan irtorullilla.
- maassa makaavan/pressun alla olevan mm:n häirintä. Hiskihän on käyttäytynyt maalimiehillä ihan korrektisti yleensä. Tämä sikailu liittynee nyt rullan etsintään.

Haku2
Selkeästi vain kiintorullatoimintaan keskittyvä treeni, kaikki ukot lähellä, 7 kpl. Eka avomalli, kaksi umpparia, maassa makaava, 2xpressun alla makaava ja avomalli.
Ensimmäisellä maalimiehellä sattui harmittava hama: His toi rullaa, hokasi keskilinjan vieressä aikaisemmin treenanneen holskunartun pissanhajun, pudotti rullan ja meinasi alkaa haistella. Jyrähdin ja lähetin uudestaan, ukko oli siinä alle 10 metrin päässä ihan näkyvillä. Oletin (ei ikinä pitäisi!)hänen huomanneen, mitä tapahtui, mutta eikös tuo avannut purkin ja palkannut Hiskin. Aaargh! Ihan oma moka, kun en hihkaissut, ettei palkkaisi.
Sen jälkeen kaikki menikin aika hyvin: toisella umpparilla jouduin sanomaan "rulla", ekalla pressupiilolla meinasi taas alkaa kaivella maalimiestä esiin, missä muistutin taas rullasta nätisti. Yhden kerran pudotti rullan liian aikaisin. Muuten ei mitään ongelmia.

Heta tallaili molempina päivinä ja sai ihmiset heittelemään itselleen palloa koko ajan. Ihanaa elämää!

Esineruutu
Vain Hiskille häthätää kolme vierasta esinettä, Marja-Leena heitti kaikki oikean sivurajan yli peräkkäin niin, että edessä ollut jätettiin viimeiseksi. Ei se mitään auttanut: His haki ensin sen viimeisen, sitten keskimmäisen ja edessä olleen löytäminen oli työn takana: eihän se löydy, jos huseeraa takarajalla...

Toko
Kaahasin vielä Levekin kentälle treeneihin. Hiski otti vähän seuraamista,kaukoja, hyppynoudon, luoksetuloa ja yhden stopin ynnä monta ruutuunmenoa, kun siellä semmoinen oli valmiina.
Innoissaan se kaiken teki. Ei ollut nameja enää yhtään jäljellä metsätreenien jälkeen, joten nyt oli lelupalkat.

Sekameteliä

16.-19.11.
Yhtä sun toista pienimuotoista ollaan hommailtu.
Tunnari, muutamaan kertaan eri paikoissa. His on osannut ottaa joka kerta oikean
Hetalle kokeilin niin, että laitoin oikein kunnon satsin kapuloita. Neitokainen valkkasi viiksenkään värähtämättä heti oikean. Sille ei siis ole koskaan ennen otettu tätä...
Ruutu, jossa Hiski ei edelleenkään osaa tehdä oikein mitään, melskaa vaankaikenlaista. Tää on Hiskille hirveen vaikee (ja hirveen hauska) rasti. Tai siis mää en osaa opettaa tätä, mutta ei se mitään.
On taidettu ottaa jossain ottaa vähän seuraamistakin ja peruuttamista, jonka Hiskonen on osannut ekan kerran tehdä sivultakin. Jee!
Kaukoja ruokakupilla silloin sun tällöin ynnä muuta "pentutreeniä", jopa imuttamista.

1. Tarkkuusruutu mökin pihassa.
Esineenä painava mutteri, tuntematonta metalliseosta.
Hiski valahti salamannopeasti maihin haistettuaaan esineen (vielä esine käpälien välissä) eikä suostunut koskemaan mokomaan iljetykseen. Pakkohan se oli tuosta palkata...
2. Tarkkuusruutu metsässä
Esineenä pieni alumiinikiekko, hiukan peitettynä.
Hiski etsi hyvin ja pysyi aika mukavasti alueella. Kun bongasi esineen, alkoi kuopia maata raivokkaasti (se peittäminen).Tällä kertaa otti esineen suuhun eikä mennyt itse maahan, enkä käskenyt. Palkkasin taas kummiskin heti. Nyt rakennetaan motivaatio vahvaksi, en ota paineita - enkä paineista koiraa -ilmaisusta.
Hetakin haki molemmat esineet - tyylikkäästi...

Pudotettu esine
Hiski haki ja toi vauhdikkaasti,matkaa alokas+.

Esineruutu
Täysimittainen. Kolme esinettä keskellä peräkkäin. Hiski toi heti etuesineen ja ehdin jo ajatella, että hyvinpä menee. Vaan eipäs: toinen ja kolmas ei löytyneet millään. His seuraili selvästi mun poikittaistallauksiani ja juoksenteli päättömästi. Kävin nostamassa molempia esineitä, jonka jälkeen toinen nousikin heti, mutta se viimeinen, heijastinauha, ei löytynyt, ei sitten millään. His kurvaili ihan vierestä monta kertaa. Ehkä oli virhe, että jätin pallon ruutuun tullessani matkan varrelle: His vilkuili sinnepäin ja oli pari kertaa jo lähdössä hakemaan palloa. Eli takaisin namipalkkaan, mars. Toisaalta Hiski kyllä teki ihan kauheesti töitä, ei se hetkeäkään ollut sen näköinen, että olisi luovuttamassa.
Heta näytti taas mallia: haki kaikki kolme rauhallisesti ja arvokkaasti. Jos ei juokse koko ajan sata lasissa, ehtii haistaakin jotain.

Kiintorullatreeni
4xukko: eka aika kaukana kiven takana, näki. Hyvin otti rullan, harmillisesti pudotti tuodessaan, empi hetken, katseli mm:lle päin, sitten otti uudestaan kaulastaan ja toi. Oikeaoppisestihan tuon olisi kai pitänyt mennä niin, että palaa takaisin mm:lle ja ottaa siellä uudestaan rullan...
Kaksi seuraavaa umppareissa. Jännitin vähän, miten tuon selvittää. Mutta hienosti! Olin erittäin tyytyväinen, kun kummallakin piilolla kiersi kunnolla piilot ennenkuin otti rullan. Ei kuitenkaan yrittänyt sisään piiloihin.
Viimeinen ukko valmiina jossain 40 metrissä. Tämäkin hienosti. Mahtavaa, ukkeli!

Äipän ja siskon kanssa + rullailua yms

Lauantai 14.11.
Laura, Glenda-mamma ja Bestis-sisko olivat käymässä Treella ja poikettiin aamusella Iidesjärven rannalla ottamassa pikku treenit.
Glenda näytti ensin hienosti mallia ja sitten Hiskin kanssa vähän tottisteltiin.'
Hiski otti ensin vähän seuraamista namilla. Lauran mielestä näytti hyvältä, mikä oli kiva kuulla.
Sitten muistaakseni räpelsimme m-i-kaukoja. His jäi taas semmoseen hassuun puoli-istuvaan asentoon istumisessa, Laura oli sitä mieltä, että heti palkka istumaan noususta ja oikeassa oli.
Noutoja pari kertaa kilon kapulalla, ei mitään kummoista, inansa vinoon taisi palauttaa, ja piti aika tiukasti kiinni...
Luoksetulo läpijuoksuna. Ok.
Luoksetulon stoppi. Pysähtyi aika kivasti, Laura sitten vielä auttoi heittämällä pallon. Tätä pitää tehdä enemmän.
Bestis tottisteli myös ja voi, että se on kehittynyt ja osasi vaikka mitä! Tosi innokasta ja iloista tekemistä.
Lopuksi otimme pienet "hakuilut" so kiintorullatreenin. Nyt Hiski nappasi rullan kaulastaan ihan kauniisti. Laura antoi ensin namin kädestään, sitten vasta His otti rullan. Olen ihan unohtanut kokeilla tätä, vaikka jossain välissä oli mielessä.
Kiitos kovasti Laura: oli hirmu antoisaa ja kiva jutella!!!

Haku
Lauantai-iltapäivä, Sääksjärvi.
Hiskille 4xkiintorullan haku. Kaikilla ensin nami kädessä. Kaksi ekaa ihan lähellä, seuraavat noin 30 metrin päässä. Ekalla rulla oli jäänyt valjaiden väliin (minä tollo!) ja jouduin lähettämään uudestaan, muuten meni loistavasti. Ei tarvinnutkaan palata irtorulliin - en tiedä, minkä kohtauksen tuo sai torstaina Lahdesjärvellä...

Sunnuntai 15.11.
Pudotettu esine
Vain Hiski. Nyt ei olisi huvittanut kulkea yhdessä...otin lyhennetyn matkan ennen pudotusta. Tiellä, jossa oli pieni kaarre, eli en nähnyt Hiskin esineen nostoa. Turbovauhdilla tuotiin ja hyvä luovutus eteen.

Tarkkuusruutu
Esineenä pieni lego. Molemmat löysivät helposti heti.
Harkinnan jälkeen olen tullut siihen tulokseen, etten sittenkään ota Hiskille ruudussa ilmaisuksi maahanmenoa. Tähän sisältyy liian suuret riskit, koska: 1. jos alkaa tarjota maahanmenoa paineistuessaan (kuten jo kerran kävi), tai 2. jos esineen hajua on muuallakin ruudussa ja tekee virheilmaisun siitä syystä. Tai 2. jos ruudussa on paljon kasvullisuutta, jolloin esinettä voi olla vaikea löytää. 4. His ei ilmaise mitään muutakaan maahanmenolla (esim. keppejä),joten on vähän epäloogista. Siis saa ottaa suuhun. Mot.

Rullaporsastelua ja tokoa

Otettiin Tuulan (ja Rillan) kanssa pienet ilmaisutreenit aikaisin aamulla taas Lahdesjärvellä.
Jatkoin Hiskille kiintorullakokeilua, jossa tapahtui jotain aika ihmeellistä. Pari ekaa rullanhakua meni siedettävästi (ei millään meinannut osata ottaa suuhunsa nyt), mutta sitten se suorastaan hyökkäsi Tuulan kimppuun ja nylkyttää hänen käsivarttaan ihan pokkana! Näin mitä tapahtui, karjaisin aika pahasti, kiskoin Hiskin irti ja ehdin jo päättää, että nyt kaveri lähtee autoon ja treenit jäi tähän. Sitten mulla kuitenkin välähti, että jospa tämä onkin sijaiskäyttäytymistä: His ei ole varma tuosta kiintorullajutusta ja purkaa epävarmuuttaan noin. Otettiin sitten pari kertaa irtorullailmaisua. Nyt His käyttäytyi ihan normaalin nätisti.
Ei tämä kiintorullahomma ollutkaan ihan läpihuutojuttu Hiskille siis - takaisin irtorulliin toistaiseksi.

Tokottelut
Lähikentällä.
Ruutu. Ei osannut yhtään.
Kaukoja. Vähän sinne päin.
Luoksetuloja läpijuoksuna. Ok
Luoksetulon stoppeja. Otti askeleita.
Nouto. Ok.
Seuraaminen. Lyhyitä pätkiä. Yllättävän
hyvin.
Lyhyt treeni, enempää ei Hiskin polla ilmeisesti olisi kestänytkään. Alkaa vähän tuntua siltä, että kunnon treenitauko tekisi terää: ei ihan hirveesti tunnu edistyvän mikään nyt.

Esineitä ja ilmaisua

Keskiviikko 11.11.
Esineruutu
Lilin (ja Herin+Qiran kanssa) Lahdesjärvellä.
Lili vei Hiskille kolme esinettä - yhden kerrallaan ihan taakse, ensin keskellä, sitten vasemmalle ja sitten oikealle, ideana taas vähän painottaa nuita suoria pistoja. Menihän se vemmelinen suoraan joka kerta, mutta kauheesti hääräili ympäri ämpäri ennenkuin esineet löytyivät. No, löytyiväthän ne lopulta.
Heta: kolme esinettä, kaksi edess, yksi takana. Aikaa kului tänään rouvaltakin ihan riittävästi etsinnässä...
Hiskille ilmaisua kahdessa erässä, oli uudet i-mallin rullat ja uusi rullapanta, suoraan Lennutuotteen paketista kaivettuina. Ensin irtona ihan läheltä: aluksi poikaa vähän inhotti uusi haju, mutta sitten alkoi sujua.
Toisessa erässä otettiin muutama kokeilu kiintorullalla ja kyllähän nokkela poika jo kolmannella kerralla tajusi tuon ottaa. Hyvä Hiskonen! Jatketaan nyt ja katsotaan, miten tämä ruåtsalaismalli pelittää, norskista ehdion jo saada (melkein) tarpeekseni. Jos tämä i-juttu alkaa toimia, norski menee myyntiin.

Esineitä monella reseptillä

Maanantai 9.11.
Mursin parikymmentä vuotta sitten ruhjomani isonvarpaan uudelleen sunnuntain hakutreeneissä eikä oikein pitkää lenkkiä pystynyt konkkaamaan...Niinpä puuhattiin sitten vähän muuta.
Tarkkuusruutu
Ison puun alta löytyi sopivan paljas maapläntti:) Esineenä semmonen jättiklemmari.
Hiski malttoi hakea aika kivasti, alueen ylityksetkin pysyivät kohtuudessa. Se on nyt liikkis, kun se keksii esineen, meinaa ottaa suuhun, mutta sitten lamppu syttyy "ainiin, ei tätä otetakaan, maahanhan mun pitikin mennä." Esine ei jäänyt ihan tassujen väliin, mutta sheippaan sen siihen vähitellen. Hyvä näin.
Hetalle peittelin klemmarin oikein huolella jäätyneitten lehtien alle, mutta hyvin se silti sen bongasi.

Esineruutu
Onnuin täysimittaisen. Neljä esinettä: kaksi aika oikealla reunalla, edessä ja takakulmassa, toiset kaksi vasemmalla samoin, etuesine vielä kahden kiven välissä.
Kokeilin kummallakin keskeltä lähettämistä. Tuuli kävi takaa.
Heta suunnisti heti vasemmalle lohkolle ja toi ensin esineen kivenkolosta, heti perään takanurkasta. Sitten siirryimme oikealle: edestä nousi ensin, takaesineen kanssa joutui tekemään vähän hommia.
Hiski ampaisi taas matkaan pyssynkuulameiningillä. Suunta Hiskillä oikealle, perusteellinen kunniakierros siellä. Se jarrutus, jonka se teki saadessaan hajun ekasta esineestä, olisi ollut filmaamisen arvoinen: lumi pöllysi ja kävyt ja multa sinkoili. Sitten tempaistiin takaesine turhia haikailematta.
Siirryimme vasemmalle lohkolle, jossa vauhti hiukan himmaantui ja molemmat esineet löytyivät helposti. On todellinen ihme, että His pystyy käyttämään nenäänsä, vaikka kiitää kuin raketti pitkin metsää.
Kumpikaan koira ei lähtenyt uudelleen jo etsitylle puolikkaalle. Kiinnostavaa, pitää jatkaa kokeilua.

Pudotettu esine
Tiellä. Hiskille nyt vähän alokasta pitempi matka. Se on ruvennut kyttäämään sitä pudotettua hanskaa ennen aikojaan - oli odotettavissakin. Paluuvauhti oli taas niin hirvittävä, ettei se saanut jarrutettua, vaan ajoi täysillä mua päin.
Heta: paluuvauhti oli ladyllakin yllättävän kova, se ei nyt jolkotellut, vaan suorastaan laukkasi :)

Ja Hiskiä odotti vielä tunnarikapula risukasassa.

Isänpäivänä metsässä ja (lumi)kentällä

Sunnuntai 8.11.
Haku
Hiskille vain kolme ukkoa: Kaksi ekaa kulmissa mielikuvina/rullat,kolmas haamuna oikealla viidessäkympissä. Ei mitään kummaa: halusin vaan taas vahvistaa suoria pistoja.
Toko
Levekin kentällä melkoisessa lumihangessa.
Sitä tavallista: kaukoja/Ok. Kehupalkka..
Luoksetulosta eri versioita, perille ja stoppeja, stopista palkka ja ei palkkaa jne. Ihan mukavasti, pallo lensi.
Liikkeestä seisominen, ok. Pallo.
Avon hyppy käskytettynä. ok. Kehupalkka
Seuraamista käskytettynä, pyysin kouluttajaa katsomaan paikkaa. Se on kuulemme "ihan hyvä". Mutta kun ei ole, vaan liian edessä...Namipalkka.
Vähän leikkiä loppuun ja siitä kunnon rauhoitus.

Tasapainoilua...

...nimittäin tuon Hiskin tasaisesti joka rintamalla nousevan vireen kanssa.
Jälki
Surkeasti menneen peltojäljen jälkeen kävin polkemassa namijäljen: aamuruokaa tuplasti ja huolella askeleissa, monta kulmaa, keppi vain päässä.
Ryysiminen alkoi heti, vaikka kuinka koitin himmata. Jälki mentiin niin, että minä jarrutin voimieni takaa kaksi käsin ja His eteni lähes koko matkan mahallaan, jumalaton neliveto päällä. Kauheeta touhua, ei se pentunakaan tuolla tavalla ikinä edennyt.

Tarkkuusruutu
Pienenpieni avain. Heta sai tehdä tosissaan töitä ennen kuin löysi.
Ja sitten vuoroon Puuha-Pete Hiski, joka ryntäili sinne tänne eikä meinannut malttaa pysyä ruudussa. Rupesin jo hermostumaan, kun homma oli yhtä sähellystä. Hiski huomasi pinnan kiristymisen heti (sillä on nykyään melkoiset antennit mun fiiliksiini) ja alkoi tarjota maahanmenoja - siis ilman, että esineestä oli mitään hajua. Vaihdoin liian vaikean avaimen tilalle helpomman esineen, metallirinkulan. Heti pelitti ja saatiin onnistunut maahanmeno esineellä. Huh.

Pudotettu esine
Pudotusratana pellonreuna, Heta ensin, taitava tyttö taas.
Hiskille alokkaan mittainen pudotus, valmisteleva osuuskin 50 metriä. Seurasi aika mukavasti nyt.
Haki hurjalla vauhdilla ja takaisin samaa superkiitoa - ja sitten matkalla hajosivat pk-liivit ja His sotkeutui niihin ja pudotti hanskan.

Tokoa
Nokian hallilla, kävin hakemassa Pia P.:ltä hienot, uudet T-treeniliivit. Pia touhusi pienen, taitavan Tuplan kanssa toisessa päässä tokohallia. Äänitehosteet oli melkoiset: ihan vieressä treenattiin agilitya ja eriasteista haukkua riitti (kuinka ihmisten hermo kestää sitä mekkalaa?). Hiski oli melkoisen kiihtynyt, muiden koirien haukkuhan on sille pahin mahdollinen häiriö. Jotain kuitenkin saatiin tehtyä, allaolevassa järjestyksessä.
Aloitin (kuten tavallista) ihan vaan kontaktilla ja kehuilla siitä.
Kaukot: onnistuivat ihan hyvin ekalla kerralla, mutta toistossa käskyt eivät enää kuuluneet sen hirveän taustaräkytyksen yli.
Luoksetulo: sotkeentui sukkiinsa ja pysähtyi matkalla, kun ihan vierestä kuului taas toisen koiran haukku...Uusinta ok.
Luoksetulon stoppi pelkällä käsimerkillä/pallo: otti pari askelta, pah.
Avon hyppy: kahdella ekalla kerralla jäi vaan seisomaan "istu"-käskyn jälkeen. Taustahäly ehkä taas... Kolmannelle hyvin.
Paikallamakuita. Pitkähköjä aikoja. Ihan ookoo.
"Seuraaminen" Lainausmerkeissä siksi, ettei matkaa otettu taaskaan juuri ollenkaan, vain askel pari kaikkiin suuntiin ja kehuja näistä. Ja lopuksi pallonvienti eteen ja pallosta luopumistreeniä. Tuijottihan se sitä, mutta sain kunnon kontaktin lopulta, jolloin hain pallon ja palkkasin sillä.
Lorun lopuksi His poislähtiessä pääsi karkaamaan agilityhallin puolelle ja kävi pullistelemessa siellä. Sain sen kyllä heti kiinni ja pöllytin eikä mitään vahinkoa tapahtunut, mutta p-a juttu silti.
Mutta mielenkiintoinen kokemus, kiitos Pia!

2xjälki + toko

3.11.-4.11.
Jälki 1
Poljin Nekalan siirtolapuutarhan nurmikolle ja teille lyhyen jäljen. Paikalla oli vielä yllättävän paljon väkeä, joten harhoja oli taatusti riittävästi.
Jälki kierteli nurtsilla, jonne tein kaikenlaisia mutkia ja siinä oli kaksi suht pitkää osuutta, joilla jälki kulki tietä pitkin ja taas takaisin nurtsille. Ensimmäinen pätkä oli aika karkealla soralla, toinen hiekkapohjaisella tiellä, jolla oli ihan pikkuriikkisen myös jotain viherrystä.
Jätin kaksi pientä sukanpalaa jäljelle.
Nurtsi ja mutkat ja penkinjalan juureen kätketty sukanpala - kakunpaloja kaikki. Soratie - vaikea, vaikea. Olisi jäänyt selvittämättä, ellen olisi tarkkaan tiennyt, missä jälki menee. Pari kertaa His kävi jo multa kysymässä, että "missä hitossa tässä nyt muka joku jälki on, häh?" Kehuin poikaa, kun sen nenä oli (sattumalta?)pitkän kiertelyn ja kaartelun jälkeen jäljen kohdalla.
Toinen tienpätkä - se tampattu hieno hiekka, jossa oli hiukan viherrystä - oli paljon, paljon helpompi. Pupujussi tai mikälie citykani tai rusakko vaan pomppasi melkein nenän eteen, sitä nuoriherra kyllä joutui vähän katselemaan. Viimeinen sukanpala oli tiellä kuivien lehtien alla, josta His sen hyvin löysi. Mainiota Puuha-Pete!
Jälki 2
Lempäälän pellolla, Katri polki ja Lili teki kaksi jälkeä tuoreempaa harhaa. Navakka tuuli oikealta. Viisi suoraa kulmaa, yksi terävä, neljä keppiä. Vanheni vajaat kaksi tuntia.
On melko vaikea keksiä, mikä meni hyvin...Alusta asti Hiski oli aivan liian kovassa vauhdissa, janan yli se veti kuin viimeistä päivää ja sinkoili sitten sinne tänne. Eka keppi nousi hyvin, sen jälkeen heti oli kulma, josta His paahtoi kauas yli ja loppu meni sitten kutakuinkin päin seiniä.
Hiski kaahotti nenä ylhäällä suu auki sinne tänne, taisi se jonkun hetken jäljelläkin olla. Terävässä kulmassa veti ympyrää varmaan viisi minuuttia, molemmille harhoille yritti sitkeästi kumpaankin suuntaan ties kuinka monta kertaa. Kolmas keppi onnistuttiin bongaamaan ja siihen jätettiin.
Melkein samassa paikassa samantapainen jälki onnistui viikko sitten ihan hyvin.
Mahdollisia syitä surkeuteen: 1.Katrin Roihulla on tärppipäivät (Katrin jäljissä juoksunartun haju?) ja Roihu oli myös ollut ennen jäljestystä ulkona autojen luona. Sekottivatko juoksunartun hajut pojan pään?
2. voimakas tuuli toi oikealta Lilin Herille tekemältä namijäljeltä vahvat lemut, joka sotki Hiskin kuvioita?
Tai 1+2 yhdessä + jokin tuntematon lisätekijä? Näyttää siltä, että His pitää nyt rauhoittaa kunnolla jäljestykseen ja se ottaa kepin löytymisestä lisää kierroksia.
Esineet toistaiseksi kokonaan pois jäljeltä, nameja (huoh) taas jäljelle ja keppi vain loppuun?
Joka tapauksessa tämä oli yksi Hiskin karseimmista jäljestyksistä ikinä :(

Heta kävi lopuksi napsimassa Heriltä jääneet namit.

Toko
Paikallaistuminen, 2 minuuttia. Eipä olisi voinut enempää pyörittää päätään.
Kaukoja: oikein hyvin nyt.
Luoksetuloja: hyvin
Luoksetulon stoppeja: pelkällä käsimerkillä, aika nopea, kai.
Nouto: hyvä.
Avon hyppy: edelleen hyppää tosi sivuun oikealle taakse, muuten mainiosti.
Pikku seuraamista: siis ihan vähän namilla. Kouluttaja väitti, että hyvin meni, mutta en ole yhtään varma...

2xhaku

Lauantai 31.10.
Haku 1
Sääksjärvellä. Keli täysin tyyni, kylmenevä iltapäivä.
Hiskille kuusi maalimiestä, yksi tyhjä pisto. Kolmella ekalla mm:llä rulla, loput suorapalkkoja, kolmosella palkkasin itse.
1. Oikealla ukko umpparissa. Hyvä pisto.
Vasemmalla 2. ukko montussa, maapiilossa pressun alla, vieressä jyrkähkö mäki. His lähti ihan suoraan, mutta sitten kimposi sinne mäkeen ja eteni jo aika pitkälle sinne. Huusin pois ja lähetin uudestaan. Nytkin joutui vähän haeskelemaan. Tämä piilo oli tosi vaikea kaikille koirille. Juoksivat kaikki ihan vierestä ohi.
3. ukko oli oikealla viidessäkympissä, suora, hyvä pisto.
4. ukko kökki kivikkopiilossa sikavaikeassa paikassa, heti alussa oli tien ylitys ja paljon kaatuneita, isoja puunrunkoja. Tämä oli paha rasti: His lähti vetämään (ja jäljesti selvästi) tienvierustaa pariin kertaan heti oikealle, eli ei mennyt tien yli. Huusin aina takaisin. Kolmas kerta toden sanoi ja His löysi ukon hyvin.
5. pisto oli tyhjä. Hieno suora pisto, vähän turhankin laaja.
6. pisto oli taas tien ylitys, ukko ison kiven takana, otin pomppuna. Ok näin.
7. äijä oli oikealla viidessäkympissä maastopressun alla helpossa maastossa. Tämä oli omituisen vaikea: His ei meinannut tänne irrota suoraan, muistaakseni korjasin 2-3 kertaa.
Huh, oli kyllä aika hurja treeni pojalla, mutta hyvin se jaksoi eikä yhtään häiriintynut uudelleenlähetyksistä. Pitää helpottaa treeniä ja vahvistaa suoria pistoja.

Sunnuntai 1.11.
Haku 2
Sama paikka, samat piilot (paitsi kutonen) kuin lauantaina.
Kuusi pistoa: neljä maalimiestä, kaksi tyhjää. Kahdella ekalla rulla, kaksi suorapalkkaa
1. oikealle tyhjä. Vihelsin pillillä pois. Ehti kyllä tehdä melko ison laatikon.
2. vasemmalla maalimies montussa pressun alla. His haistoi jo keskilinjalle, sinkosi suoraan, pyöri siinä ympärillä vähän aikaa ja kaivautui sitten mm:n kainaloon pressun alle. Siellä ne kökötti onnellisen näköisinä :)
3. oikealle, tyhjä. Taas His upposi hienosti syvälle ja suoraan, ei vaan ihan huvittais käydä mamman tykönä tyhjän jälkeen, pitäisi päästä heti kiitämään toiselle puolelle...
4. mm vasemmalla kivikossa, tien ylitys. Otettiin pomppuna. Ok
5. mm oikealla häkkipiilossa. Otin tämän reaktiona suoruuden varmistamiseksi: His sai hajun noin 30 metrin päässä, josta lähetin.
6. oikealla myös, samoin kuin vitonen. Hyvin tämäkin
Tämä treeni meni nyt täysin piirustusten mukaan. M-L huomautti, että His vedättää mua lähetyksissä: pitäisi vaatia tarkemmin sivulletulot. Oikeassa oli, pitää muistaa skarpata.

Heta haki lopuksi kaksi ukkoa. Muutama hyvä tyhjä siinä tuli myös.

Tottistakin - vähän

Ollaan jotain pientä tehty Hiskin kanssa tottiksenkin eteen silloin tällöin kotinurkissa, seuraamista, kaukoja ja luoksetuloja ainaskin.
Torstaina 30.10. Pirkkahallilla
Tokoa
Lili otti samaan aikaan Qiran kanssa yhtä sun toista. Kenttä taas suolattu palloilla, ruutumerkeillä ym.
Seuraaminen tietty, nameilla edelleen. Hmmm, emmä osaa sanoa oikein mitään: kuikuilihan se niitä palloja ja merkkejä ja Qiraa myös, mutta välillä oli taas oikein hienosti mukana. Ei se ainakaan painanut, mutta taisi olla taas liian edessä enimmäkseen.
Jäävät. Ihan nopeesti teki nuo, mun mielestä.
Kaukoja, maahan-istu jne. Oli taas ensin, että "mikä juttu tää ny oli, en muista." Eli tarvitsi kaksi käskyä ekaan istumiseen ja sitten nousi tooosi hitaaaasti. On epävarma tästä joka kerta, kun paikka muuttuu. Siis lisää paikkoja.
Luoksetulostoppeja. Pelkkä käsimerkki toimii paremmin kuin käsky. Otti nyt askelen tai pari. Treeniä.
Nouto. Ihan jees.
Avo-hyppy. Kuin myös.
Sitten vielä huvin vuoksi ruutua. "Tämmöstä en ole ikuna tehnyt. Käviskö istuminen? Jaa ei? No maahanmeno tälleen heittäytymällä? Eikö sekään, no sitten mä voi tuoda nää kulmakartiot." Että semmonen tapaus.
Mutta meillä oli taas ukkelin kanssa tosi kivaa, se on aina niin ihanan iloinen ja yrittää into piukeena :)

Tienvarsijälki taas

Torstai 29.10
Jälki
Hiskille taas semmonen lyhyt jälki, joka kierteli saman hiekkatien ympärillä kuin edellispäivänäkin: tielle>tietä pitkin>takaisin samalle puolelle>tielle>toiselle puolelle tietä jne jne.
Vain yksi keppi nyt, lorun lopuksi. Jana ainakin 50 metriä.
Janalla eteneminen luotisuoraa ja -nopeaa, jäljen nosto meni hienosti (jos olisi ollut lähempänä, olisi ehkä ajanut yli, sen verran vauhdikasta eteneminen oli).
Ja loppu olikin helppoa kuin heinänteko. Kannatti jättää se välikeppi kokoaan pois, His keskittyi hyvin ja ajoi erittäin varmasti loppukepille asti.
Hieno pieni ukkeli, tästä täysi kymppi!

Jälki - ja taas ohjaaja mokasi

Keskiviikko 28.10.
Jälki
Hiskille lyhyehkö jälki - kaksi keppiä - tarkoitus treenata tarkkuutta ja harhoja taas.
Jälki alkoi metsästä, kaarsi hiekkatielle>tietä pitkin, takaisin samalle puolelle>sieltä taas tielle>tietä pitkin>toiselle puolelle tietä jne jne. Tiellä oli kulkenut ennen ja jälkeen jäljenteon useita ihmisiä ja koiria.
Jälki ehti vanheta melkein kolme tuntia.
Ekaan keppiin asti kaikki sujui kuin rasvattu. Sitten tein sen virheen, että riekuttiin ja leikittiin oikein kunnolla sillä kepillä - minkä jälkeen Hiski oli niin kiihdyksissä ja irti maasta, ettei enää keskittynyt kunnolla hommaan, vaan tohotti ihan liikaa. Loppukeppi kyllä löytyi, mutta kohtuullisen sinnetännevaimenikösesittenkintonne-sinkoilun jälkeen.
Opetus: Koiran pitää aina lähteä jäljelle ja jatkaa jäljestystä rauhallisessa mielentilassa!!!
Olenhan mä tuon tiennyt, mutta sainpa taas oikein hyvän muistutuksen.

Peltojälki jälleen

Tiistai 27.10.
Jälki
Tuulan+Rillan ja Miian+Uskon kanssa tavattiin taas aamulla Lempäälän pellolla. Tuula polki jäljen Hiskille. Vanheni 1,5 tuntia, jonka ajan satoi melkoisesti.
Pituutta 300-400 metriä. Neljä suoraa kulmaa vuorotellen oikealle ja vasemmalle 40-50 metrin välein, yksi terävä kulma. Lopussa jäljen yli kulki kaksi kertaa harhajälkeä, jotka Miia teki noin puolta tuntia ennen varsinaisen jäljen tallaamista.
Kolme keppiä.
Janalla eteni ihan suoraan, mutta puski vähän jäljen yli, vauhtia liikaa. Vähän sähläsi siinä sitten. Kaikki kulmat selvitti oikein hyvin. Pitkällä suoralla souti ihmeellisen paljon jäljen päällä. Harhoihin ei reagoinut ollenkaan.
Yksi keppi jäi, kai sen soutamisen takia.
Tämä oli kokonaisuutena sellainen seiska plus-jälki :) Iloisuudesta ja innosta on annettava täysi kymppi :))

Heta sai napsia Uskolta jäljelle jääneet frolicit. Tekikin sitten tarkkaa työtä. Pitäisköhän kumminkin alkaa sen harrastaa sen kanssa erikoisjälkeä...? Selkä kyllä pistää hanttiin :(

Jäljestyksen päälle otin vielä Hiskin kanssa hiukan tottista: nami-seuraamista (vain pari askelta, pysähdyksiä) ja peruuttamista, kaukoja (eihän se taas ensin osannut, kun oli eri paikka), luoksetuloja pydähdyksillä ja perille asti.

Jälkeilyä ja hakuttelua

24.10. lauantai
Vedin kuudelle PPK:n koirakolle jälkikoulutusta pellolla Lempäälässä. Mukana oli neljä suht aloittelijaa ja kaksi enemmän jäljestänyttä, kaksi ryhmää. Oli tosi antoisaa ja taitavia koiria. Jäi semmoinen fiilis, että pystyin vähän auttamaankin joitakin. Tulipahan talsittua melko monta kilsaa, hommassa meni melkein seitsemän tuntia...

Hiskillekin peltojälki
Miia M. tallasi varsinaisen jäljen, pituutta ehkä nelisen sataa metriä, neljä keppiä. Muutamia kulmia ja ojanylityksiä, osa matkasta melkein paljaalla mullalla.
Tuula tallasi ennen jäljen tekemistä kaksi jäljen ylittävää harhaa.
Vanheni kaksi tuntia.
Janalla pientä sähläystä, His olisi jostain syystä halunnut heti kaartaa kovasti vasemmalle, ja hääräili muutenkin jälkeä etsiessään tavallista enemmän. Jäljen ajossa ei mitään vaikeuksia: ojat, kulmat ja kepit bueno.
Sitten tultiin viimeiselle pitkälle suoralle, joka kulki vilkkaan tien vierustaa. Tuli taas esiin Hiskin liikenneongelma: se lopetti jäljestämisen 3-4 kertaa ja alkoi vaania ohi suhahtavia autoja. Joka kerta kyllä jatkoi kehotuksen jälkeen. Harhoja se ei nyt noteerannut ollenkaan, hyvä.

Heta sai lopuksi hakea Tuulan metsästä: sai nostaa ihan vapaasti jäljen ja etsiä ensin jäljestämällä, sitten ilmavainulla.

Sunnuntai 25.10.
Haku
Hiskille seitsemän pistoa, joista yksi, eli 6. tyhjä.
Kahdella ekalla - kulmissa - rullat, muilla suorapalkat.
Kaikki meni loistavasti, en nyt keksi mitään kriittistä: His oli tosi varma ja keskittynyt. Oli avo- ja umpipiiloa, yksi piilo oli kahden ison kiven välissä, kaksi piiloa jyrkän mäen päällä. Neljä ukkoa suoraan edessä, kahdella piti työskennellä eteenpäin. Hiski malttoi tällä kertaa tulla yllättävän hyvin yhdessä mun kanssani piiloilta poiskin.
His oli pitkästä aikaa ekana koirana, ehkä siitä syystä ei ollut niin hirveillä kierroksilla kuin joskus.
Heta vaan tallasi taas.

Kaikenlaista kivaa

Treenit 22.-23.10.

Tarkkuusruutu
Esineenä messinkiholkki.
Hetalla ei ongelmia. Hiskillä taas hieman vaikeuksia pysyä ruudussa, muuten ok.

Esineruutu
Tuulan ja Rillan kanssa Lahdesjärvellä.
Hiskille kolme esinettä, kaikki peräkkäin oikeaan lohkoon. Tuuli kävi vasemmalta. Loikki tietysti kahden ekan yli ja toi viimeisen. Sen jälkeen haravoi sinnikkäästi tyhjää aluetta eikä millään olisi tullut pois ilman esinettä, yritti tarjota reunamerkkejäkin. Suht vaivattomasti ne kaksi kuitenkin löysi ja toi.
Hiskille suorituksesta 8+.

Hetalle Tuula oli tehnyt pienet källit: yksi esineistä oli parin metrin korkeudessa kaatuneen puunrungon päällä, jonne pääsi vain nousemalla kiven päälle. Yllättäen tämä rasti oli se helpoin osuus rva hovawartille: kahta muuta se ei meinannut löytää millään, vaikka painoi hommia hullun kiilto silmissä. Jäi taas nutaamaan yhteen pisteeseen ja kun koitettiin tutkia, mitä siinä oikein oli, niin vanha sinkkiämpärihän se kivenkolossa möllötti - sekö sitten muka haittasi niin pahasti?
Hetalle tällä kertaa vain 6-.

Toko
Levekin kenttä, Hiskin hommia.
Ryhmäpaikallamakuu, 3 min., olin piilossa. Ok. Vähän oli pää pyörinyt.
Ruutu. Heh: meni hienosti keskelle nyt, mutta jo kolmannella lähetyksellä ennakoi maahanmenon. Muutin taktiikkaa ja palkkasin vain pysähtymisestä ja pidin kunnon tauon ennen palkkaamista.
Kaukot. Paranee :) Ei pompsahtele ja on nopeampi, eli alkaa tajuta, mitä haetaan.
Luoksetulon stoppi. Tätä(kään) ei ole treenattu kuin muutaman kerran eikä ilmeisesti tarvi/kannata kauheesti treenatakaan. Osaa se sen.
Seuraamisesta otettiin vissiin lähinnä sivusiirtymiä, muutama askel eteenpäin ja pakitusta. Ja sitä kontaktia. Kaikki vaan nameilla ja kehuilla.
Nyt Hiski oli tosi hyvällä asenteella liikkeellä (ei ollut alkuräyhäyksiä), oli tosi rennon ja iloisen oloinen koko treenin ajan, vaikka pallo/motskupalkkaa ei juuri herunut. Alkaiskohan se pikkuhiljaa arvostaa mun kehujani :)
Tosi mukavat treenit.

3Xtarkkuusruutu
Kaikki hiukan erilaisissa maastoissa, kaikissa eri esine eri paikassa: tavallinen avain, metallirinkula avaimenperästä ja metallinkappale.
Heta toi ensimmäisen ennenkuin olin ehtinyt antaa edes käskyä, muut samaa rataa.
Hiski pysyi nyt paljon paremmin ruudussa ja keskittyi tosi hyvin. Meni jo myös maahan itse ennen käskyä, esine hienosti etutassujen välissä :)) Ei tää ollutkaan niin vaikeeta kuin luulin. Nulikka on niiiin fiksu ;)

Pudotettu esine
Tästäkin Hiski on nyt päässyt jyvälle: pysyy mukana seuraamisosionkin jo aika hyvin. Pidensin matkaa niin paljon, että ollaan jo kohta avoimen luokan mitassa, edelleen kuitenkin tiellä, ei vielä metsässä.
Sekä haku- että palautusvauhti oli taas järkyttävä.
Hetalla otin 200 (+50) metrin matkan, kun oli helppo reitti. Kyllä se hakis varmaan puolesta kilsastakin...

No nyt on tehty suurinpiirtein taas vaan sitä, mikä on ainakin emännästä tosi kivaa :))

Alkuviikon touhut

Tiistai 20.10.
Tarkkuusruutu
Pienenpieni ruosteinen (avain ihan oikeassa etukulmassa oli vaikea sekä Hetalle (sille peitettynä) että Hiskille. Huomasin, että hommaa vaikeutti se, että seisoin ihan esineen vieressä, helpottui, kun siirryin kauemmas.
Hiskille tuotti vaikeuksia pysyä ruudussa, kun esinettä ei alkanut löytyä.
Oikein hyvä ja opettavainen treeni sekä koirille että ohjaajalle :)

Pudotettu esine
Ihan vaan metsätiellä. Hetalle peace of cake.
Hiskille pidensin hiukan matkaa, tajusi hyvin, mitä ollaan tekemässä. Jösses sitä vauhtia!

Keskiviikko 21.10.
Jälki
Katri polki lyhyen jäljen - neljä keppiä. Ohjeena kikkailla tien ympärillä: tielle, takaisin metsään, tietä pitkin, koukkaus toiselle puolelle tietä jne. Tie hyvin käytetty ja hajustettu ulkoilureitti.
Jälki nousi hyvin ja eka keppi bongattiin riemukkaasti. Seuraavalle His oikaisi, kun sai hajun jo kaukaa kepistä, jonka nosti ja eka tielle koukkaus jäi tekemättä. Seuraava koukkaus risteyksessä teetti oikein kunnolla töitä. Päästin liinasta irti ja annoin pojan touhuta, itselläni ei hajuakaan, missä jälki meni. Ja kyllähän ukkeli töitä painoikin. Lopulta se toi jostain melkoisen kaukaa oikein laukaten sen kolmannen kepin. Jätettiin tähän, olin ihan tyytyväinen. Hyvä treeni tämäkin, vaikkei ihan FH-jälkimäisesti mennytkään :)

Toko
Levekin kenttä, kenttä suolattu täyteen erilaista purnukkaa yms. Ihan oikea tokotreeni: ruutu ekana. Sepä olikin nyt vaikea: His ei tällä kertaa millään hahmottanut koko ruutua (eikä palkkaakaan), vaan juoksi joko sivusta tai läpi. Katrin avustuksella saatiin lopulta aikaan ruudussa sekä pysähtyminen että maahanmeno.
Seuraaminen namilla. Katrin mukaan paljon rauhallisempaa ja paremman näköistä kuin lelun kanssa on ollut, paikkakin nyt ok. Hyvä juttu!
Avon hyppy. Ihan hyvin, kun muutin paluukäskyn luoksetulokäskyksi "hypyn" sijasta (ooneksi Katri muistutti). Tulee sillä tavalla suoraan.
Kaukoja: ei enää pompsahda eteenpäin, mutta nyt nousee istumaan suunnattoman hitaasti. Epävarma, ehkä rutiini auttaa.
Tunnari. Ei se vörkkinyt yhtään. Oli ensimmäistä kertaa toisen hajustamat (ei hajuttomat) kapulat ne "muut." Hiski vaan kokeili kaikkia, ja kun ei kelvannut kävi yhden eteen maahan (tarkkuusruutu), tarjosi siis vähän sitä sun tätä. Takaisin lähtöruutuun.
Jäävät liikkeet ihan pysähtymällä, muut nameilla, stoppi lelulla. Ihan hyvin.
Oli kivaa vaihtelua, kiitos Katri!

Hommia ja Heta 7 vee!!!

Toko
Levekin kentällä 15.10.
Paikallamakuu puoliympyrässä kolme minuuttia. En uskaltanut mennä piiloon, kun Hiskin toisella puolella oli koirat, jotka molemmat oli just rähjänneet toisille, His tietysti yritti aloittaa uhoamisen myös. Vahvistelin katsekontaktia.
Avon hyppy. Ihmeellistä touhua: parikin kertaa muistaakseni alkoi haistella maata toisella puolella ja kuikuili sen rähjänneen koiran touhuja. Kolmas kerta kai onnistui.
Kaukoja. Onnistuivat muuten, mutta nousi hitaasti istumaan, on epävarma vielä. Mutta ei siis pompsahdellut.
Seuraaminen. Taas sitä aikaa ja paikkaa vaan.
Liikkestä seisominen. Hyvin.
Piti ottaa ruutu, mutta ei me koskaan päästy sinne, kun jäätiin viimeiseksi ja aika loppui.
Kaikki liikkeet kehuilla/nameilla, vain stoppi lelulla.

Haku
Sunnuntai 18.10.
Maasto sama kuin viikko sitten.
Heta sai tallata ensin ja sitten se sai kissanruokapurkillisen Samilta synttäreiden kunniaksi. Seitsemänvuotias käyttäytyi taas kyllä kuin seitsemän kuukauden vanha pentu...
Hiskille viisi maalimiestä ja yksi tyhjä. Otettiin nyt kaikille suorapalkat. Hiski on rauhallisempi, kun rullia ei ole, se edestakainen juokseminen jotenkin kiihdyttää sitä.
Ekan ukon vasemmalla otin taas pomppuna suoruuden vahvistamiseksi. Kaikki ukot olivat suoraan edessä 30-60 metrissä ja pistot onnistuivat oikein hyvin. Neljäs pisto korkean mäen päälle oli tyhjä ja se ei mennyt ihan piirustusten mukaan. En nähnyt koiraa ja kun huusin, se tuli takaapäin. Luultavasti se oli käynyt tarkistamassa uudestaan tokan piilon.
Muuten ei ollut valittamista.

Haku ruletti

Hakutreenit keskiviikko ip, 14.10.
Kuusi koirakkoa, melko navakka tuuli oikealta. Rata 200 metriä, vaihteleva, vieras maasto. Keskilinjaa ei merkattu ollenkaan, vain piilot.
Hiskille kuusi pistoa, neljä maalimiestä. Irtorulla kaikilla. Ensin kulmat: oikean kulman (mm mäen alla, haju levisi jonnekin sinne mäenrinteeseen) pelasin varman päälle ja otin kulmassa olleen maalimiehen pomppuna saadakseni varmasti aikaan suoran piston ja hyvä näin. Vasempaan kulmaan hyvä, suora pisto. Sitten tyhjä oikealle, erittäin hyvä, tuli itse takaisin. Toinen tyhjä heti perään vasemmalle (riskeerasin...) ja sekin hienosti, tuli pillin vislauksella takaisin. Sitten pisto oikealle, kääntyi aika aikaisessa vaiheessa oikaisemaan piilolle, mutta muuten homma oli oikein hyvä. Maalimies oli noin 150 metrissä maapiilossa, risujen alla, sellaista ilmestystä ei Hiskillä ole koskaan ennen ollut.
Neljäs ja viimeinen oli vasemmalla 200 metrissä melkein pystysuoran mäen päällä. Sinne His kiipesi ihan suoraan.
Rullan ottamisessa ja tuonnissa ei kolmella ensimmäisellä ollut mitään ongelmia. Neljännellä pudotti rullan ilmeisesti ihan vahingossa tuodessaan, palasi, noukki ja toi. En puuttunut asiaan mitenkään.
Olin ihan mahdottoman tyytyväinen Hiskiin. Se teki kuusi hienoa pistoa 200 metrin radalla aika haasteellisessa maastossa, tyhjät onnistuivat ja maalimiehet löytyivät vaivattoman tuntuisesti. Työskenteli koko ajan eteenpäin. Ensi kerralla helpotan treeniä - erityisesti rullantuontimatkaa - loppua kohti.

Hetarouva sai olla tallaamassa ja otti tilanteesta kaiken irti: ryöväsi narupallon Tuulalta, paiskoi sillä itseään kylkiin, häiriköi ja härdelöi senkun kerkesi.

Ennen hakutreeniä otettiin pikaiset tottikset Katrin ja Roihun kanssa + Roihun viesti.
Hiskille otin ensimmäisen kerran noudon kahden kilon kapulalla: ei mitään eroa kevyempiin verrattuna. Hyvin toimi.
Sitten otin avo-hyppyjä, joissa His valahti toisella puolella maahan ainakin seitsemän kertaa istumisen sijasta.
Mikä taas johtui siitä, että ennen treeniä kylvin kentän täyteen palloja ja Hiskillä oli ehkä hieman vaikeuksia keskittyä...
Seuraamista, tarkemmin sanottuna kontaktia ja paikan hakemista namilla. Pisin matka kolme askelta.

Niin ja His ei ole enää oksentanut.

Mahavaivoja ja räkyttimen päällekarkaus

His on oksennellut nyt joka päivä, löysälläkin maha on. On kaurapuuro- ja raejuustodieetillä. Epäilen, että kyse on loisista, katsotaan nyt, miten matolääkitys puree. Kesäkuussa kylläkin annoin edellisen satsin. Ei tuo muuten mitenkään kipeältä vaikuta.
Hetan päälle kävi pieni räkyttäjä (russeli naapurista), kun tultiin kaupasta. Mulla oli painava kauppakassi kädessä ja Hetan remmi toisessa, kun täysin itsesuojeluvaistoton piski hyökkäsi räkyttäen Hetan kimppuun pihasta, ukko karjuen perässä. Remmi kiertyi mun nilkkojen ympärille, en pystynyt liikkumaan, nostin Hetan valjaista ylös ja pidin sen päästä kiinni, ettei päässyt puremaan. Ukko ei saanut koirastaan otetta, se väisteli ihailtavan taitavasti. Tiskirätin kokoinen elukka näykki ja nipisteli Hetaa joka puolelta, mihin vaan vähänkin ylettyi. Onneksi Hetalla on paljon karvaa. Kävi kyllä mielessä, että päästänkö Hetan irti, mutta en sitten viittiny, kun en tykkää veren näkemisestä.

Treenaaminen meinaa nyt jäädä ihan tykkänään: pelkkiin lenkkeihin menee yli kolme tuntia päivässä, kun olen kuskannut ihan kasvatuksellisista syistä koiria erikseen. Ollaankin edistytty aika mukavasti Hiskin kanssa ohituksissa ja muussa.
Tiistaina otin paikallamakuuta pahassa paikassa leikkikentän vierellä - ja takaa meni koiran ulkoiluttajia - molemmille yhtaikaa. Hiskin yritin saada makaamaan päätä pyörittämättä naksuttamalla kontaktista. On vaikeaa... Ei auta pallokaan tässä kohtaa. Vahvistetiheyden pitää olla korkeintaan kaksi sekuntia.
Keskiviikkona sain sentään aikaiseksi pitkästä pitkästä aikaa tehdä tarkkuusruudun, jossa oli piirimestaruuskisojen esine, musta pieni legopalikka. Hetalla meni löytämiseen taas nanosekunti.
Hiskille uusin homman kolmeen kertaa: se etsii ihan kivasti ja pysyy ruudussa, maahanmenokin alkaa sujua.
Hiskille otin vielä ihan muistin virkistämiseksi pudotetun esineen aika lyhyeltä matkalta.

Peha pois alta

Peha-koe oli ja meni 10.10. Ensimmäisen kerran mun "ratamestariurallani" kävi niin, ettei saatu yhtään tulosta :( Mukana oli viisi koirakkoa, joista yksi ei päässyt maastoon. Maasto oli ihan normimetsää eikä piilojen pitänyt olla mitenkään ylivoimaisissa paikoissa. Pari ohjaajaa kämmi homman itse ja kahden koiran suoritukset oli aika syvältä...
Eniten kiukutti kuitenkin tottiksessa sattunut välikohtaus, kun sakemanniuros räyhäsi ja irvisteli ilmoittautumisessa tosi pahasti ja olisi käynyt kiinni Usko-rotikkaan, ellei olisi ollut remmissä (pehassa ilmoittaudutaan koira kytkettynä). Seuraus oli se, että Usko ampui paikallamakuusta sakun suuntaan (pysähtyi kyllä käskystä). Ja juuri kun me sille on saatu vahva paikallamakuu kovalla työllä, grrrr. Oli Miian eka koe, tuomari meinasi vielä tehdä ilmoituksen aggressiivisesta koirasta (Uskosta) ja sakun omistaja pääsi kuin koira veräjästä (hehheh). Perui sitten kyllä, mutta Usko ei päässyt tottiksesta läpi. Muut liikkeet olivat menneet ihan mukavasti. Olin koko päivän tosi kiukkuinen.
Jos olisin ollut tuomari, olisin ilmoittanut heti sakun ohjaajalle, että tää oli sitten tässä.

Treenit on jääneet tosi vähiin. Hiskin kanssa on otettu parin askeleen seuraamisia ja kontaktitreeniä edelleen (peilin edessä kotona mm), ilman lelupalkkoja yhä. Tätä jatketaan, matkaa ei pidennetä yhtään, ennenkuin paikkka ja asenne on kohdallaan. Saaliilta laumavietille, se on talven teema.
Jonten "pallostaluopumistreeniä" on tehty kotona. Hiskille ei siihen luopumiseen riitä tuntikaan...Telkkaria katsellessa tuota harrastetaan, ei kentällä pysty erkkikään seisomaan tommosta aikaa.
Olkkarissa myös kaukoja, jotka on nyt vähän parantuneet.

Hakutreenit sunnuntaina 11.10.
Hetalle pitkästä aikaa kaksi ukkoa radalla, jonka keskilinja kulki kahden mäen välissä. Toinen alussa, toinen lopussa (100 m). Saaatiin siihen pari tyhjääkin, hienoja pistoja tyttö teki ja oli ihan onnessaan.
Sitten Hiski...Poika oli oksentanut juuri ennen treenejä ja ripulikin näytti iskeneen, joten hiukan himmailin treeniä.
Neljä ukkoa. Ekan piston piti mennä näin: lähetän Hiskin oikeaan kulmaan, etenen keskilinjalla, mm menee ihan keskilinjan läheltä piiloon ja His löytää takaisintullessaan. Käytännössä homma meni näin: Hiski syöksähti ensin varmaan 100 metrin syvyyteen, sitten ampaisi 50 metriä keskilinjan suuntaisesti ja kun huusin, rynnisti keskilinjan yli toiselle puolelle ja siellä ryysi taas horisonttiin asti. Vannon, että tämä kaikki tapahtui noin 30 sekunnissa, eli en ehtinyt oikeastaan tehdä yhtään mitään ja koko sakki katseli ns. monttu auki. Vähän meni piirustukset uusiksi. Seuraava mm oli ison kiven takana noin 20 metrissä ja taas His juoksi kuin heikkopäinen ...Seuraava piilo oli korkean mäen päällä, ihan ookoo ja viimeinen taas noin 30 metrissä, ookoo.
Rullien kanssa ei ollut mitään ongelmia missään vaiheessa.
Nojoo, seuraava treeni suunnitellaan hiukan paremmin, nyt herran ylipursuava into ja vimma ylitti nenän- ja järjenkäytön mennen tullen.

Korkealta ja kovaa

Tiistai 6.10.
Kävin katsomassa pelastushakumaastot vielä kertaalleen lauantaiksi. Sattui hauska juttu: törmäsin kaupungin metsuriin. Kun hän hommaili juuri siinä hakumaastossa, ajattelin kysellä vähän, mitä kaikkea meinaa siellä tehdä.
Kun mies otti suojukset kasvoiltaa, ajattelin, että tuossa tyypissä on jotain tuttua...Joo, sehän oli Juha Kurtti, pk-tuomari! Siinä sitten vierähtikin melkoinen tovi turistessa, sivuttiin vähän mm. viimeaikaista rullatuomarointia. Olihan Juhalla asiasta aika vankka mielipide - en taida vaan viitsiä sitä tänne kirjata.

Hiskille tein pienen, jäljen, muutama sata metriä, kolme keppiä, ajatuksena vähän testailla Kiteen opetuksia. Siinä oli mm "tieharhautuksia" (jälki on menevinään tien yli, mutta ei menekään, vaan tietä pitkin ja palaa samalle puolelle jne jne), kulma, joka lähti heti kepiltä ynnä muuta. Vanheni pari tuntia.
Poika oli seota sukkiinsa innosta: jälki nousi taas ammattilaisen elkein oikeaan suuntaan, mutta vauhtia oli sitten enemmän kuin kotitarpeeksi. Kun oltiin ns. taajamametsässä koirien kusetusreitiiä, eipä aikaakaan, kun His syöksähti kunnolla harhalle. Päästin (saamieni ohjeiden mukaan) liinasta irti ja jäin paikoilleni mitään puhumatta. Aikansa jossain häärittyään His palasi ja bongasi jäljen uudelleen ja taas mentiin puskat rytisten. Tieharhautuksista se selvisi kyllä, mutta ei kovin äysin tyylipistein, vaan pikemminkin moukan tuurilla... Motivaatiossa ei ainakaan ollut vikaa, huhhuh.

Toko
Levekin kentällä. His sai taas hirveitä hepuleita toista koirista ennen treeniä, en tiedä johtuiko pimeydestä vai mistä. Se ei siedä tippaakaan muiden koirien haukkumista: pörhisteli joka suuntaan kuin pieni kukonpoika, rähjäsi ja poukkoili. Remmilenkit on sen kanssa sivumennen sanoen silkkaa kärsimystä taas kesän jälkeen...Hetan kanssa sitä ei voi viedä yhdessä ollenkaan.
Ensin ryhmässä paikallamakuu, piilossa neljä minuuttia. Olivat tuijotelleet toisiaan, Hiski ja vieressä makaava keskariuros, mutta lopettaneet, kun kouluttaja oli mennyt viereen kävelemään. Mun on nyt ruvattava treenaamaan paikallamakuuta kiintopisteen avulla, mutta yksin.
Otin avon hyppyjä, joissa His ei sitten yllättäen osannutkaan tulla nätisti eteen.
Kaukoja, maahan-istu-maahan. Ja yhtä yllättäen His ei enää osannut ollenkaan nousta paikaltaan istumaan, vaan lähti ihan kunnolla tulemaan eteenpäin. Vaikka kuinka monta toistoa ja aina pieleen. Piti TAAS siirtyä ihan koiran eteen.
Askelluksia käskytyksen mukaan. Sivusiirtymät aika ok, mutta taaaksepäin ei osaa mennä. Tämä kouluttaja oli sitä mieltä, että seuraamisen paikka ja tyyli korjaantuisi sillä, että minä astun lyhyitä, nopeita askeleita. Hänen mielestään Hiskin on tosi vaikea sovittaa omaa askellustaan mun tahtiini. Kun kokeiltiin, tuntui toimivan - ainakin sillä kertaa. Katsotaan.
Palkkasin (melkein) pelkästään nameilla ja kehuilla taas. Hiski kyttäsi melkoisesti muita koiria ja oli hirveän kiihtynyt koko ajan johtuen ilmeisesti siitä, että se pääsi nostamaan itsensä räyhäsfääreihin ennen treeniä. Pitää varmaan ruveta tuomaan se kentälle takakautta niin, ettei se ehdi nähdä muita koiria. Kun siedätys ei näytä auttavan yhtään :(
Keskiviikkoaaamuna piti mennä Katrin ja Roihun kanssa jatkamaan tottiksia ja tekemään jotain muutakin, mutta keli oli niin hirveä, että päätettiin jättää väliin.

Esineitä molemmille

Sunnuntai-iltana 4.10 esineruutu Levekin porukan kanssa
Kummallakin koiralla kolme esinettä perinteiseen tapaan 1. oikeassa takakulmassa, 2. keskellä, 3. edessä vasemmalla. Esineet pieni käsine, pehmokukkaro ja korvaläpät.
Hiskin lähetys oikealta: kävi muistaakseni kyllä siellä takakulmassa, mutta kun ei heti löytynyt,kaahasi takarajaa pitkin koko ruudun mitan, sai hajun vasemmasta etunurkasta, toi esineen, lähetin keskeltä, löysi oikeanpuoleisen takaa, lähetin vasemmalta, syöksyi eteenpäin - ja ups - siinähän se keskiesine olikin. No joo, eli taas kolme esinettä ja kolme lähetystä. Nykyään His hakee joka syöksyllä yhden esineen - jostain, mutta pitää alkaa tehdä taas "kaikki esineet"-peräkkäin juttuja, jottei homma riistäydy ihan siksakkaamiseksi.
Heta: näki, kun Virva ja Tapio hakivat ruudusta vasemmasta kulmasta sieniä ja sen jälkeen se oli päättänyt, että siinä kohtaa on taatusti joku esine tosi hyvin kätkettynä...Lähetin meinaan Hetankin oikealta ja se sinkosi välittömästi siihen Virva-Tapio-kohtaan ja tutki sen sitten tarkkuusruudun tapaan milli milliltä ainakin viiteen kertaan eikä suosutunut hakemaan mistään muualta. Blondi :( Lopulta se uskoi, ettei siinä ole mitään, palasi päiväjärjestykseen ja toi peräperää kaikki kolme esinettä.

Hiskin lauantaihakuilu

Hakua Sääksjärvellä lauantai-iltapäivänä, kuusi koirakkoa mukana. Uusi paikka, kaksi vierasta maalimiestä.
Otin Hiskille nyt tauon jälkeen vain kolme maalimiestä: kaikki valmiina 50 metrissä. Ensin molemmat kulmat. Oikein hyvin.
Kolmas mm oli metkassa paikassa: ensin oli pieni mäennyppylä, sen takana laakea monttu ja sitten taas loiva nousu, ja siellä ison kiven takana maalimies kökötti. Kaikki koirat - His mukaanlukien sinkosivat ensin sille mäennyppylälle, pysähtyivät kuin seinään ja kaarsivat jyrkästi vasemmalle. Ihan selvästi haju nousi maalimiehestä siihen ja levisi sitä nyppylän rinnettä alas vasemmalle. Huusin Hiskin takaisin - ihme kyllä se tuli nätisti - ja lähetin uudestaan käskyllä "suoraan". Nyt meni hienosti.
Kaikilla maalimiehillä oli irtorulla: ei mitään ongelmia sen ottamisessa eikä His tiputtanut kertaakaan tuodessaan liian aikaisin. En enää laita edes kättä alle, vaan näytän kädellä maata ja sano "anna". Toimii.
Hyvällä tiellä ollaan: tästä on taas mukava jatkaa.
Heta tallasi ja keräsi mamman kanssa merkit pois.
Viimeisen Palveluskoira-lehden mukaan koiran saa muuten tuoda kytkettynä hakualueelle ja ilmoittaakin kytkettynä. Hyvä homma. Ja koiraa saa myös taputtaa/silittää, hyvä,hyvä.

Lenkkiä ja pikku tokoilut

Torstaina päästin Hiskin ensimmäistä kertaa (lukuunottamatta hakualueen tallauksia) lenkillä sitten kesäkuun juoksentelemaan vapaana metsässä. Pihassahan (puoli hehtaaria aidattua tilaa) se juoksee päivät pitkät, mutta niiden muutaman kunnon riistalähdön jälkeen päätin alkukesästä, ettei saalistamista vahvisteta enää kertaakaan. Niinpä kaikki metsälenkit tehtiin Hiski pitkässä liinassa vyötärövyössä, mikä oli kieltämättä välillä aika rasittavaa.
Nyt Hiskillä ei tunnin lenkillä ollut aikomustakaan häipyä minnekään, se pysyi yllättävänkin lähellä. En silti vielä usko, että riistan perään lähdöt olisivat historiaa ja pidän poikaa tarkasti silmällä.

Poikettiin illalla vielä puoli yhdeksän tokoryhmässä Levekin kentällä. Hiskille aluksi 3 minsan istuminen ryhmässä. Luulin, että kaula kohta irtoaa siitä vääntelystä. Siirryin lopulta ihan Hiskin eteen, se auttoi.
Sitten otin seuraamista, lähinnä vain perusasento-kontaktia, imuttamista, parin askeleen siirtymisiä, vasemmalle käännöstä+pysähdystä. Heti, jos matka kasvaa, levottomuus lisääntyy. Se ei oikein vörki, että otan pitkän seuraamisen ja odotan rauhoittumista, koska ongelmana kisoissa ovat juuri ne alkupätkät. Kaikki pelkästään nameilla ja kehuilla. Ei se vire paras mahdollinen ollut, mutta se ei ollut tarkoituskaan.
Eli nyt treenaan vain aikaa ja paikkaa, en ollenkaan matkaa.
Luoksetulon otin myös.
Sitten ruutu. Kouluttajan avustuksella saatiin Hiskille ensimmäisen kerran stoppi ja maahanmeno ruutuun. Vau! Olipas kiva tehdä jotain muutakin kuin sitä iänikuista pk-tottissta. Ja näytti siltä, että niin oli Hiskistäkin.

Loppusyksyn suunnitelmat:
Vaikka "virallisesti" en tokoilekaan, taidan nyt ottaa ohjelmaan ihan vaihtelun vuoksi myös tokon, ainakin kerran viikossa. Jos talven mittaan käytäisiin siellä avo-kokeessa. Sen lisäksi nyt aletaan treenata EK:n pudotettua esinettä ja tarkkuusruutua aina, kun ehditään. Jälkeä pitää tehdä lumentuloon saakkaa, mutta nyt harvemmin kuin tähän asti, eli noin kerta/vko. Hakua samoin 1 krt/vko.
Siinä ne.

Kerran pelastuskoira - aina pelastuskoira

Tiistai-iltana PPK:n hakutreenit: kuusi koirakkoa paikalla, kolme ihan uutta, joihin piti paneutua kunnolla ynnä yksi kokeeseen menevä, joten päätin suosista, ettei Hiski tee mitään ja että Heta hommailee viimeisenä jotain, mitä voi tehdä pimeässä :)
Hiski saa muutenkin nyt lomailla ja palautua kunnolla kisapäivästä ja sitä edeltäneestä melko intensiivisestä treenijaksosta.
Joten His oli vain vapaana tallaamassa runsaan 200 metrin rataa ja sillä oli hirmuisen kivaa :)
Kuten arvasin, pimeä pamahti päälle. Hetalle piti olla eka maalimies vasemmalla ihan etunurkassa ja toinen 100 metrissä oikealla. Janne oli kuitenkin siinä hötäkässä käsittänyt väärin ja mennyt oikealle TAKAnurkkaan yli 200 metriin. Minä lähetin koiraa kolmeen kertaan sinne etunurkkaan ja se tuli aina vain hölmistyneemmän näköisenä takaisin. Kolmannella kerralla Heta päätti, että nyt riittää tyhjät ja sinkosi oikealle sinne 100 metriin. Annoin mennä ja kohta haukku kuuluikin sieltä. Tulivat maalimiehen kanssa pois ja ajattelin, että nostatan toisen ukon vielä tien vierestä. Heta ei reagoinut mitenkään tiellä, mistä päättelin, ettei Janne voi olla ollenkaan siellä, missä piti. Autoilla sanoin sitten Hetalle, että "menes nyt etsimään se äijä." Sinne se sukelsi pilkkopimeeseen metsään ja kotvan päästä haukku kuului jostain hemmetin kaukaa.
Kun Janne könysi takaisin, arvoituskin ratkesi.
On tuo aina vaan melkoinen pelastuskoira :D
Keskellä pimeetä metsää juotiin vielä kakkukahvit ja syötiin marmelaadia Hiskosen JK2:n kunniaksi.
Kivat treenit, mutta viimeiset arki-illan hakutreenit tänä syksynä.